Lataa pdf

Kari-Pekka Hakala (alla) seuraa ja ohjaa
laitosyksikköjen toimintaa Suomenojalla.
Voimalaitos tuottaa vuodessa sähköä noin
1 800 gigawattituntia ja kaukolämpöä
noin 2 200 gigawattituntia Espoon,
Kirkkonummen ja Kauniaisten asukkaille.
Koneasentaja Jan
Hedman (vas.)
korjaa apukattilan
syöttöpumppua.
TAHATTOMIEN LAINSÄÄDÄNNÖLLISTEN
esteiden merkitys nähtiin esimerkiksi Ruotsissa, jossa kaukolämmöllä
on suuri markkinaosuus, mutta jossa yhteistuotantoa
on viimeisten 30 vuoden aikana ollut vähän.
– Yksi vähäisen osuuden syistä oli se, että energiaverotuksessa
yhteistuotantoon perustuvaa lämpöä ei katsottu
hukkalämmöksi vaan fossiilisilla polttoaineilla tuotetuksi
lämmöksi, jota verotettiin kuin se olisi ollut erillistuotantoa.
Tämä korjattiin vasta vuonna 2004, ja yhteistuotantoa
alettiin edistää jo ennen sitä esimerkiksi tukemalla uutta
biomassoihin perustunutta CHP-tuotantoa, Sven Werner
kertoo.
EU:n tavoitteena on ollut yhteistuotannon kaksinkertaa
tuottaa lähellä lämmön kulutuspaikkaa. Vastaavasti
metsäbiomassojen käyttäminen energiantuotannossa on
tehokkainta, kun kuljetusetäisyydet polttoaineen tuotantopaikalta
sen käyttöpaikalle ovat mahdollisimman pienet.
Aivan keskelle metsiä yhteistuotantolaitosten rakentaminen
ei kuitenkaan kannata, ellei lähellä ole paikallista
teollisuutta tai asutusta, jotta lämmölle riittää kysyntää.
Teknologian kehittyminen on kuitenkin viimeisten 10–15
vuoden aikana tehnyt entistä pienimuotoisemmista, biomassaan
perustuvista sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksista
kannattavampia.
SUOMESSA YLI 40 PROSENTTIA sähköntuotannosta
perustuu yhteistuotantoon, kun taas koko EU:ssa
keskiarvo on vähän yli 10 prosenttia. Jos yhteistuotanto on
kiistatta energiatehokkain tapa tuottaa sähköä ja lämpöä,
miksi sitä ei ole käytössä enemmän?
– Erittäin hyvä kysymys, johon ei ole yksiselitteistä
vastausta, kaukolämmöstä vastaava johtaja Jari Kostama
Energiateollisuus ry:stä sanoo.
– Teknologia on ollut olemassa jo yli sata vuotta. Suomessa
yhteistuotantoa on suosittu aina, kun se on ollut
kannattavaa, ja täällä on Tanskan ohella oltu edelläkävijöitä.
Yksi selitys yhteistuotannon hyödyntämättömyyteen voi
piillä toimintaympäristön erilaisissa ja erillisissä toimijoissa.
Toinen vaikuttava tekijä voi olla yhteiskunnassa
vallitseva näkemys yksilön ja valtion päätösvallan suhteesta.
Monissa länsimaissa valtion puuttumista yksilön vapauteen
ja omistusoikeuteen, esimerkiksi oman asunnon lämmitystavan
valintaan, ei ole katsottu hyvällä.
Kansainvälinen energiajärjestö IEA on samoilla linjoilla.
Sen mukaan yhteistuotannon lisääminen ei vaadi niinkään
mittavia rahallisia investointeja kuin oikein suunnattuja
poliittisia päätöksiä purkamaan yhteistuotannon esteitä.
Tavallisia yhteistuotannon esteitä ovat muun muassa
vaikeudet verkkoon myytävän sähkön käyvän arvon määrittämisessä,
tietämättömyys yhteistuotannon eduista sekä
sääntelyyn liittyvät ongelmat.
forte 4/2010 11