Maakuntaohjelman 2011-2014 arviointiraportti - EtelÃ¤-Pohjanmaan ...

RAMBOLL MANAGEMENT CONSULTING 

MAAKUNTAOHJELMA ALUEKEHITYKSEN 

VÄLINEENÄ: NÄKÖKULMINA VAIKUTTAVUUS 

JA ALUEEN KOKONAISKEHITTÄMINEN 

− ARVIO MAAKUNTAOHJELMAKAUDESTA 

2011−2014 LÄNSI-SUOMEN MAAKUNNISSA 

JA VARSINAIS-SUOMESSA

RAMBOLL MANAGEMENT CONSULTING 

MAAKUNTAOHJELMA ALUEKEHITYKSEN 

VÄLINEENÄ: NÄKÖKULMINA VAIKUTTAVUUS 

JA ALUEEN KOKONAISKEHITTÄMINEN 

− ARVIO MAAKUNTAOHJELMAKAUDESTA 

2011−2014 LÄNSI-SUOMEN MAAKUNNISSA 

JA VARSINAIS-SUOMESSA 

Ramboll Management Consulting 

Mikonkatu 15 A, 3.krs, 00100 Helsinki 

www.ramboll-management.fi 

2013

SISÄLLYSLUETTELO 

1. TIIVISTELMÄ 7 

2. ARVIOINNIN TAVOITTEET JA TAUSTA 10 

2.1 Arviointitehtävän tausta ja motivaatiot 10 

2.2 Lainsäädännön uudistusprosessi 11 

2.3 Politiikan taustaideologiat: erikoistuminen ja älykkäät kaupungit 12 

3. ARVIOINNIN TOTEUTUS: TYÖVAIHEET, MENETELMÄT JA AINEISTOT 14 

4. ARVIOINNIN TULOKSET 20 

4.1 Maakuntaohjelman asema ja käyttäjäystävällisyys tarkasteltavissa maakunnissa 20 

4.2 Analyysiulottuvuudet 22 

4.3 Maakuntakohtainen arvio 23 

4.3.1 Etelä-Pohjanmaa 23 

4.3.2 Ohjelman onnistumiset 25 

4.3.3 Ohjelman kehittämiskohteet 26 

4.3.4 Keski-Suomi 30 



4.3.7 Pirkanmaa 36 



4.3.10 Pohjanmaa 42 



4.3.13 Satakunta 49 



4.3.16 Varsinais-Suomi 53 



5. TEMAATTISET JOHTOPÄÄTÖKSET JA HUOMIOT TULEVAISUUSTARPEISTA 

ARVIOINNIN TULOSTEN POHJALTA 59 

5.1 Ohjelmallisen aluekehittämisen järjestelmätason muutostarpeet ja maakuntaohjelman 

aseman kehittäminen 59 

5.2 Maakuntien toimijoiden yhteisen kehittämisnäkemyksen ja yhteistyön vahvistuminen 61 

5.3 Toimijoiden sitoutuneisuus 62 

5.4 Aluekehityksen tavoiteasetannan toteutuminen 63 

5.5 Kumppanuudet ja osallistavuus 63 

5.6 Ohjelmatyön uudet menetelmät: uudistusvoimaisuus ja osaaminen 66 

5.7 Seuranta ja arviointi 67 

5.8 Maaseutu-kaupunki-vuorovaikutus 71 

5.9 Ennakointi 73 

6. SUOSITUKSET SUUNNITTELUUN, TOTEUTUKSEEN JA SEURANTAAN 76 

6.1 Älykäs ennakoiva maakuntasuunnittelu 78 

6.2 Toimenpidesuositukset maakuntien liitoille 81 

6.3 Toimenpidesuositukset ohjelmakumppanuudelle (ja sen eri osapuolille) 83 

6.4 Toimenpidesuositukset Työ- ja elinkeinoministeriölle 83 

LIITE 1 KIRJALLISUUSLISTA 85 

LIITE 2 HAASTATELTAVIEN JA TYÖPAJOIHIN OSALLISTUNEIDEN LISTA 86

TAULUKOT 

Taulukko 1. Vastaajien edustamat tahot maakunnittain 15 

Taulukko 2. Aiemman arvioinnin suositukset maakunnittain 16 

Taulukko 3. Vastaajaprofiili ja maakuntaohjelman tunteminen 20 

Taulukko 4. Maakuntaohjelman käyttöaste vastaajien keskuudessa (/100%) 21 

Taulukko 5. Maakuntaohjelman rooli aluekehitystyössä 22 

Taulukko 6. Etelä-Pohjanmaan maakuntaohjelman painopistealueissa onnistuminen 

toimintalinjoittain (asteikolla 1-5, jossa 5=onnistuttu erinomaisesti ja 1=onnistuttu erittäin huonosti) 26 

Taulukko 7. Tehtyjen haastattelujen pohjalta tunnistetut SWOT-ulottuvuudet 30 

Taulukko 8. Keski-Suomen maakuntaohjelman painopistealueissa onnistuminen 



Taulukko 10. Pirkanmaan maakuntaohjelman painopistealueissa onnistuminen 



Taulukko 12. Pohjanmaan maakuntaohjelman painopistealueissa onnistuminen 



Taulukko 14. Satakunnan maakuntaohjelman painopistealueissa onnistuminen 


Taulukko 15. Tehtyjen haastattelujen pohjalta tunnistetut SWOT -ulottuvuudet 52 

Taulukko 16. Varsinais-Suomen maakuntaohjelman painopistealueissa onnistuminen 


Taulukko 17. Tehtyjen haastattelujen pohjalta tunnistetut SWOT -ulottuvuudet 57 

Taulukko 18. Etelä-Pohjanmaan työpajassa luotuja tavoitepuita (vaikutuslogiikka) 69 

Taulukko 19. Maaseutu-kaupunki-vuorovaikutustematiikkaan liittyvät mallit ja ratkaisut 71 

Taulukko 20. Alueellisen ennakoinnin toimintamalleja, hyviä käytäntöjä sekä uusia tietotarpeita: 

17.12. työpajan pohjalta 75

1. TIIVISTELMÄ 

Tässä raportoitavan arvioinnin kohteena on maakuntaohjelmien toteutus ja vaikuttavuus nykyisellä ohjelmakaudella 

seuraavissa kuudessa maakunnassa: Etelä-Pohjanmaa, Keski-Suomi, Pirkanmaa, Pohjanmaa, Satakunta ja 

Varsinais-Suomi. Arviointitehtävän lähtökohta on lakisääteisen ulkopuolisen arvion tarjoaminen maakunnallisesta 

kehittämisestä vastuullisten alueviranomaisten käyttöön. Alueiden kehittämislaissa (1651/2009 § 29 ja 25) todetaan 

velvoite hankkia ulkopuolinen arviointi maakuntaohjelmista ainakin kerran ohjelmakauden aikana. 

Arviointi kokoaa maakunnittaisen ja yhteisen kokonaisarvion maakuntaohjelmatyön toimivuudesta alueen kehittämisen 

välineenä. Lisäksi raporttiin on koottu arvio vaikuttavuudesta ja sen edellytyksistä, joihin keskeisesti kuuluu 

myös maakunnan toimijoiden yhteisen kehittämisnäkemyksen ja yhteistyön vahvistuminen. Tietoa on kerätty 

myös toimijoiden sitoutuneisuudesta ja aluekehityksen tavoiteasetannan onnistumisesta ja toteutumisesta. Lisäksi 

raportti tarjoaa arvion siitä, kuinka edellisissä arvioinneissa (yhteinen WFA-arviointi ja Varsinais-Suomen arviointi 

vuodelta 2009) esitetyt suositukset ovat toteutuneet. Raportti pyrkii myös tarjoamaan välineitä uuden ohjelmakauden 

työhön, mm. ottamalla kantaa siihen, miten vaikuttavuutta edelleen voisi vahvistaa eri sisältöteemoihin ja 

maakuntaohjelmatyössä sovellettaviin toimintamalleihin liittyen. Samoin arviointiraportti ottaa kantaa aluekehityslain 

uudistamiseen ja toimintamalleihin, joilla maakunnallista suunnittelujärjestelmää voitaisiin uudistaa. 

Arvioinnin aineistoina on käytetty asiakirja-analyysia ja kunkin tarkasteltavan maakunnan oman ohjelmaseurannan 

tuotoksia, avaintoimijahaastatteluja sekä sähköistä kyselyä. Lisäksi tärkeä aineisto muodostui työpajoista, joita järjestettiin 

marras-joulukuun aikana kussakin maakunnassa valittuihin erityisteemoihin liittyen. Näitä sisältöalueita 

olivat uudet kehittämisen menetelmät ja kehitysalustat, kumppanuudet, verkosto ja osallistavuus, maakunnallinen 

strategiatyö, maaseutu-kaupunki-vuorovaikutus, maakunnallisen ohjelmatyön seuranta ja mittaaminen sekä ennakointi. 

Maakuntaohjelman asema ja rooli vaihtelee jossain määrin maakunnittain. Samoin kysymykset, joihin toivotaan 

kiinnitettävän eritystä huomiota jatkossa. Vaikuttavuus on kaikilla maakunnilla kolmen tärkeimmän kehittämistarpeen 

joukossa, mutta se ei ole missään maakunnassa kaikkein tärkein teema. Innovatiivisuus korostuu Etelä-Pohjanmaalla 

ja Pirkanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa osuvat valinnat nähdään tärkeimpänä teemana. 

Varsinais-Suomessa tärkeimmäksi nousee toimijoiden sitouttaminen, joka on myös Pirkanmaalla ja Pohjanmaalla 

kolmen kärjessä. Pohjanmaalla ohjelmalla koetaan olevan merkitystä myös kansallisessa edunvalvonnassa. Koko 

järjestelmän kehittämisen kannalta olennaisena pidetään uusien työkalujen tuomista nykyistä ohjelmallisen kehittämistyön 

työkalupakkia täydentämään. 

Suhteessa edellisissä vastaavissa arvioinneissa tehtyihin suosituksiin, kaikki maakunnat ovat aktiivisesti pyrkineet 

vastaamaan tuolloin tunnistettuihin kehittämistarpeisiin. Maakunnallisen ohjelmatyön koettu tärkeys vaihtelee 

maakunnittain varsin voimakkaasti. Kyselyn tulosten perusteella erityisen myönteiseksi ohjelman rooli ja asema 

arvioitiin Etelä-Pohjanmaalla, jossa koettiin, että maakuntaohjelman ansiosta alue on kyennyt profiloitumaan 

täsmällisemmin, alueellinen yhteistyö on lisääntynyt ja aktivoitunut ohjelmaprosessin myötä ja maakuntaohjelmilla 

on selkeä rooli alueen kehittämisen kokonaisuudessa. Kriittisimmin ohjelman asemaan näissä suhteissa suhtauduttiin 

Varsinais-Suomessa. 

Ohjelmissa on sekä onnistumisia että heikommin edenneitä alueita. Etelä-Pohjanmaalla erityisen hyvin on onnistuttu 

seuraavissa tutkimus- ja innovaatio-ohjelman tavoitteissa: tutkimusryhmien syntyminen, yhteishankkeet 

Epanet- verkoston sisällä sekä maakunnan imagon parantaminen. Maakuntaohjelmalle asetetuista tavoitteista 

parhaiten on saavutettu koulutuksen ja tutkimuksen vaikuttavuuden sekä maakunnan vetovoiman ja viihtyisyyden 

lisäämisessä (toimintalinja 1), maan johtavan elintarkeklusterin kehittämisessä (toimintalinja 2) ja maakunnan yhteistyöverkostojen 

vahvistamisessa (toimintalinja 3). Lisähuomiota jatkossa toivotaan muun muassa kansainvälistymiseen 

ja maakunnan veturiyritysten sitouttamiseen ohjelmatyön voimavaraksi. 

Keski-Suomessa tärkeimpiin ohjelman onnistumisiin lukeutuvat osaamisen vahvistaminen ja yrittäjyyden kehittäminen 

(toimintalinja 1), yleissivistävä koulutus ja kouluverkko (toimintalinja 2), ja yhdyskuntatekniikka sekä virkistys 

(toimintalinja 4). Kokonaisarvio ohjelmasta on kuitenkin varsin kriittinen, mikä selittyy pitkälti maakuntaa 

koetelleen teollisen rakennemuutoksen syvyydellä ja voimakkuudella. Ohjelman olisi pitänyt kyetä paremmin ennakoimaan 

ja tarjoamaan uusia välineitä ja vaihtoehtoja vastata rakennemuutoksiin. Sinänsä Keski-Suomen toimet 

rakennemuutokseen vastaamiseksi nähdään myönteisinä ja jatkossa menetelmällisesti ja toimintatapoihin liittyen 

myönteisiin kokemuksiin lukeutuvat ennakoinnin ja yritysnäkökulman tiiviimpi integroiminen ohjelmatyöhön. Näillä 

voikin ajatella olevan jatkossa merkitystä tulevaisuustarpeiden varhaisemman tunnistamisen ja uusien ajattelutapojen 

ja valmiuksien kannalta. Tämä edellyttää joustavuutta ja sisäänrakennettua uudistumisvalmiutta koko järjestelmältä 

ja kaikkien tahojen saamista mukaan kehittämistyöhön.

Pirkanmaalla on maakunnallisessa ohjelmatyössä onnistuttu tällä kaudella erityisesti uuden liiketoiminnan tutkimus- 

ja osaamislähtöisen synnyttämisen tukemisessa. Sama myönteinen arvio pätee myös muihin ensimmäisen 

toimintalinjan painopistealueisiin (yritysten osaamisen tason ja uudistumiskyvyn vahvistaminen sekä työelämän 

muutokseen ja tulevaisuuden osaamistarpeisiin vastaaminen). Lisäksi pirkanmaalaiset kyselyvastaajat kokivat, että 

viihtyisien ja kestävien asuin-, elin- ja luonnonympäristöjen tarjoamisessa on onnistuttu hyvin (toimintalinja 3). Pirkanmaalla, 

ja etenkin Tampereen seudulla on myös onnistuttu kohtuullisesti kulttuuriin ja elämystalouden alueella, 

joskin tässä kysymyksessä on vaikea sanoa, miten paljon tämä on maakuntaohjelman ansiota, verrattuna vaikkapa 

vuonna 2011 päättyneeseen Luova Tampere -ohjelmaan. Jatkossakin Pirkanmaa rakentaa tutkimus-, kehittämis- ja 

innovaatioprofiilinsa varaan, mutta arviointi nostaa esille tarpeen tehdä terävämpiä valintoja kehittämiskohteiden 

suhteen. 

Pohjanmaalla puolestaan myönteisin arvio liittyy ensimmäisen toimintalinjan tavoitteisiin: Pohjanmaan vahvan, 

kansainvälisen teollisen yritystoiminnan toimintaedellytysten turvaaminen, kärkiklustereiden ja mikroklustereiden 

toimintaedellytysten vahvistaminen sekä voimakas panostus uusiin nouseviin aloihin. Erityisen myönteiseksi koetaan 

työ, jota on tehty pohjalaisen energiaosaamisen markkinoinnissa ja kehittämisessä. Sen sijaan neljännen toimintalinjan 

hyvinvointiin, kulttuuriin ja sosiaaliseen pääomaan liittyvät teemat (mukana lukein monikulttuurisuus) 

eivät ole edenneet odotusten mukaisesti. Erityisen kriittisesti arvioidaan hyvinvoinnin teemoja kuten asiakkaan ja 

potilaan koko hoitoja palveluketjusta vastuun ottava palvelukokonaisuus ja ennaltaehkäisevä hyvinvointi. 1 

Satakunnassa maakuntaohjelman tuloksiin suhtauduttiin varsin kriittisesti, joskin myös onnistumisia löydettiin: erityisesti 

maakuntaohjelman koettiin onnistuneen liikennejärjestelmän kehittämiseen liittyvissä teemoissa (toimintalinja 

2) ja edunvalvonnassa. Myös yrittäjyys ja energiasektorin kehittäminen (toimintalinja 1) nähtiin keskimääräistä 

onnistuneempina. Satakunnassa maakuntaohjelmatyön osallistavuuden suhteen on tehty hyvää työtä ja muun 

muassa tulevaisuuskäsikirja on hyvä esimerkki kansalaisien huomioimisesta maakuntakehittämisessä. Jatkossa tulee 

erityishuomiota kiinnittää muun muassa panostuksiin koulutukseen, tutkimukseen ja osaamisyhteistyöhön. Porin 

yliopistokeskuksen toimintaan ollaan tyytyväisiä, mutta samalla maakunnassa ollaan huolissaan soveltavan tutkimuksen 

hyödyntämisen mahdollisuuksista. Selkeä vahvuus Satakunnassa on organisaatioiden yksituumaisuus ja 

toimiva yhteistyö (maakunnan liitto, ELY, kehitysyhtiöt, Porin yliopistokeskus ja AMK), jolle voidaan rakentaa myös 

uusien innovatiivisten toimintamallien ja testauksen edistämisessä (”Satakunta Suomi pienoiskoossa”). 

Varsinais-Suomi poikkeaa muista tarkasteltavista maakunnista kansainvälistymisen suhteen. Siinä missä kaikki 

muut maakunnat näkevät kansainvälistymisen suhteen edistymisen olleen toistaiseksi vaatimatonta ja painopisteissäkin 

teeman jääneen varsin vähäiselle huomiolle, Varsinais-Suomessa parhaan onnistumisarvion saa teema 

”Vahva vaikuttaja Itämerellä” (toimintalinja 2). Yritystoiminnan ja yhteistyöverkostojen vahvistaminen (toimintalinja 

1) on myös edennyt myönteisesti ja tässä suhteessa on monia uusia aloitteita viety toteutukseen. Luovien toimialojen 

ja liikenteen suhteen on runsaasti vielä hyödyntämätöntä potentiaalia. Kokonaisuutena maakuntaohjelman 

laaja sateenvarjorooli koettiin Varsinais-Suomessa ongelmallisena ja ohjelmapainopisteisiin toivottiin terävöittämistä 

ja tiukempia valintoja. Arvioinnissa myös todettiin, että maakuntaohjelman tulee olla paremmin linjassa rakennerahasto-ohjelmien 

ja ELYjen toimintasuunnitelmien kanssa ja kuntien ohjelmien tulee noudattaa maakuntaohjelmien 

linjauksia, kohdentaen resursseja (esimerkiksi rakennerahastohankkeita) maakuntaa hyödyttävään 

soveltavaan tutkimus- ja kehitystyöhön. Kaikkiaan kaivattiin rahoitusmahdollisuuksien suhteen realismia, jonka 

pohjalta tulisi ideoida maakunnan tulevaisuuden menestystekijöitä sekä löytää uusia, innovatiivisia avauksia maakuntatasolla. 

Johtopäätöksissä ja suosituksissa koostetaan huomiot arvioinnin aikana muodostuneista avainkäsityksistä 

maakuntasuunnittelun ja ohjelmatyön nykytilasta ja muutostarpeista. Tässä nousee esille seuraavia johtopäätöksiä: 

1. Maakuntaohjelman todetaan nykyisellään olevan jo liiankin laaja ja kaikenkattava kokonaisuus. Ohjelman yhteen 

kokoava luonne on hyödyllinen, mutta ohjaavuudeltaan heikko: se antaa vähäiset valmiudet tehdä valintoja 

ja koska monet päätökset tehdään ohjelmaprosessin ulkopuolella, sen ohjaavuus myös resurssien yleisemmän 

kohdistavuuden kannalta on heikko. 

2. Ohjelmalla edistettävistä teemoista elinkeinopolitiikka ja innovaatiotoiminta nähdään tärkeimpänä ja ohjelmatyöllä 

parhaiten edistettävinä. Osaaminen, tutkimus- kehittämis- ja innovaatiotoiminta sekä liikenne ovat 

teemoja, joihin maakuntaohjelma voi tuoda sekä sisällöllistä särmää että edunvalvonnallista pontta. Sen sijaan 

kunnalliseen palvelutuotantoon, hyvinvointi- ja terveyssektoreihin maakuntaohjelma eivät pysty vaikuttamaan, 

vaikka teemat ovatkin ehdottoman tärkeitä maakunnan kokonaishyvinvoinnin kannalta. 

1 

Tämä arvio heijastaa yleisempää, koko arvioinnin läpi näkyvää tendenssiä, että osaaminen ja elinkeinopolitiikka ovat maakuntaohjelman 

ydintä. Hyvinvointi, terveys ja palveluketjut sen sijaan ovat puhtaammin kunnallisella vastuulla olevia kysymyksiä, joiden edistämiseen 

ja joihin liittyvään muutostyöhön maakuntaohjelma ei ole luontevin väline. Pohjanmaalla kaivattiin myös muita maakuntia vahvemmin 

maakunnallisen itsehallinnon vahvistamista ja korostettiin, että maakunnallisen suunnittelun ja ohjelmatyön järjestelmän tulisi 

olla joustavampi ja nopeampi vastaamaan uusiin tarpeisiin. Lisäksi peräänkuulutettiin maakuntasuunnitelman ja maakuntaohjelman 

yhdistämistä valmistelutyössä sekä toteuttamissuunnitelman roolin kirkastamista keskushallinnossa.

3. Läpäisevien teemojen edistäminen ja keskuskaupungin versus koko maakunnan huomioiminen ohjelmatyössä 

ovat kysymyksiä, joihin tulisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Myös toimintatapojen ja menetelmien 

kehittelyssä ja testaamisessa tulisi toimia aktiivisemmin. Ohjelman avaaminen ulkoisille vaikutteille nousi esille 

arvioinnin aikana eri yhteyksissä. Joissain tapauksissa ohjelmatyö nähdään varsin sisäänlämpiävänä. 

4. Uudistamisen ja ylläpitämisen jännite kulkee läpi ohjelmatyön: toisaalta halutaan perustellusti rakentaa olemassa 

oleville vahvuuksille, mutta toisaalta tarvitaan radikaaliakin uudelleen ajattelua, sekä sisällöllisesti että 

menetelmällisesti. Uudistamisen edistäminen ohjelmallisen kehittämisen keinoin on vaikeaa erityisesti koska 

ohjelma on nivottu osaksi vaalikautta ja luottamushenkilöiden toiminnan kannusteet liittyvät useimmiten 

enemmän säilyttävään kuin uudistavaan perusvireeseen. 

5. Maakuntien toimijoiden yhteinen kehittämisnäkemys on tarkastelukaudella vahvistunut. Näin on erityisesti 

elinkeino- ja innovaatiopolitiikkaan liittyen ja erityisesti Pohjanmaan maakunnassa. Maakuntaohjelman rooli alueiden 

kehittämisen kokonaisuudessa näyttäytyy erityisen tärkeänä Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla. Kriittisintä 

näkemystä esiintyy suurimpien kaupunkikeskusten maakunnissa eli Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa. 

Tämä selittynee pitkälti kaupunkikehittämisen ja keskuskaupungin kehitystoimien suhteellisen merkityksen suuremmalla 

painoarvolla näissä maakunnissa. 

6. Yhteisen kehittämisnäkemyksen muodostumisessa toivotaan vahvempaa roolia yrityksiltä ja kansalaisjärjestöiltä. 

Keski-Suomen toimet yritysten osallistamisessa ja Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan aktiivisuus kansalaisten 

osallistamisessa näyttäytyvät myönteisinä. Myös Pirkanmaalla kolmatta sektoria ja Pohjanmaalla luottamushenkilöjä 

on osallistettu myönteisesti. 

7. Toimijoiden sitoutuneisuus on yksi maakuntaohjelman haasteita. Ennen muuta se edellyttää tietoisuutta, 

luottamusta ja tiiviimpää vuorovaikutusta. Sitoutumisen, innovatiivisuuden ja valintojen riskipitoisuuden välinen 

yhtälö on monimutkainen. Helppoihin tai itsestään selviin valintoihin on kenties helpompi sitoutua ja pieni 

toimijajoukko on helpommin sitoutettavissa kuin suuri. Mikäli halutaan tehdä rohkeita uusia valintoja, tämä voi 

edellyttää sen hyväksymistä, että aluksi ei saada laajaa hyväksyntää ja sitoutumista valinnoille. Toisaalta mikäli 

alueen toimijoiden välillä vallitsee luottamus ja vuoropuhelu toimijodien välillä on jatkuvaa ja tiivistä, voi olla 

helpompi saada sitoutuminen vaikeisiinkin valintoihin. Keski-Suomessa tästä näkyi merkkejä rakennemuutostyön 

yhteydessä. 

8. Aluekehityksen tavoiteasetannan kannalta ajanjakso on ollut erityisen haasteellinen. Maakuntaohjelmatyöllä 

on parhaimmillaan onnistuttu hidastamaan rakennemuutosten äkillisyyttä ja jyrkkyyttä, mutta samalla ne eivät 

ole onnistuneet nopeiden korjausliikkeiden tekemisessä ja mahdollistamisessa. Tähän liittyen raportissa ehdotetaan 

ennakointityön, seurannan ja arvioinnin sekä joustavamman ja tulevaisuusorientoituneemman maakuntasuunnittelun 

mallia. 

Maakuntasuunnittelun kokonaiskuvaan liittyvät kehittämistarpeet on kanavoitu ideaan “älykkäästä ennakoivasta 

maakuntasuunnittelusta”. Tällainen suunnittelu on luonteeltaan: 

1. Jatkuvaa ja itsekorjautuvaa: luotaa keskeytyksettä käynnissä ja syntymässä olevia (erityisesti globaaleja) kehityskulkuja 

ja tulkitsee niitä alueen potentiaalisten menestysedellytysten kannalta. Korjausliikkeet ja pienet asteittaiset 

muutokset ovat sekä mahdollisia että toivottavia. 

2. Vaihtoehtoisille tulevaisuuksille altista: suunnittelua, joka tunnistaa eri kehityskulkuja ja niiden seurauksia yksilöiden, 

organisaatioiden, yhteisöjen ja liiketoiminta-alueiden kannalta. Suunnittelu ei ripustaudu etukäteen 

määrättyihin näkökulmiin tai yhden tavoitemaailman, kehityskuvan tai -ideaalin edistämiseen (kuten alueellinen 

erikoistuminen), vaan on luonteeltaan avoin ja varautuu ja sopeutuu erilaisiin mahdollisiin toteutumiin. 

3. Vuorovaikutteista: hyödyntää eri tahojen näkemyksiä tulevaisuuden mahdollisuuksista muun muassa yhteiskehittelyn 

ajatusten ja käytännön menetelmien pohjalta. Ennakoivan suunnittelun ideaali ei usko yhteen kaikille 

samanlaisena näyttäytyvään visioon, vaan luo tulkintaa kehityskuluista, hyväksyen moniäänisyyden ja ristiriitaisuudenkin. 

Suunnittelussa käytetään hyväksi erilaisia yhteiskehittelyn, osallistuvan budjetoinnin, joukkoistamisen 

(hankintojen ja investointien) sekä testaukset ja pilotoinnin uudenlaisia ratkaisuja. 

4. Mahdollisuuksia etsivää: etsii reittejä myönteisinä näyttäytyviin tulevaisuuksiin, tunnistaa potentiaaleja ja toimijoille 

yhteisen tekemisen kohteita; hahmottelee toimenpiteitä ja kokeiluja, joilla voi menestyä erilaisissakin 

tulevaisuuden maailmoissa. 

5. Haluttua tulevaisuutta todeksi tekevää: kytkeytyy päätöksentekoprosesseihin, aktivoi konkreettisesti toimimaan 

haluttujen kehityskulkujen vahvistamiseksi ja ei-toivottujen torjumiseksi. 

Tällaisen toimintamallin edistäminen edellyttää sekä keskushallinnolta että maakunnilta itseltään avoimuutta ja 

aktiivisuutta. Arviointiraportin suositusosiossa tehdään ehdotuksia tavoista, joilla toimintamallista voitaisiin tehdä 

totta.

10 MAAKUNTAOHJELMA ALUEKEHITYKSEN VÄLINEENÄ: NÄKÖKULMINA VAIKUTTAVUUS JA ALUEEN KOKONAISKEHITTÄMINEN 

2. ARVIOINNIN TAVOITTEET JA TAUSTA 

2.1 Arviointitehtävän tausta ja motivaatiot 

Arvioinnin kohteena on maakuntaohjelmien toteutus ja vaikuttavuus Länsi-Suomen 

maakunnissa (Etelä-Pohjanmaa, Keski-Suomi, Pirkanmaa, Pohjanmaa, Satakunta ja Varsinais-Suomi). 

Tehtävän lähtökohta on lakisääteisen ulkopuolisen arvion tarjoaminen 

maakunnallisesta kehittämisestä vastuullisten alueviranomaisten käyttöön. Alueiden kehittämislaissa 

(1651/2009 § 29 ja 25) todetaan velvoite hankkia ulkopuolinen arviointi 

maakuntaohjelmista ainakin kerran ohjelmakauden aikana. 

Maakuntaohjelmalla tarkoitetaan maakuntasuunnitelman tavoitteista ja strategioista johdettua 

keskipitkän aikavälin (3-5 vuotta) ohjelmaa maakunnan alueella tehtävien kehittämistoimenpiteiden 

suuntaamiseksi ja yhteensovittamiseksi sekä rahoituksen kohdentamiseksi. 

Ohjelma koostuu maakunnan mahdollisuuksiin ja tarpeisiin perustuvista 

kehittämisen tavoitteista, maakunnan kehittämisen kannalta keskeisimmistä hankkeista 

ja muista olennaisista toimenpiteistä tavoitteiden saavuttamiseksi ja suunnitelman ohjelman 

rahoittamiseksi. Ylätasolla maakuntaohjelma on keskeisin alueellisen kehittämistyön 

operatiiviset painotukset ja toimenpidekokonaisuudet osoittava suunnitelma, jotka 

muiden alueella toteutettavien strategioiden ja ohjelmien tulisi huomioida omia sisältöjä 

ja toteutusta koordinoidessaan. 

Alueiden kehittämistä koskevaa lakia ollaan parhaillaan uudistamassa, mikä osaltaan luo 

muutospaineita aluekehityksen suunnittelujärjestelmälle. Tähän muutokseen on arvioinnissa 

pyritty vastaamaan ottamalla kantaa seuraaviin kysymyksiin: vastaako strategisen 

suunnittelun oppeihin nojaava, ohjelmakausittaiseen suunnitteluun ja asiakirjaohjaukseen 

luottava aluekehittäminen nykyisiä ja tulevia kehitystarpeita? Millaisia muutoksia 

tulisi tehdä, jotta toiminnan mahdollisuuksia ja valmiuksia tehostettaisiin edelleen? Olisiko 

alueellisen tason kehitystavoitteiden määrittelemiseksi ja resurssikoordinaation toteuttamiseksi 

haettava uudenlaisia toimintatapoja ja millaisia näiden muutosten tulisi 

olla? 

Hankkeen tuloksena on tuotettu seuraavanlainen lopputuotos: 

1. Maakunnittainen ja kokonaisarvio maakuntaohjelmatyön toimivuudesta alueen 

kehittämisen välineenä, sekä arvio vaikuttavuudesta, erityisesti maakunnan 

toimijoiden yhteisen kehittämisnäkemyksen ja yhteistyön vahvistumisen 

osalta ja arvioiden toimijoiden sitoutuneisuuden ja aluekehityksen tavoiteasetannan 

toteutumisen. 

2. Arvio siitä, kuinka edellisessä yhteisarvioinnissa vuonna 2009 esitetyt suositukset 

ovat toteutuneet. 

3. Arvio maakuntaohjelmatyön toimivuudesta, tuloksellisuudesta ja vaikuttavuudesta 

ja näille pohjautuva analyysi, joka tarjoaa välineitä uuden ohjelmakauden 

työhön, mm. ottamalla kantaa siihen, miten vaikuttavuutta edelleen voisi 

vahvistaa eri sisältöteemoihin ja maakuntaohjelmatyössä sovellettaviin toimintamalleihin 

liittyen. 

4. Arviointiraportti pyrkii koostamaan tietoa aluekehityslain uudistamiselle ja 

seuraavan vaiheen maakunnallisten aluekehityslinjausten tekemiseen, riippumatta 

käytettävissä olevasta instrumentista (maakuntaohjelma tai jokin muu 

strategia).

MAAKUNTAOHJELMA ALUEKEHITYKSEN VÄLINEENÄ: NÄKÖKULMINA VAIKUTTAVUUS JA ALUEEN KOKONAISKEHITTÄMINEN 

11 

2.2 Lainsäädännön uudistusprosessi 

Laki alueiden kehittämisestä 2010 vahvisti maakuntien liittojen asemaa, joskin tämän 

merkitys on jäänyt toistaiseksi hieman hahmottumattomaksi. Käytännössä maakuntaohjelman 

vahvistuminen on näkynyt yhteisen strategisen näkemyksen tasolla maakunnissa 

ja jossain määrin suhteessa ELY-keskusten tulosohjaukseen. Tällä ohjelmakaudella valtakunnalliset 

aluekehittämisen tavoitteet vuosiksi 2007–2011 ovat olleet: 

1) alueiden kansallisen ja kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistaminen 

2) alueiden elinvoimaisuuden vahvistaminen ja alueellisten kehityserojen 

pienentäminen sekä 

3) alueellisten erityishaasteiden ratkaiseminen 

Alueiden käyttötavoitteet ovat puolestaan korostaneet seuraavia teemoja: 

1) toimiva aluerakenne 

2) eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu 

3) kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat 

4) toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto 

5) Helsingin seudun erityiskysymykset sekä 

6) luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet. 

Koordinaatiota pyritään uudella EU-ohjelmakaudella vahvistamaan siten, että on vain 

yksi kansallinen strategia, joka koskee sekä kansallista kehittämistä (määritelty valtakunnallisissa 

alueiden kehittämistavoitteissa hallituskausittain) että EU-ohjelmaa (rakennerahastostrategiassa 

tarkennettu). Kuten hallinnon ja aluekehittämisen ministeriryhmä on 

linjannut maaliskuussa 2012, myös uudella kaudella maakuntien liitot sekä Elinkeino-, liikenne- 

ja ympäristökeskukset (ELY) toimivat välittäjäorganisaatioina, jotka tekevät päätökset 

rahoituksesta sovittavan työnajon kautta. ESR-rahoituksesta päätökset tehdään 

ELY-keskuksissa. EAKR-hankkeissa päätökset tehdään ELY-keskuksissa ja maakunnan liitoissa. 

2 Tavoitteena on saada sekä alueelliset ohjelmat että kumppanuussopimukset valmisteltua 

ennen kesää 2013. 

Lainsäädännön uudistamisessa tehdään muitakin muutoksia, joilla on maakunnallisen 

kehittämisen ja maakuntaohjelman statuksen kannalta merkitystä. Esimerkiksi lausunto- 

ja neuvottelumenettelypykälää tullaan muokkaamaan ja viranomaisten velvoitetta 

pyytää lausuntoa maakuntien liitoilta tarkentamaan. Tällä on merkitystä myös valmistelussa 

olevien kasvusopimusten ja muun muassa ”INKA”-ohjelman (innovatiiviset kaupungit) 

kannalta. Korkeakoulujen asema ja rooli tässä neuvottelukokonaisuudessa on vielä 

pohdittavana. Kumppanuuden kannalta voisi olla ongelmallista, mikäli nämä olisivat 

allekirjoittajina kasvusopimuksissa / INKA-ohjelmissa, joissa yliopistot ja korkeakoulut 

saattavat olla myös hankerahoituksen hakijoina. Uudenkin lainsäädännön puitteissa kasvusopimukset 

on sisällytettävä maakuntaohjelmiin ja yhteen sovitettava näiden kanssa. 

Seurannan ja tilastoinnin kannalta merkitystä on myös mahdollisilla muutoksilla, joilla 

vaikutetaan seutukuntajakoon ja joilla on annettu maakuntaliitolle ja kunnille mahdollisuus 

sopia maakunnan yhteistoiminta-alueista, joissa tilastolliset alueet voidaan määritellä 

tarpeen mukaan. Toiminnallisesti maakuntaohjelman yhteydessä voidaan määritellä 

toisenlaisia yhteistoiminta-alueita, mikäli tämä koetaan tarkoituksenmukaiseksi. Myös 

ELY-keskusten toimintaa ollaan uudistamassa. Uudistuksen pohjalta on pohdittu yrityspalvelujen 

tarjoamista ja niiden oikeaa sijoittumista. Todennäköisimpänä sijoituspaikkana 

on pidetty seudullisia kehittämisyhtiötä, joiden toiminnassa kuntia voidaan kannustaa 

seudulliseen yhteistoimintaan yhteisen elinkeinopolitiikan toteuttamisessa. Maakuntaohjelmatyössäkin 

elinkeinopoliittiset painotukset näyttävät korostuvan näiden uudistusten 

myötä aiempaa enemmän. 

2 

Lähde: TEM (2012): HALLINNON JA ALUEKEHITTÄMISEN MINISTERITYÖRYHMÄ 23.3.2012: EU-RAKENNERA- 

HASTOKAUDEN 2014 – 2020 KANSALLINEN VALMISTELU - Ohjelmarakenne, välittävät toimielimet ja maakunnan 

yhteistyöryhmän asema.


Maakuntaohjelman asemaa on vahvistettu myös lisäämällä velvoittavuutta valtion aluehallinnon 

ohjauksessa. Käytännön seuraukset ovat tältä osin toistaiseksi varsin hahmottumattomia. 

Vaikutus ELY-keskusten tulosohjauksen kautta näyttäytyvät selkeimpänä 

merkkinä muutoksesta. Jatkossa lainsäädäntö myös virtaviivaistuu, kun laki alueiden 

kehittämisestä ja rakennerahastoista yhdistetään (tarkoitus tulla voimaan tammikuussa 

2014). Nykyisellään lainsäädäntö määrittelee, että ”Maakuntaohjelmassa tulee esittää 

maakunnan erityispiirteisiin ja mahdollisuuksiin perustuvat alueen kehittämistavoitteet”. 

Maakuntaohjelman laadintaohjeen mukaan laadinnassa tulee hyödyntää ennakointi- ja 

riskianalyysityötä sekä nykyisten ohjelmien arviointitutkimusten keskeisiä havaintoja. 

Uusia ohjelmia valmistellaan vuoden 2013 aikana, osassa valmistelu on jo alkanutkin. Uudet 

maakuntaohjelmat hyväksytään viimeistään kevään 2014 aikana. Tässä suhteessa käsillä 

olevassa arvioinnissa on pyritty tuottamaan mahdollisimman käytännön läheistä ja 

ohjelmatyön valmistelussa hyödynnettävää tietoa. 

2.3 Politiikan taustaideologiat: erikoistuminen ja älykkäät kaupungit 

Uutta ohjelmakautta on suunniteltu pitkälti alueelliseen innovaatiojärjestelmäajatteluun 

ja alueelliseen erikoistumiseen pohjautuvan ”smart specialisation” -ajattelun (ks. esim. 

Foray & Hall 2009) kautta. Tämän käsitteen tausta EU-politiikassa juontuu EU 2020 

strategiasta, jonka keskeisiä kysymyksiä on, miten varmistetaan onnistunut rakenteellinen 

siirtymä EU-tasolla tuotannollislähtöisestä taloudesta osaamis- ja tietämyslähtöiseen 

talouteen (knowledge economy). Strategian yhtenä kärkialoitteena julkaistiin 

Innovaatiounioni-strategia, jossa tämän tavoitteen saavuttamiseksi korostetaan erityisesti 

kahta lähestymistapaa: Euroopan innovaatiokumppanuuksia (European Innovation 

Partnerships) sekä älykästä erikoistumista (Smart specialisation). Jälkimmäinen korostaa 

aluelähtöisille vahvuuksille ja erityispiirteille perustuvan innovaatiolähtöisen strategian 

tarvetta kilpailuedun synnyttämiseksi globaalin talouden olosuhteissa. Tällainen strategia 

edellyttää parempaa tietoja näyttöperustaa ja strategista tiedonkeruuta alueen 

vahvuuksista ja osaamisesta, jonka pohjalle alueen erikoistumisen ja profiloinnin vahvistamista 

voidaan rakentaa. 

Erikoistumiskysymys on erityisen keskeinen niille alueille, jotka eivät kuulu tieteen ja teknologian 

eturintamaan. Näillä alueilla ei ole useinkaan mielekästä kohdistaa tutkimus- ja 

innovaatiopoliittisia toimenpiteitä huippuosaamisen kehittämiseen kärkiteknologia-alueilla 

(esimerkiksi bioteknologia, informaatioteknologia tai nanoteknologian eri osa-alueet), 

koska niiden osaamisen kriittinen massa ei riitä kilpailemaan näiden alojen globaalien 

kärkikeskittymien kanssa perusteknologioiden kehittämisessä. Älykäs erikoistuminen 

-lähestymistavan mukaan on mielekkäämpää kehittää vahvuuksia näitä perusteknologia-alueita 

ja kärkitutkimusalueita hyödyntäviin ja täydentäviin osaamisaloihin. Hyvä esimerkki 

on Suomessa metsäteollisuudessa käyttöön otettu strategia puuraaka-aineen 

ja muun biomassan bioteknologiasovellusten kehittämiseksi. Toinen esimerkki on informaatioteknologian 

sovellusten kehittäminen alueen vahvoille aloille, kuten koneenrakennusteollisuuden 

käyttöön. Pohjimmiltaan älykäs erikoistuminen korostaa perinteisen 

toimialalähtöisen erikoistumisstrategian (esimerkiksi matkailu, energiateollisuus) sijaan 

kehittämisen painopisteen siirtämistä osaamis- ja innovaatiolähtöiseen erikoistumiseen. 

Tällöin vahvojen toimialojen sisältä haetaan kehittämisalueita, joissa tutkimus-, kehitysja 

innovaatiotoiminnalla voidaan kehittää uusia tuotteita, prosesseja ja palveluita (kuten 

paikallisiin luonnonvaroihin erikostuneet bioenergiasovellukset, joilla on tiiviit linkit eri 

toimialoille). 

Tämän lähestymistavan korostamisen myötä Komissio on tiedonannossaan aluepolitiikan 

panoksesta Eurooppa 2020 -strategian toteuttamiseen (COM[2010] 553) linjannut, että 

”Kansallisten ja alueellisten viranomaisten olisi näin ollen kehitettävä älykkään erikoistumisen 

strategioita, jotta aluepolitiikkaa voitaisiin yhdessä muiden unionin toimintalinjojen 

kanssa käyttää parhaalla mahdollisella tavalla.” Tälle ajatusmallille pohjautuvia alueellisen 

erikoistumisen strategioita päivitetään myös meneillään olevassa ”Horizon 2020” -työssä, 

sekä EU:n tutkimus- ja innovaatiopolitiikan viitekehyksessä että kansallisesti.


13 

Tavoitteena on myös varmistaa julkisten varojen tehokkaampi käyttö ja yksityisten investointien 

lisääminen kiristyvässä taloustilanteessa aluelähtöisten älykkään erikoistumisen 

strategioiden avulla. Alueet voivat keskittää resursseja muutamiin keskeisiin prioriteetteihin 

sen sijaan, että investoinnit levitettäisiin liian laajalti eri tutkimusaloille ja 

liiketoiminnan sektoreille. Kyseessä on strategia, jossa yritykset, tutkimuskeskukset ja 

korkeakoulut toimivat yhdessä alueen lupaavimpien erikoistumisalojen sekä innovointia 

haittaavien heikkouksien kartoittamiseksi. Älykkään erikoistumisen strategiassa otetaan 

huomioon alueellisten talouksien erilaiset innovointi- ja investointivalmiudet. Johtavat 

alueet voivat investoida geneerisen teknologian edistämiseen tai palveluihin liittyvään 

innovointiin. Sen sijaan muiden alueiden on usein hyödyllisempää investoida teknologian 

soveltamiseen tietyllä alalla tai toisiinsa liittyvillä aloilla. 

Elinkeino- ja innovaatiopolitiikan vuorovaikutus tai parempi yhteensovittaminen ovat 

sekä kansallisella että paikallisella tai alueellisella tasolla esillä olevia kysymyksiä, joihin 

liittyen on pohdittu muun muassa klusteripolitiikan jälkeisiä kehitysja innovaatioalustoja, 

joiden spatiaalinen ja toiminnallinen muoto voi olla hyvinkin monimuotoinen (paikallisuus 

yhdistettynä virtuaalisuuteen, globaalit arvoverkot ja toimijaverkosto jne., ks. esim. 

Cooke, Philip (2011): “From Clusters to Platform Policies in Regional Development”, European 

Planning Studies Vol. 20, No. 8, August 2012). Esillä on myös enenevässä määrin 

ollut kysymys valtion roolista toimintapolitiikassa, sääntelevästä mahdollistavaan ja 

koordinaatiota edistävään suuntaan (esim. Mazzucato (2011): THE ENTREPRENEURIAL 

STATE, London: Demos.). Ajattelua on viety eteenpäin erityisesti liittyen tulevaisuuden 

kriittisiin kysymyksiin ja toimiala- tai hallinnonalarajat ylittäviin globaaleihin kehityshaasteisiin 

(”grand challenges”, esim. Innovaatiounionin ja Horisontti 2020 -teemojen kohdalla) 

kuten kestävät ympäristö- ja energiaratkaisut (tekniset ja toiminnalliset ratkaisut, 

verkot jne.), toimivat yhteisöt tai maankäytön, asumisen ja liikenteen uudet ratkaisut. 

Viimeksi mainitussa on kehittämistyötä toteutettu paljolti ”älykkäät kaupungit” -ajattelun 

pohjalta, joka alkujaan on lähtenyt globaalien metropolien näkökulmasta, mutta on 

sittemmin levinnyt huomattavasti laajemmalle ja on vaikuttanut suomalaisenkin alueellisen 

innovaatiopolitiikan nykyisten avausten muotoon (esimerkiksi Tekesin Innovatiiviset 

kaupungit -ohjelma). 

Arvioinnin aikana on hahmoteltu vaihtoehtoja tai seuraajia valtavirtaa edustavalle alueellisen 

erikoistumisen lähestymistavalle ja ideologialle. Arvioinnissa on kehitelty mallia, 

joka vastaisi joihinkin yhdensuuntaisuuden ja liiallisen yksipuolisuuden haasteisiin, joita 

hankkeen aikana on tunnistettu. Tätä ”ennakoivan maakuntasuunnittelun” mallia olemme 

avanneet johtopäätösosiossa. Sitä työstetään jatkossa eteenpäin myös vuoropuhelussa 

maakunnallisten ja kansallisten toimijoiden kanssa, muun muassa arvioinnin loppuseminaarin 

yhteydessä.


3. ARVIOINNIN TOTEUTUS: TYÖVAIHEET, MENETELMÄT 

JA AINEISTOT 

Kuuden maakunnan (Etelä-Pohjanmaa, Keski-Suomi, Pirkanmaa, Pohjanmaa, Satakunta, 

ja Varsinais-Suomi) maakuntaohjelmien, niiden vaikuttavuuden ja maakuntaohjelmajärjestelmän 

arviointi toteutettiin pääasiallisesti loppuvuodesta 2012 (lokakuu 2012 – 

tammikuu 2013). Arviointi koostui kahdeksasta eri osa-alueesta (katso kuva 1). Työ alkoi 

aloituskokouksella, jossa asetettiin ohjausryhmä ja sovittiin sen roolista, täsmennettiin 

arvioinnin toteutus sekä työsuunnitelman vaiheet ja sovittiin palaute- ja ohjausmekanismeista 

hankkeen toteutuksen aikana. 

Aloituskokous 

Haastattelut 

Kysely 

Benchmarking 

Työpajat 

Asiakirjaanalyysi 

Raportointi 

Seminaari 

Kuva 1. Arvioinnin toteutuksen eteneminen vaiheittain 

Toisessa vaiheessa perehdyttiin arvioitavien maakuntaohjelmien aineistoon. Asiakirjaanalyysi 

pidettiin tarkoituksella kevyenä, jotta enemmän resursseja voitiin allokoida koko 

hankkeen kannalta kriittisempiin osa-alueisiin. Aloituskokouksessa resursseja ohjattiin 

asiakirja-analyysivaiheesta asiantuntijahaastatteluihin, jotka toteutettiin marras- joulukuussa 

2012. Arvioinnin kolmannessa työvaiheessa jokaisesta maakunnasta haastateltiin 

alueiden nimeämät neljä henkilöä. Lisäksi arviointiin tuotiin syvyyttä haastattelemalla ja 

loppuseminaariin muutamia kansallisen tason asiantuntijoita. Lista arvioinnin yhteydessä 

toteutetuista haastatteluista löytyy liitteestä 2. 

Uutta tietoa maakuntaohjelmien toteutuksesta hankittiin myös sähköisen kyselyn kautta 

(vaihe 4), joka lähetettiin kaikkiaan 862 henkilölle. Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa 

kysely toteutettiin sekä suomeksi että ruotsiksi. Yhteensä vastauksia saatiin 212 kappaletta 

(vastausprosentti 24,6). Aiempien arviointikokemuksien pohjalta on oletettavaa, 

että vastaajiksi päätyvät henkilöt tuntevat ohjelmatyön keskimääräistä paremmin ja heillä 

on myös motivaatiota kehittää ohjelmaa. Varsin runsas avovastausten määrä indikoi 

motivaation ja perehtymisen olevan korkealla tasolla vastaajien keskuudessa. 

Prosentuaalisesti eniten vastaajia tavoitettiin Varsinais-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan 

maakunnista. Heikointa vastausaktiivisuus oli puolestaan Pirkanmaalla, jääden alle 20 

prosentin. Lukumäärältään aktiivisin maakunta oli Pohjanmaa 51 vastaajalla. Varsinais- 

Suomesta kyselyyn vastasi 45 henkilöä, Etelä-Pohjanmaalta 36, Satakunnasta 30, Pirkanmaalta 

27 ja Keski-Suomesta 23.


15 

Kuva 2. Kyselyn vastausprosenttien jakautuminen 

maakunnittain 

Kysely osoitettiin maakuntien erikseen nimeämille keskeisille sidosryhmille ja edunsaajille, 

joten kunkin maakunnan vastaajaprofiili vaihteli tietotarpeen mukaan. Kohderyhmään 

kuului tyypillisesti maakunnan yhteistyöryhmä, maakunnan liitto, maakuntahallitus, valtion 

aluehallintoviranomaiset, alueen kaupungit ja kunnat, alueelliset elinkeinoyhtiöt ja 

yritysjärjestöjen edustajat, sekä otos yliopistojen, korkeakoulujen ja oppilaitosten yhteistyötahoja. 

Joissakin maakunnissa kohderyhmään valittiin myös laajempi joukko yritysedustajia 

tai kunnallisia luottamushenkilöitä. Vastaajien jakautuminen vastaajatyypeittäin 

ja maakunnittain on koottu taulukkoon 1. Tässä taulukossa kuten myös muualla 

raportissa lihavoidut tulokset edustavat ääripäitä, joko alhaisimpia tai korkeimpia arvoja 

(taulukossa 1 niitä ryhmiä, joka ovat parhaiten edustettuja vastaajaryhmässä kunkin 

maakunnan kohdalla). 

Taulukko 1. Vastaajien edustamat tahot maakunnittain 

Etelä- 

Pohjan 

maa 

Keski- 

Suomi 

Pirkanmaa Pohjanmaa Satakunta Varsinais- 

Suomi 

Kunta, kuntajohtaja, pormestari tmv. 6 4 3 2 6 10 

Kunta, kunnallinen luottamushenkilö 0 0 0 18 0 4 

Kunta, kunnan työntekijä 1 0 2 4 2 2 

Kuntayhtymä, muu kuin maakunnan liitto 0 4 1 1 0 0 

Seudullinen kehittämisyhtiö 3 4 3 2 4 1 

Maakunnan liiton työntekijä 4 4 1 3 1 4 

Valtion alue- tai paikallishallinto 3 1 3 11 6 9 

Yksityinen yritys 3 0 1 1 0 2 

Yrittäjäjärjestö tai kauppakamari 3 0 2 4 1 2 

Kansalaisjärjestö tai yhdistys 5 1 5 2 3 0 

Muu etujärjestö 2 1 0 0 1 3 

Yliopisto/korkeakoulu 2 4 1 0 1 5 

Muu oppilaitos 0 0 3 0 2 0 

Tutkimuslaitos tai muu 

2 0 0 1 1 1 

kehittämisorganisaatio 

Erillisrahoitteisen projektin edustaja 0 0 0 1 0 1 

Ministeriö 0 0 0 0 0 0 

Kansallinen rahoittajaorganisaatio tms. 0 0 0 0 0 1 

(esim. Tekes) 

Jokin muu taho, mikä 2 0 2 1 2 0 

Yhteensä 36 23 27 51 30 45


Kyselyllä haettiin tietoa muun muassa ohjelmien tavoitteenasettelun onnistuneisuudesta, 

tuloksista ja vaikutuksista, sekä ohjelmien toimeenpanosta ja hankkeistuksesta. Lisäksi 

kartoitettiin näkemyksiä toimijoiden sitoutuneisuudesta ja koetuista verkostohyödyistä 

ja yhteistyön ja kehittämisverkostojen toimivuudesta, sekä aluekehityksestä 

ja käytännön täytäntöönpanosta. Kysymyksiin sisällytettiin myös mahdollisuus kertoa 

omia näkemyksiä maakunnallisen ohjelmaperusteisen kehittämistyöhön kehittämistarpeista 

sekä järjestelmään, toimintatapoihin että toiminnan painopisteiin ja sisältöihin liittyen. 

Vastaajat käyttivätkin varsin kiitettävästi tätä mahdollisuutta tuoda omin sanoin 

näkemyksiään esille. 

Viidennessä vaiheessa arviointiin tuotiin lisäulottuvuutta toteuttamalla temaattinen vertailuanalyysi 

(benchmarking). Työssä hyödynnettiin Ramboll Management Consultingin 

muita maayksiköitä (erityisesti Ruotsi, Saksa ja Tanska). Lisäksi asiantuntijatukea tarjosi 

Cardiffin yliopiston Philip Cooke, jonka avulla tunnistettiin potentiaalisia tapaustutkimuksia 

ja vertailukohtia, jotka toimivat syötteenä työpajoissa ja tiedonkeruussa (yhteenveto 

liitteessä 5). Kuudennessa vaiheessa jokaisessa kohdemaakunnassa järjestettiin 

temaattinen työpaja, joissa sekä käsiteltiin arvioinnin alustavia tuloksia että työstettiin 

tiedonkeruun sekä vertailuanalyysiin pohjalta toimintamallia. Lisäksi tavoitteena oli tuottaa 

ehdotuksia liittyen valittuihin sisältöteemoihin ja maakuntaohjelmatyön tavoitteisiin, 

saavutuksiin ja vaikuttavuuteen sekä vaihtoehtoisiin toimintatapoihin jatkossa (huomio 

erityisesti vaikuttavuuden tehostamisessa ja mahdollisten pullonkaulojen ja ongelmien 

poistamisessa). 

Lähtökohtana analyysissa ja tiedonkeruussa oli myös edellinen arviointi, joka oli maakuntaohjelmista 

tehty aiemmin ohjelmakaudella (2009/2010). Keskeisiä havaintoja ja kehityssuosituksia 

käytettiin lähtötilannekyselyä tehtäessä ja valittaessa teemoja arvioinnin 

työpajoihin. Suositukset on esitetty tiivistetysti alla olevassa taulukossa 2. 

Taulukko 2. Aiemman arvioinnin suositukset maakunnittain 

Etelä- 

Pohjanmaa 

Suositukset 

1. KUMPPANUUDET: Yksittäisten yritysten ja 

järjestöjen aktivointi tiiviimmäksi osaksi 

yhteistyötä. (erityisesti ottaen huomioon 

tarpeen toimintatavalle, joka ylittää sektori- ja 

hallinnonalojen rajat). 

2. OHJELMAN ROOLI MAHDOLLISTAJANA JA 

EDELLYTYSTEN LUOJANA: 

vaikuttavuuslogiikka syvällisemmin 

pohdittavaksi, ml. ekologiset, sosiaaliset ja 

kulttuuriset vaikutukset, eri sektorien 

kehittäminen ja yhteisvaikutukset sekä eri 

kohderyhmien kokemukset ja näkemykset 

paremmin hyödynnettäväksi. 

3. UUDET VÄLINEET OSALLISTAMISELLE. 

4. TOIMINTAKULTTUURIN MUUTOKSET: 

lähempään tarkasteluun maakuntaohjelman 

toimintamallin vaikutus kokonaisvaltaisiin 

teemoihin kuten hyvinvointi ja vetovoima. 

5. SISÄLLÖLLINEN UUDISTAMINEN: 

haastavampien sisältöjen parempi huomiointi, 

erityisesti palvelusektori. 

Kehitys tarkastelujaksolla 

1. KUMPPANUUKSIEN KANSSA ON THETY 

AKTIIVISTA KEHITYSTÖTÄ. Yrityskentän 

rooliin on kiinnitetty erityishuomiota, 

mm. kasvuyrittäjyysohjelman 2020 

avulla. Maakuntaan on perustettu 

kasvuyrittäjyysfoorumi, jossa mukana 

yrityselämän edustajia, yrittäjäjärjestöt, 

korkeakoulut, kehitysyhtiöt, 

maakunnalliset kehittäjäorganisaatiot 

jne. mukana. Uusimpana maakunnassa 

kehitetään Kasvu Open –tapaista 

konseptia (Keski-Suomen esimerkkien 

pohjalta), joka muodostaa foorumin 

pohtimaan toimenpiteitä, joilla kasvua ja 

kansainvälistymistä vauhditetaan. 

2. VAIKUTTAVUUSLOGIIKKAA ON 

POHDITTU JA KEHITETTY. Muun muassa 

yritysten kasvulle ja 

kansainvälistymiselle pohditaan uusia, 

vaikutuksia parhaiten kuvaavia mittareita 

(mm. Viennin kasvu, laatutyöpaikkojen 

määrän kasvu yrityksissä ja 

verotulokehitys). 

3. OSALLISTAMINEN ON EDISTYNYT 

MYÖNTEISESTI 

TARKASTELUAJANJAKSOLLA JA SIIHEN 

ON KIINNITETTY HUOMIOTA KAUTTA 

OHJELMATYÖN. 

4. PALVELUSEKTORIN KEHITYS ON OSA 

MENEILLÄÄN OLEVAA KEHITYSTYÖTÄ JA 

MAAKUNTAOHJELMAN ROOLI NÄYTTÄÄ 

VARSIN KESKEISELTÄ 

KEHITTÄMISKOKONAISUUDESSA. Etelä- 

Pohjanmaan muuttoliike ja yrityskehitys 

on ollut tarkastelujaksolla myönteistä ja 

vaikka maakuntaohjelman suoraa 

vaikutusta ei olekaan osoitettavissa, 

myönteisiä vaikutuksia edellytyksien 

parantamiseen on nähtävissä. 

5. Palvelusektori edellyttää yhä 

lisähuomiota.


17 

Keski-Suomi 1. KUMPPANUUDET: Yritykset osallistettavaksi 

ohjelmavalmisteluun kärkihankkeissa ja 

klusteritoimenpiteissä. 

2. SISÄLLÖLLINEN UUDISTAMINEN: 

Painopisteiden hahmottamisessa 

korostettava laajempia ja poikkisektoraalisia 

teemapainotuksia ja rikottava 

”siilomaisuutta” ja hallinnonalalähtöisyyttä, 

lähtökohdaksi asukkaiden ja yritysten 

tarpeet ja odotukset. 

3. TULEVAISUUUSNÄKÖKULMA: 

Osaamispääoman turvaamiseksi katse 

pidemmälle tulevaisuuteen työikäisen 

väestön määrän kehityksen osalta 

(ennakoinnin vahvistaminen). 

Pirkanmaa 1. OHJAAVUUDEN PARANTAMINEN: 

Temaattisen toteutumisen seurannan 

käyttöönotto, joka osaltaan kirkastaa 

maakuntaohjelman roolia käytännön 

kehitystyön ohjaamisessa. 

2. ALUERAKENNE: KESKUSKAUPUNGIN JA 

YMPÄRÖIVÄN MAAKUNNAN VÄLISEN 

JÄNNITTEEN HUOMIOIMINEN: 

Maakunta/keskus -jännite on edelleen 

huomioitava varsinkin, kun Tampereen 

kaupunkiseudun väestöllinen ja taloudellinen 

painoarvo sekä alueelliset erot seutukuntien 

välillä ovat edelleen kasvamassa, ja kuntien 

vaikutusvalta ja rooli maakuntaohjelma 

toteuttavassa yhteistyössä on hyvin suuri. 

3. KUMPPANUUDET: esimerkillisen teknisen 

toteutuksen lisäksi tarvitaan hengen 

puhaltamista aluekehityksen osallisiin. 

Pohjanmaa 1. PAINOPISTEIDEN TERÄVÖITTÄMINEN: 

välineenä arvioinnin, indikaattorityön ja 

vertaiskehittämisen käytännöt, sisältöjen 

kannalta innovatiiviset avaukset ja 

yhdistelmät (sote- ja hyvinvointipalveluiden 

uudet avaukset). 

2. SISÄLLÖLLINEN UUDISTAMINEN: UUSIEN 

SISÄLTÖJEN HAKEMINEN ENERGISYYTEEN 

JA ENERGISOIVAAN TOIMINTATAPAAN: 

energiateknologian kehittämisen lisäksi 

toimintamalleissa paremmin kehitettäväksi 

(yhteisöllisyys, yhteiset kohtaamisareenat ja 

sosiaaliset verkostot, maahanmuuttajien 

aktivointi ja kotouttaminen, monikielisyyden 

ja monikulttuurisuuden tukeminen). 

3. ALUERAKENNE JA MAASEUTU- 

KAUPUNKIVUOROVAIKUTUS: 

Aluerakenteen ja liikenteen toimien 

tehostaminen (esim. siltayhteys, itälänsi-yhteyksien 

vahvistaminen, 

paikallisliikenteen kehittäminen) 

Aluerakenteen tiivistäminen ja 

kaupunkiseutujen veturiaseman ja - 

osaamisen hyödyntäminen, mutta myös 

syrjäisempien alueiden 

erityisosaaminen, miniklusterit ja 

erityisosaamisen alueet tulee huomioida 

entistä paremmin. 

Vaasan profiloituminen kansainvälisenä 

koulutus- ja tutkimuskeskuksena ja 

tiiviin Ruotsin yhteytensä pohjalta rajat 

ylittävän yhteistyön edelläkävijänä. 

1. TÄSSÄ ON ONNISTUTTU HYVIN. 

Yritysjohtoryhmä on todettu hyväksi 

käytännöksi. Ulkopuolisen osaamisen ja 

näkökulmien vahvistamista 

peräänkuulutetaan. 

2. POIKKISEKTORIAALISUUTTA ON 

VAHVISTETTU SEKÄ OHJELMATYÖSSÄ 

ETTÄ MUISSA 

STRATEGIAPROSESSEISSA. Ennakoinnin 

vahvistaminen on luonteva osa tätä 

kehitystä. 

3. ENNAKOINTINÄKÖKULMAA ON 

VAHVISTETTU MYÖNTEISESTI. 

Ennakoinnin hyödyntäminen 

päätöksenteossa ja laajempi 

arvoperustakeskus vahvistaisi tätä 

edelleen. 

1. SEURANTAA ON VIETY TEMAATTISEEN JA 

TOIMENPIDEKOHTAISEEN SUUNTAAN. 

Tämä helpottaa toteuman seurantaa ja 

auttaa kirkastamaan maakuntaohjelman 

vaikutuksen eriyttämistä muista 

toimenpiteistä. 

2. JÄNNITE ON EDELLEEN OLEMASSA, 

MUTTA SITÄ ON PYRITTY LIEVENTÄMÄÄN 

KEHITTÄMISTOIMENPITEIN. Myös yleisen 

asenneilmapiirin muuttuminen 

keskuskaupunkien veturiroolin 

tunnustavaksi on saattanut lieventää 

jännitetä jossain määrin. 

3. ALUEKEHITYS ERITYISESTI 

MAAKUNTAOHJELMAN PUITTEISSA ON 

EDELLEEN SUHTEELLISEN VÄHÄISTÄ 

HENGEN NOSTATUSTA JA INNOSTUSTA 

NAUTTIVA ALUE. Tietyillä sisältöalueilla 

aluekehityksessä on nostetta, erityisesti 

innovaatiotoiminnan monipuolisen 

kehittämisen ja innovaatioympäristöjen 

alueella. Tämä ei välttämättä tosin ole 

erityisesti maakuntaohjelmaan, vaan 

useimmiten kaupunkikehittämiseen 

nivoutuvaa. 

1. TERÄVÖITTÄMINEN ON EDELLEEN 

PUOLITIESSÄ, VAIKKA ARVIOINNIN 

TIETOJEN POHJALTA TÄMÄ EI ERITYISEN 

KRIITTISENÄ NÄYTTÄYDYKÄÄN. 

Myönteisiä näkemyksiä esiintyy 

erityisesti kärkivalintojen kuten energia, 

monikulttuurisuus, kaksikielisyys suhteen 

ja näillä teemoilla on oletettavasti 

kysyntää jatkossakin. Hyvinvointisektori 

ei ole edennyt aivan odotetulla tavalla. 

2. ENERGIAPAINOTUS ON EDENNYT 

ERITYISEN MYÖNTEISESTI. Myös 

sisällöllisen uudistamisen muut alueet 

ovat edenneet myönteisesti. 

3. AIHEET OVAT EDELLEEN RELEVANTTEJA 

JA NIITÄ ON KAIKKIA MYÖS EDISTETTY 

KONKREETTISIN TOIMIN.


Satakunta 1. OHJELMARAKENTEEN JA SISÄLTÖJEN 

TERÄVÖITTÄMINEN: 

Yritystoiminnan, osaamisen ja 

innovaatioiden kehittämisen 

onnistumiset tulisi saada paremmin 

näkyville myös ohjelmassa ja ohjelmaasiakirjassa: 

päämäärien ja priorisoinnin 

muotoiluun kiinnitettävä erityistä 

huomiota. 

Tavoitteet ja kärkihankkeet muotoiltava 

terävämmin ja valikoivammin. 

Varsinais- 

Suomi 

Maakuntaohjelmaan liittyen: 

1. Alueelliset työpajat seurannan ja laadinnan 

tueksi 

2. Turun kehitys tulisi saada heijastumaan 

alueen kehitykseen laajemmin (keinoja 

tähän ei tunnistettu) 

3. Seurantaa jäntevöitettävä 

4. Läpileikkaaviin teemoihin omat 

seurantamittarit (elinkaariajattelu, yhteistyö, 

kestävä kehitys ja tasa-arvo) 

5. Tunnetuksi tekemistä parannettava 

6. Priorisointia terävöitettävä 

7. Punaiset langat jatkossakin: osaamisen 

kehittäminen, yhteistyö ja 

kansainvälistyminen 

Maakuntasuunnitelman osalta lisäksi: 

Internet-sivujen tarpeellisuus ja muoto 

selvitettäväksi 

1. VALMISTELUTYÖ JA TÄHÄN LIITTYVÄ ON 

MENEILLÄÄN. Tulevaisuuskäsikirja on 

auttanut kansalaisnäkökulman 

vahvistamisessa. 

Valittuja painopisteitä edistetään 

aktiivisesti erilaisilla strategioilla, 

kuten yrittäjyyskasvatukseen, 

aikuiskoulutukseen, 

koulutustarpeiden ennakoinnin 

hankkeet, ilmastostrategia jne. 

Kärkihankkeiden valikoiminen 

yhdessä em. prosessien osana ja 

mahdollisesti maakuntaohjelmaa 

integroivassa roolissa hyödyntäen 

voisi osaltaan helpottaa tiedotuksen, 

seurannan ja vaikuttavuuden 

tehostamista. 

1. Toteutettu 

2. Vaikea kysymys, jonka kanssa 

työskennellään. 

3. Toteutettu 

4. Seuranta- ja mittarikehikkoa on 

monipuolistettu tarkastelujaksolla. 

5. Tavoitetta ollaan toteuttamassa, ml. 

osallistavin foorumein ja työpajoin. 

6. Toteutumassa – valmistelutyö 

meneillään. 

7. Toteutumassa – valmistelutyö 

meneillään. 

Näiden edellisen arvioinnin analyysien ja suositusten pohjalle rakennettiin temaattisten 

työpajojen sarja, jossa kukin maakunta valitsi itselleen läheisimmän teeman alueellisesti 

käsiteltäväksi. Kuhunkin työpajaan kutsuttiin myös muiden viiden maakunnan edustajia 

tiedonvaihdon, vertaisoppimisen ja hyvien käytäntöjen levittämisen turvaamiseksi. 

Kuvio 1. Temaattisten työpajojen toteutus 

Länsi-Suomen maakunnissa


19 

Arvioinnin toteutuksen viimeinen työvaihe koostui raportoinnista ja sen lopputulos on 

tämä raportti. Viimeinen työvaihe käsittää loppuseminaarin, joka järjestetään helmikuussa 

2013 Helsingissä. Tapahtuman tarkoituksena on välittää arvioinnin tulokset eteenpäin 

sekä pohtia ohjelmalähtöistä aluekehittämistä uudistustarpeiden näkökulmasta. Työ- ja 

elinkeinoministeriön edustaja tulee paikalle kommentoimaan arvioinnin tuloksia. Lisäksi 

tavoitteena on järjestää paneelikeskustelu, jossa olisi mukana myös muiden ministeriöiden 

(esim. OKM, STM, MMM, LVM ja YM) edustajia. Raporttia kirjoitettaessa paneelin 

osallistujalista ei ollut vielä vahvistunut.


4. ARVIOINNIN TULOKSET 

4.1 Maakuntaohjelman asema ja käyttäjäystävällisyys tarkasteltavissa maakunnissa 

Kysely etsi vastausta maakuntaohjelman asemaan tarkastelluissa maakunnissa. Vastaajien 

kokemus siitä, tuntevatko he maakuntaohjelman, ovatko osallistuneet sen valmisteluun 

ja näkevätkö kehitystarpeita kertoo sekä osallisuudesta, omistajuudesta että sitoutumisesta 

maakuntaohjelmatyöhön. 

Kyselyssä kysyttiin kuinka hyvin vastaajat tuntevat ohjelman (erittäin hyvin; melko hyvin; 

melko huonosti; erittäin huonosti), ovatko he osallistuneet valmisteluun (ollut mukana 

ohjausryhmässä; ollut mukana projektiryhmässä; kommentoinut ohjelman sisältöjä; 

ollut toimenpiteen, hankkeen tai projektin toteuttaja; ollut muulla tavalla yhteydessä 

maakuntaohjelmaan; ei ole osallistunut) ja mitä ulottuvuuksia he pitävät erityisen tärkeinä 

ohjelman jatkokehityksen näkökulmasta. Kehitystarpeisiin liittyen olemme myös 

kirjanneet keski-arvon koetusta keskeisyydestä, koska tämä osaltaan kuvaa sitä, miten 

akuuttina tai painavana tarve koetaan. Sekä maakuntaohjelman kehittämiskohteita että 

järjestelmän kehitystarpeita arvioitiin asteikolla 1-5, jossa ensimmäisen kohdalla 5= merkittävin 

ja 1= vähiten merkittävä ja jälkimmäisen osalta 5= täysin samaa mieltä ja 1= täysin 

eri mieltä. 

Alla olevaan taulukkoon 3 on koottu tiivistelmä kyselyn kuvasta tältä osin. Kolmannessa 

sarakkeessa ensimmäinen luku kuvaa ”Erittäin hyvin” ja ”Melko hyvin” vastausten yhteenlaskettua 

prosenttiosuutta. Vastaavasti jälkimmäiseen lukuun on laskettu yhteen 

”Melko huonosti” ja ”Erittäin huonosti” vastanneiden osuudet. Neljännessä sarakkeessa 

ensimmäinen luku viittaa niiden henkilöiden prosentuaaliseen osuuteen, jotka ovat osallistuneet 

maakuntaohjelman valmistelutyöhön ohjausryhmän jäsenenä tai kommentoimalla 

ohjelman sisältöjä. Jälkimmäinen luku kuvaa maakuntaohjelman valmistelutyöhön 

osallistumattomien henkilöiden prosenttiosuutta. 

Taulukko 3. Vastaajaprofiili ja maakuntaohjelman tunteminen 

Maakunta Vastaajat Tuntee 

ohjelman 

(Erittäin tai 

melko hyvin 

– Ei tunne), 

% 

Etelä- 

Pohjanmaa 

Keski- 

Suomi 

Pirkanmaa 

Pohjanmaa 

Satakunta 

Varsinais- 

Suomi 

Kunnat, yrittäjä- ja 

kansalaisjärjestöt, 

maakunnan liitto, 

kehittämisyhtiöt, 

yritykset 

Kunnat, kuntayhtymät, 

seudulliset 

kehittämisyhtiöt, 

maakunnan liitto 

Järjestöt, oppilaitokset, 

valtion aluehallinto 

Kunnalliset 

luottamushenkilöt, 

valtion aluehallinto, 

yrittäjäjärjestöt 

Kunnat ja valtion 

aluehallinto, seudulliset 

kehittämisyhtiöt 

Kuntien viranomaisjohto, 

valtion aluehallinto, 

Yliopistot ja korkeakoulut 

Osallistunut 

ohjelmavalmisteluun 

(Kyllä - Ei) 

Maakuntaohjelman 

tärkeimmät 

kehittämiskohteet 1 

83 – 17 64 – 11 Innovatiiviset 

näkemykset 

Painopisteiden osuvuus 

Vaikuttavuus 


näkemykset 

Vaikuttavuus 



näkemykset 

Maaseutu-kaupunki 

vuorovaikutus 

Vaikuttavuus 

67 – 28 43 – 31 Kansallinen 

edunvalvonta ja 

sitouttaminen 

Vaikuttavuus 

Innovatiiviset 

näkemykset 

78 – 20 57 – 27 Osuvat valinnat, 

Vaikuttavuus 


näkemykset 

80 – 20 60 – 22 Sitouttaminen 



näkemykset 

Järjestelmän 

kehitystarve #1 2 

(keskiarvo) 

Uusia työkaluja 

tarvitaan (4,11) 






tarvitaan (3,97), 

tarjoaa välineitä 

(3,72) 




tarvitaan (3,72), ei 

vastaa 

tulevaisuuden 

tarpeisiin (3,57) 

3 

Maakuntaohjelman eri kehittämiskohteita pidemmällä aikavälillä (2013 jälkeen) arvioitiin seuraavien ulottuvuuksien kautta: 

”Uudet ja innovatiiviset näkemykset maakunnan kehittämiseen”, ”Osuvien ja oleellisten painopisteiden valinnan varmistaminen”, 

”Alueellisten toimijoiden sitouttaminen maakuntaohjelman valmisteluprosessiin”, ”Käytännön hyötyjen ja vaikuttavuuden 

turvaaminen”, ”Ohjelman merkityksen huomioiminen edunvalvonnassa kansallisesti”, ”Valmistelun osallistavuuden varmistaminen”, 

”Maaseudun ja kaupungin välisen vuorovaikutuksen huomioiminen”, ”Seurannan ja arvioinnin menetelmien kehittäminen” 

4 

Maakunnallista kehittämistyötä arvioitiin seuraavien väittämien kautta: ”Nykyinen järjestelmä (maakuntasuunnitelma- ja ohjelma) 

tarjoaa asianmukaisia työkaluja maakunnan kehittämiseen myös tulevaisuudessa”, ”Nykyisen järjestelmän rinnalle tarvitaan 

uusia työkaluja”, ”Nykyinen järjestelmä ei ole riittävä vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin”, ja ”Nykyinen järjestelmä ei 

anna riittävästi välineitä kansallisen tason vuoropuheluun ja edunvalvontaan”


21 

Näkemys siitä, mikä on maakuntaohjelman tärkein kehittämiskohde, vaihtelee jossain 

määrin maakunnittain. Vaikuttavuus on kaikilla maakunnilla kolmen kärjessä. Se ei ole 

kuitenkaan missään maakunnassa kaikkein tärkein teema. Innovatiivisuus korostuu Etelä-Pohjanmaalla 

ja Pirkanmaalla. Etelä-Pohjanmaan lisäksi Satakunnassa osuvat valinnat 

nähdään tärkeimpänä teemana. Varsinais-Suomessa tärkeimmäksi nousee toimijoiden 

sitouttaminen, joka on myös Pirkanmaalla ja Pohjanmaalla kolmen kärjessä. Pohjanmaalla 

ohjelmalla koetaan olevan merkitystä myös kansallisessa edunvalvonnassa. 

Koko järjestelmän kehittämisen kannalta olennaisena pidetään uusien työkalujen tuomista 

nykyisten rinnalle. Kaikissa maakunnissa tätä tekijää pidettiin tärkeimpänä kehittämiskohteena. 

Erityisen selkeästi tämä näkyi Etelä-Pohjanmaalla (ka 4,11), Keski-Suomessa 

(ka 4,3) ja Satakunnassa (ka 4,13). Etelä-Pohjanmaalla (3,65) sekä Pirkanmaalla (ka 

3,69) peräänkuulutettiin myös uusia välineitä kansallisen tason vuoropuheluun ja edunvalvontaan. 

Keski-Suomessa (ka 3,9) eikä Satakunnassa (ka 3,7) uskottu nykyisen järjestelmän 

olevan riittävä vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. 

Maakuntaohjelmaa käytetään varsin kiitettävästi vastaajien joukossa (katso taulukko 4). 

Vaikka haastatteluissa maakuntaohjelman merkitys nähtiin usein suhteellisen kriittisessä 

valossa, kyselyn vastaajat ovat pääosin saaneet siitä apua työssään, esimerkiksi hankevalmistelun, 

strategisen suunnittelun ja toiminnan ohjauksen välineenä. Vähäisintä käyttö 

on kyselyn tulosten perusteella Pohjanmaalla. Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan 

vastaajien keskuudessa ohjelmaa käytetään puolestaan erittäin aktiivisesti. Pohjanmaalla 

tulosta selittää, että vastaajissa oli muita maakuntia huomattavasti enemmän luottamushenkilövastaajia, 

kun taas muissa maakunnissa viranhaltijat olivat enemmistönä. 

Taulukko 4. Maakuntaohjelman käyttöaste vastaajien keskuudessa (/100%) 

Maakunta 

“Kyllä” -vastausten %-osuus 

maakuntaohjelman käyttöä koskevassa 

kysymyksessä 

Etelä-Pohjanmaa 88,9 

Keski-Suomi 82,6 

Pirkanmaa 62,9 

Pohjanmaa 52,9 

Satakunta 76,7 

Varsinais-Suomi 75,5 

Useimmat vastaajat käyttävät maakuntaohjelmaa muun suunnittelu- ja ohjelmatyön tukena. 

Maakuntaohjelmaa käytetään lausuntojen ja (rahoitus)päätösten valmistelussa, 

tärkeiden asiakokonaisuuksien päätösten valmistelussa; seudullisen strategioiden ja ohjelmien 

tausta-aineistona, strategisessa suunnittelussa ja yhteistyössä; kehitystoimenpiteiden 

ja toiminnan suunnittelussa, suunnitelmien/strategioiden/projektien tekemisessä, 

oman toiminnan suunnittelussa, ELY:n strategian seurannassa, oman organisaation strategiatyössä 

ja kunnan koulutuksessa ja valmennuksessa sekä koulutussuunnittelussa. Lisäksi 

ohjelmia hyödynnetään tavoitteiden asettamisen ja oman organisaation seurannan 

tukena, asetettujen tavoitteiden ja toimenpiteiden tarkistamisessa suhteessa omaan 

työhön sekä hankerahoitusperusteluissa ja hankevalmistelussa ja hankkeiden priorisointia 

koskevassa päätöksenteossa. 

Kyselyssä vastaajia pyydettiin myös ottamaan kantaa maakuntaohjelman rooliin aluekehitystyössä 

seuraavien väittämien kautta (asteikolla 1-5, jossa 5=täysin samaa mieltä, 1= 

täysin eri mieltä): ”Maakuntaohjelman myötä on muodostunut yhteinen näkemys alueen 

kehittämisen suunnasta”, ”Maakuntaohjelman ansiosta alue on kyennyt profiloitumaan 

täsmällisemmin”, ”Alueellinen yhteistyö on lisääntynyt ja aktivoitunut ohjelmaprosessin


myötä” ja ”Maakuntaohjelmilla on selkeä rooli alueen kehittämisen kokonaisuudessa”. 

Maakuntaohjelmaan suhtaudutaan positiivisimmin Etelä-Pohjanmaalla. Vähiten tyytyväisiä 

ovat varsinaissuomalaiset vastaajat jokaisen väittämän kohdalla. 

Erityisesti Keski-Suomessa, Pirkanmaalla ja Pohjanmaalla koettiin, että ohjelmasta on 

ollut hyötyä maakunnan kehittämisen suuntaa haettaessa. Varsinais-Suomen luku oli 

kuudesta maakunnasta alhaisin. Sekä Etelä-Pohjanmaalla että Pohjanmaalla maakuntaohjelma 

on kyselytulosten valossa auttanut aluetta profiloitumaan täsmällisemmin. Alueellisen 

yhteistyön nähdään lisääntyneen ja aktivoituneen ohjelmaprosessin ansiosta 

etenkin Etelä-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa. Kaikkiaan hajonta on pienin maakuntien 

kesken tämän väittämän kohdalla. Sen sijaan näkemys maakuntaohjelman roolista alueen 

kehittämisen kokonaisuudessa jakaa mielipiteitä – vastausten keskiarvo Etelä-Pohjanmaalla 

oli 3,88 ja Varsinais-Suomessa 3,0. Taulukossa on lihavoitu alhaisimmat ja korkeimmat 

arvot. 

Taulukko 5. Maakuntaohjelman rooli aluekehitystyössä 


myötä on 

muodostunut 

yhteinen näkemys 

alueen 

kehittämisen 

suunnasta 


ansiosta alue on 

kyennyt 

profiloitumaan 

täsmällisemmin 

Alueellinen 

yhteistyö on 

lisääntynyt ja 

aktivoitunut 

ohjelmaprosessin 

myötä 

Maakuntaohjelmilla 

on selkeä rooli 

alueen 

kehittämisen 

kokonaisuudessa 

Etelä- 

Pohjanmaa 

Keski- 

Suomi 

Pirkanmaa Pohjanmaa Satakunta Varsinais- 

Suomi 

3,19 3,45 3,36 3,62 3,21 3,1 

3,8 3,04 3,12 3,54 2,93 2,9 

3,45 3,36 3,2 3,29 3,14 3,1 

3,88 3,3 3,23 3,77 3,33 3,0 

4.2 Analyysiulottuvuudet 

Arvioinnissa on koottu näyttöä ja näkemyksiä liittyen maakuntaohjelman asemaan, rooliin 

ja merkitykseen tänään (näkökulmina ”käyttäjänäkökulma”, ”ohjausnäkökulma”, ”dialoginäkökulma”). 

Lisäksi on pyritty tunnistamaan keskeisimmät kehittämistarpeet ja 

toiveet, sekä yksittäisten ohjelmien ja maakuntien osalta että myös järjestelmätasolla 

(tarpeet koko suunnittelujärjestelmän kehittämiseksi). 

Maakunnittain tiivistämme ensin valitut painopisteet sekä aluekehitys- ja osaamisprofiilin 

5. Tämän jälkeen kuvaamme arvion ohjelman onnistumisista, kehittämiskohteista, sekä 

temaattisista johtopäätöksistä. 

Kokoamme samoin yhteen ne ehdotukset ja näkemykset, joita arvioinnin aikana on 

koostettu liittyen ohjelmatyön uudistamisen konkreettisiin työkaluihin ja ideoihin, muun 

5 

Osaamisprofiilikuviot perustuvat Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuun Alueelliset Osaamisprofiilit II, Viljamaa, 

Valkonen ja Terävä (2011). Kuvioissa esitetyt yritysten, julkisen sektorin sekä korkeakoulujen t&k-henkilöstöä kuvaavat 

luvut on päivitetty vuoden 2011 osalta. Korkeakoulusektorin tilastomenetelmää on uudistettu. Tästä johtuen 

vuoden 2011 luvut eivät ole täysin vertailukelpoisia aiempiin vuosiin.


23 

muassa liittyen uusiin menetelmiin ja kehitysalustoihin, kumppanuuksiin, verkostoihin 

ja osallistavuuteen, maaseutu-kaupunki-vuorovaikutukseen ja erityyppisten alueiden 

huomioimiseen aluekehitystyössä. Lisäksi teemoina ovat mukana ennakointi ja tulevaisuustyön 

kerääminen ja hyödyntäminen sekä seuranta ja arviointi. Lopulta koostamme 

yhteen ne suositukset suunnitteluun, toteutukseen ja seurantaan liittyen, joita arvioinnin 

aikana on nostettu esille, sekä maakuntien liiton toiminnan että laajemman 

ohjelmakumppanuuden ja sen eri osapuolten kannalta. Pyrimme myös tekemään käytännönläheisiä 

ja rakentavia ehdotuksia ministeriöiden roolin kehittämiseksi maakuntaohjelmatyössä 

ja aluekehittämisessä. Nämä on kohdistettu pääosin aluekehittämisestä 

vastuulliselle työ- ja elinkeinoministeriölle, mutta myös muille ministeriöille mahdollisuuksien 

mukaan. 

Kehittämistoiveet, tarpeet ja tähän liittyvät käytännön suositukset on koottu johtopäätösosioon. 

4.3 Maakuntakohtainen arvio 

4.3.1 Etelä-Pohjanmaa 

Tausta: painopisteet, aluekehitys- ja osaamisprofiili 6 

Etelä-Pohjanmaan maakunta koostuu 18 läntisessä Suomessa sijaitsevasta kunnasta, 

joissa asuu yhteensä noin 194 000 asukasta. Maakunnan keskus on 56 000 asukkaan 

Seinäjoki. Etelä-Pohjanmaa tunnetaan maa- ja elinkeinoteollisuuteen liittyvästä yrittäjyydestä. 

Vahvoja klustereita ovat elintarviketalous, metallija teknologiateollisuus sekä 

puutuoteteollisuus. Yrittäjien aktiivisuus on myös maakuntaa eteenpäin vievä voima. 

Pinnanmuodoiltaan Etelä-Pohjanmaa on tasainen. Myös lakeuksia halkovat joet ovat 

tyypillisiä. Maakunnan harvalukuiset järvet, joista suurin ja tunnetuin on Lappajärvi, ovat 

sijoittuneet Järviseudulle ja muualle maakunnan itäosiin. 

Maakunta on asettanut tavoitteekseen olla vuonna 2030 luova, kansallisesti ja kansainvälisesti 

vetovoimainen yrittäjyysmaakunta, jossa osaaminen, elinkeinot, hyvinvointi ja 

saavutettavuus kehittyvät ajassa. Kansainvälistyminen on ollut Etelä-Pohjanmaalle haasteellista, 

ja ulkomaalaisten osuus väestöstä (0,8%, 2009) on alhaisin kaikista maakunnista. 

Väestömäärä ei tule tilastojen valossa muuttumaan suuresti. Eliniän pidentyminen lisää 

väestönkasvua hieman, mutta samalla työikäisen väestön määrä kääntyy laskuun. 

Muita maakuntaohjelmassa 2011 -2014 mainittuja haasteita ovat hyvinvoinnin polarisoituminen 

(osa väestöstä voi entistä paremmin, mutta osa myös aiempaa heikommin), 

palvelujen saatavuuden vaikeutuminen sekä erityyppisten koulutusmuotojen tarpeen 

muuttuminen (oppisopimuskoulutuksen, ammattitutkintojen, erikoisammattitutkintojen 

ja ei-tutkintotavoitteisen koulutuksen merkitys lisääntyy, ammatillisen peruskoulutuksen 

ja lukion vähenee). Työttömyyden merkittävään lisääntymiseen ei maakuntaohjelmaa 

laadittaessa uskottu, mutta taantumaan pitkittyminen vaikuttaa työllisyyden kehitykseen 

edelleen negatiivisesti. 

6 

http://www.epliitto.fi/?page=maakunnan_esittely


Kuvio 2. Etelä-Pohjanmaan maakunnan osaamisprofiili 

Yritykset 

566 (2011)) 

Kotimaiset 

patenttihakemukset / 

1000 asukasta 

Nopean kasvun 

yritykset (ELY- 

(2010) 

keskuksittain) Tekesinn TKI rahoitus / 

BKT 

1,20 

1,00 

0,80 

0,60 

0,40 

0,20 

0,00 

T&K-henkilöstön osuus 

työllisistä 

T&K-menot / BKT 

Julkinen 35 (2011) 

sektori + 

YVT 

Korkeakoulu 219 (2011)) 

sektori 

Ulkomaisten tutkinto- 

osuus 

opiskeiljoiden 

Yritysten osuus 

kaikista T&K-menoista 

Tutkijakoulutetut / 15 

vutta täyttänyt väestö 

Seinäjokii 

Muu maakunta 

Etelä-Pohjanmaa 

Koko maa 

Maakunnan tutkimus- ja innovaatiotoiminnann keskeiset mittarit suhteessa koko maahan. 

Tutkimus- ja kehitystoiminnan 

keskittyminen (T&K - 

henkilöstö 2010) 

Etelä-Pohjanmaan maakuntaohjelma 2011 -2014 rakentuu seuraavien toimintalinjojen 

sekä tavoitteiden varaan 7 : 

1. Hyvinvoiva ja osaava eteläpohjalainen (toimintalinja 1) 

• Koulutuksen ja tutkimuksen vaikuttavuuden lisääminen 

• Työllisyyden edistäminen 

• Kansalaisten toimintakyvyn ja osallisuuden lisääminen 

• Etelä-Pohjanmaan vetovoiman ja viihtyisyyden lisääminen 

2. Kilpailukykyinen ja innovatiivinen elinkeinoelämä (toimintalinja 2) 

• Yritysten kasvun ja kansainvälistymisen edistäminen 

• Maan johtavan elintarvikeklusterin kehittäminen 

• Toimivien teknologiateollisuuden verkostojen rakentaminen 

• Rakentamisen ja asumisen osaaminen maakunnan kilpailuvaltiksi 

• Palvelujen ja elämysten kehittäminen kannattavaksi yritystoiminnaksi 

3. Kehittyvä toimintaympäristö (toimintalinja 3) 

• Asumisen ja elinkeinoelämän yhteysverkkojen palvelukyvyn kehittäminen 

• Monimuotoisen ja puhtaan elinympäristön turvaaminen 

• Energiatuotannon omavaraisuusasteen nostaminen 

• Maakunnan yhteistyöverkostojen vahvistaminen 

Keskeiset osaamisalat: 

Etelä-Pohjanmaan keskeiset osaamisala ja suhteelliset vahvuudet aiemman osaamisprofiilikartoituksen 

8 pohjalta painottuvat erityisesti elintarviketeollisuuteen, koneiden ja 

laitteiden valmistukseen, nahkatuotteisiin sekä huonekalujen valmistukseen. Maakunta 

on suhteellisesti tarkasteltuna maan merkittävin maatalouden ja elintarviketeollisuuden 

keskittymä, johon on lisäksi kytköksissä näille aloille koneita ja laitteita tuottava metalliteollisuus. 

Lisäksi maakunnasta löytyy pienempi keskittymiä muun muassa logistiikan 

alalla. 

7 

Etelä-Pohjanmaan maakuntaohjelma 2011 -2014 

8 

Viljamaa, Valkonen ja Terävä (2011).


25 

Myös alueen vahvat osaamisalat painottuvat pitkälti samoille toimialoille. Elintarviketuotannon 

teknologiat ja laitteet, agroteknologia ovat erityisiä osaamisvahvuuksia. Metallija 

konepajateollisuuden alalla on varsin moniulotteinen määrä erilaisia osaamisaloja, sillä 

alan yritykset sillä alan toimijat toimittavat erilaisia komponentteja ja kokonaisuuksia 

useille eri aloille. Koneiden ja laitteiden valmistuksessa erityinen osaamisala on ollut niin 

sanottu älytekniikka. Näiden lisäksi erityisosaamista on tunnistettavissa huonekaluteollisuuden 

sekä rakennustuotteiden piiristä. Palvelualoilla osaamisen painopisteitä ovat erityisesti 

hyvinvointipalvelut sekä kulttuuri ja matkailusektorilla. 

4.3.2 Ohjelman onnistumiset 

Kysely osoittaa, että parhaiten maakuntaohjelmalle asetetut tavoitteet on vastausten 

perusteella saavutettu koulutuksen ja tutkimuksen vaikuttavuuden sekä maakunnan vetovoiman 

ja viihtyisyyden lisäämisessä (toimintalinja 1), maan johtavan elintarkeklusterin 

kehittämisessä (toimintalinja 2) ja maakunnan yhteistyöverkostojen vahvistamisessa 

(toimintalinja 3). Kolmannen toimintalinjan tavoitteissa on kaikkiaan onnistuttu vastaajien 

mielestä parhaiten. Hyvin on onnistuttu myös toimivien teknologiateollisuuden verkostojen 

rakentamisessa (toimintalinja 2). 

Yritysten kasvun ja kansainvälistymisen suhteen on onnistuttu hieman heikommin, vaikka 

erityisesti jälkimmäiseen on panostettu maakunnassa paljon. Ensin mainittuun liittyen 

Etelä-Pohjanmaalla laadittiin vuonna 2012 kasvuyrittäjyysohjelma 2020, jonka myötä 

maakuntaan on perustettu kasvuyrittäjyysfoorumi (mukana yrityselämän edustajia, yrittäjäjärjestöt, 

korkeakoulut, kehitysyhtiöt, maakunnalliset kehittäjäorganisaatiot). Jälkimmäisen 

osalta kehitteillä on Kasvu Open -tapainen konsepti, joka pohtii kasvua ja kansainvälistymistä 

vauhdittavia toimenpiteitä. 

Molemmat uudet avaukset vaativat aikaa tullakseen näkyviin. Lisäksi kyseiset teemat 

ovat alttiita globaalitalouden murroksille, joiden merkitys on viime vuosina ollut erityisen 

näkyvä ja kriittinen. Kansainvälistymisen tarpeen nostaminen yhdeksi maakuntaohjelman 

avainteemoista on kuitenkin itsessään tärkeä asia, jolla uskotaan olevan vaikutusta 

asenteiden muutokseen tulevaisuudessa. Kansainvälistymiskehitys on tärkeää myös 

osaamisen turvaamisen näkökulmasta. 

Lisäksi kyselyssä arvioitiin Etelä-Pohjanmaan korkeakouluverkoston tutkimus- ja innovaatio-ohjelman 

(II) tavoitteita, jotka on vastaajien mukaan saavutettu suurelta osin 

paremmin kuin maakuntaohjelman kolmen eri toimintalinjan tavoitteet keskimäärin. 

Erityisen hyvin on onnistuttu tutkimusryhmien syntymisessä, yhteishankkeissa Epanetverkoston 

sisällä sekä maakunnan imagon parantamisessa. Epanet- verkostoon ja sen 

kautta luotuun osaamiseen ollaan kaikkiaan varsin tyytyväisiä Etelä-Pohjanmaalla. Verkoston 

toimintaa aloitettaessa sen mahdollisuuksiin suhtauduttiin epäileväisesti, ja tavoitteeksi 

asetettua professuurien määrää (12) pidettiin liian kunnianhimoisena. Asetettu 

tavoite on kuitenkin saavutettu, ja myös ylitetty.


Taulukko 6. Etelä-Pohjanmaan maakuntaohjelman painopistealueissa onnistuminen toimintalinjoittain (asteikolla 

1-5, jossa 5=onnistuttu erinomaisesti ja 1=onnistuttu erittäin huonosti) 

Toimintalinja 1: Hyvinvoiva ja osaava eteläpohjalainen 

Koulutuksen ja tutkimuksen vaikuttavuuden lisääminen 3,88 

Työllisyyden edistäminen 3,08 

Kansalaisten toimintakyvyn ja osallisuuden lisääminen 2,78 

Maakunnan vetovoiman ja viihtyisyyden lisääminen 3,48 

Toimintalinja 2: Kilpailukykyinen ja innovatiivinen elinkeinoelämä 

Yritysten kasvun ja kansainvälistymisen edistäminen 3,08 

Maan johtavan elintarvikeklusterin kehittäminen 3,88 

Toimivien teknologiateollisuuden verkostojen rakentaminen 3,28 

Rakentamisen ja asumisen osaaminen maakunnan kilpailuvaltiksi 2,78 

Palvelujen ja elämysten kehittäminen kannattavaksi yritystoiminnaksi 2,70 

Toimintalinja 3: Kehittyvä toimintaympäristö 

Asumisen ja elinkeinoelämän yhteysverkkojen palvelukyvyn kehittäminen 2,80 

Monimuotoisen ja puhtaan elinympäristön turvaaminen 3,00 

Energiatuotannon omavaraisuusasteen nostaminen 2,78 

Maakunnan yhteistyöverkostojen vahvistaminen 3,44 

Tutkimus- ja innovaatio-ohjelman tavoitteet 

Tutkimusryhmien synty 4,21 

Yhteishankkeet Epanet- verkoston sisällä 3,96 

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulun yhteistyö 2,74 

Elinkeinoelämän ja yritysten osallistuminen hankkeisiin 3,34 

Tutkimustiedon tehokas soveltaminen ja hyödyntäminen 3,12 

Kansallisen ja kansainvälisen rahoituksen hyödyntäminen 2,96 

Maakunnan imago 3,67 

Etelä-Pohjanmaan työ toimijoiden osallistamiseksi ohjelmatyöhön sai myös arvioinnin 

tiedonkeruussa hyvää palautetta ja yli 70 % kyselyyn vastanneista koki voineensa vaikuttaa 

maakunnan kehittämiseen maakuntaohjelmatyön kautta. 

4.3.3 Ohjelman kehittämiskohteet 

Tulevaisuuden painopisteet: Maakuntaohjelman painopistealueille annetun arvioinnin 

tarkastelu kertoo, että eteläpohjalaisten mielestä kehitettävää on etenkin osallisuuteen, 

tiettyjen sektorien osaamiseen sekä palveluiden kehittämiseen liittyen. Parannettavaa 

on myös tutkimus- ja innovaatio-ohjelman tavoitteissa, erityisesti yliopistojen ja ammattikorkeakoulun 

yhteistyöhön sekä kansallisen ja kansainvälisen rahoituksen hyödyntämiseen 

liittyen. 

Maakuntaohjelman painopisteistä erityisesti kansalaisen toimintakyvyn ja osallisuuden 

lisäämisessä (toimintalinja 1) koettiin olevan parantamista. Toisen toimintalinjan 

tavoitteiden osalta kehittävää on etenkin palvelujen ja elämysten kehittämisessä kannattavaksi 

liiketoiminnaksi sekä rakentamisen ja asumisen osaamisen muuttamisesta 

maakunnan kilpailuvaltiksi. Runsaasta panostuksesta huolimatta tulisi myös elintarvikeklusterin 

kehittämiseen panostaa vastaajien mielestä vielä lisää. Jatkossa huomiota 

tulisi kiinnittää erityisesti jalostusasteen nostamiseen, sekä siihen erityisosaamiseen, jota 

maakunnassa elintarvikealaan liittyen on. Kolmannen toimintalinjan alla heikoiten on onnistuttu 

energiatuotannon omavaraisuusasteen nostamisessa sekä asumisen ja elinkeinoelämän 

yhteysverkkojen palvelukyvyn kehittämisessä. 

Tiedottaminen ja viestintä: Kyselyyn vastanneet henkilöt eivät kaikki ole tietoisia kaikista 

kehittävistä toimenpiteistä (esim. KUMURU [kulttuuri, musiikki, ruoka] -hanke), joita 

ruokaprovinssiteeman alla toteutetaan. Aiemmat terävät kärkialueet (erityisesti EPA- 

NET) on saatu aiemmin erittäin hyvin toimijoiden tietoisuuteen sekä maakunnan sisällä 

että ulkopuolella. Tämän toimintamallin esimerkkiä ja onnistumisia tulisikin hyödyntää


27 

tehokkaammin myös muissa kysymyksissä, joihin jatkossa keskitytään. Toimijoiden tuominen 

yhteen ja viestin yhdenmukaisuus ja uskottavuus ovat erityisen tärkeitä. Sekä yritysten 

että muiden kumppanien viestintäosaamista on hyödynnettävä aktiivisemmin 

yhteisen viestin muodostamiseksi ja välittämiseksi. Myös maakunnan sisäiseen tiedottamiseen 

olisi tässä yhteydessä syytä kiinnittää huomiota, jotta asukkaat todella sisäistäisivät 

ruokaprovinssi-idean ja hyödyntäisivät sitä omassa toiminnassaan. Alla olevassa 

laatikossa kuvataan esimerkkinä, miten ruokakulttuuria on viety eteenpäin aluetasolla 

Skotlannissa. 

Elämyksellisen syömisen ja juomisen tukeminen Skotlannissa 

Ruoka ja juoma kuuluvat olennaisena osana vierailukokemukseen Skotlannissa ja 

yhä useampi turisti haluaa kokeilla matkan aikana paikallisesti tuotettuja laatutuotteita. 

Hiljattain julkaistu tutkimus (Scottish Entreprise) osoitti, että vierailijat 

ostavat mieluummin ruokaa ja juomia, jotka on tuotettu lähellä (joihin liittyy ”tarina” 

tai joilla on ”luonnetta”). Lisäksi kävi ilmi, että paikallisia tuotteita toiminnassaan 

hyödyntäneiden yritysten ja tapahtumajärjestäjien asiakkaiden asiakaskokemukset 

olivat parempia ja johtivat lisääntyneisiin myynteihin (keskimäärin 

20 enemmän vuodessa). 

Elämyksellistä syömistä ja juomista on tuettu “The Experiencing Scotland” -projektin 

avulla, joka auttaa matkailusektorilla toimivia yrityksiä varustautumaan 

skotlantilaisilla korkealaatuisilla elintarvikkeilla ja juomilla saadakseen turisteilta 

kehuja, tuodakseen lisäystä hiljaisina aikoina sekä edistääkseen toistettavuutta 

yritystoiminnassa. 

Vuodesta 2010 lähtien yli 50 yritystä, jotka yhdessä tavoittavat 14 miljoonaa 

turistia, ovat sitoutuneet tarjoamaan vierailleen skotlantilaista ruokaa ja juomaa 

saatuaan osakseen tukea projektilta. Yritykset voivat saada kahdenkeskistä/henkilökohtaista 

neuvontaa ja mentorointia sekä osallistua markkinointiin ja 

viestintään keskittyviin työpajoihin. Tarjolla on myös viestinnän tukea sekä hyviä 

käytäntöjä liittyen ensiluokkaiseen turismiin ja esimerkkejä paikallisen ruoan 

ja juoman hyödyntämisestä muussa yritystoiminnassa. Keskimäärin ruoan ja juoman 

myynti lisääntyi vuositasolla 44 500 puntaa ja toi 10 prosentin liikevaihdon 

kasvun jokaisessa yrityksessä, jonka talous muuten laski vuonna 2011. 

“Experiencing Scotlandin arviointi toiminnastamme toi esiin innovatiivisia ideoita, 

joilla erotumme ja joka tuo lisäarvoa kilpaillulla alalla. Samanaikaisesti projekti 

auttoi yritystä kehittämään kumppanuuksia tuottajien kanssa sekä rakentamaan 

mainetta, joka perustuu korkeaan laatuun ja hyvään palveluun”, Anne Mulhern, 

Willow Tea Room, Glasgow 

Lähde: http://www.scottish-enterprise.com/News/2012/12/GYB-tourism-story-2.aspx 

Osaaminen on jatkossakin avainkehittämiskohde. Tulevaisuuden kannalta erityisen tärkeänä 

kyselyyn vastanneet henkilöt pitivät kansallisen ja kansainvälisen rahoituksen hyödyntämistä 

sekä tutkimustiedon tehokasta soveltamista ja hyödyntämistä (tutkimus- ja 

innovaatio-ohjelma), yritysten kasvun ja kansainvälistymisen edistämistä (toimintalinja 

2) sekä maakunnan vetovoimaisuuden ja viihtyisyyden lisäämistä (toimintalinja 1). Yritysten 

kasvuun ja kansainvälistymiseen liittyy useita haasteita. Yrittäjien korkeahko kes-


ki-ikä viittaa siihen, että lähitulevaisuudessa usea yritys tarvitsee uuden jatkajan. Ikä linkittyy 

usein myös kielitaitoon, tai sen puutteeseen, jonka seurauksena kynnys osallistua 

viennin edistämiseen tai kansainvälisille messuille on korkeampi. Yrityksissä ja myös julkisen 

sektorin organisaatioissa kansainväliset suhteet ovat usein henkilösidonnaisia, ja 

nämä suhteet katkeavat helposti henkilön vaihtaessa työpaikkaa tai jäädessä eläkkeelle. 

Lisäksi maakunnan osaamisprofiilista havaitaan, että ulkomaalaisten opiskelijoiden 

osuus on varsin alhainen. Edellä mainitut tekijät hankaloittavat kansainvälisten verkostojen 

rakentamista ja ylläpitämistä, jotka ovat yritysten kasvun ja kansainvälistymisen 

edellytyksiä. 

Yliopisto- ja korkeakouluyhteistyö edellyttää johdonmukaista yhteistyötä myös maakunnan 

ulkopuolisen kumppanien kanssa. Etelä-Pohjanmaalla on onnistuttu hyvin 

hyödyntämään yliopistokeskuksen tarjoamia mahdollisuuksia. Yhteistyötä etenkin pirkanmaalaisten 

korkeakoulujen kanssa kehuttiin. Vaasan yliopiston kanssa toivottiin yhteistyötä 

lisättävän. Tässä yhteydessä kaksikielisyys on haaste, joka pohjautuu enemmän 

asenteisiin kuin osaamisen puutteeseen ja joka hankaloittaa yhteistyötä maakuntien välillä. 

Sektoreittain tarkasteluna eteläpohjalaiset kaipaavat jatkossakin panostamista elintarvikepuolelle, 

ja tuotettua uutta tietoa voisi hyödyntää myös muissa maakunnissa 

(esimerkiksi Keski-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Varsinais-Suomi). Lisäksi peräänkuulutettiin 

sosiaali- ja terveyspuolen, insinöörikoulutuksen tarpeiden sekä toisen asteen koulutuksen 

järjestämisen huomioimista. 

Strategisena asiakirjana maakuntaohjelma jakoi arvioinnissa mielipiteitä. Osa vastaajista 

vaati asiakirjan tiivistämistä (jotta pääkohdat erottuisivat helpommin) sekä ohjelman 

sisällön priorisointia. Toisaalta kaivattiin myös monipuolisempia lähestymiskulmia, maakuntaohjelman 

painoarvon lisäämistä, ja sen nostamista kansallisten strategioiden ohi 

(aluekehityksen näkökulmasta). Lisäksi peräänkuulutettiin maakuntaohjelman ja -suunnitelman 

yhdistämistä maakuntastrategiaksi. Kaikkiaan toivottiin maakuntatasolle vähemmän 

ohjelmia/strategioita sekä näiden aikajänteiden parempaa yhteensovitusta. 

Maakuntaohjelmaan kehittämistyökaluna suhtauduttiin Etelä-Pohjanmaalla ristiriitaisesti 

ja osin kriittisestikin. Erityisesti toivottiin uudenlaista menetelmäkehitystä, joilla 

edistettäisiin vuorovaikutusta sekä kansalaisosallistumista. Yhtenä mahdollisena menetelmänä 

esitettiin sähköistä palautejärjestelmää, joka olisi hyvä keino kansalaismielipiteiden 

keräämiseen ja keskusteluun. Kunnille ehdotettiin myös luotavaksi tavoitteellinen 

ja vuorovaikutteinen kehitysfoorumi, jonka avulla kuntien ääntä ja vastauksia kuultaisiin 

säännöllisesti. Sinänsä Etelä-Pohjanmaa on osallistanut luottamushenkilöitä muun muassa 

maakuntahallituksen kautta aktiivisemmin kuin useimmat muut maakunnat. Lisäksi 

nostettiin esiin tarve kiinnittää enemmän huomiota hyvien ideoiden ja kehittämisajatusten 

käytännön toteuttamiseen ja vaikuttavuuteen. 

Valmisteluprosessin osallistavuus ansaitsee erityiskiitoksen. Vastaajat kokivat prosessin 

osallistavana ja näkivät, että vaikka kaikki eivät olisikaan ehtineet osallistua prosessin 

aikana toteutettuihin työpajoihin, tarjottiin kaikille mahdollisuus kommentoida sisältöjä. 

Tällainen monikanavaisuus näyttäytyykin hyvänä ratkaisuna, jolla kuultaville tahoille saadaan 

tunne osallisuudesta ja omistajuudesta, prosessiin sisällöllisiä panoksia monilta eri 

toimijoilta ja lisäksi hallinto näyttäytyy avoimena ja kiinnostuneena eri tahojen näkemyksistä. 

Toisaalta arvioinnin aikana pohdittiin tapoja saada oikeat tahot mukaan valmisteluun 

ja vahvistamaan maakuntaohjelman omistajuutta. Erityisesti haluttiin saada nuoret 

entistäkin paremmin mukaan valmisteluun. Yhtenä keinona tähän esitettiin vapaata sivistystyötä. 

Valmistelussa mukana olevat pitäisi saada innokkaammin mukaan ja vakiintuneemman 

kehittäjäkentän rinnalla ”tulevaisuuden näkijät” nähtiin ryhmänä, joka tulisi 

saada prosessiin mukaan tehokkaammin. Tämä olisi erityisen tärkeää myös siksi, että 

Etelä-Pohjanmaalla (kuten muissakin maakunnissa) ohjelmatyötä tekee suhteellisen pieni 

joukko ihmisiä, jotka tuntevat toisensa hyvin. Tämä edesauttaa konsensusta ja itseohjautuvuutta, 

jolloin terve kritiikki ja valintojen kyseenalaistaminen jää helposti taka-alalle.


29 

Maakunnan veturiyritysten sitouttaminen ohjelmatyön voimavaraksi edellyttää lisähuomiota. 

Veturiyrityksien saaminen nykyistä paremmin sitoutumaan yhdessä sovittuihin 

tavoitteisiin voi olla tulevaisuuden menestystekijöitä. Yritysten kohdalla haasteena 

on kuitenkin sekä ajan ja resurssien että osittain myös kiinnostuksen puute. Etenkin elintarvikealan 

suuret toimijat eivät ole varsinaisesti maakunnan omia yrityksiä, jolloin niiden 

intressit ylittävät maakuntarajat. Kaikkiaan yritysten näkemykset tai ”ääni” välittyy liian 

heikosti maakuntaohjelmatyöhön. Etelä-Pohjanmaalla kuten muissakin Länsi-Suomen 

maakunnissa kauppakamari sekä yrittäjäjärjestöt ovat usein tahoja, jotka tuovat yritysten 

ajatuksia koostettuna mukaan prosessiin. 

Kuntaresurssit ohjaavat painopisteitä, mutta ohjelmaan on uskallettava nostaa myös 

muita kuin riskittömiä valintoja. Erityisesti kyselyn vastaajat kokivat tärkeäksi voimavarojen 

turvaamisen ohjelman toteuttamisessa. Samalla esitettiin toteutus- ja resurssienjakovastuuta 

siirrettäväksi enemmän alueelliselle tasolle. Myös kuntien omaa sitoutumista 

pohdittiin. Tähän liittyen kunnilta ehdotettiin lähtötilanteessa ja prosessin aikana 

kysyttävän niiden valmiudesta panostaa omaa rahaa vahvuuksiensa tai uusien innovaatioiden 

kehittämiseen. Jotkut kyselyyn vastanneet suhtautuivat kriittisesti painopistealueisiin, 

joihin kunnat eivät ole valmiita resursseja panostamaan ja esittivät, että mikäli 

kunta ei ole valmis sijoittamaan omaa rahaa valitulle / esittämälleen painopistealueelle, 

ei tällaista kehittämisaluetta tai teemaa ole syytä pitää esillä. Vaikka kaikkiin tavoitteisiin 

tulisi liittyä ymmärrys ja näyttö siitä, että valitut painopisteet ovat sellaisia, joihin toimijat 

myös ovat resursseilla (rahoituksen lisäksi osaamisella, ajalla ja henkilötyövuosilla) 

valmiit sitoutumaan, tulevaisuuden uusien avausten tunnistamisessa ja edistämisessä 

ei voi kuitenkaan sitoutua vain puhtaaseen konsensusmentaliteettiin, jossa yksittäinen 

kunta määrää painopistevalinnat. Vaikka toteutettavuuden kannalta voi olla perusteltua 

välttää sellaisten teemojen sisällyttäminen maakuntaohjelmaan, joihin kunnat tai muut 

osarahoittajina toimivat tahot eivät ole aidosti sitoutuneet (tällaista prosessia on aiemmin 

pyritty budjetoinnin osalta myös suurempiin kansallisiin hankkeisiin, joskaan tämä ei 

ole onnistunut), arvioitsijat korostavat, että joskus on kirjattava ohjelmaan myös haastavampia 

ja riskialttiimpia sisältöjä. 

Vertaisoppiminen sekä yhteistyö naapurimaakuntien kanssa on nykyisellään kohtuullisen 

tiivistä, mutta arvioinnin aikana esitettyjen näkemyksien mukaan sitä tulisi edelleen 

lisätä. Yksi keino on lisätä yhteistyötä kentällä käytännön työssä toimivien asiantuntijaorganisaatioiden 

kanssa (esim. Leader-ryhmät ja muut maaseututoimijat nähdään 

Etelä-Pohjanmaalla tällaisina oleellisina tahoina). Näin voitaisiin turvata, että alueen 

kaikki vahvuudet tulevat tietoon ja huomioiduksi suunnitelmissa. Samoin tulisi tavoittaa 

erilaisten kohderyhmien kanssa työskentelevät hankkeet, joissa syntyy paljon ideoita, 

havaintoja ja tuloksia. Arvioinnin johtopäätösten yhteydessä esiin nostetut ajatukset 

alueellista kaikupohjaa vahvistavista temaattisista foorumeista voivat auttaa tällaisessa 

vertaisoppimisessa ja benchmarkingissa, koska temaattisia foorumeja voidaan myös 

avata maakunnan ulkopuolisille yhteistyötahoille tarpeen mukaan. 

Ennakointi on maakuntasuunnittelun tulevaisuuden avainosaamista. Tulevaisuustyö, 

ennakointi ja muu toimintaympäristön muutoksiin omaa näkemystä suhteuttava työ 

nähtiin erityisen tärkeänä ja tervetulleena. Maakunta on moninaisten paikallisten yhteisöjen 

ja toimijoiden verkosto, joilla on moninaisia sekä omia että yhteisiä tavoitteita, intressejä 

ja tarpeita. Huolimatta siitä, että on tehtävä myös valintoja ja suljettava joitakin 

asioita myös pois ohjelmatyössä, on tärkeää että maakunnan strategian tulee olla mahdollistava, 

kannustava ja kokeiluja tukeva. Nykytilan ja sen haasteiden kuvaamisen rinnalle 

tarvitaan entistä vahvempaa tulevaisuuden ennakointia ja innovatiivisten ratkaisujen 

kehittämistä. Toimenpidekokonaisuuksia tulisi viedä yhä lähemmäksi konkreettista 

tekemistä (useiden pienten tavoitekirjausten sijaan muutamia suuria kokonaisuuksia, joiden 

toteuttamisresurssit varmistetaan). Haastatteluissa nousseita näkökulmia on tiivistetty 

oheiseen SWOT-taulukkoon.


Taulukko 7. Tehtyjen haastattelujen pohjalta tunnistetut SWOT-ulottuvuudet 

VAHVUUDET 

Elintarvikeklusteri 

Epanet 

Paluumuuttajat (korkeasti koulutetut) 

Yhteistyö eri toimijoiden kesken 

Verkostoituminen maakunnan sisällä 

MAHDOLLISUUDET 

Kaavoitus 

KOMIA-markkinointi 

Energiatuotannon kehittäminen, 

omavaraisuus (turvetuotanto, tuulivoima) 

Koulutusyhteistyön lisääminen lähialueen 

yliopistojen kanssa 

Hyvien käytäntöjen levittäminen 

Luovien alojen kehittäminen (rytmimusiikki) 

HEIKKOUDET 

Kansainvälistyminen 

Jalostusasteen yritysten vähäinen osuus 

elintarvikeklusterissa 

Verkostoituminen kansallisesti, ja ulkomailla 

UHAT 

Maakuntakeskuksen ja reuna-alueiden 

vastakkainasettelu 

Toisen asteen koulutuksen järjestäminen 

tulevaisuudessa ikäluokkien pienentyessä 

Yritystoiminnan jatkuvuus yrittäjien 

eläköityessä 

Ikärakenne ja palveluiden turvaaminen 

4.3.4 Keski-Suomi 


Maakunta koostuu 23 kunnasta, joissa on yhteensä 273 600 asukasta. Keski-Suomen 

väestö on kasvanut tasaisesti ja kasvun uskotaan jatkuvan myös tulevaisuudessa, yltäen 

280 000 asukkaaseen vuoteen 2014 mennessä. Maakunnan sijainti maan logistisessa 

solmukohdassa on edistänyt maassamuuttoa, mikä näkyy vuosittaisena väestönkasvuna. 

Suuri osa väestöstä on keskittynyt keskuskaupunki Jyväskylään (yli 132 000 10 ). 

Keskittymistrendin uskotaan jatkuvan myös tulevaisuudessa, minkä seurauksena väestö 

vähenee muilla seuduilla 11 . Keski-Suomen maakuntaa leimaavat metsät, vesistöt sekä 

vaihtelevat pinnanmuodot (jylhien kalliorantojen reunustamia järvialueita ja viljavaa, 

kumpuilevaa peltomaisemaa). 

Maakunnan vahvuudet perustuvat perinteiseen teollisuuteen (mm. metsä-, paperi-, metalli-, 

puutuote- ja koneteollisuus) ja palvelualoihin tulevaisuuden kasvualoja (mm. tieto- 

ja viestintäteknologia, energia- ja ympäristötekniikka, hyvinvointi- ja nanoteknologia) 

unohtamatta. Keski-Suomessa panostetaan myös monipuoliseen koulutustarjontaan, 

jota tarjoaa koko maakunnan kattava oppilaitosverkko sekä Jyväskylän yliopisto. Keskusseudulle 

sijoittuneiden koulutusorganisaatioiden uskotaan vaikuttavan maakunnan 

vetovoimaisuuteen ja niiden toimintaedellytysten säilyttämistä pidetään tärkeänä tulevaisuuden 

työvoimatarpeisiin vastaamisen näkökulmasta. Maakuntaohjelmaan on kirjattu 

tavoitteeksi koulutusorganisaatioiden hallittu aloituspaikkamäärien kasvu 12 . Tavoitteen 

saavuttaminen vaikuttaa haasteelliselta viimeaikaisten, koulutusta koskevien 

uutisten valossa. 

9 

http://www.keskisuomi.fi/keski-suomi 

10 

http://www.jyvaskyla.fi/info/pahkinankuoressa 

11 

Keski-Suomen maakuntaohjelma 2011 -2014 

12 

Keski-Suomen maakuntaohjelma 2011 -2014


31 

Kuvio 3. Keski-Suomen maakunnan osaamisprofiili 

Yritykset 


Kotimaisett 


1000 asukasta 

Nopean kasvun 


keskuksittain) (2010) 

Tekesin TKI rahoitus / 

BKT 

1,60 

1,40 

1,20 

1,00 

0,80 

0,60 

0,40 

0,20 

0,00 

T&K-henkilöstön 

osuus työllisistä 


Julkinen 

sektori + 

YVT 

Korkeakoul 

usektori 


2109 

(2011) 


osuus 

opiskeiljoiden Yritysten osuus 




Jyväskylä 

Muu maakunta 

Keski-Suomi 

Koko maa 

Maakunnan tutkimus- ja innovaatiotoiminnann keskeiset mittarit suhteessa koko maahan. 

Tutkimus- ja kehitystoiminnan 

keskittyminen (T&K-henkilöstö 

2010) 

Keski-Suomen maakuntaohjelma 2011 -2014 rakentuu seuraavien toimintalinjojen sekä 

tavoitteiden varaan 13 : 

1. Menestyvä yritystoiminta (toimintalinja 1) 

• Elinkeinojen kehittäminen 

• Yrittäjyyden kehittäminen 

• Osaamisen vahvistaminen 

• Yritystoiminnan uudistaminen 

• Uudet kasvualat 

2. Osaamisella menestykseen (toimintalinja 2) 

• Ennakointi vahvistaa kilpailukykyä 

• Toimenpiteet työllisyyden ja osaavan työvoiman turvaamiseksi 

• Uudet osaamisalat ja liiketoiminta 

• Yleissivistävä koulutus ja kouluverkko 

• Kulttuuri ja luova talous 

3. Hyvinvoiva kansalainen (toimintalinja 3) 

• Ennaltaehkäisevät palvelut korostuvat 

• Hyvinvointipalvelut saatavilla koko maakunnassa – tietotekniikka 

• Uudet rekrytointikäytännöt turvaavat alan henkilöstön saatavuutta 

• Palveluja tehostetaan eri sektoreiden yhteistyönä 

• Väestön hyvät osallistumismahdollisuudet vahvistavat yhteisöllisyyttä 

4. Vetovoimainen toimintaympäristö (toimintalinja 4) 

• Liikenne 

• Ympäristö 

• Energia 

• Palvelurakenne 

• Virkistys 

• Yhdyskuntatekniikka 

• Ilmastonmuutoksen hillintä 

13 

Keski-Suomen maakuntaohjelma 2011 -2014


Keski-Suomen toimialarakenteessa korostuvat aiemman osaamisprofiilikartoituksen 14 

pohjalta erityisen vahvoina aloina paperin ja paperituotteiden valmistus sekä tähän liittyvät 

alat. Erilasten koneiden ja laitteiden valmistus on myös merkittävää. Maakunnan 

vahvoja osaamisaloja ovat luonnonresursseihin hyödyntämiseen liittyvät teknologiat kuten 

metsätalouden ja bioenergian teknologiat sekä erilaiset metsäteollisuuden hyödyntämät 

uudet teknologiat. Tämän lisäksi osaamista löytyy myös talonrakennukseen, puutuotteisiin 

sekä laajemmin asumiseen liittyvissä teknologioissa ja palveluissa. 

Palveluiden osalta erityisesti hyvinvointipalveluiden osalta Keski-Suomesta löytyy osaamista. 

Tieto- ja viestintäalan osalta erityisosaamista on tunnistettavissa muun muassa 

sähköisen kaupankäynnin ja mobiilipalveluiden saralla. 


Keski-Suomessa oltiin kriittisiä kysyttäessä maakuntaohjelmassa asetettujen tavoitteiden 

saavuttamista. Parhaiten on onnistuttu seuraavissa painopistealueissa: osaamisen 

vahvistaminen ja yrittäjyyden kehittäminen (toimintalinja 1), yleissivistävä koulutus 

ja kouluverkko (toimintalinja 2), ja yhdyskuntatekniikka sekä virkistys (toimintalinja 4). 

Myös ennakoinnin, kulttuurin ja luovan talouden sekä ympäristön osalta asetetut tavoitteet 

on saavutettu vastaajien mielestä suhteellisen hyvin. 

Keski-Suomi ja erityisesti Jyväskylä on profiloitunut koulutuksen keskuksena. Maakuntaohjelman 

toinen toimintalinja tähtää osaamisen kehittämiseen, jossa koulutuksella on 

merkittävä rooli. Vastaajien mukaan parhaiten onkin onnistuttu yleissivistävän koulutuksen 

osalta. Se ei kuitenkaan yksin vielä riitä monipuolisen osaamispohjan varmistamiseen 

sekä siihen, että yritysten muuttuviin tarpeisiin on jatkossakin tarjolla osaavaa työvoimaa. 

Taulukko 8. Keski-Suomen maakuntaohjelman painopistealueissa onnistuminen toimintalinjoittain (asteikolla 


Toimintalinja 1: Menestyvä yritystoiminta 

Elinkeinojen kehittäminen 3,19 

Yrittäjyyden kehittäminen 3,31 

Osaamisen vahvistaminen 3,54 

Yritystoiminnan uudistaminen 2,90 

Uudet kasvualat 2,63 

Toimintalinja 2: Osaamisella menestykseen 

Ennakointi vahvistaa kilpailukykyä 3,09 

Toimenpiteet työllisyyden ja osaavan työvoiman turvaamiseksi 2,68 

Uudet osaamisalat ja liiketoiminta 2,31 

Yleissivistävä koulutus ja kouluverkko 3,36 

Kulttuuri ja luova talous 3,04 

Toimintalinja 3: Hyvinvoiva kansalainen 

Ennaltaehkäisevät palvelut korostuvat 2,65 

Hyvinvointipalvelut saatavilla koko maakunnassa – tietotekniikka 2,95 

Uudet rekrytointikäytännöt turvaavat alan henkilöstön saatavuutta 2,52 

Palveluja tehostetaan eri sektoreiden yhteistyönä 2,57 

Väestön hyvät osallistumismahdollisuudet vahvistavat yhteisöllisyyttä 2,81 

Toimintalinja 4: Vetovoimainen toimintaympäristö 

Liikenne 2,71 

Ympäristö 3,17 

Energia 3,10 

Palvelurakenne 2,77 

Virkistys 3,40 

Yhdyskuntatekniikka 3,30 

Ilmastonmuutoksen hillintä 2,80 

14 

Viljamaa, Valkonen ja Terävä (2011), Alueelliset osaamisprofiilit, Työ- ja elinkeinoministeriölle toimitettu raportti


33 


Maakuntaohjelman painopistealueista erityistä tarvetta on elinkeinoelämän monipuolistamiseen. 

Arvioinnin tulosten perusteella maakuntaohjelma ei ole riittävästi kyennyt 

tukemaan uusien kasvualojen luomista (toimintalinja 1) ja uusien osaamisalojen sekä 

liiketoiminnan kehittämistä (toimintalinja 2). Kolmannen toimintalinjan painopistealueista 

eniten kehitettävää on ennaltaehkäisevissä palveluissa ja uusissa rekrytointikäytännöissä, 

joiden odotetaan turvaavan henkilöstön saatavuutta. Lisäksi tärkeänä pidettiin 

palvelujen tehostamista eri sektoreiden välisenä yhteistyönä. 

Elinkeinoelämän uudistaminen syvällisen teollisen rakennemuutoksen maakunnassa 

edellyttää uudenlaisen, ketterämmän ja joustavamman toimintamallin kehittämistä 

aiemman klusterilähtöisen mallin korjaavaksi. Viimeaikaisten haasteiden (taantuma: 

yritysten sulkeminen, irtisanomiset) valossa ei ole yllättävää, että jatkossakin panostuksia 

kaivataan elinkeinoelämän kehittämiseen, kasvuun sekä työllisyyteen. Tulevaisuudessa 

keskisuomalaiset vastaajat pitivät tärkeinä teemoina erityisesti elinkeinojen kehittämistä, 

uusia kasvualoja ja osaamisen vahvistamista (toimintalinja 1), toimenpiteitä 

työllisyyden ja osaavan työvoiman turvaamiseksi (toimintalinja 2), liikennettä sekä palvelurakennetta 

(toimintalinja 4). Koulutus ja siihen liittyvä osaaminen ovat Keski-Suomessa 

korkealla tasolla. Olisiko koulutuksesta muokattavissa tulevaisuuden kasvu- tai 

vientiala? Alla kuvattu esimerkki osoittaa, että ainakin koulutusta voi hyödyntää markkinointi- 

ja verkostoitumiskanavana. On helppo yhtyä haastateltavien viestiin yrittäjyyden 

ja elinkeinojen kehittämisen tukemisesta vahvemmin heti kauden aikana, eikä vasta ongelmien 

eskaloituessa. Kritiikin vastapainoksi osa haastateltavista koki myönteisenä uuden 

liiketoiminnan kehittämisen ja synnyttämisen ja erityisesti kasva ja kehity -rahoitus 

sai osakseen kiitosta. Tällaiset joustavat ja nopean pienimuotoisen testauksen välineet 

ovat tervetulleita ja kiinnostavia myös kansallisesti. 

Myös opiskelijoiden ja muiden osaajaverkostojen hyödyntäminen uudistamisen ja myönteisen 

viestinnän ja tunnettuuden välineenä on tärkeää ja Keski-Suomi on tehnyt tässä 

suhteessa hyvää työtä. Maakuntalähettiläät –toimintamalli on yksi esimerkki tästä. 

Maakuntalähettiläät 

Keski-Suomi -lähettiläät ovat keskisuomalaisissa korkeakouluissa opiskelleita ulkomaalaisia, 

jotka edustavat Keski-Suomea positiivisesti maailmalla. Keski-Suomen liitto 

kehittää lähettiläskonseptia yhdessä Jyväskylän yliopiston ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun 

kanssa. 

Ohjelmatyön osallisuus näyttäytyi myönteisenä, erityisesti yritysten, mutta myös 

nuorten huomiointi prosessissa sisältävät vertaisoppimisen kannaltakin kiinnostavia 

toimintamalleja. Maakuntaohjelman luomisprosessia pidettiin Keski-Suomessa onnistuneena. 

Yhteistyötä on tehty lukuisen eri organisaatioiden kanssa ja sen katsotaan olevan 

maakunnan vahvuus ja valtti. Suunnitteluvaiheessa on kuultu niin seutukuntien, oppilaitosten 

kuin kehittämisyhtiöiden edustajia. Kaikkiaan julkisen sektorin toimijoiden yhteistyötä 

pidetään yhtenä Keski-Suomen maakunnan vahvuuksista. 

Yritysjohtoryhmä ja nuorisofoorumi ovat tuoneet moniäänisyyttä prosessiin. Monen 

muun maakunnan tavoin maakuntaohjelman suunnitteluun kaivattiin yritysten ja nuorten 

äänten lisäksi myös eläkeläisten mielipiteitä painopistealueita haettaessa. Tämä koettiin 

tärkeäksi myös siitä syystä, että prosessiin kaivattiin mukaan uusia ajatuksia, joita


pitkään mukana olleilla ei ehkä ole. Joissakin tapauksissa viitattiin itsekriittisestikin ”eilisen 

päivän asiantuntijoihin” sekä pelättiin ajatusten alkavan kulkea samaa rataa ja terveen 

kriittisyyden unohtuvan. Toisaalta myös keskuskaupungeille alueidensa vetureina 

esitettiin merkittävämpää roolia. Tähän liittyy vaara, että kaupunkikeskuksilla on omia 

resursseja viedä tärkeäksi katsomiaan asioita eteenpäin maakuntaohjelmasta riippumatta, 

jolloin niiden intressi koko maakunnan kehittämiseen on ympäröiviä alueita vähäisempi. 

Uusia työkaluja tarvitaan ja maakunnallisen suunnittelun nykyisen toimintamallin ei 

koeta olevan täysin riittävä vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Järjestelmän koettiin 

olevan nykymuodossaan liian tasapäistävä ja julkisyhteisövetoinen antamaan riittävän 

dynaamisia kehitysmahdollisuuksia. Lisäksi kaivattiin kykyä varautua muutoksiin 

sekä kykyä tehdä nopeitakin ratkaisujen tilanteen niin edellyttäessä. Äkillisen rakennemuutoksen 

maakuntana Keski-Suomessa on luotu malli, jolla yhteistyötä ja joustavuutta 

muutokseen reagoinnissa entisestään tiivistetään. Muutososaaminen on tulevina vuosina 

ja vuosikymmeninä maakuntien ydinosaamista, joten tällaisille prosesseille on tarvetta 

jatkossakin. 

Suunnittelujärjestelmän uudistamistarpeisiin liittyy myös kyselyssä ja haastatteluissa 

ilmaistu tarve toimintamallin kehittämiseksi aluelähtöisemmäksi. Aluekehittämisen 

resurssit valtioneuvoston tasolla (LVM, OKM, STM, TEM jne.) tulisi suunnata suoraan alueille 

(maakuntabudjettien mallin avulla), ja maakunnille pitäisi antaa enemmän vapautta 

toimia. Alueiden kehittämiseen liittyvät valinnat saisivat tällä tavoin uutta merkitystä ja 

konkretisoituvat, koska nykyisen neuvottelumenettelyn ei koeta Keski-Suomessa vievän 

asioita oikeaan suuntaan. 

Ennakoinnin kehittäminen on yksi tärkeä kehittämisvoimavara ja prosessin aktiivinen 

edistäminen on jo nykyisellään edistyksellistä. Myös Keski-Suomessa tulevaisuustyö 

nähtiin tärkeänä ja maakunta onkin toiminut aktiivisesti yhteisen ennakointityön edistämiseksi 

maakunnan eri toimijoiden ja toimijatasojen välillä. Ennakointimalli on kuvattu 

kappaleessa 5.9. Lisäksi maakunnassa on hiljattain kehitetty malli myös koulutustarpeiden 

ennakointiin, josta enemmän tietoa alla olevasta infolaatikosta. 

Jyväskylän koulutuskuntayhtymän ennakointimalli 

Keski-Suomessa on pohdittu keinoja koulutuksen kehittämiseen ja tarpeiden 

tunnistamiseen ennakoinnin kautta. Jyväskylän koulutuskuntayhtymä on kehittänyt 

kaksivuotisen hankkeen tuloksena mallin, joka auttaa tunnistamaan pullonkauloja 

sekä järjestelmän kriittisiä pisteitä. 

Aikaisemmin oli vaikea tietää, missä vaiheessa ja miksi opiskelijat vaihtoivat linjaa, 

koulua tai jättivät opiskelun kokonaan kesken. Tiedon keräämiseen ei ollut 

yhteneväisiä menetelmiä. Sen vuoksi ensimmäisessä vaiheessa koulutuskuntayhtymän 

oppilaitoksille kehitettiin yhteiset seurannan menetelmät, joiden 

avulla tiedon systemaattinen kerääminen voitiin aloittaa. Syksyllä 2012 saatiin 

ensimmäiset luvut, joiden kautta tunnistettiin kriittisiä, opintoihin liittyviä vaiheita 

(esimerkiksi siirtyminen yläasteelta toisen asteen koulutukseen). Kerätyn 

tiedon avulla kyetään jatkossa aiempaa paremmin ennakoimaan muuttuvia 

koulutustarpeita, sekä vaikuttamaan niin sanottuihin ongelmakohtiin.


35 

Yhteinen strategia nähdään arvokkaana, mutta sen toimeenpano edellyttää haastattelujen 

mukaan selkeämpää vastuutusta ja johtamista. Kuten muissakin maakunnissa, 

myös Keski-Suomessa nousi esille myös maakunnan monimuotoisuus ja eri osien erilaiset 

tarpeet. Maakunnissa on ymmärrystä sille, että keskuskaupungeilla on osin omat 

agendansa ja aktiivinen toimintamalli viedä näitä eteenpäin, kun taas maakunnan liiton 

on tärkeää toimia koko maakunnan etujen tulkkina ja eteenpäin viejänä. Tämä ei ole aina 

ongelmatonta, koska ymmärrettävää on, että kaikissa asioissa ei kaikkien kuntien intressit 

ole samansuuntaiset. Kuten muissakin maakunnissa myös Keski-Suomessa nousi esille 

näkemyksiä, joiden mukaan maakunnan rooli korostuu muiden kuin keskuskaupungin 

etujen valvojana, jopa siinä määrin että Keski-Suomen Liitto näyttäytyy joidenkin silmissä 

”pohjoisen Keski-Suomen liittona”. 

Haastatteluissa nousseita näkökulmia on tiivistetty oheiseen SWOT-taulukkoon. 


VAHVUUDET 

HEIKKOUDET 

Yrityslähtöisyys 

Pyrkimys irti sektorilähtöisyydestä 

Osallistamisessa onnistuttu hyvin (yritykset, 

maakuntavaltuusto ja kehittämisyhtiöt) 

Ohjelmatyön innovaatiot, esim. yritysjohtoryhmä ja 

KAKE-tuki 

Organisaatioiden välinen luottamus ja kunnioitus, 

hyvin toimiva yhteistyö 

Liikkuvuuden lisääntyminen ja kansainvälistyminen 

Oikeat seurannan kohteet (työpaikkakehitys, 

osaaminen ja infra) 


Arvokeskustelun vähäisyys 

Liian pitkä prioriteettilista 

(liian) paljon kehittämisorganisaatioita ja niiden 

välisiä raja-aitoja 

Sisäsiittoisuus, ei riittävästi kyseenalaistajia ja 

ulkoisia vaikutteita 

Liian perinteiset tahot mukana 

Uuden ajan edunvalvonta, esim. liikenneinfrapuolella 

Ei kehitetty riittävästi sisältöjä maaseutukaupunkivuorovaikutukseen, 

esim. lähiruoka ja 

lähienergia alikehittyneitä 

Kyseenalaistajat nähdään riidanhaastajina 

Kansainvälisen vertaisoppimisen vähäisyys ja ohuus 

UHAT 

Klusterikehittämisen jälkeisen mallin aktiivinen 

kehittäminen 

Osallistamisen uudet muodot (esim. 

nuorisofoorumi, ikääntyvät) 

Nuorten äänen parempi kuuleminen, nuorten 

yrittäjyyshankkeet jne. 

Some ja muut uudet menetelmät tehokkaammin 

käyttöön 

Raja-aitojen madaltaminen ja murtaminen 

organisaatioiden välillä 

Äkillisten rakennemuutosten teemaan tartuttiin 

nopeasti ja voimakkaasti 

Innovaatiotoiminnan uusi toimintamalli 

Lisää luovia pellepelottomia, jotka eivät ”piireissä” 

ja jolla ei virka-asemaa 

Lisää kansainvälistä näkemystä, vaikutteita 

maakunnan ulkopuolelta 

Keskustelukerhon laajentaminen 

Maaseudun kehittämisen verkostot koko 

maakuntakehittämisen voimavaraksi 

Rakennemuutoksien rajuus 

Toimintaympäristön muutos 

Äkillinen rakennemuutos 

Ikääntyminen 

Jyväskylä vastaan muut kunnat –asettelu 

Pyritään liikaa vaikuttamaan ministeriöihin ja 

tukeudutaan julkisrahoitteiseen kehittämiseen kun 

pitäisi hakea ideoita, tukea ja investointeja 

yrityspuolelta 

Nuori Keski-Suomi jäi irralliseksi


4.3.7 Pirkanmaa 

Tausta: painopisteet, aluekehitys- ja osaamisprofiili 

Pirkanmaa koostuu 22 kunnasta, joiden joukossa on yksi Suomen suurimmista ja nopeimmin 

kasvavista keskuksista (Tampere) sekä useita pieniä ja aluekehityksen kannalta 

haasteellisia kuntia (esimerkiksi Mänttä-Vilppula). Valtiovarainministeriön kokoamassa 

kuntarakenneselvityksessä on todettu, että Pirkanmaan aluerakenteen peruspiirteet 

ovat yhteisiä monen muun eteläisen Suomen maakunnan kanssa koostuen harvaan asutusta 

pohjoisosasta ja tiheämmin asutusta eteläosasta. Vesistöt jakavat maakunnan varsinkin 

sen keski- ja pohjoisosissa selkeästi myös läntiseen ja itäiseen Pirkanmaahan. 

Tampere vahvoine alakeskuksineen on maakunnan keskus. Lisäksi maakunnan reunoilla 

on useita pieniä kaupunkikeskuksia. Tampereen kaupunkiseutu on valtakunnallisesti 

merkittävän ylimaakunnallisen, valtatien 3 ja pääradan ympärille rakentuneen, Helsingistä 

Hämeenlinnan kautta Tampereelle ulottuvan aluerakenteen kehitysvyöhykkeen 

pohjoinen pää. Tampereen kaupunkiseudun kuntien lisäksi tähän kehitysvyöhykkeeseen 

kuuluvat kiinteästi Akaan ja Valkeakosken kunnat. Joissakin valtakunnallisissa ja maakunnallisissa 

rakennetarkasteluissa tämän kehitysvyöhykkeen katsotaan jatkuvan valtatien 

3 suuntaisesti Pirkanmaan läntisen pohjoisosan eli Hämeenkyrön, Ikaalisten ja Parkanon 

kautta pohjoiseen Etelä-Pohjanmaalle ja Vaasaan saakka 15 . 

Pirkanmaan vahvuuksia ovat kilpailukykyyn perustuva huippuosaaminen ja sen soveltaminen 

tieteessä ja teknologiassa. Kaksi yliopistoa sekä lukuisat muut koulutusta tarjoavat 

instituutiot takaavat, että maakunnassa on saatavilla osaavaa ja koulutettua työvoimaa. 

Maakunnittain tarkasteltuna Pirkanmaalla oli vuonna 2010 eniten tutkinnon 

suorittaneita eli runsaalla 69 prosentilla 15 vuotta täyttäneestä väestöstä oli perusasteen 

jälkeinen tutkinto (Tilastokeskus 2011). 

Pirkanmaa on myös Suomen merkittävin teollisen toiminnan keskittymä ja alueella on 

lukuisia vahvoja teollisuuden toimialoja kuten koneenrakennus sekä informaatio- kommunikaatio 

ja viestintäteknologia. Lisäksi terveyden ja hyvinvoinnin saralla on merkittävää 

osaamista esimerkiksi biolääketieteeseen ja lääketieteellisen teknologiaan liittyen. 

Voidaan todeta, että maakunnassa on kyetty ylläpitämään vahva teollinen perusta ja yhdistämään 

se tulevaisuuden kasvualoihin (muun muassa palvelut, luovat toimialat, biolääketiede, 

peliala). 

Positiivinen kehitys on havaittavissa myös taloudellisin mittarein. Pirkanmaan liikevaihto 

kehittyi vuonna 2010 myönteisesti lähes kaikilla toimialoilla ja yhteenlaskettu liikevaihto 

kasvoi 7 prosenttia verrattuna vuoteen 2009 (Pirkanmaan talous 2011). Kehityksen taustalla 

vaikuttivat niin perinteiset kuin uudemmat toimialat – eniten parannusta vuoteen 

2009 kertyi kemikaali-, kumi- ja muovituoteteollisuudessa (14 %), teknologiateollisuudessa 

ja metsäteollisuudessa (12 %) sekä palveluissa ja kaupan alalla, jotka kattavat nykyään 

yli puolet Pirkanmaan liikevaihdosta. 

Haasteena on kuitenkin yhä maan keskiarvoa korkeampi työttömyys, vaikka esimerkiksi 

yli 50-vuotiaiden työttömien määrä on laskenut. Toinen merkittävä haaste (kaikissa Suomen 

maakunnissa) on ikääntyminen. Lisäksi Pirkanmaalla tulisi kiinnittää erityistä huomiota 

nuorisotyöttömyyden hoitoon ja nuorten syrjäytymisen estämiseen. Tämä edellyttäisi, 

että alueen toimijat löytäisivät uusia ja nykyistä huomattavasti tehokkaampia 

tapoja toimia. 

15 

VM 2012: Elinvoimainen kunta- ja palvelurakenne, s. 111


37 

Kuvio 4. Pirkanmaan maakunnan osaamisprofiili 

Kotimaisett 


1000 asukasta 

Nopean kasvun 


(2010) 

keskuksittain) Tekesinn TKI rahoitus / 

BKT 

2,00 

1,80 

1,60 

1,40 

1,20 

1,00 

0,80 

0,60 

0,40 

0,20 

0,00 

T&K-henkilöstön 



Yritykset 5796 


Julkinen 

582 

sektori + (2011) 

YVT 

Korkeako 

3657 

ulusektori 



osuus 

opiskeiljoiden Yritysten osuus 




Pirkanmaa 

Koko maa 

Tampere 

Muu maakunta 

Maakunnann tutkimus- ja innovaatiotoiminnan keskeiset mittarit suhteessa 

koko maahan. 

Tutkimus- ja 

kehitystoiminnan 

keskittyminen (T&K- 


Pirkanmaan maakuntaohjelma 2011 -2014 rakentuu seuraavien toimintalinjojen sekä tavoitteiden 

varaan 16 : 

1. Uudistuvat osaamis- ja elinkeinorakenteet (toimintalinja 1) 

• Uuden liiketoiminnan tutkimus- ja osaamislähtöisen synnyttämisen tukeminen 

• Yritysten osaamisen tason ja uudistumiskyvyn vahvistaminen 

• Työelämän muutokseen ja tulevaisuuden osaamistarpeisiin vastaaminen 

2. Vahvistuva ja eheytyvä infrastruktuuri (toimintalinja 2) 

• Liikenneinfrastruktuurin toimivuuden ja kunnon varmistaminen 

• Teknisen huollon toimivuuden parantaminen 

• Maakunnan energiaomavaraisuuden lisääminen 

3. Pito- ja vetovoimaiset ympäristöt (toimintalinja 3) 

• Viihtyisien ja kestävien asuin-, elin- ja luonnonympäristöjen tarjoaminen 

• Julkisen palvelutuotannon ja sen rakenteiden uudistaminen 

• Kulttuurin ja elämystalouden valjastaminen pirkanmaalaisten hyvinvoinnin lähteeksi 

Keskeisiä osaamisaloja : 

Pirkanmaa on maan merkittävin teollisen toiminnan keskittymä ja alueella on lukuisia 

vahvoja teollisuuden toimialoja. Aiemman osaamisprofiilikartoituksen 17 pohjalta merkittävin 

on koneenrakennus, joka kattaa useita eri osa-alueita, kuten teollisuuden koneet 

ja automaatio sekä liikkuvat työkoneet. Toinen vahva toimiala on informaatio- kommunikaatio 

ja viestintäteknologia. Alueella on lisäksi vahva kumiteollisuuden keskittymä, 

tekstiiliteollisuutta. Pirkanmaa on myös varsin merkittävä kulttuuripalveluiden keskittymä. 

Maakunnan vahvat osaamisalueet liittyvät pitkälti alueen vahvoihin aloihin. Tieto- ja 

viestintäteknologiassa erityisesti erilainen sisällöntuotanto, kuten peliteollisuus ja sosiaa- 

16 

Pirkanmaan maakuntaohjelma 2011 -2014 

17 

Viljamaa, Valkonen ja Terävä (2011), Alueelliset osaamisprofiilit, Työ- ja elinkeinoministeriölle toimitettu 

raportti


lisen median sovellukset ovat suhteellisen vahvoja. Koneteollisuuden perinteisten osaamisalojen 

lisäksi muun muassa energiantuotannon teknologiat ovat suhteellinen vahvuus. 

Terveys- ja hyvinvointi ovat myös vahva ja monipuolinen osaamisen ulottuvuus 

terveisteknologia, bioteknologia (muun muassa biomateriaalit ja immunologia) sekä hyvinvointipalvelut. 

Kulttuurialojen osaaminen ja kehittäminen on myös suhteessa varsin 

vahvaa. 


Kyselyn tulokset vahvistavat sen, mitä Pirkanmaalla jo tiedetään. Uuden liiketoiminnan 

tutkimus- ja osaamislähtöisen synnyttämisen tukemisessa on onnistuttu hyvin. Sama 

pätee myös muihin ensimmäisen toimintalinjan painopistealueisiin (yritysten osaamisen 

tason ja uudistumiskyvyn vahvistaminen sekä työelämän muutokseen ja tulevaisuuden 

osaamistarpeisiin vastaaminen). Seuraavassa laatikossa on esitetty Pirkanmaalla kehitettyjä, 

uuden liiketoiminnan käynnistämiseen luotuja alustoja, jotka ovat jo levinneet maakunnan 

ja maan rajojen ulkopuolelle. 

Uusi tehdas 

Uusi tehdas on Tampereella kehitetty konsepti, jonka myötä vanhoihin teollisuuskiinteistöihin 

on synnytetty uutta liiketoimintaa. Uusi tehdas on innovaatio- 

ja yrityshautomona toimiva alusta, jonka tarkoituksena on tukea ja valmentaa 

aloittavia yrityksiä saavuttamaan asettamansa tavoitteet. 

Uusi tehdas koostuu neljästä eri komponentista, jotka ovat Demola, Protomo, 

Kiihdyttämö ja Suuntaamo. Demolan konsepti lienee äsken mainituista tunnetuin, 

ja se on levinnyt myös muille paikkakunnille (esimerkiksi Ouluun). Demola 

on rakennettu avoimen innovaation periaatteita noudattaen. Korkeakouluopiskelijat 

osallistuvat hankkeisiin, joissa tehdään tuotekehitystä sekä uusia palvelukonsepteja 

yhdessä yritysten kanssa. Hankkeiden tavoitteena on ratkaista todellisia 

haasteita tai ongelmia. Hanketiimit koostuvat eri alojen opiskelijoista 

sekä erilaisten organisaatioiden edustajista. Hankkeissa luodut immateriaalioikeudet 

kuuluvat tiimille, joka voi halutessaan myydä tai lisensoida oikeudet yritykselle, 

jolle kehitystyötä on tehty. Kolmen ensimmäisen toimintavuoden aikana 

yli 200 palvelu- tai tuoteprototyyppiä on kehitytty reilun 2000 opiskelijan 

voimin. 93 % tuloksista on otettu käyttöön yrityksissä. 

Protomossa yhdistyvät ideat ja ihmiset. Protomo auttaa muuttamaan ajatukset 

menestykseksi arvioimalla ideoita, sparraamalla, saattamalla oikeita tahoja yhteen 

sekä tukemalla konseptien kehittämistä. Toiminta tähtää kaupallisen potentiaalin 

hyödyntämiseen sekä skaalautumiseen. Protomo toimii Tampereen 

lisäksi Jyväskylässä, Kymenlaaksossa, Satakunnassa, Seinäjoella ja Turussa. 

Kiihdyttämössä puolestaan autetaan aloittelevia yrityksiä kasvamaan ja kansainvälistymään. 

Suuntaamo tarjoaa mahdollisuuksia uusien palvelujen ja tuotteiden 

testaamiseen.


39 

Lisäksi pirkanmaalaiset vastaajat kokevat, että viihtyisien ja kestävien asuin-, elin- ja 

luonnonympäristöjen tarjoamisessa on onnistuttu hyvin (toimintalinja 3). Pirkanmaalla, 

ja etenkin Tampereen seudulla paljon huomiota saaneen kulttuuriin ja elämystalouden 

suhteen on myös onnistuttu kohtuullisesti. On kuitenkin vaikea sanoa, miten paljon tämä 

on maakuntaohjelman, ja esimerkiksi vuonna 2011 päättyneen Luova Tampere -ohjelman 

ansiota. 

Taulukko 10. Pirkanmaan maakuntaohjelman painopistealueissa onnistuminen toimintalinjoittain (asteikolla 


Toimintalinja 1: Uudistuvat osaamis- ja elinkeinorakenteet 

Uuden liiketoiminnan tutkimus- ja osaamislähtöisen synnyttämisen tukeminen 

Yritysten osaamisen tason ja uudistumiskyvyn vahvistaminen 

Työelämän muutokseen ja tulevaisuuden osaamistarpeisiin vastaaminen 

Toimintalinja 2: Vahvistuva ja eheytyvä infrastruktuuri 

Liikenneinfrastruktuurin toimivuuden ja kunnon varmistaminen 

Teknisen huollon toimivuuden parantaminen 

Maakunnan energiaomavaraisuuden lisääminen 

Toimintalinja 3: Pito- ja vetovoimaiset ympäristöt 

Viihtyisien ja kestävien asuin-, elin- ja luonnonympäristöjen tarjoaminen 

Julkisen palvelutuotannon ja sen rakenteiden uudistaminen 

Kulttuurin ja elämystalouden valjastaminen pirkanmaalaisten hyvinvoinnin lähteeksi 


Kehittämisen painopisteet löytyvät nykyisten valintojen joukosta, joita on terävöitettävä. 

Tulevaisuudessa on kyselyn vastaajien mielestä keskityttävä yritysten osaamisen 

tason ja uudistumiskyvyn vahvistamiseen, uuden liiketoiminnan tutkimus- ja osaamislähtöisen 

synnyttämisen tukemiseen, työelämän muutokseen ja tulevaisuuden osaamistarpeisiin 

vastaamiseen (toimintalinja 1) sekä liikenneinfrastruktuurin toimivuuden ja 

kunnon varmistamiseen (toimintalinja2). Infrastruktuurin kehittäminen on haasteellista, 

koska useat kunnat näkisivät mielellään oman alueensa liikenneyhteyksiä parannettavan, 

jolloin maakuntaohjelmaan usein päätyy konsensuksen ylläpitämisen vuoksi lukuisia liikennehankkeita, 

joille ei välttämättä ole toteutusedellytyksiä (vaativat pitkä ajan toteutuakseen, 

ja riippuvat valtiolta saatavasta tuesta). Osin kyse on sekä priorisoinnin vaikeudesta 

että sen puutteesta. Tällöin maakuntaohjelmaan päätyy tavallaan useamman 

korin tavoitteita. 

Maakuntanäkökulmaa on vahvistettava, mikäli maakuntaohjelman asema ja merkitys 

halutaan ylläpitää tai jopa vahvistaa. Pirkanmaan arviointikyselyssä nousi esille sekä 

järjestelmätason kehittämisehdotuksia että pohdintoja maakuntien asemasta ja identiteetistä 

laajemmin. Kyselyssä muun muassa todettiin, että jo peruskoulussa olisi saatava 

nuorille omasta maakunta-alueesta parempi käsitys ja sitä kautta rakkaus ja ylpeys 

omaan maakuntaan. Tähän liittyen olisi hyvä tarjota nykyistä enemmän osallistumismahdollisuuksia 

kaikille sekä maakuntaohjelman laatimisen aikana että sen toteutuksen yhteydessä. 

Tällaista identiteettiulottuvuutta pohdittiin muissakin maakunnissa ja se nähtiin 

myös paikkamarkkinoinnin, brändäyksen ja verkostoyhteistyön voimavarana. 

Innovatiivisuuden ja tutkimus- ja kehittämistoiminnan alalla Pirkanmaan on vahva 

kansallinen ja eurooppalainen toimija. Tämä edellyttää käytännössä toimintatapoihin 

liittyvää jatkuvaa kehittämistä ja avoimuutta ulkoisille vaikutteille. Arvioinnin aikana kerätyn 

aineiston valossa maakunnalta edellytetään muun muassa pidemmän jänteen ennakointia, 

tarkempaa pohdintaa painopisteisiin ja toimenpiteisiin liittyen, mm. on poh-


dittava miten Pirkanmaa alueena pärjää suhteessa muihin alueisiin Euroopassa ja mitkä 

ovat ne parhaat alueet, joiden kanssa tulisi tehdä yhteistyötä. Avoimuus edellyttää sekä 

maantieteellistä että organisaatioiden ja osaamisalueiden välistä avoimuutta, jonka avulla 

ravistellaan rakenteita ja rikotaan siiloja (aluekehitysverkoston kyvykkyys kehittyy ja 

ristiinpölytys lisääntyy). Yksi teema, joka nousi vahvasti esille, en huomion kiinnittäminen 

käyttäjälähtöisyyteen. Myös alueellisen yksimielisyyden tärkeyttä korostettiin. Näyttöperustan 

ja ajanmukaisuuden edistäminen edellyttää, että luodaan vahvat ja avoimet 

vuorovaikutussuhteet, koska eri ministeriöiden informaatiovirrasta on vaikea poimia syötettä 

aluekehitykseen. Poliittisen riippumattomuuden säilyttämiseksi pitäisi pystyä myös 

katsomaan istuvan hallituksen ohi/yli. Tärkeää on, että maakunnassa on yhteinen tahtotila, 

jota yhdessä tuumin viestitään keskushallinnon suuntaan. 

Siirtymä palveluinnovaatioihin on selvästi nähtävissä myös Pirkanmaalla. Tähän liittyen 

alueelliset stressitestit voivat olla kiinnostava kehityskohde. 

Euroopan palveluinnovaatiokeskus sekä innovaatiopolitiikan ’Stressitestit’ 

Ramboll Management Consultingin koordinoima ja Euroopan komission yritys- ja 

teollisuustoiminnan pääosaston rahoittama kaksivuotinen ESIC (European Service 

Innovation Centre) -hanke on juuri käynnistynyt. Keskus tulee olemaan virtuaalinen 

tietopankki, jonka tarkoituksena on tukea uusien kehittämistoimenpiteiden 

suunnittelua ja innovaatiopolitiikan päätöksentekoa, varsinkin aluetasolla. Hanke 

koostuu kolmesta, toisiinsa linkittyvästä osasta. Ensimmäisenä laaditaan palveluinnovaatioindeksi 

vertaamaan eri alueiden innovaatioiden kehittymistä sekä 

edistämään alueellisten vertailujen tekemistä. 

Indeksi toimii pohjana alueellisen innovaatiopolitiikan ’stressitesteille”. Testeillä 

kerätään tietoa alueilla toteutetuista toimenpiteistä palveluinnovaatioiden edistämisestä 

sekä rakenteiden uudistamisesta. Näitä toimenpiteitä kokeillaan, arvioidaan 

ja kehitetään yhdessä kuuden valitun alueen kanssa. Ensisijaisiksi valitut 

kokeilualueet ovat Baskimaa, Kanariansaaret, Emilia-Romagna, Luxemburg, Pohjois-Irlanti 

sekä Ylä-Itävalta. Kukin alueista hyödyntää palveluja keskeisesti uudessa 

aluestrategiassaan, tavoitteenaan esimerkiksi kokonaan uusien toimialojen tukeminen 

tai taantuvien alojen uudistaminen. 

Kolmannessa osassa saatuja kokemuksia levitetään ja sovelletaan laajamittaisesti 

palveluinnovaatiokeskuksen toimesta.


41 

Tulevaisuusnäkökulma on vahvasti kehittämisen kohteena. Myös Pirkanmaalla nousi 

esille aktiivisesti edistetty tulevaisuus- ja ennakointityö ja sen merkitys ohjelmatyön 

voimavarana, tietopohjan laajentajana ja uusien näkökulmien esiin nostajana. Kyselyssä 

jotkut vastaajat pohtivat sitä, pitäisikö mahdollisesti keskittyä enemmän trendimahdollisuuksiin 

ja viestiä niistä verkostossa. Myös muutostietoisuutta peräänkuulutettiin ja 

nähtiin, että ehkä liiaksi valmistelutyössä ummistetaan silmät nykyongelmilta. 

Maakuntaohjelmatyö ei ole riittävän innostava ja kiinnostava eri toimijaryhmien kannalta. 

Muun muassa ohjelmavalmistelu koettiin toisinaan liian byrokraattisena ja raskaana. 

Arvioinnin aikana toteutetussa tiedonkeruussa peräänkuulutettiin konkretiaa, tiiviyttä 

ja suoraviivaisuutta. Maakuntaohjelman ei tulisi kattaa kaikkea maan ja taivaan 

väliltä, vaan siinä tulisi keskittyä isoimpiin asioihin. Etenkin julkisen sektorin kannanotoissa 

kuitenkin kehuttiin yhteistyötä ja yhdessä tekemisen asennetta maakuntaohjelman 

laatimisprosessiin liittyen. Vallalla tuntuu olevan uskomus, että ”kaikki pelaavat samaan 

maaliin, vaikka keinoista ei aina ollakaan täysin samaa mieltä”. Toiminta perustuu 

luottamukseen, jonka kääntöpuolena saattaa olla asioiden ja asenteiden lukkiutuminen. 

Konsensusta haettaessa vältetään (joko tietoisesti tai tiedostamatta) ristiriitatilanteita, 

jolloin uusien näkökulmien aktiivinen hakeminen sekä rohkeiden toimintaympäristön 

analyysien laatiminen unohtuu. 

Nykyinen ohjelmavalmistelun rakenne osallistuvine tahoineen antaa hyvät mahdollisuudet 

kohdentaa rahoitusta ja toimenpiteitä sekä sitouttaa tahoja yhteisesti valittuihin 

tavoitteisiin. Tähän liittyy etenkin kolmen kärjen (toimintalinjat) tunnistaminen, joka 

mahdollistaa yhteisten tavoitteiden huomioimisen aluekehitystyössä. Rakenteen sisällä 

voidaan tehdä hyvinkin monimuotoisesti valmistelua, keskustella. Mikään rakenne ei sen 

sijaan takaa kuulluksi tulemista kansallisen tason vuoropuhelussa tai edunvalvonnassa 

sen kummemmin kuin ei-viranomaistahojen sitouttamisessa toimintaan. Haastatteluissa 

todettiin myös, että maakuntaohjelma on tärkeämpi prosessina kuin lopputulemana. 

Prosessista tärkeän tekee erityisesti yhteisen tulkinnan muodostaminen kehitettävistä 

asioista ja strategisista intresseistä. Prosessin suhteen pitäisi myös huomioida sen pitkä 

kesto, joka edellyttää tavoitteiden kohdentamista, rajaamista sekä konkretisointia. 

Sitoutuminen on ohjelman onnistumisen tärkein edellytys. Mikään ohjelma ei toimi, jos 

siihen ei sitouduta kaikilla tasoilla. Ratkaisut ovat usein poliittisia, jolloin ne ovat myös 

haavoittuvaisia ja riippuvaisia kulloisistakin poliittisista intresseistä. Poliittinen lyhytjänteisyys 

asettaa vaaraan sekä sitoutumisen, pitkäjänteisyyden että kehittämistoimien vaikuttavuuden 

edellytykset. Ohjelmatyöhön tulee sitouttaa mahdollisimman kattava joukko 

toimijoita, koska osallisuuden kautta ruohonjuuritason toimijoita tulee mukaan ja 

vuorovaikutus, dialogi ja keskinäinen ymmärrys lisääntyvät. Tämä synnyttää myös luottamusta 

ja syntyy enemmän yhteistä ymmärrystä, joka lisää motivaatiota sitoutua yhteisiin 

päämääriin. 

Vaikkakin järjestökenttä on selvästi aktiivisemmin mukana maakuntaohjelmatyössä 

Pirkanmaalla kuin useimmissa muissa maakunnissa, kolmas sektori mainittiin edelleen 

tahona, joka tulisi saada ohjelmatyöhön paremmin mukaan. Arvioinnin tiedonkeruussa 

todettiin arvet kohdistaa lisää resursseja käytännön yhteistyöhön. Lisäksi ehdotettiin 

myös kansalaisraateja yhtenä mahdollisena osallistamisen kanavana, etenkin jos 

ohjelmassa olevat tavoitteet liittyvät julkisten palvelujen kehittämiseen. 

Rahoittajatahojen sitoutumien yhteisiin tavoitteisiin on erityisen tärkeää. Kuten muissakin 

maakunnissa on todettu, myös Pirkanmaalla peräänkuulutettiin budjettiohjaavuuden 

tarpeellisuutta: mikäli maakuntaohjelma sitouttaa vain omaa maakuntaa, mutta ei 

rahoittajatahoja, käytännön merkitys ei toteudu. Tehdyillä linjauksilla on hyvin vähän 

merkitystä, jos niiden toteutukseen ei ole riittäviä resursseja. Tähän liittyen myös Pirkanmaalla 

pidettiin dialogin aktivoimista eri ministeriöiden kanssa tärkeänä.




VAHVUUDET 

HEIKKOUDET 

Tärkeitä toimintatapamuutoksia saatu edistettyä, 

esim. kehitysalustat 

Järjestökenttä on ollut hyvin edustettuna 

Reagointi uusiin tilanteisiin hyvää 

On tunnistettu yhteisiä rajapintoja ja kärkiä, esim. 

on luotu kahden yliopiston yhteinen instituutio 

(Finnmedi). 

Uuden tehtaan konsepti uudenlaisena 

lähestymistapana 

Liika konsensus-hakuisuus, lukkiutuminen 

Yrityspuoli ei riittävästi mukana ohjelmatyössä (uusia 

keinoja ja menetelmiä tarvitaan tähän) 


UHAT 

Uuden tehtaan konsepti uudenlaisena lähestymistapana 

Liiallinen lukkiutuminen 

4.3.10 Pohjanmaa 


Pohjanmaan maakunta sijaitsee Suomen länsirannikolla, keskuksenaan kaksikielinen, n. 

65 tuhannen asukkaan Vaasa. Kaksikielisyys on olennainen osa maakuntaa, jonka asukkaista 

51 prosenttia puhuu äidinkielenään ruotsia. Kaikkiaan maakunnassa on 15 kuntaa, 

joissa asuu yhteensä noin 178 000 asukasta. Maakunta elää voimakkaan elinkeinoelämän 

sekä vahvan vientiteollisuuden varassa (teollisuuden tuotannosta n. 70 % menee 

vientiin), mitä tukee monipuolinen elinkeinorakenne, vahva yrittäjäperinne sekä osaaminen 

ja erikoistuminen. Tämä näkyy myös hyvänä työllisyystilanteena sekä korkeana asukaskohtaisena 

bruttokansantuotteena. 

Pohjanmaalla panostetaan myös koulutukseen. Kahdeksassa korkeakouluyksikössä opiskelee 

yhteensä noin 12 000 opiskelijaa yli 30 koulutusohjelmassa. Vaasan yliopisto ja 

Vaasassa toimivat ruotsinkieliset yliopistoyksiköt (Åbo Akademi i Vasa ja Svenska Handelshögskolan 

i Vasa) ovat tutkimus- ja koulutustasoltaan kansainvälisesti korkealaatuisia. 

Muutenkin maakunta on tunnettu kansallisella tasolla mitattuna korkeasta kansainvälistymisen 

asteesta sekä monikulttuurisuudesta. Pohjanmaalla on onnistuttu hyvin 

maahanmuuttajien kotouttamisessa, jossa kaksikielisyydestä on ollut merkittävä apu. 

Energiateknologia on Pohjanmaalla merkittävässä roolissa. Maakunnan muodostama 

osuus viennistä vastaa viidesosaa Suomen energiateknologisesta viennistä. Vuoden 

2010 tilastojen valossa muita vahvoja aloja ovat metalli- (koneet, laitteet ja sähkötuotteet) 

ja metsäteollisuus (massa sekä paperi). Pitkälle erikoistunutta elinkeinotoimintaa 

edustavat lisäksi kasvihuoneviljely (noin 70 prosenttia kaikista Suomessa tuotetuista tomaateista 

ja 40 prosenttia kurkuista tulee Pohjanmaalta), turkistarhaus ja veneenrakennus. 

18 

http://www.pohjanmaa.fi/fi/d-Pohjanmaa-Pohjanmaan-maakunta.aspx?docID=5283&smi=2&tocid=11


43 

Kuvio 5. Pohjanmaan maakunnan osaamisprofiili 

Kotimaiset 


1000 asukastaa 

Nopean kasvun 



Tekesin TKI T rahoitus / 

BKT 

1,60 

1,40 

1,20 

1,00 

0,80 

0,60 

0,40 

0,20 

0,00 

T&K-henkilöstönn 



Yrityksett 1272 


Julkinen .. 

sektori + 

YVT 

Korkeakoul 733 

usektori (2011) 


opiskeiljoiden osuus 





Pohjanmaa 

Kokoo maa 

Vaasaa 

Muu maakunta 

Maakunnan tutkimus- ja innovaatiotoiminnan keskeiset mittarit suhteessa koko 

maahan. 

Tutkimus-kehitystoiminnan keskittyminen (T&K- 

ja 

henkilöstöö 2010) 

Pohjanmaan maakuntaohjelma 2011 -2014 rakentuu seuraavien toimintalinjojen sekä tavoitteiden 

varaan 19 : 

1. Kilpailukyky ja imago – energisyydestään Pohjanmaa tunnetaan (toimintalinja 1) 

• Pohjanmaan vahvan, kansainvälisen teollisen yritystoiminnan toimintaedellytysten 

turvaaminen 

• Innovaatiojärjestelmän kehittäminen 

• Sisäisen yrittäjyyden vahvistaminen sekä uusien innovatiivisten ja kasvua aktiivi 

sesti hakevien yritysten kehittäminen ja tukeminen 

• Kärkiklustereiden ja mikroklustereiden toimintaedellytysten vahvistaminen sekä 

voimakas panostus uusiin nouseviin aloihin 

• Monimuotoinen mosaiikki Pohjanmaan maaseudun elinvoimaisuuden valttina 

2. Työvoima ja osaaminen – kansainvälinen ja osaava innovaattoreiden Pohjanmaa (toimintalinja 

2) 

• Työllisyyden edistäminen ja syrjäytymisen ehkäisy 

• Osaamisen varmistaminen 

3. Saavutettavuus ja tasapainoinen aluerakenne – kestävien rakenteiden ja erinomaisten 

yhteyksien Pohjanmaa (toimintalinja 3) 

• Aluerakenteen hallittu ja tasapainoinen kehittäminen 

• Erinomainen saavutettavuus koordinoidun liikennejärjestelmän ja kokonaisvaltais 

ten logististen ratkaisujen myötä 

• Pohjanmaan monipuolisten, hajautetun energiantuotannon mallien kehittäminen 

• Tietoyhteiskunnan nopeiden muutosten myötä kohti ubiikkiyhteiskuntaa 

19 

Pohjanmaan maakuntaohjelma 2011 -2014


4. Hyvinvointi, kulttuuri ja sosiaalinen pääoma – monikulttuurisuudesta Pohjanmaan hyvinvoinnin 

energianlähde 

• Kuntalaisten asema, kestävä kehitys sekä turvallisuus ja tasa-arvo osaksi hyvin 

vointipolitiikan suunnittelua, toteuttamista ja arvovalintoja 

• Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä terveys- ja hyvinvointihyödyt 

• Asiakkaan ja potilaan koko hoitoja palveluketjusta vastuun ottava palvelukoko 

naisuus 

• Hyvinvointi- ja terveyspalveluiden monialaisen ja osaavan henkilöstön turvaaminen 

• Aktiivisia valintoja, hyvinvointia ja terveyttä koskevan tutkimuksen, kehittämisen ja 

arvioinnin hyödyntämiseksi 

• Ennaltaehkäisevin toimin ja yhteisvastuulla hyvinvointia vauvasta vaariin 

• Hyvinvointia liikunnasta 

5. Luonnon ja ympäristön hyvinvointi – Pohjanmaa, ilmastonmuutoksen hillitsemisen 

huippualue 

• Vesien tilan vaaliminen 

• Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen 

• Ympäristötietoisuuden ja luontokasvatuksen edistäminen 

• Asutun ympäristön elinvoiman turvaaminen ja kehittäminen 

Keskeiset osaamisalueet : 

Aiemman osaamisprofiilikartoituksen 20 pohjalta Pohjanmaalla erityisenä kärkitoimialana 

voidaan laajassa mittakaavassa nähdä energia-ala. Se koostuu useista eri osa-alueista, 

joista merkittävin erilaisten energiateollisuuden koneiden ja laitteiden valmistus. Energiaklusterin 

alta löytyy myös bioenergiaan ja tuulivoimaan liittyvää tuotantotoimintaa. 

Maakunnassa on myös vahva meriteollisuuden keskittymä, joka muodostuu erilaisista 

koneista ja laitteista sekä veneteollisuus. Lisäksi Pohjanmaalla on monipuolisesti erilaista 

metallija konepajateollisuutta, muoviteollisuutta sekä pääosin muita aloja palvelevaa 

ICT- ja media-alan palveluita. 

Maakunnan vahvat osaamisalat linkittyvät varsin kiinteästi vahvoihin toimialoihin. Erityisosaamista 

löytyy energia- ja sähköteknologiasta, muovitekniikasta, venetekniikasta aina 

elintarvikealan osaamiseen. Tuoreempia osaamisaloja ovat muun muassa digitaaliset sisällöt, 

mobiiliteknologia, optoelektroniikka sekä erilaiset uudet materiaalit. Lisäksi hyvinvointiosaaminen 

on nähty nousevana osaamisalueena. 


Kautta linjan Pohjanmaan maakuntaohjelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen 

ollaan maakunnassa tyytyväisiä. Erityisen hyvin on pohjalaisten antaman arvioin perusteella 

onnistuttu ensimmäisen toimintalinjan painopistealueissa, joista jokainen on saavutettu 

varsin hyvin. Myös toimintalinjojen kaksi ja kolme painopistealueissa ”Osaamisen 

varmistaminen” sekä ” Pohjanmaan monipuolisten, hajautetun energiantuotannon mallien 

kehittäminen” on onnistuttu hyvin. Neljännen toimintalinjan alla parhaiten tavoitteet 

on saavutettu ”Hyvinvointia liikunnasta” ja ”Kuntalaisten asema, kestävä kehitys sekä 

turvallisuus ja tasa-arvo osaksi hyvinvointipolitiikan suunnittelua, toteuttamista ja arvovalintoja” 

painopistealueissa. Viidennen toimintalinjan fokus on ollut luonnon ja ympäristön 

hyvinvoinnissa. Myös tämän alueen tavoitteet on saavutettu vastaajien mielestä riittävän 

hyvin. 

Etenkin haastattelujen kautta tuli esiin tyytyväisyys tehtyjen valintojen sekä priorisoinnin 

suhteen. Maakuntaohjelmassa on pystytty kehittämään koko alueen näkökulmasta tärkeitä 

kokonaisuuksia (esimerkiksi energiatuotanto sekä ympäristöasiat, ensin mainitusta 

20 



45 

lisätietoa alla olevasta laatikosta). Tämä ei tarkoita, että valmisteluvaiheessa ei olisi ollut 

ristiriitoja. Tärkeää on, että ne on tuotu rohkeasti esiin ja niistä on keskusteltu. Prosessin 

kautta on saavutettu yhteinen näkemys, jota tukee taustaksi laadittu analyysi maakunnan 

vahvuuksista, demografiasta ja muusta tiedosta. 

Energia-alan markkinointi, ml. Energy Vaasa -markkinointitoimenpiteet ja energialähettiläsmalli 

EnergyVaasa on markkinointiprojekti, jolla on vahvistettu eri toimin Vaasan seudun 

energiaklusterin näkyvyyttä ja tunnettuutta. Keskittymä koostuu seuraavista 

osatekijöistä: 

− Yritysten määrä: yli 120 

− Työntekijöitä: 10.000, neljäsosa Suomen energia-alan työntekijöistä 

− Yhteenlaskettu liikevaihto: 4 miljardia € 

− Viennin osuus: 70 % 

− Viennin arvo kansallisessa vertailussa: n. 12% Suomen koko teknologiateollisuuden 

viennistä 

− Tutkimus- ja kehitystyötä yrityksissä ja korkeakouluissa tekee yli 800 henkilöä 

− 7 korkeakouluyksikköä, joissa 12.000 opiskelijaa 

− 3 ammattioppilaitosta, joissa yhteensä 8.700 opiskelijaa 

Näkyvyyttä on saavutettu mm. yritysten yhdessä rahoittamalla energialähettiläs 

-kampanjalla ja yritys-esimerkkien ja menestystarinoiden aktiivisella tiedottamisella. 

Samoin markkinoinnissa on hyödynnetty uudenlaisia erityisesti nuoremmalle 

polvelle suunnattuja toimintamalleja kuten Energia Gateway ja energiakummitoiminta, 

jossa kootaan vapaaehtoisista energia-alan osaajista joukko Energiakummeja, 

jotka ovat kiinnostuneita levittämään omaa osaamistaan lapsille ja nuorille. 

Energiakummeille ei ole yhtenäisiä valintakriteerejä, vaan sellaisiksi soveltuvat esimerkiksi 

energia-alalla toimivat tai toimineet ja siitä kiinnostuneet ihmiset. He voivat 

olla joko työikäisiä tai eläkeläisiä, miehiä, naisia, johtajia tai työntekijöitä. (ks. 

http://www.merinova.fi/referenssit/energy_gateway_innostaa_tekniikan_opintoihin.html) 

Cittaslow 

Kristiinankaupunki valittiin vuonna 2011 ensimmäisenä suomalaisena kaupunkina 

Cittaslow-kaupunkien kansainväliseen verkostoon. Cittaslow-verkostoon kuuluu 

alle 50 000 asukkaan kaupunkeja, jotka panostavat tietoisesti hyvän elämän 

edistämiseen ja kestävään kehitykseen. Arvostetun statuksen saavuttamiseksi 

arvioidaan 55 erilaista kriteeriä – vieraanvaraisuudesta ja lähiruoan tuotannosta 

kaupunkisuunnitteluun ja etätyön mahdollisuuksiin. Cittaslow-liikkeen filosofia 

perustuu koko yhteisön jatkuvaan kehittämiseen ja hyvään elämään ekologisuutta 

ja perinteitä vaalien. Cittaslow on perustettu Italiassa vuonna 1999, ja ennen tätä 

päivää jäsenyys on myönnetty 141 kaupungille 23 maassa. 

Kristiinankaupunki on kuudes pohjoismainen Cittaslow-kaupunki. Aiemmin jäsenyyden 

ovat saavuttaneet Norjan Sokndal, Eidsskog ja Levanger, Ruotsin Falköping 

sekä Tanskan Svendborg. Kristiinankaupungissa Cittaslow-jäsenyys on osa 

asukkaiden kanssa yhdessä työstettyä kaupungin strategiaa.


Taulukko 12. Pohjanmaan maakuntaohjelman painopistealueissa onnistuminen toimintalinjoittain (asteikolla 


Toimintalinja 1: Kilpailukyky ja imago – energisyydestään Pohjanmaa tunnetaan 

Pohjanmaan vahvan, kansainvälisen teollisen yritystoiminnan toimintaedellytysten 3,76 

turvaaminen 

Innovaatiojärjestelmän kehittäminen 3,48 

Sisäisen yrittäjyyden vahvistaminen sekä uusien innovatiivisten ja kasvua 

3,48 

aktiivisesti hakevien yritysten kehittäminen ja tukeminen 

Kärkiklustereiden ja mikroklustereiden toimintaedellytysten vahvistaminen sekä 3,76 

voimakas panostus uusiin nouseviin aloihin 

Monimuotoinen mosaiikki Pohjanmaan maaseudun elinvoimaisuuden valttina 3,51 

Toimintalinja 2: Työvoima ja osaaminen – kansainvälinen ja osaava innovaattoreiden Pohjanmaa 

Työllisyyden edistäminen ja syrjäytymisen ehkäisy 3,37 

Osaamisen varmistaminen 3,51 

Toimintalinja 3: Saavutettavuus ja tasapainoinen aluerakenne – kestävien rakenteiden ja 

erinomaisten yhteyksien Pohjanmaa 

Aluerakenteen hallittu ja tasapainoinen kehittäminen 3,34 

Erinomainen saavutettavuus koordinoidun liikennejärjestelmän ja kokonaisvaltaisten 3,20 

logististen ratkaisujen myötä 

Pohjanmaan monipuolisten, hajautetun energiantuotannon mallien kehittäminen 3,48 

Tietoyhteiskunnan nopeiden muutosten myötä kohti ubiikkiyhteiskuntaa 2,86 

Toimintalinja 4: Hyvinvointi, kulttuuri ja sosiaalinen pääoma – monikulttuurisuudesta 

Pohjanmaan hyvinvoinnin energianlähde 

Kuntalaisten asema, kestävä kehitys sekä turvallisuus ja tasa-arvo osaksi 

3,18 

hyvinvointipolitiikan suunnittelua, toteuttamista ja arvovalintoja 

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä terveys- ja hyvinvointihyödyt 3,15 

Asiakkaan ja potilaan koko hoitoja palveluketjusta vastuun ottava 

2,84 

palvelukokonaisuus 

Hyvinvointi- ja terveyspalveluiden monialaisen ja osaavan henkilöstön turvaaminen 3,00 

Aktiivisia valintoja, hyvinvointia ja terveyttä koskevan tutkimuksen, kehittämisen ja 3,12 

arvioinnin hyödyntämiseksi 

Ennaltaehkäisevin toimin ja yhteisvastuulla hyvinvointia vauvasta vaariin 2,95 

Hyvinvointia liikunnasta 3,26 

Toimintalinja 5: Luonnon ja ympäristön hyvinvointi – Pohjanmaa, ilmastonmuutoksen 

hillitsemisen huippualue 

Vesien tilan vaaliminen 3,35 

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen 3,34 

Ympäristötietoisuuden ja luontokasvatuksen edistäminen 3,21 

Asutun ympäristön elinvoiman turvaaminen ja kehittäminen 3,32 


Useat Pohjanmaan maakuntaohjelman painopisteille asetetuista tavoitteista koetaan 

saavutetun hyvin. Kehitettävää on lähinnä ubiikkiyhteiskunnassa (toimintalinja 3) 

sekä neljännen toimintalinjan osalta asiakkaan ja potilaan koko hoitoja palveluketjusta 

vastuun ottavissa palvelukokonaisuuksissa sekä ennaltaehkäisevässä toiminnassa ja yhteisvastuullisessa 

hyvinvoinnissa. Ubiikkiyhteiskunta teemana voi olla vaikeasti lähestyttävä, 

ja osin tästä syystä sen kehittämisessä ei ole vastaajien mielestä onnistuttu niin hyvin. 

Hoito- ja palveluketjut eivät ole helposti maakunnallisin voimavaroin edistettävissä, 

vaan ovat enemmänkin kunnallisia vastuualueita. Hoito- ja palveluketjuihin liittyen useilla 

lienee omakohtaista kokemusta aiheesta ja teema on myös hyvin arvolatautunut, mikä 

osaltaan on saattanut vaikuttaa vastaajien kriittisyyteen. Selvää kuitenkin on, että hoitoja 

palveluketjuihin liittyvissä palvelukokonaisuuksissa on vielä kehitettävää. 

Ohjelmatyön kehittämisen keinot ja välineet nousivat arvioinnissa esille, muun muassa 

osallistamiseen liittyen. Vaikka maakuntaohjelmalla on onnistuttu tekemään tarvittavia 

valintoja, tuli Pohjanmaallakin esille tarve kehittää ohjelmatyötä kaikilla rintamilla


47 

ja myös järjestelmätasolla. Maakuntaohjelmatyöstä toivottiin joustavampaa, proaktiivisempaa 

sekä tasapuolisempaa. Yritysten saaminen mukaan on ollut muiden maakuntien 

tapaan haasteellista, samoin konkretian puute. Osallistavuuden lisäämisen keinona esitettiin 

seminaarien järjestämistä, joiden avulla yritettäisiin saada nykyistä suurempi toimijajoukko 

valmistelemaan ohjelmaa. Lisäksi kaivattiin enemmän resursseja sekä tietoa 

yhteisten tavoitteiden muotoiluun. 

Resurssien lisäämiseksi ehdotettiin veturikuntien roolin kehittämistä keskeisemmäksi, 

erityisesti koska maakunnan liiton omat resurssit nähtiin monissa haastatteluissa 

liian pieninä. Luottamushenkilönäkökulmaan saatiin arvioinnin aikana hyödyllistä valaistusta, 

erityisesti koska kyselyn vastaajissa oli runsaasti luottamushenkilöitä. Tietoa voitaisiin 

puolestaan tarjota tiivistetyssä muodossa esimerkiksi kuntien valtuustoille, jolloin 

luottamushenkilöiden olisi helpompi seurata maakuntaohjelman sisältöjä sekä toimeenpanon 

etenemistä. Erään vastaajan sanoin: ”suuri osa valtuutetuista ei edes tiedä mitä 

maakunnan liitoissa tehdään!” Luottamushenkilöiden kiinnostus asiaa kohtaan näyttä 

selvästi suurelta ja tätä kiinnostusta voisi hyödyntää tehokkaammin 

Seuranta ja arviointi kaipaavat lisähuomiota. Sidosryhmät toivoivat erityisesti parempaa 

ja tehokkaampaa näyttöä ja analyyttista syötettä ohjelmatyöhön. Tiivistetyn ja/ 

tai analysoidun tiedon puute linkittyy osin tarpeeseen selkeyttää ja yksinkertaistaa ohjelmadokumentteja, 

joita kuvattiin ylipitkiksi ja vesittyneiksi. Painopisteitä ehdotettiin 

myös esitettävän logical framework muodossa, jolloin tavoite- ja toimenpidetaso tulisi 

kytkettyä selkeämmin toisiinsa. Myös tavoitteiden tiukempi sitominen kehittämisrahoitukseen 

nähtiin tarpeellisena. 

Leader -toiminta 

Leader -toiminta mielletään usein osaksi maaseudun kehittämistä, ja siihen se on 

tarkoitettukin. Toiminnassa on kuitenkin piirteitä, joiden hyödyntämistä voisi kokeilla 

myös kaupungeissa. Leader -hankkeiden tavoitteena on (maaseudun) kilpailukykyä 

sekä kansalaisyhteiskunnan että julkishallinnon yhteistyötä. Toiminta perustuu 

oma-aloitteisuuteen, paikallisuuteen sekä verkostoitumiseen. Rahoituksesta 

vastaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2007 -2013, josta on myönnetty 

tukea 55 paikalliselle toimintaryhmälle. Näistä ryhmistä useat toimivat esimerkiksi 

Keski-Suomessa, Pirkanmaalla, Satakunnassa sekä Varsinais-Suomessa. 

Toiminta organisoidaan paikallisten Leader -toimintaryhmien kautta, jotka ovat rekisteröityjä 

maaseudun kehittämisyhdistyksiä. Ryhmät koostuvat asukkaista sekä 

kuntien, elinkeinoelämän ja järjestöjen edustajista. Ryhmät saavat vuosittain käyttöönsä 

tietyn summan julkista rahaa, jolla ne rahoittavat valitsemansa hankkeet 

omalla toiminta-alueellaan. Leader -toiminnasta on saatu hyviä kokemuksia yhteisöllisyyden 

ja osallisuuden näkökulmasta esimerkiksi Pohjanmaalla ja Satakunnassa. 

Samankaltaista innostusta ja kiinnostusta oman asuinalueen tai seudun kehittämiseen 

voisi löytyä kaupungeistakin, joissa yhteisöllisyyttä on vähemmän tai se 

ei ole samalla tavoin paikkasidonnaista. Maaseudun kehittäjien toimesta onkin esitetty 

tämän tarvelähtöisen ja bottom-up –muotoisen toimintamallin laajentamista 

myös kaupunkiseuduilla hyödynnettäväksi.


Itse maakunnallisen suunnittelun ja ohjelmatyön järjestelmän tulisi olla joustavampi ja 

nopeampi vastaamaan uusiin tarpeisiin. Tämä näkemys jaettiin muissakin Länsi-Suomen 

maakunnissa. Lisäksi peräänkuulutettiin maakuntasuunnitelman ja maakuntaohjelman 

yhdistämistä valmistelutyössä sekä toteuttamissuunnitelman roolin kirkastamista 

keskushallinnossa. Tähän liittyen toivottiin myös omaehtoisuutta toteamalla esimerkiksi, 

että maakunnallisen kehityksen tulee perustua omaan toteutukseen, mihin tarvitaan hallintoa, 

jota ei kaikilta osin ohjata kansalliselta taholta. Maakunnallista "itsehallintoa” kehittämällä 

voidaan siis luoda omaehtoisempaa kehitystä. 



VAHVUUDET 

HEIKKOUDET 

Onnistuneet painopistevalinnat ja fokusointi, 

erityisesti energia-alaan panostaminen; 

energiaklusterin markkinointihanke (viestintä) 

Ympäristöteknologian (clean technology) 

edistyminen 

Yhteisen tekemisen meininki 

Toimintaympäristöanalyysi arvokas tietoresurssi 

maakuntaohjelmaprosessissa 

Maakunnan liitto edunvalvonnan ja lobbauksen 

kannalta; liitto on ollut hyvä toimija, toimii pienten 

kuntien puolesta 


Monella toimijalla (etenkin yksityinen sektori) ei ole 

aikaa ja intressiä olla mukana vs. 

viranomaisten ja julkisen sektorin mukanaolo 

korostunut maakuntaohjelmaprosessissa 

Prosessin houkuttelemattomuus 

Ohjelmat liian abstrakteja 

Byrokratia syö resursseja kehitystehtävistä (ei jää 

aikaa ja resursseja esim. verkoston rakennukseen ja 

hallintaan) 

Pikkukunnat päättävät ja iso kunta maksaa – 

asetelma/asenne 

Kaskisten tehtaan sulkemisen negatiiviset 

vaikutukset, työttömyys ja poismuutto ovat jääneet 

pysyväksi 

Suuret avustusvirrat sivuun, kun indikaattoriluvut 

(esim. työllisyys, bkt/capita) kuitenkin suhteellisen 

hyvät 

Etäisyydet, suhteellisen huonot väylät 

UHAT 

Hyvät kulkuyhteydet ja nimenomaan tiet 

Opiskelija-aloituspaikkojen takaaminen kaikilla 

tasoilla -> kertautuu hyötyinä alueelle (työntekijät) 

Vientivetoisen alueen kehittäminen edelleen, 

tuottaa Suomelle paljon vientituloja 

Ajatteleminen kehittämismielessä ja 

pitkäjänteisesti, hyväksyen rakenteiden ja 

elinkeinorakenteen muuttuminen. 

Tarve uusille alueellisille rooleille, kuten toisen 

asteen opetuksesta ja erikoissairaanhoidosta 

vastaaminen (vrt. Maakäräjät / Landstinget /Ruotsi) 

Ympäristövaatimukset sekä rajoittavat että luovat 

uusia mahdollisuuksia 

Selvempi työnjako kansallisella tasolla ja 

rakennerahastojen hallinnointiin liittyen 

Yrittäjyys (Etelä-Pohjanmaan kanssa yhteinen 

teema) 

Hyvä infrastruktuuri ja kulkuyhteydet ja mukaan 

kaikkiin keskeisiin innovatiivisiin hankkeisiin, ml. 

kaupunkien kasvusopimuksiin. 

Valtakunnallisesti ”keskittämisen vimma” päällä, 

huoli resurssien valumisesta suurille yliopistoille -> 

maakunnallisten oppilaitosten yhä vaikeampi vastata 

elinkeinoelämän tarpeisiin 

Aloituspaikoissa katsotaan vain syntyneen ikäluokan 

määrää; jos aloituspaikkoja katsottaisiin suhteessa 

elinkeinoelämän tarpeisiin alueella, voitaisiin saada 

opiskelun kautta alueelle tulevia asukkaita ja 

työntekijöitä asettumaan 

Selkeän työnjaon puute eri toimijoiden välillä, esim. 

yritystukia ja yritysten kehittämiseen tähtääviä tukia 

jakaa turhan moni taho


49 

4.3.13 Satakunta 


Satakunnassa on noin 227 000 asukasta ja 20 kuntaa. Satakunnassa alueelliset ja kunnittaiset 

erot niin väestön huoltosuhteessa, palveluiden saavutettavuudessa kuin väestötiheydessäkin 

ovat suuret. Satakunnan ympäristön tila ja elinympäristön laatu on vesien tilaa lukuun 

ottamatta suhteellisen hyvä. 

Satakunnassa on kolme seutukuntaa. Pohjois-Satakunnan seutukuntaan kuuluvat Honkajoki, 

Jämijärvi, Kankaanpää, Karvia, Lavia ja Siikainen. Alueen väkimäärä on noin 

23 000. Tärkeimmät tuotannon alat ovat tekstiili- ja nahkateollisuus, puutuotteiden valmistus 

ja kasvihuoneviljely. Maaseutumaisen seutukunnan vahvin vetovoimatekijä on 

alueen luonto. 

Porin seutukuntaan kuuluvat Merikarvia, Pori, Pomarkku, Ulvila, Nakkila, Huittinen, Harjavalta, 

Kokemäki ja Luvia. Alue on Suomen seitsemänneksi suurin noin 138 000 asukkaan 

työssäkäynti- ja talousalue. 

Rauman seutukuntaan kuuluvat Rauma, Eura, Eurajoki, Köyliö ja Säkylä. Alueen väkimäärä 

on noin 66 000. Seudulla on rikas kulttuuripohja ja -historia sekä vahva identiteetti. 

Seudun elinkeinorakenne on teollisuusvaltainen. 

Kuvio 6. Satakunnan maakunnan osaamisprofiili 22 

Kotimaiset 


1000 asukasta 

Nopean kasvun 



Tekesin T 

TKI rahoitus / 

BKT 

1,20 

1,00 

0,80 

0,60 

0,40 

0,20 

0,00 

T&K-henkilöstönn osuus 

työllisistä 

T&K-menot 

/ BKT 

Yrityksett 919 


Julkinen 32 (2011) 

sektori + 

YVT 

Korkeakoul 318 

usektori (2011) 







Satakunta 

Koko maa 

Pori 

Rauma 

Muu maakunta 


maahan. 

Tutkimus-kehitystoiminnan keskittyminen (T&K- 

ja 

henkilöstöö 2009) 

22 



Satakunnan maakuntaohjelma 2011 -2014 rakentuu seuraavien toimintalinjojen sekä tavoitteiden 

varaan 23 : 

1. Osaava Satakunta (toimintalinja 1) 

• Energiaosaaminen Satakunnan veturiksi 

• Yrittäjyydestä elämänasenne 

• Koulutusta, tutkimusta ja yhteistyötä 

2. Saavutettava Satakunta (toimintalinja 2) 

• Maakunnan tasapainoinen kehittäminen maankäytön suunnittelun lähtökohtana 

• Liikennejärjestelmä 

• Yhdyskuntarakenteen tekninen huolto 

• Monipuoliset asumisen ja matkailun mahdollisuudet 

3. Energinen ja hyvinvoiva Satakunta (toimintalinja 3) 

• Hyvä asua ja harrastaa 

• Toimiva kuntarakenne ja palvelutarjonta 

• Terveyttä, kulttuuria ja liikuntaa 

• Luontoa ja ympäristöä kunnioittaen 


Aiemman osaamisprofiilikartoituksen 24 pohjalta Satakunnan merkittäviä aloja ovat muun 

muassa laivanrakennus ja offshore-laitteet, metallien jalostus sekä tekstiiliteollisuus. 

Myös paperin ja paperituotteiden valmistus sekä energiantuotanto ja siihen liittyvät alat 

ovat merkittäviä alueen elinkeinorakenteen kannalta. 

Maakunnan esiin nousevia osaamisaloja ovat erityisesti meriteknologia eri muodoissaan, 

mutta erityisesti offshore-sovellukset. Myös energiateknologi eri muodoissaan (magneettiteknologia, 

aurinko, tuuli) sekä energia-alan oheispalvelut ovat suhteellisesti vahva 

osaamisalue. Tekstiili- ja vaatetuspuolella muun muassa älyvaatteet ovat erikoisosaamisalue. 

Erilaiset teollisten tuotteiden valmistukseen liittyvät teknologiat ovat myös monelta 

osan vahvoja osaamisalueita (muun muassa värimetallit, magneettiteknologiat, hanat 

ja erilaiset prosessiteknologiat). Myös kemiallisen metsäteollisuuden sekä elintarviketeollisuuden 

osalta löytyy erityistä tietotaitoa. 


Kyselyn perusteella satakuntalaiset vastaajat suhtautuvat maakuntaohjelman tavoitteiden 

saavuttamiseen hieman muita Länsi-Suomen maakuntien asukkaita kriittisemmin. 

Parhaiten tavoitteet on saavutettu toimivan kuntarakenteen ja palvelutarjonnan osalta 

(toimintalinja 3). Paradoksaalisesti maakuntaohjelmalla on vaikea vaikuttaa kuntarakenteen 

kehitykseen. Toisen toimintalinjan painopistealueista parhaiten on onnistuttu liikennejärjestelmän 

kehittämisessä, jonka suhteen on tehty paljon lobbausta. Ensimmäisen 

toimintalinjan kolmesta tavoitteesta vastaajat antoivat parhaan arvosanan ”Yrittäjyydestä 

elämänasenne” -painopistealueelle. 

23 

Satakunnan maakuntaohjelma 2011 -2014 

24 



51 

Taulukko 14. Satakunnan maakuntaohjelman painopistealueissa onnistuminen toimintalinjoittain (asteikolla 


Toimintalinja 1: Osaava Satakunta 

Energiaosaaminen Satakunnan veturiksi 2,85 

Yrittäjyydestä elämänasenne 3,10 

Koulutusta, tutkimusta ja yhteistyötä 2,95 

Toimintalinja 2: Saavutettava Satakunta 

Maakunnan tasapainoinen kehittäminen maankäytön suunnittelun lähtökohtana 2,92 

Liikennejärjestelmä 3,20 

Yhdyskuntarakenteen tekninen huolto 3,00 

Monipuoliset asumisen ja matkailun mahdollisuudet 2,64 

Toimintalinja 3: Energinen ja hyvinvoiva Satakunta 

Hyvä asua ja harrastaa 2,46 

Toimiva kuntarakenne ja palvelutarjonta 3,34 

Terveyttä, kulttuuria ja liikuntaa 2,80 

Luontoa ja ympäristöä kunnioittaen 2,48 


Satakunnan maakuntaohjelmassa asetettujen painopistealueiden osalta parannettavaa 

on etenkin kolmannen toimintalinjan teemojen suhteen. Näistä kriittisimmin vastaajat 

suhtautuivat ”Hyvä asua ja harrastaa” sekä ”Luontoa ja ympäristöä kunnioittaen” 

painopisteisiin. Kehitettävää on myös asumisen ja matkailun sekä terveyden, kulttuurin 

ja liikunnan saralla. 

Tulevaisuudessa satakuntalaiset pitävät tärkeänä panostuksia koulutukseen, tutkimukseen 

ja yhteistyöhön. Porin yliopistokeskuksen toimintaan ollaan tyytyväisiä, mutta 

samalla maakunnassa ollaan huolissaan soveltavan tutkimuksen hyödyntämisen mahdollisuuksista. 

VTT:llä oli aiemmin virka yliopistokeskuksena, ja tavoitteena oli laajentaa 

VTT:n toimintaa Satakunnassa alueelliseksi toimipisteeksi. Nyt virka on kuitenkin lopetettu. 

Koulutuksen ja tutkimuksen tulisikin kulkea aluekehitysjärjestelmän rinnalla, tulevia 

muutoksia ennakoiden ja toimintaympäristön muutoksiin reagoiden. Nykyisen koulutusjärjestelmän 

kautta se kuitenkin koettiin haasteelliseksi. Se edellyttäisi joustavaa, itsenäisistä 

toimijoista rakentuvaa järjestelmää. 

Paljon huomiota jo tähän mennessä osakseen saanut liikenne koetaan tärkeänä kehittämiskohteena, 

samoin kuin energiaosaamisen kehittäminen. Hyvänä esimerkkinä 

energiasektorilta voidaan mainita niin sanottu Kirkkokallion konsepti, joka on tarkemmin 

kuvattu alla. Yrittäjyydessä Satakunta voi jatkossa edelleen vahvistaa aktiivisuuttaan. 

Vertaisoppimiseen ja tiedonvaihtoon liittyvistä käytännöistä on saatavilla hyvää vertailutietoa 

sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Tähän liittyen olisi tärkeää selvittää tarkemmin 

PK-sektorin tarpeet ja kehittää ennakointijärjestelmiä. Yritykset ja yrittäjät pitäisi 

saada nykyistä paremmin integroitua maakunnan kehittämiseen. 

Lähienergian kehittämisaloitteet, mm. Kirkkokallion konsepti ”suljetun kierron 

järjestelmä” 

Energiatehokas Kirkkokallio: Elintarvikeyritysten teollinen symbioosi on Honkajoen 

Kirkkokallion teollisuusalueella kehitetty toimintamalli, jossa yritysten välinen yhteistyö 

perustuu energia- ja materiaalitehokkuuden kokonaisoptimointiin. Alueella 

on keskitetty lämmön- ja höyryntuotanto (15 MW) sekä niiden ketjutetut jakelujärjestelmät, 

joissa hyödynnetään eri prosessien ylijäämäenergiat käyttökohteissa, jonne 

ne parhaiten soveltuvat. Vastaavalla tavalla hyödynnetään Kirkkokallion yrityksissä 

tuotetut kakkoslaadun elintarvikkeet, jotka pyritään hyödyntämään alueen


ruokatehtaan toimesta uusina valmisruokatuotteina. Alue on ainutlaatuinen teollisuusekologisen 

toimintamallin agroekologinen sovelluskohde Suomessa ja sisältyy 

myös Satakunnan ilmasto ja energiastrategiaan. (Satakuntaliitto 2012: Satakunnan 

ilmasto- ja energiastrategia, ks. myös www.foodpark.fi). 

Hanke on hyvä esimerkki satakunnan pyrkimyksistä laajentaa ja monipuolistaa energiaosaamisensa 

pohjaa. Toisena esimerkkinä voidaan maininta Porin Ahlaisiin rakennettava 

Suomen suurin tuulivoimapuisto, josta uutisoitiin tammikuussa 2013 

Alueelliseen kehittämiseen kaivataan kyselyn tulosten perusteella uusia työkaluja. 

Olemassa olevien työkalujen rinnalle toivotaan menetelmäkehitystä, koska nykyisen järjestelmän 

ei uskota olevan riittävä vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Lisäksi peräänkuulutettiin 

toimintaa laadittujen strategioiden (elinkeino-, innovaatio- ja alueelliset strategiat 

sekä kansalliset ohjelmat) mukaisesti. Toisaalta esiin nostettiin myös tarve luoda 

aluetasolle vain yksi sitova ohjelma, jolla olisi suurempi painoarvo. Tähän liittyen korostettiin 

valintojen tekemisen tärkeyttä sekä konkretiaa (pois ”toiveiden tynnyristä”). Hyvää 

maakuntaohjelmassa on, että perustekijät on oivallettu. Niillä ei kuitenkaan vaikuteta 

tavoitteisiin ja tekemiseen, joten vaaditaan vielä lisää toteutuksen roolituksen jämäköittämistä. 

Painopiste tulisikin siirtää hallinnosta ja byrokratiasta tekemiseen. 

Haastatteluissa nousseita näkökulmia on tiivistetty oheiseen SWOT-taulukkoon 

. 

Taulukko 15. Tehtyjen haastattelujen pohjalta tunnistetut SWOT -ulottuvuudet 

VAHVUUDET 

HEIKKOUDET 

Valmistelun osallistavuus ja avoimuus 

Organisaatioiden yksituumaisuus ja toimiva 

yhteistyö (maakunnan liitto, ELY, kehitysyhtiöt, 

Porin yliopistokeskus ja Satakunnan AMK) 

Sisällölliset TKI-edistysaskeleet (esim. energian 

alueella, OSKE) 

Yritysten kansainvälistyminen 

Myönteistä kehitystä: 

Energia 

Työperäinen maahanmuutto 

Saavutettavuuden parantamiseksi tehty lobbaus 

(valtatie 8) 

Elintarvikeklusteri (lähiruoka) 

Elämystuotanto 

Hyvinvointiteknologian living lab 

PK-yritystoiminnan hyvä kehitys 

Tutkimusyhteistyö 


Riittämätön priorisointi ja tavoitteiden 

yhteismitallisuuden puute, ”toiveiden tynnyri” 

Selkeän mitattavissa olevan tavoitetilan 

puuttuminen, mittariosaamisen puute 

Tavoitteiden hajanaisuus ja ristiriitaisuus 

Toiminnan hajanaisuus 

Tekstin virkamiesmäisyys ja profiloimattomuus 

Vähäinen TKI-intensiteetti 

Puuttuva rohkeus tehdä valintoja 

Valmisteluprosessin laatu välittyi riittämättömästi 

toteutukseen 

Konkretian puute ja sirpaleisuus 

Ohjelmien erilaiset aikajänteet 

Sisäänpäinlämpiävyys ja itseriittoisuus 

UHAT 

Valmisteluvaiheen hyvät ideat ja niiden 

konkretisoiminen 

Ennakoinnin uudet aloitteet (ENSA 

aikuiskoulutuksen laadullisen arvioinnin alueella ja 

Sataviisari, maakunnallinen ennakointiportaali) 

Sidosryhmätyö 

”Satakunta on kuin Suomi pienoiskoossa, siksi se 

on erinomainen testausalusta” 

Pienyritysosaaminen (mallia Etelä-Pohjanmaalta ja 

Pohjanmaalta) 

Yritysten äänen parempi kuuleminen 

Aktiiviset elinkeinoelämän järjestöt 

Institutionalisoidumpi toimintamalli TKI-toiminnan 

tehostamiseksi, ulkopuolisen asiantuntemuksen 

käyttäminen tarvittaessa 

Työvoiman uusintamisen epäonnistuminen 

(ikääntyminen ja koulutuspaikkojen vähentäminen) 

Kansallisen ja alueellisen tason dialogin puute, 

valmistelutilanteen epäselvyys (ELY- ohjelmat ja 

INKA, saadaanko OSKEsta kaikki hyödyt siirrettyä?) 

Kansallisen aluepolitiikan puute (ei resursseja 

toteuttaa, hyvä suunnittelu edellyttäisi toteutuakseen 

vastintahoa eli resursseja) 

Nykyinen suunnittelujärjestelmä (liitolla omat 

suunnitelmansa, kansallisella tasolla omansa, ELYllä 

vielä omat, lisäksi näillä eri aikajänteet)


53 

4.3.16 Varsinais-Suomi 


Varsinais-Suomi koostuu 28 kunnasta sekä 22 000 saaresta. Asukkaita maakunnassa on 

lähes puoli miljoonaa, joista suuri osa asuu Kaarinassa, Liedossa, Loimaalla, Naantalissa, 

Raisiossa, Salossa, Turussa ja Uudessakaupungissa. Elinkeinorakenne on teollisuusvaltainen, 

koostuen esimerkiksi Turun telakasta ja sen alihankkijaverkostosta. Meri- ja metalliteollisuus 

ovat luoneet pohjan muulle teollisuudelle (koneiden, laitteiden sekä autojen 

valmistus). Elektroniikka-ala on perinteisesti ollut vahva erityisesti Salossa, jossa Nokian 

työpaikkojen leikkaukset ovat johtaneet viime vuosina haasteelliseen tilanteeseen. Toimialan 

kehitys vaikuttaa laajasti koko maakunnan hyvinvointiin. 

Perinteinen teollisuus on menettänyt asemiaan palvelusektorille, kuten muuallakin maassa. 

Maataloustuotannolle (elintarviketeollisuuden raaka-aineiden tuotanto) maakunnassa 

on edelleen erinomaiset olosuhteet. Uutta teollista nostetta haetaan esimerkiksi valmistamalla 

uudentyyppisiä sähkö- ja hybridiautoja Uudenkaupungin autotehtaalla sekä 

panostamalla bioalaan. Lisäksi maakunta tarjoaa monipuolisen mahdollisuuden matkailun 

kehittämiselle, jonka valttina on saaristo ja merellisyys yhdistettynä entistä enemmän 

kulttuuriin ja elämystuotantoon. 

Kuvio 7. Varsinais-Suomen maakunnan osaamisprofiili 

Kotimaiset 


1000 asukasta 

Nopean kasvun yritykset 

(ELY-keskuksittain) 

(2010) 

Tekesin TKI rahoitus / 

BKT 

2,000 

1,800 

1,600 

1,400 

1,200 

1,000 

0,800 

0,600 

0,400 

0,200 

0,000 

T&K-henkilöstön osuus 

työllisistä (2009) 

T&K-menot / BKT (2009) 

Yritykset 3481 

(2011)) 

Julkinenn 

308 (2011) 

sektori + 

YVT 

Korkeakoul 

3829 

usektori 

(2011)) 



Yritysten osuuss kaikista 

T&K-menoista 



Varsinais-Suomi 

Koko maa 

Turku 

Salo 

Muu maakunta 


maahan. 

Tutkimus- ja 

kehitystoiminnan 

keskittyminen (T&K- 


Varsinais-Suomen maakuntaohjelma 2011 -2014 rakentuu seuraavien toimintalinjojen 

sekä tavoitteiden varaan 26 : 

1. Monipuolinen osaaminen ja kilpailukykyiset elinkeinot (toimintalinja 1) 

• Osaavan työvoiman saannin varmistaminen ja työllisyyden turvaaminen 

• Yritystoiminnan ja yhteistyöverkostojen vahvistaminen 

• Maakunnan korkean osaamisen vahvistaminen ja uuden teknologian käyttöönotto 

• Kansainvälistäminen 

• Luovat toimialat 

25 

http://www.varsinais-suomi.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=48&Itemid=121&lang=fi 

26 

Varsinais-Suomen maakuntaohjelma 2011 -2014


2. Eheä yhdyskuntarakenne ja vetovoimainen toimintaympäristö (toimintalinja 2) 

• Vahva vaikuttaja Itämerellä 

• Yhdyskuntarakenteesta kestävä 

• Toimiva liikennejärjestelmä 

• Vetovoimainen ympäristö 

• Energia ja yhdyskuntahuolto 

3. Kattavat hyvinvointipalvelut ja turvallinen elämä (toimintalinja 3) 

• Kunta- ja palvelurakenne kaipaa uudistamista 

• Turvataan peruspalvelut 

• Kiinni elämässä 

• Turvallinen ja viihtyisä elinympäristö 

• Monikulttuurisuus ja moniarvoisuus 

4. Läpileikkaava teema 

• Ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja muutokseen sopeutumiseen liittyvät toimenpi 

teet 

Keskeiset osaamisalueet : 

Aiemman osaamisprofiilikartoituksen 27 pohjalta Varsinais-Suomen maakunnan vahvat 

toimialat keskittyvät erityisesti meritekniikkaan, koneiden ja kulkuneuvojen valmistukseen 

sekä lääketeollisuuteen. Myös elintarviketeollisuus on varsin vahvaa. 

Maakunnan vahvoja osaamisaloja ovat perinteinen laivanrakennus, merenkulku ja meriteknologia, 

lääkeala ja bioteknologia, erityisesti lääkekehitys, diagnostiikka ja eri prosessiteknologiat, 

elintarviketeknologia (kytköksissä bioalaan), terveys ja hyvinvointiteknologia 

sekä tietoja viestintäteknologia. Nousevia osaamisaloja ovat muun muassa 

nanoteknologian sovellukset sekö kulttuurimatkailu. 


Varsinais-Suomen maakuntaohjelman jokaisessa toimintalinjassa on useita painopistealueita, 

joissa vastaajat katsovat tavoitteiden saavutetun hyvin. Tällaisia teemoja ovat 

erityisesti yritystoiminnan ja yhteistyöverkostojen vahvistaminen, maakunnan korkean 

osaamisen vahvistaminen ja uuden teknologian käyttöönotto (toimintalinja 1), vahva 

vaikuttaja Itämerellä sekä energia ja yhdyskuntahuolto (toimintalinja 2) ja kunta- ja 

palvelurakenne kaipaa uudistamista sekä turvataan peruspalvelut (toimintalinja 3). Satakunnan 

tavoin kunta- ja palvelurakenteeseen liittyvässä painopistealueessa maakuntaohjelman 

on arvioitu onnistuneen hyvin, vaikka ohjelmalla ei suoraan voidakaan 

vaikuttaa kuntarakenteeseen. Lisäksi maakuntaohjelman läpileikkaavassa teemassa – ilmastonmuutoksen 

hillitsemiseen ja muutokseen sopeutumiseen liittyvät toimenpiteet – 

on onnistuttu hyvin. 

27 



55 

Taulukko 16. Varsinais-Suomen maakuntaohjelman painopistealueissa onnistuminen toimintalinjoittain (asteikolla 


Toimintalinja 1: Monipuolinen osaaminen ja kilpailukykyiset elinkeinot 

Osaavan työvoiman saannin varmistaminen ja työllisyyden turvaaminen 3,10 

Yritystoiminnan ja yhteistyöverkostojen vahvistaminen 3,50 

Maakunnan korkean osaamisen vahvistaminen ja uuden teknologian käyttöönotto 3,40 

Kansainvälistäminen 3,10 

Luovat toimialat 2,50 

Toimintalinja 2: Eheä yhdyskuntarakenne ja vetovoimainen toimintaympäristö 

Vahva vaikuttaja Itämerellä 3,70 

Yhdyskuntarakenteesta kestävä 3,10 

Toimiva liikennejärjestelmä 2,60 

Vetovoimainen ympäristö 2,90 

Energia ja yhdyskuntahuolto 3,40 

Toimintalinja 3: Kattavat hyvinvointipalvelut ja turvallinen elämä 

Kunta- ja palvelurakenne kaipaa uudistamista 3,40 

Turvataan peruspalvelut 3,30 

Kiinni elämässä 2,70 

Turvallinen ja viihtyisä elinympäristö 2,70 

Monikulttuurisuus ja moniarvoisuus 3,30 

Lisäksi läpileikkaavana teemana 

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja muutokseen sopeutumiseen liittyvät 

3,40 

toimenpiteet 


Valintojen tekemistä toivottiin ja selkeämpien keihäänkärkien valitseminen nousi 

esille yhtenä avainteemana. Kehittämiskohteita tunnistettiin kyselyssä sekä suunnittelu-, 

valmistelu- että osallistamisvaiheessa, samoin kuin toteutuksessa ja siihen liittyvässä 

vuoropuhelussa, työnjaossa ja valinnoissa. Alueellisia vahvuuksia ja mahdollisuuksia 

puntaroiden tulisi tunnistaa kehitettävät teemat yksityiskohtaisemmin. Tarve profiloitua 

korostui, eli pitäisi löytää "meidän juttuja" ja uida vaikka vastavirtaan. Varsinais-Suomen 

osalta tämä voi tarkoittaa esimerkiksi teollisuuden kilpailukykytekijöiden turvaamista 

muiden puhuessa luovasta taloudesta ja palveluista. 

Maakuntaohjelman painopistealueiden suhteen eniten parannettavaa on luovissa toimialoissa 

sekä toimivan liikennejärjestelmän kehittämisessä. Myös ”kiinni elämässä” 

ja ”turvallinen ja viihtyisä elinympäristö” teemoissa olisi voitu onnistua paremmin. Tulevaisuudessa 

varsinaissuomalaiset vastaajat pitivät erityisen tärkeinä painopistealueina 

osaavaan työvoiman saannin varmistamista ja työllisyyden turvaamista, yritystoiminnan 

ja yhteistyöverkostojen vahvistamisesta sekä korkean osaamisen vahvistamista ja uuden 

teknologian käyttöönottoa. 

Ohjelmapainopisteisiin toivottiin terävöittämistä ja tiukempia valintoja. Valmistelutyössä 

tulisi olla selkeämpi toimeksianto, jolla turvataan maakunnalle oleellisten painopisteiden 

valinta. Nykyisen ohjelman kritisoitiin sisältävän sekaisin sekä laajoja teemoja 

että yksittäisiä hankkeita. Arvioinnin aikana toteutetussa aineistonkeruussa korostettiin 

maakuntaohjelman tarvetta luoda toimivat puitteet ja tarpeen tullen pakottaa yhteistyöhön 

(hankerahoittajan vastuu) eri tahoja. Maakuntaohjelman tulee olla paremmin linjassa 

rakennerahasto-ohjelmien ja ELYjen toimintasuunnitelmien kanssa. Kuntien ohjelmien 

tulee siten noudattaa maakuntaohjelmien linjauksia. Samalla kehotettiin kohdentamaan 

rakennerahastohankkeita maakuntaa hyödyttävään soveltavaan tutkimus- ja kehitystyöhön. 

Kaikkiaan kaivattiin rahoitusmahdollisuuksien suhteen realismia, jonka pohjalta tulisi 

ideoida maakunnan tulevaisuuden menestystekijöitä sekä löytää uusia, innovatiivisia 

avauksia maakuntatasolla.


Seurantaa on kehitetty myönteiseen suuntaan, mutta huomiota edellytetään jatkossakin. 

Maakuntasuunnitelmaan ja ohjelmaan on selkeästi kirjattava ne toimenpiteet, vastuutahot, 

seurannan ja arvioinnin mittarit sekä aikataulu, joilla toimenpiteiden seuranta 

ja arviointi toteutetaan. Väliarvioinnin jälkeen on mahdollisuus tehdä korjaavia toimenpiteitä. 

Järjestelmästä on tiedotettava enemmän ja laajemmin; jokainen viranomaistaho, 

koulutusorganisaatiot sekä työ- ja elinkeinoelämän edustajat on vastuutettava perehtymään 

maakuntaohjelmaan ja hakemaan oma tehtävänsä sen toteuttamisessa. 

Maakunnallinen suunnittelujärjestelmä edellyttää uudistamista. Monet arvioinnin aikana 

kuullut tahot totesivat maakuntasuunnitelman olevan varsin keinotekoinen yrityksessään 

yhdistää maankäytön suunnittelu ja toiminnallinen suunnittelu. Maakuntaohjelman 

suurimmat puutteet johtuvat siitä, että alueen ELY-keskus ei osallistu aidosti sen laadintaan, 

jolloin elinkeinoelämän kehittämistarpeiden tuntemus jää prosessissa liian vähäiseksi. 

Kuten eräs haastateltava totesi, osa maakuntaohjelman sisällöstä jää triviaalille tasolle, 

osa päätyy haavemaailman puolelle. 

Reagointikykyä on saatava lisää. Nykyinen järjestelmä koetaan varsin toimivaksi, mutta 

esim. maakuntaohjelman valmistelua tulisi terävöittää ja muun muassa teemaryhmät 

koota tasapuolisesti eri toimijoista (esimerkiksi elinkeinoelämän näkemys tulee olla kaikissa 

teemaryhmissä). Myös nopeiden muutosten aikana vaalikausille pohjautuva neljän 

vuoden suunnitteluaikaväli on liian pitkä. Lisäksi maakunnassa on melko paljon päällekkäisiä 

ohjelmia, jotka osin noudattavat eri aikataulua tai ohjelmasykliä ja sekoittavat kokonaisuutta 

ja illuusion johdonmukaisesta suunnitelmallisuudesta. Osa arvioinnin aikana 

kuulluista tahoista näki, että maakuntastrategia (ohjelma ja suunnitelma) voisivat olla 

entistä enemmän kokoavassa roolissa. 

Koulutusvienti 

Valtioneuvosto teki keväällä 2010 periaatepäätöksen suomalaista koulutusvientiä 

koskevista strategisista linjauksista, joiden mukaan Suomi on yksi maailman johtavista 

koulutukseen ja koulutusjärjestelmän laatuun perustuvista talouksista, ja 

että koulutuksen osuus Suomen kokonaisviennistä kasvaa merkittävästi vuoteen 

2015 mennessä. Varsinais-Suomen liitto on rahoittanut Turun yliopiston toteuttaman 

kartoitushankkeen koskien koulutusta ("Koulutuksen ja osaamisen viennin 

selvityshanke Turun korkeakouluissa"). Jo nykyisellään Varsinais-Suomella on 

merkittäviä vientituotteita ja sosiaalisia innovaatioita koulutussektorilla, mm. KiVa 

Koulu (Salmivalli, C., Kärnä, A., & Poskiparta, E. (2011) Counteracting bullying in 

Finland: The KiVa program and its effects on different forms of being bullied. International 

Journal of Behavioral Development,35, 405-411). 

Parhaillaan meneillään olevan kehittämistyön tavoitteena on toimintaprosessien 

kuvaaminen verkostomaiselle koulutuksen viennille, pilottien rakentaminen koulutusorganisaatioiden 

profiilin mukaisesti ja jatkohankkeiden työstäminen. 

Näyttöä ja tutkimustietoa, samoin kuin ennakointitietoa tarvitaan. Tämä liittyy myös 

seurannan kehittämiseen. Maakuntaohjelman pitäisi perustua kattavampaan alueanalyysiin 

ja maakuntasuunnitelman muotoa tulisi kehittää tavoitteita konkreettisemmin visioivaan/visualisoivaan 

muotoon: tavoite/visio-kehityspolku-maakuntaohjelman toimenpiteet. 

Vaikuttavuutta voisi myös tehostaa lisäämällä ohjelmatyössä yksinkertaistamista ja 

johdonmukaista yhteensovittamista. Maakuntatasolla nähdään osin olevan liikaa ohjaavia 

dokumentteja, joilla ei kuitenkaan ole riittävästi konkreettista vaikutusta.


57 

Yhtenä tärkeimpänä kysymyksenä nousi myös hallintojärjestelmän ja suunnittelurakenteen 

muoto tulevaisuudessa, mukaan lukien maakuntaliittojen rooli. Minkälainen 

se on muuttuvassa kuntakentässä, edunvalvonnassa, suunnittelussa ja palvelujen järjestämisen 

rakenteissa? Pitäisikö maakuntasuunnitelman ja -ohjelman itse asiassa käsitellä 

vain sellaisia asioita, joissa maakuntaliitolla on toimeenpanevaa roolia? 

Innovaatioyhteistyön tiivistäminen 

Nykyinen osaamiskeskusohjelmakausi päättyy vuonna 2013 ja Työ- ja elinkeinoministeriö 

on käynnistänyt uuden ohjelmallisen välineen valmistelun ”INKA” (innovatiiviset 

kaupungit) nykyisen osaamiskeskusohjelman ”OSKE”n seuraajaksi 

2014 alkavalle kaudelle. Turku Science Park ja Turun kaupunki yhteistyössä ELY 

-keskuksen kanssa ovat käynnistäneet alueellisen prosessin valmistelemaan toimintamallia, 

joka tähtää selvästi aiempaa vahvemmin kohdennetun innovaatioalustan 

rakentamiseen ja toiminnan keskittämiseen muutamille alueellisille vahvuusaloille. 

Uudistuvan liiketoiminnan synnyttämiseksi Varsinais-Suomessa pyritään lähentämään 

yliopistoja, korkeakouluja ja eri osaamisaloja toisiinsa sekä parantamaan 

alkuvaiheen yritysten palveluja kehittämällä niille suunnattua palvelutarjontaa, 

kuten yrityshautomot, Boost Turku ja Protomo. Kasvuhakuisen ja kansainvälistyvän 

liiketoiminnan osalta pyritään parantamaan kasvuyritysten rahoituksen saantimahdollisuuksia 

alueellista riskirahoitusta kehittämällä. 

Haastatteluissa nousseita näkökulmia on tiivistetty oheiseen SWOT-taulukkoon 

. 

Taulukko 17. Tehtyjen haastattelujen pohjalta tunnistetut SWOT -ulottuvuudet 

VAHVUUDET 

HEIKKOUDET 

Yhteistyö toimii ja tiivistynyt rakennemuutoksen 

myötä edelleen. 

Kärkihankkeet edenneet myönteisesti, esim. Blue 

Ocean, meriteollisuus. 

Hyviä käytäntöjä: Lounais-paikka – avoimen 

paikkatiedon edelläkävijä 

Keskuskaupungin roolin ja kuntarakennekysymyksien 

hallinta 


UHAT 

Priorisointia tarvitaan: selkeämmät yhteiset 

tavoitteet mahdollistaisivat paremman 

menestymisen kilpailtaessa resursseista muiden 

maakuntien kanssa. 

Toimeenpanon seuranta vuosittain itsearviointina 

toteuman osalta ”toiminta ei vielä alkanut, toiminta 

käynnistynyt, edistynyt kohtuullisesti, edistynyt 

hyvin, toteutettu kokonaan” 

Sektoriministeriöiden poteroituminen 

Tarvitaan tiiviimpi keskusteluyhteys keskushallinnon 

suuntaan


Biokuvantamisen keskukseen liittyvä innovaatioyhteistyö 

Maakuntaohjelman puitteissa on edistetty Turun biokuvantamisen keskuksen 

kehittämistä Pohjoismaiden johtavaksi alan keskukseksi. Turun yliopisto 

ja Åbo Akademi ovat systemaattisesti kehittäneet bioalan tutkimusinfrastruktuuria. 

Pisimmälle kehittyneitä aloja ovat biokuvantaminen, systeemibiologia 

ja tautimallinnus. Hanke on myös yksi edunvalvonnan kärkihankkeista liiton 

2013 budjettiedunvalvontalistalla ja tavoitteena on saada hankkeen rahoitus 

kestävälle pohjalle. Maakuntahallitus antoi 27.2.2012 erillisen tukevan lausunnon 

asiakokonaisuudesta Opetus- ja kulttuuriministeriölle. Liitto on myös aktiivisesti 

osallistunut eri yhteyksissä toiminnan promotoimiseen yhteistyössä 

yliopistojen kanssa. Lisäksi hanke tarvitsee rahoitusta edetäkseen menestyksekkäästi 

eurooppalaisessa Eurobioimaging -infrastruktuurihankkeessa.


59 

5. TEMAATTISET JOHTOPÄÄTÖKSET JA HUOMIOT 

TULEVAISUUSTARPEISTA ARVIOINNIN TULOSTEN 

POHJALTA 

Maakuntakohtaisten johtopäätösten pohjalta on koottu joukko läpileikkaavia, maakuntarajat 

ylittäviä johtopäätöksiä, jotka liittyvät arviointitoimeksiannon tavoitteisiin koota 

kokonaisarvio maakuntaohjelmatyön toimivuudesta alueen kehittämisen välineenä, 

sekä arvio maakuntaohjelmatyön tuloksellisuudesta ja vaikuttavuudesta, liittyen 

erityisesti edellisen arvioinnin suosituksiin. Toimeksiannon mukaisesti johtopäätökset 

pyrkivät myös tarjoamaan välineitä uuden ohjelmakauden työhön. Tässä tarkoituksessa 

pohditaan sitä, miten vaikuttavuutta edelleen voisi vahvistaa eri sisältöteemoihin ja toimintamalleihin 

liittyen. Analyysin pohjalta etsitään myös vaihtoehtoisia näkökulmia siihen, 

olisiko jokin toisenlainen lähestymistapa alueelliseen kehittämiseen nykyistä toimivampi. 

Johtopäätökset liittyvät erityisesti seuraaviin teemoihin: 

a) maakunnan toimijoiden yhteiseen kehittämisnäkemykseen ja yhteistyöhön ja näiden 

vahvistumiseen, 

b) toimijoiden sitoutuneisuuteen ja 

c) aluekehityksen tavoiteasetannan toteutumiseen. 

Lisäksi analyysi sisältää arvion siitä, kuinka edellisessä yhteisarvioinnissa vuonna 2009 

esitetyt suositukset ovat toteutuneet. Tuolloin tehdyt suositukset liittyivät seuraaviin 

teemoihin, joihin samoin otetaan kantaa seuraavissa johtopäätöksissä: 

d) Kumppanuudet ja osallistavuus, 

e) ohjelmatyön uudet menetelmät, 

f) (elinkeino- ja innovaatiotoiminnan) uudistusvoimaisuus ja osaaminen 

g) aluerakenne ja MAL-ratkaisut (ml. houkuttelevien asumis- ja toimintaympäristöjen 

kehittäminen) sekä 

h) maaseutu-kaupunki -vuorovaikutus. 

5.1 Ohjelmallisen aluekehittämisen järjestelmätason muutostarpeet ja maakuntaohjelman 

aseman kehittäminen 

Maakuntaohjelman asema nähdään toisaalta yhteen kokoavana ja tässä suhteessa 

hyödyllisenä, mutta toisaalta ulkoiselta ohjaavuudeltaan heikkona. Joissakin tapauksissa 

maakuntaohjelmaa hyödynnetään kehittämisen ja suunnittelun työkaluna (”muistilistana” 

tai ”unilukkarina”), erityisesti suunnitteluammattilaisten toimesta. Ohjaavuus on 

heikkoa, koska maakuntaohjelmalla ei pystytä vaikuttamaan kuin suoraan maakuntaohjelman 

piiriin kuuluviin toimijoihin ja prosesseihin. Erityisesti kansallisella tasolla tehdään 

päätöksiä (esimerkiksi liikenne- tai energiaratkaisuihin, koulutuspaikkojen suunnitteluun 

tai innovaatiopoliittisiin avauksiin liittyen) riippumatta maakuntien painopistevalinnoista. 

Maakuntaohjelman huomioiminen ELY-keskusten tulosohjauksessa voisi olla yksi potentiaalinen 

keino vaikuttaa tämän ohjauksen terävöittämiseen. Käytäntö on vielä muotoutumassa, 

mutta jo vuoropuhelun avaaminen on koettu tervetulleeksi. 

Aluekehittämisen ohjelmallinen suunnittelujärjestelmä koetaan hidasliikkeiseksi ja 

jäykäksi. Nykyinen maakuntien aluekehitysjärjestelmä ei ole riittävän joustava tai uusiin 

nopeasti muuttuviin olosuhteisiin reagoiva. Kehitykseen toivotaan maakunnissa nykyistä 

ketterämpää, reagoivampaa ja osallistavampaa otetta. Kansallisella tasolla on kehitetty 

uusia välineitä nopeiden muutoksien tueksi muun muassa äkillisen rakennemuutoksen 

alueiden ja toimialojen muodossa. Vastaavasti elinkeino- ja innovaatiopolitiikan välinei-


tä kehitetään yhä enemmän siihen suuntaan, että ne kykenevät nopeasti vastaamaan 

markkinoiden ja kysynnän kehitykseen sekä tunnistettujen uusien kehityssuuntien hyödyntämiseen. 

Aluetason suunnittelujärjestelmässä ei ole nykyisellään riittävissä määrin 

sisään rakennettu mekanismeja, joilla muutoksia voidaan tunnistaa ja joilla niihin voidaan 

reagoida nopeasti. 

Akuuteimmat muutostarpeet nivoutuvat arvioinnin aikana käsitellyistä teemoista tiiviimmin 

ennakointitietoon ja sen hyödyntämiseen sekä seurantaan. Nopea reagointi 

edellyttää ennakointityön integrointia maakuntaohjelman suunnitteluun, mutta myös kehityksen 

jatkuvaan monitorointiin ja odottamattomien muutosten huomioimiseen ja aktiiviseen 

kanavoimiseen ohjelmatyöhön. Tässä suhteessa tarvittaisiin myös nopeamman 

reagoinnin aluerahaa. 

Heikkoutena järjestelmässä ja ohjelmatyössä nähdään valintojen tekeminen (tai niiden 

vähäisyys). Poliittisesta luonteestaan johtuen maakuntaohjelma on instrumenttina 

enemmänkin kaiken kattava, konsensuaalinen kompromissi kuin rohkeasti valikoiva tai 

terävän kärjen sisältävä. Maakuntastrategiatyössä havaittiin tarve yhdistää pitkän aikavälin 

strategiset tavoitteet konkreettisiin ja seurattaviin tavoitteisiin. Ohjelmissa ja strategiassakin 

on usein riskinä kaiken kattavuus, jolloin fokus ei ole riittävän terävä. Osin 

tämä heikkous johtunee ohjelman edunvalvonnallisesta funktiosta ja siitä, että maakuntaohjelmiin 

on ajateltu olevan tärkeää koota kaikki hankkeet, joita halutaan edistää suhteessa 

sektoriministeriöihin ja valtakunnalliseen päätöksentekoon. Jokainen kunta on 

usein halunnutkin kirjata ohjelmaan kaikki ”keppihevosensa”, mikä on vienyt uskottavuutta 

ja terävää kärkeä ohjelmasta. Kehittämiskokonaisuuksien tunnistaminen ja muutaman 

suuremman kokonaisuuden priorisoiminen lisäisi todennäköisesti vaikuttavuutta, 

resursseja tarkemmin kohdistamalla. Samalla osoitettaisiin maakuntien kykenevän tekemään 

valintoja, joilla päätetään asioista, joita jätetään ohjelmatyön ulkopuolelle ja näin 

ollen resursoimatta, tekemättä tai kehittämättä. 

Uusien mahdollisuuksien tunnistaminen sektoreiden ja teema-alueiden rajapinnoilla 

(esim. ympäristö–energia-elinympäristö-kilpailukyky) on tärkeää. Tässä yhteydessä 

on pohdittu niin sanottua elinvoimapolitiikan teemaa: innovaation, hyvinvoinnin ja elinkeinopolitiikan 

laajempaa kokonaisuutta, jolla maakunnat haluavat profiloitua. Kyse ei 

ole (ainoastaan) semanttisesta siirtymästä, vaan elinkeino-, innovaatio- ja hyvinvointipolitiikan 

tarpeellisesta laajemmasta tulkinnasta ja sektorirajoista irti pyrkimisestä. Toisaalta 

kyse on myös vanhasta kysymyksestä, saataisiinko muiltakin politiikkasektoreilta jotain 

intressinilmaisua aluekehitykseen liittyen, ettei aluekehitys olisi vain TEM:n asia. Mitä 

tässä suhteessa on tehtävissä? Vuoropuhelun lisääminen on itsessään arvokasta, joskin 

sen vaikutus valintoihin ja resursseihin jää käytännössä vähäiseksi. 

Osaamis- ja koulutuspolitiikan sisällöt ja varsinkin resurssit koetaan tulevaisuuden 

kannalta erityisen tärkeinä. Oma koulutus- ja tutkimusosaaminen sekä voimavarat ovat 

ensiarvoisen tärkeitä osaavan työvoiman varmistamisen ja uuden tietämyksen hyödyntämisen 

näkökulmasta. Miten ennakoidaan yritysten tarpeita ja huomioiko OKM:n työ tämän 

puolen? Onko neuvottelumenettelyillä päästävissä parempiin ratkaisuihin vai mikä 

mekanismi tähän tarvittaisiin? Neuvottelumenettelyt on joka tapauksessa maakunnissa 

koettu varsin toimimattomiksi, kuten myös lausuntomenettelyt, jotka vain näennäisesti 

osallistavat ja ”kuulevat” maakuntia valtakunnallisissa kysymyksissä. Maakuntien näkökulmasta 

käytännön merkitys on lopulta pääosin vain resurssiohjauksella: niin kauan 

kuin maakuntaohjelmalla tai muillakaan maakunnallisilla linjauksilla ei ole todellista resurssiohjaukseen 

heijastuvaa vaikutusta, jää vaikutusvalta näennäiseksi. Tarvetta ja tilausta 

on vuorovaikutusohjaukselle informaatio-, normi- ja resurssiohjauksen lisäksi. Maakunnissa 

koetaan usein, että valtakunnan tasolla asioita päätöksentekoon valmistelevat 

tahot eivät tunne heidän olosuhteitaan, tarpeitaan ja vahvuuksiaan. Tällaisesta näkemyksestä 

irti pääseminen edellyttää tiiviimpää ja jatkuvampaa vuoropuhelua ja myös keskushallinnon 

toimijoiden aktiivisempaa jalkautumista maakuntiin.


61 

Heikkoutena koetaan myös, että läpäisevät teemat (kansainvälistyminen, ikääntyminen, 

kestävä kehitys jne.) eivät ole näkyneet konkreettisissa kehittämistavoitteissa 

ja käytännön työn operationalisoinneissa riittävästi. Rajapinnat ovat edelleen varsin 

joustamattomia ja ohjelmat ovat pääosin varsin sisäänpäin lämpiäviä. Tätä kehitystä voimistaa 

osin kansallisen tason normiohjaus tietyillä sektoreilla, mikä lähtökohtaisesti vähentää 

aluetason integroivien kehittämistoimenpiteiden vapausasteita. Päällekkäisyydet 

ja eri kehittämisvälineiden keskustelemattomuus aiheuttaa tehottomuutta voimavarojen 

käytössä ja ohjelmallisen kehittämistyön liiallinen siiloutuminen on tässä suhteessa riski. 

Maakuntaohjelma voisi toimia siiloutumisen vastalääkkeenä, mutta vain mikäli eri sektorit 

ottavat sen suunnittelussaan huomioon samalla painoarvolla. 

Keskuskaupunkien kehittäminen osana maakuntien kehittämistä on monissa maakunnissa 

yhä jännitteinen asia. Vaikka keskuskaupunkien ja kasvukeskusten kehittäminen 

nähdään tärkeänä ja kehityksen vetureita tarvitaan, samalla maakunnan tasapainoista 

ja tasapuolista kehittämistä pidetään tärkeänä ulottuvuutena. Yhtäältä keskuskaupunkien 

potentiaalin hyödyntäminen veturina nähdään mahdollisuutena, mutta toisaalta 

pelätään keskuskaupunkien ulkopuolisten alueiden tipahtavat kehityksestä kokonaan. 

Tällainen epäluulo ja puolustuksellisen reaktio on ymmärrettävää. Asiaan voi vaikuttaa 

ainoastaan avoimemmalla vuoropuhelulla ja keskushallinnon paremmalla jalkautumisella 

sekä altistamisella paikallisen ja alueellisen tason näkemyksille, ideoille ja osaamiselle. 

Yhtenä ratkaisuna vastakkainasettelun vähentämiselle sekä keskusten ja ympäristöalueiden 

yhteistyön ja työnjaon etujen korostamiselle voisi olla erilaisten alueellisten kerrannaisvaikutusten 

ja toiminnallisen työnjakojen nykyistä selkeämpi ja konkreettisempi tunnistaminen, 

esiin nostaminen ja hyödyntäminen. 

Uudistamisen ja ylläpitämisen välillä on selkeä jännite maakunnallisen ohjelmatyön 

sisällä. Toisaalta peräänkuulutetaan olemassa oleville vahvuuksille rakentamista, mutta 

ei kuitenkaan pitäisi olla liikaa kiinni olemassa olevissa vahvuuksissa - miten rakentaa kehittämisjärjestelmä, 

jonka avulla kyetään tunnistamaan uudet potentiaaliset kasvun lähteet 

ja tarttumaan niihin. Alueen ulkopuolisten osaajien ja investointien houkuttelu on 

kriittisestä, samalla kun tärkeänä nähdään myös omiin ominaispiirteisiin nojaaminen. Sisäisen 

ja ulkoisen toimivuuden, identiteetin ja houkuttelevuuden tasapainottaminen tunnistetaan 

haasteeksi. Varsinkin aluerakenteeltaan hajautetummat maakunnat hyväksyvät 

usein sen, että eivät kilpaile tiiviisti rakennettujen kaupunkiseutujen kanssa ja haluavat 

korostaa omia erityispiirteitään tässä suhteessa (hajautetun asumisen, energian ja rakenteiden 

edut). 

Jotta voidaan tietää, mikä on onnistunut ja missä pitää parantaa, on tekemisiä aikaajoin 

arvioitava. Nykyisen ”lakisääteisen minimiarvioinnin” lisäksi tämä edellyttää toimivan 

seurantajärjestelmän ja seurantaindikaattoreiden kehittämistä. Nykyisen maakuntaohjelman 

seurantaindikaattorit ovat sinänsä oikeita aluekehityksen mittareita, mutta 

yksittäisen ohjelman vaikuttavuutta niillä ei pystytä todentamaan. Mihin suuntaan laadullisia 

mittareita ja ohjelman vipuvarsivaikutuksia voisi kehittää, on pitkälti maakuntien 

oman aktiivisuuden ja toimeliaisuuden kohteena oleva kysymys. 

5.2 Maakuntien toimijoiden yhteisen kehittämisnäkemyksen ja yhteistyön vahvistuminen 

Maakuntien ohjelmatyössä on monia alueita, joissa maakunnalliset toimijat ovat luoneet 

toimivat yhteistyörakenteet ja ovat edistyneet yhteisen näkemyksen muotoutumisessa. 

Elinkeino- ja innovaatiopolitiikassa sekä tutkimus-, kehitysja innovaatiotoiminnassa 

on erityisesti monia hyviä esimerkkejä, ulottuen Etelä-Pohjanmaan Epanet-yhteistyöstä 

Pohjanmaan energiaosaamisen markkinointiin ja kehittämiseen tai Satakunnan yliopistokeskuksen 

merkitykseen maakunnan kehittämistoiminnan veturina. 

Maankäyttö, asuminen ja liikenne ovat samoin tulleet tiiviimmän strategisen suunnittelun 

kohteeksi kaupunkiseuduilla. Maakunnissa kokonaisuutena tämä alue on vielä


varsin monensuuntaisten intressien kohtaamisen näyttämönä ja maakuntaohjelman rooli 

on parhaimmillaankin vähäisestä ohjausvaikutuksesta johtuen edunvalvonnallinen. Joissakin 

tapauksissa maakunnallisella edunvalvontatyöllä on ollut merkitystä myös kansallisten 

ratkaisujen kohdalla (esimerkiksi Satakunnan työ länsirannikon satamakaupunkeja 

yhdistävän valtatietä 8:n [E8] kehittämisessä). 

Vuoropuhelu maakunnallisen kehittämisen valinnoista ja painopisteistä on lisääntynyt. 

Tämä nähdään myönteisenä miltei kaikissa maakunnissa. Eroja esiintyy sen suhteen, 

mitkä toimijat ovat kehittämisen ytimessä ja minkä toimijoiden aktivoimista edelleen tarvittaisiin. 

Kaikissa maakunnissa maakuntaohjelmalla ja sen tarjoamalla suunnittelu- ja vuorovaikutusprosessilla 

koetaan olevan myös lisäarvoa. Kuitenkaan kovin korkeaa tämä 

koettu lisäarvoarvo ei ole missään maakunnassa. Maakuntaohjelma on tukenut yhteisen 

näkemyksen muodostumista maakunnallisen kehittämisen painopisteistä. Erityisen 

myönteisesti tähän suhtauduttiin Pohjanmaalla. Vastaavasti Varsinais-Suomessa on tässä 

suhteessa kyselyn tulosten perusteella eniten tehtävää. Profiloitumisessa maakuntaohjelmalla 

on ollut suurin merkitys Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla. Yhteistyö on 

aktivoitunut eniten Etelä-Pohjanmaalla. Kaikissa maakunnissa on edelleen yhteisen näkemyksen 

luomisessa painopisteistä kehittämisen varaa. Lisäksi maakuntaohjelman ja 

maakuntasuunnittelun suhde yhteistyöhön kansallisesti on varsin etäinen. Maakuntaohjelmilla 

koetaan olevan selkeä rooli alueen kehittämisen kokonaisuudessa, erityisesti 

Pohjanmaa ja Etelä-Pohjanmaa erottuvat tässä myönteisesti. 

Yhteistyössä nähdään kehittämistarpeita useimmiten yritysten, järjestöjen ja kansalaisten 

osalta. Keski-Suomen yrityskehittämisen johtoryhmä on hyvä esimerkki yrityskentän 

sitouttamisesta ja huomioimisesta maakunnallisessa kehitystyössä. Satakunnan 

tulevaisuuskäsikirja ja laajamittainen kansalaiskuulemisten rooli on puolestaan hyvä esimerkki 

onnistuneista pyrkimyksistä tuoda maakunnallista ohjelmatyötä lähemmäs ihmisten 

arkea. Etelä-Pohjanmaa ja Pohjanmaa ovat myös onnistuneet luottamushenkilöiden 

osallistamisessa. Pirkanmaalla kolmas sektori ja järjestöt ovat aktivoitu myönteisesti 

mukaan kehittämisprosesseihin. 

5.3 Toimijoiden sitoutuneisuus 

Sitoutumisen lisäämiseksi on tehty monia toimia, mutta sitoutuminen on silti pääosin 

varsin heikkoa. Kaikissa tarkastelemissamme maakunnissa on organisoitu monimuotoisia 

osallistumisen ja vuorovaikutuksen menetelmiä ja foorumeita. Haasteena on 

silti edelleen toimijoiden, erityisesti luottamushenkilöiden ja kuntakentän sitoutuminen 

tehtyihin valintoihin. Sitoutuminen on pitkä prosessi, joka edellyttää luottamuksen rakentumista 

ja luottamushenkilöiden osallistamista. Tässä on onnistuttu arvioinnin tulosten 

pohjalta erityisen hyvin Etelä-Pohjanmaalla, jossa luottamushenkilöt myös näyttävät 

olevan keskimääräistä paremmin tietoisesta maakuntaohjelmasta, sen prosessista ja tehdyistä 

valinnoista. Myös Pohjanmaalla tietoisuus on hyvää, erityisesti tehtyjen kärkivalintojen 

suhteen. 

Toimijoiden sitoutuneisuuden asteen vaihtelua selittävät muutosprosessien nopeus 

ja poliittisen ilmapiirin vaihtelut. Toisaalta toivotaan, että suunnittelu- ja ohjelmaprosesseja 

avattaisiin enemmän myös aluekehittämisen ydinjoukon ulkopuolelle ja kansalaisille. 

Haasteena on, että (miltei määritelmällisesti) toimijajoukon monimuotoistuessa 

myös sitoutuminen laskee. Sitoutuneisuus ei kaikilta osin olekaan paras onnistuneisuuden 

mittari, mikäli se heijastaa tehtyjen valintojen kunnianhimoisuutta: rohkeiden uusien 

valintojen ja edelläkävijäksi tai pilottiasemaan asettumisen hinta voi toisinaan olla sitoutumisen 

heikentyminen. Pääpainopisteistä syntyvä yhteisymmärrys auttaa tosin tällaistenkin 

rohkeiden avausten tekemisessä (esimerkiksi energia-alan kehittäminen Pohjanmaalla 

ja elintarvikeala Etelä-Pohjanmaalla ovat tällaisia valintoja).


63 

Sitoutuminen on tavallisesti varsin suurelta osin kytköksissä mielikuviin toiminnan 

vaikuttavuudesta ja toisaalta toiminnan sekä sen merkityksen ja vaikutusten ymmärrettävyydestä. 

Mikäli maakuntaohjelman tulokset ja vaikutukset voidaan selkeämmin 

osoittaa, tämä helpottaa sitoutumista. Edellistä määrittää pitkälti se, kuinka keskeiseksi 

alueelliset suunnittelu- ja ohjelmaprosessit koetaan aitoina ohjauksen välineinä. Jälkimmäinen 

taas on keskeisemmin sidoksissa suunnitteluprosessin (ja sen lopputuleman) lähestyttävyyteen. 

Sitoutuneisuutta voidaan tätä kautta osin lisätä erityisesti nostamalla 

maakuntaohjelmien painoarvoa aitoina päätöksenteon ja rahoituksen ohjauksen strategisina 

välineinä sekä parantamalla suunnitteluprosessin ymmärrettävyyttä ja lähestyttävyyttä. 

5.4 Aluekehityksen tavoiteasetannan toteutuminen 

Aluekehityksen kannalta tarkasteltava ajanjakso on ollut haasteellinen. Ei voida pitää 

maakuntaohjelmien epäonnistumisena tai syynä, että IT-sektori on kokenut alasajoa 

kaikissakin maakunnissa. Vaikutukset ovat tässä suhteessa olleet erityisen dramaattisia 

Keski-Suomen ja Varsinais-Suomen osalta. Monipuolisen elinkeinorakenteen tärkeys 

on epäilemättä saanut uutta kantavuutta viime vuosien teollisen rakenteen muutosten 

myötä. Haasteita ICT-sektorin lisäksi muun muassa meriteollisuudessa on ohjelmakaudella 

pyritty helpottamaan äkillisen rakennemuutoksen toimialakohtaisten kehittämistoimien 

ja tuen kautta (2010–2012). Valtioneuvosto nimesi meriteollisuuden äkillisen rakennemuutoksen 

toimialaksi joulukuussa 2010 vuoden 2012 loppuun saakka. 

Rakennemuutoksen äkillisyyteen ja kielteisiin vaikutuksiin on parhaimmillaan maakunnassa 

tehdyllä työllä kyetty vaikuttamaan akuuteinta kriisiytymistä helpottavasti. 

Muun muassa Keski-Suomessa maakuntaohjelmatyöllä koetaan olevan merkitystä tämän 

vuoropuhelun tiivistämisessä, vaikka prosessi kenties alkoikin liian myöhään. Uuden 

kasvun eväitä on myös haettu aktiivisesti muun muassa uusien toimiala- ja klusterirajat 

ylittävien kehittämisalustojen avulla. Vetovoimaisten innovaatioympäristöjen kehittämisessä 

on onnistuttu yrityksille ja tutkimus- ja koulutusorganisaatioille kohdennettujen 

yhteisen ponnistusten avulla. Palvelu- ja kehittämistoiminnan osalta voidaan mainita yrityshautomot, 

uusyritystoiminta, testausalustat ja kasvuhakuisen ja kansainvälistyvän liiketoiminnan 

riskirahoituksen ja kansainvälistämispalveluiden kehittäminen. 

Matkailussa ja paikkamarkkinoinnissa erityisen onnistuneena voidaan pitää Varsinais- 

Suomen osalta Turun kulttuuripääkaupunkiprojektia. Tällä lippulaivahankkeella muukin 

maakunta sai varsin myönteistä näkyvyyttä ja projekti loi myönteistä kehittämisen 

ilmapiiriä ja yhteenkuuluvuutta alueelle. Hankkeen myönteisten kerrannaisvaikutusten ja 

mielikuvamerkityksen nopea hyödyntäminen muun yhteistyön ja kehittämistoiminnan 

kannalta on nähty erityisen tarpeelliseksi. Tapahtumamarkkinoinnissa myös Satakunta ja 

Etelä-Pohjanmaa ovat onnistuneet varsin hyvin. 

Jatkossa voisi myös olla mielekästä arvioida uudelleen tavoitteenasetantaa siten, 

että tavoitteissa korostuisivat nykyistä enemmän tavoitteeksi asetettavat toimenpiteet 

ja niiden onnistuminen ja vastaavasti nykyistä vähemmän sellaiset yleisen tason 

tavoitteet, joihin aluekehittämisen välineillä voidaan vaikuttaa vain rajallisesti. 

5.5 Kumppanuudet ja osallistavuus 

Ohjelmatyön osallistavuus on yksi alueista, joissa on paljon kehittämistä. Toisaalta 

voidaan perustellusti myös esittää, että aluekehitystyö on ammattilaisten työsarkaa, jonka 

yleisempi kiinnostavuus voi ymmärrettävästikin jäädä varsin vähäiseksi. Yksi useissa 

yhteyksissä havaittu haaste on niin yksilöiden kuin joukkojen (käyttäjien) tavoittaminen 

ja saaminen kiinnostumaan maakuntatason suunnittelusta. Tämä nousi esiin haastatteluissa 

ja on käytännössäkin koettu turhauttavana ongelmana: saadaanko maakunnallisessa 

ohjelmatyössä taattua kumpaakaan, osallistumista tai edustuksellisuutta, mikä-


li ohjelmatyö on luonteeltaan ammattilaisten hallinnollista kirjoituspöytätyötä? Tulisiko 

kansalaisten olla kiinnostuneita maakunnallisesta kehittämistyöstä? Miten he siitä hyötyisivät? 

Yksi tapa saada aikaan muutosta tässä suhteessa voisi olla käytetty suunnittelukieli. 

Mitä monimutkaisempaa ja ammattisanastolle pohjautuvampaa aluekehityksessä 

käytetty kieli on, sitä vaikeampaa on tehdä aiheesta yleisesti kiinnostavaa. Tässä suhteessa 

siirtymä alueellisesta innovaatiopolitiikasta tai kolmois 28 - ja nelikierremalleista 29 

elinvoimapolitiikkaan voisi olla mahdollisuus, jota voitaisiin käyttää tavoitteellisesti ja tietoisesti 

siirryttäessä kohti alueellista kehittämispolitiikkaa, joissa on tietoisesti etsitty ja 

vahvistettu yhtymäkohtia ihmisten arkeen. 

Maankäytön ja aluesuunnittelun yleiset linjaukset ja tekninen toteutus eivät ole laajoja 

intohimoja herättävää ja suunnittelun kieli koetaan vaikeaksi. Kiinnostusta ei synny 

ainakaan ennen kuin liikutaan kansalaisen omassa lähiympäristössä (esimerkiksi NIMBYajattelu 

30 ). Uudet innovatiiviset avaukset ja kansalaisia ja uusia (palvelujen) käyttäjäryhmiä 

osallistavat menetelmät ovat vasta hiljan otettu aktiivisesti mukaan ohjelmatyöhön. 

Innovatiivisuuden lähteitä myös yritystoiminnassa esiin nostavat prosessit ovat luonteeltaan 

sellaisia, että niissä edellytetään laajempia kumppanuuksia ja mobilisointia. Tässä 

suhteessa maakunnilla on paljon opittavaa toisiltaan, koska tällaisia menetelmiä kehitetään 

ja pilotoidaan eri puolilla hyvin aktiivisesti. Tiedon jakaminen nopeasti ja avoimesti 

eri menetelmien toimivuudesta on tärkeää. 

Kumppanuustyössä on kaikissa maakunnissa suurimpana haasteena koettu yritysedustajien 

äänen kuuluvaksi tekeminen ja mukaan saaminen. Tämä johtuu usein käytännön 

ja toimintatapojen erilaisuudesta: yritysten on vaikea osallistua usein virka-aikana 

organisoituihin tapahtumiin, suunnittelun kieli koetaan vaikeaksi ja epäkonkreettiseksi 

ja prosessit hitaiksi ja joustamattomiksi. Edellä on jo todettu eräiden maakuntien onnistuneen 

erityisen hyvin erilaisissa kumppanuusprosesseissa, mm. Pohjanmaa ja Etelä-Pohjanmaa 

luottamushenkilöiden aktivoimisessa, Satakunta kuntalaisten osallistamisessa, 

Keski-Suomi yritysten mukaan ottamisessa ja Pirkanmaa järjestöjen näkemysten 

mukaan saamisessa. Luovien alojen osalta hyviä tuloksia onkin saatu aikaan muun muassa 

Varsinais-Suomessa ja Pirkanmaalla. Lupaavia foorumi- tai vuorovaikutuselimiä on 

organisoitu, kuten esimerkiksi Keski-Suomen yritysjohtoryhmä. Kansalaisten, kuntalaisten 

ja yksittäisten osaajien ja innovaattorien kanavoimisessa aluekehittämisen suunnitteluprosesseihin 

on epäilemättä kaikilla maakunnilla huomattavasti parantamista. 

Kumppanuustyössä myös infrastruktuurin ja muiden merkittävää rahoituksellista panosta 

edellyttävien alueiden kehittämistarpeet ja toistaiseksi hyödyntämätön potentiaali 

ovat huomattavat. Uusia investointilähteitä ja toimintamalleja, kumppanuusmalleille 

perustuvia liikennehankkeita jne. peräänkuulutettiin miltei kaikilla alueilla ja 

maakunnilla oli toistaiseksi hyvin vähän hyviä esimerkkejä esiin nostettavaksi tähän liittyen 

(mm. liikenneprojektin yhteisrahoitus yksityisen ja julkisen sektorin välillä). Myös 

pienten, innovatiivisten avausten rahoittaminen nopeasti ja joustavasti oli monien ”toivelistalla”. 

Keski-Suomen ”kasvu ja kehity”-rahoitusmalli oli tässä suhteessa kiinnostava. 

Kiinnostusta kohdistuu myös ohjelmallisiin välineisiin kuten edelläkävijämarkkinoihin fokusoituva 

Tekesin valmistelussa oleva ohjelma 31 . 

Osallistavuuden ja uusien sisältöjen osalta on opittava tunnistamaan mitkä ovat sellaisia 

asioita, joihin maakuntaohjelmalla voidaan vaikuttaa. Tämän tunnistamisen jälkeen 

voidaan pohtia miten eri kohderyhmiä sekä osallistetaan valmisteluun että miten 

eri kohderyhmille viestitään ohjelmatyöstä. Satakunnan tulevaisuuskäsikirja on hyvä esimerkki 

kansalaisille suunnatusta viestinnästä (katso laatikko alla). Myös Etelä-Pohjanmaalla 

on osallistettu laajasti eri kohderyhmiä. 

Kumppanuuksissa ollaan varsin kehittyneitä ja taitavia kaikissa kohdemaakunnissa. 

Usein tämä edelleen rajoittuu liiaksi jo vakiintuneisiin julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyömuotoihin 

(lähinnä hanketoiminnassa). Selvää on, että näitä verkostoja ja kump- 

28 

Kolmoiskierre (triple helix) termillä tarkoitetaan lyhyesti yliopistojen, yritysmaailman ja julkisen sektorin yhteistyötä. 

29 

Nelikierremallissa (quadruple helix) yllä mainittujen toimijoiden joukkoon on lisätty käyttäjäyhteisöt 

30 

NIMBY = not in my backyard 

31 

Lisätietoa: http://www.tekes.fi/ohjelmat/Edellakavijamarkkinat


65 

Tulevaisuuskäsikirja 

Satakunnan Tulevaisuuskäsikirja 2035 on Satakunnan tulevaisuuden tahtotilaa kuvaava 

maakuntasuunnitelma, jonka satakuntalaiset yhdessä työstivät syksyn 2011 ja 

talven 2012 aikana. Satakunnan maakuntavaltuusto hyväksyi tämän tulevaisuudenkuvan 

12.3.2012. Satakuntalaisten kanssa toteutetussa laajassa osallistavassa prosessissa 

valittiin painopisteet: 

Kannustavaa yhteisöllisyyttä 

Yrittäjähenkisyys – Myönteisyys – Kansainvälisyys – Vastuu itsestä ja toisista 

Puhdasta elinvoimaa 

Kärkialat biotalous ja energia – Puhdas ruoka ja juomavesi – Puhdas luonnonympäristö 

Ihmislähtöisiä ratkaisuja 

Yhteisten asioiden hoito – Palveluiden tuotanto – Asuminen ja turvallisuus – Arjen 

yhteydet 

panuuksia ei edelleenkään rakenneta, hoideta tai hyödynnetä kovin systemaattisesti. Yrityselämän 

mukaan saaminen on useimmissa maakunnissa vain välillistä (kauppakamarin 

ja yrittäjäjärjestöjen kautta) ja maakunnissa vallitsevan näkemyksen perusteella tarvittaisiin 

selkeämpiä ja innovatiivisempia toimintamalleja myös yritysjohtajien osallistamisessa 

kehitystyöhön, samoin kuin menestystarinoiden tekemisessä tunnetuksi (viimeksi 

mainitussa maakuntien kansainväliset verkostot voisivat olla tällainen keino.) Yksityisen 

ja julkisen sektorin kumppanuuksista kaivataan lisätietoa ja osaamista, esimerkeiksi liittyen 

uudenlaisiin tapoihin rahoittaa liikenne- tai muita keskeisiä infrastruktuurihankkeita. 

Yritysten aktiivisuuden lisäämiseksi on myös syytä miettiä niitä osallistumisen muotoja 

ja teemoja, jotka yritysten kannalta olisivat kaikkein kiinnostavimpia ja mielekkäimpiä. 

Yksi esimerkki kumppanuuksista on lounaisrannikon yhteistyö (LOURA) Porin, Rauman, 

Turun sekä Uudenkaupungin välillä (katso lisätietoja alla olevasta laatikosta). 

LOURA -yhteistyö 

Lounaisrannikkoyhteistyössä (LOURA) Turun, Uudenkaupungin, Rauman ja Porin 

kaupungit pyrkivät vahvistamaan lounaisrannikon kehittämisvyöhykettä yritysten 

sijoittumis- ja toimintaympäristönä sekä houkuttelevana asuinympäristönä. Yhteistyömallia 

on rakennettu vuodesta 2005, jolloin Turussa järjestettiin ensimmäinen 

kaupunginjohtajakokous. Vuoden 2010 lopussa yhteistyö vakinaistettiin ja yhteistyö 

nykymuodossaan käynnistyi vuoden 2011 alussa. 

Yhteistyö jäsentyy LOURA -kehittämisohjelman mukaisiin lippulaivahankkeisiin, joihin 

LOURA -kaupungit ja yhteistyökumppanit voivat osallistua toteuttajina tai osarahoittajina 

erillisten päätösten mukaisesti. Tavoitteena on ollut toiminnan vakiinnuttaminen, 

jossa kaupunkien vuotuinen perusrahoitus on yhteensä 400 000 ja 

LOURA -hankesalkun kokonaisarvo vähintään 4 M€/v


5.6 Ohjelmatyön uudet menetelmät: uudistusvoimaisuus ja osaaminen 

Tällä alueella on tapahtunut todella paljon kehittämistyötä kaikissa maakunnissa. Pirkanmaa 

ja Tampereen seutu ovat olleet eturintamassa tässä suhteessa, mutta vastaavanlaista 

kehitysja testaustyötä on edistetty ja toteutettu myös muissa maakunnissa. 

Monet aloitteet ja toimintamallit ovat tutkimuslähtöisiä. Pirkanmaan työpajassa käydyissä 

keskusteluissa nousivat esille ”Läheisyyden ekonomian” ja ”ketteryyden ekonomian” 

-käsitteet, joissa nähtiin olevan tietty tavoite nostaa kehittämisen ytimeen inhimillisistä 

lähtökohdista lähteminen, vastuullistaminen, vuorovaikutus ja omaehtoisuus. 

Läheisyyden ekonomian käsitettä on kehittänyt ja operationalisoinut Suomen kontekstissa 

esimerkiksi Hannu Katajamäki. Käsitteellä on tarkoitettu sitä, että tietyillä alueilla 

eläminen voi olla muita alueita helpompaa ja miellyttävämpää, koska siellä palveluiden 

saatavuus on helppoa, eläminen edullista, kaupallinen paine vähäistä, kunnallinen päätöksenteko 

on nopeaa ja sosiaaliset verkostot vahvoja. (Ks. esim. Mäntylä & Lindqvist 

2004). Ketteryyden ekonomiaan on puolestaan liitetty ajatus aineettoman verkostotalouden 

keskeisyydestä ja itseorganisoitumisesta, tuotannon, mutta myös muun toiminnan 

kyvystä vastata kansalaisten ja kuluttajien kysyntään paremmin kuin perinteiset 

suuruuden ekonomialle perustuvat mallit. 

Pohdinnoissa korostui myös käyttäjälähtöisyyden vahvistaminen aluekehittämisessä. 

Tässä suhteessa pohdittiin erilaisia vuorovaikutteisia menetelmiä kuten massojen aktivointi, 

mahdollisuus osallistua kansallisiin verkostoihin, kansalaisraadit ja sähköiset alustat 

yhteistyölle. Ryhmässä peräänkuulutettiin ennakkoluulotonta ajattelua (”thinking 

outside the box)”, mikä edellyttää liikkeellepanevan voiman tai veturiyrityksen. Tällainen 

voima toimii katalysaattorina laittaen liikkeelle yksilö tasolla Pelle Pelottomia tai idealisteja, 

jotka uskovat asiaansa. He edustavat sekä intohimoisia tekijöitä, jotka asettavat itsensä 

alttiiksi, ottavat riskejä ja uskaltavat ajatella valtavirran ulkopuolella että resursseja 

(aikaa ja ihmisiä). Maakuntaohjelman kaivattiin ottavan aktiivisemman roolin myös resurssien 

ohjaukseen (maakuntaohjelma ”unilukkarina”, kuten eräs kyselyyn vastaaja sitä 

osuvasti kutsui). Toimintatapojen parantamiseksi nostettiin esille jalkautuminen jo valmisteluvaiheessa 

ja tarve päästä pois ”poliittisesta pyörittelystä” kuitenkin siten, että tavoitetila 

on selkeästi määriteltävä. Ei tulisi kuulla vain äänekkäintä ja tulisi rohkeasti ”varastaa 

ideoita muualta”. Innovaatiot ovat tarkoitettu hyödynnettäväksi, levitettäväksi ja 

laajasti arvioitavaksi ja analysoitavaksi. 

Vertaisoppiminen on edelleen hyödyllistä. Pirkanmaan työpajan, jossa uusia menetelmiä 

erityisesti käsiteltiin, yksi keskeisiä oivalluksia oli, että kaikissa maakunnissa tapahtuu 

samansuuntaista testaus-, kehittämis- ja innovointityötä. Tämän tiedon systemaattinen 

analysointi, arviointi ja hyödyntäminen vertaiskehittämisen syötteenä sen sijaan on 

edelleen varsin rajallista. Kaikki maakunnat ovat aktiivisesti hakemassa esimerkiksi palvelunkäyttäjiä 

mukaan kehittämistyöhön, testaukseen ja uudenlaisiin yritys- ja innovaatiotoiminnan 

muotoihin. Samoin kehittämisen alustoja, menetelmiä että voimavaroja on 

eri puolilla varsin runsaasti, mutta hajallaan. Tämän tiedon saaminen käyttöön voisi olla 

kansallisestikin kiinnostavaa, koska osaltaan auttaa tekemään suomalaista alueellista innovaatiojärjestelmää 

ja sen vahvuuksia näkyväksi ja tunnetuksi. 

Aluekehittämisen välineet ja palveluvalikoima ovat uudelleen rakentumassa ja taitavimmat 

maakunnat voivat käyttää tätä mahdollisuutta hyväkseen. Osallistavien menetelmien, 

käyttäjänäkökulman vahvistamisen ja sosiaalisen innovaation täysimittainen 

hyödyntäminen elinkeinoelämän, palveluiden ja koulutuksen kehittämisen kentällä, johon 

usein palvelumuotoilun, yhteiskehittämisen tai joukkoistamisen 32 kaltaisilla ”muotitermeillä” 

viitataan, on selvästi vasta alkutaipaleella aluekehittämisen keinovalikoimassa. 

Sekä maakuntien väliselle että kansainvälisten vertailujen tekemiselle on runsaasti tarvetta, 

kiinnostusta ja kysyntää, jotta näitä uusia malleja ja näkökulmia kyettäisiin nykyistä 

paremmin ymmärtämään ja hyödyntämään. 

32 

Palvelumuotoilun ja yhteiskehittelyn merkitystä tulevaisuuden liiketoiminnassa on ansiokkaasti selvitetty mm. julkaisussa 

Kaivo-oja (2012): ” Service Science, Service Architectures, Service Designs, and Dynamic Service Business Development” 

in Kuosa & Westerlund (eds.) Service Design: On the Evolution of Design Expertise, Lahti University of 

Applied Sciences Series A, Research reports, part 17.


67 

5.7 Seuranta ja arviointi 

Maakuntaohjelman nykyinen seuranta ja TEM:n tähän liittyvät ohjeet nähdään liiaksi 

määrällisille, perinteisille mittareille pohjautuvana. Lisäksi seurataan asioita, joihin 

maakuntaohjelma ei yksinään tai ensisijaisesti pysty juurikaan vaikuttamaan. Käytännössä 

tulisi kehittää seurannan ja arvioinnin välineitä, joilla paremmin kuvattaisiin ohjelman 

toteumaa ja lisäarvoa, sen tuomaa vipuvartta keskittämisessä ja resurssien kohdentamisessa 

sekä verkostotyössä. 

Jatkossa huomiota tulisi kiinnittää ennakointi- ja tulevaisuustiedon parempaan keräämiseen, 

hyödyntämiseen ja systemaattiseen arviointiin. Kysymys siitä, millaista tietoa 

tarvitaan ja kuka tietoa kerää, on olennainen koko ohjelmatyön kannalta. Maakunnan 

liitto on ennakointi- ja tulevaisuustiedon kerääjänä tärkeässä roolissa. Paremmin tulisi 

hyödyntää myös muiden toimijoiden tuottamaa barometri- ja erillisselvityksin kerättävää 

tietoa, jotka kohdistuvat tietyille rajatuille kohderyhmille (esimerkiksi yritykset, erityisesti 

pk-yritykset, järjestöt). Kuten aiemmin todettiin, on ennakointi- ja seurantatiedon 

systemaattisella hyödyntämisellä myös merkitystä alueellisen suunnitteluprosessin 

joustavuuden ja reaktioajan tehostajana. 

Kohdemaakunnissa vallitsee vahva yksimielisyys seurannan ja arvioinnin tärkeydestä. 

Samalla, kun aluekehityksen perinteiset mittarit nähdään tärkeinä, haetaan aktiivisesti 

uusia, myös paremmin ohjelmatoteutusta heijastavia ja kuvaavia mittareita, jotka voivat 

olla myös laadullisia. Oheisessa esimerkissä on lyhyesti kuvattu Varsinais-Suomessa toteutettava 

maakuntaohjelman toimenpiteiden seurannan malli. 

Varsinais-Suomen maakuntaohjelman toimenpidekohtainen seurantamalli 

”Miten maakunta makaa? Varsinais-Suomen maakuntaohjelman seuranta toimenpiteittäin 

vuonna 2012” on tiivis, lukijaystävällinen ja käytännönläheinen tapa koota 

yhteen tietoa ohjelman laadullisesta toteutuksesta. Laadullinen arvio tehdään 

arviona toimenpiteen toteutumistilanteesta oheisen asteikon mukaisesti: 

x 

xx 

xxx 

xxxx 

xxxxx 

Ei ole aloitettu 

Edennyt heikosti 

Edennyt kohtalaisesti 

Edennyt hyvin 

Toteutunut 

Vastaavanlaisia malleja toteutetaan muissakin maakunnissa ja tällainen laadullinen 

malli on erittäin toteutuskelpoinen laadulliseen omaan toiminnan seurantaan. Vaikutuslogiikka-mallien 

rakentamisen avulla toimenpidekohtainen toteuman seuranta 

voidaan liittää paremmin myös määrällisen seurannan osaksi. 

Arviointihankkeen aikana on eri yhteyksissä puhuttu paljon analysoidun ja tiivistetyn 

tiedon tarpeesta. Monimuotoista tietoa aluekehityksen eri trendeistä sinällään on saatavissa, 

mutta asioista päättävillä tahoilla ei ole aikaa eikä resursseja käydä läpi pitkiä 

raportteja, selontekoja tai muita vastaavia. Tämä nähdään tärkeänä pitkän aikavälin 

suunnitelmia ja päätöksiä tehtäessä maakuntatasolla. Tulisiko luoda rakenne ja käytännöt, 

joissa entistä tehokkaammin välitetään tietoa tiivistetysti ja kohdennetusti, sekä 

vertailuarvioinnin ja -analyysin menetelmiä käyttäen että nopeiden selvitysten ja temaattisten 

review- tyyppisten taustapaperien muodossa?


Toinen seikka, jota ei voi liikaa korostaa, on vaikuttavuuden mittaamisen haaste. On hyvin 

vaikea sanoa, mikä tulos tai saavutus on todella maakuntaohjelman ansiota, ja mikä 

ei (kontribuutio-ongelma). Lisäksi maakuntaohjelmissa käytetään usein termejä kuten 

lisätä, parantaa, vaikuttaa jne. mutta ei sanota konkreettisesti miten, ja millä mittarein 

tätä seurataan. Tähän voidaan puuttua sekä systemaattisen seurannan ja arvioinnin keinoin, 

esimerkiksi kiinnittämällä enemmän huomiota vaikutuslogiikkaan ja valikoivampiin 

seurantamittareihin sekä vahvistamalla maakuntaohjelman koordinaatioroolia (mahdollisesti 

sopimuksellisen käytännön puitteissa). Haasteena koko aluekehittämisen kentällä 

on, että erilaisia osin päällekkäisiä ja samoja resurssejakin hyödyntäviä ohjelmia ja strategioita 

on runsaasti, joskin tämän ohjelmaviidakon toimijakenttä vaihtelee, samoin kuin 

oikeudellinen ja poliittinen painoarvo ja niiden välinen työnjako ja hierarkia. Maakuntaohjelman 

aseman ja merkityksen kannalta suositeltavimmalta vaihtoehdolta näyttää maakuntaohjelman 

koordinoivan ja yhteen kokoavan roolin vahvistaminen. Tämä edellyttää 

sen pohtimista, mikä on maakuntaohjelman vipuvaikutus ja lisäarvo muiden ohjelmien ja 

strategioiden joukossa ja sen turvaamista, että ohjelmien seurannan ja arvioinnin aikajänne 

yhteen sovitetaan toimivalla tavalla. 

Koordinoivan roolin tulisi mahdollistaa sekä ohjaavuus että joustavuus ja tämä yhtälö ei 

ole helppo. Aluetoimijoiden näkökulmasta ideaali olisi ohjelma, jonka budjetista ainakin 

osa olisi neuvoteltavissa keskushallinnon kanssa, jotta kaikkea rahaa ei tarvitsisi korvamerkitä 

etukäteen. Tällainen menettely mahdollistaisi reagoinnin muuttuviin tilanteisiin 

nykyistä paremmin. Perusbudjetilla toteutettaisiin sitten alueen visiota tulevaisuudesta. 

Eli ohjelma voisi sisältää erilaisia moduuleja, joista osa olisi tiukasti määriteltyjä, mutta 

osa sallisi myös nykyistä suuremman vapauden sekä mahdollisuuden neuvotella keskushallinnon 

kanssa. 

Interventiologiikka ja looginen viitekehys 

Euroopan komissio, monien kansainvälisten rahoittajaorganisaatioiden eri ohjelmille 

annetut ohjeistukset sekä suuri osa kansallisista hyvistä käytännöistä painottaa 

ohjelman ja sen eri painopisteiden interventiologiikan (intervention logic) 

selkeää määrittelyä. Tähän liittyen hyvänä käytäntönä on nähty loogisen viitekehyksen 

(logical framework, logframe) hyödyntämistä määrittämään yhteydet ohjelman 

päämäärän, päämäärään tähtäävien toiminnallisten tavoitteiden, edellytettävien 

tulosten ja sekä tarvittavien toimenpiteiden välillä. Samassa prosessissa 

määritetään myös toiminnan seurantaan liittyvät mittarit ja tietolähteet. 

Loogisen viitekehyksen pohjana toimivaa interventiologiikkaa voidaan tässä viitekehyksessä 

määrittää ongelmapuun ja tavoitepuun avulla. Ensimainituissa pyritään 

määrittämään ongelma tai kehittämistarve sekä niiden syyt ja seuraukset. Jälkimmäisessä 

edetään vastaavasti kehittämisen päämääristä kohti niiden saavuttamiseksi 

vaadittuja toimenpiteitä. Vaikutuslogiikkaa voidaan määrittää myös hieman 

toisesta näkökulmasta myös hakemalla ketjua tavoitteeseen liittyvistä toivotuista 

vaikutuksista kohti tarvittavia toimenpiteitä ja niiden edellyttämiä resursseja. 

Suomessa loogista viitekehystä on käytetty kohtuullisen paljon erityisesti hankesuunnittelussa 

ja arvioinnissa, mutta ohjelmatasolla sen hyödyntäminen on ollut 

vähäisempää. 

Vaikuttava ohjelma edellyttää johdonmukaisuutta sekä mitattavia tavoitteita, jotka 

voidaan sovittaa yhteen. Maakuntaohjelmatyössä tulisi ottaa huomioon vaikuttavuuden 

edellytykset eli strategiset valinnat ja näiden edellyttämät toimenpiteet ja toimijat. 

Nämä mittarit voisivat kuvata yksittäisiä kehittämistoimenpiteitä tai hankkeita kuvaavia 

tuotosmittareita laajemmin alueen kehitystä suhteessa valittuihin tavoitteisiin. Samalla


69 

ne ovat yleisiä kehitysmittareita konkreettisemmin kytköksissä kehittämisohjelmien strategisiin 

tavoitteisiin ja painopisteisiin ja sitä kautta itse kehittämisyöhön. 

Maakuntaohjelma on toiminut sateenvarjo-ohjelmana ja tässä yhteydessä sen oman 

vaikutuksen erottaminen muista strategioista on haasteellista. Oman haasteensa 

asettavat lukuisat strategiat, ohjelmat sekä instrumentit, joita alueilla toteutetaan ja hyödynnetään. 

Näiden yhteensovittaminen on tärkeää, vaikka etenkin strategioiden erilaiset 

aikajänteet lisäävät tehtävän haasteellisuutta. Yhteensovittamisessa tulisi huomioida 

alueen omassa ohjauksessa olevien resurssien lisäksi kansallisessa ohjauksessa olevat 

toiminnot ja kehittämisvälineet. Lisäksi tulee huomioida alueen omien tavoitteiden linkittäminen 

EU:n rakennerahastojen kautta rahoitettaviin toimenpiteisiin. 

Taulukko 18. Etelä-Pohjanmaan työpajassa luotuja tavoitepuita (vaikutuslogiikka) 

Päätavoite Alatavoitteet Indikaattorit 

Yritysten kasvu & kansainvälistyminen 

sekä innovaatiotoiminta 

Think Big! 

Halu, osaaminen, koulutus, 

”innovaatio” 

Aidot kasvualat, muista palvelut! 

Asiakaslähtöinen innovaatiotoiminta 

Viennin kasvu 

Laatutyöpaikkojen määrän kasvu 

Verotulokehitys 

Kuinka monella on eteläpohjalainen, 

ulkomaalaistaustainen ystävä? 

Elintarvikealan kehittäminen 

”Pohjois-Euroopan paras 

ruokamaakunta” 

Määreitä tavoitteelle: 

Laatu! 

Osaaminen 

Asiakasymmärrys 

Pois bulkkiruoasta 

Markkinointi 

Koulutus, tutkimus ja kehitys 

Ekoälykäs E-P 

Kansainvälistymisen kaksisuuntaiset 

mahdollisuudet 

Perustuotannon turvaaminen, esim. 

uudet toimintamallit (oy-muotoiset 

tilat, urakointi)/ 

liiketoimintaosaamiseen liittyvä 

koulutus 

Lisää elintarvikealan PK-yrityksiä 

Kannattavuuden parantaminen koko 

ketjussa/Erikoistuminen, erottuminen 

(esim. Vihreät arvot), brändäys 

Lisää kasvuyrityksiä ja yritysten 

kasvua/ Paikallinen ruokatuotanto esiin 

Verkottuminen 

Elämyksellinen syöminen (ja 

juominen)/ ”Lisää savolaisia cateringyrittäjiä” 

Yritysten kytkeminen mukaan 

aktiivisiksi toimijoiksi 

Koko alaa kehittäessä tulisi kiinnittää 

huomiota maakunnassa olevaan 

osaamiseen ja sen markkinoimiseen 

myös muualle 

Soveltavan, työelämälähtöisen 

tutkimuksen hyödyntäminen 

yhteistyössä yritysten ja 

korkeakoulujen kanssa 

tuotekehitystyössä, jalostuksen 

nostamisessa 

Kasvuyritysten kehittämistoimet 

(asennekasvatus yrityksille), kasvua 

tukevaa tietoa 

Aikuiskoulutuksen kehittäminen 

Maakuntakorkeakoulutoiminta 

Työelämälähtöiset oppimisympäristöt 

Uudet innovaatiot 

Yrittäjäkoulutus/valmennukset jne. 

TKI-toiminnan kansainvälistäminen 

Tutkimusryhmien kansainvälistäminen 

Kv-rahoituksen hankinta 

Yritysten kansainvälistymisen 

tukeminen 

Materiaalitehokkuus 

Hävikin pienentäminen 

Sivuvirtojen hyödyntäminen 

Ekoälykkäät toimintatapainnovaatiot 

Uudet energiatehokkaat prosessit 

Ekotehokkaat palvelut 

Luonnonvarojen hyödyntäminen 

Bioenergia 

Hajautetun energiatuotannon ratkaisut 

Ympäristö- ja maisema-arvojen 

huomioiminen 

Tuotetut lihatonnit ja maitolitrat 

Kotimaisten tuotteiden osuus 

myynnistä 

Elintarvikealan yritysten lkm. 

Yritysten lukumäärän, liikevaihdon ja 

henkilöstön määrä 

Asiakaspalaute 

Tekes-rahoituksen kasvu (t&krahoituksen 

kasvu) 

Yritysten ja korkeakoulujen toteutuneet 

kumppanuudet 

Jalostusarvon kasvu 

Nuorten aikuisten perustamat yritykset 

Aikuisopiskelijoiden määrä ja kehitys 

Uudet ja uudistetut koulutusohjelmat 

Etelä-pohjalaisten osaamistaso 

Kv-rahoituksen kasvu 

Kv-asiantuntijoiden määrä (opet, 

asiantuntijat jne.), tutkijat 

Viennin kehitys (volyymi ja 

osallistuminen) 

Jätemäärä 

Arvioitu muutos hävikissä 

Arvioitu sivuvirtojen hyödyntäminen 

Energian kulutus 

Matkakulujen osuus 

Käänteisesti henkilöstökulut 

Uusiutuvien energianlähteiden osuus 

Hajautetun energiantuotannon osuus 

Ympäristö- ja maisemavaikutusten 

arvio 

Kysely/barometri


Nämä työpajassa esille nousseet ideat heijastavat monia teemoja, jotka ovat myös muissa 

maakunnissa työstettäviä ja pohdittavia. Sellaisenaan taulukko koostaa innovatiivisia 

ja lupaavia ajatus- ja seurantamalleja tulevaisuutta varten. Monet teemoista ovat luonteeltaan 

sektori- ja osaamisalojen rajat ylittäviä ja antavat siinäkin suhteessa uutta pohdittavaa 

ja syötettä kehittämistyöhön. 

Vaikutusketjua (vaikutuslogiikka) sekä välitavoitteiden tunnistamista voidaan hyödyntää 

menetelmänä maakunnallisia tavoitteita asetettaessa. Pelkän tavoitteen sijaan mietitään, 

mitä sen saavuttaminen edellyttää (mitä tarvitaan, kenen resursseilla, kuka vastuussa). 

Tunnistetaan, mitä keinoja ja toimenpiteitä täytyy tehdä, jotta asetetut tavoitteet voidaan 

saavuttaa, ja samalla voidaan miettiä tavoitteiden realistisuutta. 

Etelä-Pohjanmaan työpajassa vaikutuslogiikkaa lähestyttiin tavoitepuun näkökulmasta. 

Ensin määriteltiin yksi ylätason tavoite, esimerkiksi elintarvikealan kehittäminen. Sen 

jälkeen pohdittiin ryhmässä, mitä välitavoitteita päämäärän saavuttaminen edellyttää ja 

mitä toimenpiteitä se vaatii. Jotta edistymistä voitaisiin seurata, määritettiin alatavoitteille/toimenpiteille 

indikaattoreita. Määrällisten seurannan mittareiden tunnistaminen 

on osoittautunut huomattavasti helpommaksi kuin laadullisten. 

Seurannan ja arvioinnin tarpeet liittyvät erityisesti ohjelmaseurantaan. Kaikki osallistuvat 

maakunnat pyrkivät tunnistamaan ja kehittämään seurannan toimintamalleja ja mittareita, 

joilla voidaan seurata erityisesti ohjelman toteutumista. Kyse onkin tavoitteiden muotoilemista 

tavoilla, jotka mahdollistavat sekä selkeän operationalisoinnin ja seurannan. 

Suurin osa maakuntaohjelmien seurannasta tänään liittyy yleisempään aluekehityksen 

mittarointiin, mutta sen sijaan itse ohjelman toteuman seurantaan on tarjolla vähemmän 

välineitä ja hyväksi todettuja käytäntöjä. Myös osallistamisessa ja verkostotyössä on 

oleellista tunnistaa uusia innovatiivisuuden lähteitä. 

Siirtymä kolmoiskierteestä nelikierteeseen sisältää ajatuksen asiakkaiden, palvelujen 

käyttäjien ja asukkaiden aktiivisemmasta osallistamisesta mukaan kehittämistyöhön, 

vertais- ja yhteiskehittämiseen ja uusien palvelumallien kehittämiseen ja tuotteistamiseen. 

Uudet trendit, joissa kehittämistyössä korostuu kysyntälähtöisyys, nopeat testaukset 

ja näihin ketterämmin ja joustavammin kohdistettavissa olevat resurssit ovat voimakkaasti 

mukana kaikissa tarkastelemissamme maakunnissa. Satakunnassa on kiinnitetty 

erityishuomiota osallistamiseen ja tähän liittyviin menetelmiin. Kiinnostus työpajassa 

kohdistui myös julkisen sektorin vahvistamiseen ja terävöittämiseen edellytysten luomisessa 

ja mahdollistamisessa, mm. julkiset hankinnat ja palveluinnovaatiot. Julkisiin hankintoihin 

liittyvää koulutusta on toteutettu ainakin Satakunnassa. Varsinais-Suomessa 

tarjolla on puolestaan kauppakamarin hankinta-asiamiehen palvelut. 

Kehittämisresurssien uusista ketterämmistä hyödyntämismuodoista löytyy esimerkkejä 

myös mukana olevista maakunnista, mm. kasvuyrityksille kohdistettu ”Kasva ja kehity” 

-rahoitusinstrumenttipilotti (KAKE) Keski-Suomessa (ks. http://www.jykes.fi/fi/kasvu-jakehittämispalvelu). 

Kiinnostusta kohdistuu myös ohjelmallisiin välineisiin kuten edelläkävijämarkkinoihin 

kohdistuva Tekesin valmistelussa oleva ohjelma. 

Kasva ja kehity -rahoitus 

”Kasva ja kehity!” -hankkeen puitteissa toteutettu nopean testauksen rahoitusmalli 

alle 30 000 pilotti- ja testaushankkeille, jonka toteutuksesta vastaa Jyväskylän seudun 

kehittämisyhtiö Jykes Oy. Jykes tarjoaa yritykselle nopean ja henkilökohtaisen 

palvelun, joka tähtää yrityksen toiminnan kehittämiseen. Jykes huolehtii yrittäjän 

puolesta puitteista ja paperiliikenteestä, auttaa valmisteluvaiheessa (strateginen johtaminen, 

kansainvälistyminen, innovaatioiden kaupallistaminen, tuotekehitys) sekä tukee 

hankkeen toteutuksessa. Osa palvelun rahoituksesta saadaan Euroopan unionilta.


71 

5.8 Maaseutu-kaupunki-vuorovaikutus 

Kaikissa maakunnissa on ohjelmassa ja kehittämisen kohteena monia teemoja, jotka 

liittyvät tähän tematiikkaan laajemmin. Tällaisia aiheita ovat erilaisten alueiden vuorovaikutukseen 

ja toiminnallisiin profiileihin liittyvät kysymykset, samoin kuin erikoistumiseen 

ja erilaisten alueiden mahdollisuuksiin kilpailukyvyn ja elinvoiman edistämiseen liittyvät 

toimet ja ohjelmasisällöt. Vaikka aiheesta ei välttämättä tällä käsitteellä juuri enää 

puhutakaan, kuntarakenteen uudistustarpeet, elinkeino- ja innovaatiotoiminnan testausja 

pilotointitoiminta sisältävät erityistä maaseutu-kaupunkipotentiaalia. Samoin huomio 

kiinnittyy asumiseen ja sen erilaisiin ratkaisuihin, yhteisöllisyyteen ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien 

parantamiseen. Kiinnostavia ovat myös monet elinkeinotoiminnan 

ja maaseudun elinkeinojen kehittämisen uudet avaukset ja aihiot (energia, matkailu, elintarvike, 

erityisesti lähiruoka, hoiva = ”green care” jne). Myös uudenlaisten arvojen ja elintapojen 

tarjoamat mahdollisuudet nousevat tässä yhteydessä esille (elämänlaatu ja kohtuullistaminen, 

yksilölliset ratkaisut, generation Z, etätyöstä lähityöhön jne.). 

Maaseutu-kaupunkivuorovaikutuksessa hyödynnetään monipuolista osaamista ja näkemyksellisyyttä. 

Työpajan asiantuntijat nostivat esille lukuisia teemoja, joiden jatkokehittely 

voisi tuoda kaikenlaisille alueille uudistumisen välineitä ja voimavaroja. Näihin 

liittyviä konkreettisia ideoita ja sisältöjä on koottu alla olevaan taulukkoon. Monet toimintamallikysymykset 

ovat valtavirtaistettavissa aluekehittämistoimintaan laajemmin. 

Taulukko 19. Maaseutu-kaupunki-vuorovaikutustematiikkaan liittyvät mallit ja ratkaisut 

”Toimivia juttuja” 

Welcome office (kotouttaminen) 

Leader-toimintamalli myös 

kaupunkiin 

Toiminta yhteisöjen kautta 

Kasvusopimus statusjuttuna, 

näkyvyys 

Energiakylät 

Lähiruokakonseptit 

Toimivat tietoliikenneyhteydet 

Leader-ryhmien toiminta 

”Green care” omaa edelleen 

potentiaalia 

Energia: valovoimaisuus, 

energialähettiläs, parasta A- 

ryhmää 

Pendelöinti: maaseutu - kaupunki 

Sovellusten tekeminen kaikkialla 

mahdollista 

”Solid voice”-hanke 

maahanmuuttajasta kuntalaiseksi 

(2012 alkanut) 

Maahanmuuttajakansalaisraadit 

”Cittá slow” Kristiinankaupunki 

(ainoa Suomessa!) 

52 ominaisuutta, elämän 

laatutekijät 

”Kehittäviä aihioita” tai ”ideoita 

muualta” 

Uusi yhteisöllisyys 

Lähiruoka - yrittäjyys 

Reha-projekti - maahanmuuttajien 

työllistäminen 

Energia-asiat 

Tavoitteiden ristiriidat 

Maatalouden kehittäminen 

Maahanmuuttajien integrointi 

Lähienergia: hajautettu energiantuotanto 

Kansalaisvaikuttamisen kehittäminen 

*tietoyhteiskunta 

SOTE 

Perinteiselle kunnalle kaikki lähipalvelut 

voi delegoida alemmas 

Seinäjoki: asukaslautakunnat 

Erilaiset lähidemokratiamallit 

Elinvoimastrategia (hankinnat) 

”Viettelevät siirrot” 

Aluelautakunnat ja muut paikallisen 

demokratian muodot, esim. Yläkemijoen 

aluelautakunta 

Etätyöstä lähityöhön 

Aluelautakunnat paikallisen 

elinvoimaisuuden edistäjinä 

(sopimuksellisuus) 

Kristiinankaupunki kansalaisfoorumi (4 

osaa, koulutus) aluelautakunnat 

välittäjänä kansalaisten + valtuuston 

välillä 

Kokonaan uusia ideoita ja 

ratkaisuja 

Maahanmuuttajien kotouttaminen 

Asukkaiden houkuttelu 

asutuskeskusten ulkopuolelle 

Maankäyttö Asuminen Liikenne 

(MAL) 

Uudet etätyön mallit 

Haasteet: asutuksen säilyminen 

maaseudulla, kaavoitus 

Yrittäjyyden edistäminen * 

kynnyksen madaltaminen 

*osuustoiminta *uudet 

yrittämisen mallit 

Liikennöinnin kehittäminen * 

vähemmän yksityisautoilua 

Maahanmuuttajien kotouttaminen 

Asukkaiden houkuttelu 

asutuskeskusten ulkopuolelle 

Maankäyttö Asuminen Liikenne 

(MAL) 

Uudet etätyön mallit 

Haasteet: asutuksen säilyminen 

maaseudulla, kaavoitus 

Yrittäjyyden edistäminen * 

kynnyksen madaltaminen 

*osuustoiminta *uudet 

yrittämisen mallit 

Liikennöinnin kehittäminen * 

vähemmän yksityisautoilua


Toiminnallisen työnjaon huomioiminen ei silti voi rajoittaa alueita tiettyyn yksittäiseen 

rooliin. Erityisen huolestuneita toimijat olivat ajatuksesta, että maaseutu nähdään ainoastaan 

resurssien lähteenä ja ”reservaattina”. Roolin ja työnjaon moninaisuus ja monipuolisuus 

onkin tärkeä teema myös maakuntaohjelmatyössä huomioitavaksi ja edistettäväksi. 

Yhteissuunnittelua ja yhteiskehittelyä tapahtuu jo nykyisellään, niin maaseudulla kuin 

kaupungeissakin. Maakuntaohjelmatyön kehittämisessäkin tulisi tarttua tiukemmin tähän 

mahdollisuuteen, uusia menetelmiä ja osaamista aktiivisesti kerryttäen, testaten ja arvioiden. 

Käyttäjä- ja asiakasnäkökulma välittyy parhaimmillaan suunnittelusta ja budjetoinnista 

toteutukseen, priorisointiin ja seurantaan. 

Kuvio 8. Käyttäjien osallistaminen suunnittelutyön eri vaiheisiin 

Co-design / 

yhdessä 

suunnittelu 

Yhteisöllinen ja 

osallistuva 

budjetointi / cocommissioning 

Yhdessä 

tuottaminen / codelivery 

Yhdessä arviointi 

/ 

käyttäjäarviointi 

/ co-assessment 

Yllä kuvattu kehitysmalli on siis jo tänään todellisuutta, mutta sen huomioiminen 

maakunnallisessa kehittämistyössä edellyttää yhä vahvistamista. Teema ei luonnollisesti 

ole ainoastaan maaseutu-kaupunkivuorovaikutukseen liittyvä vaan on relevantti 

kaikenlaisten alueiden ja organisaatioiden kehittämisen kannalta. Yhteiskehittelyn analyysissä 

voidaan myös erottaa kolme eri tasoa: 

1) horisontaalinen yhteiskehittely (”Horizontal co-design”), jossa oppiminen ja kehittely 

tapahtuvat rinnakkaisissa organisaatioissa (maakunnallisessa kehitystyössä vaikkapa 

ohjelmavalmistelu ja maakuntien välinen vertaisoppiminen) 

2) vertikaalinen yhteiskehittely, jossa toimitaan sidosryhmien ja yhteistyötahojen kesken 

palvelutuotannon ja toiminnallisten ketjujen eri vaikeissa (esim. palveluntuotannossa 

mukana olevien yksikköjen suunnittelun avaaminen palvelun käyttäjille / kuntalaisille, 

mutta myös ministeriöiden avoimempi ja vuorovaikutteisempi tuotekehittely maakuntatason 

toimijoiden kanssa) sekä 

3) intensiteetti: yhteiskehittelyn vieminen tiedonkeruusta ja näkemysten vaihtamisesta 

tavoitteellisen palvelumuotoilun suuntaan, jossa lopputulema on selkeästi yhdessä 

tuotettu palvelu, tuote tai ratkaisu.


73 

Mikäli katsotaan maakunnallisen kehittämisen olevan luonteeltaan myös palveluja tuotekehittelyä 

ja maakuntaohjelman olevan hallinnollisen ohjausdokumentin lisäksi myös 

prosessi / lopputulema, jonka on tarkoitus olla hyödyllinen käyttäjiensä eli sidosryhmien 

ja aluetoimijoiden kannalta, myös tällaisen näkökulman huomioiminen koko maakuntaohjelmaprosessissa 

on tarpeellista. Erityisen hyödyllistä on yhteiskehittelyyn liittyvä uudenlainen 

tapa kehittää konkreettista vuorovaikutusta, jota ministeriöiden ja maakuntien, 

samoin kuin maakuntien sisällä eri toimijoiden ja asukkaiden välillä tapahtuu. 

5.9 Ennakointi 

Arvioinnissa todettiin, että jatkossa huomiota tulisi kiinnittää myös ennakointi- ja tulevaisuustiedon 

parempaan keräämiseen, hyödyntämiseen ja systemaattiseen arviointiin. 

Kysymys siitä, millaista tietoa tarvitaan ja kuka tietoa kerää, on olennainen koko ohjelmatyönkin 

kannalta. Maakunnan liitto ennakointi- ja tulevaisuustiedon kannalta on tärkeä, 

samalla kun monia barometri- ja muu erillisselvityksien kerättävä tieto, mm. barometrit 

eri kohderyhmille (yritykset, erityisesti pk-yritykset, järjestöt jne.). Kuten aiemmin 

todettiin, on ennakointi- ja seurantatiedon systemaattisella hyödyntämisellä myös merkitystä 

alueellisen suunnitteluprosessin joustavuuden ja reaktioajan tehostajana. 

Seurannan ja arvioinnin tarpeet liittyvät erityisesti ohjelmaseurantaan. Kaikki osallistuvat 

maa-kunnat pyrkivät tunnistamaan ja kehittämään seurannan toimintamalleja ja mittareita, 

joilla voidaan seurata erityisesti ohjelman toteutumista. Kyse onkin tavoitteiden 

muotoilemista tavoilla, jotka mahdollistavat sekä selkeän operationalisoinnin ja seurannan. 

Suurin osa maakuntaohjelmien seurannasta tänään liittyy yleisempään aluekehityksen 

mittarointiin, mutta sen sijaan itse ohjelman toteuman seurantaan on tarjolla vähemmän 

välineitä ja hyväksi todettuja käytäntöjä. 

Myös osallistamisessa ja verkostotyössä on oleellista tunnistaa uusia innovatiivisuuden 

lähteitä. Kolmoiskierre liitetään aluekehityksen tutkimuksessa ajatukseen yliopistojen, 

yritysten ja julkisen sektorin yhteistyön synnyttämästä lisäarvosta aluekehityksen kannalta 

(ks. esim. Leydersdorff & Etzkowitz 1998). Siirtymä kolmoiskierteestä nelikierteeseen 

sisältää ajatuksen asiakkaiden, palvelujen käyttäjien ja asukkaiden aktiivisemmasta 

osallistamisesta mukaan kehittämistyöhön, vertais- ja yhteiskehittämiseen ja uusien palvelumallien 

kehittämiseen ja tuotteistamiseen. Uudet trendit, joissa kehittämistyössä korostuu 

kysyntälähtöisyys, nopeat testaukset ja näihin ketterämmin ja joustavammin kohdistettavissa 

olevat resurssit ovat voimakkaasti mukana kaikissa tarkastelemissamme 

maakunnissa. Satakunnassa on kiinnitetty erityishuomiota osallistamiseen ja tähän liittyviin 

menetelmiin. Kiinnostus työpajassa kohdistui myös julkisen sektorin vahvistamiseen 

ja terävöittämiseen edellytysten luomisessa ja mahdollistamisessa, mm. julkiset hankinnat 

ja palveluinnovaatiot. Julkisiin hankintoihin liittyvää koulutusta on toteutettu ainakin 

Satakunnassa. Varsinais-Suomessa tarjolla on puolestaan kauppakamarin hankinta-asiamiehen 

palvelut. 

Keski-Suomen työpajassa työstettiin alueellisen ennakoinnin toimintamalleja ja hyviä 

käytäntöjä. Kaikissa maakunnissa tehdään ennakointi- ja tulevaisuustyötä ja tämän työn 

linkittäminen maa-kuntaohjelmatyöhön nähdään tärkeänä. Keskeisinä viesteinä kirjattiin 

mallintaminen ja tulevaisuuden talousdoktriinien ymmärtäminen ja vaihtoehtoisten tulevaisuuksien 

tunnistaminen. Myös omilla toimilla vaikuttaminen korostui keskusteluissa. 

Keski-Suomi on ollut aktiivinen ennakointiprosessiensa kehittämisessä ja yhteistyö on 

ollut tiivistä mm. maakunnan liiton, Jyväskylän kaupungin ja sairaanhoitopiirin välillä.


Kuvio 9. Keski-Suomen maakunnan ennakointimalli (Lähde: Keski-Suomen liitto) 

Jyväskylässä 17.12. kokoontuneessa työpajassa pohdittiin erityisesti sitä, millaista tulevaisuustietoa 

kerätään ja käytetään tänään, sekä Keski-Suomessa että muualla Suomessa. 

Tulevaisuuden tietotarpeisiin liittyen tunnistettiin monia teemoja (tulevaisuuspuhe ja 

nousussa olevat tulevaisuuden arvot ja uudet ajattelumallit, myös uudet doktriinit, poliittiset 

kulttuurit ja ideologiat). Muutosta on ilmassa sekä talouden että politiikan alueella. 

Työpajassa pohdittiin, miten maakuntaohjelmassa näitä voisi kartoittaa, jäljittää ja hyödyntää 

erityisesti nuorempien sukupolvien keskuudessa, sukupolvi Z:n tulevaisuusodotukset 

ja arvomaailma lähtökohtana.


75 

Taulukko 20. Alueellisen ennakoinnin toimintamalleja, hyviä käytäntöjä sekä uusia tietotarpeita: 17.12. työpajan 

pohjalta 

Tulevaisuustieto tänä 

Ammattirakenne ja työvoima 

Seututietoa laatuna 

Tulevaisuuspuhetta eri ryhmissä 

Väestörakenne ja ikärakenne 

Aluetalouskatsaus 

Systemaattinen ennakointitiedon 

kerääminen 

Toimialakehitys 

”Uusi sairaala” -case 

PK-barometri 

Väestöennusteet (muistaen 

samalla, että kasvu ei aina ole 

paras mittari) 

Koulutuspaikat, tarpeet (osin 

historiatietoa) 

Yritysbarometri (suhde liikevaihdon 

kasvun), myös menneisyystietoa 

Seudullinen ennakointityö 

(osaaminen, työllisyys), 

infrastruktuuri kaupunkivetoisesti 

Hyvinvoinnin ja teknologian 

rajapinnat osaamisalueina 

Pilkahdus.fi – Pirkanmaan 

ennakointiportaali, jossa 

tunnistetaan ilmiökohtaisia 

mahdollisuuksia – esim. 

turvallisuus, kunnat, 

koulutustarpeet 

Epävarmuuden ja epäjatkuvuuden 

hyväksyminen myös 

tulevaisuus/ennakointityössä 

Tulevaisuustiedon 

käyttöä muualta 

Heikot signaalit ja niiden 

kerääminen 

Imago- ja 

vetovoimaselvitykset 

Vantaa (koulutusrakenteen 

muutoksen ennakointi) 

Sen tunnistaminen, mihin 

pystytään vaikuttamaan ja 

toisaalta, mihin (suuntaan) 

halutaan kehittyä (uhat 

mahdollisuuksiksi?) 

Joukkoistettu ennakointi 

(Suomi24, 

kansalaisfoorumit) 

Työkalujen 

monipuolistaminen 

Ennakointitiedon 

vaikuttavuuden arviointi 

”Tulevaisuushuoneet” 

Teknologiainnovaatioiden 

vaikutukset arvoihin, 

työelämään, arkeen -> 

sosiaaliset innovaatiot 

Nuorten tulevaisuusraadit 

(lukiolaiset esim.), joilta 

kysytään sitä, millaista 

työelämää haluaa, missä 

ajattelee tekevänsä työtä 

jne. - jatkuva benchmarking 

Uudet tietotarpeet 

Tulevaisuuden työllisyys 

Luovuuden ennakointi 

Tulevaisuuspuhe 

Talouspolitiikan vallitsevat uudet doktriinit ja sen 

paikalliset/ alueelliset vaikutukset 

Epäjatkuvuustietoa (mustat joutsenet, 

skenaariotyö) 

Lyhyen aikajänteen ennakointi, kevyemmät 

skenaarioprosessit 

Arvojen muutokset, esim. Mitä tulee 

edustuksellisen demokratian jälkeen? Millainen on 

uusi poliittinen kulttuuri (teemoja kuten ”Politiikan 

paluu politiikkaan”, ”miten käyttäytyy nukkuvien 

puolue”, ”mitä konsensus-Suomen jälkeen”…) 

Ennakointitiedon hyödyntäminen viestinnässä 

Ennakointitiedon analyysi yli rajojen -> 

tulevaisuuskuva 

Seudullisen ennakointitiedon avaaminen 

maakunnallisesti (tulevaisuuskuva, yhteinen 

maakuntavisio) 

Muutaman asian valinta, visio, johon pyritään, 

vaikka ei 100% tiedetä täsmälleen mitä tulossa on 

Valikoidumpi mittaristo: työpaikat mittari 1, 

positiiviset mittarit negatiivisten sijaan 

Maakunnan ulkopuolinen tieto/ kv. liikehdinnän 

vaikutus, mitä opittavissa maailmalta?


6. SUOSITUKSET SUUNNITTELUUN, TOTEUTUKSEEN 

JA SEURANTAAN 

Arvioinnin yleisenä johtopäätöksenä on, että maakunnallisen suunnittelujärjestelmän 

toivotaan jatkossakin säilyttävän ohjaavuutensa (ja mahdollisesti terävöittävän tätä 

erityisesti budjettiohjaavuutta vahvistamalla), mutta samanaikaisesti kehittyvän avoimempaan 

ja vuorovaikutteisempaan suuntaan. Samalla yhtenä keskeisenä peruskysymyksenä 

nousee esiin se, mitä tulee ohjelmalähtöisen kehittämispolitiikan jälkeen? Tätä 

kysymystä on pohdittu jo vuosia ja vakavasti otettavaa kilpailijaa ohjelmamuotoiselle 

kehittämispolitiikalle ei ole syntynyt EU:ssa eikä kansallisesti. Ajatusharjoituksena on 

kuitenkin hyödyllistä arvioida ohjelmalähtöisen toimintapolitiikan hyötyjä ja haittoja, rajoitteita 

ja mahdollisuuksia. Vallitsevia toiminta- ja ajatusmalleja on myös hyödyllistä kyseenalaistaa 

ja etsiä niille vaihtoehtoja. 

Nykyisen ohjelmallisen maakuntakehittämisen mallin etuihin kuuluu sen kattavuus ja selkeys: 

tietyn ohjelmallisen (ja tätä kautta myös tietyn juridisen ja rahoituksellisen aseman 

omaavan) viitekehyksen puitteissa tehdään valintoja siitä, mihin halutaan keskittyä, mitä 

tavoitteita edistetään ja millä toimenpiteillä. Viime kädessä ohjelmatyön rakenne on kuitenkin 

enemmän ”toivottavalla asiantilalle” pohjautuva ja lisäksi hallinnollisesti ja toimijakentän 

kannalta helposti lukkiutuva: toimijat asemoituvat puolustamaan omia intressejään, 

kukin organisaatio omaa tietyn virallisen aseman, jonka puitteissa tavoitteitaan 

edistää ja ohjelmallisen kehittämisen kokonaisuudesta vastataan hallinnollisesti ja suunnitteluteknisesti 

enemmänkin kuin fasilitoitavasti ja mahdollistavasti. Tämä turvaa edustuksellisuuden 

ja myös asiantuntijuuden / asiantuntevuuden ohjelmatyössä, mutta saattaa 

jättää toisia arvoja vähäisemmälle huomiolle (esimerkiksi sosiaalinen innovatiivisuus, 

osallistavuus, rohkeus ja riskinotto). Pahimmillaan kukaan ei kyseenalaista tehtäviä valintoja 

tai kyseenalaistaja vaiennetaan yhtenäisyyden nimissä. 

Yksi vaihtoehto, josta tiettyjä osia tai elementtejä on nykyiseenkin ohjelmalähtöiseen 

malliin välittynyt, on sopimuksellinen tai neuvottelumenettelyille perustuva malli, jossa 

sitoudutaan tiettyyn tavoitteisiin ja toimenpiteisiin ja niiden resursoimiseen hallinnontasojen 

välillä. Sopimuksellinen malli on potentiaalisesti vahvemmin delegoiva ja hajauttava 

hallinnon sisällä, varsinkin mikäli sopimuksella annetaan tiettyjä suurempia budjettikokonaisuuksia 

alueelliselle tasolle keskushallinnon budjetista. Alueellisesti vastuunotto 

edellyttää myös rahoituksellisen viitekehyksen puitteissa tiukempia valintoja niistä asioista, 

joiden edistämiseen / toteuttamiseen sitoudutaan. Rakenteen sisällä sopimusjärjestelyt 

varioivat sen suhteen, sitoudutaanko ennen muuta resurssien suuntaamiseen, 

allokointiin ja siirtoihin (ns. ”transactional contracting”) vai käytänteiden ja toimintamallien 

määrittelyyn (ns. ”relational contracting”). Sopimuskäytännöissä voi olla elementtejä 

molemmista, mutta koordinaatiorakenteena ne edellyttävät eri asioita: transaktiosopimuksellisuus 

sisältää erityisesti rahoituksellisia kannusteita ja näiden hallinnointia 

(mahdollisesti hyvinkin ylhäältä alas suuntautuvassa vuorovaikutuksessa), kun taas relationaalinen 

sopimusmalli on nimensä mukaisesti vuorovaikutteisempi ja neuvottelumuotoinen. 

34 

Kuten innovaatiokeskittymien kohdalla on viime vuosina korostettu, onnistuneiden innovaatioympäristöjen 

ja kaupunkiseutujen taustalla vaikuttaa usein toimiva strateginen 

prosessi, jossa sekä yksilö- että organisaatiotaso on huomioitu ja jossa sekä asiantuntijaorganisaatiot 

että erilaiset käyttäjäyhteisöt ja toimijaryhmät ja jopa yksittäiset kansalaiset 

voivat tehokkaasti osallistua ja tuoda omia näkemyksiään suoraan ohjelman 

valmisteluun ja toiminnan toteutukseen sen sijaan, että ohjelmallinen kehittämistyö on 

ulkoistettu asiantuntijaorganisaatiolle ja suunnittelujärjestelmälle. Osallistuvan suunnittelun 

ja innovatiivisen hallinnon rinnalla ohjelmatyössäkin nousee esille enenevässä määrin 

uudenlainen, avoimempi ja osallistavampi toimintamalli, jota voidaan kuvata alla olevan 

34 

Ks. esim. OECD (2007): Linking Regions and Central Governments: Contracts for Regional Development. 

Paris: OECD.


77 

mallin mukaisesti, joka kiteyttää osaamiskolmion ideaalin eli koulutuksen, tutkimuksen ja 

innovaation välisen vuorovaikutuksen mallin. 

Toimijakentän näkökulmasta kyse on siirtymästä edustuksellisuudesta osallistavuuteen. 

Parhaita ideoita haetaan sieltä missä niitä sitten onkin, myös palveluiden käyttäjien ja 

yksilöiden ja joukkojen keskuudessa, ei ainoastaan asiantuntijaorganisaatioissa tai suunnittelurakenteen 

sisällä. Alueellisen innovaatiojärjestelmän kannalta kyse on alla olevan 

kuvan mukaisesta kokonaismallista, jossa vuorovaikutus on aiempaa monimuotoisempaa 

ja avoimien prosessien ja vuorovaikutuksen mahdollisuudet entistä suuremmat. 

Hankkeen aikana käytetty termi oli ennakoiva maakuntasuunnittelu. Tämä pitää sisällään 

sekä maakuntaohjelman että suunnitelman tiiviimmän yhteen nivomisen, ennakoivien 

menetelmien ja toimintamallien edelleen vahvistuvan käytön, vertailuanalyysien valikoivan, 

mutta rohkean toteuttamisen jne. Ennakoivan maakuntasuunnittelun osatekijät on 

koottu seuraaville sivuille. 

Tällainen toimintamalli ja ajattelun avaaminen on selvästi jo tapahtunut ja sen aktiivinen 

ja tehokas hyödyntäminen on tärkeä nivoa myös osaksi yhteistyökumppanien ja verkostojen 

johtamista, mm. liittyen alueellisen innovaation toimijakenttään, jota on kuvattu tiivistetysti 

alla. 

Kuvio 10. Alueellisen TKI-toiminnan verkosto, yleinen malli 

Lähde: Lähteenmäki-Smith, Viljamaa ja Auri 2012. 

Strategiaprosessin avaaminen ulospäin tällaisessa prosessissa voidaan kiteyttää myös 

palvelu-muotoilun termistöllä, jolloin osallistavasta (asiantuntijalähtöisestä) suunnittelusta 

edetään avoimempaan yhteissuunnittelun malliin, jossa ”joukkojen viisautta” ja 

käyttäjien ideoita, kokemuksia ja palautetta hyödynnetään, kootaan ja seurataan systemaattisesti. 

Tämä otetaan huomioon jo suunnittelutyön alkuvaiheessa (osallistavilla 

ja avoimilla suunnittelu- ja ideointimenettelyillä) ja voimavaroja kohdistettaessa (esim. 

osallistuvan budjetoinnin kautta osa resursseista voidaan suunnata kansalaisten / kunta-


laisten / palvelun käyttäjien) vuorovaikutteisissa prosesseissa esiin nostamien toiveiden 

mukaisesti, myös suoraan toimeenpanomalliin turvaten sen sijaan, että suunnitteluhierarkiassa 

vastuutetaan tietyt tahot pidemmällä prosessilla projektoimaan, rekrytoimaan 

ja toimenpiteet toteuttamaan. 35 

Tämä tuo myös arviointiin ja seurantaan oman haasteensa: jo nykyisellään haasteelliseksi 

koettu vertailukelpoisen ja systemaattisen seurantatiedon koostaminen edellyttää 

myös (palvelujen) käyttäjien, kuntalaisten ja kansalaisten kokemuksellisen tiedon ja palautteen 

keräämistä ja hyödyntämistä. Toisaalta systemaattisen ja suunnitelmallisen seurannan 

ja arvioinnin yhdistäminen toimintamalleihin, joissa luovuuden ja sattumanvaraisten 

kohtaamisten ja epävarmuuden sietämisen edistäminen yhtä aikaa on haastava 

yhtälö. Sen tunnistaminen, mikä kumpaakin asennetta ja toimintatapaa kulloinkin edellyttää 

on ohjauksen tärkeitä ydinkohtia. 

6.1 Älykäs ennakoiva maakuntasuunnittelu 

Arvioinnin aikana muodostunut käsitys maakuntasuunnittelun ja ohjelmatyön muutostarpeista 

on kanavoitu ideaan “älykkäästä ennakoivasta maakuntasuunnittelusta”. Tällainen 

suunnittelu on luonteeltaan: 

1. Jatkuvaa ja itsekorjautuvaa: luotaa keskeytyksettä käynnissä ja syntymässä olevia 

(erityisesti globaaleja) kehityskulkuja ja tulkitsee niitä alueen potentiaalisten menestysedellytysten 

kannalta. Tapahtuu määräajoista ja ohjelmasykleistä ja -kausista riippumattomana 

ja on avoin ja joustava uusien ulkoisten herätteiden suhteen, mistä 

nämä sitten tulevatkin. Korjausliikkeet ja pienet asteittaiset muutokset ovat sekä mahdollisia 

että toivottavia. 

2. Vaihtoehtoisille tulevaisuuksille altista: suunnittelua, joka tunnistaa eri kehityskulkuja 

ja niiden seurauksia yksilöiden, organisaatioiden, yhteisöjen ja liiketoiminta-alueiden 

kannalta. Suunnittelu ei ripustaudu etukäteen määrättyihin näkökulmiin tai yhden tavoitemaailman, 

kehityskuvan tai -ideaalin edistämiseen (kuten alueellinen erikoistuminen), 

vaan on luonteeltaan avoin ja varautuu ja sopeutuu erilaisiin mahdollisiin toteutumiin. 

3. Vuorovaikutteista: hyödyntää eri tahojen näkemyksiä tulevaisuuden mahdollisuuksista 

muun muassa yhteiskehittelyn ajatusten ja käytännön menetelmien pohjalta. Nykyisessä 

suunnittelukulttuurissa voi sanoa yleisemminkin olevan vahvistumassa käyttäjäkeskeisempi 

suuntaus, jossa suunnittelussa hyödynnetään sekä palveluiden käyttäjien, 

kansalaisten, yhteisöjen näkemyksiä. Ennakoivan suunnittelun ideaali ei usko yhteen 

kaikille samanlaisena näyttäytyvään visioon, vaan luo tulkintaa kehityskuluista moniäänisyys 

ja ristiriitaisuuskin hyväksyen. Suunnittelussa käytetään hyväksi erilaisia yhteiskehittelyn, 

osallistuvan budjetoinnin, joukkoistamisen (hankintojen ja investointien) 

sekä testaukset ja pilotoinnin uudenlaisia ratkaisuja. 

4. Mahdollisuuksia etsivää: etsii reittejä myönteisinä näyttäytyviin tulevaisuuksiin, tunnistaa 

potentiaaleja ja toimijoille yhteisen tekemisen kohteita; hahmottelee toimenpiteitä 

ja kokeiluja joilla voi menestyä erilaisissakin tulevaisuuden maailmoissa. Osa 

näistä liittyy suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin kuten hiilineutraaliuteen, ilmastomuutokseen, 

ikääntymiseen jne., joiden pohjalta suunnitellaan ja testataan uudenlaisia ratkaisuja, 

joiden lopulliset hyödyt ja käyttötarkoitukset ovat osin vielä tuntemattomia 

(vielä tuntemattoman ja vaikeasti kuviteltavissa olevan tulevaisuuden verhon takana). 

5. Haluttua tulevaisuutta todeksi tekevää: kytkeytyy päätöksentekoprosesseihin, aktivoi 

konkreettisin toimin toimimaan haluttujen kehityskulkujen vahvistamiseksi ja ei-toivottujen 

torjumiseksi 

35 

Somerville, M.M. and Harlan, S. (2008), “From information commons to learning commons and learning spaces: 

an evolutionary context”, in Schader, B. (Ed.), Learning Commons: Evolution and 36Collaborative Essentials, 

Chandos Publishing, Oxford, pp. 1-36.


79 

Kuvio 11. Ennakoivan maakuntasuunnittelun malli 

Arvioinnissa on käytetty ulkopuolisena asiantuntijaresurssina Cardiffin yliopiston Professorin 

Phil Cookea (Research Professor of Regional Development, Director, Centre for 

Advanced Studies, University of Wales, Cardiff), joka kommentoi osana loppuraportointia 

alustavaa versiota ennakoivaa maakuntasuunnittelua käsitelleestä muistiosta. 

Hänen ensimmäinen huomionsa tässä yhteydessä liittyi liittyy avoimen, joustavan ja 

vuorovaikutteisen suunnitteluideaalin ajankohtaisuuteen. Tällainen malli on ajan hengen 

mukainen kolmessakin suhteessa: 

1. Alueellinen joustavuus, muutosten sietokyky (“Regional Resilience”): Joustavuus ei 

puolla alueellista erikoistumista vastauksena aluekehitykseen. Useimmat aluesuunnittelijat 

ja aluekehityksen ja aluetalouden asiantuntijat tunnistavat liiallisen erikoistumisen 

yhtenä aluekehityksen keskeisenä ongelmatekijänä (~”yhden tehtaan keskukset”). 

Liiallinen voimavarojen keskittäminen johtaa yhden sektorin ylikorostumiselle perustuvaan 

monokulttuuriin, jotka ovat erityisen herkkiä ulkopuolisille shokeille ja kykenevät 

hyvin rajatussa määrin joustavuuteen ja korjausliikkeisiin, jotka ovat tarpeen globaalin 

talouden ja toimintaympäristön muutoksissa. Taloustieteilijät, joiden näkemysten 

pohjalle ”smart specialisation” pohjautuu ajattelevat aluetaloudetta liian lineaarisesti, 

vertikaalisesti ja top-down –suuntaisesti, teollisuudenaloista, toimialoista tai klusterit 

muodostuvina kokonaisuuksina. 

2. Alueellisen kaikupohjan organisointi foorumimuotoon (”Regional Sounding Board”): 

Taloudellisen ja organisatorisen monimuotoisuuden hyödyntämiseksi on tärkeää 

luoda myös virallisia prosesseja, joihin alueellinen monimuotoisuus ja monipuolisuus 

pystytään kanavoimaan. Tällaisissa puolivirallisissa foorumeissa eri tahot voivat 

kokoontua, keskustella ja vaihtaa avoimesti näkemyksiään. Tällainen foorumi on parhaimmillaan 

riittävän fokusoitu sisällöltään, tulevaisuussuuntautunut ja sille on mää- 

36 

Ks. mm. Inkinen, Sam (2012). Designing Services: Challenges of Creativity, Serendipity, and Open Innovation. In 

Kuosa, Tuomo & Westerlund, Leo (eds.). Service Design: On the Evolution of Design Expertise. Lahti University of 

Applied Sciences Series A, Research reports, part 16, pp. 83—99.


ritelty selkeä kanava ja tapa vaikuttaa myös päätöksentekoon. Tällaisella foorumilla 

tulisi olla edustajia kaikista alueen kehityksen kannalta tärkeistä taloudellisista ja organisatorista 

yhteenliittymistä. Se on kuitenkin rooliltaan samalla kertaa (sisällöllisesti, 

temaattisesti) fokusoidumpi ja avoimempi (roolina ei ainoastaan tehdä päätöksiä, 

vaan myös tuottaa näkemyksiä ja tulevaisuustietoa) kuin nykyisessä järjestelmässä sinänsä 

hyvin toimineiden virallisfoorumien kuten maakunnan yhteistyöryhmän (MYR). 

MYR voisi toimia enemmänkin näiden foorumien toimeksiantajana, tunnistettujen tietotarpeiden 

ja muutosvoimien tarkemmaksi kartoittamiseksi. 

Phil Cooke on hahmotellut mallia, jossa TE-keskukset, maakunnan liitto, seudulliset kehittämiskeskukset 

jne. virallistahot muodostavat toisen osan tällaisesta foorumista ja 

toisen osan muodostavat riippumattomat kehitysorganisaatiot ja toimijat kuten teollisuuden 

ja elinkeinoelämän edustajat, yliopistot ja tutkimusorganisaatiot, sairaanhoitopiirit 

jne. Foorumien tulisi kyetä myös kanavoimaan erilaisten käyttäjäyhteisöjen ja kolmannen 

sektorin voimavaroja ja osaamista. Arvioinnin aikana esille nousseet ajatukset 

mm. maakunnasta pois muuttaneiden ja kansainvälisissä tehtävissä toimivien yritysjohtajien 

ja asiantuntijoiden kanavoimisesta tulevaisuustyön voimavaraksi ovat tässä 

kiinnostavia. Temaattisista tietotarpeista riippuen myös kolmannen sektorin toimijat, 

kuluttaja- ja käyttäjäyhteisöt jne. epävirallisemmat toimijaryhmät on hyvä organisoida 

tällaiseen tulevaisuustyöhön, samoin ikääntyneet ja nuoriso. Yhteisen päiväjärjestyksen 

ja työohjelman muodostamisessa voidaan käyttää kattotermejä kuten ”alueellinen 

innovaatiopotentiaali”, ”alueellisen elinvoiman eväät”, ”alueellisen yrittäjyyden vahvistaminen”, 

”alueellinen osaaminen” tai ”vihreä aluestrategia” jne., joiden ympärille tapaamiset 

ja yhteinen ajatustenvaihto voidaan organisoida, riittävän joustavasti mutta 

silti johdonmukaisesti ja jatkuvasti (esim. temaattisten tapaamisten suunnittelu peräkkäisinä 

ketjuina, foorumisarjoina). 

3. Alueelliset politiikkamoduulit (“Regional Policy Modules”): Em. ajatusfoorumin 

tulisi tunnistaa selkeitä ja konkreettisia moduuleja aluekehityspolitiikan kehittämiseksi. 

Moduulien kokoaminen temaattisiksi sarjoiksi mahdollistaa uutta luovien 

sisältöjen ja yhdistelmien tunnistamisen aluekehityksen käyttöön kulloinkin 

ajankohtaisimmista teemoista, tarvelähtöisesti. Foorumi toimii myös eräänlaisena 

sparrauskumppanina ja laadunvarmennuksen välineenä, sillä tällaista prosessia voidaan 

tietoisesti ja johdonmukaisesti hyödyntää mm. ideoiden ja käytäntöjen yhdistelemiseksi 

tavoilla, jotka riittävän ajoissa tunnistavat mahdolliset ristiriitaisuudet ja liiallisen 

epämääräisyyden alueellisten tavoitteiden muotoilussa. Samoin sidosryhmien 

edustajat voivat toimia katalyytteinä, mekanismeja ja uudenlaista tavoitteellista toimintaa 

synnyttävinä ulkopuolisina tekijöinä vuorovaikutteisissa prosesseissa, jotka 

ovat jatkuvia ja säännöllisiä. 

Malliin liittyy myös ajatus poikittaisuudesta, rajat ylittävyydestä (“transversality”), jossa 

huomioidaan että tärkeimmät hyvät käytännöt ja uudistamisen edellytykset syntyvät 

erilaisten toimijoiden vuorovaikutuksesta. Kullakin prosessin osapuolella on 

osaamista, tietoa ja kokemusta tietyistä alueellisen osaamisen ulottuvuuksista, mutta 

kenelläkään ei ole kokonaistietoa tai kokonaiskuvaa. Tällöin kukin taho edustaa tiettyä 

itsessään merkityksellistä osaa alueellista asiantuntemusta, joiden merkitys hahmottuu 

vasta kokonaisuuden osana. Tämä korostaa modulaarisen rakenteen hyödyllisyyttä: 

kukin voi tuoda oman osaamisensa, näkemyksenä ja kokemuksensa yhteiseen prosessiin, 

jossa ei pyritä kerralla kattamaan liian suuria kokonaisuuksia, vaan haetaan 

vastauksia rajatumpiin kysymyksin kerralla ja kokonaisuus muodostuu suuremmaksi 

kuin osiensa summa.


81 

Kuvio 12. T-malli Phil Cookea mukaillen 

Tällaisen prosessin kokonaisrakenne voitaisiin koota alueellisen tulevaisuussalkun muotoon, 

jossa on aihioita ja konkreettisia toimenpiteitä sekä lyhemmän että pidemmän 

tähtäimen politiikkatoimenpiteiden kehittämiseksi. Alueelliseen osaamiseen perustuva 

kokonaissalkku tekee alueellista asiantuntijuutta ja laajempia tietotarpeita näkyväksi, samalla 

kun se voi myös edistää alueellisten vastauksien ja jatkokysymyksien tunnistamista 

liittyen suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin (paikalliset ja alueelliset esimerkit liittyen 

kysymyksiin kuten pohjoinen ilmasto ja ympäristö, kestävä energia, kulttuurien vuoropuhelu, 

terve arki kaikille, oppiminen ja osaaminen mediayhteiskunnassa, väestön ja yksilön 

ikääntyminen, alueellinen yrittäjyyden tukeminen). 

Nykyisellään maakunnissa toteutetaan tämän tyypistä toimintaa ennakointifoorumien ja 

–kamarien puitteissa, joskaan näissä ei ole aina suoraa linkkiä tai pohdinta siihen, miten 

tuotoksia hyödynnetään päätöksenteossa ja ulkopuolisten näkemysten mukaan tuominen 

ei ole tyypillistä, vaan prosessit ovat usein maakunnan sisäisesti organisoituja 

6.2 Toimenpidesuositukset maakuntien liitoille 

Maakunnan liitoille voi arvioinnin pohjalta suositella rohkeampaa ja aktiivisempaa 

otetta. Maakunta voi rakentaa oman ”sounding board” -toimintamallinsa, jossa hyödynnetään 

aktiivisemmin myös ulkopuolista asiantuntijuutta ja kansainvälistä vertailunäkökulmaa. 

Maakuntaohjelma voi olla lakisääteinen ”velvoite”, mutta sen käyttö ja 

lisäarvo maakunnan yhteisen näkemyksen, vision ja strategian sekä eri kehittämisresurssien 

yhteen kokoajana on huomattava. Ohjelmaa käytetään jo nykyisellään monissa eri 

suunnittelu- ja päätöksentekoprosesseissa, mutta sen potentiaalia ja käyttäjäystävällisyyttä 

voisi entisestään parantaa tarkemmin pohtimalla sen käyttötarkoituksia ja -yhteyksiä, 

tähän liittyviä viestintä- ja ilmaisutapoja sekä osallistamista ja seurantaa. 

Elinkeinoelämä on saatava kehitystyöhön mukaan, sekä maakunnan sisältä että ulkopuolelta. 

Yritykset, järjestöt ja maakunnan ulkopuolisten toimijoiden huomioiminen 

nousevat esille viestinnän ja verkostotoiminnan kohderyhmillä. Joissakin maakunnissa 

pohdittiin myös asiakas- ja sidosryhmätiedon keräämistä ja hyödyntämistä, erityi-


sesti liittyen maakuntien verkostoihin maan rajojen ulkopuolella. Viestinnässä on myös 

keskeistä nostaa esiin maakuntaohjelmien merkitys eri suunnittelu- ja päätöksentekoprosessien 

sekä eri sidosryhmien kannalta nykyistä kiteytetymmin ja käytännönläheisemmin. 

Rahoittajayhteistyö konkretisoituu rahoituspäätöksissä ja ohjauskäytännöissä, joita 

maakunnan liiton on osaltaan selkeytettävä. Foorumityön ja verkostonhallinnan lisäksi 

maakunnan liiton tulee huomioida tiivis yhteistyönsä ELY-keskusten kanssa. Maakuntaohjelman 

linkittäminen ELYjen tulosohjaukseen ja strategiseen suunnitteluun on tärkeä 

prosessi, vaikka maakuntien liitot suhtautuvatkin varauksella ohjelmallisen ohjauksen 

toimivuuteen tässä tapauksessa. 

Maakunnan liiton tulee turvata maakunnallisen ohjelmaprosessin avoimuus ja osallistavuus. 

Prosessin omistajana ja valmistelun fasilitoijana maakunnan liitolla on tärkeä 

rooli vuoropuhelun organisoimisessa ja mahdollistamisessa maakunnan sisällä. Tässä 

prosessissa maakunnan liitto voi käyttää erilaisia vuorovaikutteisia menetelmiä pyrkiessään 

turvaamaan eri tahojen aktiivisen roolin, mutta jalkautua myös itse, resurssiensa 

sallimissa puitteissa, hakemaan näkemyksiä ja välittämään tietoa maakuntaohjelmasta. 

Myös kuntalaisten ja maakunnan asukkaiden näkemysten huomioiminen, mm. sosiaalista 

mediaa hyödyntäen on oleellista, kattaen koko maakuntalaisten kirjon: yhtä paljon nuorten 

ja ikääntyneiden, maahanmuuttajien, yritysten ja luottamushenkilöiden moninaiset 

näkökulmat ja tarpeet tulee saada mukaan prosessiin. 

Kansallisesti maakunnan liitto on avainasemassa luottamuksen rakentamisessa ja 

vuorovaikutuksen vahvistamisessa. Vuorovaikutus sekä oman verkoston että ulkopuolisten 

verkostojen välillä edellyttää myös aktiivisempaa otetta ministeriöiden (erityisesti 

TEM:n) suuntaan. Myös eduskunnan (oman maakunnan kansanedustajat ensisijaisesti) 

aktivoiminen ”sounding board” -tyyppiseen toimintaan on maakunnalle luontainen rooli. 

Maakunnan liitoilla on aluekehittämistä maakuntatasolla koordinoivana tahona myös 

luonteva rooli vastata maakuntaohjelman (sekä laajemminkin aluekehittämisen) seurantajärjestelmän 

kehittämisestä ja koordinoinnista. Vaikutuslogiikan selkeyttäminen 

ja yhteisten mittarien työstäminen tapahtuu luontevimmin TEM:n kanssa yhteistyössä. 

Vaikka itse seurantatieto tulee käytännössä useista eri lähteistä, on maakuntien liittojen 

rooli olennainen tietotarpeiden ja tiedonkeruun määrittäjänä. Seurantajärjestelmän 

sisällöllisen kehittämisen osalta olisi suositeltavaa, että seurantajärjestelmä kattaisi indikaattoreita 

kolmelta eri tasolta: yleistä aluekehitystä ja alueen suhteellista asemaa kuvaavat 

mittarit (konteksti-mittarit), aluekehittämisen tavoitteita ja painopisteiden niiden 

suhteen tapahtuvaa kehitystä kuvaavat mittarit (tulokset) sekä toimenpiteiden aikaansaannoksia 

kuvaavat mittarit (tuotokset). 

Ohjelman valmisteluun ja resursointiin liittyvä neuvotteluprosessi on koettu riittämättömäksi 

ja tästä syystä sen käyttöä tulisi harkita erityisen tarkasti. Neuvotteluyhteyden 

ja konkreettisten avausten tekemisessä ministeriöiden, erityisesti TEM:n suuntaan 

maakunnat ovat toimineet aktiivisesti vieden konkreettisia ja toteuttamiskelpoisia 

ehdotuksia yhteiseen pöytään. Tämä vastavuoroisuudelle ja tasapuolisemmalle kumppanuudelle 

pohjautuva toimintamalli nähdään hyödyllisenä tapana toimia, perinteisen alhaalta 

ylös suuntautuvan edunvalvontaroolin sijaan (tai joissakin tapauksissa sen rinnalla). 

Ennakointityön koordinoinnissa maakunnilla tulee olla jatkossakin vahva rooli ja vertaisoppiminen 

on tässä tarpeen. Tulevaisuussuuntautuneisuudessa maakunnat ovat jo 

tehneetkin ansiokasta työtä, muun muassa Pirkanmaan skenaario-orientoitunut suunnittelumalli 

ja Keski-Suomen ja muiden maakuntien aktiivinen ennakointityö ovat tärkeitä 

avauksia. Toiminnan kehittämisessä ja uusien menetelmien käyttöönotossa on kuitenkin 

edelleen paljon tehtävää. Yksi tärkeä kokonaisuus on kuntalaista ja palvelunkäyttäjää,


83 

erityisesti nuorempaa polvea ja heidän tarpeitaan paremmin kuuleva ennakoinnin kehittämisen 

prosessi, johon liittyen raportissa on kuvattu monia Keski-Suomen työpajassa 

esiin nostettuja ajatuksia. Temaattinen ennakointi yli maakuntarajojen on yksi keino vahvistaa 

ennakointiosaamista. 

6.3 Toimenpidesuositukset ohjelmakumppanuudelle (ja sen eri osapuolille) 

”Sounding board” -idean konkretisointi ja käytännön toiminnalliseksi tekeminen 

edellyttää laajaa kumppanuutta ja tiivistä vuorovaikutusta. Arvioinnin valossa kaikkien 

osapuolten aktiivista panosta tarvitaan ja erityisesti menetelmälliset uudet käytännöt 

ja ideat ovat tervetulleita. Kenties eniten odotuksia kohdistuu maakuntien liiton 

tärkeimpään alueelliseen kumppaniin eli ELY:yn. Myös seudullisten kehitysyhtiöiden, oppilaitosten 

ja alueellisten ja alueelta alkunsa saaneiden yritysten roolia vuoropuhelussa 

ja avoimessa ideanvaihdossa tulee vahvistaa. Dialogikin edellyttää aktiivista fasilitointia 

ja mahdollistajaa ja maakunnasta riippuu, kuka on oikea taho tästä roolista vastaamaan. 

Prosessin kannalta saattaa olla hyödyllistä asettaa vakiintuneen kumppanuuden ulkopuolinen 

taho tätä vastuuta kantamaan. Esimerkiksi alueen yrityksiä ja yritysjohtajia tai 

yliopistojen aktiivisia toimijoita voisi hyödyntää tässä roolissa aktiivisemmin. 

6.4 Toimenpidesuositukset Työ- ja elinkeinoministeriölle 

Lainsäädännöllinen uudistaminen tapahtuu ensisijaisesti TEM:n johdolla. TEM:n on 

syytä tehdä tämä prosessi mahdollisimman avoimesti ja eri tahoja kuunnellen. Maakunnallisen 

suunnittelujärjestelmän kehittäminen ja uusien ideoiden kartoittaminen tässä 

suhteessa on erityisesti TEM:n vastuulla. Aluekehityslain uudistamisessa tulisi tehdä 

vaikutusarviointi, jolla kartoitetaan nykyisen lainsäädännön toimivuutta ja siinä tehtyjen 

muutosten ja uudistusten vaikutuksia eri toimijoiden roolien sekä kustannusten näkökulmasta. 

Vaihtoehtoisten toimintamallien ja skenaarioiden tunnistaminen auttaisi vaihtoehtojen 

avointa pohdintaa. 

Monesta virkamieslähteestä ja käytännön hankekokemuksista välittyy kuva, että ministeriöiden 

keskinäinen yhteistyö ei toimi. Ministeriöiden tulisi päästä parempaan ja tiiviimpään 

vuoropuheluun maakuntien kanssa. Ministeriöiden edustajat voisivat kenties 

sekä huomioida että osallistaa aluetasoa paremmin omassa ennakointi- ja suunnittelutyössään. 

Tätä kautta ministeriöön välittyisi nykyistä paremmin se, mitä maakunnat 

tarvitsevat. Nykyinen myös valtionhallinnossa laajasti käytössä oleva tulosohjausmalli 

mahdollistaa parhaimmillaan varsin laajan toimintavapauden tavoitteisiin liittyvien toimenpiteiden 

organisoinnin suhteen. Tätä mahdollisuutta ei välttämättä ole nykymuotoisessa 

sektoriohjauksessa riittävästi hyödynnetty. 

TEM:n on vahvistettava rooliaan vuorovaikutusohjauksessa, sekä maakuntien että 

muiden ministeriöiden suuntaan. Ministeriöiden välisen dialogin parantaminen sekä eri 

sektoriministeriöistä maakunnille tulevien, ristiriistaisen viestien vähentäminen ovat tärkeitä 

viestejä maakunnallisen kehittämisen turvaamisessa. 

TEM:n on hyödyllistä vapauttaa resursseja ja osaamista antamalla alueellisille toimijoille 

lisää vastuutta kehityksestään. Haastatteluissa ja työpajoissa suuria odotuksia 

kohdistuu ministeriöiden toimintatapoihin ja valmiuteen kuunnella maakuntien toimijoita 

ja antaa heille mahdollisuuksien rajoissa myös enemmän vastuuta ja vapautta toimia. 

Valtionhallinto ja valtion aluehallinto voisivat myös paremmin hyötyä aluetason / maakuntien 

osaamisesta, ennakoinnista ja kehittämisestä mikäli ottaisivat aktiivisempaa ja 

avoimempaa roolia ja siirtyisivät rohkeasti ”harmaalle” alueelle ja myös ottamaan riskiä 

tarpeen mukaan. Vain vuorovaikutuksella ja jatkuvalla dialogilla toimijat oppivat ymmärtämään 

toistensa toimintakulttuuria ja ajattelutapaa. Keski-Suomessa on tässä suhteessa 

koettu hyväksi MYR:ssä perustettu yrityselämän kehittämisryhmä, jossa on syntynyt 

paljon hyviä ideoita. Haastatteluissa epäiltiin, että aluetasolla ei ole riittävästi rohkeut-


ta lähteä mukaan uusien ideoiden kehittelyyn. Osa kyseenalaisti toisilta oppimisen mahdollisuudet 

muun muassa keskinäiseen kateuteen tai resursseista kilpailemiseen viitaten. 

Saatettiin myös nähdä, että opittavaa olisi enemmänkin muualta maailmasta kuin naapurimaakunnasta 

esim. alueiden erilaisuudesta johtuen. Aika muuttuu nopeasti, ja toimijoiden 

tulisi kyetä mukautumaan tähän muutokseen. 

TEM:n on vahvistettava näyttöä eri organisaatioiden rooleista ja lisäarvosta aluekehittämisessä. 

Maakunnallisen ja seudullisen tehtävänjaon on pohjauduttava todelliselle 

tiedolle ja näytölle, olettamusten ja mielipiteiden sijaan. Mahdollisten päällekkäisten 

roolien ja tehtävien vähentämiseksi TEM:n on kartoitettava seudullisten kehitysyhtiöiden 

roolit, tehtävät, toiminnan tehokkuus ja lisäarvo. 

Mikäli maakunnallinen suunnittelu- ja ohjelmatyö nähdään säilyttämisen arvoisena, 

sen on myös kyettävä ohjaamaan kansallista tasoa luontevasti maakunnallisesti päätettäväksi 

soveltuvien kysymysten osalta. Useimmat arvioinnissa kuullut toimijat ovat 

todenneet järjestelmän toimivuuden ja rajoitteet. Kuten eräs Satakunnan kyselyyn vastannut 

totesi ”Itse järjestelmähän on hyvä, kunhan sen rinnalta pudotettaisiin sivuelementit 

ja aidosti keskitettäisiin kehittäminen maakuntaohjelman kautta toteutettavaksi. 

Se vaan pitäisi ottaa tosissaan myös ministeriöissä.” Toinen näkökulma, joka kyselyssä 

nostettiin esille, oli ohjausnäkökulma ja sen toimimattomuus. Osa toimijoista korosti, 

että ELYjen tulosohjauksen, kaupunki- maaseutu- ja innovaatiopolitiikan pitäisi kaikkien 

sisältyä ja perustua maakuntaohjelmaan, mikäli ohjaavuutta todella edellytetään ja maakuntaohjelmalla 

ajatellaan olevan ohjausvaikutusta. Mikäli tämä ei ole realistista, maakuntaohjelman 

merkitys puhtaasti mobilisoivana ja alueen omia toimijoita sitouttavana 

dokumenttina ja prosessina voi viedä pohjaa sitoutumiselta. 

Sektoriministeriöiden aluekehitysosaamista on hyödynnettävä paremmin kansallisessa 

kehitystyössä. Omana huomionaan voidaan todeta myös, että maakuntien näkökulmasta 

sektoriministeriöiden sitoutuminen ja osallistuminen aluekehittämiseen sekä 

maakunnalliseen ohjelmatyöhön olisi tervetullutta. Olisi erinomaista, mikäli TEM ottaisi 

tässä proaktiivisen roolin ja omalta osaltaan tarjoaisi konkreettisia mahdollisuuksia 

vuoropuhelulle ja tiedonvaihdolle myös muiden ministeriöiden kanssa. Tapoja edistää 

tätä tavoitetta voidaan tunnistaa alueelliseen innovaatiotoimintaan, rakennerahastoihin 

ja ohjelmalliseen kehittämistyöhön liittyen: rakennerahastojen ja EU-ohjelmien ilmiselvien 

kontaktipintojen lisäksi hallinnonaloilla on lukuisia ohjelmavälineitä, joilla on suoria 

yhteyksiä aluekehittämiseen ja joissa maakunnallinen näkökulma ja jalkautuminen voisi 

tuoda hyötyjä (mm. SADe-ohjelma, Kide-ohjelma, KASTE-ohjelma, huippunopean laajakaistan 

toimintaohjelma, arktinen strategia jne.). Myös tietoja näyttöpohjan keräämisessä 

valtakunnan tason päätöksenteolle alueelliset näkökulmat voivat tuoda tiedollista 

lisäarvoa ja näkyvyyttä (esim. sektoritutkimuksen uudistaminen ja strateginen tutkimus 

VNK:n alaisuudessa).


85 

LIITE 1 

KIRJALLISUUSLISTA 

Communication from the Commission to the European Parliament, the Council, the European 

Economic and Social Committee and the Committee of the Regions. Regional Policy contributing 

to smart growth in Europe 2020. COM (2010) 553. 

Cooke et al. (eds. 2010): Platforms of Innovation, Cheltenham, Edward Elgar. 

Cooke et al. (eds. 2011): The Handbook of Regional Innovation & Growth, Cheltenham, Edward 

Elgar. 

Cooke, Philip (2011): “From Clusters to Platform Policies in Regional Development”, European 

Planning Studies Vol. 20, No. 8, August 2012. 

Foray, David & Hall (2009): Smart Specialisation – The Concept”, Knowledge Economists Policy 

Brief n° 9. 

Inkinen, Sam (2012). Designing Services: Challenges of Creativity, Serendipity, and Open Innovation. 

In Kuosa, Tuomo & Westerlund, Leo (eds.). Service Design: On the Evolution of Design Expertise. 

Lahti University of Applied Sciences Series A, Research reports, part 16, pp. 83—99. 

Kaivo-oja (2012): ”Service Science, Service Architectures, Service Designs, and Dynamic Service 

Business Development” in Kuosa & Westerlund (eds.) Service Design: On the Evolution of Design 

Expertise, Lahti University of Applied Sciences Series A, Research reports, part 17. 

Lähteenmäki-Smith, Viljamaa ja Auri (2012): Keski-Suomen elinkeinojen kehittämisen toimintamallin 

arviointi. Ramboll Management Consulting. 

Mazzucato (2011): THE ENTREPRENEURIAL STATE, London: Demos. 

Mäntylä, Miia – Lindqvist, Petra (2004): ONNELAA ETSIMÄSSÄ: Läheisyyden ekonomia alueiden 

menestystekijänä. Vaasa: Levon instituutti. 

OECD (2007): Linking Regions and Central Governments: Contracts for Regional Development. 

Paris: OECD. 

Somerville, M.M. and Harlan, S. (2008), “From information commons to learning commons and 

learning spaces: an evolutionary context”, in Schader, B. (Ed.), Learning Commons: Evolution 

and Collaborative Essentials, Chandos Publishing, Oxford, pp. 1-36. 

TEM (2012): HALLINNON JA ALUEKEHITTÄMISEN MINISTERITYÖRYHMÄ 23.3.2012: EU-RA- 

KENNERAHASTOKAUDEN 2014 – 2020 KANSALLINEN VALMISTELU - Ohjelmarakenne, välittävät 

toimielimet ja maakunnan yhteistyöryhmän asema. 

Viljamaa, Kimmo & Terävä, Eeva (2012): Alueiden osaamisprofiilit – nykytilan kartoitus, Helsinki: 

Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, 13/2012. Elinkeino- ja innovaatio-osasto


LIITE 2 

HAASTATELTAVIEN JA TYÖPAJOIHIN OSALLISTUNEIDEN 

LISTA 

ETELÄ-POHJANMAA 

Haastateltavat 

1. Maakuntajohtaja Asko Peltola, Etelä-Pohjanmaan liitto 

2. Ylijohtaja Antti-Jussi Oikarinen, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 

3. MYR:n puheenjohtaja Pauli Talvitie 

4. Maakuntahallituksen jäsen, Etelä-Pohjanmaan yrittäjien varapj. Lasse Anttila 

Työpajaan osallistuneet henkilöt 

Alarinta Juha, Seinäjoen yliopistokeskus 

Anttila Lasse, Maakuntahallitus 

Etula Jouko, JPYP Oy 

Eväsoja Marjatta, Etelä-Pohjanmaan liitto 

Hakola Eira, Etelä-Pohjanmaan liitto 

Honkala Katriina, Akava Etelä-Pohjanmaa 

Kinnunen Pertti, Etelä-Pohjanmaan kauppakamari 

Kekäläinen Hannele, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 

Koivisto Ulla, Alavuden kaupunki 

Kurki Sami, Helsingin yliopisto – Ruralia 

Mäki Taru, SeAMK 

Mäkimantila Hanna, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 

Nori Irina, Pohjanmaan liitto 

Ojala Seppo J., SLL Pohjanmaan piiri ry 

Pajula Kirsi, Etelä-Pohjanmaan liitto 

Peltola Asko, Etelä-Pohjanmaan liitto 

Penttilä Kaisa, Foodwest 

Perämäki Leena, Frami Oy 

Puumala Sanna, Etelä-Pohjanmaan liitto 

Rautajoki Arto, SONet BOTNIA 

Rintala Heli, Etelä-Pohjanmaan liitto 

Rinta-Rahko Heikki, MYR vpj. 

Saranpää Jyri, Kuortaneen kunta 

Seppelvirta Heli, Etelä-Pohjanmaan liitto 

Tiilikainen Helena, EPKY 

Urpala Timo, Etelä-Pohjanmaan liitto 

Varmola Tapio, Seamk 

Vuolle Jouko, Lapuan kaupunki 

Välimäki Erkki, Seinäjoen kaupunki


87 

KESKI-SUOMI 


1. Maakuntajohtaja Anita Mikkonen, Keski-Suomen liitto 

2. Johtaja Juha S. Niemelä, ELY-keskus 

3. MYR:n puheenjohtaja Kauko Lehtonen 

4. Kehitysjohtaja Timo Rusanen, Jyväskylän kaupunki 


Ikonen Hannu, JAMK 

Kiviranta Terttu, JAO 

Korhonen Hannu, Keski-Suomen liitto 

Malinen Heikki, JAMK 

Mikonranta Antero, Kyt ry 

Mäkinen Marko, Pirkanmaan liitto 

Partanen Raija, Keski-Suomen liitto 

Puumala Sanna, Etelä-Pohjanmaan liitto 

Päivänen Veli-Pekka, Keski-Suomen liitto 

Tokila Anu, Keski-Suomen liitto 

PIRKANMAA 


1. Aluekehitysjohtaja Jukka Alasentie, Pirkanmaan liitto 

2. Strategiajohtaja Reija Linnamaa, Tampereen kaupunki 

3. Aluekehityspäällikkö Kristiina Karppi, Pirkanmaan ELY-keskus 

4. Toiminnanjohtaja Antti Korkka, Ylä-Pirkanmaan seutuyhdistys 


Kauppinen Veli-Matti, Varsinais-Suomen liitto 

Myllykangas Päivi, Tredea 

Mäkinen Marko, Pirkanmaan liitto 

Partanen Petteri, Varsinais-Suomen liitto 

Rissanen Mikko, Pomoottori ry 

Riusala Kimmo, Pohjanmaan liitto 

Räsänen Petri, Pirkanmaan liitto 

Salkoaho Tuukka, Tampereen kaupunki 

Seppelvirta Heli, Etelä-Pohjanmaan liitto 

Suhonen Irene, Valkeakosken kaupunki


POHJANMAA 


1. Ylijohtaja Kaj Suomela, Pohjanmaan ELY-keskus 

2. Kansanedustaja, maakuntavaltuuston puheenjohtaja, Miapetra Kumpula-Natri 

3. Toimitusjohtaja Juha Häkkinen, Pohjanmaan kauppakamari 

4. Verkställande direktör, Håkan Westermark (SVE), Företagshuset Dynamo 


Rurik Ahlberg, Korsholms kommun 

Antti Alasaari, VASEK 

Kristian Bengts, Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto 

Ulf Grindgards, Kristinestad 

Mathias Högbacka, Aktion Österbotten r.f. 

Matti Jaskari, YHYRES-kehittämisyhdistys ry 

Hannu Katajamäki, Vaasan yliopisto/Filosofinen tiedekunta 

Pekka Kauppinen, Pohjanmaan liitto 

Tarja Lahtonen, Vaasan kaupunki 

Irina Nori, Pohjanmaan liitto 

Maria Nybäck, Jakobstadsregionens Utvecklingsbolag Concordia Ab 

Sanna Puumala, Etelä-Pohjanmaan liitto 

Varpu Rajaniemi, Pohjanmaan liitto 

Kimmo Riusala, Pohjanmaan liitto 

Stefan Råback, Vaasanseudun Kehitys Oy VASEK 

Kristin Sundqvist-Strandin, Pohjanmaan ELY-keskus 

Krista Tupala, Satakuntaliitto 

Niklas Ulfvens, Pohjanmaan liitto 

SATAKUNTA 


1. Aluekehitysjohtaja, Heikki Juurinen, Satakuntaliitto 

2. Ylijohtaja Marja Karvonen, ELY-keskus 

3. Elinkeinojohtaja, Eila Törmä, Huittisten kaupunki 

4. Suunnittelujohtaja, Asko Aro-Heinilä, Rauman kaupunki 


Hannu Uusihonko 

Eila Törmä 

Asko Aro-Heinilä 

Elina Joensuu 

Jari-Pekka Niemi 

Minna Nore 

Janne Rantala 

Veli-Matti Kauppinen 

Petteri Partanen 

Esa Puolamäki 

Jouni Vataja 

Katja Laitinen 

Tia Kemppainen 

Viveka Lanne 

Jyrki Tomberg 

Heikki Juurinen 

Tiina Leino


89 

VARSINAIS-SUOMI 


1. Maakuntajohtaja Juho Savo, Varsinais-Suomen liitto 

2. Aluekehityspäällikkö Kirsi Kärpijoki, Varsinais-Suomen ELY-keskus 

3. Vt. elinkeinojohtaja Niko Kyynäräinen, Turun Seudun Kehittämiskeskus 


Ari Aalto 

Seija Aaltonen 

Piia Alvesalo 

Carola Gunell 

Harri Haarikko 

Merja Haliseva-Soila 

Hannele Hartikainen 

Jaakko Heininen 

Jarkko Heinonen 

Mika Helva 

Eivor Hulden 

Esa Högblom 

Mika Joki Kunnanjohtaja, 

Olli-Pekka Juhantila 

Timo Juvonen 

Veli-Matti Kauppinen 

Jari Kesäniemi 

Juha Kettunen 

Aleksis Klap 

Pirkko Kuhmonen 

Niko Kyynäräinen 

Kirsi Kärpijoki 

Markku Laaksonen 

Olle Lagerroos 

Viveka Lanne 

Erik Lehtonen 

Markku Leppälehto 

Laura Leppänen 

Rikumatti Levomäki 

Kaisa Lähteenmäki-Smith 

Perho Maija 

Jouni Marttinen 

Tarja Meristö 

Nina Myllykoski 

Juha Mäki 

Ilona Mäkinen 

Jouko Nieminen 

Raimo Nieminen 

Kari Nieminen 

Teija Nokka 

Tarja Nuotio 

Lasse Nurmi 

Harri Ojansuu 

Raimo Oksa 

Mikko Pakarinen 

Petteri Partanen 

Murunda Oy 

Varsinais-Suomen erityishuoltopiiri 

Elinkeinoelämän keskusliitto 

Varsinais-Suomen liitto 

ELY-keskus 

ELY-keksus 


Varsinaisbitumi Oy 

Varsinais-Suomen kauppakamari 

Turun kaupunki 

Novia Oy 


Aura 

Salon seudun Koulutuskuntayhtymä 



Kosken kunta 

Turun ammattikorkeakoulu 


ELY-keskus 


ELY-keskus 

Melodia 

Turun yliopistokonsortio 

Satakuntaliitto 

Turku Science Park 

Rakennusteollisuus 


Turku Science Park 


ELY-keskus 

Laurea 

ELY-keskus 

ELY-keskus 


ELY-keskus 

Metsäkeskus 

ELY-keskus 



Tekes 



Varsinais-Suomi


Liisa Piipponen 

Pekka Puurunen 

Aapo Ilmari Rantanen 

Tapio Reponen 

Eeva Rintama 

Ville Roslakka 

Kari Ruusunen 

Mikko Rönnholm 

Heikki Saarento 

Mari Saario 

Pauli Salminen 

Vesa Salminen 

Juho Savo 

Sami Savolainen 

Anna-Leena Seppälä 

Kari Seppälä 

Olli Setanen 

Anita Silanterä 

Risto Skyttä 

Pekka Sundman 

Sirpa Suomi 

Henri Terho 

Tapio Tuhkanen 

Heimo Valkama 

Janne Virtanen 

Marja Vyyryläinen 

Timo Vähämaa 

Jessica Ålgars-Åkerholm 

Kaisa Äijö 

Henri Wibom 

Laura Mattinen 

Pauli Salminen 

Maaret Laakso 

Seija Aaltonen 

Mikko Suhonen 

Tuula Aamurusko 

Kalervo Väänänen 

Pipa Heinonen 

Aino Ukkola 


ELY-keskus 

Vihreät 

Turun yliopisto 

Ukipolis 



Loimaan seutu 




ELY-keskus 

Turun Yliopisto 

Kesko Oy 

Salon kaupunki 

ELY-keskus 

ELY-keskus 


Taiteen keskustoimikunta 




ELY-keskus 



Varsinais-Suomen yrittäjät 

Turun yliopisto 

Loimaan seutu 

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto 

Varsinais-Suomen erityishuoltopiiri 

Turun kesäyliopisto 



Turun seudun kehittämiskeskus 

Turun kaupunki

Maakuntaohjelman 2011-2014 arviointiraportti - EtelÃ¤-Pohjanmaan ...

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?