Teknillisen korkeakoulun matkahallintajärjestelmän ... - TML - TKK

2.3.2 Aineiston keruumenetelmiä
Aineistoa voidaan kerätä monilla erilaisilla menetelmillä, kuten haastattelulla,
havainnoimalla, kyselyillä, päiväkirjoilla tai ryhmäkeskusteluilla [13][40]. Sopivan menetelmän
valinta riippuu haluttavan tiedon laadusta ja määrästä, sekä käytettävissä olevista
resursseista ja tutkimuksen kohteesta. On suositeltavaa, että käytetään useita menetelmiä
rinnakkain käyttäjätiedon keräämiseen [40].
Haastattelu voi olla esimerkiksi strukturoitu, puolistrukturoitu tai vapaamuotoinen
haastattelu. Strukturoidussa haastattelussa kysymykset on aseteltu tarkasti etukäteen.
Vapaassa haastattelussa on vain teema, josta kysellään vapaasti mieleen tulevia
asioita. Puolistrukturoitu haastattelu on näiden välimuoto, jossa on ennalta määritelty
tarkempia aihealueita, joista halutaan saada tietoa [65]. Aihealuetta voidaan lähestyä
esimerkiksi tavoitteiden, järjestelmän, työprosessin tai motivaation kautta [13].
Haastattelu sopii hyvin lähes kaiken tiedon keräämiseen. Vapaampi haastattelu
on joustava ja siitä saadaan monipuolista informaatiota [40]. Tämä kuitenkin samalla
hankaloittaa tiedon analysointia [40]. Haastattelu on myös riippuvainen haastateltavan
puheliaisuudesta, eikä haastateltava aina kykene selittämään esimerkiksi työtehtäviään
sopivalla tarkkuudella. Tästä syystä haastattelu kannattaa suorittaa käyttäjän oikeassa
ympäristössä, missä hän voi havainnollistaa asioita [5][24]. Lisäksi oma työympäristö
tuo esille virikkeitä, jotka helpottavat asioiden muistamista [5][13]. Mestari-oppipoikamenetelmässä
käyttäjä on mestari, joka opettaa tutkijalle, eli oppipojalle, miten hän tekee
töitä. Käyttäjä kertoo ja havainnollistaa työtehtäviään ja -tapojaan samalla, kun tutkija
seuraa vierestä ja tarvittaessa tiedustelee selvennyksiä [5].
Usein on parempi olla itse havaitsemassa, kuinka toimintoja suoritetaan, eikä
vain kuulla niistä [24]. Havainnointi voi olla osallistuvaa tai passiivista havainnointia.
Osallistuvassa havainnoinnissa tutkija esittää kysymyksiä tai muuten osallistuu toimintaan
[40], kun passiivisessa havainnoinnissa tutkija pysyy sivussa mahdollisimman näkymättömässä
roolissa.
Havainnointi voi tapahtua esimerkiksi laboratoriossa käyttäjän tehdessä testitehtäviä
tai käyttäjän omassa työympäristössä hänen tehdessä omia työtehtäviään [5]. Usein
havainnointiin yhdistetään ääneenajattelu, jossa käyttäjä sanoo ääneen, mitä ajattelee
[24]. Tällöin saadaan selville, mitä käyttäjä esimerkiksi miettii ongelmatilanteissa tai
mistä käyttäjä lähtee hakemaan tietoa ja miksi.
Havainnoimalla saadaan tarkkaa tietoa siitä, miten tehtävät käytännössä tehdään,
kuten mitä toimintoja joudutaan tekemään tuloksen saavuttamiseksi tai mitä ongelmatilanteita
tehtävään liittyen esiintyy. Usein käyttäjän on helpompi näyttää tehtävänsä kuin
kertoa niistä [13]. Toisaalta havainnoitava tilanne ei välttämättä täysin vastaa todellisuutta,
sillä käyttäjä saattaa esimerkiksi jännittää havainnointia varsinkin, jos havainnointi
myös videoidaan [13]. Piilohavainnoinnissa tutkittava ei tiedä osallistuvansa havainnointiin
ja tutkija tarkkailee käyttäytymistä häiritsemättä käyttäjää, jolloin tutkittava
käyttäjä käyttäytyy kuten normaalitilanteessakin [40].
Kyselyssä käyttäjät vastaavat annettuihin kysymyksiin [40]. Kysymykset voivat
olla avoimia tai niissä voi olla vaihtoehtoja, mutta mahdollisten jatkokysymysten esittäminen
ei ole mahdollista samalla tavalla kuin haastatteluissa [40]. Kysely voidaan suorittaa
esimerkiksi paperilomakkeella tai sähköisesti. Yleensä kyselyllä pyritään saavuttamaan
suuri vastaajajoukko, jolloin saadaan luotettavaa määrällistä tietoa [40]. Kyselyllä
voidaan myös kerätä laadullista tietoa.
14