TYÃELÃMÃN TUTKIMUS - ARBETSLIVSFORSKNING 2/2008

More documents

Recommendations

Info

Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 2/<strong>2008</strong> (6. vsk.) linpalveluyksikössä toteutettua oppimiskäytäntöjen uudistamisen laboratoriota ja pohditaan menetelmän käytön tuloksia useilta kannoilta. Johdon ja työyhteisön väliset keskustelut osana oppimiskäytäntöjen uudistamisen laboratoriota ovat tärkeitä mutta vaativia, koska niissä johdolta usein odotetaan tietoa ja kannanottoja päätöksistä eikä niinkään uusiin ideoihin tähtäävää yhteistä kehittelyä. Laboratorioissa kehitettyjä oppimiskäytäntöjä tarkasteltiin osana työyhteisöjen ajallisia kehitysvaiheita tai niitä toimintakonsepteja, joihin työyhteisöt olivat siirtymässä työn massatuotantomaisen organisoinnin jälkeen. Kirjoittajien mukaan uudet kehitetyt oppimiskäytännöt yhdessä heijastivat uudenlaista kehittämisen periaatetta, jossa oppimisjärjestelyt entistä paremmin vastasivat nykyisiin tuotteiden moninaisuuden, niiden vaatimusten sekä nopean uudistumisen haasteisiin, ja jossa työntekijät, myös yhteisönä, entistä omatoimisemmin huolehtivat osaamisensa kehittämisestä. Uudet järjestelyt eivät kuitenkaan täysin kyseenalaistaneet perinteistä työnjakoa johdon linjauksista asiantuntijoiden kehittämiseen ja työntekijöiden sisäistämiseen, mutta ne muuttivat yhteistyötä olennaisesti. Kirjan empiiriset tulokset yhdessä yrityksessä toteutetusta tutkimus- ja kehittämishankkeesta auttavat fokusoimaan ja yleistämään teollisen massatuotannon jälkeisen ajan kehityshaasteita ja oppimiskäytäntöjä. Varsinainen kehittämisen menetelmä, oppimiskäytäntöjen uudistamisen laboratorio sekä muutoslaboratorio, johon se pohjautuu, kuvataan melko lyhyesti. Näin ollen kirja ei ensisijaisesti anna kehittäjälle suoraan sovellettavaa intervention mallia, vaan ennemminkin menetelmän teoreettisten perusteiden ja tulosten pohdinnan kautta aineksia uusiin sovelluksiin. Toimintakonseptin käsite sekä työtoiminnan hallinnan ja oppimisen kolme tasoa ovat kirjassa teoreettisesti tärkeitä. Tasojen kolmijako on erittäin kiinnostava ja se kokoaa hyvin sitä ennen esiteltyä tiedon olomuotojen ja kuvausjärjestelmien kehitystä. Kirjan loppuosassa edellä mainitut tasot ja toimintakonseptin käsite ovat kyllä mukana, mutta tutkimuksellisesti suuntautunut lukija voi lopussa jäädä kaipaamaan löydösten ja havaintojen parempaa jäsentämistä niiden mukaan: mitä tasojen erittely ja toimintakonseptin käsite tarkoittivat käytännön interventioissa ja mitä niiden mukainen analyysi tuotti tutkimuksellisesti. Historialliset työtyypit toimivat hyvin toimintakonseptien esikuvina, mutta niiden piirteet herättävät myös paljon uusia kysymyksiä. Ilmentääkö luova paikallinen tiedon ja käytäntöjen rakentaminen aina käsityömäistä työtyyppiä ja kaventavatko lisääntyvät standardoidut luokitukset ja vakioidut termistöt tätä uuden luomisen mahdollisuutta? Kaiken kaikkiaan Oppiminen muutoksessa on paljon asiaa sisältävä ja selkeä esitys nykyisestä toiminnan teoreettisesta lähestymisestä osaamisen johtamiseen. Teos osoittaa kehittävän työntutkimuksen eteenpäin menoa. Selkeys on tässä kirjassa hyvä saavutus, sillä kirjan tehtävä ei ole helppo: käytäntölähtöisen ja kokonaisvaltaisen kehittämisotteen hahmottaminen teollisen massatuotannon jälkeisten toimintakonseptien uudistamisen tukemiseksi uusien oppimiskäytäntöjen ja -järjestelmien kautta. Tehtävän asettelu synnyttää monia uusia tutkimuskysymyksiä erilaisten ja eritasoisten konseptien suhteista, oppimisen kehittämisen toimijuudesta, mahdollisuuksien ja uudistusten leviämisen rajoista sekä suhteesta liiketoimintaan. Kirjan tärkeintä antia on työn kehittämistä palvelevan teoreettisen ja käytännöllisen kentän ymmärrettäväksi tekeminen. Laura Seppänen kirjasto 231
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 2/<strong>2008</strong> (6. vsk.) kirjasto Tämä yhteisraportti esittelee kolmessa EU-maassa pääasiassa EU-rahoituksella toteutetut kehittämishankkeet ansiotyön ja perheen yhteensovittamisesta. Taustaksi projekteille esitetään hajanaista tilastotietoa maiden ikärakenteesta, työllisyysasteesta, joustavien työjärjestelyjen käytöstä, naisten asemasta työmarkkinoilla, perheestä ja sosiaalipolitiikasta. ”Hajanaista” tarkoittaa, että julkaisun tekijät eivät ole asettaneet tavoitteeksi systematisoida maita koskevaa taustatietoa siten, että lukija voisi saada käsityksen kirjoittajaryhmän mahdollisesta tulkinnasta, mitä tulee maiden konkreettisiin eroihin ja yhtäläisyyksiin kehittämiskohteiden kannalta. Yhteinen tulkintaperusta muodostuu naistutkimuksen yleisimmistä naisten asemaa koskevista teeseistä. Puola, Espanja ja Suomi tarjoaisivat kiinnostavasti erilaiset kontekstit perheen ja työn KOKEILUJA PERHE-TYÖ YHTEISPELISTÄ Tuula Piensoho, Eija Maarit Ojala, Kirsikka Mattila, Mervi Aalto-Kallio & Marja Känsälä: Reconciling Work and Family. Good Practices from Finland, Poland and Spain. Helsinki, Palmenia 2007. 131 s. yhteensovittamisen tutkimiselle. Edes pienen askeleen ottaminen tähän suuntaan olisi ollut olennainen, lukijaa palkitseva lisä. Tätä raportin tekijät eivät olleet asettaneet tavoitteeksi. Varsinaiset projektit ovat, ilmeisesti juuri tästä syystä, satunnaisen tuntuisia suhteessa toisiinsa ja kansainväliseen vertailtavuuteen. Julkaisussa esiteltävissä suomalaisissa projekteissa tavoitteena oli dokumentoida päiväkodin arkikäytännöt ohjaavaksi tietokannaksi; kehittää oppimisverkostoa sosiaalialan opiskelijoille työn ja perheen yhteensovittamisteemoista; kehittää päiväkodin tarjoamia kotipalveluja ja kouluttaa muutosagentteja kodin ja työn sujuvan yhteistoiminnan kehittämiseksi. Puolassa projektien tavoitteena oli kouluttaa nuoria vanhempia ottamaan yhteisvastuuta perheestä, erityisesti lasten hoitamisesta; kehittää vanhempainlomakäytäntöjä sekä perheen jäsenten että työelämäinstituutioiden perspektiivistä; toteuttaa ”perheystävällinen työnantaja” -kilpailu; kehittää joustavia lastenhoidon laitoksia. Espanjassa kehittämiskohteita oli kaksi. Pyrkimyksenä oli mitata sukupuolten eriarvoisuutta työorganisaatiossa ja tällä tavoin vahvistaa pyrkimystä kohti tasaarvoisuutta sekä kehittää vanhainkodin asiakkaiden ja työntekijöiden kannalta hyviä työkäytäntöjä. Raportissa todetaan, että hankkeet olivat innovatiivisia ja niiden tulokset hyviä ja käyttökelpoisia edelleen levitettäviksi − näin on tapana tällaisissa EU-rahoitteisten projektien loppuraporteissa hanketta ja sen tuloksia arvioida. Kimmo Kevätsalo 232
Page 1 and 2:
TYÖELÄMÄN TUTKIMUS - ARBETSLIVSF
Page 3 and 4:
Työelämän tutkimus - Arbetslivsf
Page 5 and 6:
Page 7 and 8:
Page 9 and 10:
Page 11 and 12:
Page 13 and 14:
Page 15 and 16:
Page 17 and 18:
Page 19 and 20:
Page 21 and 22:
Page 23 and 24:
Page 25 and 26:
Page 27 and 28:
Page 29 and 30:
Page 31 and 32:
Page 33 and 34:
Page 35 and 36:
Page 37 and 38:
Page 39 and 40:
Page 41 and 42:
Page 43 and 44:
Page 45 and 46:
Page 47 and 48:
Page 49 and 50:
Page 51 and 52:
Page 53 and 54: Työelämän tutkimus - Arbetslivsf
Page 103: Työelämän tutkimus - Arbetslivsf
show all

TYÃELÃMÃN TUTKIMUS - ARBETSLIVSFORSKNING 2/2008

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?

TYÃELÃMÃN TUTKIMUS - ARBETSLIVSFORSKNING 2/2008