skaik-projektin-loppuraportti
skaik-projektin-loppuraportti
skaik-projektin-loppuraportti
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Tiivistelmä<br />
Kolme vuotta kestäneessä Merenkurkun metsien kulttuuriperinnön suojelua edistäneessä suomalais-ruotsalaisessa<br />
hankkeessa ”Skogens Kulturarv i Kvarkenregionen” (SKAIK2) vahvistettiin metsäalan ja kulttuuriperintöalan<br />
viranomais- ja asiantuntijayhteistyötä ja tehtiin tunnetuksi metsien kulttuuriperintöä. Inventointimenetelmien<br />
kehitys tuotti erinomaisia tuloksia ja Kyrönmaalta löydettiin ennestään tuntemattomiakin<br />
muinaisjäännöksiä. SKAIK-hanke aloitettiin vuonna 2009 vuoden mittaisena innovaatio<strong>projektin</strong>a. Toteuttamisvaihe<br />
oli vuosina 2011–2013. Monella tapaa rajoja ylittäneen hankkeen laaja-alainen yhteistyö ja<br />
kokemusten vaihto oli uusi aluevaltaus metsien kulttuuriperinnön suojelussa. Hanke oli Botnia-Atlantica -<br />
ohjelmaan kuuluva EU-hanke, jonka kansallisesta rahoituksesta vastasi Pohjanmaan liitto Suomessa ja Västerbottenin<br />
lääninhallitus Ruotsissa. Suomessa hankkeen yhteistyökumppaneita olivat Museovirasto ja<br />
Metsäkeskus. Mukana olivat myös Metsähallitus, Pohjanmaan museo, Metsänhoitoyhdistys Etelä-Pohjanmaa,<br />
UPM, Metsäliitto, Stora Enso, Metsäkeskus Tapio sekä Kyrönmaan alueen kunnat. Yhteistyötahoina<br />
Ruotsissa olivat Västerbottenin museo Uumajasta, Skogsstyrelsen Region Nord, Lyckselen metsämuseo,<br />
Skellefteån kunta ja Västerbottenin lääninhallituksen kulttuuriympäristöosasto. Projektissa työskentelivät<br />
Museoviraston Arkeologisten kenttäpalveluiden tutkijat Satu Koivisto ja Vesa Laulumaa.<br />
Hankkeessa tähdättiin metsien arkeologisen kulttuuriperinnön säilyttämiseen ja tunnetuksi tekemiseen. Tärkeimpänä<br />
tavoitteena oli vähentää metsätalouden muinaisjäännöksille aiheuttamia vahinkoja Merenkurkun<br />
alueella. Tavoitteeseen pyrittiin laaja-alaisella yhteistyöllä, koulutuksella ja tiedotuksella sekä kehittämällä<br />
menetelmiä metsien kulttuuriperinnön inventoimiseksi. Hankkeen kohdealueeksi valittiin Kyrönmaa, joka on<br />
Laihian, Isonkyrön ja Vähänkyrön (nykyään osa Vaasan kaupunkia) kuntien muodostama seutukunta. Hankealueen<br />
kaikki muinaisjäännökset inventoitiin vuosien 2011–2013 aikana. Inventointimenetelmien kehitys<br />
tuotti uusia muinaisjäännöslöytöjä<br />
Inventoinnille asetetut tavoitteet toteutuivat hyvin. Metsäalueiden muinaisjäännökset saatiin läpikäytyä<br />
maastossa, niiden luonne ja laajuus tarkastettua ja tiedot vietyä muinaisjäännösrekisteriin. Lisäksi inventoinneissa<br />
löydettiin ennestään tuntemattomia kohteita. Kyrönmaalta tunnetaan SKAIK-inventoinnin jälkeen lähes<br />
450 muinaisjäännöskohdetta, joista laaja-alaisimmat käsittävät kymmeniä erillisiä rakenteita, kuten rautakautisia<br />
röykkiöhautoja tai kivikautisia asumuspainanteita. Inventointimenetelmiä kehitettiin tutkimalla ilmalaserkeilausaineistojen<br />
(LiDAR) soveltuvuutta muinaisjäännösten paikantamiseen, digitaalisen kenttädokumentoinnin<br />
soveltuvuutta maasto-olosuhteisiin, mm. tietojen tallentamista Museoviraston muinaisjäännösrekisteriin<br />
jo kentällä, sekä erilaisten dokumentointilaitteiden (kuten tarkkuus-GPS, laserkeilaus, tallennusvälineet)<br />
toimivuutta ja käytettävyyttä kenttäolosuhteissa, joissa maaperä, kasvillisuus, lämpötila, kosteus<br />
ja valoisuus voivat vaihdella merkittävästi. Erityisesti ilmalaserkeilausaineistojen käytöstä arkeologisessa<br />
inventoinnissa saatiin rohkaisevia tuloksia. Maanmittauslaitoksen LiDAR-aineiston analyysin ja erilaisten visualisointitapojen<br />
avulla löytyi hankealueen metsistä uusia kivikautisia asuinpaikkoja sekä historiallisen ajan<br />
tervahautoja ja hiilimiiluja. Aineistoa käytettiin SKAIK-hankkeessa ensimmäistä kertaa Suomessa näin laajoilla<br />
metsätalousalueilla arkeologian lähtökohdista.<br />
Metsäalan ammattilaiset tunnistavat nyt muinaisjäännöksiä entistä paremmin. Metsäalan opiskelijoita ja<br />
opettajia koulutettiin tunnistamaan muinaisjäännöksiä ja toteuttamaan metsähoidon toimenpiteitä hallitusti<br />
muinaisjäännösalueilla. Koulutustilaisuuksia järjestettiin vuosina 2011–2012 sekä suomen- että ruotsinkielisille<br />
metsäalan opiskelijoille, metsänomistajille, metsätoimihenkilöille, metsäkoneurakoitsijoille ja metsäkoneenkuljettajille.<br />
Lisäksi hanke järjesti vuonna 2013 maa- ja metsätalousministeriön ja Metsäkeskuksen<br />
kanssa yksityismetsien kulttuuriperintöä käsitelleen seminaarin.
Change language