skaik-projektin-loppuraportti

11
Kuva 8. Riitta Raatikainen (Metsäkeskus) ja Vesa Laulumaa (Museovirasto) keskustelevat luonnon ja kulttuuriperinnön monimuotoisuudesta
hankkeen inventointikaudella Laihialla. Kuva: Mikael Nyholm, SKAIK Museovirasto (AK17323:1).
Inventoinnissa keskityttiin myös ennalta tunnettujen kohteiden tarkastamiseen. Kohteista selvitettiin arkistotietojen
pohjalta aiemmat tiedot ja niitä verrattiin nyt tehdyissä tarkastuksissa tehtyihin havaintoihin.
Kohteiden paikkatiedot, muinaisjäännösten säilyneisyys ja paikkatiedot päivitettiin. Tiedot kohteista tallennettiin
siten, mitä inventointihetkellä paikalla oli enää havaittavissa. SKAIK-inventoinnin myötä Laihian muinaisjäännösten
alakohteiden, mm. laajempaan kokonaisuuteen liittyvien yksittäisten kivirakenteiden, määrä
väheni selvästi. Syynä tähän ovat aikaisempien havaintojen tulkinnanvaraisuus, muuttuneet ympäristöolosuhteet,
kohteiden tuhoutuminen metsänuudistamisessa ja joissain tapauksissa virheet paikkatiedoissa.
Kohteiden tarkennetut paikkatiedot, kuvaukset ja aluerajaukset päivitettiin muinaisjäännösrekisteriin, josta
ne ovat kaikkien saatavilla Museoviraston sähköisen kulttuuriympäristön rekisteriportaalin välityksellä.
Kiinteiden muinaisjäännösten tarkentuneella paikkatiedolla on erityisen suuri merkitys muuttuvan maankäytön
toimenpiteissä, erityisesti metsäsuunnittelualueilla (Kuva 8).
Inventoinnin yhteydessä tehtiin yhdessä ruotsalaisten yhteistyökumppaneiden kanssa myös koekuopitusta
Soukannevankalliot 1 -nimisen pronssikautisen röykkiökohteen ympäristössä. Koekaivauksen tarkoituksena
oli tutkia, löytyisikö röykkiöiden ympäristöstä merkkejä samanaikaisesta asutuksesta. Kaivauksissa ei kuitenkaan
saatu esiin merkkejä säilyneestä asuinpaikasta. Tosin tutkittu alue oli hyvin pienialainen, joten tulos
ei sulje pois asuinpaikan mahdollisuutta melko laaja-alaisen röykkiöalueen läheisyydessä. Myös opastaulujen
pystyttämisen yhteydessä vuonna 2013 yhdeksälle hankkeen käyntikohteen muinaisjäännösalueelle
kaivettiin koekuoppia (Kuva 9).