Tyyntä joulumieltä jokaiseen sydämeen KRISTILLINEN ALKOHOLISTI
Tyyntä joulumieltä jokaiseen sydämeen KRISTILLINEN ALKOHOLISTI
Tyyntä joulumieltä jokaiseen sydämeen KRISTILLINEN ALKOHOLISTI
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Lähimmäinen<br />
<strong>KRISTILLINEN</strong> <strong>ALKOHOLISTI</strong> - JA NARKOMAANITYÖ<br />
Joulu<br />
2008<br />
<strong>Tyyntä</strong> <strong>joulumieltä</strong><br />
<strong>jokaiseen</strong> <strong>sydämeen</strong>
Siunattua joulun aikaa teille kaikille<br />
Aivan aluksi tahdon kiittää kaikkia työmme ystäviä ja tukijoita menneestä vuodesta. Vielä<br />
keväällä ja kesällä näytti siltä, että vuodesta tulee taloudellisesti raskas. Kun talous oli kireimmillään,<br />
aloimme rukoilla entistä tarmokkaammin ja Jumala vastasi jälleen. Loppukesän<br />
ja syksyn mittaan paikat täyttyivät ja nyt joihinkin yksikköihin jopa jonotetaan. Tällä hetkellä<br />
näyttää siltä, että saatamme selvitä loppuvuoden velvotteista.<br />
Tämä sinänsä hyvä tilanne puolestaan on johtanut siihen, että useassa yksikössä henkilökunta<br />
on joutunut venymään jaksamisen äärirajoille asti. Kiitos teille hyvät työtoverit, että<br />
olette lähes kaikki jaksaneet tähän päivään saakka. Teiltä, rakkaan työmme tukija pyydän<br />
edelleen esirukouksia henkilökuntamme puolesta. He tekevät todella raskasta ja vaativaa<br />
työtä.<br />
Joulun aika on perinteisesti yhteisyyden aikaa, mutta tässä työssä on saanut oppia, että<br />
se on myös yksinäisyyden aikaa. Usein juhlapyhien aikaan perheet ovat yhdessä, mutta<br />
myös alkoholia kuluu valtavia määriä. Kuinkahan moni lapsi joutuu tänäkin jouluna kärsimään<br />
vanhempien juomisesta? Raitis joulu mahdollisimman monelle onkin yhteinen rukousaiheemme.<br />
Tänäkin jouluna hoitolaitokset, asuntolat ja vankilat ovat täynnä yksinäisiä. Ihmiset itkevät<br />
kurjuuttaan ja yksinäisyyttään. Kuitenkin ilmassa kaikuu joulun perimmäinen toivon sanoma.<br />
Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja. Edelleen laulussa lauletaan. Voi jospa ihmisellä,<br />
ois joulu ainainen. Tämä ei ole mahdollista muuten kuin päästämällä joulun Herran<br />
pysyvästi <strong>sydämeen</strong>.<br />
Tahdon vielä puuttua muutamalla sanalla tähän monella tavalla ahdistavaan ja epävarmaan<br />
aikaan, jossa parhaillaan elämme. Koko maailman ylle on laskeutunut<br />
synkkä pilvi ja globaali taantuma näyttää jo saapuneen. Sitä, mitä<br />
vaikutuksia sillä on yhdistyksemme toimintaan tulevaisuudessa,<br />
ei kukaan voi vielä tietää. Varmaa on kuitenkin se, ettei<br />
ensi vuodesta tule taloudellisesti kovin hyvä . Päihdetyö on<br />
yleensä se, josta ensimmäisenä karsitaan.<br />
Raamatussa sanotaan selkeästi, että lopun ajalla tulee eksyttäviä<br />
henkiä ja jopa valitut saattavat eksyä. Elämme<br />
ajassa, jossa riittää kaikenlaisia kiusauksia ja kaikkea pitäisi<br />
ymmärtää ja suvaita. Raamattu ei kuitenkaan opeta<br />
elämään tällä tavalla.<br />
Ihmistä pitää toki ymmärtää, mutta synti pitää tuomita.<br />
Myös joulun sanomaa yritetään muokata ihmismielen<br />
mukaiseksi, mutta se ei tule kantamaan<br />
kauas. Suvaitsevaisuus ja kaiken ymmärtäminen<br />
ei johda mihinkään.<br />
Meille on syntynyt Vapahtaja nimenomaan vapahtajaksi,<br />
ei kaiken suvaitsijaksi. Jos ihminen<br />
ei ota vastaan rakkautta totuuteen, on hän<br />
suuressa vaarassa joutua väärille raiteille uskonelämässään<br />
ja sen myötä koko elämässä.<br />
Kaikesta huolimatta joulu on iloinen vapauden<br />
juhla ja kodeissamme ympäri maata tahdomme<br />
pitää joulun sanoman esillä aitona ja<br />
alkuperäisenä.<br />
Pekka Keinänen<br />
2 Joulu 2008
Sisällysluettelo<br />
s.2 Pääkirjoitus<br />
s.11.<br />
s. 3 Sisällysluettelo<br />
s.4. Majatalon vaiheilla<br />
s. 5. Toivo Pohjolainen täyttää 60 v<br />
s. 6-7 Reportaasi Konnunsuon vankilan<br />
Kan- osastosta.<br />
s.8.-9 Pyhältä maalta<br />
s.10. Heikki Vesterinen elää tässä päivässä<br />
s.8.-9.<br />
s.11. Irja Harju kertoo kuinka hänet<br />
valmennettiin nykyiseen työhön<br />
s.12-13. Ensi vuoden kalenteri<br />
s.14.-15. Eskolat satsaavat jouluna asiakkaisiin<br />
s.16. Kari Korhonen<br />
s.17. Pyhältä maalta ja muuta asiaa<br />
s.18.19. Kortesjärven perhekodin joulu<br />
s.20-21. Mainoksia<br />
s.6.-7.<br />
s. 22.-23. Yhteystiedot<br />
s.14.-15.<br />
Avointen ovien päivä Myllymäen Kan -hoitokodilla<br />
perjantaina 12.12. klo 12.00-18.00<br />
Tervetuloa tutustumaan uuden<br />
ilmeen saaneeseen kotiimme.<br />
Palkkikankaantie 1<br />
Myllymäki (Ähtäri)<br />
puh 06 533 6194<br />
Toivottaa hoitokodin väki<br />
Joulu 2008 3
Majatalon vaiheilla<br />
Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista,<br />
ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on<br />
Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua,<br />
verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka<br />
oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että<br />
Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan,<br />
esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen,<br />
koska heille ei ollut sijaa majatalossa. (Luuk 2:4-7).<br />
Kohta on joulu ja luemme nämä<br />
jakeet jouluevankeliumista. Oletko<br />
joskus ajatellut, kuten minä: ”Jopas<br />
olivat Beetlehemin asukkaat<br />
ajattelemattomia, eivät antaneet<br />
raskaana, aivan viimeisillään olevalle<br />
nuorelle neitoselle ja tämän<br />
sulhaselle majatalosta yöpaikkaa,<br />
nuoret joutuivat menemään eläinten<br />
suojaan, missä neitonen synnytti<br />
esikoisensa.”<br />
Tämän päivän Suomessa on paljon<br />
ihmisiä, jotka tuntevat Josefin tavoin:<br />
”Minulle ei tunnu olevan missään<br />
tilaa, toiset ovat niin onnistuneita<br />
elämässään, heidän lapsensakin<br />
ovat hyväkäytöksisiä ja menestyneitä.”<br />
Ehkäpä hänellä asuntoasia<br />
on hyvinkin järjestyksessä,<br />
mutta ihmiskontaktit ovat jääneet.<br />
Työtoverien kanssa ei enää ehdi<br />
kuin kahvitunnilla jonkun ylimalkaisen<br />
sanan vaihtaa päivän säästä<br />
ja edellisillan TV-ohjelmista. Näissä<br />
mietteissä hän avaa paikkakuntansa<br />
lehden ja tutkii kirkollisia ilmoituksia,<br />
ehkäpä siitä uskosta löytyisi<br />
jotain sisältöä elämään.<br />
ka menee alta, yritys konkurssiin,<br />
lapset ajautuvat huonoon seuraan,<br />
edelleen alkoholiin ja huumeisiin.<br />
Kaiken keskellä mielen täyttää masennus<br />
ja synkät ajatukset: ”Olen<br />
kovan onnen Paavo, syntynyt epäonnistumaan<br />
– parempi, kun en olisi<br />
syntynytkään”. Rukoushuoneella<br />
ystävät tuikkaavat hätäisesti kättä:<br />
”rauhaa” tai ”terve”, ”miten menee”,<br />
”joko olet saanut töitä?” – ja<br />
kääntävät selkänsä.<br />
Nuorilla on omat juttunsa ja porukkansa.<br />
Joukossa uusi hakee paikkaansa,<br />
joskus epätoivon partaalle<br />
asti, ja pohtii mielessään: ”Mikä minussa<br />
on, kun kukaan ei välitä olla<br />
kanssani?” ”Koulussa minua kiusattiin,<br />
jäin aina yksin, eikö täälläkään<br />
ole minulle tilaa?”<br />
Jeesus kertoi aikanaan vertauksen<br />
jossa sanoi: Niin Kuningas vastaa ja<br />
sanoo heille: ’Totisesti minä sanon<br />
teille: kaikki, mitä olette tehneet<br />
yhdelle näistä minun vähimmistä<br />
veljistäni, sen te olette tehneet mi-<br />
nulle.’ - ’Totisesti minä sanon teille:<br />
kaiken, minkä olette jättäneet<br />
tekemättä yhdelle näistä vähimmistä,<br />
sen te olette jättäneet tekemättä<br />
minulle.’ (Matt 25:40, 45).<br />
Olenko sittenkin jättänyt Beetlehemin<br />
majatalon pitäjän tavoin Mestarini<br />
ulos - talliin. - Mitä teen tai<br />
jätän tekemättä Kristuksen vähimmille<br />
veljille, sen teen Hänelle.<br />
Jeesuksen elämä ihmisenä alkoi<br />
tallissa. Aivan pienenä Hän joutui<br />
lähtemään vanhempiensa kanssa<br />
pakolaiseksi vieraaseen maahan,<br />
kun kuningas vainosi hänen henkeään.<br />
Kaksitoistavuotiaana vanhemmat<br />
eivät oikein ymmärtäneet<br />
Jeesusta, kun Hän jäi juhlamatkalla<br />
heistä jälkeen. Näin Hänen elämänsä<br />
jatkui, väärinymmärrettynä.<br />
Niinpä Jeesus voikin ymmärtää<br />
epäonnistunutta ihmistä. Vaikka<br />
kokisit itsesi kaikkein huonoimmaksi<br />
ja elämän päähän potkimaksi,<br />
niin Sinulla on ainakin yksi, joka<br />
ymmärtää ja haluaa olla kanssasi<br />
– myös jouluna. Katso Häneen, älä<br />
ihmisiin.<br />
Jumalan siunaamaa joulun aikaa<br />
Sinulle, rakas lukijani. Rukoilen,<br />
että voisin tulevana jouluna sekä<br />
ensi vuonna tehdä vähimmille veljilleni<br />
jotain sellaista, että kerran<br />
Kuningas sanoisi kohdallani: ’Tule,<br />
minun Isäni siunattu, ja omista se<br />
valtakunta, joka on ollut sinulle<br />
valmistettuna maailman perustamisesta<br />
asti.’ (Matt 25:34).<br />
Toivo Pohjolainen<br />
Näissä mietteissä hän suuntaa askeleensa<br />
kirkkoon tai rukoushuoneelle.<br />
Muutaman käynnin jälkeen<br />
lauletut laulut sekä saarnattu Sana<br />
tekevät tehtävänsä ja vieras löytää<br />
kipinän uuteen elämään, hän syntyy<br />
uudesti ylhäältä. Onnellisena<br />
hän tulee uudelleen ja uudelleen<br />
seurakunnan keskelle. Hän katselee<br />
ympärilleen, yrittää kontaktia<br />
vierustoveriin, joka toki iloisesti<br />
toivottaa rauhaa ja Jumalan siunausta.<br />
Vähitellen alkaa tuntua, että<br />
täälläkin kaikki ovat onnistuneita,<br />
he ovat hyvin pukeutuneita ja heillä<br />
on omat juttunsa, he viihtyvät<br />
hyvin yhdessä ja näyttävät ihan<br />
onnellisilta. ”Minä olen vain tällainen<br />
takarivin Taavi”, tuumii vasta<br />
uskoon tullut ystävämme ja poistuu<br />
yksin räntäsateeseen.<br />
Myös kauan uskossa olleen elämä<br />
voi ajautua umpikujaan. Jumalan<br />
Sana ei ole luvannutkaan meille<br />
vain aurinkoisia päiviä. Työpaik-<br />
Joskus matka yhteyteen tuntuu ylitsepääsemättömältä.<br />
4 Joulu 2008
Pohjolaisen Topi 60 v<br />
Kan ry:n hallituksen ja<br />
johtoryhmän jäsen Toivo<br />
Pohjolainen täyttää<br />
60 vuotta joulukuun 8.<br />
päivä. Seuraavassa kappaleessa<br />
alkaa hänen<br />
syntymäpäivähaastattelunsa,<br />
josta hän vaatimattomana<br />
miehenä olisi<br />
varmasti kieltäytynyt,<br />
jos hänelle olisi annettu<br />
siihen mahdollisuus.<br />
Koska sitä mahdollisuutta<br />
ei kuitenkaan annettu<br />
saatte nyt lukea, mitä<br />
hän suostui toimittajalle<br />
kertomaan.<br />
Pohjolaisen Topi kuuluu siihen 40-<br />
luvulla syntyneeseen suureen ikäluokkaan,<br />
joka on omalla työllään<br />
rakentanut tämän maan sodan<br />
jälkeen sellaiseksi, mitä se tänään<br />
on. Hän on myös niitä ihmisiä, jotka<br />
eivät ole tästä asiasta suurempaa<br />
meteliä pitäneet.<br />
Vaikka Topi ei suinkaan ole selvinnyt<br />
elämästä kokonaan kuivin jaloin,<br />
voi hän omien sanojensa mukaan<br />
pitää itseään aika onnekkaana<br />
siinä mielessä, että jo varhain<br />
tapahtunut uskoon tulo on estänyt<br />
häntä tekemästä elämässään mitään<br />
suurempia tyhmyyksiä.<br />
Lähes koko ikänsä Turun suunnalla<br />
vaikuttanut ja tällä hetkellä<br />
sen lähipitäjässä Askaisissa kaksin<br />
ensimmäisen tyttöystävänsä ja<br />
nykyisen vaimonsa Anjan kanssa<br />
asusteleva yrittäjä muistaa kiittää<br />
Jumalaa siitäkin, että saa edelleen<br />
syödä yhteistä leipäpullaa nuoruuden<br />
rakkautensa kanssa, ja on saanut<br />
tehdä sitä jo yli 40 vuotta.<br />
Topi syntyi uskovaan kotiin joulukuun<br />
kahdeksas päivä kuusikymmentä<br />
vuotta sitten. Hänen vanhempansa<br />
olivat tulleet uskoon<br />
sodan jälkeen vähän ennen Toivon<br />
syntymää. Hänen saarnaajana toiminut<br />
isänsä kuoli pojan ollessa<br />
vasta vähän päälle kolmen, eikä<br />
Topilla ole isästään oikein mitään<br />
muistoja. Lapsuutensa hän eli<br />
kahden äitinsä kanssa. Oman uskonratkaisunsa<br />
poika teki herätyskokouksessa<br />
kymmenen vanhana<br />
ja alkoi heti osallistua aktiivisesti<br />
seurakunnan toimintaan.<br />
Elämäntyönsä yrittäjänä tehnyt<br />
Pohjolainen aikoo luopua työstään<br />
näillä näkymin heti, kun se<br />
on mahdollista ja viisasta. Tällä<br />
hetkellä eläke siintelee kolmen<br />
vuoden päässä. Mitään haikeutta<br />
työn perään ei Topilla sanojensa<br />
mukaan ole.<br />
Se on hänen mukaansa vain työtä,<br />
jolla ansaitaan leipä. Elämän sisältö<br />
hankitaan jostain muualta.<br />
Mukaan päihdetyöhön Topi tuli puolivahingossa,<br />
vai voitaisiinko sitä<br />
kutsua johdatukseksi. Kun Raisioon<br />
aikoinaan perustettiin Kan-koti, alkoi<br />
Topi käydä siellä lauantaikokouksissa<br />
ja huomasi pian olevansa<br />
työssä mukana täysillä.<br />
Kan ry:n hallitukseen hänet valittiin<br />
vuosituhannen alussa ja johtoryhmään<br />
hän on kuulunut kolmisen<br />
vuotta. Hallituksen ja johtoryhmän<br />
jäsenistä hän kuuluu vähemmistöön<br />
siinä mielessä, ettei hänellä<br />
ole varsinaisesti omakohtaisia<br />
käyttäjäkokemuksia alkoholista,<br />
puhumattakaan muista aineista.<br />
Opiskeluaikanaan hän maistoi sen<br />
verran olutta, että tietää miltä se<br />
maistuu, mutta siihen se jäi. Topille<br />
on hyvin selkeää se, että jos on<br />
uskossa, ei käytä alkoholia. Viime<br />
vuosiin asti tämä sama on ollut<br />
selvää kaikille uskoville ja myös<br />
ympäröivä yhteiskunta ajattelee<br />
niin. Hyvin harvoin julkiuskoville<br />
tarjotaan viinaa.<br />
Tätä ajattelutapaa monet uskovat<br />
haluavat nykyään horjuttaa; ”kyllähän<br />
uskovainenkin vähän voi ottaa”.<br />
Ei Topi väitä, että lasillinen<br />
olutta välttämättä veisi uskovalta<br />
taivasosuutta, mutta se lasillinen<br />
kaljaa on ollut liian monelle kimmoke<br />
useampaan. Topi sanoo tänään<br />
tuntevansa jo liian monta alkoholisoitunutta<br />
uskovaa, joka on<br />
aloittanut sillä yhdellä lasillisella,<br />
ihan sama onko siinä ollut kaljaa,<br />
viiniä, siideriä tai mitä tahansa alkoholia.<br />
- Maailma muuttuu monessa suhteessa,<br />
mutta valitettavasti Kan<br />
-koteja tarvitaan tulevaisuudessakin.<br />
Yhteiskunta asettaa työllemme<br />
yhä uusia vaatimuksia ja aina<br />
ei ymmärretä hengellisen päihdetyön<br />
merkitystä. Meidän on kuitenkin<br />
pidettävä joka hetki kirkkaana<br />
mielessä, että vain Jumalan armo<br />
ja Jeesuksen sovitustyö Golgatalla<br />
voi kestävästi vapauttaa päihteiden<br />
kahlitseman ihmisen, kiteyttää<br />
Topi Kan -työn tulevaisuutta.<br />
Joulu 2008 5
Kan osasto kiven sisällä on eheyttänyt monia<br />
Luultavasti lähes kaikki<br />
vähänkään Kan ry:n toimintaa<br />
seuraavat tietävät,<br />
että yhdistyksellä on ollut<br />
oma kristillinen osasto<br />
suljetun vankilan sisällä<br />
Konnunsuolla jo useamman<br />
vuoden ajan. Siitä<br />
on tässäkin lehdessä ollut<br />
useampia juttuja.<br />
Aika harva taitaa kuitenkaan<br />
tietää, mitä osastolla<br />
oikeastaan tehdään<br />
ja mitä mieltä osastolla<br />
olevat vangit ovat saamastaan<br />
tuesta ja opetuksesta.<br />
Lähimmäisellä<br />
oli loppusyksystä tilaisuus<br />
viettää päivä osastolla.<br />
Toivon mukaan tämä juttu<br />
valottaa osaston toimintaa<br />
edes jossain määrin.<br />
Ari Rautavirta<br />
Osastoa on vetänyt alusta alkaen<br />
Ari Rautavirta ja siksi hän on oikea<br />
mies kertomaan, mitä kaikkea<br />
osastolla oleville miehille tarjotaan<br />
elämän eväiksi tulevaisuutta varten.<br />
Pääsääntöisesti miehet hakeutuvat<br />
osastolle siksi, että he haluavat<br />
katkaista usein jo pitkään jatkuneen<br />
vankilakierteen. Useat ovat<br />
jo tullessaan uskossa ja monet tulevat<br />
uskoon puoli vuotta kestävän<br />
hoitojakson aikana.<br />
Elämä hallintaan<br />
Pähkinänkuoressa Kan-osaston tarkoitus<br />
on antaa sen läpikäynneille<br />
miehille eväitä elämän ottamiseen<br />
omaan hallintaan. Rikoskierre halutaan<br />
katkaista, saavuttaa pysyvä<br />
raittius ja ohjata ihminen jumalalliseen<br />
anteeksiantoon ja sovitukseen.<br />
Käytännössä opetusta annetaan<br />
jokaisen arkipäivänä kolmen tunnin<br />
ajan ja oppitunnit koostuvat<br />
lukuisista eri osa-alueista, joista<br />
suurin osa on rakennettu Raamatun<br />
opetusten pohjalta. Edelleen<br />
käsitellään melko laajasti päihteiden<br />
ja huumeiden käyttöön liittyvää<br />
problematiikkaa.<br />
Kohti ehyempää elämää<br />
-Usein osastolle tulevat miehet<br />
ovat elämän realiteettien suhteen<br />
kohtuullisen hukassa. Jo lapsena<br />
opitut väärät käyttäytymismallit<br />
ovat seuranneet mukana koko elämän<br />
ajan, eikä niistä ihan vähällä<br />
pääse eroon, vaikka olisi haluakin,<br />
aloittaa Ari Rautavirta.<br />
Ari on kertonut osastosta ja sen<br />
toiminnasta vuosien varrella lukuisissa<br />
tilaisuuksissa ympäri maata<br />
ja sen huomaa siitä, että hengästyttävä<br />
määrä tietoa tulee ulos ilman<br />
suurempia ponnistuksia.<br />
-Me käymme täällä läpi mm. sellaisia<br />
asioita kuinka on mahdollista<br />
päästä riippuvuuksien siteistä täyteen<br />
elämään, kuinka tapahtuu sisäinen<br />
eheytyminen ja rakentuminen,<br />
käsittelemme vihan ja pelon<br />
solmuja, hylkäämistä, ihmissuhteita<br />
ja erilaisia sosiaalisia verkostoja,<br />
latelee Ari.<br />
Luettelo ei lopu vielä tähän. Käsiteltävien<br />
asioiden listaa jatkavat<br />
erilaiseen elämänhallintaan liittyvät<br />
asiat, kuten rahan käyttö ja siihen<br />
liittyvät toimeentulokysymykset,<br />
velkaneuvonta, ravinto ja terveys<br />
jne. Lähes kaikkia mahdollisia<br />
elämään liittyviä asioita käydään<br />
läpi miesten kanssa heidän ollessaan<br />
Kannin osastolla.<br />
Omaa polkua pitkin<br />
Se, että miehille annetaan tukevasti<br />
eväitä siviiliä varten, ei kuitenkaan<br />
vielä riitä. Jokaiselle laaditaan lisäksi<br />
oma henkilökohtainen suunnitelma<br />
siitä, mitä tehdä vankilan jälkeen.<br />
-Jokaisella täältä lähtijällä täytyy olla<br />
joku paikka minne mennä, kun vapaus<br />
koittaa. Se voi olla joku Kannin<br />
jatkokuntoutuspaikka, tai jonkin<br />
muun kristillisen järjestön vastaava<br />
paikka. Pääasia, ettei jouduta suoraa<br />
päätä turmion teille. Jos siviilissä ei<br />
ole mitään paikkaa, mihin mennä,<br />
on vanhoihin kuvioihin ajautuminen<br />
lähes varmaa, painottaa Ari Rautavirta.<br />
Tarjotaan oikeaa hengellisyyttä<br />
Kan ry:n osaston tarjoamasta tuhdista<br />
opetuspakeista kaikkein tärkeimpänä<br />
Ari Rautavirta pitää hengellisen<br />
elämänhallinnan antia. Ilman<br />
sen oivaltamista kaikki muutkin opit<br />
näyttävät tähänastisen kokemuksen<br />
mukaan unohtuvan aika pian.<br />
-Hengellisen elämän hoitaminen ja<br />
valvominen sekä uskon elämään ja<br />
hengelliseen kasvuun liittyvä opetus<br />
ovat kuitenkin osastomme tärkeintä<br />
antia, millään tavalla väheksymättä<br />
kaikkea muuta tarjontaa. Me tutustumme<br />
Raamattuun ja sen opetuksiin<br />
aika laajasti. Sitä voisi sanoa pienimuotiseksi<br />
Raamatun peruskurssiksi,<br />
josta on hyvä jatkaa eteenpäin.<br />
Tälläkin hetkellä yksi osastollamme<br />
olevista opiskelee Ison Kirjan kirjekurssilla<br />
ja vuosien varrella on muutama<br />
muukin tehnyt samoin, päättää<br />
Rautavirta.<br />
Tulokset puhuvat puolestaan<br />
Vuoden 2005 jälkeen Kan ry:n Konnunsuon<br />
osaston on läpikäynyt reilut<br />
20 miestä. Viimeisten tilastojen mukaan<br />
heistä lähes puolet on saavuttanut<br />
sen, mihin on pyritty. He ovat<br />
vielä vuosien jälkeen säilyttäneet<br />
raittiuden ja pysyneet pois vankilasta.<br />
Lähes kaikki näin pitkälle selviytyneet<br />
ovat päässeet seurakuntayhteyteen<br />
ja monet ovat jopa saaneet<br />
tehtäviä seurakunnassa. Ari Rautavirran<br />
mukaan monet miehet pitävät<br />
jatkuvasti yhteyttä häneen.<br />
6 Joulu 2008
Kannin osasto on vastannut odotuksia<br />
mukaan töitäkin löytyisi. Myös<br />
lapsia on ikävä.<br />
Petteri sanoo, että nyt tuntuu jo<br />
aika hyvältä. Pari ensimmäistä<br />
kuukautta otti melkoisen koville,<br />
koska mitään ei tuntunut tapahtuvan.<br />
Hänelle päihteet olivat ongelma<br />
jo parikymmentä vuotta,<br />
mutta nyt on tapahtunut hänen<br />
omien sanojensa jotain aika tavatonta.<br />
Hän on saanut <strong>sydämeen</strong>sä<br />
rauhan, joka on tullut orastavan<br />
uskon myötä. Vihan ja katkeruuden<br />
tunteet ovat väistyneet. Petteri<br />
tunnustaa kuitenkin olevansa<br />
vielä aika epävarmalla pohjalla.<br />
Kan ryhmä kokoontuu tämän rakennuksen alakerrassa<br />
Pete<br />
Kari<br />
Petteri<br />
Vaikka RAY:n rahoitus Konnunsuolla<br />
toimivalle osastolle loppuu tämän<br />
vuoden lopussa, on sen toimintaa<br />
tarkoitus jatkaa. Koko kuluvan vuoden<br />
ajan on liikkeellä ollut keräys<br />
rahoituksen saamiseksi jatkolle.<br />
Tällaista osastoa tarvitaan. Sen<br />
huomaa viimeistään siinä vaiheessa,<br />
kun parhaillaan kurssilla oleville<br />
miehille annetaan tilaisuus kertoa,<br />
mitä mieltä he ovat. Onko osasto<br />
vastannut heidän mahdollisia ennakko-odotuksiaan<br />
ja mitä suunnitelmia<br />
heillä on vapautumisen jälkeen.<br />
Kannin osastolla saman pöydän ääreen<br />
olivat kokoontuneet Pete, Petteri<br />
ja Kari. Vaikka paikalla olivat<br />
myös Ari Rautavirta ja Pauli Särkkä,<br />
ei ole mitään syytä epäillä heidän<br />
kommenttiensa todenperäisyyttä.<br />
Puheista päätelleen nämä miehet<br />
tuntuivat olevan tosissaan. He halusivat<br />
muutosta elämäänsä, mutta<br />
halusivat myös pitää jalat maassa.<br />
Liian valoisaa tulevaisuudenkuvaa<br />
ei kukaan hehkutellut. Kylmien tilastojen<br />
valossa yksi, tai jos oikein<br />
hyvin käy, jopa kaksi näistä miehistä<br />
pystyy aloittaman tyystin uudenlaisen<br />
elämän.<br />
Pete on kotoisin pohjoisesta. Hän<br />
on jo pari vuotta kilvoitellut vaihtelevalla<br />
menestyksellä uskon tiellä<br />
ja tuli suorittamaan toukokuussa<br />
päättyvän tuomionsa loppua Konnunsuolle.<br />
Peten odotuksia paikka<br />
on suurin piirtein vastannut, joskin<br />
hän kuvitteli etukäteen siellä olevan<br />
enemmän työtoimintaa. Opetuksen<br />
sisältöön ja varsinkin hengellisen<br />
puoleen Pete on ollut tyytyväinen.<br />
Hän aikoo vapauduttuaan keväällä<br />
mennä takaisin pohjoiseen ja toivon<br />
Kari ei kovin paljoa puhu. Joka<br />
tapauksessa osasto on vastannut<br />
melkein kaikessa hänen odotuksiaan.<br />
Hän tuli Konnunsuolle Kylmäkoskelta<br />
paikallisen pastorin<br />
kautta. Tuomion jälkeen hänellä<br />
on jo paikka varattuna Hauhon<br />
Kan -kodista, jonne hän sanoo<br />
menevänsä levollisin mielin.<br />
Lopuksi halusin tiedustella paikalla<br />
olijoilta sitä, kenelle heidän<br />
mielestään tätä paikkaa voi suositella.<br />
Muun muassa seuraavanlaisia<br />
vastauksia tuli:<br />
-Sellaiselle joka hakee, tai on jo<br />
löytämässä muutosta ja sen myötä<br />
sisäistä rauhaa elämäänsä<br />
-Sellaiselle, joka on löytämässä<br />
Jeesuksen, muttei ole vielä ihan<br />
varma asiasta, eikä pääsee omin<br />
avuin eteenpäin<br />
-Sellaiselle, joka on jo kokeillut<br />
kaikkea, eikä ole löytänyt mitään<br />
tyydyttävää vastausta<br />
-Kyllä epäilijänkin kannattaisi kokeilla,<br />
ei maksa mitään<br />
-Kannattaa tulla silmät avoinna<br />
kokeilemaan ja antaa Jumalan<br />
työstää itseään Hänen omalla aikataulullaan.<br />
Jos haluat tukea suoraan Kan ry:n<br />
Konnunsuon osastoa, voit tehdä<br />
sen tilin 474310-237943 kautta.<br />
Kirjoita viestit kohtaan: Konnunsuon<br />
projekti<br />
Joulu 2008 7
Pyhältä maalta löytyi viimein varmuus<br />
Olen tehnyt tätä lehteä nyt pari vuotta ja nyt lukijat<br />
saavat otsikossa näkyvän aasinsillan kautta tutustua<br />
vähän mieheen, jonka nimi näkyy viimeisellä sivulla siinä<br />
toimittaja sanan jälkeen.<br />
Tämä juttu ei ole minun stoorini, tai elämänkertani.<br />
Ehkä tämä kuitenkin kertoo jotain minusta. En edes<br />
yritä kirjoittaa selviytymistarinaa, vaikka sellainenkin<br />
tästä voisi tulla. Niitä olen viime vuosien aikana vääntänyt<br />
jo niin monta. Sankaritarinoita en enää kirjoita,<br />
koska harvat ihmiset nousevat koskaan sille tasolle,<br />
että sellaisia kannattaisi kirjoittaa. Parhaimmillaankin<br />
me kaikki olemme vain välikappaleita Jumalalan suuressa<br />
suunnitelmassa.<br />
Koska otsikossa kerrotaan Pyhästä<br />
maasta, täytyy tämän jutun aikana<br />
piipahtaa siellä. Kuulun siihen<br />
50 luvulla syntyneeseen ns. suuren<br />
ikäluokan jälkeiseen vähän pienempään<br />
ikäluokkaan, joka ei aivan vielä<br />
ole eläköitymässä, mutta harmaantuu<br />
jo kovaa vauhtia.<br />
Pyhästä maasta, eli Israelista on<br />
nähty ja puhuttu eri tiedotusvälineissä<br />
viimeisten vuosikymmenten<br />
aikana todella paljon. Tähän asti<br />
olen uskonut suomalaisten uutistoimitusten<br />
kohtuullisen objektiiviseen<br />
tiedotuslinjaan kyseisen maan<br />
tapahtuminen uutisoinnissa, mutta<br />
valitettavasti en usko enää. Monet<br />
tiedot ovat, ja ovat olleet, ylimalkaisia,<br />
väritettyjä, tai suorastaan totuuden<br />
vastaisia.<br />
Lupasin kai kertoa jotain itsestäni.<br />
Täytän ensi vuonna 54 vuotta. Käytin<br />
väärin erilaisia aineita noin 30<br />
vuotta. Olen onnellisesti naimisissa<br />
tämän lehden taittajan kanssa.<br />
Aiemminkin olen ollut naimisissa,<br />
mutta en kovin onnellisesti, eikä<br />
syytä siihen voi hakea kuin itsestään.<br />
Meillä ei ole yhteisiä lapsia,<br />
mutta yhteensä meillä on kolme<br />
aikuista ja kaksi lastenlasta, sekä<br />
koira. Näistä ainoastaan koira asuu<br />
luonamme.<br />
Raitistuin vajaa kymmen vuotta sitten,<br />
ja tein uskonratkaisun vuoden<br />
päästä raitistumisestani. Siitä lähtien<br />
olen mennyt eteenpäin ja palannut<br />
pikku hiljaa siihen ammattiin,<br />
josta aikoinaan join itseni ulos. Eiköhän<br />
siinä tullut tärkeimmät asiat.<br />
Ai niin, sen veran vielä, että tunnen<br />
vahvasti saavani elää nyt elämäni<br />
parasta aikaa, vailla niitä kahleita,<br />
joilla itse itseni sidoin, ja joista en<br />
itse pystynyt pääsemään vapaaksi.<br />
Mennään vihdoin sinne Pyhälle<br />
maalle, jonne sain matkustaa ensimmäisen<br />
kerran elämässäni loppusyksystä.<br />
Kuten aiemmin mainitsin,<br />
kuvani maasta oli muodostunut<br />
seuraamalla melko aktiivisesti tiedotusvälineitä.<br />
Onkohan sinne edes<br />
turvallista matkustaa? En siis ollut<br />
mikään Israel fani.<br />
Kukkulalla Nasaretin lähellä<br />
Olen etsinyt hengellistä kotia siitä<br />
lähtien kun tein uskonratkaisuni<br />
Petroskoilaisessa lähiössä ja tähän<br />
mennessä en ollut sitä löytänyt. Vaimoni<br />
kuuluu helluntaiseurakuntaan,<br />
mutta järkevänä naisena hän ei<br />
kertaakaan antanut minulle mitään<br />
viisaita neuvoa siitä, mitä minun hä-<br />
8 Joulu 2008
nen mielestään pitäisi tehdä.<br />
Se Israel, mihin viime lokakuussa matkustimme, ei<br />
kovin paljoa muistuttanut sitä Israelia, josta tiedotusvälineet<br />
ovat kertoneet. En muista kovin paljoa lukeneeni,<br />
tai katselleeni sitä, kuinka esimerkiksi Golanin<br />
kukkulat ja Mogaben autiomaa on saatu viheriöimään<br />
ja kuinka tämä maa pystyy itse ruokkimaan koko sen<br />
alueen väestön.<br />
Monasti kuulee myös puhuttavan Jerusalemin niin sanotusta<br />
miehitetystä vyöhykkeestä ja siitä, ettei ole<br />
mitään todisteita juutalaisten asumisesta Jerusalemissa<br />
menneinä vuosituhansina. Tällä niin sanotulla miehitetyllä<br />
vyöhykkeellä on kaivettu esiin jäänteitä vanhasta<br />
juutalaisesta asutuksesta yli 3000 vuoden takaa<br />
ja Jerusalemissa voi jokainen turisti nähdä vanhan juutalaisen<br />
hautausmaan, jossa vanhimmat haudat ovat<br />
yli 3500 vuoden takaa. Tuntuu siis aika kornilta puhua<br />
miehitetystä vyöhykkeestä, tai todisteiden puutteista.<br />
Juutalaiset sinällään ovat jännittävä tapaus. Me kristityt<br />
olemme heidän silmissään aika surkeita pakanoita,<br />
joita pystyy kyllä jossain määrin sietämään, mutta eipä<br />
juuri muuta. He odottavat edelleen Messiastaan tulevaksi<br />
ensimmäistä kertaa ja tästä asiasta meillä kristityillä<br />
on hiukan toisenlainen käsitys. Joku viisas on<br />
joskus sanonut, että jokainen tulee autuaaksi omalla<br />
uskollaan. Kai tämä pätee myös juutalaisiin.<br />
Israel on pääsääntöisesti hyvin turvallinen maa, mutta<br />
todellista rauhaa sinne tullaan tuskin koskaan saamaan.<br />
Palestiinalaisten haaveet itsenäisestä valtiosta<br />
tulevat tuskin toteutumaan. Valitettava tosiasia on se,<br />
etteivät keskenään riitelevät arabit pysty millään ilveellä<br />
pitämään yllä itsenäistä valtiota. Siitä tulisi heti<br />
Hetki ennen H-hetkeä<br />
erilaisten terroristijärjestöjen pesäpaikka ja sitä Israel<br />
tuskin tulee sallimaan.<br />
Eräänä kauniina aamuna lokakuun loppupuolella turistibussi<br />
pysähtyi Jordanin rantaan. Sen mukana oli<br />
jo harmaantunut mies, joka oli saapumassa erään<br />
matkan päätepysäkille. Hän tunsi sydämessään rauhan<br />
ja ilon kun Pauli Karppinen painoi hänen päänsä<br />
veden alle, siinä samaisessa virrassa, jossa meidän<br />
Herramme Jeesus Kristus aikoinaan kastettiin. Enää<br />
ei tarvitse etsiä ja miettiä.<br />
Itkumuurilla<br />
Joulu 2008 9
Heikin pitkä matka omaan tupaan<br />
tarkoitus suorittaa muurarin ammattitutkinto<br />
ja alkaa sen jälkeen<br />
tosi töihin. Tällä hetkellä Heikki työskentelee<br />
vapaaehtoisena Jyväskylän<br />
Kan-kodissa.<br />
Havumetsien mies<br />
Omien tunteiden käsittely on aina<br />
ollut Heikille vaikeaa. Siinä mielessä<br />
hän kuvaa itseään tyypilliseksi<br />
havumetsien mieheksi. Myllymäellä<br />
näihin asioihin kiinnitettiin erityistä<br />
huomiota ja kurssi, jossa pyrittiin<br />
kohti ehjempää aikuisuutta oli yksi<br />
tärkeä avain asioiden avautumiseen.<br />
-Täytyy ihmeekseen myöntää, että<br />
olen pikku hiljaa alkanut löytää oikeanlaista<br />
nöyryyttä. Uskallan olla<br />
oma itseni ja kulkea pää pystyssä.<br />
En suostu enää vetämään mitään<br />
rooleja, painottaa Heikki Vesterinen.<br />
Usko kantaa<br />
Vesterisen Heikki istuu nojatuolissa omassa asunnossaan Vaajakoskella<br />
ja hymyilee välillä muikeasti. Siihen on hyvä syy. Tämä<br />
on Heikillä ensimmäinen oma asunto vuosiin. Taakse ovat jääneet<br />
myös erilaiset päihdyttävät aineet ja itsetuhoinen epäsosiaalinen<br />
elämä. Heikki suostui haastatteluun sillä ehdolla, että menneitä<br />
ei liikoja pengota. Puhutaan mieluummin tästä päivästä ja tulevaisuudesta.<br />
Ennen omaan asuntoon muuttoa<br />
Heikki vietti melkein kaksi vuotta<br />
Myllymäen Kan- kodissa. Hän tuli<br />
sinne pitkän juomaputken jälkeen<br />
ja vaikka kunnan maksusitoumusta<br />
ei irronnut kuin pariksi kuukaudeksi,<br />
järjestyi hoitoon motivoituneelle<br />
miehelle ensin hoitopaikka ja sen<br />
jälkeen työpaikka riittävän pitkäksi<br />
ajaksi. Heikki oli yksi niistä monista,<br />
joita pystyttiin auttamaan tuhansien<br />
kannattajäsenten avulla.<br />
Menneet joutaa unohtaa<br />
Vesterisen Heikki ei halua penkoa<br />
menneisyyttään, mutta jotain hän<br />
suostuu paljastamaan. Ruotsissa<br />
tuli vietettyä työn parissa toistakymmentä<br />
vuotta ja Suomeen hän<br />
palasi poikansa kuoleman jälkeen<br />
neljä vuotta sitten. Täällä ei töitä<br />
juuri tehty. Viinaa ja muuta roinaa<br />
sen sijaan kului paljon.<br />
-Olen ottanut menneisyydestä opikseni<br />
ja aion muistaa ne asiat, jotka<br />
pitää muistaa. Muun pyrin unohtamaan<br />
mahdollisimman nopeasti,<br />
tiivistää Heikki.<br />
Hänen mielestään tuskat ja ahdistukset,<br />
jotka ennen eletty elämä<br />
toi mukanaan eivät hevin unohdu,<br />
eikä niiden pidäkään unohtua.<br />
Niiden muistaminen päinvastoin<br />
kannustaa elämässä eteenpäin, ja<br />
auttaa jaksamaan tässä päivässä.<br />
Kannattaa myös ottaa elämä vakavasti,<br />
koska se kuitenkin on niin<br />
lyhyt.<br />
Elämän parasta aikaa<br />
Myllymäen Kannilla vietetty aika oli<br />
Heikin mielestä yksi parhaimmista<br />
koko hänen elämässään, vaikka<br />
toki joskus otti tiukillekin.<br />
-Nyt tuntuu hienolta, tosi hienolta.<br />
Pikku hiljaa aletaan olla jo vähän<br />
niin kuin muutkin, ihan tavalliset<br />
ihmiset. Tästä eteenpäin onkin tavoitteena<br />
elää niin tavallista Virtasen<br />
elämää, kuin suinkin mahdollista,<br />
vakuuttaa Heikki.<br />
Tavallisen elämän eläminen ei ole<br />
jäämässä pelkästään puheen asteelle.<br />
Tulevan talven aikana on<br />
Heikki on hoidon aikana tehnyt<br />
oman uskonratkaisunsa. Hänelle<br />
usko merkitsee vapautta ja turvallisuutta.<br />
Rukoileminen on tärkeä asia<br />
ja sitä Heikki harrastaa joka päivä,<br />
mutta tekee sen hiljaa ja numeroa<br />
tekemättä, omalla tyylillään.<br />
-En ole koskaan pitänyt henkseleiden<br />
paukuttelusta, mutta nyt täytyy<br />
sanoa, että on ihmeen hyvä ja perusturvallinen<br />
olo. Vaikeuksiakin on<br />
toki ollut ja niitä tulee, mutta ihan<br />
pienistä ei viitsi valittaa. Välillä tuntuu<br />
oikeastaan hölmöltä, että tässä<br />
ollaan ihan pian viisikymppinen köpö<br />
ja vasta nyt alkaa ymmärtää jotain<br />
elämän päälle. Kyllä taitavat parhaat<br />
vuodet olla vielä edessä, jos Luoja<br />
suo, naureskelee Heikki.<br />
Joulu miesten kanssa<br />
Lopuksi tulee vielä puhetta lähestyvästä<br />
joulusta ja se vetää ensin<br />
Heikin vähän hiljaiseksi. Pojan kuoleman<br />
jälkeen hän ei ole viettänyt<br />
jouluja millään tavalla, eivätkä kaikki<br />
muutkaan joulumuistot ole kovin<br />
kaksisia.<br />
Tulevan joulun Heikki on ajatellut<br />
viettää Kannilla miesten kanssa.<br />
Miehet olivat keskustelleet, että kukahan<br />
täällä viitsii heidän kanssaan<br />
joulun viettää. Heikki tarjoutui oitis<br />
jäämään ja näillä näkymin ainakin<br />
osa joulunpyhistä kuluu hyvässä<br />
seurassa.<br />
10 Joulu 2008
Rukous ja hiljentyminen ovat tärkeitä<br />
myös kiireen keskellä<br />
Kun yli 12 vuotta sitten tulin Kortesjärvelle Kannin toimistoon työhön, olin muutamia kuukausia aiemmin<br />
saanut profetian kautta sanan Herralta. Siinä sanottiin, että elin aikaa, joka oli koulutusta tulevaa<br />
tehtävää varten. Aika ennen Kannille tuloani oli perheessämme taloudellisesti hyvin ahdasta. Se sisälsi<br />
työttömyyttä ja epävarmuutta tulevaisuudesta. Suomi oli kokenut juuri taloudellisen laman, eikä<br />
se jättänyt koskettamatta meidänkään perhettämme. Tuo ajanjakso koetteli todella uskoani Jumalan<br />
huolenpitoon ja rukouksen voimaan. Usko ja epäusko vaihtelivat vuorottain. Inhimillisesti näkymät<br />
eivät olleet kovin toivorikkaat. Noina aikoina vetosin usein rukoillessani Jumalan sanan antamiin lupauksiin<br />
hänen huolenpidostaan.<br />
Kun sitten joitakin aikoja tuon profetian jälkeen löysin itseni istumasta Kannin toimistosta hoitamassa yhdistyksen<br />
maksuliikennettä, jouduin toteamaan, että jos olisin tähän tehtävääni tullut leveämmän leivän äärestä, sopeutuminen<br />
tehtävän hoitamiseen olisi varmasti ollut paljon vaikeampaa. Kannin talouden hoidossa kun oli heti alusta<br />
alkaen läsnä sama tuttu kireys kuin oli ollut jo jonkin aikaa omassakin taloudessa.<br />
Samoin kuin Jumala uskollisuudessaan vastasi rukouksiini henkilökohtaisessa elämässä, on Hän vastannut monta<br />
kertaa myös Kannin talouden kohdalla. Vaikka on ollut monia kireitä ja ongelmallisia tilanteita vuosien varrella,<br />
niin kaikista niistä olemme Jumalan avulla tähän päivään asti selviytyneet. Jumalalla näyttää olevan vielä niitä uskollisia,<br />
jotka vuodesta toiseen jaksavat kantaa kortensa yhteiseen kekoon päihdeongelmaisten auttamiseksi. Toki<br />
yhdistyksen talouden tasapainossa pysyminen on vaatinut myös yhdistyksen hallituksen erinäisiä toimenpiteitä;<br />
joidenkin hoitokotien sulkemista tai myyntiä ja valitettavasti jopa joidenkin työntekijöiden irtisanomisia.<br />
Viime vuonna yhdistyksen hoitokodeissa hoidettiin joka päivä kuusi asiakasta - yhteensä noin 2200 hoitopäivää -<br />
ilman kuntien maksusitoumusta. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman lahjoittajien tukea. Henkilökohtaisesti haluan<br />
kiittää teitä jokaista antamastanne arvokkaasta lahjasta. Taloudellinen taantuma on jälleen kohdannut maatamme<br />
ja koko maapalloa. Mitä se tuo tullessaan Kan-työn osalta, sitä voimme vain arvailla. Sen minkä annamme Jumalalle,<br />
ei katoa eikä menetä arvoaan, kuten tämän päivän rahamarkkinoilla pörssikurssien kohdalla näemme tapahtuvan.<br />
Henkilökohtaisen kokemukseni pohjalta uskon siihen, että Jumala tulee kaikkina aikoina pitämään huolen<br />
omistaan, kunhan etsimme ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Joskus hän sallii meidän opetella<br />
elämään niukkuudessa ja joskus taas runsaudessa, kuten Paavalikin toteaa Raamatussa Fil. 4:12.<br />
Viime aikoina ollessani yhteyksissä eri hoitokoteihimme, on noussut esille monien työntekijöiden väsyminen ja<br />
uupuminen. Ihmisinähän me kaikki olemme heikkoja ja särkyviä saviastioita. Työpaineiden lisäksi voi paineita<br />
olla myös perhe-elämässä. Kun joudumme työskentelemään rajoitetuin resurssein, niin talouden kuin henkilöstönkin<br />
suhteen, on se omiaan kuluttamaan henkiset ja fyysiset voimavarat äärimmilleen. Oman henkilökohtaisen<br />
Jumala-suhteen hoitamiselle samoin kuin perheelle voi jäädä tällöin liian vähän aikaa, tai liian väsyneenä ei jaksa<br />
näitä suhteita hoitaa. Tästä taas voi seurata lisää ongelmia. Jeesus sanoi kerran monitouhuiselle Martalle, että<br />
tarpeellisia on vähän, tai yksi ainoa. Onkin tärkeää oppia erottamaan vähemmän tärkeä kaikkein tärkeimmästä ja<br />
ottaa kaiken kiireen keskellä aikaa myös itselleen ja vetäytyä hiljaisuuteen kahden kesken Jeesuksen kanssa. Hän<br />
haluaa sanoa meille työn uuvuttamille: ”Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan<br />
teille levon.”<br />
Hyvä lukija, haluaisinkin ihan erityisesti muistuttaa sinua rukoilemaan ensisijaisesti yhdistyksemme työntekijöiden<br />
puolesta, että me kaikki jaksaisimme työssämme ja voisimme tehdä sitä iloiten, niin kuin Herralle. Esirukouksen<br />
merkitys on todella suuri. Sen vaikutuksen voi ihan konkreettisesti kokea. Henkilökohtaisesti on joskus tullut sellainen<br />
voimakas tunne, että nyt varmasti joku muistaa minua rukouksin. Aivan kuin yliluonnollinen voima nostaisi<br />
tilanteiden yläpuolelle ja taas jaksaa mennä eteenpäin vaikeuksista huolimatta.<br />
Omasta puolestani haluan toivottaa jokaiselle lukijalle, esirukoilijalle, lahjoittajalle ja työtovereille toivorikasta ja<br />
siunattua joulun aikaa.<br />
Irja Harju<br />
Irja Harju hoitaa Kan ry:n maksuliikenteen. Hän on tehnyt<br />
tätä työtä jo pitkään ja siksi hänellä on selkeä näkemys<br />
siitä, missä taloudessa kulloinkin mennään. Maksuliikenteen<br />
hoitamisen ohessa
Lähimmäisen vuosikalenteri 2009<br />
Tammikuu 2009<br />
Ma 5 12 19 26<br />
Ti 6 13 20 27<br />
Ke 7 14 21 28<br />
To 1 8 15 22 29<br />
Pe 2 9 16 23 30<br />
La 3 10 17 24 31<br />
Su 4 11 18 25<br />
Helmikuu 2009<br />
Ma 2 9 16 23<br />
Ti 3 10 17 24<br />
Ke 4 11 18 25<br />
To 5 12 19 26<br />
Pe 6 13 20 27<br />
La 7 14 21 28<br />
Su 1 8 15 22<br />
Maaliskuu 2009<br />
Ma 2 9 16 23 30<br />
Ti 3 10 17 24 31<br />
Ke 4 11 18 25<br />
To 5 12 19 26<br />
Pe 6 13 20 27<br />
La 7 14 21 28<br />
Su 1 8 15 22 29<br />
Huhtikuu 2009<br />
Ma 6 13 20 27<br />
Ti 7 14 21 28<br />
Ke 1 8 15 22 29<br />
To 2 9 16 23 30<br />
Pe 3 10 17 24<br />
La 4 11 18 25<br />
Su 5 12 19 26<br />
Vk 1 2 3 4 5 Vk 5 6 7 8 9 Vk 9 10 11 12 13 14<br />
Vk 14 15 16 17 18<br />
12 Joulu 2008
Toukokuu 2009<br />
Ma 4 11 18 25<br />
Ti 5 12 19 26<br />
Ke 6 13 20 27<br />
To 7 14 21 28<br />
Pe 1 8 15 22 29<br />
La 2 9 16 23 30<br />
Su 3 10 17 24 31<br />
Vk 18 19 20 21 22<br />
Suuskuu 2009<br />
Ma 7 14 21 28<br />
Ti 1 8 15 22 29<br />
Ke 2 9 16 23 30<br />
To 3 10 17 24<br />
Pe 4 11 18 25<br />
La 5 12 19 26<br />
Su 6 13 20 27<br />
Vk 36 37 38 39 40<br />
Kesäkuu 2009<br />
Ma 1 8 15 22 29<br />
Ti 2 9 16 23 30<br />
Ke 3 10 17 24<br />
To 4 11 18 25<br />
Pe 5 12 19 26<br />
La 6 13 20 27<br />
Su 7 14 21 28<br />
Heinäkuu 2009<br />
Ma 6 13 20 27<br />
Ti 7 14 21 28<br />
Ke 1 8 15 22 29<br />
To 2 9 16 23 30<br />
Pe 3 10 17 24 31<br />
La 4 11 18 25<br />
Su 5 12 19 26<br />
Elokuu 2009<br />
Ma 3 10 17 24 31<br />
Ti 4 11 18 25<br />
Ke 5 12 19 26<br />
To 6 13 20 27<br />
Pe 7 14 21 28<br />
La 1 8 15 22 29<br />
Su 2 9 16 23 30<br />
Vk 23 24 25 26 27<br />
Vk 27 28 29 30 31<br />
Vk 31 32 33 34 35 36<br />
Lokakuu 2009<br />
Ma 5 12 19 26<br />
Ti 6 13 20 27<br />
Ke 7 14 21 28<br />
To 1 8 15 22 29<br />
Pe 2 9 16 23 30<br />
La 3 10 17 24 31<br />
Su 4 11 18 25<br />
Marraskuu 2009<br />
Ma 2 9 16 23 30<br />
Ti 3 10 17 24<br />
Ke 4 11 18 25<br />
To 5 12 19 26<br />
Pe 6 13 20 27<br />
La 7 14 21 28<br />
Su 1 8 15 22 29<br />
Joulukuu 2009<br />
Ma 7 14 21 28<br />
Ti 1 8 15 22 29<br />
Ke 2 9 16 23 30<br />
To 3 10 17 24 31<br />
Pe 4 11 18 25<br />
La 5 12 19 26<br />
Su 6 13 20 27<br />
Vk 40 41 42 43 44<br />
Vk 44 45 46 47 48 49<br />
Vk 49 50 51 52 53<br />
Tule mukaan Kan-työhön liitymällä kannattajajäseneksi<br />
kätevästi internetsivustoltamme<br />
www.kan.fi<br />
<strong>KRISTILLINEN</strong> <strong>ALKOHOLISTI</strong> - JA NARKOMAANITYÖ<br />
Joulu 2008 13
Eskolat viettävät joulun yhdessä asiakkaiden kanssa<br />
Eskoloilla on vapaapäivä perjantaina,<br />
mikä on harvinaista.<br />
Siitä lähtien kun he aloittivat<br />
työt Seinäjoen Kan-kodilla<br />
lokakuun alussa, ei kotiin<br />
Ylivieskaan ole ennättänyt<br />
kuin vikonlopuksi.<br />
Nyt kuitenkin päästiin kotiin<br />
jo torstaina, koska edellinen<br />
viikonloppu meni työn<br />
merkeissä.<br />
Kysymykseen miten menee,<br />
Jukka vastaa hymyssä suin.<br />
Ei voisi paljoa paremmin<br />
mennä. Saa tehdä hengellistä<br />
työtä ja siitä maksetaan vielä<br />
palkkaa.<br />
Hengellistä työtä Jukka on toki tehnyt aiemminkin,<br />
mutta hengelliseen päihdetyöhön hän tuli varsinaisesti<br />
noin vuosi sitten ja lokakuun alusta lähtien hän<br />
on toiminut Seinäjoen Kan -kodin vastaavana työntekijänä.<br />
Tiina Eskola opiskelee parhaillaan päihdetyön<br />
ammattitutkintoa Pieksämäellä ja on tällä hetkellä<br />
Seinäjoella työharjoittelussa.<br />
Erilaiset taustat<br />
Jukka ja Tiina ovat yksi niitä monista uskovista aviopareista,<br />
jotka Jumala on saattanut yhteen. Tämä<br />
on helppoa sanoa siksi, ettei kaksi niin erilaisista<br />
lähtökohdista tulevaa ihmistä voisi kohdata toisiaan<br />
ilman Jumalan vankkaa puuttumista asiaan.<br />
Tiina on kulkenut elämässään suhteellisen turvallisia<br />
polkuja ja Jukka puolestaan on liikkunut sellaisissa<br />
piireissä ja elänyt niin rankkaa elämää, ettei Tiina<br />
olisi voinut kuvitella menevänsä avioon Jukan kaltaisen<br />
miehen kanssa, jos he olisivat kohdanneet<br />
toisensa ei uskovina.<br />
Vaikea lapsuus<br />
Jukan elämä alkoi mennä väärille urille jo hyvin<br />
varhain. Omaa lapsuuttaan hän kuvaa sanalla traumaattinen.<br />
Hän jäi vaille omaa isää ja kodin lämpöä.<br />
Isäpuoli pahoinpiteli usein Jukkaa ja hänen äitiään.<br />
Murrosiässä hän joutui suojelemaan äitiään isäpuolelta.<br />
-Koulunkäynti meni täysin mönkään. Olin enemmän<br />
poissa kuin paikalla. Vietin aikaani kadulla ja<br />
vaikka olin vannonut, etten koskaan koske viinaan,<br />
aloin käyttää sitä jo hyvin nuorena. Pian elämä oli<br />
melkoista kaaosta. Päihteitä, rikoksia ja väkivaltaa,<br />
muistelee Jukka.<br />
Vankila ei opettanut<br />
Jukka joutui ensimmäisen kerran vankilaan heti<br />
tultuaan täysi-ikäiseksi. Linnareissuja tuli lukuisia.<br />
Koskaan ne eivät miestä pelottaneet, mutta ei niistä<br />
toisaalta ollut mitään apuakaan.<br />
Vähän päälle parikymppisenä hän sai ensimmäisen<br />
kosketuksen hengellisyyteen, kun eräs linnakaveri<br />
tuli uskoon.<br />
-Kaveri kulki siellä Raamatun kanssa ja kertoi lukemastaan.<br />
Ajattelin, että joko kaveri on seonnut, tai<br />
sitten Jumala on todella olemassa. En kuitenkaan<br />
ollut varma kuinka asian laita oli, jatkaa Jukka Eskola.<br />
Jälkeenpäin hän on tullut siihen tulokseen, että uskon<br />
ensimmäinen siemen kylvettiin jo silloin, vaikka<br />
mitään ratkaisua ei elämään vielä siinä vaiheessa<br />
tullut.<br />
Elämänhalu katosi<br />
Elämä kulki eteenpäin miten kuten. Vähän alle kolmekymppisenä<br />
Jukka ajautui siihen pisteeseen, ettei<br />
mikään tuntunut enää miltään. Hän yritti itsemurhaa<br />
useamman kerran ja olisi varmasti viimeisellä kerralla<br />
onnistunut. Pistooli oli jo ohimolla ja sormi oli<br />
painamassa liipasinta.<br />
-Yhtäkkiä tuli sellainen olo, että jos nyt painan liipasinta,<br />
joudun vuorenvarmasti suoraan kadotukseen<br />
ja en tehnyt sitä, kertoo Jukka.<br />
Muutaman päivän päästä hän ohjautui entisen uskoon<br />
tulleen linnakaverinsa kanssa herätyskokoukseen<br />
ja antoi vähän myöhemmin elämänsä Jeesukselle.<br />
14 Joulu 2008
Ikuisuus turvattu<br />
Ikuisuuskysymys oli nyt ratkaistu, mutta maanpäällinen<br />
vaellus ei ihan heti lähtenyt putkeen. Jukka kyllä<br />
yritti vaeltaa kaitaa tietä, mutta hän sortui kaveeraamaan<br />
liikaa entisten ystäviensä kanssa ja pian korkki<br />
narahti taas.<br />
Siitä oli vähällä tulla kylmää kyytiä. Uskoontulon<br />
myötä <strong>sydämeen</strong> saatu rauha katosi taivaan tuuliin ja<br />
miehestä tuli aggressiivinen. Oli aivan hilkulla, ettei<br />
Jukka tehnyt tosi isoja typeryyksiä. Jumala kuitenkin<br />
varjeli häntä ja Jukka pääsi yrittämään uudestaan.<br />
Viimeinen reissu<br />
Jukka joutui vielä kerran vankilaan vastamaan vanhoista<br />
kolttosistaan. Tämä oli erilainen reissu kuin<br />
mitkään aiemmat. Ensimmäistä kertaa häntä pelotti<br />
mennä vankilaan.<br />
-Olin peloissani siksi, että minua jännitti miten muut<br />
vangit suhtautuisivat uskooni. Ajattelin, etten ehkä<br />
kestä, jos minua pilkataan sen vuoksi. Olin aika kuumaverinen<br />
kaveri, ja olisin saattanut tehdä jotain<br />
harkitsematonta, sanoo Jukka.<br />
Jumala kuitenkin järjesti tämänkin asian parhain päin.<br />
Jukan puolesta rukoiltiin ja hän sai täyttyä vankilassa<br />
Pyhällä Hengellä.<br />
Tästä eteenpäin elämä alkoi mennä eteenpäin normaaleja<br />
latuja. Jukka lähti mukaan teetupatyöhön<br />
ja vankilatyöhön jo viime vuosituhannen viimeisenä<br />
vuotena ja tekee sitä edelleen. Hän tapasi myöhemmin<br />
Tiinan ja pariskunta vihittiin neljä vuotta sitten.<br />
Jumalan sanaa terveesti<br />
Jukka on oman uskoontulonsa jälkeen pyrkinyt<br />
määrätietoisesti kasvamaan uskossa ja ihmisenä.<br />
Hän on lukenut Raamatun lisäksi paljon sielunhoidollista<br />
kirjallisuutta ja ymmärtänyt, että ahdistukset<br />
ja kiusaukset kuuluvat myös uskovan ihmisen<br />
elämään, mutta Jumalan armo kantaa.<br />
Tätä taustaa vasten ei ole mikään ihme, että Kankodissa<br />
hän pyrkii antamaan miehille mahdollisimman<br />
tervettä Jumalan sanan opetusta.<br />
-Opetus ei saa olla liian lakihenkistä ja lyövää, vaan<br />
hoitavaa ja rakastavaa. Jokaisen ihmisen täytyy<br />
itse saada miettiä ja pohtia asioita. Näin sanoma<br />
varmasti menee parhaiten perille, tiivistää Jukka<br />
Joulu yksinäisille<br />
Kuten tämän jutun otsikossa jo kerrottiin, aikovat<br />
Eskolat viettää tulevan joulun Seinäjoen Kankodissa<br />
yhdessä asiakkaiden kanssa. Tarkoitus on<br />
myös kutsua lähistöllä asuvia yksinäisiä ihmisiä<br />
yhteiseen joulunviettoon.<br />
Jukka tunnustaa, että ajatus tällaisesta joulunvietosta<br />
tuli Tiinalta, mutta hän oli siinä mukana välittömästi.<br />
Tiina sanoo, että koska he molemmat<br />
ovat jo aikuisia ihmisiä, eikä heillä ole yhteisiä lapsia,<br />
ajatus toisenlaisen joulun viettämisestä tuntuu<br />
hyvältä. Hänen omat lapsensa elävät jo omaa elämäänsä<br />
ja ymmärtävät hyvin, jos äiti joskus haluaa<br />
lahjoittaa joulun muille ihmisille, sellaisille joita<br />
kukaan ei yleensä muista.<br />
Jukan maalaama Kristus<br />
Joulu 2008 15
Kari Korhonen kävi läpi kovan koulun<br />
elää niin kuin aikuiset. Vaan eipä siitä mitään tullut.<br />
Erilaiset päihteet astuivat kuvaan välittömästi. Koulunkäynti<br />
loppui heti pakollisen oppivelvollisuuden jälkeen<br />
ja sitä seurasi joukko lyhyitä työsuhteita. Ensimmäiset<br />
potkun juomisen vuoksi Kari sai 15 vuotiaana. Kaikki<br />
auktoriteetit olivat pojalle kauhistus.<br />
Viimeinen keikka<br />
Viimeisen vankilatuomionsa Kari istui Kakolanmäellä.<br />
Hän oli silloin vahvassa herätyksen tilassa, mutta<br />
ei ollut vielä löytänyt perille. Hän luki salaa hengellistä<br />
kirjallisuutta, mutta vapaaksi päästyään jatkoi kuitenkin<br />
samaa menoa. Kaikki millä pään sai sekaisin meni<br />
sisään suusta tai painettiin suoraan suoneen.<br />
-Vuonna 1995 vankilalähetyspäivillä noudatin viimein<br />
alttarikutsua ja meni rukoiltavaksi. Tällä kertaa minulla<br />
ei ollut enää ketunhäntä kainalossa. Jumala kai<br />
näki tämän ja minun elämäni alkoi muuttua. Aikamoisia<br />
käytännön järjestelyjä se kuitenkin vaati, kertoo Kari<br />
Korhonen.<br />
Syvä hiljaisuus<br />
Paljasjalkainen helsinkiläinen ja nykyisin<br />
Espoossa vaikuttava Kari Korhonen ennätti<br />
tärvätä 26 vuotta elämästään pimeyden poluilla<br />
ja tästä ajasta parikymmentä vuotta<br />
kului enimmäkseen kiven sisällä.<br />
Jossain mielessä Kari on kuitenkin ollut onnekas<br />
mies. Hän pääsi kerralla eroon koko<br />
roskasta. Huumeet, vankila ja vääränlainen<br />
elämä jäivät alttarille, kun Kari otti vastaan<br />
Jeesuksen.<br />
Siitä pääsi alkamaan kasvaminen ihmisenä<br />
ja uskovana, joka on jatkunut näihin päiviin<br />
ja jatkuu yhä. Se ei sitten enää ollutkaan<br />
kovin helppoa, mutta toistakymmentä<br />
vuotta on mennyt kuitenkin kohtuullisen<br />
mukavasti eteenpäin ja tällä Espoon kappeliseurakunnan<br />
pastori istuu ensimmäistä<br />
kauttaan Kan ry:n hallituksessa.<br />
Paha auktoriteettikammo<br />
Karin isä oli tuurijuoppo. Juomakausinaan hän käyttäytyi<br />
perhettä kohtaan väkivaltaisesti ja osansa saivat<br />
niin Kari kuin äiti. Perheen kehitysvammaista kuopusta<br />
ei Kari muista isän koskaan koskeneen.<br />
-Isä teki itsemurhan kun olin 13 -vuotias. Muistan itkeneeni<br />
hautajaisissa koska muutkin itkivät. Oikeasti<br />
olin vain helpottunut, kun pääsin irti kovasta kurista,<br />
muistelee Kari.<br />
Siitä alkoi pojan irrottautuminen lapsuuden kodista.<br />
Tästä eteenpäin hän päätti mennä omillaan ja alkoi<br />
Kari oli saanut uskovia ystäviä Perjantai Kristukselle<br />
liikkeestä ja nämä ystävät saivat järjestettyä hänelle<br />
hoitopaikan Karismakodista Sipoosta. Siihen tarvittiin<br />
enää ainoastaan maksusitoumus sosiaalitoimistosta.<br />
-Kun kuulin tämän ilouutisen, ajattelin heti, että siihen<br />
tyssäsi homma. Olin vedättänyt sosiaalivirkailijaani jo<br />
vuosien ajan, ja olin vuorenvarma, ettei sieltä heruisi<br />
pennikään millään ilveellä. Päätin kuitenkin kertoa<br />
suoraan, että olen tullut uskoon ja haluan päästä hoitoon.<br />
Odotin kuulevani naurunrähäkän, mutta vastassa<br />
olikin syvä hiljaisuus ja sen jälkeen sanat: Nyt taidat<br />
Kari olla ensimmäistä kertaa tosissasi, muistelee Kari<br />
Korhonen.<br />
Siitä eteenpäin sosiaalitoimisto tuki häntä ja Karismakodilla<br />
kului liki 10 kuukautta.<br />
Hiljaa kiiruhtaen<br />
Siitä eteenpäin Karin elämä on ollut jotain ihan muuta,<br />
kuin sitä edeltänyt aika. Jumala siunasi häntä niin, että<br />
uskoon tulon kylkiäisinä kaikki himot päihteisiin hävisivät<br />
kerralla ja taakse jäi myös epäsosiaalinen elämä.<br />
Siitä alkoi kasvu ihmisenä ja uskovana. Kasvukivut olivat<br />
kovia, mutta vähitellen ne ovat laantuneet, vaikka<br />
kasvaminen on Karin mukaan edelleen pahasti kesken.<br />
Reilu vuosi uskoontulonsa jälkeen Kari Kävi Ison Kirjan<br />
peruskurssin ja vielä samana vuonna hän tuli työharjoitteluun<br />
Hämeentien Kan-kotiin. Pari vuotta myöhemmin<br />
hänet ristittiin evankelistaksi ja neljä vuotta sitten<br />
Jumala saattoi hänet yhteen nykyisen vaimonsa Arjan<br />
kanssa.<br />
Yhteen hiileen<br />
Kun Karilta viime keväänä tiedusteltiin halukkuutta<br />
lähteä mukaan Kan- työhön, ei hänelle ollut vaikeaa<br />
ilmoittaa olevansa käytettävissä. Hallitustyön Kari kokee<br />
vahvasti yhteen hiileen puhaltamiseksi. Kaikilla on<br />
päihdetyössä sydän mukana ja jokaisella on oma tehtävänsä<br />
-Kaikki me koitamme parhaamme siinä, että mahdollisimman<br />
moni ihminen elämässään saisi kokea sen<br />
muutoksen ja ilon, jonka Kristus haluaa antaa, tiivistää<br />
Kari Korhonen.<br />
16 Joulu 2008
Kaappisen joulu<br />
Koska Kaappinen on lehtemme lukijoille tuntematon persoona,<br />
esittelemme hänet ensin. Kaappisen alkuperäinen sukunimi<br />
on Kauppinen ja hän on kotoisin Pohjanmaalta. Elämän<br />
käänteiden ja emännän johdattamana Kauppinen muutti<br />
nuoruudessaan Savoon jossa paikallinen väestö alkoi kutsua<br />
häntä savolaisen oikeinkirjoituksen mukaisesti Kaappiseksi.<br />
Totisena pohjalaisena, jossa ei vilppiä ole, Kauppinen ryhtyi<br />
potkimaan tutkainta vastaan ja muutti nimensä Kaappiseksi.<br />
Koska Kaappinen ääntyy savoksi Kuappinen ryhtyi paikallinen<br />
rahvas kutsumaan häntä sillä nimellä. Onni Kaappinen, entinen<br />
Kauppinen, kansan suussa Kuappinen tyytyi kohtaloonsa<br />
ja kansa alkoi nimittää häntä lyhyesti ja ytimekkäästi pelkäksi<br />
OK ksi.<br />
OK on eläkkeellä oleva pastori. Eläkkeelle päästyään OK liittyi<br />
seurakunnalliseen miesryhmään jonka nimi on vähemmän<br />
hurskaat miehet. Vähäisestä hurskaudestaan johtuen he eivät<br />
tyytyneet kokoontumisissaan pelkkään Raamatun lukemiseen<br />
ja rukoilemisen. He ostivat armeijan ylijäämävarastosta<br />
soppatykin ja keittivät ruokaa vähä-osaisille.<br />
Tuli Joulu. Vähemmän hurskaat miehet miettivät kuinka voisivat<br />
ilahduttaa lähimmäisiään ja päättivät järjestää ruokajuhlat<br />
yksinäisille ihmisille. OK oli soppatykin hoitaja ja sopan<br />
keittäminen jätettiin hänen vastuulleen. Tämä vastuu oli kyllä<br />
suuri, kun otetaan huomioon OK vähäinen kokemus ruuanlaitossa.<br />
Jouluruokailun järjestämisessä oli toinenkin riski.<br />
Ateria päätettiin järjestää jouluaattona, koska tiedettiin että<br />
yksinäisten yksinäisyys oli silloin suurimmillaan. Jouluaatto<br />
on, niin kuin hyvin tiedetään, perhejuhla ja OK alkoi epäillä<br />
ettei oma vaimo ja muu kotiväki mahtanut siunaantua tämän<br />
suunnitelman kuullessaan.<br />
OK oli oppinut paikallisen tavan esittää kiusallisia asioita.<br />
Niinpä OK otti noin niin kuin kautta rantain ja vertauskuvallisesti<br />
kotonaan esille erilaisia jouluaaton viettämisen tapoja ja<br />
ryhtyi sitten soveltamaan niitä käytäntöön. Luvattuaan ostaa<br />
vaimolleen joululahjaksi uuden puseron ja palata sopankeittoreissultaan<br />
kotiin hyvissä ajoin OK sai kotoa poistumisluvan<br />
määräajaksi jouluaattona.<br />
Juhla onnistui loistavasti. Yksinäisiä joulun viettäjiä noudettiin<br />
autoilla eri puolilta kaupunkia ja palveltiin kuin kuninkaita.<br />
Kokoontumistilat antoi paikallinen taidemesenaatti, musiikista<br />
vastasi erään suurehkon yrityksen aluejohtaja, tarjoilijana<br />
oli lähetyssaarnaaja ja toisena tarjoilijana ja puuronkeittäjänä<br />
oli entinen narkkari ja nykyinen seurakunnan vahtimestari<br />
joka oli oppinut tarjoilijan taidot ties missä.<br />
Juhlan päätyttyä havaittiin että soppaa ja puuroa oli jäljellä<br />
ja se päätettiin viedä kerhoveljien hyvin tuntemiin koteihin,<br />
joissa ravinto tavallisesti nautittiin nestemäisessä muodossa.<br />
Koska OK oli soppatykin hoitaja hän myös toimi sopan kotiin<br />
kuljettajana. Kello oli kuitenkin jo niin paljon että OK havaitsi<br />
joutuvansa ylittämään kotiinpaluulle asetetun määräajan.<br />
Vakain askelin OK kuitenkin suunnisti naulakolle noutamaan<br />
ulkovaatteitaan sopanjakokierrosta varten. Päällystakkia ja<br />
lakkia ei kuitenkaan löytynyt. Joku kutsuvieraista oli tarvinnut<br />
niitä enemmän kuin OK itse.<br />
Soppajakelu koteihin onnistui oikein hyvin, vaikka OK palelluttikin<br />
korvansa. Hän saapui kotiin onnellisena mutta hiukan<br />
huolissaan puolisen tuntia venähtäneestä kotiintuloajastaan.<br />
Kotiin palattuaan OK pyysi jollain tekosyyllä vaimonsa pois<br />
muun kotiväen näkyviltä, rutisti tätä oikein hellästi, kiitti<br />
myötämielisyydestä vähä-osaisten joulujuhlaa kohtaan ja<br />
pyysi anteeksi myöhästymistään.<br />
Kotijoulu onnistui sitten oikein hyvin ja sitä samaa toivotan<br />
teille kaikille.<br />
Juhani Karvinen<br />
Joulu 2008 17
Joulun valmistelu Kortesjärven perhekodilla aloitetaan ajoissa<br />
Jokaisessa Kan ry:n toimipisteessä<br />
joulua vietetään<br />
omalla tavallaan. Yhteistä<br />
on ainoastaan se, että<br />
joulua vietetään ja siitä<br />
pyritään tekemään paikalla<br />
oleville asiakkaille mahdollisimman<br />
kodinomainen<br />
ja rauhallinen. Päällimmäisenä<br />
on aina joulun<br />
perussanoma, ei niinkään<br />
lahjahössötys.<br />
Tänä vuonna Lähimmäinen<br />
tutustui joulun alla<br />
Kortesjärven perhekodin<br />
tulevaan joulunviettoon<br />
ja kyseli samalla muutamalta<br />
työntekijältä heidän<br />
joulumuistojaan. Vuoden<br />
alusta kotia johtanut<br />
Sinikka Kukkola haluaa<br />
aloittaa joulun valmistelut<br />
jo hyvissä ajoin. Miksi<br />
näin? Annetaan Sinikan<br />
kertoa.<br />
-Aloitamme joulun valmistelut tosi<br />
hyvissä ajoin siksi, että nekin asiakkaat,<br />
jotka lähtevät jouluksi lomalle,<br />
voisivat kokea jo ennakkoon<br />
tämän kodin joulutunnelmaa kaikilla<br />
mahdollisilla aisteillaan. Ennen<br />
kaikkea joulun rauha ja sen perimmäinen<br />
sanoma halutaan välittää<br />
näille ihmisille, niin että he voisivat<br />
viedä sen mukaan sinne, minne kukin<br />
menee. Me koristamme koko<br />
kodin jouluiseksi ja syömme jouluisia<br />
ruokia jo ennen varsinaista joulua.<br />
Tämä on minun tapani ja olen<br />
tuonut sen tänne Solhemista, jossa<br />
olen ennen tänne tuloani valmistellut<br />
lukuisia jouluja, kertoo Sinikka<br />
Kukkola.<br />
Hänen mukaansa vielä ei ole tehty<br />
päätöksiä siitä, jääkö joku vakituisista<br />
koko jouluksi tänne. Suunnitelmissa<br />
olisi saada joulumiehitys<br />
pääosin vapaaehtoisista, mutta<br />
toistaiseksi ei sellaisia ole löytynyt.<br />
Ilmeisesti jotkut meistä ovat täällä<br />
ainakin osan joulunpyhistä, mutta<br />
pyrimme järjestämään työt niin,<br />
että kaikki halukaat saavat viettää<br />
joulunsa osin oman perheen kanssa.<br />
On tärkeää, että jokaisella on<br />
mahdollisuus myös kotijouluun,<br />
painottaa Sinikka Kukkola.<br />
Sinikan rekiretket<br />
Mitä jouluntienoo merkitsee Sinikka<br />
Kukkolalle henkilökohtaisesti. Viekö<br />
se aatokset lapsuuden jouluihin,<br />
vai onko parhaiten mieleen jäänyt<br />
joulut oman perheen parissa?<br />
-Isäni oli aikoinaan hevosmies ja<br />
lapsuuden joulu lähtee sieltä. Kirkkaimpana<br />
on jäänyt mieleen se,<br />
kun lähdettiin hevosella ja reellä<br />
kirkkoon. Matkaa oli 11 kilometriä.<br />
Elävänä on jäänyt mieleen kun aattoiltana<br />
ajettiin liukkaalla rekikelillä<br />
kirkolle. Reki luisteli ja aisakellot<br />
helkkäsivät. Meillä oli ihanan lämmin<br />
villapeittojen alla. Ne matkat<br />
Sinikka Kukkola<br />
eivät koskaan unohdu, vakuuttaa<br />
Sinikka Kukkola.<br />
Näiltä jouluretkiltä Sinikalle jäi<br />
mieleen pitkäksi aikaan sellainen<br />
kuva, että kirkosta saa aina jouluna<br />
pipareita ja oli kovin pettynyt<br />
kun näin ei ollutkaan. Äiti oli aina<br />
ottanut kotoa mukaan näitä pipareita<br />
ja antoi niitä sitten kirkossa<br />
lapsille.<br />
Myöhemmin Sinikka on viettänyt<br />
monenlaisia jouluja omien lastensa<br />
ja lastenlastensa kanssa. Tämän<br />
joulun hän halua viettää rauhaisasti,<br />
ilman suuria jouluvalmisteluja.<br />
Keskittyä kerrankin kunnolla joulun<br />
perimmäiseen sanomaan.<br />
18 Joulu 2008
Mirja satsaa perheeseen<br />
Mirja Tulisalo on perhekodin konkareita.<br />
Hän on ollut mukana kuvioissa<br />
jo toistakymmentä vuotta ja<br />
lukuun ottamatta vuotta Solhemissa<br />
hänen työpisteensä on sijainnut<br />
perhekodissa. Ihan äkkiseltään Mirja<br />
ei jaksa muistaa, onko hän joskus<br />
viettänyt koko joulun työn parissa.<br />
Joka vuosi hän on kuitenkin omalla<br />
panoksellaan osallistunut jouluvalmisteluihin.<br />
Kun kysyy Mirjalta, miltä työskentely<br />
perhekodissa tällä hetkellä<br />
tuntuu? Ei vastausta tarvitse kauaa<br />
odottaa. Hänen mukaansa viimeiset<br />
ajat ovat olleet tosi hienoa ja<br />
rauhaisaa aikaa. Asiakkaita on ollut<br />
mukavasti ja henki on ollut hyvä.<br />
Jumalan Pyhän Hengen läsnäolo on<br />
ollut käsin kosketeltavaa.<br />
Omista lapsuuden jouluistaan Mirjalla<br />
on aika hämäriä mielikuvia:<br />
Hän on uskovasta perheestä ja joulun<br />
perimmäinen sanoma oli toki<br />
hyvin esillä. Maallisessa mielessä<br />
joulut olivat sangen vaatimattomia.<br />
Oman perheen perustamisen jälkeen<br />
Mirja on viettänyt perinteisiä<br />
perhejouluja ja aina sinne on kutsuttu<br />
myös vanhemmat ja niin tänäkin<br />
jouluna. Jokainen joulu vietetään<br />
yhdessä ainakin yksi päivä.<br />
Perheyhteys, lämpö ja rakkaus ovat<br />
joulun teemoja. Perheen kaikki neljä<br />
poikaa ovat uskossa ja se on Mirjalle<br />
suuri kiitosaihe.<br />
Kari hakee kuusen<br />
Kari Kielinen muistaa erityisesti<br />
erään lapsuuden joulunsa. Hän<br />
oli silloin vajaan kymmenen vuoden<br />
ikäinen. Perheen koti oli köyhä,<br />
eikä talossa ollut sähköjä. Sinä<br />
jouluna tuvan katossa riippui uusi<br />
petromaksi, jossa oli kirkas valo<br />
ja se suhisi hiljaa. Nurkassa seisoi<br />
kuusi, jossa paloivat elävät kynttilät.<br />
Lahjoja ei ollut kovin paljoa,<br />
mutta sen joulun tunnelma syöpyi<br />
lähtemättömästi pojan mieleen.<br />
Nykyään Kari viettää joulut oman<br />
perheen kanssa pienimuotoista<br />
joulua kotona. Kun lapset olivat<br />
vielä pieniä, viettiin jouluja usein<br />
Karin äidin luona ja mukana oli<br />
myös hänen sisaruksiaan.<br />
Vaikka Kari on ollut jo pitkään<br />
päihdetyössä, ei hän tähän mennessä<br />
ole perheellisenä miehenä<br />
viettänyt koko joulua työpaikallaan.<br />
Sitäkin enemmän hän on<br />
kuitenkin osallistunut jouluvalmisteluihin.<br />
Hänen hommiaan ovat<br />
perinteisesti olleet kuusen hakeminen<br />
ja koristelu. Viime vuonna<br />
kuusi löytyi omasta metsästä ja<br />
Kari on katsellut paikkoja vähän<br />
sillä silmällä, että todennäköisesti<br />
se kuusi tänäkin vuonna omasta<br />
metsästä löytyy.<br />
Kari kehottaa vielä kaikkia Lähimmäisen<br />
lukijoita perehtymään perimmäiseen<br />
joulun sanomaan ajatuksen<br />
kanssa, ettei unohtaisi sitä,<br />
miksi me joulua vietämme.<br />
Anna-Liisa leipoo<br />
Perhekodin emäntä Anna-Liisa Ojala<br />
joutui sattuneesta syystä valmistamaan<br />
ensimmäisen jouluaterian<br />
jo marraskuun alkupuolella, mutta<br />
onneksi nykyään ei itse tarvitse<br />
valmista kaikkea alusta loppuun.<br />
Toki muutenkin ruuasta vastaava<br />
emäntä joutuu kohtuullisen ajoissa<br />
aloittamaan jouluvalmistelut. Normaalisti<br />
pari viikkoa ennen H-hetkeä<br />
on kuitenkin riittävän ajoissa.<br />
Vaikka kaikenlaisia töitä helpottavia<br />
puolivalmisteita saakin kaupoista,<br />
leivotaan omin käsin piparit ja tortut.<br />
Hän lupaa harkita tänä jouluna<br />
leipomista yhteiseksi askareeksi<br />
asiakkaiden kanssa, vaikka laki<br />
onkin tarkka siitä, ketä keittiöön<br />
voi päästää. Koska piparit ja tortut<br />
syödään varmasti itse, ei laki tässä<br />
tapauksessa taida olla esteenä.<br />
Omista lapsuuden jouluista Anna-<br />
Liisalle onkin ehkä kaikkein parhaiten<br />
jäänyt mieleen juuri leipominen<br />
äidin kanssa ja piparin tuoksu.<br />
Toivon mukaan tätä samaa piparin<br />
tuoksua saa mahdollisimman moni<br />
ihminen, niin lapsi kuin aikuinen<br />
haistella tänäkin jouluna. Koko perhekodin<br />
väki haluaa toivottaa Lähimmäisen<br />
lukijoille hyvää ja rauhaisaa<br />
joulua.<br />
Mirja Tulisalo<br />
Kari Kielinen<br />
Joulu 2008 19
Myllykummun kurssikeskuksen ohjelma kevät/kesä 2009<br />
Hengen uudistuspäivät 6.-10.1. Leo Niemelä ja Jaakko<br />
Romu. Isäntänä Heikki Lahti, ilmoittautumiset Heikille puh.<br />
03 637 1358 / 050 346 9408. Vapaaehtoinen uhri.<br />
”Rukihista” taitetaan 4.-7.2. Veikko Manninen ja Raimo<br />
Rahnasto. Isäntäparina Joel ja Katri Porkka, ilmoittautumiset<br />
puh. 0400 804 172. Vapaaehtoinen uhri.<br />
Naistenpäivät 20.-22.2. Salli Kuhanen, Annikki Salo ja Satu<br />
Laakso. Ilmoittautumiset Eeva Kota-aholle puh. 50 330 7958. Vapaaehtoinen uhri.<br />
Varustautumispäivät 12.-15.3. Sulo Pärssinen, Tero Westerbacka ja Arthur Kukkula. Isäntänä Heikki<br />
Lahti, ilmoittautumiset Heikille puh. 03 637 1358 / 050 346 9408. Vapaaehtoinen uhri.<br />
Pääsiäisjuhlat ”Kummussa” 9.-13.4. Sanassa kantavat<br />
vastuuta Matti Halkola ja Joel Porkka. Mukana myös Katri<br />
Porkka sekä Vesa ja Seijamaria Lehtinen. Isäntäparina Joel<br />
ja Katri Porkka, ilmoittautumiset 0400 804 172. Varaus vahvistettava<br />
maksamalla pääsiäispaketin hinta 100 € Helluntaikansan<br />
tilille 553701-240291 merkinnällä ”pääsiäispaketti”.<br />
Eläkeläisten kohtaamispäivä 25.4. Ohjelmaa koko päivän.<br />
alkaen 9.30. Altti Viljanen, Heikki Lahti, seurakunta- ja<br />
kuorovierailu jostakin seurakunnasta. Isäntänä Heikki Lahti.<br />
Vapaaehtoinen uhri.<br />
Äiti- ja isäleiri 19.- 24.5. Leo Niemelä. Isäntäparina Annikki ja Matti Salo. Varaukset Annikki Salo<br />
puh. 044 3386772. Osanottomaksu 100 €.<br />
Kevättalkoot 25.-28.5. Kokoonnumme Myllykumpuun ma klo 9.00. Isäntänä Juhani Glade, ilmoittautumiset<br />
hänelle puh. 050 402 8061.<br />
Juhannusjuhlat 19.-21.6.2009 Esa Vainionpää ja useita laulavia, soittavia ja todistavia veljiä ja sisaria.<br />
Isäntäparina Simo ja Olga Sinervä. Majoitusvaraukset Simolle puh. 040 758 8209.<br />
Elokuun juhlat 21.-23.8.2009 Salli Kuhanen, Reino Komonen ja Heikki Lindqvist, kitarakuoroa<br />
johtaa Vesa Lehtinen. Majoitusvaraukset juhlien isännälle, Heikki Lahdelle puh. 03 637 1358 / 050<br />
346 9408.<br />
Kaikkiin tapahtumiin voi tulla myös matkailuvaunulla tai -autolla. Ennakkoilmoitus Juhani Gladelle<br />
puh. 050 402 8061. Myllykummun Kurssikeskus sijaitsee Pohjois-Satakunnassa, n. 40 km Porista<br />
koiliseen, osoitteessa Nauriskoskentie 21, 29880 LEVÄSJOKI, puh. 02 552 7201 Majoitus 1-5 hengen<br />
huoneissa, WC:t käytävillä. Omat liinavaatteet mukaan. Kursseilla ovat opettajina Helluntaiherätyksen<br />
tunnetut saarnaajat ja opettajat. Järjestäjänä Suomen Helluntaikansa Ry.<br />
Kevätkonferenssi Ähtärissä, Ähtäri-hallissa 2.5.2009.<br />
Tarkempi ohjelma Ristin Kansa -lehdessä.<br />
Tilaa Ristin Kansa - saat kerran kuussa Jumalan Sanaan<br />
perustuvaa luettavaa. Kestotilaushinta kotimaahan<br />
40 €/v, Eurooppaan 46 €/v. ja muihin maihin 55 €/v (lahjatilauksista<br />
sekä eläkkeellä oleville saarnaajille ja evankelistoille<br />
10 € alennus). Tilaukset puh. 040 750 9240 tai<br />
sähköposti: ristin.kansa@luukku.com.<br />
Kysy Ristin Kansan Joulua ja Suomen Helluntaikansan kustantamia kirjoja<br />
seurakuntasi kirjamyynnistä tai suoraan Myllypainosta puh. 050 402 8061<br />
Suomen Helluntaikansa Ry www.helluntaikansa.fi<br />
20 Joulu 2008
Raamatussa on viisisataa jaetta rukouksesta, mutta<br />
yli kaksituhatta jaetta rahasta ja omaisuudesta.<br />
Kirjassaan Ismo Valkoniemi pohtii, miksi Raamattu<br />
puhuu enemmän rahasta, kuin mistään muusta yksittäisestä<br />
asiasta.<br />
Emme saa rikasta elämää etsimällä rikkauksia; meidän<br />
tulee etsiä todellisia aarteita pintakiiltoa syvemmältä,<br />
Jumalan hengen maailmoista, ja sijoittaa taivaan<br />
pankkiin. Jos haluamme käyttää varojamme<br />
viisaasti, meidän on syytä lukea Raamattua.<br />
Kirjan esimerkkihenkilö on Raamatun Salomo, joka<br />
oli poikkeuksellisen viisas, mutta myös rikas mies.<br />
Hänellä oli kaikkea, eikä hän kieltänyt itseltään mitään.<br />
Salomon elämästä voimme oppia, mikä on todellista<br />
rikkautta elämässä.<br />
Kirjaa on saatavana Kan ry:n toimistosta<br />
hintaan 7 €<br />
Viime kesänä kesken kesäloman<br />
Ismo Valkoniemelle<br />
tuli selittämätön tarve kirjoittaa<br />
hengellinen opetuskirja,<br />
jonka tehtävänä on johdattaa<br />
etsimään näkyvien aarteiden<br />
sijaan Jumalan aarteita,<br />
opettaa sukeltamaan pintakiiltoa<br />
syvemmälle ja asettamaan<br />
elämän perustukseksi<br />
luottamus Jumalaan.<br />
-Oikeastaan minun olisi silloin pitänyt rakentaa kuistia,<br />
mutta kirjoittamisen pakko oli niin voimakas, että vähän<br />
päästä oli pakko livahtaa kirjoittamaan. Onneksi Päivi<br />
ymmärsi, eikä ottanut isompaa pulttia siitä kuistista,<br />
joka kuitenkin valmistui lähes ajallaan, kertoo Ismo Valkoniemi<br />
viime kesäisestä kirjoitusprosessistaan.<br />
Tekstiä syntyi sellaisella vauhdilla, että jo heinäkuun lopussa<br />
oltiin siinä vaiheessa, että sitä saattoi tarjota kustantajalle<br />
luettavaksi. Silloin ei lamasta yleisesti tiedetty<br />
vielä mitään ja ensimmäinen kustantaja, jolle tekstiä<br />
tarjottiin, ei pitänyt aihetta ajankohtaisena, eikä se sitä<br />
paitsi istunut heidän tuotantoonsa.<br />
-Sen jälkeen lähetin tekstin luettavaksi Päivä Osakeyhtiöön,<br />
joka oli julkaissut ensimmäisen kirjani. Elokuu<br />
oli jo silloin pitkällä. Kesken kustantajan lukuprosessin<br />
maailmantalouden synkät uutiset alkoivat vyöryä. Yhtiön<br />
johtoryhmä ja hallitus lukivat kirjan ja totesivat, että se<br />
on nyt mitä ajankohtaisin kirja. Nyt kirjaa on päätetty<br />
painaa poikkeuksellisen suuri painosmäärä. 10 000 kappaletta,<br />
selvittää Ismo Valkoniemi.<br />
Hän on kirjoittajana päättänyt ohjata kirjasta saatavan<br />
tuoton hengelliseen työhön.<br />
Lehden tekijät toivottavat hyvää Joulua<br />
kaikille Lähimmäisen lukijoille<br />
Joulu 2008 21
YHTEYSTIEDOT:<br />
YHDISTYKSEN TOIMISTO<br />
KAN ry, Jääkärintie 81<br />
62420 Kortesjärvi<br />
Puh. 020 155 1460<br />
Fax. 020 155 1469<br />
www.kan.fi<br />
info@kan.fi<br />
Pankki: POP 474310-29579<br />
Suorat numerot:<br />
Pekka Keinänen<br />
toiminnanjohtaja<br />
Puh. 0400 533 132<br />
pekka.keinanen@kan.fi<br />
Pirjo Lilja<br />
hallinnon sihteeri<br />
Puh. 040 359 2420<br />
pirjo.lilja@kan.fi<br />
Irja Harju<br />
maksuliikenne<br />
Puh. 040 359 2571<br />
irja.harju@kan.fi<br />
Kaija Hirvonen<br />
kirjanpito<br />
Puh. 040 359 2570<br />
kaija.hirvonen@kan.fi<br />
Helena Korhonen<br />
aluekoordinaattori<br />
Puh. 050 330 1164<br />
helena.korhonen@kan.fi<br />
KAN-KESKUS HELSINKI<br />
Hämeentie 62<br />
00560 Helsinki<br />
Puh/Fax 020 155 1468<br />
helsinki@kan.fi<br />
KIRPPUTORIT<br />
Lähimmäinen -kirpputori<br />
Linnankatu 7<br />
20100 Turku<br />
puh. (02) 251 3595<br />
VANKILAPROJEKTI<br />
Konnunsuon vankila<br />
Läykäntie 53<br />
54190 Konnunsuo<br />
Ari Rautavirta<br />
Puh. 010 3685 285<br />
Matkapuh. 040 535 4033,<br />
ari.rautavirta@kan.fi<br />
KAN-KODIT<br />
Hauhon Kan-koti<br />
Tampereentie 367<br />
14700 Hauho<br />
Puh. 050 442 2205<br />
hauho@kan.fi<br />
Parkanon Kan-koti<br />
Kivijärventie 14<br />
39620 Kovesjoki<br />
puh. (03) 442 3718<br />
fax. (03) 448 5431<br />
parkano@kan.fi<br />
Rovaniemen Kan-koti<br />
Saukkolantie 8<br />
97340 Meltaus<br />
045 111 6922<br />
rovaniemi@kan.fi<br />
Raision Kan-koti<br />
Kaanaanrannantie 12<br />
21120 Raisio<br />
puh. (02) 438 3768<br />
raisio@kan.fi<br />
Seinäjoen Kan-koti<br />
Pelttarinkatu 10<br />
60320 Seinäjoki<br />
puh. 040 556 0815<br />
seinajoki@kan.fi<br />
Jyväskylän Kan-koti<br />
Yläkoskentie 11 B 8<br />
40800 Vaajakoski<br />
Puh. 050 409 9179<br />
jyvaskyla@kan.fi<br />
HOITOKODIT<br />
Kortesjärven hoitokoti<br />
Fräntiläntie 174<br />
62430 Peltotupa<br />
puh. (06) 488 6127<br />
kortesjarvi@kan.fi<br />
Myllymäen hoitokoti<br />
Palkkikankaantie 1<br />
63900 Myllymäki<br />
puh. (06) 533 6194<br />
ahtari@kan.fi<br />
HOIDON JÄLKEEN<br />
Tuusniemen<br />
työkuntoutusyksikkö<br />
Kaasilansalmentie 299<br />
71200 Tuusniemi<br />
050 363 4636<br />
tuusniemi@kan.fi<br />
AVOHOITO JA<br />
PÄIVÄKESKUKSET<br />
Tampereen Ankkuri<br />
Rimminkatu 7<br />
33250 Tampere<br />
puh. (03) 212 9134<br />
Matkapuh. 040 574 1087<br />
tampere@kan.fi<br />
Espoon Ankkuri<br />
päiväkeskus ja avohoito<br />
Matinkartanontie 16B<br />
02230 Espoo<br />
puh. 045 131 3775<br />
espoo@kan.fi<br />
PÄIVÄKESKUKSET<br />
Helsingin Kan-päiväkeskus<br />
Hämeentie 62<br />
00560 Helsinki<br />
Puh/Fax 020 155 1468<br />
helsinki@kan.fi<br />
Kiuruveden helluntaiseurakunnan<br />
Kontaktitupa<br />
Nivankatu 3<br />
74700 Kiuruvesi<br />
Puh. 040 502 5599<br />
Tuusniemen rukouspiirin<br />
Toivontupa<br />
puh. 044 286 8888<br />
juhani.vartiainen@pp.inet.fi<br />
Kristillinen päihdekoti<br />
Toivon Ankkuri<br />
Alajärventie 7<br />
89600 Suomussalmi<br />
puh. 044 277 2357<br />
toivonankkuri@gmail.com<br />
Lahden Kan-päiväkeskus<br />
Ryylynraitti 6<br />
15300 Lahti<br />
Puh. 0440 558 389<br />
lahti@kan.fi<br />
MOKU-projekti<br />
Hannu Koivisto<br />
puh. 0400 881 145<br />
hannu.koivisto@kan.fi<br />
KUOPION SEUDUN<br />
KATULÄHETYSTYÖ<br />
Keijo Laukkanen<br />
puh. 040 5711941<br />
22 Joulu 2008
Kan - hoitoyksiköt<br />
Kan ry hallitus<br />
Varsinaiset jäsenet<br />
Raimo Leppälä, pj.<br />
040 708 6260<br />
Pauli Särkkä, varapj.<br />
0400 916 720<br />
Jukka Nieminen<br />
0400 920 363<br />
Toivo Pohjolainen, siht.<br />
0400 934 034<br />
Tomi Keinänen<br />
040 744 4262<br />
Varajäsenet<br />
Juhani Karvinen<br />
040 519 0569<br />
Erja Tapaninen<br />
050 541 8044<br />
Sisko Varvelin<br />
050 546 5224<br />
Hannu Pirinen<br />
0400 693 552<br />
Kari Korhonen<br />
050 361 8855<br />
LÄHIMMÄINEN<br />
Julkaisija<br />
Kristillinen alkoholistija<br />
narkomaanityö ry<br />
Päätoimittaja: Pekka Keinänen<br />
toimittaja: Ilkka Partanen<br />
ilkka.partanen@kan.fi<br />
taittaja: Hannele Mathlin<br />
hannele,mathlin@gmail.com<br />
Toimituskunta:<br />
Pekka Keinänen<br />
Raimo Leppälä<br />
Pirjo Lilja<br />
Ilkka Partanen<br />
Toivo Pohjolainen<br />
Pauli Särkkä<br />
Painopaikka KS Paino Oy<br />
Kajaani<br />
Painosmäärä 10000 kpl<br />
Kuvat ja teksti:<br />
Ilkka Partanen ellei toisin mainita.<br />
Ilmoitushinnat:<br />
1/1 sivu 1000 €<br />
1/2 sivu 600 €<br />
1/4 sivu 300 €<br />
1/8 sivu 150 €<br />
hinnat sis.alv.<br />
Joulu 2008 23
M<br />
Itella Oyj<br />
Kan ry:n hallitus haluaa kiittää lämpimästi<br />
kaikkia teitä hyvät työntekijät ja työn<br />
tukijat.<br />
Haluamme myös toivottaa rauhaisaa ja<br />
raitista joulua koko Suomen kansalle ja<br />
siunausta vuodelle 2009.
Change language