Pohjoisen venäjän puukirkot Pohjoismainen arkkitehtuuri - Suomen ...
Pohjoisen venäjän puukirkot Pohjoismainen arkkitehtuuri - Suomen ...
Pohjoisen venäjän puukirkot Pohjoismainen arkkitehtuuri - Suomen ...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Pohjoisen</strong> Venäjän <strong>puukirkot</strong><br />
Vanhat postikortit saivat englantilaisen valokuvaajan<br />
Richard Daviesin lähtemään vuonna 2002 Pohjois-Venäjälle<br />
selvittämään, mitä kuvien esittämistä puukirkoista oli<br />
vielä jäljellä. Monia säilyneitä kirkkoja uhkasi tuhoutuminen,<br />
mutta paljon arvokastakin löytyi. Sivu 13.<br />
<strong>Pohjoismainen</strong> <strong>arkkitehtuuri</strong><br />
Mitä kuuluu <strong>arkkitehtuuri</strong>lle Pohjoismaissa? Millaisia ovat<br />
olleet historialliset yhteydet ja vuorovaikutus? Mitä tapahtuu<br />
juuri nyt? Museon talvinäyttely esittelee Gert Wingårdhin<br />
taloja ja <strong>arkkitehtuuri</strong>käsitystä. Luento-ohjelma takasivulla.<br />
<br />
SUOMEN RAKENNUSTAITEEN MUSEO syksy 2009 – Talvi 2010 | Finlands arkitekturmuseum höst 2009 – vinter 2010
Arkkitehti, museon johtaja Severi Blomstedt on toiminut arkkitehtina ja opettajana sekä lukuisissa<br />
luottamustoimissa Suomessa ja ulkomailla. <strong>Suomen</strong> rakennustaiteen museon johtajana hän on toiminut<br />
vuodesta 2002. Severi Blomstedt jättää johtajan tehtävät vuoden lopussa.<br />
Professori, arkkitehti Gunnel Adlercreutz on arkkitehdinuransa lisäksi toiminut lukuisissa luottamustoimissa<br />
kotimaassa ja ulkomailla. Hän oli Rakennustietosäätiön RTS:n yliasiamies 1995–2006.<br />
Gunnel Adlercreutz on Teknillisen korkeakoulun kunniatohtori ja toimii nykyään Puu kulttuurissa ry:n<br />
hallituksen puheenjohtajana.<br />
Seitsemän vuotta näköalapaikalla<br />
Gunnel Adlercreutz: Severi Blomstedt,<br />
olet toiminut <strong>Suomen</strong> rakennustaiteen<br />
museon johtajana<br />
7 vuotta. Se on pitkä aika, jona on<br />
tapahtunut paljon. Toisaalta se<br />
saattaa tuntua lyhyeltä ajalta, jona<br />
paljon jäi vielä saavuttamatta. Kertoisitko<br />
taustastasi, joka on johtanut<br />
siihen, että olet nyt museon johtaja.<br />
Severi Blomstedt: Luulen, että pitää<br />
mennä niinkin kauas kuin vuoteen<br />
1978, jolloin tulin rekrytoiduksi näyttelyyn<br />
“Métamorphoses finlandaises”,<br />
joka oli Pariisin Pompidou-keskuksessa<br />
nähty suuri suomalaisen<br />
<strong>arkkitehtuuri</strong>n ja designin katselmus.<br />
Tulin siihen alunperin Kristian Gullichsenin<br />
apuriksi ja sitten vähitellen<br />
myös yhä enemmän vastuulliseksi<br />
näyttelyn <strong>arkkitehtuuri</strong>puolesta.<br />
Tämä näyttely oli merkittävä asia<br />
ammatillisella urallani sikälikin, etten<br />
oikeastaan ennen sitä ollut koskaan<br />
ajatellut, että tekisin näyttelyitä niin<br />
paljon kuin sitten loppujen lopuksi<br />
olen tullut tehneeksi. Osittain tämän<br />
näyttelyn seurauksena päädyin<br />
1980-luvulla museon näyttelyosaston<br />
johtajaksikin.<br />
Työskentely Rakennustaiteen<br />
museossa oli minulle – kuten monelle<br />
muullekin – tietynlainen kakkoskorkeakoulu.<br />
Siinä oppi paljon lisää<br />
<strong>arkkitehtuuri</strong>sta, taittamaan, hoitamaan<br />
käytännön asioita ja myöskin<br />
kansainvälistä toimintaa.<br />
Oliko ammatinvalintasi itsestään<br />
selvä? Sinähän jouduit tekemään<br />
sen vaikean päätöksen, että<br />
valitset saman ammatin kuin mm.<br />
isälläsi Aulis Blomstedtilla oli.<br />
Minulla oli alussa jostain takaraivosta<br />
tullut terve torjunta. Se<br />
johtui varmaankin osittain siitä, että<br />
isäni oli arkkitehti, samoin setäni ja<br />
isoisänikin. Myös veljeni oli opiskelemassa<br />
arkkitehdiksi. Mutta mitä<br />
pitemmälle lukioaikana asiaa pohdin,<br />
sen enemmän vakuutuin siitä, että<br />
<strong>arkkitehtuuri</strong> on alani.<br />
Jos päättää valita vanhempiensa<br />
ammatin on, tiedettävä, että siitä<br />
seuraa myös hankaluuksia. Arkkitehdin<br />
ammatti – niin kuin yleensä<br />
luovat ammatit – on sellainen, jossa<br />
rakennetaan muun ohella myös omaa<br />
identiteettiä.<br />
Seitsemän vuotta sitten päätit<br />
hakea rakennustaiteen museon johtajan<br />
paikkaa. Oliko se äkkipäätös?<br />
Vasta kun paikka julistettiin<br />
virallisesti hakuun, rupesin asiaa<br />
vakavasti miettimään. Muutamat<br />
ihmiset minulta kyllä sitten kysyivätkin<br />
kiinnostustani. Oma työtilanteeni<br />
oli tuolloin myös sellainen, että tämä<br />
sopi kuvioon hyvin. Tietysti kaikkein<br />
tärkeintä oli, että minulla oli jo aiempaa<br />
kokemusta museon palveluksessa<br />
ja näin tiesin mistä on kysymys.<br />
Tunsin myös ennalta ihmisiä täällä, joten<br />
päätös hakea johtajaksi oli sitten<br />
loppujen lopuksi aika helppo.<br />
Mutta talossahan oli aika paljon<br />
ongelmia. Ehkä osittain näistä syistä<br />
ilmapiiri ei ollut erityisen avoin<br />
mihinkään suuntaan. Miten itse näet<br />
alkutilanteen näin jälkikäteen?<br />
Oli hyvä, etten ulkopuolelta<br />
tulleena siitä tiennyt ja tilanne alkoi<br />
minulle vasta vähitellen valjeta.<br />
Minultakin otti aikansa oppia, miten<br />
tämä museo toimii. Kun sitten aloin<br />
nähdä, minkälainen fantastinen porukka<br />
tässä museossa on töissä, sain<br />
pohjaa ryhtyä kehittämään työskentelyä<br />
haluamaani suuntaan. Tärkeänä<br />
uutena toimintamuotona luotiin joka<br />
toinen viikko kokoontuva johtoryhmä,<br />
johon kuuluvat toimien esimiehet.<br />
Siitä on muodostunut keskustelufoorumi,<br />
joka on auttanut minua<br />
paljon. Henkilökunnan valtava<br />
kapasiteetti – sekä tiedollinen että<br />
taidollinen – on saatu tehokkaammin<br />
suunnatuksi toimintojen kehittämiseen.<br />
Johtoryhmän kautta olen myös<br />
saanut huomattavasti paremman<br />
käsityksen siitä, missä museossa<br />
kokonaisuutena mennään. Talossa on<br />
syntynyt vuoropuhelua, välillä kipakkaakin,<br />
mutta niin pitää ollakin.<br />
Näiden vuosien myötä olen myös<br />
useamman kerran hämmästellyt<br />
miten vahvasti henkilökunta on sitoutunut<br />
tähän museoon. Tällä museolla<br />
on oma ilmapiirinsä ja vetovoimansa.<br />
Mitkä olivat suurimmat ongelmat<br />
kun tulit taloon?<br />
Ymmärtääkseni johdon ja henkilöstön<br />
kanssakäyminen oli aika ajoin<br />
hieman etäistä. Toinen seikka, jossa<br />
kurssin muutos oli paikallaan, olivat<br />
yhteiskuntasuhteet. Nehän ovat vuosien<br />
mittaan muodostuneet yhä vain<br />
tärkeämmiksi. Myös palkat, joita museo<br />
pystyy tällä hetkellä maksamaan,<br />
ovat täysin alimitoitettuja esimerkiksi<br />
muuhun museoalaan verrattuna.<br />
Nopeasti muuttuvassa ja<br />
raaistuvassa maailmassa pitäisi vähitellen<br />
kuitenkin päästä sellaiselle<br />
tasolle, että talon menestyminen ei<br />
olisi yksinomaan siitä kiinni, että sitoutuneet<br />
ihmiset mahdollisesti jopa<br />
repivät omasta selkänahastaan menestyksen<br />
vaatiman työpanoksen.<br />
Varmaa perusrahoitusta pitää olla.<br />
Näin ei todellakaan voi jatkua<br />
kovin pitkään. Ja voi olla, että, henkilökunnan<br />
vahva sitoutuneisuuskin<br />
on katoava luonnonvara. Se, että
sitä minun aikanani on vielä ollut, on<br />
minun onneni. Se on auttanut minua<br />
todella paljon, mutta sen varaan ei<br />
museon tulevaisuutta voi varmasti<br />
enää rakentaa.<br />
Mitkä ovat tämän hetken suurimmat<br />
haasteet?<br />
Ensimmäisenä tulee mieleen<br />
Designmuseon ja meidän yhteinen<br />
rakennushanke: museoiden välissä<br />
olevalle pihalle rakennettava<br />
uudisrakennus, johon tulee mm.<br />
yhteisiä näyttelytiloja, kirjasto ja<br />
kahvila. Suunnitelma pitäisi nyt<br />
saada nopeasti liikkeelle. Se on tällä<br />
hetkellä sikäli oudossa vaiheessa,<br />
että vastustajia ei löydy, mutta hanke<br />
ei kuitenkaan edisty niin ripeästi kuin<br />
pitäisi. Helsingin kaupunkia myöten<br />
kaikki tahot ovat sitä mieltä, että<br />
tällainen tarvitaan, ja silti esimerkiksi<br />
valtioneuvoston viimeisimpään budjettikehykseen<br />
sitä ei ponnistuksistamme<br />
huolimatta saatu mukaan.<br />
Muut ajankohtaiset ongelmat<br />
ovat sitten varmaankin tavallisia,<br />
kuten ikuinen riittävän taloudellisen<br />
tuen puute?<br />
Vaikka olemme julkisen rahoituksen<br />
osalta aikalailla jäljessä pohjoismaisista<br />
sisarmuseoistamme, on<br />
kuitenkin ilolla todettava, että parin<br />
vime vuoden aikana opetusministeriö<br />
on korottanut toiminta-avustuksiamme<br />
merkittävästi ja muutenkin<br />
osoittanut ymmärrystä toimintamme<br />
erityisluonnetta kohtaan.<br />
Museomme on maailman toiseksi<br />
vanhin – kansainvälisestikin arvostettu<br />
– <strong>arkkitehtuuri</strong>museo, joka on<br />
muun toimintansa ohella harjoittanut<br />
esimerkiksi kulttuurivientiä jo yli viisikymmentä<br />
vuotta. Arkkitehtuurihan<br />
on ollut ja tulee varmasti lähitulevaisuudessa<br />
vielä suuremmassa määrin<br />
olemaan yksi suomalaisen kulttuuriviennin<br />
keihäänkärkiä.<br />
Museomme nauttimasta kansainvälisestä<br />
arvostuksesta on hyvänä<br />
osoituksen se, että edustajiamme<br />
on kutsuttu moniin merkittäviin alan<br />
kansainvälisten järjestöjen hallintoelimiin<br />
ja juryihin. Tämä on mielestäni<br />
kulttuurivientiä jos mikä.<br />
Arkkitehtuuria on kaikessa<br />
abstraktisuudessaan vaikea esitellä<br />
yleisölle. Arkkitehtuuriahan joudutaan<br />
esittelemään useimmiten<br />
Severi Blomstedt esittelee <strong>Suomen</strong> arkitehtuuria 0607-näyttelyä Kiovassa toukokuussa 2009.<br />
Näyttelyn avasi Tasavallan Presidentti Tarja Halonen virallisen valtiovierailunsa yhteydeässä.<br />
kaksiulotteisesti ja eri mittakaavassa mittakaavassa varsin merkittävä ja<br />
kuin todellisuudessa. Nämä seikat arvokas. Meillä on toistaiseksi ollut<br />
vierottavat helposti maallikkoja. sellainen onni, että olemme saaneet<br />
On otettava entistä enemmän lahjoituksina valtaosan kokoelmistamme.<br />
käyttöön kaikki uudet keinot, joilla<br />
Tämä on erittäin harvinaista.<br />
<strong>arkkitehtuuri</strong>a pystytään paremmin Tällä hetkellähän <strong>arkkitehtuuri</strong>piirustuksia<br />
havainnollistamaan.<br />
myydään jo huutokaupoissa<br />
Miten näet rakennusteollisuuden korkeaan hintaan.<br />
roolin museon toiminnassa?<br />
Kirjastomme on alan tärkein ja<br />
Se on yksi niistä tärkeistä sektoreista,<br />
monipuolisin Suomessa. Kun Design-<br />
joita olen yrittänyt saada museon ja meidän yhteinen laajennus<br />
enemmän mukaan toimintaamme. toteutuu ja museoidemme kirjastot<br />
Arkkitehtuurihan on tärkeä osa siinä yhteydessä yhdistetään, tulee<br />
rakentamisklusteria. Ikävä kyllä uusi kokonaisuus rakentumaan keskeisiltä<br />
rakennusteollisuuden piirissä ei vielä<br />
osiltaan meidän kirjastomme<br />
ole oikein tajuttu, miten korkeassa pohjalta.<br />
kurssissa suomalainen nyky<strong>arkkitehtuuri</strong><br />
Tässä oli nyt lista toimintoja, jot-<br />
maailmalla on – enkä tässä ka tarvitsevat uuden rakennuksen.<br />
tarkoita tietenkään enää Aaltoa. Mielestäni<br />
Kyllä, unohtamatta myöskään<br />
tätä asiantilaa rakennusala julkaisutoimintaamme. On myös<br />
voisi hyödyntää nykyistä huomattavasti<br />
<strong>arkkitehtuuri</strong>kirjallisuutta, jonka<br />
enemmän.<br />
lähestymiskulma tai aihe ei välttä-<br />
Arkkitehtuuria ei oikein ymmärretä,<br />
mättä ole edes tarkoitettu suurelle<br />
koska se ei ole riittävän konk-<br />
yleisölle, mutta jota jonkun tahon<br />
reettista, ja on hivenen pelottavaa, tulee kuitenkin julkaista. Sama pätee<br />
jos joutuu alistumaan siihen. Design tietenkin myös näyttelyihin.<br />
on tuotteena niin valtavan paljon Nyt kun elämme tällaista hypeaikaa,<br />
helpompi ja yksinkertaisempi. Mutta<br />
jossa kaikki kaupallistetaan<br />
<strong>arkkitehtuuri</strong>n esittäminen ja sen ja hyödynnetään puhki, unohtuu<br />
taustoittaminen ei tapahdu yksinomaan<br />
helposti, että esimerkiksi Rakennus-<br />
näyttelyiden avulla.<br />
taiteen museon kaltaisella kulttuu-<br />
Tässä yhteydessä ei tule unohtaa rilaitoksella on myös velvoitteita ja tavoitteita,<br />
myöskään museomme muita toimintoja.<br />
joiden merkitys ja vaikutus<br />
Esimerkiksi piirustus- ja valokuvakokoelmiemme<br />
ei ole kaupallisesti tai kävijämäärillä<br />
kartuttaminen, mitattavissa. Rakennustaiteen muse-<br />
hoito, tutkiminen ja esitteleminen on kaltaisen instituution toiminnassa<br />
ovat perusruisleipäämme. Piirustuskokoelmammehan<br />
tämän ulottuvuuden on aina oltava<br />
on maailmankin mukana. Pinnallinen yleisen<br />
maun<br />
Jatkuu sivulla 12 | Lue koko haastattelu osoitteessa www.mfa.fi
Arkkitehtuurin kameleontti<br />
Kun tarkastelee Gert Wingårdhin monipuolista<br />
ja omintakeista, yli kolmen vuosikymmenen<br />
mittaista tuotantoa, herää halu verrata sitä<br />
sekä nyky<strong>arkkitehtuuri</strong>in että viime vuosisadan modernismiin,<br />
arkkitehtien sekä yksilöllisiin että tavanomaisiin<br />
suunnittelutapoihin.<br />
Kaukaa katsottuna Ruotsi ja Suomi ovat kulttuuriltaan<br />
ja yhteiskunnaltaan nykyisin lähes samankaltaisia,<br />
mutta läheltä katsottuna voi huomata monenlaisia<br />
pieniä eroja. Näiden naapurimaiden <strong>arkkitehtuuri</strong>a<br />
on usein verrattu keskenään - suomalaisten taholta<br />
joskus ylpeyttä tuntien, sillä olihan Suomella Alvar<br />
Aalto ja Reima Pietilä. Näille kahdelle 1900-luvun<br />
<strong>arkkitehtuuri</strong>n mestarille oli ominaista suunnitelmien<br />
variaatio, erilaisten ratkaisujen luominen erilaisiin<br />
tilanteisiin. Modernismin fundamentalistinen siipi ei<br />
ole kuitenkaan koskaan arvostanut sitä, että suunnittelijalla<br />
on lavea paletti, ja siksipä osa arkkitehdeista<br />
moitiskeli 1960-70-luvulla Aaltoa ja eritoten Pietilää<br />
siitä, että heillä ei ollut selkeää ja ”puhdasta” tyyliä,<br />
kuten esimerkiksi Ludwig Mies van der Rohella. Samanlaisen<br />
dogmaattisen arvostelun kohteeksi joutui<br />
aikoinaan erityisesti Eero Saarinen, jota eri maiden<br />
arkkitehdit syyttivät siitä, että hänen kaikki työnsä<br />
poikkeavat toisistaan. Sittemmin maailma on muuttunut<br />
yhä enemmän kulttuurien suureksi sekamelskaksi,<br />
ja se on laventanut myös <strong>arkkitehtuuri</strong>n ilmaisukeinoja<br />
kohti tyylien ja muotojen pluralismia. Silti on edelleen<br />
sitkaita arkkitehteja, jotka vuosikymmenestä toiseen<br />
”piirtävät samaa taloa”, olipa rakennus tai sen sijainti<br />
Hieman kärjistäen voidaan<br />
sanoa, että ruotsalaisilla<br />
arkkitehdeilla oli takavuosina<br />
tapana vinoilla, että Suomessa<br />
on vallalla arkkitehtikeskeinen<br />
suunnittelutapa, tasakattoiseen<br />
modernismiin perustuva,<br />
hieman suoraviivainen sankari<strong>arkkitehtuuri</strong>.<br />
Suomalaiset<br />
arkkitehdit taas moittivat<br />
ruotsalaista <strong>arkkitehtuuri</strong>a<br />
liian anonyymista asiakaslähtöisyydestä,<br />
pehmoilusta<br />
ja yleisöä kosiskelevista<br />
uusvanhoista taloista.<br />
mikä hyvänsä, ja<br />
huolimatta siitä,<br />
sopiiko ratkaisu<br />
vaikkapa historialliseen<br />
ympäristöön.<br />
Omalla,<br />
tunnistettavalla<br />
tyylillä saadaan<br />
huomiota ja<br />
luodaan muista<br />
erottuva brändi,<br />
kuten vaikkapa<br />
Frank Gehryn,<br />
Zaha Hadidin ja<br />
Richard Meierin<br />
<strong>arkkitehtuuri</strong>ssa.<br />
Hieman kärjistäen voidaan sanoa, että ruotsalaisilla<br />
arkkitehdeilla oli takavuosina tapana vinoilla, että<br />
Suomessa on vallalla arkkitehtikeskeinen suunnittelutapa,<br />
tasakattoiseen modernismiin perustuva, hieman<br />
suoraviivainen sankari<strong>arkkitehtuuri</strong>. Suomalaiset<br />
arkkitehdit taas moittivat ruotsalaista <strong>arkkitehtuuri</strong>a<br />
liian anonyymista asiakaslähtöisyydestä, pehmoilusta<br />
ja yleisöä kosiskelevista uusvanhoista taloista.<br />
Tällaisesta ristiriitaisesta, jälkimodernistisesta<br />
<strong>arkkitehtuuri</strong>-ilmastosta nousi Gert Wingårdh. Mitä<br />
erilaisimpien ja erinäköisten pienten projektien jälkeen<br />
Wingårdh alkoi suunnitella yksilöllisiä rakennuksia,<br />
joissa arkkitehti on luova, intuitiivinen muodonantaja.<br />
Hän löysi vaikutteita muun muassa naapurimaastaan<br />
Suomesta, jossa häneen tekivät vaikutuksen Reima<br />
Pietilän veistokselliset työt. Kiehtovasti maisemaan<br />
kätkeytyvä, muodonannoltaan orgaaninen Öijaredin<br />
golfkerhon rakennus on hieno esimerkki Pietilän muotomaailmasta<br />
ammentamisesta. Veistoksellisuutta<br />
ja vapaita muotoja on monissa muissakin Wingårdhin<br />
töissä, kuten Astra Zenecan henkilöstöravintolassa ja<br />
Hogian pääkonttorissa.<br />
Wingårdhin suunnittelulle on ominaista mitä erilaisimpien<br />
vaikutteiden ammentaminen ja niiden rohkea<br />
ja ennakkoluuloton soveltaminen. Ratkaisut, muodonannot<br />
ja materiaalit vaihtelevat keskenään melko<br />
suurestikin eri töiden välillä. Työt ulottuvat pienestä<br />
saaristohuvilasta suuren lääketehtaan pääkonttoriin,<br />
ja vastaavasti <strong>arkkitehtuuri</strong>n kirjo ulottuu pehmeästä<br />
ja maanläheisestä rakentamisesta, orgaanisista muodoista<br />
ja luonnonmateriaaleista, turvekatoista ja punamullatuista<br />
puuseinistä viileään ja suoraviivaiseen<br />
high techiin ja teräs- ja lasirakenteisiin. Kiinnostavia<br />
ovat monet pienet rakennukset, joista löytyy rakennusperinteestä<br />
kehiteltyjä moderneja sovelluksia. On<br />
myös talon arkkityyppejä, kuten viehättävä Kvarnhuset.<br />
Wingårdh ei todellakaan vala rakennuksiaan<br />
tietynlaiseen muottiin tai käsialaan, vaan sen sijaan<br />
hän näyttää kehittävän ja keksivän tilanteen mukaan<br />
uusia ja erilaisia sovelluksia, toisinaan pioneerimaisesti.<br />
Tässä mielessä metodina näyttäisi olevan utelias<br />
leikki, ankaran totisuuden ja vakavuuden vastakohtana.<br />
Rakennuksen toiminnan ja paikan lähtökohta<br />
tuntuu olevan hänelle avain ratkaisulle ja muodonannolle,<br />
ei ennalta määrätty oma tyyli. Niinpä Wingårdhin<br />
suunnittelemat rakennukset mukautuvat luontevasti<br />
paikkaansa ja ympäristöönsä, ja sen lisäksi niillä on<br />
usein tunnistettava identiteetti. Niitä yhdistää taitava<br />
luonnonvalon käyttö ja korkealuokkaiset materiaalit ja<br />
yksityiskohdat. Rakennusten pitkä elinkaari näyttää<br />
myös olevan Wingårdhille tärkeää, sillä monissa hänen<br />
toimistonsa suunnittelemissa rakennuksissa on kestävien<br />
materiaalien lisäksi viettävät katot ja kookkaat<br />
räystäät - siis tervettä realismia pohjoisen vaativissa<br />
ilmasto-oloissa. Tässäkin mielessä Wingårdh on murtanut<br />
perinteisen, fundamentalistisen modernismin<br />
dogmeja. Mieleen muistuu Teknillisen korkeakoulun<br />
emeritusprofessorin Jan Söderlundin opiskelijoilleen<br />
ja kollegoilleen usein kertoma anekdootti Gert<br />
Wingårdhista, joka aloittaessaan luentonsa uusille<br />
<strong>arkkitehtuuri</strong>n opiskelijoille aina aluksi kaataa päänsä<br />
päälle lasillisen vettä ja alkaa sitten puhua rakennus-<br />
4<br />
Müritzeum, Waren, Tanska, 2005–07.<br />
Kuva: Åke E:son Lindman AB
VillAnn, Särö, 2003–05.<br />
Kuva: James Silverman.<br />
ten kosteuden hallinnan keskeisestä merkityksestä<br />
arkkitehdin suunnittelutyössä.<br />
Uutta on se, että viime vuosina Wingårdhin<br />
tuotannossa on alkanut esiintyä myös minimalistista,<br />
kansainvälisen mallin mukaista modernismia aiemman<br />
monimuotoisuuden ja persoonallisen otteen kustannuksella.<br />
Wingårdhin vahvuus on kuitenkin monimuotoisessa<br />
ja veistoksellisessa <strong>arkkitehtuuri</strong>ssa, mutta myös<br />
pelkistetyt ja laatikon muotoiset talot hän suunnittelee<br />
avustajineen niin yksityiskohtaisesti, että ne erottuvat<br />
usein edukseen Ruotsin nyky<strong>arkkitehtuuri</strong>sta.<br />
Wingårdhin tuotanto on laaja, ja niin on avustajien<br />
joukkokin. Toimiston suunnittelemien rakennusten<br />
keskinäisestä variaatiosta voisi päätellä, että myös<br />
projektien vetäjät pääsevät vaikuttamaan muodonantoon<br />
ja ratkaisuihin. Toimistojakin on kaksi, Ruotsin<br />
kummallakin reunalla. Tällaisen koneiston pyörittäminen,<br />
organisointi ja delegointi on jo itsessään hyvin<br />
vaativa tehtävä, mutta Wingårdh näyttää selviytyvän<br />
siitä hyvin. Sitä osoittaa töiden laatu ja <strong>arkkitehtuuri</strong>n<br />
jatkuva uudistuminen. Eikä Gert Wingårdhin luovuuden<br />
lähde näytä olevan ehtymässä, sillä uusia, kiinnostavia<br />
ja mitä erilaisimpia kilpailuehdotuksia ja rakennuksia<br />
tulee koko ajan lisää.<br />
Harri Hautajärvi<br />
Gert Wingårdh. Kahdeksan taloa<br />
9.12.2009–28.2.2010<br />
Ruotsin tunnetuimpiin kuuluva arkkitehti aloitti uransa<br />
Göteborgissa 1977. Useimmat hänen rakennuksistaan<br />
ovat läntisessä Ruotsissa, mutta niitä on myös eri puolilla<br />
maailmaa. Wingårdhille ominaisesta varioinnista on tullut<br />
osa kansainvälistä Ruotsi-kuvaa. Näyttelyyn on valittu<br />
taloja, jotka heijastavat hänen runsaan ja monipuolisen<br />
tuotantonsa ominaispiirteitä. Talojen ohella näyttely<br />
esittelee Wingårdhin <strong>arkkitehtuuri</strong>käsitystä. Tuottaja:<br />
Arkitekturmuseet, Tukholma<br />
Harri Hautajärvi on arkkitehti, joka tekee suunnittelu-, tutkimus- ja<br />
kirjoitustöitä omassa arkkitehtitoimistossaan. Hän oli Arkkitehti-lehden<br />
päätoimittaja 2000-08. Artikkeli “An Architectural Chameleon”<br />
on julkaistu alun perin englanniksi kirjassa Gert Wingårdh. Thirty<br />
Years of Architecture Through Four Decades, (toim. Mikael Nanfeldt),<br />
Birkhaüser 2008.<br />
<strong>Pohjoismainen</strong> <strong>arkkitehtuuri</strong><br />
Mitä kuuluu <strong>arkkitehtuuri</strong>lle Pohjoismaissa? Millaisia<br />
ovat olleet historialliset yhteydet ja vuorovaikutus?<br />
Mitä tapahtuu juuri nyt? Luento-ohjelma takasivulla.<br />
Kajplants 01, Malmö, 1999–2001.<br />
Kuva: Åke E:son Lindman.
En arkitektonisk kameleont<br />
När man utvärderar Gert Wingårdhs varierade och<br />
unika produktion, vilken sträcker sig över en period<br />
på tre decennier, känns det nödvändigt att jämföra<br />
hans arbete såväl med den nutida arkitekturen som med<br />
modernismen från det förra århundradet, men hans arbeten<br />
väcker också frågan om jämförelser mellan arkitekters<br />
individuella och allmänna design.<br />
På avstånd ter sig Sverige och Finland närmast identiska<br />
vad gäller kultur och samhällsliv, men en närmare titt<br />
avslöjar många små skillnader. Arkitekturen i dessa grannländer<br />
jämförs ofta – för finländarna ofta med viss stolthet,<br />
eftersom Finland har Alvar Aalto och Reima Pietilä. Typiskt<br />
för dessa mästare i 1900-talets arkitektur var deras variationsrikedom,<br />
olika förutsättningar skapade olika lösningar.<br />
Den fundamentalistiska falangen inom den modernistiska<br />
arkitekturen har aldrig uppskattat att arkitekten har en<br />
bred palett. På 1960- och 70-talen kritiserade därför några<br />
arkitekter Aalto, och i ännu större utsträckning Pietilä,<br />
för att inte ha en tydlig och ”ren” stil på samma sätt som till<br />
exempel Ludwig Mies van der Rohe. Också Eero Saarinen<br />
blev på sin tid målgrupp för samma sorts kritik på grund av<br />
det faktum att alla hans arbeten var olika varandra. Men<br />
världen har ändrats och i växande utsträckning blivit ett<br />
potpurri av kulturer vilket också breddat arkitekturen mot<br />
en pluralism i stilar och former. Icke desto mindre finns det<br />
envisa arkitekter som decennium efter decennium fortsätter<br />
att ”rita samma byggnad” oavsett vilken slags byggnad<br />
det skall vara, var den ligger eller huruvida den passar i<br />
exempelvis en historisk miljö. Med en individuell och igenkännbar<br />
stil är det möjligt att nå kritikernas uppmärksamhet<br />
och skapa ett distinkt varumärke, såsom Frank Gehrys,<br />
Zaha Hadids eller Richard Meiers arkitektur gjort.<br />
Med ett lätt polemiserande, kan man säga att svenska<br />
arkitekter tidigare brukade skämta om att den finska<br />
arkitektcentrerade metoden att gestalta var en kvarleva av<br />
den heroiska modernismen med platta tak. Finska arkitekter<br />
å sin sida klagade över att den svenska arkitekturen<br />
var allt för anonym och brukaranpassad, allt för vek och<br />
publikfriande med sina gammeldags hus. Gert Wingårdh<br />
har vuxit ur ett sådant motsägelsefullt postmodernistiskt<br />
arkitekturklimat. Efter de mest varierade och avvikande<br />
småprojekt började Wingårdh rita unika byggnader där<br />
arkitekten framträder som en kreativ och intuitiv designer.<br />
Han fick inspiration från, till exempel, grannlandet Finland<br />
där han imponerades av Reima Pietiläs skulpturala arbeten.<br />
Öijareds golfklubb är ett exempel på en byggnad som Wingårdh<br />
skapade utifrån Pietiläs arkitektur. Det skulpturala<br />
och de fria formerna kan också återfinnas i andra delar av<br />
Wingårdhs arbeten, såsom restaurangen för de anställda<br />
på Astra Zeneca och i Hogias huvudkontor.<br />
Typiskt för Wingårdh är att finna inspiration i de mest<br />
varierade källor och använda dem djärvt och okonventionellt.<br />
Lösningarna, formerna och materialen i varje<br />
projekt varierar påtagligt. Arbetena spänner från små<br />
Gert Wingårdh. Åtta hus<br />
9.12.2009–28.2.2010<br />
En av Sveriges mest kända arkitekter<br />
påbörjade sin karriär i Göteborg<br />
1977. De flesta av hans byggnader<br />
finns i västra Sverige, men hans verk<br />
finns också runt om i världen. Det för<br />
Wingårdh karakteristiska sättet att<br />
variera har blivit en del av den internationella<br />
sverigebilden. Man har valt till<br />
utställningen projekt, vilka avspeglar<br />
de rikliga och mångsidiga dragen i<br />
hans produktion. Förutom byggnader,<br />
presenterar utställningen också<br />
Wingårdhs arkitekturbegrepp.<br />
Producent: Arkitekturmuseet,<br />
Stockholm.<br />
Golfbana, Öijared Country Club,<br />
Lerum, 1987–88.<br />
Foto: Stefan Hallberg.<br />
6
skärgårdshus till huvudkontor för stora läkemedelsbolag<br />
och följaktligen spänner arkitektur också från mjuka jordnära<br />
byggnader, organiska former och naturliga material,<br />
grästak och rödmålat trä, till en cool och rättfram hightech<br />
av stål och glas. Av särskilt intresse är de många små<br />
byggnader där man kan finna moderna tillämpningar på<br />
traditionella lösningar. Där finns också arketypiska hus,<br />
såsom det charmiga Kvarnhuset. Wingårdh anpassar inte<br />
sina byggnader till en särskild form eller stil, men istället<br />
utvecklat och uppfunnit nya och olika lösningar beroende<br />
på situationen, i några fall på ett helt banbrytande sätt.<br />
På detta sätt skulle hans metod kunna beskrivas som en<br />
kuriös lek i motsats till gravt allvar. Funktionen och byggnadens<br />
plats är ändå utgångspunkterna för problemlösningen<br />
vilka inte styrs särskilt mycket av en förutbestämd idé om<br />
en egen stil. Därför är Wingårdhs byggnader anpassade till<br />
sin plats och omgivning<br />
Med ett lätt polemiserande, med lätt hand och har<br />
kan man säga att svenska till yttermera visso en<br />
arkitekter tidigare brukade igenkännbar identitet.<br />
skämta om att den finska Vad som är uppenbart<br />
arkitektcentrerade metoden i dessa byggnader är<br />
att gestalta var en kvarleva av arkitektens skickliga<br />
den heroiska modernismen med användning av dagsljuset,<br />
platta tak. Finska arkitekter<br />
materialens höga<br />
å sin sida klagade över att den kvalitet och den överallt<br />
svenska arkitekturen var allt för<br />
skickligt genom-<br />
anonym och brukaranpassad, förda detaljeringen.<br />
allt för vek och publikfriande Överväganden om<br />
med sina gammeldags hus. byggnaders långa liv<br />
verkar också vara betydelsefullt för Wingårdh, eftersom<br />
många av hans byggnader förutom hållbara material också<br />
har lutande tak och långa takfötter – med andra ord, en<br />
hälsosam realism i det krävande nordiska klimatet. Också<br />
i denna mening har Wingårdh brutit med den traditionella<br />
fundamentalistiska modernismen.<br />
Nytt i Wingårdhs arkitektur på senare år är närvaron<br />
av en modernistisk minimalism som utgår från internationella<br />
trender vilket skett på bekostnad av hans tidigare<br />
varierade och personliga approach. Styrkan i Wingårdhs<br />
arkitektur ligger emellertid i hans mångsidiga och skulpturala<br />
arkitektur. Också de minimalistiska och lådformade<br />
byggnader han ritar med sina medarbetare görs med sådan<br />
detaljering att de tveklöst står ut från den mesta arkitekturen<br />
i Sverige.<br />
Wingårdhs produktion är omfattande, liksom antalet<br />
medarbetare på kontoret. Att döma av variationen i<br />
byggnaderna som kontoret ritar, skulle man kunna anta att<br />
projektledarna också haft inflytande över gestaltningen.<br />
Till detta kommer att Wingårdh har två kontor, en på var<br />
sida landet. Att springa emellan, organisera och delegera<br />
inom en sådan organisation är i sig en krävande uppgift<br />
vilken Wingårdh verkar hantera väl. Ett bevis på detta är<br />
kvaliteten i gestaltningen och arkitekturens kontinuerliga<br />
förnyelse. Och det verkar som att Wingårdhs kreativitet<br />
inte är på väg att torka, eftersom nya intressanta och<br />
mycket varierade tävlingsförslag och byggnader fortsätter<br />
att komma fram.<br />
Harri Hautajärvi, arkitekt<br />
icam<br />
international confederation of architectural museums<br />
icam 30 YEARS – Helsinki revisited<br />
Symposium: The Future of Architectural Museums<br />
20.–22.8.2009<br />
Iloinen joukko icamin entisiä ja nykyisiä jäseniä kokoontui<br />
elokuussa juhlimaan järjestön 30–vuotista taivalta Helsinkiin.<br />
Juhlien lisäksi seminaariin osallistunut kansainvälinen<br />
joukko vietti kolme päivää tutustumalla monipuolisesti<br />
Helsingin <strong>arkkitehtuuri</strong>in, pitämällä juhlaistunnon <strong>Suomen</strong>linnassa,<br />
missä järjestön ensimmäinenkin kokous pidettiin,<br />
sekä pohtimalla yhden iltapäivän <strong>arkkitehtuuri</strong>museoiden<br />
tulevaisuuden haasteita. Helsingin jälkeen osa joukosta<br />
suuntasi vielä museon järjestämälle <strong>arkkitehtuuri</strong>matkalle<br />
Pietariin.<br />
Juhlaseminaarin osallistujat <strong>Suomen</strong>linnan kokouspaikan Pirunkirkon<br />
portailla 21.8.2009.<br />
Paneelikeskustelussa mukana mm. Dietmar Steiner (icamin nykyinen<br />
puheenjohtaja, / Architekturzentrum Wien), Barry Bergdoll (MoMA,<br />
New York), Elisabeth Seip (Norjan <strong>arkkitehtuuri</strong>museon entinen johtaja),<br />
Michael Snodin (Victoria and Albert Museum /icamin pitkäaikainen puheenjohtaja)<br />
ja Jöran Lindvall (Ruotsin <strong>arkkitehtuuri</strong>museon entinen johtaja).<br />
7
Pankkien <strong>arkkitehtuuri</strong>aarteita<br />
Nordean piirustuskokoelma esittäytyy<br />
Nordea Pankki lahjoitti toukokuussa 2008<br />
<strong>Suomen</strong> rakennustaiteen museolle merkittävän<br />
piirustuskokoelman, joka käsittää 53 <strong>arkkitehtuuri</strong>piirustusta<br />
vuosilta 1832–1928. Kokoelma<br />
esitellään näyttelynä museon pienessä hallissa<br />
9.12.2009–28.2.2010.<br />
Taustan kokoelman synnylle loi maamme pankkisektorin<br />
rakennemuutos, joka alkoi heti itsenäistymisen<br />
jälkeen ja kesti koko 1900-luvun. Lukuisissa<br />
fuusioissa kaikkiaan 25 itsenäistä liikepankkia<br />
sulautui lopulta yhteen: prosessi huipentui vuonna<br />
1995, kun SYP ja KOP yhdistyivät Merita Pankiksi.<br />
Kaksi vuotta myöhemmin yksinomaan suomalaisessa<br />
omistuksessa oleva suurpankki oli menneisyyttä.<br />
Merita yhdistyi ruotsalaisen Nordbankenin kanssa<br />
MeritaNordbankeniksi. Vuonna 2001 mukaan tulivat<br />
norjalaiset ja tanskalaiset – syntyi Nordea.<br />
Tämän prosessin myötä moni alun alkaen jollekin<br />
pienelle liikepankille kuulunut kiinteistö päätyi lopulta<br />
yhden suuren<br />
pankin haltuun.<br />
Kiinteistöjen<br />
mukana seurasi<br />
hyllymetreittäin<br />
arkistoaineistoa,<br />
joista <strong>arkkitehtuuri</strong>historian<br />
kannalta kiinnostavimman<br />
osan<br />
muodostavat<br />
vanhat <strong>arkkitehtuuri</strong>piirustukset.<br />
Kauneimmat<br />
niistä oli kehystetty<br />
ja ripustettu pankkien seinille, missä ne olivat<br />
taideteosten lailla toimineet myönteisen yrityskuvan<br />
rakentajina.<br />
MeritaNordbanken ja sen seuraaja Nordea Pankki<br />
luopuivat kiinteistöomaisuudestaan, mikä nosti esiin<br />
kysymyksen vanhojen arvokkaiden <strong>arkkitehtuuri</strong>piirustusten<br />
kohtalosta – vanhan käytännön mukaanhan ns.<br />
kiinteistönomistajan sarja siirtyy kiinteistön mukana.<br />
Huoli piirustusten säilymisestä jälkipolville johti<br />
neuvotteluihin, joissa lopulta päädyttiin uudenlaiseen<br />
ratkaisuun: kiinteistöjen ostaja sai mahdollisimman<br />
laadukkaat kopiot alkuperäisistä piirustuksista, jotka<br />
palautettiin pankille. Nordean nyt esiteltävä kokoelma<br />
syntyi, kun kehystetyt piirustukset kerättiin, luetteloitiin<br />
ja kooste lahjoitettiin<br />
Rakennustaiteen<br />
museolle.<br />
Kokoelmassa on<br />
yli kahdenkymmenen<br />
eri kiinteistön<br />
piirustuksia noin<br />
sadan vuoden<br />
ajalta. Suunnitelmista<br />
pääosa on<br />
tehty Helsinkiin,<br />
kiinteistöistä kuusi<br />
sijaitsee pääkaupungin<br />
ulkopuolella.<br />
Niitä on Porvoossa, Hämeenlinnassa, Kouvolassa ja<br />
Turussa sekä nykyisen rajan takana Viipurissa. Tekijät<br />
ovat yksittäisiä arkkitehteja, arkkitehtitoimistoja ja<br />
rakennusmestareita. Lukuisten julkisivupiirustusten<br />
ohella kokoelma käsittää lähinnä leikkaus- ja pohjapiirustuksia.<br />
Suurisuuntaiset rakennusprojektit aina olleet<br />
pankkien keskeinen keino kohottaa profiilia. Kokoelmassa<br />
erityinen asema onkin muutamalla<br />
varhaisella pankkisuunnitelmalla, joista<br />
huomattavin on Onni Törnqvistin (myöh.<br />
Tarjanne) suunnitelma Kansallis-Osake-<br />
Pankin pääkonttorin julkisivuksi (1891).<br />
Kokoelmaan kuuluu myös Gesellius, Lindgren,<br />
Saarisen Pohjoismaiden Osakepankin<br />
Helsingin konttorin leikkauspiirustus<br />
(1903) ja Valter Thomén <strong>Suomen</strong> Yhdyspankin<br />
Hämeenlinnan konttorin julkisivupiirustus<br />
(1912). Pääosa piirustuksista<br />
esittää kuitenkin muita kuin pankkitaloja.<br />
Eniten on liike- ja asuinkerrostalojen<br />
piirustuksia, mutta mukana on myös mm.<br />
edistyksellisen työväenasuntoalueen<br />
suunnitelma sekä piirustuksia teollisuusrakennuksia<br />
varten tupakkatehtaasta kirjapainotaloihin.<br />
Kokoelman vanhimmat piirustukset ovat mahdollisesti<br />
Turun kaupunginarkkitehtina toimineen P. J. Gylichin<br />
käsialaa 1830-luvulta. Arkkitehdeista parhaiten<br />
edustettuna on uusrenessanssin mestari Theodor Höijer,<br />
jonka loistokkaita vesiväripiirustuksia kokoelmassa<br />
on kaikkiaan kymmenen vuosilta 1886–1892. Niistä<br />
hienoimmat ovat Hotelli Kämpin julkisivupiirustukset,<br />
jotka antavat havainnollisen kuvan puhtaaksi muuratulla<br />
tiilellä verhotusta, runsaasti koristellusta hotellirakennuksesta.<br />
Kokoelman aarteisiin kuuluvat myös Armas<br />
Lindgrenin Viipuriin rakennetun ns. Pietisen talon<br />
julkisivupiirustukset (1906), jotka on vasta nyt saatu<br />
8
julkisuuteen. Muita kokoelmassa edustettuna olevia<br />
suunnittelijoita ovat mm. <strong>arkkitehtuuri</strong>toimisto Grahn,<br />
Hedman & Wasastjerna, Vilho Penttilä, Väinö Vähäkallio<br />
ja Bertel Liljequist. Kokoelman rakennusmestareista<br />
kuuluisin on Heikki Kaartinen, jonka työväenasuntosuunnitelma<br />
vuodelta 1904 on uusi löytö.<br />
Nordean <strong>arkkitehtuuri</strong>piirustuskokoelma esittelee<br />
sattumanvaraisuudessaankin monipuolisen koosteen<br />
suomalaista <strong>arkkitehtuuri</strong>a. Pelkästään tämän kokoelman<br />
välityksellä voi nähdä, miten moninaisin tavoin<br />
pankkien kiinteistöomaisuus on karttunut. On rakennettu<br />
komeita konttoreita, tehty fuusioita ja kauppoja,<br />
saatu haltuun velallisten vakuuksia ja vallattu keskeisillä<br />
paikoilla sijaitsevia kiinteistöjä. Kokoelma avaa<br />
kiintoisia näkymiä esimerkiksi Helsingin tärkeimmän<br />
liikekadun Aleksanterinkadun historiaan.<br />
Nordean lahjoitus, jota pankki vielä tänä vuonna<br />
täydensi huomattavalla tavalla, on merkittävä lisä<br />
museon kokoelmiin. Kyseessä onkin kulttuuriteko, joka<br />
toimii velvoittavana viestinä muille arvokkaita vanhoja<br />
piirustuksia omistaville. Esimerkiksi tähän kokoelmaan<br />
kuuluu piirustuksia, jotka ovat osoittautuneet ainutkertaisiksi<br />
todistuskappaleiksi joidenkin suunnittelijoiden<br />
työstä tai kiinteistöjen vaiheista. Lahjoituskokoelma<br />
tuo monen <strong>arkkitehtuuri</strong>historiamme keskeisen rakennuksen<br />
piirustukset nyt tutkijoiden ulottuville. Myös<br />
rakennussuojelijoille ja vanhojen rakennusten kunnostajille<br />
kokoelman piirustukset ovat kullanarvoisia tiedon<br />
lähteitä.<br />
Näyttelyn yhteydessä julkaistaan saman niminen<br />
lahjoitetut <strong>arkkitehtuuri</strong>piirustukset yksityiskohtaisesti<br />
esittelevä teos, jossa kokoelman kaikki 53 piirustusta<br />
nähdään korkeatasoisina värikuvina. Nordean<br />
<strong>arkkitehtuuri</strong>piirustuskokoelmaa ja sen syntyä valotetaan<br />
kirjan laajimmassa artikkelissa. Lisäksi teoksessa<br />
luodaan vanhojen mustavalkokuvien avulla katsaus<br />
<strong>Suomen</strong> varhaiseen pankki<strong>arkkitehtuuri</strong>in. Kunnianosoituksena<br />
Rakennustaiteen museon piirustusarkiston<br />
pitkäaikaisen amanuenssin, kesällä eläkkeelle<br />
jääneen Erkki Vanhakosken elämäntyölle kirjassa<br />
julkaistaan hänen <strong>arkkitehtuuri</strong>grafiikan vaiheita käsittelevä<br />
kirjoituksensa.<br />
Eija Rauske<br />
Pankkien <strong>arkkitehtuuri</strong>aarteita<br />
Piirustuksia Nordean kokoelmasta<br />
Tekijä: Eija Rauske<br />
Graafinen ulkoasu ja taitto: Salla Bebard<br />
152 sivua, mustavalko- ja värikuvitus<br />
Kieli: suomi<br />
ISBN 978-952-5195-33-0<br />
Tiedustelut: (09) 85675100<br />
www.mfa.fi/kirjakauppa<br />
Kuva: Konsernijohtaja Markku Pohjola ja Rakennustaiteen museon<br />
johtaja Severi Blomstedt piirustuskokoelman lahjoitustilaisuudessa<br />
toukokuussa 2008. Piirustukset: viereisellä sivulla: Onni Törnqvist,<br />
Kansallis-Osake-Pankin pääkonttori, Helsinki 1891, alla: Heikki<br />
Kaartinen, Sadan markan villa, Helsinki 1904.
Meet The Tapiovaara Family: As<br />
Domus, Ovalette, Nana, Pirkka,<br />
Kiki, Dumbo, Tale, Domino, Hipp<br />
Pelimanni, Nalle, Colette, Casan<br />
10
lak, Kongo, Wilhelmiina, Lulu,<br />
Lukki, Hongisto, Mademoiselle,<br />
o, Trienna, Fanett, Crinolette,<br />
ova, Tee-Tee.<br />
AERO Design Furniture Oy<br />
Yrjönkatu 8<br />
00120 Helsinki<br />
+358 9 680 2185<br />
www.aerodesignfurniture.fi<br />
www.tapiovaara.fi<br />
11
Jatkoa sivulta 3 | Lue koko haastattelu osoitteessa www.mfa.fi<br />
perässä juokseminen ei ole yleisön<br />
parasta palvelua.<br />
Olen silloin tällöin kuullut väitettävän,<br />
että näyttelymme on tarkoitettu<br />
vain ammatti-ihmisille. Tällaiset<br />
käsitykset ovat yleistyessään hyvin<br />
vaarallisia, ja jos museo ei pysty tekemään<br />
asian korjaamiseksi mitään, niin<br />
kuka sitten? Vaikka ohjelmamme ja<br />
näyttelymme olisivat ammattimiehen<br />
silmissä kuinka tasokkaita hyvänsä,<br />
se ei riitä. Museon tehtävänä on<br />
toimia prisman tapaan ja taittaa asiat<br />
suurelle yleisölle ymmärrettäviksi.<br />
Värejä ja sisältöä kadottamatta ja<br />
laadusta tinkimättä.<br />
Voisiko sinulta, Severi, löytyä<br />
luonteva työpäivän motto, joku ajatus,<br />
joka on usein tullut mieleesi?<br />
Joskus on tullut tunne, että tämä<br />
talo pyörii hienosti ilman minuakin.<br />
Tämä ”kiusallinen” havainto on<br />
– sanon tämän vähän kieli poskella<br />
– jopa saattanut hieman horjuttaa<br />
itsetuntoani. Olen silloin hakenut sille<br />
pönkitystä motosta, että hyvä johtaja<br />
tekee itsensä tarpeettomaksi.<br />
Mitkä tahot ovat mielestäsi<br />
museon tärkeimmät yhteistyökumppanit?<br />
Ensin täytyy tietenkin mainita<br />
päärahoittajamme opetusministeriö<br />
ja sen jälkeen museovirasto.<br />
Myös ulkoministeriö on tullut mukaan<br />
kuvaan yhä enemmän. Varsinaisen<br />
ydintoiminnan kannalta tärkeim-<br />
piä ovat tietenkin alan ammattilaiset,<br />
arkkitehdit, tutkijat ja opettajat.<br />
Sitten kaikki alan järjestöt ja<br />
organisaatiot, kuten <strong>Suomen</strong> Arkkitehtiliitto<br />
SAFA, Alvar Aalto -säätiö,<br />
Rakennustaiteen seura, Rakennustietosäätiö,<br />
naapurimme Designmuseo,<br />
ARMI-yhteisön jäsenet sekä<br />
<strong>arkkitehtuuri</strong>n ja taidehistorian<br />
oppilaitokset. SAFA on näistä ehkä<br />
kaikkein tärkein, onhan se yksi museon<br />
perustajista.<br />
Mitä sanoisit yhteenvetona<br />
kaudestasi?<br />
Tämä on ollut fantastinen näköala-<br />
ja vaikuttamispaikka, jollaisia ole<br />
montakaan <strong>Suomen</strong> <strong>arkkitehtuuri</strong>n<br />
piirissä. Päivääkään en vaihtaisi pois.<br />
Tässä työssä kehittyy tietynlainen<br />
pelisilmä nähdä, mikä kussakin tilanteessa<br />
on mahdollista ja mikä ei.<br />
Haluan vielä tuoda julki huoleni<br />
tiedotusvälineiden<br />
suhteesta <strong>arkkitehtuuri</strong>in.<br />
Sitähän käsitellään<br />
mediassa hyvin vähän<br />
ja silloinkin turhan usein<br />
negatiivisessa tai nostalgisessa<br />
sävyssä – kuten<br />
puretut talot, missä<br />
ja kuka on syyllinen. Miksei<br />
nyky<strong>arkkitehtuuri</strong>a,<br />
uutta arkkitehtipolvea ja<br />
kaikkea siihen liittyvää<br />
optimismia tuoda enemmän<br />
esiin?<br />
Tämän mielikuvan<br />
hälventämiseksi museonkin<br />
pitäisi houkutella<br />
uusia kävijöitä. Se edellyttäisi<br />
ainakin yhden<br />
niin sanotusti yleisöön<br />
menevän näyttelyn<br />
tekemistä vuodessa. Tällaisestahan<br />
on hyviä kokemuksia.<br />
Mieleen tulee esimerkiksi<br />
takavuosien joulun tienoille ajoitettu<br />
piparkakkutalo-näyttely tai 90-luvun<br />
alussa museossa esitetty suuri Legonäyttely.<br />
Unohtaa ei sovi myöskään<br />
Juhani Pallasmaan kokoamaa<br />
”Eläinten <strong>arkkitehtuuri</strong>” -näyttelyä,<br />
joka muuten oli yksi museon kaikkien<br />
aikojen suosituimmista. Taikka<br />
Hannele Grönlundin <strong>arkkitehtuuri</strong>n<br />
perusteita havainnollisesti valottavia<br />
näyttelyitä.<br />
Minkä vaikutelman Rakennustaiteen<br />
museo antaa itsestään<br />
tänään?<br />
Sanoisin, että se voisi näyttää<br />
paremmaltakin. Ongelmat liittyvät<br />
nimenomaan museon näkyvyyteen<br />
esimerkiksi mediassa, joka puolestaan<br />
kytkeytyy paljolti markkinointiin<br />
ja tiedottamiseen. Tieto hienoista<br />
näyttelyistämme, julkaisuistamme ja<br />
muista palveluista ei tavoita riittävästi<br />
suurta yleisöä. Tämä johtuu resurssien<br />
puutteesta, ei henkilöistä.<br />
Toinen tärkeä asia olisi tarkemmin<br />
seurata, mitä esimerkiksi nuoret<br />
arkkitehdit tällä hetkellä tekevät ja<br />
antaa heille enemmän mahdollisuuksia<br />
tulla esiin tässä museossa ja<br />
muutenkin.<br />
Pahinta, mitä tämän kaltaiselle<br />
instituutiolle voi tapahtua, on, että<br />
ammattiväki laajasti ymmärrettynä ei<br />
enää tunne omakseen tätä museota.<br />
Millaisena näet museon tulevaisuuden?<br />
Uudisrakennuksen myötä<br />
Rakennustaiteen museosta on<br />
muodostunut entistä enemmän myös<br />
<strong>arkkitehtuuri</strong>keskus, johon on helppo<br />
poiketa vaikkapa kahville, lukemaan<br />
tai vain oleilemaan ja jossa voidaan<br />
järjestää esimerkiksi erilaisia luento-,<br />
keskustelu- ja klubi-iltoja jne. Museo<br />
on siis muun toimintansa ohella myös<br />
kohtauspaikka ja julkinen olohuone,<br />
jossa on aina meneillään jotain mielenkiintoista.<br />
Toisaalta – kuten jo aiemminkin<br />
totesin – Rakennustaiteen museon<br />
on tärkeää pitää toimintansa piirissä<br />
ja tukenaan suuren yleisön lisäksi<br />
myös <strong>arkkitehtuuri</strong>n ammattilaiset.<br />
Heidän mukanaolonsa on museolle<br />
yhtä tärkeää kuin köli purjealukselle.<br />
Se takaa, että suunta pysyy oikeana<br />
ja museon toiminnassa on tulevaisuudessakin<br />
riittävästi laatua ja<br />
syvyyttä.<br />
Totta on. Kun on riittävän suuri<br />
köli, voivat purjeetkin olla vastaavasti<br />
isommat. Kiitos, Severi, vielä<br />
koko kentän puolesta siitä merkittävästä<br />
panoksesta, jonka olet näinä<br />
vuosina antanut. Museo on tänään<br />
avoin, energinen, aktiivinen ja yhteistyöhakuinen.<br />
Siitä on seuraajasi<br />
hyvä jatkaa.<br />
12
<strong>Pohjoisen</strong> Venäjän <strong>puukirkot</strong> 10.3.–30.5.2010<br />
Vanhat postikortit saivat englantilaisen valokuvaajan Richard Daviesin lähtemään<br />
vuonna 2002 Pohjois-Venäjälle selvittämään, mitä kuvien esittämistä<br />
puukirkoista oli vielä jäljellä. Kirkot oli valokuvannut taiteilija Ivan Bilibin<br />
vuosina 1902–1904. Jo silloin niiden kunto huolestutti kuvaajaa. Davies<br />
seurasi Bilibinin jälkiä useina vuosina. Monia kirkkoja ei enää ollut ja monia<br />
uhkasi tuhoutuminen. Silti paljon arvokasta oli jäljelläkin. Puu<strong>arkkitehtuuri</strong><br />
istui maisemaan yhtä luontevasti kuin ennen, yksinkertaisen hirsirakenteen<br />
ja ylenpalttisen koristelun yhdistelmä hätkähdytti, ja rappeutumaan jätettyinäkin<br />
kirkot huokuivat syvää henkisyyttä. Kuvillaan Davies haluaa tukea<br />
erityislaatuisen kulttuuriperinnön säilymistä.<br />
Näyttelyn on tuottanut Richard Davies, ja se on aiemmin ollut esillä<br />
Moskovassa ja Lontoossa. Helsingin esitykseen saadaan täydennyksenä<br />
kuvamateriaalia jo tuhoutuneista puukirkoista Lars Petterssonin arkistosta.<br />
ja puukirkkotutkimus Venäjän Karjalassa<br />
Kuvat: Richard Davies<br />
Vuonna 1943 nuori 25-vuotias<br />
taidehistorian maisteri,<br />
luutnantti Lars Pettersson<br />
(1918–1993) työsti kuumeisesti<br />
<strong>Suomen</strong> ja Neuvostoliiton välisen<br />
jatkosodan (1941–1944) rintamalla<br />
artikkelia Aunuksen alueella olevasta<br />
Kontupohjan vanhasta kirkosta. Hän<br />
oli lomallaan joulukuussa 1942 neuvotellut<br />
Helsingissä tohtori Ludwig Wennervirran<br />
kanssa artikkelin julkaisemisesta<br />
vuoden 1943 <strong>Suomen</strong> taiteen<br />
vuosikirjassa. Pettersson on kirjannut<br />
neuvottelut ja kirjoitusprosessiinsa<br />
liittyneet vaiheet<br />
yksityiskohtaisesti<br />
sodan aikaiseen<br />
työpäiväkirjaansa.<br />
Julkaisemansa<br />
artikkelin hän päättää toteamuksiin,<br />
jotka antavat osviittaa hänen tuleville<br />
laajemmille tutkimuksilleen: Kun Vienan<br />
ja Aunuksen ortodoksinen taide<br />
kerran tulee tarkoin tunnetuksi, on<br />
varmaan käyvä ilmi, että se on paljon<br />
sisältörikkaampi ja enemmän ulkomaailman<br />
virtauksista riippuvainen<br />
kuin mitä ennakolta saattoi olettaa.<br />
Petterssonin toive ortodoksisen<br />
kirkkotaiteen tunnetuksi tulemisesta<br />
ei toteutunut moneen vuoteen. Hänestä<br />
itsestään tuli yksi alan parhaista<br />
asiantuntijoista vuosikymmeniksi.<br />
Hänen kaksiosainen, vuonna 1950<br />
13
julkaistu väitöskirjansa Äänisniemen kirkollinen puu<strong>arkkitehtuuri</strong><br />
on samalla tärkeä dokumentti sittemmin<br />
suurelta osin hävinneestä kirkkokannasta.<br />
Mikä sitten sai nuoren taidehistorioitsijan tutkimaan<br />
Venäjän Karjalan kirkollista taidetta? Taidehistorioitsija<br />
Kari Kotkavaara on omissa tutkimuksissaan<br />
tuonut selkeästi esiin sen, ettei suomalainen taidehistoria<br />
ollut tuolloin kiinnostunut kreikkalaiskatolisen<br />
kirkkokunnan hallussa olevasta esineistöstä, ei ikoneista<br />
eikä kirkkorakennuksista. Suomalainen taidehistorian<br />
tutkimus ja historiankirjoitus olivat perinteisesti<br />
suuntautuneet länteen. Poikkeuksina voi pitää<br />
kansatieteilijöiden ja arkeologien jo melko varhaista<br />
paneutumista itäisten heimokansojen asuinrakennuksiin<br />
ja muinaismuistoihin.<br />
Pettersson oli vuonna 1939, talvisodan aikana, valmistunut<br />
taidehistorian maisteriksi. Hänen poikkeuksellisen<br />
laaja opinnäytteensä Den finska träbyggnadsarkitekturen:<br />
dess ursprung, utveckling och ställning i<br />
timmerbyggnadskonsten samt dess förhållande till de<br />
historiska stilarna, osat I – II, käsittää yhteensä 497<br />
sivua. Hänen opillinen taustansa oli vahvasti kiinni<br />
Muinaistieteellisen toimikunnan tutkimustoiminnassa,<br />
ja hän oli useampana kesänä osallistunut arkeologisiin<br />
kaivauksiin Ahvenanmaalla.<br />
Kun jatkosota syttyi kesäkuussa 1941 ja Suomi<br />
lähti valtaamaan talvisodassa menetettyjä Karjalan<br />
alueita, vänrikki Pettersson komennettiin Kannakselle.<br />
<strong>Suomen</strong> poliittisen johdon päätös olla pysähtymättä<br />
valtakunnan entisillä rajoilla tarkoitti sitä, että Suomi<br />
valtasi Venäjän Karjalasta alueita, jotka eivät milloinkaan<br />
olleet kuuluneet Suomelle. Suomalaiset joukot<br />
etenivät Vienassa ja Aunuksessa seuduille, missä<br />
kieli ja kulttuuri eivät olleetkaan tuttuja. Suomalaisten<br />
silmissä nämä alueet olivat säilyneet hämmennystä<br />
herättävän perinteisinä, ikään kuin modernin maailman<br />
vaikutus ei olisi ulottunut sinne lainkaan. Alueen kulttuurista<br />
puhuttiin kuin se olisi ollut elävä museo.<br />
Kansanrunous ja tietojen keruu kansankulttuurin<br />
muistomerkeistä ja niiden dokumentointi nousivat<br />
sotilashallinnon huolenaiheeksi. Se korosti, että oli<br />
ryhdyttävä toimenpiteisiin juuri sellaisissa kohteissa,<br />
jotka olivat vaarassa hävitä. Näin jo joulukuussa 1941<br />
<strong>Suomen</strong> Maantieteellisen seuran piirissä koottiin eri<br />
alojen asiantuntijoista Valtion tieteellinen Itä-Karjalan<br />
toimikunta. Se asetti tavoitteekseen muodostaa tutkimuksellista<br />
kokonaiskuvaa Itä-Karjalan kuulumisesta<br />
Suomeen. Toimikunta koordinoi varsin kokonaisvaltaisesti<br />
miehitetyllä alueella tehtyä tutkimustoimintaa.<br />
Itä-Karjalan sotilashallintoesikunnalla oli palveluksessaan<br />
syksystä 1941 kansatietieteilijä, sotilasvirkamiehenä<br />
tuolloin työskennellyt Eino Nikkilä,<br />
jonka toimintaa Tenho Pimiä julkaisuissaan on varsin<br />
perusteellisesti selvittänyt. Nikkilän toiminta Valistusosastolla<br />
keskittyi alkuvaiheissaan sotilashallintoesikunnan<br />
painottamiin alueisiin: museoihin, kirkkoihin,<br />
karjalaiseen rakennuskulttuuriin, esineiden keruuseen<br />
ja kerättyjen esineiden sijoitusongelmiin. Näiden seu-<br />
POHJOISEN VENÄJÄN PUUKIRKOT<br />
Luennot Venäjän puukirkko<strong>arkkitehtuuri</strong>sta ja kirkkotaiteesta<br />
Rakennustaiteen museossa 17.3., 24.3. ja 7.4. 2010 klo 18.<br />
Luennoitsijoiksi ovat lupautuneet maamme parhaat asiantuntijat:<br />
Kari Kotkavaara, Hanna Kemppi ja Marina Vituhnovskaja-Kauppala.<br />
Tarkemmat tiedot luennoista löytyvät museon verkkosivulta<br />
www.mfa.fi vuoden 2010 alkupuolella.<br />
14
tujen kulttuurihistoriallinen merkitys alkoi siis kesällä<br />
1942 olla täysin selvillä sotilashallintoesikunnassa.<br />
Muistomerkeistä oltiin vakavasti huolestuneita, koska<br />
ne olivat sotatoimialueiden läheisyydessä. Tästä<br />
syystä VII Armeijakunnan komentaja kenraaliluutnantti<br />
Woldemar Hägglund puuttui asiaan. Kizin eri kirkkoihin<br />
ja tsasouniin oli tuohon mennessä varastoitu turvaan<br />
varsin suuri määrä ikoneita, noin 500 luetteloitua<br />
ikonia.<br />
Tutkimukselliset inventointi- ja dokumentointitehtävät<br />
ja ikonien asianmukainen käsittely ja luettelointi<br />
vaativat kuitenkin lisää asiantuntemusta. Näin luutnantiksi<br />
ylennetty Lars Pettersson sai syyskuussa 1942<br />
komennuksen siirtyä Metsäpirtistä, Laatokan länsirannalta<br />
<strong>Suomen</strong> valtaamaan ja uudelleen nimeämään<br />
Äänislinnan kaupunkiin. Hänen tehtävänsä toinen osaalue<br />
käynnistyi välittömästi, kun Taidehallin johtaja,<br />
tohtori Bertel Hintze, tuolloin <strong>Suomen</strong> ainoa ikonien<br />
asiantuntija, saapui tutkimaan kirkoista kerättyjä ikoneja.<br />
Hintzen suuren merkityksen voi todeta Petterssonin<br />
lukuisista ikonitaidetta koskevista artikkeleista,<br />
kuten Kari Kotkavaara on osoittanut.<br />
Petterssonin ominta aluetta olivat kuitenkin Aunuksen<br />
ja erityisesti Äänisniemen <strong>puukirkot</strong>. Viimeksi<br />
mainittu alue oli hänen komennuksensa pääkohde. Hänelle<br />
oli kuitenkin myönnetty pysyvästi voimassa oleva<br />
komennustodistus, joka oikeutti hänet liikkumaan koko<br />
Itä-Karjalan sotilashallintoesikunnan alueella. Petterssonin<br />
sodanaikaiset päiväkirjat osoittavat, kuinka systemaattista<br />
hänen työskentelynsä oli. Hän dokumentoi,<br />
mittasi, valokuvasi, teki muistiinpanoja, piirrätti kohteita<br />
avukseen komennetulla taiteilija Oiva Heleniuksella,<br />
pakkasi esineitä, luetteloi ja kirjoitti ohjeita papistolle<br />
ja valistusupseereille. Tämän kaiken keskellä joutuessaan<br />
matkustamaan sotatoimialueen vaarallisissakin<br />
osissa mitä vaihtelevin keinoin hän työsti tieteellisiä<br />
artikkeleitaan. Työtä tehtiin seitsemän päivää viikossa,<br />
siis joka päivä, muutamia lomia lukuun ottamatta,<br />
kahden vuoden ajan. Petterssonin inventointiaineisto ja<br />
tutkimuksia pohjustavat dokumentit ovat niin mittavia<br />
määrältään, että niitä löytyy monesta arkistosta, kuten<br />
Kansallisarkistosta, Museovirastosta ja Muinaismuistoyhdistyksen<br />
arkistosta ja yksityisarkistosta.<br />
Lars Pettersson hyödynsi tätä materiaalia osittain,<br />
kun hän työsti väitöskirjaansa. Moni aihe jäi kuitenkin<br />
käsikirjoituksen asteelle, kuten esimerkiksi hänen ja<br />
kreikkalaiskatolisen kirkollistoimiston upseerina toimineen<br />
maisteri Pentti Härkösen yhteisesti kirjoittama<br />
julkaisu Kizin saaren upeimmasta kirkosta, Kesäkirkkona<br />
tunnetusta Kristuksen kirkastumisen kirkosta<br />
vuodelta 1714. Härkösen ja Petterssonin teksti oli<br />
kirjoitettu ja kuvitus oli valmis taittoehdotusta myöten,<br />
kun kustantaja WSOY peruutti sopimuksen vuona<br />
1944. Hävityn sodan jälkeisessä Suomessa venäläisen<br />
vanhan kirkkotaiteen parhaatkaan aarteet eivät monestakaan<br />
syystä enää olleet sopiva julkaisukohde.<br />
Renja Suominen-Kokkonen<br />
FT, taidehistorian dosentti, professori (mvs.)<br />
Nimityksiä Rakennustaiteen museossa<br />
Äitiyslomalta palaava Suvi Juvonen aloitti työt kirjastonhoitajana<br />
1.9.2009 Anna-Liisa Alhon jäädessä eläkkeelle.<br />
Taidehistoriaa opiskellut Suvi Juvonen tuli museolle kirjaston<br />
viikonloppupäivystäjäksi vuonna 2001 ja on siitä lähtien<br />
viihtynyt hyvin museon kirjastossa. Suuria muutoksia ei<br />
uusi kirjastonhoitaja tuo mukanaan, vaan kirjasto jatkaa<br />
asiakkaiden palvelemista tuttuun tyyliin – mahdottomiinkin<br />
kysymyksiin pyritään löytämään vastaukset.<br />
Antti Aaltonen tuli museolle taidehistorian opiskelijana<br />
vuonna 1996 järjestämään Eva Kuhlefelt-Ekelundin<br />
piirustusarkistoa. Vuodesta 1997 hän on työskennellyt<br />
museon arkistossa ja kirjastossa. Antti Aaltonen nimitettiin<br />
1.6.2009 alkaen piirustusarkistosta vastaavaksi<br />
arkistoamanuenssiksi.<br />
Suvi Juvonen<br />
toimistopäällikkö, kirjastonhoitaja<br />
suvi.juvonen@mfa.fi<br />
tel. (09) 8567 5130<br />
Antti Aaltonen<br />
amanuenssi (piirustukset)<br />
antti.aaltonen@mfa.fi<br />
tel. (09) 8567 5125<br />
15
uutiset<br />
TULOSSA<br />
verkossa<br />
Rakennustaiteen museon uusi johtaja<br />
Rakennustaiteen museon uudeksi johtajaksi<br />
on valittu taidehistorijoitsija ja kaupunkitutkija<br />
Juulia Kauste, 42, New Yorkista.<br />
Juulia Kauste aloittaa museon johtajana<br />
1.6.2010.<br />
Juulia Kauste on toiminut runsaat kymmenen<br />
vuotta <strong>Suomen</strong> New Yorkin kulttuuriinstituutin<br />
johtajana. Tänä aikana hän on<br />
toteuttanut lukuisia suuria suomalaista<br />
<strong>arkkitehtuuri</strong>a ja muotoilua esitteleviä näyttelyhankkeita.<br />
Ennen lähtöään Yhdysvaltoihin<br />
Kauste opiskeli taidehistoriaa Helsingin<br />
yliopistossa. Hän opettaa <strong>arkkitehtuuri</strong>n ja<br />
muotoilun historiaa Parsons School of Designissa<br />
New School Universityssä ja tekee<br />
kaupunkitutkimuksen väitöskirjaa saman<br />
yliopiston The Graduate Faculty of the New<br />
School for Social Research -osastolle.<br />
LAPSET JA NUORET<br />
Arkkitehtuurimme vuosikymmenet<br />
Pelin ensimmäiset viisi vuosikymmentä,<br />
1900–1950-luku, ovat valmiit. Pelaajaa<br />
ohjaavat arkkitehdit Alvar, Eliel, Erik ja<br />
Jorma sekä Kettusen perhe – heistäkin lisätietoa<br />
pelissä. Peli sopii hyvin peruskoulun<br />
yläluokkien ja lukion kuvataiteen ja historian<br />
opetussuunnitelmaan sekä kuvataidekoulujen<br />
<strong>arkkitehtuuri</strong>n opetukseen. Pelaamaan<br />
pääsee <strong>Suomen</strong> rakennustaiteen museon<br />
sivuilla www.mfa.fi/<strong>arkkitehtuuri</strong>peli.<br />
Fem första decennier i närmaste framtid<br />
också på svenska!<br />
Tutustu Arkkitehtuurimme vuosikymmenet<br />
-kirjasarjaan museon nettikirjakaupassa<br />
www.mfa.fi/julkaisut. Huomaa myös uusi<br />
Lapset–sivu www.mfa.fi/lapset.<br />
<strong>Pohjoismainen</strong> <strong>arkkitehtuuri</strong><br />
Rakennustaiteen museolla<br />
Luennot:<br />
Keskiviikko 9.12. klo 18<br />
Gert Wingårdh<br />
Keskiviikko 13.1. klo 18<br />
Stuart Wrede: Östberg, Asplund and<br />
Aalto’s Swedish inflections<br />
Keskiviikko 27.1. klo 18<br />
Bolle Tham & Martin Videgård:<br />
Tham Videgard Hansson<br />
Keskiviikko 10.2. klo 18<br />
Susanne Ramel: Marge Arkitekter<br />
Keskiviikko 17.2. klo 18<br />
Johan Celsing: Johan Celsing Arkitektkontor<br />
Sisäänpääsy museon pääsylipulla.<br />
Seuraa: www.mfa.fi.<br />
100–vuotisjuhlia tulossa<br />
Vuonna 2010 arkkitehdit Aarne Ervi, Viljo<br />
Revell ja Eero Saarinen täyttäisivät 100<br />
vuotta. Juhlavuoden tulevia näyttelyitä:<br />
Viljo Revell, Didrichsenin taidemuseo<br />
13.2.–16.5.2010<br />
Aarne Ervi, Rakennustaiteen museo<br />
1.12.2010–20.2.2011<br />
Eero Saarinen, Yale University Art Gallery<br />
ja Yale School of Architecture, New Haven<br />
13.2.–2.5.2010<br />
Rakennustaiteen museo ja Didrichsenin<br />
taidemuseo julkaisevat yhteisen pääkaupunkiseudun<br />
Ervi & Revell -kohdekartan<br />
omatoimiseen <strong>arkkitehtuuri</strong>retkeilyyn.<br />
Kumpaankin näyttelyyn liittyy myös keskusteluja,<br />
luentoja ja tutustumiskäyntejä.<br />
Seuraa www.didrichsenmuseum.fi ja<br />
www.mfa.fi.<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>arkkitehtuuri</strong>n Virtuaalinen<br />
tiedotuskeskus: finnisharchitecture.fi<br />
Syyskuussa julkaistu virtuaalinen tiedotuskeskus<br />
on suunnattu kaikille suomalaisesta<br />
<strong>arkkitehtuuri</strong>sta kiinnostuneille. Englanninkielisenä<br />
se tavoittelee erityisesti kansainvälistä<br />
yleisöä.<br />
Portaali tarjoaa sekä ajankohtaista että<br />
historiallista tietoa. Lue uusimmat tapahtumat<br />
ajankohtaisuutisista! Hae nykyisin toimivia<br />
arkkitehtitoimistoja tai historiallisesti<br />
merkittäviä arkkitehteja hakutoiminnolla!<br />
Tutustu alan julkaisuihin! Myös koulutus,<br />
tutkimus, rakennussuojelu ja <strong>arkkitehtuuri</strong>politiikka<br />
ovat esillä. Surffaa linkkien kautta<br />
eteenpäin organisaatioiden omille verkkosivuille!<br />
Jos olet alan toimija, muistathan<br />
ilmoittaa sivustolle uutiset tai tapahtumat!<br />
Toiminnasta vastaavat <strong>Suomen</strong> rakennustaiteen<br />
museo ja Alvar Aalto -säätiö, jotka<br />
ovat <strong>arkkitehtuuri</strong>n alan riippumattomia<br />
organisaatioita. Tiedotuskeskus on perustettu<br />
yhteistyössä <strong>Suomen</strong> Arkkitehtiliitto<br />
SAFAn, Arkkitehtitoimistojen liitto ATL:n ja<br />
Rakennustietosäätiö RTS:n kanssa.<br />
Kunnan- ja kaupungintalot museon<br />
kokoelmissa<br />
Euroopan rakennusperintöpäivien 2009<br />
yhteydessä avattu sivusto www.mfa.fi/<br />
kunnantalot esittelee kunnan- ja kaupungintaloihin<br />
liittyvää aineistoa <strong>Suomen</strong> rakennustaiteen<br />
museon kokoelmista. Tiedot<br />
on kerätty museon piirustuskokoelmasta,<br />
kuvakokoelmasta ja kilpailuarkistosta.<br />
Sivusto on jo toinen tietopaketti, joka<br />
esittelee museon kokoelmia rakennusperintövuoden<br />
vuosittain vaihtuvaan temaan liittyen.<br />
Viime vuonna julkaistiin suomalaisiin<br />
seurantaloihin littyvä sivusto www.mfa.fi/<br />
seurantalot.<br />
MFA-lehti<br />
Julkaisija: <strong>Suomen</strong> rakennustaiteen museo<br />
Toimitus: Severi Blomstedt, Salla Bedard,<br />
Hanna Galtat, Kristiina Nivari ja Kristiina<br />
Paatero.<br />
Ulkoasu ja taitto: Salla Bedard<br />
Paino: Trio-Offset Oy, 2009<br />
Kansi: Richard Davies, <strong>Pohjoisen</strong> Venäjän<br />
<strong>puukirkot</strong>. Näyttely 10.3.–30.5.2010.<br />
Toimitus ei vastaa aikatauluihin tulleista<br />
muutoksista. Ajankohtaiset tapahtuma- ja<br />
ohjelmatiedot: www.mfa.fi.<br />
Seuraava lehti ilmestyy toukokuussa<br />
2010.<br />
16<br />
<strong>Suomen</strong> rakennustaiteen museo<br />
Kasarmikatu 24, 00130 Helsinki<br />
Puh. (09) 8567 5100<br />
mfa@mfa.fi, www.mfa.fi<br />
Sisäänpääsy 31.12. asti: 3,50/1,70 $,<br />
1.1.2010 alkaen 5/2,50 $<br />
Vapaa sisäänpääsy alle 18-vuotiaille,<br />
perjantaisin kaikille!<br />
Avoinna: ti, to–pe 10–16, ke 10–20,<br />
la–su 11–16.<br />
Poikkeukselliset aukioloajat:<br />
23.12. ja 31.12. avoinna 10–14.<br />
Museo on suljettu: 6.12., 24.–27.12.,<br />
1.1. ja 6.1.<br />
© Kaupunkimittausosasto,<br />
Helsinki 135 / 2009