Teknillisen korkeakoulun matkahallintajärjestelmän ... - TML - TKK

siinä ei oteta huomioon poikkeustilanteita ja muutoksia tai kuvauksessa menetetään epäformaalia
tietoa tai toimintoja [43]. Kattavan työnkulun mallinnuksessa tuleekin huomioida
antropologian, etnografian, organisaatiopsykologian, toimistotyön sosiologian ja
tietotekniikan kautta saatavaa tietoa [43].
Järjestelmäsuunnittelu tehdään siis työnkulkumallin mukaan ja käyttö vastaa järjestelmän
toteutusta. Mikäli järjestelmän toteutus ei kuitenkaan vastaa käyttäjän mallia,
käyttökonteksti saatetaan muuttaa vastaamaan järjestelmän käyttöä [48]. Ihmiset ovat
sen verran muutoskykyisiä, että he onnistuvat kiertämään ongelmia niin hyvin, että järjestelmän
käytettävyys saadaan kelvolliselle tasolle, riippumatta käyttöliittymän toimivuudesta.
Mikäli kuitenkin halutaan järkevä järjestelmä, joka oikeasti tehostaa työtä,
tulisi välttää huonoa käyttöliittymää, koska se estää tällaisen järjestelmän toimivuuden
[33]. Tavoitteena on siis luoda helppokäyttöinen järjestelmä, ei muokata käyttäjää.
Ennen teon suorittamista henkilö suunnittelee toiminnan muodostamalla siitä mielessään
mallin [33]. Mitä paremmin muodostettu malli vastaa todellisuutta, sitä onnistuneempi
on teko. Toiminnan suunnitteluun vaikuttavat henkilön motiivit, joiden pohjalta
muodostetaan tavoitteet ja niitä vastaavat teot ja toimenpiteet. Saadun palautteen avulla
taas yritetään tulkita, kuinka onnistunut toiminto oli ja mitä jatkotoimenpiteitä tulisi
tarpeen vaatiessa suorittaa [41]. Jotta toimenpiteitä tukeva käyttöliittymä voitaisiin toteuttaa,
tulisi siis ensin ymmärtää, minkälaista toimintaa pitäisi tukea ja minkälaisia
poikkeustilanteita toimintaan saattaa liittyä. Nämä saadaan selville tutkimalla käyttökontekstia
ja laatimalla käyttäjätiedon pohjalta käyttäjän malli. Haasteellista onkin sovittaa
tämä malli, organisaation malli ja tekninen toteutus yhteen järjestelmään.
2.3 Käytettävyystutkimus
Käyttäjä on oman alansa asiantuntija, ei suunnittelija [40]. Käyttäjä tietää, miten
tehtäviä tehdään ja mitä tietoja tarvitaan. Toisin sanoen käyttäjä tietää, minkälainen järjestelmän
tulisi olla, että se olisi helppokäyttöinen. Käyttäjä ei kuitenkaan välttämättä
osaa kertoa tietojaan, eikä hänellä ole teknistä osaamista käyttöliittymän rakentamiseksi.
Lisäksi yksittäinen käyttäjä ei välttämättä pysty hahmottamaan järjestelmän kokonaisuutta
ja huomioimaan muiden käyttäjien tarpeita. Toisaalta käyttöliittymän toteuttajakaan
ei osaa arvata käyttäjien tarpeita ilman niiden tarkempaa tutkimusta. Puhutaankin
suunnittelijan ja käyttäjän välisestä kuilusta, kun järjestelmä on toteutettu suunnittelijan
eikä käyttäjän kannalta. Käyttäjälähtöisen tuotesuunnittelun avulla pyritään pienentämään
tätä kuilua. Se, että käyttäjä ei osaa käyttää järjestelmää ei tarkoita, että käyttäjä
olisi tyhmä [20], vaan että järjestelmä on huonosti suunniteltu.
Oleellinen osa käyttäjäkeskeistä tuotekehitystä on käytettävyystutkimus, jota
voidaan tehdä erityylisinä. Tavoitteesta riippuen käytetään eri menetelmiä, mutta taustalla
kuitenkin pyörii ajatus käyttäjäkeskeisestä suunnittelusta. Muiden tutkimusten tavoin
käytettävyystutkimus voi tuottaa määrällistä tietoa tai laadullista tietoa. Parhaimmillaan
tutkimus tuottaa molempia, toinen toisiaan tukien. Yleinen menetelmä on käytettävyyden
arviointi, jossa järjestelmän käytettävyysominaisuuksia pyritään arvioimaan
tiettyjä parametreja vasten. Tällaisia parametreja voivat olla esimerkiksi opittavuus, tehokkuus,
muistettavuus, virheettömyys ja miellyttävyys [40]. Tavoitteena on muodostaa
käsitys järjestelmän eri ominaisuuksien hyvyydestä käytettävyyden kannalta. Mikäli järjestelmässä
on selkeitä käytettävyysongelmia, niihin pyritään antamaan parannusehdo-
12