Artikkelisivut / Artikel - Rengas
Artikkelisivut / Artikel - Rengas
Artikkelisivut / Artikel - Rengas
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
SAATESANAT<br />
Aivan yksinkertaista<br />
ei kaksikielinen kasvatus ole edes teoriassa. Asiantuntijoillakin on esimerkiksi lukemisen<br />
opettelemisen tai yksi henkilö–yksi kieli –periaatteen suhteen erilaisia näkökantoja. Käytännössä<br />
kaksikielinen kasvatus vaatii lukuisia tietoisia valintoja, aimo annoksen peräänantamattomuutta,<br />
aina uusia ideoita motivoida lasta – ja armahtavaisuutta itseään kohtaan<br />
epätäydellisen elämän edessä. Kieli on kommunikaatiota ja sitä voi oppia vain vuorovaikutuksessa<br />
toisten kanssa. Siksi on tärkeää, että Saksassa suomea opettelevilla lapsilla on<br />
mahdollisuus puhua kieltä toisten lasten kanssa ja vahvistaa suomalaista identiteettiään.<br />
On tärkeää, että vanhemmat saavat tukea ja rohkaisua rikkaassa, mutta välillä aika rankassa<br />
kaksikulttuurisen perheen elämässä. Siksi on tärkeää, että meillä on Suomi-kouluja!<br />
Tässä numerossa esitellään koulujen historiaa ja nykypäivää ja ääneen pääsevät niin opettajat<br />
kuin oppilaatkin. Teemapaketti alkaa sivulta 6.<br />
Bei unseren deutschen Leserinnen und Lesern muss ich mich entschuldigen: Für Sie ist<br />
diesmal weniger dabei. Es liegt ein bisschen an unserem Thema; in den Finnisch-Schulen<br />
wird nur Finnisch gesprochen. Es symbolisiert aber auch die Situation in vielen deutsch-finnischen<br />
Familien: Hat man sich für die zweisprachige Erziehung entschieden, muss in der Familie<br />
viel Finnisch gesprochen werden, sonst geht es unter. Nur, der deutschsprachige Elternteil<br />
soll ja auch nicht untergehen. Alle Familienmitglieder sollen sich wohl und „zu Hause“<br />
fühlen. Wie das geht, muss jede Familie für sich herausfinden, im ehrlichen Gespräch, immer<br />
wieder neu. Zweisprachige Erziehung - wie jede Erziehung - gelingt nur, wenn beide Elternteile<br />
dahinter stehen.<br />
Reden ist auch die Lösung gegen Gewalt. Über die Verantwortung der Eltern, ihre<br />
Kinder vor jeder Gewalt zu schützen, schreibt Familienberaterin Mari Kinnunen auf Seite<br />
16-17. Gewalt in der Familie ist keine Privatsache. Wir alle sind aufgerufen,<br />
genau hinzusehen. Und zu helfen.<br />
Ein deutsches Jubiläum stellen wir ab Seite 19 vor: Die Luther-<br />
Dekade mit ihren 10 Themenjahren. Die EKD hat zur Vorbereitung und<br />
Koordinierung der Dekade in Wittenberg eine Geschäftsstelle „Luther 2017<br />
– 500 Jahre Reformation“ eingerichtet. Im Moment ist Finnland dort gut<br />
vertreten: Katariina Ylikännö arbeitet als Projektassistentin und Dr. theol.<br />
Juhani Holma wird als erster Teilnehmer des Programms „International<br />
Wittenberg Resident“ neben seiner wissenschaftlichen Arbeit an verschiedenen<br />
Projekten mitwirken.<br />
Das Weiterblättern lohnt sich also doch.<br />
Voimia syksyysi!<br />
Einen farbenfrohen Herbst<br />
wünscht<br />
Ritva Prinz<br />
Renkaan toimittaja/<strong>Rengas</strong>-Redakteurin<br />
10 • 2009<br />
|
kuva: Rolf Klebsattel<br />
Hei Pinja!<br />
Ennen aikojen alkua,<br />
ennen kuin mitään muuta oli<br />
olemassa, Jumala oli ja eli yksinään.<br />
Jumala ei kuitenkaan halunnut<br />
olla olemassa yksin, vaan päätti, että hänen<br />
lisäkseen voisi olla olemassa jotain muuta. Hän<br />
loi maailman. Maailma ei ole ikuinen kuten Jumala,<br />
sillä Jumala antoi maailmankaikkeudelle<br />
ajan. Aika alkoi siitä, kun Jumala päätti luoda<br />
hyvän ja kauniin maailman.<br />
Jumala luo jatkuvasti maailmassa kaikenlaista<br />
hyvää. Esimerkiksi maa, taivas, ilma, vesi ja tuli<br />
ovat asioita, joita ihmiset ihmettelevät ja osaavat<br />
käyttää hyväkseen. Jumala on antanut ihmiselle<br />
kyvyn tarkastella maailmaa, ihmetellä Jumalan<br />
luotuja ja erotella asioita toisistaan. Siksi me lajittelemme<br />
esimerkiksi eläimiä ja kasveja niiden<br />
suuruuden ja kauneuden mukaan.<br />
Kysyit, millä tavalla Jumala luo kaiken. Luulen,<br />
ettei kukaan ihminen pysty ihan tarkalleen<br />
kertomaan, kuinka Jumala luo elämää. Viisaat<br />
ihmiset ovat tutkineet, että elävät olennot muodostuvat<br />
pienistä elävistä soluista, joiden lisääntyessä<br />
ja kasvaessa yhteen muodostuu kasveja,<br />
puita, matoja, muurahaisia, koiria, kissoja, villikissoja<br />
tai korppikotkia sen mukaan, millaiset<br />
ohjeet pienet solut ovat saaneet sisälleen. Mutta<br />
kukaan ihminen ei osaa kertoa, miksi pienet<br />
solut ovat saaneet ohjeet elää siten, että niistä<br />
syntyy kasveja, eläimiä ja ihmisiä.<br />
Vaikka joudumme ihmettelemään, miten Jumala<br />
luo, voimme olla onnellisia siitä, että Jumala<br />
halusi luoda maailman. Jos maailmaa ei<br />
olisi olemassa, ei olisi meitäkään ihmettelemässä<br />
maailmaa ja Jumalaa.<br />
Jumala antoi ihmiselle erityisen tehtävän. Ihmisen<br />
tehtävä on viljellä ja varjella Jumalan luomaa<br />
maailmaa. Siksi meidän tulee pitää hyvää<br />
Millä tavalla Jumala luo kaiken, kuten<br />
kukkaset ja kauniit eläimet niinkuin kauriit<br />
ja hevoset?<br />
kysyy Pinja 6v.<br />
Die 6-jährige Pinja fragte:<br />
„Wie macht Gott alles, die Blumen und<br />
schöne Tiere wie Rehe oder Pferde?“<br />
huolta kauneudesta ja huolehtia hyvästä järjestyksestä<br />
tässä Jumalan omassa maailmassa.<br />
Voit pyytää isää tai äitiä lukemaan Raamatusta<br />
psalmin 104. Siellä kerrotaan nuorista leijonista,<br />
jotka yöllä karjuvat ja metsästävät. Tuossa psalmissa<br />
mainitaan myös kauriit ja tamaanit. Siinä<br />
ihmetellään taivasta, maata, merta ja kaikkia<br />
eläviä olentoja. Psalmin kirjoittajat kertovat siitä,<br />
kuinka hienosti Jumala on kaiken tehnyt ja huolehtii<br />
edelleen maailman tapahtumista.<br />
Anssi<br />
Liebe Pinja,<br />
am Anfang, als nichts anderes existierte, hat<br />
Gott die Welt erschaffen. Er wollte nicht ganz allein<br />
sein. Gott erschafft ständig Neues und Gutes<br />
und er hat den Menschen die Fähigkeit gegeben,<br />
dies alles zu bewundern.<br />
Wie Gott neues Leben entstehen lässt, weiß<br />
glaube ich, ganz genau keiner. Weise Menschen<br />
haben herausgefunden, dass die Lebewesen aus<br />
kleinen lebendigen Zellen aufgebaut sind. Aber<br />
was bringt diese Zellen dazu, so zu wachsen, dass<br />
eine Ameise oder ein Hund entsteht?<br />
Auch wenn wir das nicht wissen, können wir<br />
uns darüber freuen, dass es uns und die ganze<br />
Welt gibt. Uns Menschen hat Gott den Auftrag<br />
gegeben, diese schöne Welt zu beschützen.<br />
Wenn du magst, kannst du Mama oder Papa<br />
bitten, den Psalm 104 vorzulesen, da kommen<br />
auch viele schöne Tiere vor!<br />
Anssi<br />
| 10 • 2009<br />
Turun tuomiokirkko
kuukauden Sana<br />
Kaksoiskäskyn kolme osapuolta<br />
Useimmat muistavat hyvin rakkauden kaksoiskäskyn<br />
loppuosan: ”rakasta lähimmäistäsi<br />
niin kuin itseäsi.” Pitää paikkansa, että siinä on<br />
jo kaksi osaa tai osapuolta. Lähimmäinen eli toinen<br />
ihminen ja oma minä. Mutta tässä on vain<br />
puolet rakkauden kaksoiskäskystä.<br />
Ensimmäinen osa unohtuu helposti ehkä siksi,<br />
että se ei määrittele ihmisten välistä elämää, vaan<br />
kehottaa ihmistä pysymään rehellisessä suhteessa<br />
Luojaansa. Rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäinen<br />
osa kuuluu: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken.”<br />
Tätä seuraa: ”ja lähimmäistäsi niin kuin<br />
itseäsi.”<br />
Evankelista Matteus kirjasi Jeesuksen kanssa<br />
käydyn keskeisen oppikeskustelun seuraavasti:<br />
»Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut<br />
saddukeuksilta suun, he kokoontuivat<br />
neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja,<br />
kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle:<br />
”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?”<br />
Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko<br />
sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä<br />
on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä<br />
on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.<br />
Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja<br />
profeetat.”» (Matt. 22:34–40)<br />
Suurin ja tärkein käsky oli myös Jeesuksen<br />
vastustajien mielestä Jumalan ylistäminen, kiittäminen<br />
ja palvonta. Rakkauden kaksoiskäskyn<br />
ensimmäinen osa vaatii ihmiseltä kokonaisvaltaista<br />
asennetta: koko sydän, koko sielu ja mieli.<br />
Ensimmäisen osan rinnalle Jeesus nostaa yhtä<br />
tärkeäksi rakkauden toisiin ihmisiin. Jeesuksen<br />
aikaan ajateltiin yleisesti, että lähimmäisiä ovat<br />
vain oman uskonnon edustajat, ja heistäkin parempia<br />
lähimmäisiä ne, jotka onnistuvat elämään<br />
Mooseksen välittämän lain vaatimusten<br />
mukaan. Jeesus poikkesi aikansa tavanomaisesta<br />
opetuksesta siten, että hän laajensi lähimmäisen<br />
määritelmän koskemaan kaikkia ihmisiä, myös<br />
vihollisia. Jeesuksen kehotus rukoilla vihollisten<br />
puolesta on merkittävin perusajatus länsimaisen,<br />
humaanin ihmisarvon käsitteen syntyhistoriassa.<br />
Vieraita, pahoja ja ilkeitä ihmisiä tulee kohdella<br />
kunnioittavasti, vaikka yhteiskunta onkin<br />
oikeutettu ottamaan pahantekijät kiinni ja tuomitsemaan<br />
väärintekijät.<br />
Rakkauden kaksoiskäskyn voi muotoilla vapaammin<br />
”Luojan ylistäminen ja lähimmäisistä<br />
välittäminen”. Siinä on kaksi suuntaa, toinen ylös<br />
Jumalaan ja toinen ihmisen ympärille. Kumpikin<br />
rakastamisen suunta perustuu<br />
kunnioitukseen ja arvostukseen:<br />
tahdon kunnioittaa<br />
Luojaa kaikkein suurimpana,<br />
tahdon elää kunnioittaen<br />
toisia ihmisiä yhtä arvokkaina<br />
luotuina kuin mitä<br />
minä itse olen Luojan näkökulmasta.<br />
Anssi Elenius<br />
10 • 2009<br />
|
Mitä aluepäiviltä jää käteen?<br />
Aluepäivien tärkein anti on muistutus innostuksen<br />
tärkeydestä vapaaehtoistyössä. Pienet<br />
vinkit, kuinka muut seurakunnat selviävät<br />
ongelmatilanteista, muistuvat vuoden kuluessa<br />
mieleen. Ja tietenkin on ihana tavata vuosien<br />
takaisia tuttuja sekä tutustua uusiin seurakuntien<br />
luottamushenkilöihin ja kuulla heidän<br />
kokemuksistaan seurakuntatyössä. Ja papit oppii<br />
tuntemaan paremmin kuin kotipaikkakunnan<br />
tapahtumissa.<br />
Pirjo Menges, Kielin seurakunta<br />
Aluepäivillä informoidaan ajankohtaisista<br />
asioista. Seurakunnat pysyvät ajan tasalla<br />
ja voivat ilmaista mielipiteitään. Siten<br />
SKTK:kin saa suoraa palautetta ruohonjuuritasolta.<br />
Antoisia ovat keskustelut toisten seurakuntien<br />
edustajien kanssa: miten heillä asiat<br />
sujuvat, mahdolliset ongelmat tai ratkaisut/vinkit.<br />
Tärkeää on myös aluepäivillä syntyneiden<br />
(ystävyys)suhteiden ylläpito.<br />
Viimevuotiset aluepäivät olivat ihanat. Bremen<br />
on kaunis kaupunki, ja Bremenin ladyt<br />
(Kaarina Lindemann ja Hannele Järvinen) olivat<br />
järjestäneet mukavat puitteet sekä organisoineet<br />
mahtavan kaupunkikierroksen asiantuntevan<br />
oppaan kera.<br />
Terhi Varkila, Ruhrin alueen seurakunta<br />
Tule mukaan aluepäiville!<br />
Seurakuntien kirkkoraatien edustajien neuvottelupäivät järjestetään 3.-4.10.2009<br />
Berliinin Suomi-keskuksessa (idän ja pohjoisen alueiden seurakunnat) ja<br />
Frankfurtin seurakunnan tiloissa (etelän, lounaan ja lännen alueiden seurakunnat).<br />
Pohdimme yhdessä Saksassa tehtävän suomalaisen kirkollisen työn keskittämistä tulevaisuudessa<br />
ns. aluekeskuksiin. Seurakuntien tiedottajilla on aluepäivien aikana mahdollisuus<br />
saada vihjeitä uusittujen nettisivujen päivittämiseen ja niiden tarjoamiin mahdollisuuksiin.<br />
Frankfurtissa teillä on mahdollisuus keskustella SKTK:n johtokunnan jäsenten kanssa.<br />
Paikalla tulevat olemaan tämänhetkisten tietojen mukaan Margareta Pyykkönen-Bloemer,<br />
Iina Fischer, Aino-Marjatta Metz ja Sofia Salo.<br />
Ilmoittautumiset 20.09. mennessä SKTK:n toimistoon lomakkeella, joka löytyy netistä<br />
osoitteesta www.rengas.de/valtakunnallinen tapahtumakalenteri tai jonka saa pyytämällä<br />
toimistosta (info@zfka.de). Aluepäiville voi osallistua myös päivävieraana - ilmoittaudu<br />
kuitenkin siinäkin tapauksessa! Päivävieraat voivat ilmoittautua 01.10. asti.<br />
Tapaamisiin aluepäivillä?<br />
| 10 • 2009
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty<br />
– aluepäivien olemuksesta<br />
Syksyisin, suomalaisten seurakuntien toiminnan<br />
käynnistyessä kesälaitumilta paluun jälkeen,<br />
on seurakuntien vastuunkantajille tullut tavaksi<br />
kokoontua pappinsa kanssa yhteen pohtimaan<br />
tulevaa. Joskus on kokoonnuttu pappilan kellarissa<br />
pyöreän pöydän ääressä yhdeksi päiväksi,<br />
toisinaan taas koko viikonlopuksi seminaaritiloihin.<br />
Aluepäivien yhtenä tarkoituksena vastuunkantajien<br />
tukemisen ja apuneuvojen antamisen<br />
lisäksi on aina ollut alueen toimintasuunnitelman<br />
työstäminen seuraavaksi vuodeksi ja<br />
jumalanpalvelusaikojen sopiminen. Sähköpostikirjeenvaihto<br />
on tosin tehostanut vuosisuunnittelua<br />
niin paljon, että aluepäivillä on viime<br />
vuosina jäänyt entistä enemmän aikaa myös<br />
tulevaisuuden visiointiin ja pitkän tähtäimen<br />
suunnitteluun.<br />
Tänä vuonna keskustelua käydään varmasti<br />
Saksan suomalaisen kirkollisen työn rakenteesta<br />
tulevaisuudessa. Edellisessä Renkaassa johtokunnan<br />
2. puheenjohtaja Margareta Pyykkönen-<br />
Bloemer kuvasi keväällä johtokunnan ja pappien<br />
yhteisessä visiotyöskentelyssä syntyneitä näkemyksiä<br />
kehityksen suunnasta. Aluepäivillä on<br />
tarkoitus pohtia, mitä vision toteutuminen merkitsisi<br />
käytännössä. Esiin noussevat muun muassa<br />
kysymykset siitä, mitä nykyisiä käytäntöjä<br />
voisi tai pitäisi muuttaa sekä siitä, mitä mahdollisuuksia<br />
ja uhkia muutokseen sisältyy.<br />
Mutta mikä tärkeintä, aluepäivillä pääsemme<br />
pohtimaan niin näitä kysymyksiä kuin muitakin<br />
ajankohtaisia asioita yhdessä yhden pöydän ääressä<br />
– eihän seurakunta voi koskaan rakentua<br />
pelkästään ylhäältä ohjatusti vaan myös vuorovaikutuksessa<br />
sen jäsenten kesken. Tämä vuorovaikutus<br />
ei aluepäivillä jää vain neuvottelupöytään,<br />
vaan jatkuu työskentelyrupeamien<br />
jälkeenkin. Opimme silloin tuntemaan paremmin<br />
toinen toisiamme niin seurakunta- kuin<br />
aluerajojenkin yli. Huomaamme, miten erilaisia<br />
me vastuunkantajat olemmekaan omine lahjoinemme,<br />
mutta miten meillä kaikilla siitä huolimatta<br />
on yhteinen päämäärä ylläpitää ja kehittää<br />
Saksan suomalaista kirkollista elämää.<br />
Tervetuloa!<br />
johtokunnan ja pappien puolesta<br />
Eva Otremba ja Miika Rosendahl<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
10 • 2009<br />
|
KIELIKOULUT<br />
Mikä suomikoulu on<br />
ja miten se toimii?<br />
Suomikoulut on perustettu aikoinaan kaksikielisten<br />
lasten suomen kielen ja suomalaisen<br />
kulttuurin vaalimiseksi maailmalla. Vanhimmat<br />
suomikoulut ovat jo yli 30-vuotiaita. Saksassa<br />
kouluja on yhteensä 24.<br />
Yleisesti ottaen opetuksen tarkoituksena on<br />
syventää ja avartaa kotona useimmiten toiselta<br />
vanhemmalta opittua suomen kieltä. Samoin<br />
ryhmässä oppiminen ja yleensäkin yhteinen<br />
toiminta motivoivat äidinkielen (nykyään myös<br />
„omakieleksi“ kutsuttu) opiskelussa, sillä saksan<br />
kielihän vahvistuu ja säilyy muutenkin automaattisesti<br />
viimeistään kouluikään tultaessa ja<br />
saksankielisen ympäristön vaikutuksesta. Koululaisemme<br />
ovat syntyisin kaksi- tai monikielisistä<br />
perheistä, mikä on suuri rikkaus monessa<br />
suhteessa.<br />
Koulujemme päätarkoituksena on harjoittaa<br />
suomen kielen taitoa, kuten sanastoa ja kielioppia.<br />
Samoin kuulemme, luemme, kirjoitamme<br />
ja puhumme suomen kieltä, kukin omassa<br />
ikäryhmässämme. Ryhmät on järjestetty kouluittain<br />
eri tavalla kulloistenkin tarpeiden mukaan.<br />
Isommat koululaiset kirjoittavat ja lukevat<br />
sekä käsittelevät suomalaista kirjallisuutta, kuten<br />
Kalevalaa, Seitsemää veljestä jne., draamaakaan<br />
unohtamatta. Pienemmät taas laulavat, piirtävät,<br />
askartelevat ja leikkivät.<br />
Suomalaisen kulttuurin tuntemus on kielen<br />
opiskelun lisäksi toinen päätavoitteemme. Pyrimme<br />
huomioimaan suomalaiset juhlapäivät.<br />
Samoin maantieto ja Suomen tuntemus monilla<br />
saroilla kuuluvat aihepiiriimme. Välitämme<br />
isommille koululaisille myös tietoa Suomen historiasta.<br />
Tänä vuonna olisi esim. hyvä mahdollisuus<br />
kertoa koululaisillemme Suomen valtion<br />
syntymisen 200-vuotisjuhlavuodesta.<br />
Koulumme ovat myös tärkeitä täysin suomenkielisille<br />
perheille, jotka tulevat isän tai äidin<br />
työkomennuksen vuoksi vain rajoitetuksi<br />
ajaksi Saksaan. Tällöin perheen lapset ja nuoret<br />
saavat kosketuksen omakieleensä ja muihin<br />
suomalaisiin.<br />
Useimmat koulut toimivat kerran viikossa iltapäivisin,<br />
kaksi tuntia kerrallaan. On myös kouluja,<br />
joissa opetus järjestetään kerran kahdessa<br />
viikossa.<br />
Koulujen toiminta on Saksassa organisoitu<br />
keskitetysti pedagogisen neuvoston ja kielikouluneuvoston<br />
(lähinnä valtionavun jakaminen)<br />
kautta. Koulut huolehtivat silti itse vanhempainneuvostojen<br />
kautta omasta toiminnastaan. Kukin<br />
koulu on eri tilanteessa sekä opetusryhmien<br />
„koostumuksen“ että tilojen suhteen.<br />
Koulujen rahoitus tulee osin Suomen valtiolta,<br />
nykyisin Suomi-Seuran kautta, osin koulut<br />
huolehtivat itse rahoituksestaan esim. lukukausimaksujen<br />
ja myyjäistulojen muodossa. Suurin<br />
osa suomikouluista toimii Suomalaisen kirkollisen<br />
työn keskuksen yhteydessä,<br />
joka auttaa suomikouluja<br />
hallinnollisesti, varsinkin valtionavun<br />
jakamisessa.<br />
Opettajien jatko- ja täydennyskoulutus<br />
tapahtuu<br />
vuosittain pedagogisen neuvoston<br />
järjestämillä koulutuspäivillä.<br />
Koulujen piirissä tapahtuvasta<br />
toiminnasta on vielä<br />
mainittava nk. motivaatioleirit<br />
ja koululaisten vuotuinen pääsiäisen opintomatka<br />
Suomeen.<br />
Päivi Nurmi-Steinke<br />
pedagogisen neuvoston puheenjohtaja<br />
| 10 • 2009
KIELIKOULUT<br />
Virkisty suomen kielessä!<br />
Saksan Suomi-koulujen yli 30-vuotinen historia<br />
on varsin omaleimainen osa Suomesta Saksaan<br />
muuttaneiden historiaa. Toisen maailmansodan<br />
jälkeen suomalaisten siirtolaisuus Saksaan<br />
alkoi vilkastua ja saavutti huippunsa 1960-luvun<br />
lopulla ja 1970-luvun alussa. Poikkeuksellista oli,<br />
että muuttajat olivat lähinnä naisia ja useat heistä<br />
hyvin koulutettuja. Moni lähti kesäksi harjoitteluun<br />
ja kieltä oppimaan, löysi Saksasta aviopuolison,<br />
perusti perheen ja jäi asumaan Saksaan<br />
pysyvästi. Suomalaisten maahanmuutto jatkui<br />
vilkkaana 1970- ja 1980-luvuilla, mutta tasaantui<br />
sittemmin. Myös muuttajat muuttuivat: 1990-<br />
luvulla muuttajat alkoivat yhä useammin olla<br />
suomalaisia perheitä, jotka tulivat työkomennukselle<br />
Saksaan. Suomi-koulujen historia on<br />
erityisesti niiden perheiden historiaa, jotka ovat<br />
halunneet huolehtia lastensa suomen taidosta ja<br />
suomalaisesta identiteetistä.<br />
Maanantaisin Suomi-kouluun<br />
Saksan ensimmäisen varsinaisen Suomi-koulun,<br />
Frankfurtin maanantaikoulun, syntyhistoria<br />
muistuttaa läheisesti Lontoon lauantaikoulun<br />
perustamisvaiheita, joka oli nykymuotoisten,<br />
Suomen valtiolta avustusta saavien kielikoulujen<br />
alku. Omien lastensa suomen kielen kehityksestä<br />
huolestunut Dr. Kaija Schmidt-Marttila kuuli<br />
kesällä 1976 Suomen opetusministeriöstä, että<br />
Lontoossa ja Pariisissa oli jo toiminnassa suomea<br />
opettavia kielikouluja eli Suomi-kouluja, kuten<br />
niitä Suomessa oli alettu nimittää. Dr. Schmidt-<br />
Marttilan ansiosta Frankfurtin maanantaikoulu<br />
aloitti toimintansa heti syksyllä 1976 kahdessa<br />
toimipisteessä, Frankfurtissa ja Darmstadtissa.<br />
Aapiskukko, viisas kukko, lukemahan<br />
lapset sai.<br />
Suomi-koulujen syntyä edelsi suomen<br />
kielen opetus leikkikerhoissa<br />
joissakin Saksan kaupungeissa. Järjestelmällisintä<br />
lasten suomen opetus<br />
oli Hampurissa. Eeva Strehmelin<br />
aktiivisen työn tuloksena helmikuussa<br />
1967 kymmenkunta 5-10 -vuotiasta<br />
lasta aloitti Merimieskirkolla suomen<br />
opiskelun samalla, kun heidän<br />
äitinsä ahkeroivat työkerhossa. Oppilaat<br />
saivat suomenopetusta kaksi<br />
tuntia kerrallaan joka toinen viikko,<br />
ja heille hankittiin mm. aapiset ja alkeislaskuopin<br />
kirjat.<br />
”Berliinin Suomalaisen Koulun leikkiryhmä 2”, 1983<br />
10 • 2009<br />
|
KIELIKOULUT<br />
Saksan suomalaiset kielikoulut ja SKTK<br />
Saksan Suomi-koulujen historia on myös osa<br />
suomalaisen kirkollisen työn historiaa. Voidaan<br />
varmuudella sanoa, että ilman suomalaisten seurakuntien<br />
ja Suomalaisen (vuoteen 1986 Suomenkielisen)<br />
Kirkollisen Työn Keskuksen aktiivista<br />
toimintaa Suomi-koulujen syntyminen ja<br />
laajentuminen eri puolille Saksaa olisi ollut paljon<br />
hitaampaa, mahdollisesti jäänyt osittain toteutumattakin.<br />
Maahanmuuton vilkastuttua suomalaisen<br />
seurakuntatyön merkitys Saksassa kasvoi. Seurakuntatyön<br />
organisoimiseksi pastori Hannu<br />
Honkkila kävi EKD:n (Evangelische Kirche in<br />
Deutschland) kanssa neuvotteluja, joiden tuloksena<br />
SKTK syntyi v. 1974. Seuraavana vuonna<br />
Honkkilan työn jatkajaksi ja SKTK:n pääsihteeriksi<br />
tuli pastori Risto Marttunen. SKTK:ssa lähdettiin<br />
siitä, että ulkosuomalaisten keskuudessa<br />
suoritettava kirkollinen työ on kaksikielistä, jotta<br />
saksalais-suomalaisten perheiden kaikki jäsenet<br />
voivat osallistua seurakunnan toimintaan. Kirkon<br />
ei tule ajaa assimilaatioajattelua, vaan pienen<br />
suomalaisvähemmistön ominaispiirteiden säilyttämistä.<br />
Korostettiin toimivan kaksikielisyyden<br />
merkitystä, mikä edusti seurakuntatyössä vielä<br />
1980-luvullakin suhteellisen uutta mallia.<br />
Suomi-koulujen synnyttyä niiden liittyminen<br />
SKTK:n piiriin oli tässä tilanteessa luonnollinen<br />
ratkaisu. Kielikouluista ei tullut varsinaisesti paikallisseurakuntien<br />
toimintaa, mutta yhteys seurakuntiin<br />
oli alusta alkaen kiinteä. Monet koulut<br />
saivat opetustilat seurakuntien tiloista, ja <strong>Rengas</strong><br />
otti tehtäväkseen myös kielikoulujen asioista tiedottamisen.<br />
Risto Marttusesta tuli Suomi-koulutyön<br />
vankkumaton puolustaja ja edistäjä.<br />
Moselin aallot lainehtivat<br />
Suomi-koulutyö ryöpsähti liikkeelle, kun<br />
Marttunen järjesti 19.–21.11.1976 seurakuntalaisilleen<br />
Springiersbachissa ”virkistysseminaarin”.<br />
Tämän Moselin seminaariksi nimetyn viikonlopun<br />
teemana oli ”Kaksikielisyys perheessä”. Seminaarin<br />
asiantuntijaluennoitsijaksi Marttunen<br />
onnistui saamaan kaksi- ja monikielisyystutkijan,<br />
filosofian tohtori Tove Skuttnabb-Kankaan.<br />
Kiinnostus seminaaria kohtaan oli niin suuri,<br />
että kaikkia halukkaita ei voitu ottaa mukaan.<br />
Bielefeldin kielikoululaiset esittävät Kingstonin kielikoulun väelle räpin ”Esterin auto”, Lontoo 2002<br />
| 10 • 2009
KIELIKOULUT<br />
Maailmankuulu tutkija sai kuulijoissaan aikaan todellisen<br />
kieliherätyksen. Seminaarista lähti raportti 1500 suomalaisperheelle<br />
Saksaan, ja voi todellakin sanoa esitelmän<br />
viestin menneen erinomaisesti perille, sillä vuoden<br />
1977 aikana Saksaan perustettiin jo neljä Suomi-koulua,<br />
nimittäin Kölniin, Bielefeldiin, Düsseldorfiin ja Hannoveriin.<br />
Seuraavana vuonna suomikouluperheeseen syntyivät<br />
Berliini, Bonn, Hampuri, München ja Münster.<br />
Vielä vuoden 1977 aikana Marttunen pyysi opetusministeriöltä<br />
lisäresursseja suomen kielen tukiopetuksen<br />
järjestämiseksi. Rahaa löytyi, ja niinpä seuraavina<br />
vuosina suomen opetus laajeni Liittotasavallan kaikkiin<br />
maakuntiin.<br />
Risto Marttunen ryhtyi välittömästi kehittämään myös<br />
Suomi-koulujen välistä yhteistyötä, jota SKTK:n pääsihteerit,<br />
pastorit Markku Kotila ja Jari Suvila jatkoivat.<br />
Opettajien koulutuspäivät, joista tuli vuosittainen<br />
tapahtuma, juhli 30-vuotista taivaltaan tänä vuonna, ja<br />
ensi vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun ensimmäiset<br />
pääsiäisen opintomatkalaiset lähtivät Suomikouluista<br />
Suomeen kouluun. Kielikoulujen yhteinen<br />
MOI-lehti ilmestyi ensimmäisen kerran 1983, ja samana<br />
vuonna myös koulujen hallintohenkilöt kokoontuivat<br />
ensimmäisen kerran. Opetustyön kehittämiseksi perustettiin<br />
1987 koulujen pedagoginen neuvosto, joka mm.<br />
toimitti kielikoulujen yhteistyön tuloksena oppimateriaalikansion<br />
Ideapankki 1995. Kaikki tämä järjestäytynyt<br />
yhteistyö ja sen monet tulokset ovat hyvin poikkeuksellista<br />
koko maailmankin Suomi-koulujen historiassa.<br />
Historiallista ja ainutlaatuista oli myös Suomen opetusministeriön<br />
päätös osoittaa vuodesta 1993 lähtien Saksan<br />
kielikoulujen toiminta-avustukset jakamattomina<br />
SKTK:lle ja siirtää jakamisvastuu paikalliselle tasolle.<br />
Suomi-koulujen omat historiikit, jotka välittäisivät<br />
vanhempien, opettajien ja lasten arvokkaan uurastuksen<br />
myöhemmille sukupolville, ovat vielä kirjoittamatta.<br />
Olisiko Saksan kielikoulujen tehtävä toimia tässäkin<br />
työssä esimerkkinä muille Suomi-kouluille?<br />
„Intoa on - kirjoja ei“, otsikoi Ilta-<br />
Sanomat lokakuussa 1983 Saksan<br />
liittotasavallassa toimivien suomalaisten<br />
kielikoulujen toiminnasta<br />
kertovan jutun. Lehtileike löytyi jo<br />
30 vuotta kielikoulun opettajana toimineen<br />
Ritva Taschnerin arkistoista.<br />
Hän kuvaa kielikoulutoiminnan<br />
alkuaikoja ”nuorten ja innostuneiden”<br />
pioneerityöksi. Kielikoulujen<br />
vanhempainneuvoston 1983 järjestämällä<br />
matkalla neuvoteltiin tuloksekkaasti<br />
opetusministeriön ja<br />
kouluhallituksen edustajien kanssa<br />
oppimateriaaliongelmista. ”Tällä<br />
matkalla solmittiin myös yhteys<br />
Suomi-Seuraan, joka on ollut työn<br />
tärkeä tukija”, muistelee kielikoulukonkari<br />
Ritva Nürnbergistä<br />
Osoitteesta www.suomikoulut.fi<br />
löytyy monenlaista tietoa suomalaisista<br />
kielikouluista. Siellä voi<br />
lukea mm. lasten kirja-arvosteluja<br />
osiosta ”oppilaat > lukupiiri”.<br />
Kielikoulujen opettajat löytävät<br />
kohdasta ”opettajat” uunituoreen<br />
Suomi-kouluoppaan.<br />
Maila Eichhorn<br />
Suomi-koulujen tuki ry<br />
puheenjohtaja<br />
www.suomikoulut.fi<br />
10 • 2009<br />
|
KIELIKOULUT<br />
Mikä motivoi<br />
suomikoulujen<br />
opettajia?<br />
Innostuneita ja iloisia kielikoulujen opettajia 1983<br />
Miksi olet suomikoulun opettaja?<br />
• Lasten ja nuorten mahdollisuus kasvaa kaksi-/<br />
monikielisyyteen on minulle sydämenasia.<br />
• Olen koulutukseltani opettaja ja erittäin mielelläni<br />
mukana suomikoulujen toiminnassa,<br />
kun en nyt ole muuten työelämässä vaan pienten<br />
lastemme kanssa kotona.<br />
• On tärkeää tarjota suomalaisten tai puolisuomalaisten<br />
perheiden lapsille mahdollisuus toimia<br />
yhdessä ”kohtalotovereiden” kanssa ainakin<br />
kerran viikossa. Kaksikielisyys on myös<br />
lahja, jonka arvoa ei voi laskea millään mitalla.<br />
• Ensisijaisen tärkeää on pitää lasten suomenkielentaitoa<br />
ja kulttuurintuntemusta yllä.<br />
• Kunnia-asiani suomalaisena on välittää tuleville<br />
polville äidinkieltäni ja kulttuuriani.<br />
• Olen kielikoulun opettaja, koska tehtävä on<br />
tärkeä. Kaksikielisyys on rikkaus!<br />
• Haluan tehdä työtä opiskelemassani ammatissa<br />
opettajana sekä olla mukana säilyttämässä<br />
toisen polven suomalaisten suomenkielentaitoa<br />
ja maantuntemusta.<br />
• Ensin oikeastaan sattumalta, mutta työn myötä<br />
olen innostunut suomen kielestä oikein<br />
tosissani, ja haluaisin välittää sen taitamista<br />
eteenpäin.<br />
• Minua pyydettiin työhön siihen soveltuvan<br />
koulutukseni vuoksi.<br />
• Koska koen työn mielenkiintoiseksi ja tärkeäksi.<br />
Haluan myös vaikuttaa kielikoulun<br />
opetukseen ja toimintaan. Ja omatkin lapseni<br />
käyvät kielikoulua.<br />
Mikä työssä on sinusta kaikkein palkitsevinta?<br />
• Oppilaat ja heidän innostuneisuutensa; on<br />
palkitsevaa kuulla, kun he kertovat, että heillä<br />
on ollut tunnilla kivaa.<br />
• Se, kun saan oikeasti kontaktin lapseen.<br />
• Oppilaiden hymy heidän saapuessaan kielikoululle<br />
tuttuun ympäristöön sekä riemu annetun<br />
tehtävän valmiiksi saamisesta.<br />
• Palkitsevinta on se, että oppilailta tulee hyvää<br />
palautetta tavalla tai toisella, sillä se osoittaa<br />
kiinnostusta oppimiseen koulussamme.<br />
• Kun lapset todella innostuvat jostain asiasta<br />
(ei tarvitse liittyä suomen kieleen) ja jakavat<br />
ilon kanssani.<br />
• Palkitsevinta työssä ovat yksinkertaisesti pienet<br />
kielikoululaiset, joita saan opettaa ja rakastaa.<br />
• Kun huomaa, että lapset todella ovat oppineet<br />
suomikoulussa jotain uutta ja käyttävät sitä<br />
omassa kommunikoinnissaan.<br />
• Se, kun saa oppilaat innostumaan ja kiinnostumaan<br />
myös ”vapaaehtoisesta” suomen opiskelusta.<br />
• Lasten into leikkiä ja oppia.<br />
• Nähdä kuinka lapset nauttivat kielikoulussa<br />
käymisestä, ja ovat iloisia ja ylpeitä suomalaisuudestaan.<br />
Palkitsevaa on, kun saa lapset<br />
puhumaan suomea. Ja saavuttaa heihin alkuvaikeuksien<br />
kauttakin ystävyyden.<br />
10 | 10 • 2009
… ja 2009<br />
Mikä on suomikoulun opettajan pahin painajainen?<br />
• Vanhemmat, jotka odottavat suomikoulun<br />
opettajan tekevän ihmeitä kahdessa viikkotunnissa.<br />
(Lapsen pitäisi oppia suomea ”täydellisesti”,<br />
vaikka kotona äidin/isän kieltä ei<br />
käytetä).<br />
• Jos vanhemmilla on asenne ”tuon vaan lapseni<br />
tänne pariksi tunniksi hoitoon, kun eihän<br />
tää ole edes mitään virallista toimintaa...” Tällöin<br />
on vaikeaa luoda suhdetta lapseen tai hänen<br />
vanhempiinsa, koska lapsi tietää kyllä, arvostaako<br />
vanhempi jotakin vai ei.<br />
• Valmisteltuani ”supertunnin” peruuttaa joku<br />
perhe senpäiväisen osallistumisensa viime tipassa<br />
eikä koululle ilmesty muitakaan perheitä.<br />
• Pahin painajainen on ryhmä, jossa on joko<br />
häiriköitä ja/tai kieltä melkein tai täysin<br />
osaamattomia (joka merkitsee erittäin heterogeenistä<br />
ryhmää) sekä mahdollisesti vielä<br />
ymmärtämättömiä vanhempia ja jopa opettajakavereita.<br />
• Tuntien suunnittelu, jos on opetettavana iso<br />
ryhmä, jossa on hyvin eritasoisia lapsia (täysin<br />
kaksikielisiä ja ummikkoja).<br />
• Kamalinta on silloin, kun joku lapsi alkaa puhua<br />
saksaa ja kaikki yhtyvät siihen riemulla.<br />
KIELIKOULUT<br />
• Erittäin sekalainen ryhmä, jossa pitäisi opettaa<br />
sekä juuri Suomesta muuttaneita lapsia että<br />
kolmannen polven täysin suomea osaamattomia<br />
lapsia samassa ryhmässä.<br />
• Jos oppilaat kävisivät niin vähiin, että koulu<br />
jouduttaisiin sulkemaan.<br />
• Levottomat ryhmät.<br />
• Ihan oikeaa painajaistilannetta ei ole ollut. Villien,<br />
keskittymishäiriöisten tai ylimielisten lasten<br />
opettaminen on tietenkin tosi hankalaa.<br />
Mutta tätä ei oikeastaan ole ollut juuri laisinkaan,<br />
koska opetan pienimpiä lapsia.<br />
• Kamalan painajaisen voisi kuitenkin nähdä<br />
siitä, että itse opettajana unohtaa suomen kielen<br />
ja kadottaa rakkauden suomen kieleen.<br />
Tai siitä, että työ tuntuisi turhalta ja lapset eivät<br />
osaisi edes suomen kielen alkeita. Myös<br />
vanhempien negatiivisuus tai välinpitämättömyys<br />
asiaan olisi hankalaa. Vanhempien tuki<br />
ja panos lasten suomenkielentaitoon on ehdottoman<br />
tärkeää.<br />
Vastaukset keräsivät ”pikahaastattelulla”<br />
Päivi Nurmi-Steinke ja Ritva Prinz<br />
Millainen on kiva suomikoulun opettaja?<br />
Tätä mieltä olivat Frankfurtin kaksikielisyyspäivään<br />
elokuun lopussa kokoontuneet pienet<br />
ja isommat suomikoululaiset.<br />
Kiva opettaja…<br />
… on rauhallinen.<br />
… leikkii meidän kanssa.<br />
… on huumorintajuinen ja hauska.<br />
… antaa vain vähän läksyjä.<br />
… puhuu niin, että me ymmärretään,<br />
mitä se sanoo.<br />
… on iloinen.<br />
… opettaa meille hauskoja pelejä ja<br />
hienoja lauluja.<br />
Lapsia haastatteli Ritva Prinz<br />
10 • 2009<br />
| 11
KIELIKOULUT<br />
Retkellä satujen maailmassa<br />
- Motivaatioleiri<br />
27.-28. kesäkuuta 2009<br />
Freisheimissa<br />
Bonnin suomalainen kielikoulu järjesti<br />
kesäkuun lopulla 3-6 -vuotiaiden<br />
lasten motivaatioleirin Nord-Eifelissa<br />
Freisheimin kylässä lähellä Bonnia.<br />
Leirin kokoontumispaikaksi oli valittu<br />
1956 rakennettu ”Schullandheim”, aikaisemmilla<br />
leireillä hyvin toimivaksi todettu<br />
hauskan sokkeloinen talo, jota on<br />
kunnostettu vuosien varrella. Lapset rakastivat<br />
talon sokkeloita, joten kaikenlaiset<br />
piiloleikit olivat suosittuja leirin<br />
aikana.<br />
Paikalla oli 14 lasta Bonnin, Kölnin,<br />
Düsseldorfin, Essenin ja Dortmund-<br />
Iserlohnin kielikouluista vanhempiensa,<br />
eli joko äidin tai isän, kanssa. Leirin<br />
teemana oli suomalainen satumaailma<br />
ja vetäjänä toimi sosiaalipedagogi Anu<br />
Peltola. Lauantai-iltapäivän lapset viettivät<br />
Selma Sibeliuksen Tähtihelmi-sadun<br />
maailmassa, ja sunnuntaina tutustuttiin<br />
erilaisiin karhu- ja peikkotarinoihin.<br />
Ohjelmassa oli suomalaisten tarinoiden<br />
ohella myös lauluja, askartelua ja<br />
leikkejä sekä tietysti myös ulkoilua.<br />
Sunnuntaina, kun ennen lähtöä teimme<br />
lapsille pienen ”gallupin” ja kyselimme<br />
heiltä, haluavatko he tulla ensi<br />
kesänä uudelleen, niin vastaus oli poikkeuksetta<br />
KYLLÄ! Leirillä oli ollut kivaa,<br />
joten suurkiitos vielä Anulle ja<br />
muille Bonnin kielikoulun järjestäjille<br />
leirin erinomaisesta suunnittelusta ja toteutuksesta.<br />
Toivottavasti näemme kaikki<br />
tämän vuoden osallistujat uudelleen<br />
ensi vuoden motivaatioleirillä!<br />
Minna-Kaisa Mäkinen<br />
Outi Hilgert<br />
Düsseldorfin Suomi-koulu<br />
Pääsiäisloman opintomatka<br />
Helsinkiin<br />
1980 matkusti Saksan kielikoulujen oppilasryhmä<br />
ensi kertaa kouluvierailulle Helsinkiin. Opintomatkat<br />
ovat siitä lähtien kuuluneet tärkeänä ja säännöllisenä<br />
osana pedagogisen neuvoston toimintaan<br />
ja ovat toivottavasti jääneet matkaan osallistuneille<br />
koululaisille ikimuistoiseksi kokemukseksi.<br />
Kaksi viikkoa kestävän matkan tarkoitus on syventää<br />
ja vahvistaa kielikoululaistemme suomen<br />
kielen taitoa, luoda kontakteja samanikäisiin suomalaisiin<br />
nuoriin ja tutustuttaa suomalaiseen kouluelämään<br />
(kouluruokailu!). Matkalaiset majoittuvat<br />
perheisiin ja käyvät isäntäperheen lasten kanssa<br />
koulua. Oleskelu perheissä on maksutonta.<br />
Matkalla on mukana kaksi matkanjohtajaa. He<br />
järjestävät matkalaisille vapaa-ajan ohjelmaa. Mm.<br />
Heureka, Ateneum, Kansallismuseo, Kaupunginteatteri,<br />
Helsingin Sanomatalo, Annantalo, Sederholmin<br />
talo, sukellusvene Vesikko, elokuvat, seikkailuretki<br />
luontoon, Porvoo - ja tietysti jokavuotinen<br />
”pakollinen” vierailukohde Fazer - ovat olleet joillekin<br />
enemmän, toisille vähemmän mielenkiintoisia<br />
nähtävyyksiä.<br />
Pääsiäistä vietetään sukulaisten ilona ja tutustutaan<br />
pääsiäisen vieton tapakulttuuriin.<br />
Suomi on avautunut Eurooppaan, ja näin myös<br />
koulujen kansainväliset projektit, partnerikoulut<br />
ulkomailla ja lukuisat vierailijat helsinkiläisissä<br />
kouluissa ovat vähentäneet koulujen kapasiteettia<br />
ja kiinnostusta ryhmiämme kohtaan. Toivon, että<br />
saamme turvattua opintomatkojemme tulevaisuuden.<br />
Tänä vuonna kokeillaan uutta systeemiä matkojen<br />
suhteen (tarkempia tietoja lähitulevaisuudessa),<br />
ja kiinnostus näyttää taas Helsingissä kasvaneen,<br />
joten olemme toiveikkaita.<br />
Marja-Liisa Kampmann<br />
Marja-Liisa Kampmann on pitkäaikainen pedagogisen<br />
neuvoston puheenjohtaja, joka on vaikuttanut<br />
Saksan suomikoulujen kehitykseen monin tavoin ja<br />
toiminut ohjaajana lukuisilla pääsiäismatkoilla.<br />
12 | 10 • 2009
KIELIKOULUT<br />
Ainutlaatuinen maailma<br />
Kielikoululaisen kokemuksia<br />
Pääsin nelivuotiaana kielikouluun. Sen jälkeen<br />
kalenteriini oli merkitty 18 vuotta joka tiistai<br />
Suomi-koulu neljästä puoli kuuteen. Näin<br />
jälkikäteen se kuulostaa pitkältä ajalta, mutta aikanaan<br />
se oli niin normaalia ja kuului elämääni<br />
niin kuin saksalaisenkin koulun käynti. Tältä<br />
ajalta minulla on paljon mukavia muistoja.<br />
Tavallisen opiskelun lisäksi harjoittelimme<br />
joka kevät ja syksy kesä- ja joulujuhlaa varten.<br />
Pienenä esitimme laululeikkejä ja isompana harjoittelimme<br />
pieniä näytelmiä, ja kaikki pääsivät<br />
aina esiintymään. Paras hetki juhlissa oli kyllä,<br />
kun ohjelma oli loppu ja saimme syödä mansikkakakkua<br />
tai odotella joulupukkia.<br />
Kävimme kerran vuodessa motivaatioleirillä.<br />
Leirillä oli oppilaita kaikista Keski-Saksan kouluista<br />
ja Hollannista. Siellä leikimme ”kymmenen<br />
tikkua laudalla”, askartelimme ja vietimme<br />
paljon aikaa ulkona. Leirit olivat aina mukavia,<br />
ja oli kivaa tavata muita saksalais-suomalaisia<br />
koululaisia.<br />
Kävin myös suomalaisen rippileirin Paltamossa<br />
yhdessä monen motivaatioleirikaverin kanssa.<br />
Ennen leiriä meillä oli valmisteluviikonloppuja<br />
Frankfurtin lähellä. Leiri kesti kymmenen<br />
päivää ja mukana oli saksalainen sekä suomalainen<br />
pappi ja isoset. Leirin jälkeenkin olin vielä<br />
mukana nuorisotoiminnassa rippileirikavereitten<br />
kanssa ja pidin yhteyttä myös suomalaisiin<br />
rippikavereihin.<br />
Vuonna 2001 kävin kesälomalla Haminassa<br />
kesälukioseuran kansainvälisellä taideleirillä.<br />
Siellä oli nuoria eri puolelta Eurooppaa: Italiasta,<br />
Eestistä, Itävallasta, Espanjasta sekä Amerikastakin.<br />
Leiri oli mahtava kokemus. Leirillä<br />
puhuttiin englantia ja suomea. Ohjelmassa<br />
oli näyttelemistä, tanssimista, kirjoittamista ja<br />
piirtämistä. Kaikki ulkomaalaiset oppilaat, sekä<br />
suomalaisetkin, oppivat tuntemaan suomalaista<br />
kulttuuria ja samalla myös jokaisen nuoren<br />
omaa kulttuuria.<br />
Pääsiäisen aikaan<br />
monet kielikoululaiset<br />
lensivät myös<br />
Suomeen pääsiäismatkalle.<br />
Koululaiset<br />
viettivät viikon<br />
suomalaisessa perheessä<br />
ja kävivät<br />
koulua Suomessa.<br />
Kerran minun kielikouluaikanani<br />
oli<br />
”Seitsemän veljestä lukkarin koulussa”<br />
Düsseldorfin kielikoulun esittämänä<br />
vuonna 2000<br />
suomalaisia oppilaita vastavierailulla täällä Düsseldorfissa<br />
tutustumassa meidän kouluumme.<br />
Kielikoulu-urani loppui vuonna 2006, kun<br />
kävin Suomessa suorittamassa suomen kielen<br />
kielikokeen, josta sain virallisen todistuksen.<br />
Jokainen oppilas sai valita joko ala-, keski- tai<br />
ylimmän tason kokeen. Kokeessa oli suullinen<br />
ja kirjallinen osa. Lukioluokka keräsi rahaa kielikoematkaa<br />
varten leipomalla karjalanpiirakoita<br />
ja pullia myyjäisiä varten.<br />
Olen asunut koko elämäni Saksassa ja viettänyt<br />
kaikki kesälomani Suomessa. Luin jonkin<br />
aikaa sitten ranskalaisen kirjailijan Philippe<br />
Guicheteaun kirjan ”Sunnuntaikirjeitä Suomesta”,<br />
joka kertoo suomalaisuudesta ranskalaisin<br />
silmin. Lukiessani kirjaa ymmärsin monet asiat<br />
ulkomaalaisen näkökulmasta ja sen, kuinka suomalainen<br />
meininki heidän mielestään voi kuulostaa<br />
oudolta. Opin samalla myös, miten paljon<br />
suomalaisuus minulle merkitsee. Kirja sai minut<br />
ymmärtämään, kuinka kiitollinen olen siitä, että<br />
äitini on opettanut minulle suomen kielen ja pitänyt<br />
tärkeänä, että kävin joka viikko kielikoulussa.<br />
Tällä tavalla minulle on avautunut ainutlaatuinen<br />
maailma, jonka vain muutamat voivat<br />
nähdä samalla lailla kuin minä.<br />
Heli Herbst, Düsseldorf<br />
10 • 2009<br />
| 13
Jäsenilmoitus • Beitrittserklärung<br />
osoitteenmuutos • Adressenänderung<br />
www.rengas.de<br />
info@zfka.de<br />
Ilmoittaudun jäseneksi merkitsemääni Saksan suomalaiseen seurakuntaan:<br />
Ich möchte Mitglied der finnischen Gemeinde werden in:<br />
Berlin<br />
Bielefeld<br />
Bremen<br />
Dresden<br />
Düsseldorf<br />
Frankfurt<br />
Freiburg<br />
Hannover<br />
Karlsruhe<br />
Kiel<br />
Köln<br />
Lübeck<br />
München<br />
Münster<br />
Nürnberg<br />
Rhein-Neckar<br />
Ruhrgebiet<br />
Stuttgart<br />
Nimet<br />
Namen<br />
Syntymäaika<br />
Geburtsdatum<br />
Kansalaisuus<br />
Staatsangehörigkeit<br />
Osoite, puhelin, sähköposti / Anschrift, Telefon, E-Mail:<br />
Hyväksyn tietojeni tallentamisen SKTK:n osoiterekisteriin.<br />
Ich bin damit einverstanden, dass diese Daten vom ZFKA elektronisch gespeichert werden.<br />
Paikka, pvm / Ort, Datum<br />
Allekirjoitus / Unterschrift<br />
Haluatko <strong>Rengas</strong>-lehden postitse (K/E) - Möchten Sie <strong>Rengas</strong> per Post bekommen (J/N)<br />
Lähetä/zurück an: ZFKA, Herrenhäuser Str. 12, 30419 Hannover / info@zfka.de<br />
EINzugsermächtigung Neu Änderung<br />
Sie können Ihre jährliche Spende an <strong>Rengas</strong> von Ihrem Konto abbuchen lassen.<br />
Hiermit ermächtige ich das Zentrum der finnischen kirchlichen Arbeit e.V., einmal im Jahr ab 2009<br />
EURO von meinem Konto einzuziehen.<br />
Valtuutan SKTK:n suoraveloittamaan tililtäni vuosittaisen tukeni Renkaalle.<br />
Name:<br />
Adresse:<br />
Name und Ort des Geldinstituts:<br />
Konto-Nr:<br />
BLZ:<br />
Ort, Datum<br />
Unterschriften<br />
Lähetä/zurück an: ZFKA, Herrenhäuser Str. 12, 30419 Hannover<br />
Ihre Spende ist steuerlich absetzbar. Bitte eine Spendenquittung bei uns anfordern.<br />
14 | 10 • 2009
Renkaan tilausmaksu 2010<br />
Suomalaisten seurakuntien jäsenet<br />
saavat Renkaan ilmaiseksi. Jäseneksi voi<br />
liittyä jokainen joko netissä (www.rengas.<br />
de > home > jäsenyys) tai viereisellä sivulla olevalla lomakkeella. Jäsenyys ei<br />
velvoita mihinkään. Mikäli et halua liittyä jäseneksi, mutta luet edelleen mielelläsi<br />
<strong>Rengas</strong>ta, pyydämme sinua maksamaan vuoden 2010 tilausmaksun € 25,- tilille:<br />
Zentrum der finnischen kirchlichen Arbeit e.V.,<br />
Evangelische Kreditgenossenschaft, Konto 619264, BLZ 520 604 10<br />
merkinnällä <strong>Rengas</strong>tilaus 2010 marraskuun 30. päivään mennessä. Muista merkitä selvästi, että<br />
kyse on tilausmaksusta, jotta maksu kirjautuu oikein kirjanpitoomme.<br />
<strong>Rengas</strong>-Abonnement 2010<br />
Die Mitglieder der finnischen Gemeinden in Deutschland erhalten <strong>Rengas</strong> kostenlos. Die Mitgliedschaft<br />
ist an keine Bedingungen geknüpft, jede/r kann Mitglied werden - im Internet unter (www.<br />
rengas.de > Home > Mitgliedschaft) oder mit dem nebenstehenden Formular. Falls Sie nicht Mitglied<br />
in einer finnischen Gemeinde werden wollen, aber trotzdem weiterhin gerne <strong>Rengas</strong> lesen<br />
möchten, zahlen Sie bitte € 25,- für Ihr Abonnement bis zum 30. November auf das oben genannte<br />
Konto. Bitte vermerken Sie auf der Überweisung deutlich, dass es sich um Verwendungszweck<br />
<strong>Rengas</strong>-Abo 2010 handelt.<br />
NAISTEN SEMINAARI 50+<br />
Paikka: CVJM-Tagungsstätte, Hugo-Preuß-Str. 40a, 34131 Kassel<br />
Aika: 26.-28.2.2010<br />
Teema: “Elämän toinen murrosikä – mitä minulla on edessä?”<br />
Keski-ikäisellä naisella on paljon elämää repussa, mutta ehkä vielä puolet edessä.<br />
Mitä siltä odotamme ja miten siihen valmistaudumme?<br />
Viikonlopun ohjelma, majoitus ja täysihoito € 150,- / € 120,- (1-/2-h huone)<br />
Ilmoittautuminen SKTK:n toimistoon 15.01.2010 mennessä. Pyydä lomake: info@zfka.de<br />
10 • 2009<br />
| 15
Lasta on suojeltava<br />
kaikelta väkivallalta<br />
Suomen suvessa vietettiin elokuun loppupuolella<br />
Jyväskylässä luterilaisen kirkon kirkkopäiviä<br />
otsikolla ”Onni täällä vaihtelee”. Siellä pohdittiin<br />
otsikon aihetta kysyen: miten Taivaan<br />
Isä suojelee? Miten vanhemmat suojelevat?<br />
Seurakuntien Lapsityön Keskuksen pääsihteeri<br />
Kalevi Virtanen pohti lapsiin kohdistuvaa<br />
väkivaltaa Raamatun valossa. Hänen perusajatuksenaan<br />
oli, että Isä meidän -rukouksessa jokainen<br />
kristitty rukoilee Jumalan lapsena. Tämä<br />
mielikuva tulee perhe-elämästä. Jokaisella ihmisellä<br />
on siihen kosketuspohjaa; ei voi puhua<br />
pelkästä isyydestä, vaan on puhuttava samalla<br />
lapsesta ja lapsuudesta unohtamatta äitiyttä.<br />
Eli kuva Taivaallisesta Isästä on kuva suhteesta<br />
ja suhdetietoisuudesta, joka on kaiken kasvamisen<br />
alku.<br />
Poikani, kuule isäsi neuvoja<br />
Vaikeimmat lapseen kohdistuvaan väkivaltaan<br />
liittyvät raamatunkohdat löytyvät Sananlaskujen<br />
kirjasta. Tällöin on syytä tietää, että Sananlaskujen<br />
kirjassa on kaksi osaa: varhaisempi (luvut 10-<br />
30) ja nuorempi (luvut 1-9,31).<br />
Varhaisemmassa osassa patriarkaalinen yhteiskunta<br />
on voimakkaasti läsnä. Se arvostaa<br />
vanhuutta, ja lapsia arvostetaan vain suhteessa<br />
vanhempiinsa, sukuunsa ja perheeseensä. Perheen<br />
talouden perusta on vuoden sadon onnistuminen,<br />
ja siksi lapset ovat tärkeitä työn teossa<br />
ja osa hyvinvoinnin ketjua. Varhaisemman osan<br />
kasvatusnäkemyksessä keskeinen tekijä on ruumiillinen<br />
kuri, rangaistus: Älä jätä poikaasi kurituksetta<br />
- ei hän kuole, jos saa keppiä. (23:13)<br />
Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa,<br />
kurittaa häntä jo varhain. (13:24)<br />
Nuoremman osan sävy on toinen. Siinä isähahmo<br />
lähestyy poikaansa sanojen, ei piiskan<br />
avulla. (Poikani kuule isäsi neuvoja, älä väheksy<br />
äitisi opetusta – ne ovat seppele hiuksillasi, ketju<br />
kaulaasi koristamassa. 1:8,9) Isä luottaa siihen,<br />
että poika kykenee valitsemaan. Uutena toimijana<br />
luvuissa 1-9 esiintyy feminiininen viisaus<br />
(Sofia). Hän puhuu pojalleen (lapselleen) keskinäisen<br />
läheisyyden kielellä. Hän leikkii Jumalan<br />
edessä ja kanssa, toimii kuin lapsi.<br />
Virtasen mukaan Jeesus liittyi juuri tähän<br />
nuorempaan perinteeseen ja siten vahvisti sen<br />
meidän kristittyjen toimintamalliksi ruumiillisen<br />
kurittamisen sijaan. Lapseen kohdistuva väkivalta,<br />
ruumiillinen kurittaminen, onkin useassa<br />
maassa nykyään rikos.<br />
Puhu, älä lyö<br />
Vanhempien tehtävä on suojella lasta väkivallalta,<br />
uhkaapa se sitten vanhemman itsensä toimesta<br />
tai yhteiskunnan kiemuroista. Monia meitä<br />
on vielä kasvatettu korvatillikoin, tukistuksin<br />
jopa selkäsaunoin. Liian helposti ajattelemme,<br />
että eipä tuo nyt niin ole vahingoittanut. Vaatii<br />
rehellisyyttä huomata väkivallan salakavala<br />
tapa syödä itsetuntoamme ja itseluottamustamme.<br />
Me myös helposti toimimme ennen kuin ehdimme<br />
estää itseämme: näpäytys, tukistus, läpsäys<br />
saattaa tulla omille lapsillemme ikään kuin<br />
selkäytimestä. Pelastavana voimana on puhuminen.<br />
Lapsen kanssa on puhuttava, ettei kukaan<br />
saa olla väkivaltainen toista kohtaan. On<br />
pyydettävä anteeksi. Ja on yritettävä oppia väkivallattomuuteen.<br />
Suuri kannuste on se, että näin toimiessamme<br />
tulee väkivallattomuus olemaan lapsillemme jo<br />
vähän helpompaa kuin meille. Eri kulttuurit ovat<br />
eri kohdissa väkivallattomaan kasvatukseen siirryttäessä.<br />
Mutta kulttuurierot eivät koskaan saa<br />
olla puolustus väkivallalle. Maassa maan tavalla,<br />
Suomessa ja Saksassa väkivalta lasta kohtaan<br />
on väärin, myös kuritusväkivalta.<br />
Parisuhdeväkivalta vahingoittaa myös lasta<br />
Vanhempien tehtävä on suojella lasta myös<br />
parisuhdeväkivallalta. Viimeaikaiset tutkimukset<br />
osoittavat kiistatta, että väkivallan todistajaksi<br />
joutuminen vahingoittaa aivan samalla tavalla<br />
kuin suoran väkivallan kohteeksi joutuminen.<br />
16 | 10 • 2009
Kuva: Galina Barskaya<br />
Aikuisten välinen väkivalta ei siis ole väärin vain<br />
väkivallan kohteeksi joutuvaa, vaan aina myös<br />
lapsia kohtaan. Eikä kannata kuvitella, että lapset<br />
nukkuvat yläkerrassa. Kyllä he kuulevat ja tietävät.<br />
Lapset pelkäävät peittojensa alla tai istuvat<br />
portaissa salaa kuuntelemassa.<br />
Perheväkivallan lopettamiseksi on mm. netissä<br />
paljon hyviä apuneuvoja. Suomeksi yksi hyvä<br />
linkki on www.turvakoti.net. Ja ennen kaikkea<br />
puheeksi ottaminen on kaiken alku. Tarvitaan<br />
uskallusta kysyä lapselta ja uskallusta kuulla,<br />
mitä hän kertoo. Juuri puheeksi ottamalla suojelemme<br />
lasta väkivallalta.<br />
Mari Kinnunen<br />
perheneuvoja<br />
Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä,<br />
Perheasiain neuvottelukeskus<br />
Eltern müssen die Kinder beschützen<br />
Die Aufgabe der Eltern ist es, ihre Kinder vor<br />
jeder Gewalt zu schützen. Der biblische Ratschlag<br />
„Wer seine Rute schont, der hasst seinen<br />
Sohn; wer ihn aber lieb hat, der züchtigt<br />
ihn beizeiten.“ (Sprüche 13, 24) stammt aus einer<br />
patriarchalen Gesellschaft, in der die Kinder<br />
als Arbeitskraft zur Sicherung des Familieneinkommens<br />
gesehen wurden. Im Buch der Sprüche<br />
gibt es neben diesem älteren Teil auch einen<br />
jüngeren Teil, der von anderen Tönen geprägt<br />
ist: Der Vater gibt dem Sohn Ratschläge, nicht<br />
Schläge. Dieser gewaltfreien Tradition schloss<br />
sich Jesus an.<br />
Gerade wer selbst in der Kindheit körperliche<br />
Strafen erfahren musste, neigt möglicherweise<br />
dazu, das Problem zu bagatellisieren. Oder „die<br />
Hand rutscht aus“ bevor man denken kann. Es<br />
bedarf viel Ehrlichkeit zu sehen, wie Gewalt an<br />
dem Selbstvertrauen des Opfers nagt. Reden ist<br />
die Rettung. Sich entschuldigen. Den Kindern<br />
vermitteln, dass keiner Gewalt gegen andere anwenden<br />
darf. Und Gewaltfreiheit einüben, mit<br />
der Motivation, dass es unseren Kindern leichter<br />
fallen wird, gewaltfrei zu handeln.<br />
Die Eltern müssen ihre Kinder auch vor Gewalt<br />
in der Partnerschaft schützen. Gewalt miterleben<br />
zu müssen, hinterlässt Spuren. Die Kinder<br />
sehen und hören viel mehr, als Erwachsene<br />
denken. Deshalb schadet Gewalt in der Partnerschaft<br />
nicht nur dem Opfer sondern auch den<br />
Kindern. Um Gewalt zu stoppen, ist es wichtig,<br />
das Problem anzusprechen. Mit dem Kind<br />
darüber reden und ihm zuhören. Und für sich<br />
selbst Hilfe holen.<br />
Deutsche Zusammenfassung:<br />
Ritva Prinz<br />
10 • 2009<br />
| 17
Zehn Jahre Nordische Botschaften –<br />
Der Herbst wird nordisch!<br />
In diesem Herbst feiern die Nordischen Botschaften<br />
in Berlin ihr zehnjähriges Jubiläum. Dazu<br />
gibt es ein umfangreiches Kulturprogramm: Zwischen<br />
September und Dezember finden vor allem<br />
im öffentlichen Felleshus (Gemeinschaftshaus) über<br />
50 Veranstaltungen statt: Literatur- und Filmabende,<br />
Ausstellungen zu Klima- und Energiefragen, Diskussionen,<br />
eine Comic-Ausstellung, Konzerte, kulinarische<br />
Köstlichkeiten, Märchenlesungen der Botschafter<br />
und vieles mehr.<br />
Höhepunkt ist der Tag der offenen Tür am 21. November<br />
– zum ersten Mal seit zehn Jahren sind dann<br />
alle Botschaftsgebäude für Besucher zugänglich.<br />
Vor zehn Jahren wurden am Klingelhöfer-Dreieck<br />
in Berlin die Nordischen Botschaften eingeweiht.<br />
Was heute so selbstverständlich zum Berliner<br />
Stadtbild gehört, war damals eine kleine Sensation<br />
und ist bis heute einmalig: Fünf Nationen – Dänemark,<br />
Finnland, Island, Norwegen und Schweden –<br />
planen, bauen und beziehen ein gemeinsames Botschaftsareal<br />
(Entwurf von Berger + Parkkinen).<br />
Noch dazu eines, das mit dem sogenannten<br />
Felleshus (Gemeinschaftshaus) täglich allen Besuchern<br />
offen steht. „Jeder für sich, und doch gemeinsam“,<br />
lautete das bis heute gültige Motto, das<br />
Königin Margrethe II. von Dänemark bei der Einweihung<br />
am 20. Oktober 1999 vorgab.<br />
Inzwischen haben sich die Nordischen Botschaften<br />
zu einem sympathischen Zentrum nordischer<br />
Kunst und Kultur entwickelt: Allein im Jahr<br />
2008 kamen knapp 100.000 Besucher – mehr als<br />
je zuvor – zu Ausstellungen und Lesungen, Performances,<br />
Konzerten und Vorträgen, zu Führungen,<br />
in die ebenfalls öffentliche Kantine oder um sich<br />
über die fünf Länder zu informieren.<br />
In diesem Herbst nun gibt es noch mehr Anlass,<br />
das inzwischen berühmte Kupferband am Tiergarten<br />
zu besuchen. Zwischen September und Dezember<br />
feiern die Nordischen Botschaften ihr Jubiläum<br />
mit einem umfangreichen Kulturprogramm. Am<br />
Norden führt in diesem Herbst kein Weg vorbei!<br />
Mehr Informationen zum Jubiläumsprogramm<br />
unter www.nordischebotschaften.org sowie in<br />
Berliner Kulturinstitutionen und natürlich im<br />
Felleshus.<br />
Beatrice Fassbender<br />
Projektkoordination<br />
18 | 10 • 2009
LUTHER-VUOSIKYMMEN<br />
LUTHERDEKADE<br />
2008-2017<br />
1508 kommt der Mönch Martin Luther nach<br />
Wittenberg. 1517 veröffentlicht er seine berühmten<br />
95 Thesen. Die Reformation beginnt.<br />
In der Lutherdekade 2008-2017 wird das weite<br />
Themenspektrum der Reformation in Themenjahren<br />
aufgenommen und entfaltet. So<br />
wird zum einen an die historischen Gedenkjahre<br />
(der 450. Todestag Melanchthons 2010<br />
oder der 500. Geburtstag Lucas Cranachs d.J.<br />
2015) angeknüpft. Zum anderen nimmt die<br />
Lutherdekade Impulse der Reformation auf, die<br />
bis in unsere heutige Zeit reichen.<br />
2008 Eröffnung Lutherdekade<br />
2009 Reformation und Bekenntnis<br />
(500. Geburtstag Calvins)<br />
Calvin gilt als ein Gründungsvater des reformierten<br />
Protestantismus, mit weltweit ca. 80 Millionen<br />
Mitgliedern. Im Jubiläumsjahr rücken unter<br />
anderem sein Kirchenverständnis und seine<br />
Wirtschaftsethik in den Fokus. Wegweisend bis<br />
heute ist auch das Bekenntnis der Barmer Theologischen<br />
Erklärung vor 75 Jahren.<br />
2010 Reformation und Bildung<br />
(450. Todestag Philipp Melanchthons)<br />
Der 450. Todestag Philipp Melanchthons, des<br />
”Praeceptor Germaniae” (”Lehrer Deutschlands”),<br />
lädt zur Auseinandersetzung mit den Bildungsimpulsen<br />
der Reformation ein: Demokratisierung<br />
von Bildung, Einheit von Glaube und Bildung sowie<br />
Grundlegung von Allgemeinbildung.<br />
2011 Reformation und Freiheit<br />
Der mündige Christenmensch steht im Mittelpunkt<br />
der Reformation. Mit der Taufe ist das allgemeine<br />
Priestertum aller Glaubenden verbunden.<br />
Der aufrechte Gang unter Gottes Wort und<br />
zugleich die solidarische Hinwendung zu Mitmenschen<br />
sind die beiden Pole reformatorischer<br />
Freiheit.<br />
2012 Reformation und Musik<br />
Die Reformation legte einen Grundstein der<br />
europäischen Musikkultur – vom Gemeindegesang<br />
bis zur Hausmusik. Dafür stehen Komponisten<br />
wie Bach, Schütz, Telemann und Händel,<br />
aber auch der Leipziger Thomanerchor, der<br />
2012 sein 800-jähriges Bestehen feiert. Es gilt,<br />
diese reiche Tradition lebendig zu halten und neue<br />
Wege zu erproben.<br />
2013 Reformation und Toleranz<br />
Ökumenische Gemeinsamkeit ohne nationale<br />
oder konfessionelle Begrenzung – das ist ein Anspruch<br />
der Lutherdekade 450 Jahre nach Abschluss<br />
des Konzils von Trient (1563) und 40 Jahre<br />
nach der Leuenberger Konkordie als Zeugnis<br />
der innerprotestantischen Ökumene. Und dabei<br />
dürfen die intoleranten Seiten der Reformation<br />
nicht verschwiegen werden.<br />
10 • 2009<br />
| 19
2014 Reformation und Politik<br />
Obrigkeit und Mündigkeit, Glaube und Macht,<br />
Gewissensfreiheit und Menschenrechte – das sind<br />
Themen der Reformation und zugleich der Gegenwart,<br />
die eine breite Diskussion in Kirche und Gesellschaft<br />
verdienen.<br />
2015 Reformation - Bild und Bibel<br />
Anlässlich des 500. Geburtstages des jüngeren<br />
Cranachs kommt die Kunst der Reformationszeit<br />
in den Blick. Die Reformation war auch eine Medienrevolution.<br />
Eine neue Wort- und Bildsprache<br />
entsteht. Welche „Bilder“ findet der Glaube heute<br />
und wie wird diese Botschaft durch Medien, Bild<br />
und Sprache vermittelt?<br />
2016 Reformation und die Eine<br />
Welt<br />
Von Wittenberg ging die Reformation in die<br />
Welt. Über 400 Millionen Protestanten weltweit<br />
verbinden ihre geistig-religiöse Existenz mit dem<br />
reformatorischen Geschehen. Am Vorabend des<br />
Reformationsjubiläums werden die globalen Prägekräfte<br />
im Mittelpunkt stehen.<br />
2017 Reformationsjubiläum<br />
Das Jubiläumsjahr ”500 Jahre Reformation”<br />
wird weltweit mit kirchlichen und kulturellen Veranstaltungen,<br />
Tagungen und großen Ausstellungen<br />
gefeiert werden – Höhepunkt der Lutherdekade,<br />
jedoch nicht das Ende der Begegnung mit<br />
Luthers Leben und Werk.<br />
Kohti reformaation<br />
juhlavuotta 2017<br />
www.luther2017.de<br />
Alkusyksystä vuonna 1508 nuori munkki Martin<br />
Luther saapui Wittenbergiin. Ei tainnut tuntematon<br />
nuorukainen silloin vielä aavistaa aloitellessaan<br />
opettajan työtään juuri perustetussa<br />
yliopistossa, kuinka merkityksellisiä seuraavat<br />
vuodet niin hänen omalle elämälleen kuin myös<br />
tuleville sukupolville eri puolilla maailmaa tulisivat<br />
olemaan. 500 vuotta myöhemmin Lutherin nimi ja<br />
hänen elämäntyönsä kautta käynnistynyt kirkolliset,<br />
yhteiskunnalliset ja kulttuuriset rakenteet täydellisesti<br />
mullistanut reformaatio ovat tuttuja käsitteitä.<br />
On koittanut aika, jolloin niitä halutaan<br />
muistaa ja juhlistaa - eikä vain yhden juhlavuoden,<br />
vaan kokonaisen juhlavuosikymmenen ajan!<br />
Luther-vuosikymmen<br />
Syyskuussa 2008, kun Lutherin saapumisesta<br />
Wittenbergiin tuli kuluneeksi 500 vuotta, avattiin<br />
Saksan evankelisen kirkon (EKD) johdolla<br />
Luther-vuosikymmen (Lutherdekade). Kymmenen<br />
vuoden ajanjakson on tarkoitus täyttyä<br />
erilaisista tapahtumista: seminaareista, näyttelyistä,<br />
konserteista, taide- ja teatteriprojekteista,<br />
kirkollisista juhlista ja nuorisofestivaaleista.<br />
Näiden kaikkien yhdistävänä teemana on reformaation<br />
perintö meidän ajassamme. Eri organisaatioiden<br />
järjestämästä ohjelmasta löytyy tietoa<br />
vuosikymmenen tapahtumakalenterista osoitteesta<br />
www.luther2017.de.<br />
Luther-vuosikymmen huipentuu reformaation<br />
juhlavuoteen 2017 (Reformationsjubiläum).<br />
Silloin tulee kuluneeksi 500 vuotta Lutherin Wittenbergin<br />
vuosien käännekohdasta, teesien naulaamisesta<br />
Wittenbergin Linnankirkon oveen.<br />
Sen ajan katolisen kirkon epäkohtia esiin nostaneet<br />
teesit sysäsivät liikkeelle pallon, joka ei ollut<br />
enää pysäytettävissä – reformaatio oli alkanut.<br />
Kymmenen teemavuotta<br />
Kymmenen vuotta on pitkä aika yhden suuren<br />
aiheen käsittelyyn. Tästä syystä Luther-vuosikymmen<br />
(2008-2017) on jaettu kymmeneen eri<br />
teemavuoteen, jotka käsittelevät reformaation sisältöä<br />
ja merkitystä mahdollisimman monipuolisesti<br />
eri näkökulmista – sen yhteyttä esim. koulutukseen,<br />
taiteisiin tai politiikkaan.<br />
Oman värinsä vuosikymmenelle antavat muutamien<br />
Lutherin aikalaisten merkkivuodet, kuten<br />
Philipp Melanchthonin vuosi 2010 (450 vuotta<br />
Melanchthonin kuolemasta) ja Lucas Cranach<br />
nuoremman vuosi 2015 (500 vuotta Cranachin<br />
syntymästä).<br />
Uskonpuhdistuksen merkitys<br />
tänään<br />
Luther-vuosikymmenen ja reformaation juhlavuoden<br />
haasteena ja tavoitteena on herättää<br />
20 | 10 • 2009<br />
kuva: Joanna Sobczyk - Pająk - Fotolia
kiinnostusta ja keskustelua<br />
reformaation perinnöstä ja<br />
merkityksestä tänä päivänä.<br />
Vaikka Lutherin aloittama<br />
uskonpuhdistus hajotti<br />
oman aikansa kirkon<br />
– vastoin Lutherin omaa<br />
tahtoa, näkee tämän päivän<br />
Saksan evankelinen kirkko<br />
alkaneen vuosikymmenen<br />
erinomaisena mahdollisuutena<br />
rakentavalle kirkkojenväliselle<br />
keskustelulle.<br />
Toisaalta vuosikymmen<br />
haastaa meitä kaikkia niiden<br />
lähteiden äärelle, joista<br />
Luther ja hänen työtoverinsa<br />
ammensivat uskonsa<br />
ja ajatuksensa. Mitkä olivatkaan<br />
ne uskon helmet,<br />
jotka Luther Raamatusta<br />
löysi? Voisiko Raamatusta<br />
löytyä vastauksia meidän<br />
aikamme epäkohtiin ja haasteisiin? Elämmekö<br />
mekin ehkä juuri nyt uuden ajan kynnyksellä<br />
niin kuin Luther omana aikanaan?<br />
Suomalaisilla näköalapaikka<br />
reformaation juhlavuoden<br />
valmisteluissa<br />
Luther-vuosikymmenen ja reformaation juhlavuoden<br />
valmisteluista vastaa Saksan liittotasavallan,<br />
osavaltioiden, yliopistojen, kuntien ja<br />
kirkkojen edustajista koottu hallintoverkosto.<br />
Lisäksi tapahtumia suunnittelevat erilaiset asiantuntijoista<br />
kootut työryhmät, kuten musiikki-,<br />
näyttely- ja koulutusohjelmista vastaavat<br />
toimikunnat. Hallintoverkoston ja työryhmien<br />
rinnalla keskeisimpänä toimijana valmisteluissa<br />
on Saksan evankelisen kirkon (EKD) kesällä<br />
2008 Wittenbergiin perustama “Luther 2017 –<br />
500 Jahre Reformation” -toimisto. Sen tehtävänä<br />
on suunnitella ja koordinoida Luther-vuosikymmenen<br />
ja reformaation juhlavuoden tapahtumia.<br />
Toimiston johtaja on prelaatti Stephan Dorgerloh,<br />
jonka työparina on alusta saakka toiminut<br />
projektisihteeri Katariina Ylikännö.<br />
KatariinaYlikännö ja Juhani Holma Wittenbergin vanhan raatihuoneen<br />
portailla. Kuva: Hannelore Bergholz<br />
Elokuussa 2009 toimiston suomalaisedustus<br />
kasvoi TT Juhani Holman aloittaessa Wittenbergissä<br />
Saksan evankelisen kirkon ensimmäisenä<br />
kansainvälisenä vierailevana tutkijana. Luthervuosikymmenen<br />
aikana on tarkoitus kutsua joka<br />
vuosi reformaatiohistorian tutkijoita eri puolilta<br />
maailmaa Wittenbergiin. Tutkijat osallistuvat tieteellisen<br />
työnsä ohella Luther-vuosikymmenen<br />
toteutukseen EKD:n “Luther 2017” -toimiston<br />
projektien kautta. He rakentavat omalta osaltaan<br />
Luther-vuosikymmenen kansainvälistä asiantuntijaverkostoa.<br />
Suomen luterilaisen kirkon<br />
kannalta on erittäin merkittävää, että Wittenbergin<br />
ensimmäinen vieraileva tutkija saapuu juuri<br />
Suomesta. Agricolan rukouskirjasta väitöskirjan<br />
tehneen ja myös Agricola 2007 -juhlavuoden toteutuksessa<br />
näkyvästi mukana olleen TT Juhani<br />
Holman tehtäviin Wittenbergissä kuuluu myös<br />
kerätä ideoita ja tietotaitoa reformaation juhlavuoden<br />
suunnittelua varten Suomessa. Vuosi<br />
2017 tulee olemaan Suomessa kahdellakin tavalla<br />
erittäin merkittävä: Suomi juhlii silloin 100-vuotista<br />
itsenäisyyttään –ja toisaalta myös suomalaisuuteen<br />
pysyvät jäljet jättänyt 500-vuotinen luterilainen<br />
historia on juhlan arvoinen.<br />
Katariina Ylikännö<br />
10 • 2009<br />
| 21
Vaara näkyvissä<br />
Olli Isomäki:<br />
Meine Frau im Krokodil.<br />
Tier und Mensch im Alltag.<br />
Rouvani Krokodiilissä.<br />
Eläinten ja ihmisten arkipäivää.<br />
Heiner Labonde Verlag, 2005.<br />
Olli Isomäen kirja on kaksikielinen kokoelma<br />
pilapiirroksia ja tekstejä. Isomäen hahmot eivät<br />
ole poliitikkoja eivätkä muitakaan julkisuuden<br />
henkilöitä, vaan ne voisivat olla keitä tahansa.<br />
Teoksen keskeisiä teemoja ovat miehen ja naisen<br />
suhde, ihmisten ja eläinten suhde sekä kuolema<br />
ja sen yllättävyys. Piilevä nauru kohdistuu<br />
niin extreem-lajeihin kuin miehen haluun päästä<br />
eroon vaimostaan. Isomäki kääntelee asioita<br />
päälaelleen: Titanic törmää jäävuoren sijasta jääkarhuun,<br />
onnettomuuden silminnäkijäksi joutunut<br />
mies soittaa kännykällä apua sen sijaan, että<br />
itse menisi apuun.<br />
Asiat asettuvat päälaelleen myös Isomäen tavassa<br />
yhdistää kuvaa ja tekstiä. Irrallaan kuvat<br />
ja tekstit voisi tulkita toisin, jolloin useimmista<br />
puuttuisi niistä nyt kumpuava musta huumori.<br />
Tekstit kuulostavat pääosin virallisilta, ne voisivat<br />
olla otteita sanomalehdistä, virkakielestä,<br />
joskus rakkausromaanistakin. Kuva muuttaa<br />
tekstien merkitystä: ”Nähdessään tulevan<br />
aviomiehensä ensi kertaa uima-asussa hän tiesi:<br />
Tuossa on Hän.” Kuvassa nainen ottaa aurinkoa<br />
bikinit päällä, mies on menossa veteen vanhanaikaisessa<br />
sukelluspuvussa.<br />
Useimmat Isomäen kuvat ja tekstit toimivat<br />
hyvin, mutta kokonaisuutena teos on epäyhtenäinen,<br />
siitä puuttuu juoni. Samoihin teemoihin<br />
palataan kyllä usein, mutta eri teemojen välillä<br />
ei tunnu olevan selvää yhteyttä.<br />
Kielen suhteen teos on onnistunut. Isomäki<br />
on kirjoittanut tekstit sujuvasti molemmilla<br />
kielillä sanaleikkejä unohtamatta. Kirjan nimen<br />
”krokodiili” liittyy kuvaan, jossa suomen kielen<br />
professori pohtii sanan oikeinkirjoitusta, vaikka<br />
krokotiili on juuri syönyt hänen vaimonsa. Diili<br />
viitannee miehen ja naisen suhteeseen, avioliitto<br />
on sopimus, jota on vaikea purkaa – krokotiili ilmestyy<br />
pelastavana hahmona ja eliminoi onnettoman<br />
arkipäivän toisen osapuolen.<br />
Erinomaista kielitajua osoittaa murhatun miehen<br />
kuvaan liittyvä teksti, jossa kuoleva tarkastelee<br />
omaa olotilaansa ja vertaa näkemäänsä<br />
ruokalajeihin. Kuoleva näkee silmiensä edessä<br />
suomeksi puolukkahillolla höystettyä poronkäristystä<br />
hillosipulien kera ja tuopin olutta,<br />
saksaksi taas ”bayrische Semmelknödel --<br />
/-- umgeben von gekochtem Blumenkohl und<br />
Äärimmäisyysvuoristokiipeilijä evästauolla.<br />
Lajin maailmanmestaruus on hänen ulottuvillaan,<br />
ellei viime metreillä tapahdu mitään yllättävää.<br />
Kuva: Olli Isomäki, © Heiner Labonde Verlag,<br />
Grevenbroich<br />
22 | 10 • 2009
Champignons”. Näin kuva aukeaa hyvin sekä<br />
suomen- että saksankielisille.<br />
Mustalle huumorille on tyypillistä, ettei yksilölle<br />
anneta pakomahdollisuutta. Tämän Isomäki<br />
on ottanut kirjaimellisesti: hänen hahmonsa<br />
ovat toistuvasti uhattuina. Uhkaajina ovat krokotiilit,<br />
varaanit, hait ja toiset ihmiset. Naislukijana<br />
minua hieman harmittaa toistuva asetelma,<br />
jossa mies yrittää päästä eroon vaimostaan<br />
– milloin vaimo roikkuu vuoren rinteellä, milloin<br />
mies uhkaa häntä tiiliskivellä. Olisin kaivannut<br />
teokseen sellaisiakin kuvia, joissa nainen uhkaa<br />
miestä. Kovin yksipuolisesti naisesta tehdään<br />
tyhmä, ahne ja miehensä omaisuutta himoitseva.<br />
Ahneutta sinänsä Isomäki kuvaa osuvasti –<br />
kun vaimo saa tietää miehensä omaisuuden perustuneen<br />
lainoihin, hän toteaa eläneensä ”mitä<br />
viheliäisimmässä köyhyydessä”.<br />
Kirja toki hymyilyttää, mutta olisi se voinut<br />
naurattaakin.<br />
Riikka Uhlig,<br />
kääntäjä ja suomen opettaja, Berliini<br />
O l l i I s o m ä k i<br />
Anna-Leena Härkönen<br />
Der Suppe wahres Wesen<br />
42 Rezepte 687 Gedanken<br />
112 Seiten<br />
ISBN 3-937507-03-5<br />
Olli Isomäki<br />
Meine Frau im Krokodil<br />
Rouvani Krokodiilissä<br />
Tier und Mensch im Alltag<br />
Cartoons und Texte<br />
finnisch/deutsch, 136 Seiten<br />
ISBN 3-937507-08-6<br />
Heiner Labonde Verlag & Mediakontor<br />
Feilenhauerstr. 44 · D- 41515 Grevenbroich<br />
w w w . l a b o n d e - v e r l a g . d e<br />
MoniNainen - Suosittu 30+ jatkuu edelleen!<br />
kokouskieli – ammattikieli – juhlakieli<br />
rakkauden kieli – anopin kieli – lasten kieli<br />
pelkojen kieli – unien kieli – minun kieleni<br />
•<br />
•<br />
•<br />
olenko eri ihminen eri kielillä?<br />
voiko ihminen koskaan ymmärtää toista?<br />
tai edes itseään?<br />
Tekniset tiedot:<br />
• Aika: 29.-31.1.2010. Aloitus pe klo 18 ja päätös su klo 13:30.<br />
• Paikka: Tagungsstätte im Relionspädagogischen Studienzentrum<br />
Schönberg, Im Brühl 20, 61476 Kronberg,<br />
www.rpz-ekhn.de<br />
• Majoitus 2-hengen huoneissa.<br />
• Hinta 100€ / hlö (sis. majoituksen, täysihoidon, ohjelman)<br />
Mukana myös Sanna Kiviluoto ja Päivi Lukkari<br />
Ilmoittautuminen SKTK:n toimistoon info@zfka.de 14.12. mennessä<br />
Lisätietoja Sannalta 0511-2779235 tai sannakiviluoto@gmail.com<br />
10 • 2009<br />
| 23
Pappia kyydissä<br />
Poimintoja pohjoisen papin kuukausikalenterista<br />
Lauantai<br />
Pakkaan reppuun alban, paperit ja eväitä.<br />
Heitän kitaran olalle ja tarkistan vielä junan<br />
lähtöajan. Suuntana Lüneburg ja kastejuhla –<br />
ensimmäinen enimmäkseen saksankielinen toimitukseni.<br />
Parin vaihdon jälkeen nousen junasta<br />
Lüneburgissa. Etsin katseellani tuntematonta<br />
vastaantulijaa, jonka kyydissä matka jatkuu. Perhosia<br />
vatsassa.<br />
Tällä kertaa ehdin illaksi kotiin. Pitkä päivä,<br />
mutta täynnä onnistuneita kohtaamisia! Puheen<br />
improvisointi saksaksi kysyy vielä voimia, mutta<br />
onneksi etukäteen kirjoittamani teksti tuntui<br />
tällä kertaa toimivalta kirkossakin.<br />
Sunnuntai<br />
Pesen pyykkiä, vastailen sähköposteihin ja<br />
hahmottelen ensi vuoden kalenteria. Takaraivossa<br />
muotoutuu lista tavaroista, joita tarvitsen<br />
mukaan huomenna alkavalle Suomen-keikalle:<br />
aiomme muutaman lyhyen päivän aikana suunnitella<br />
tulevan kesän<br />
rippileiriviikon toteutuskuntoon.<br />
Onneksi<br />
on sentään samat työtoverit<br />
kuin viime kesänä!<br />
Pappi, reppu ja kitara –<br />
taas valmiina lähtöön.<br />
Kuva: Päivi Lukkari<br />
24 | 10 • 2009<br />
Tiistai<br />
Kirkkonummen<br />
Hvittorp tuntuu viime<br />
kesän jälkeen tutulta.<br />
Kuulumisten vaihdon<br />
jälkeen on päästy tositoimiin:<br />
viimevuotisen<br />
leiriohjelman<br />
muokkaaminen heti<br />
leirin jälkeen kerätyn<br />
palautteen pohjalta<br />
on täydessä vauhdissa.<br />
Uusia ideoita testataan,<br />
ja parhaat pääsevät<br />
jatkotyöstöön.<br />
Torstai<br />
Ylpeinä heijastamme videotykillä leiriviikon<br />
ohjelman kaikkien nähtäväksi. Eri väreillä on<br />
merkitty hartaudet, oppitunnit vastuuhenkilöineen<br />
sekä Deutsche Schulen että suomikoulun<br />
puolella, iltaohjelmat ja saunavuorot. Hyvältä<br />
näyttää. Kesällä on onneksi aikaa valmistella<br />
omat tunnit.<br />
Perjantai<br />
Rinkka jää avaamattomana eteiseen. Johtokunnan<br />
kokous on tällä kertaa Hannoverissa,<br />
joten en tarvitse yöpymisvarusteita. Siirtyvä toimisto<br />
eli kannettava tietokone + kännykkä mahdollistavat<br />
tehokkaan työskentelyn ensi vuoden<br />
toimintasuunnitelmien parissa - ajatustyötä voi<br />
onneksi tehdä myös metrossa.<br />
Sunnuntai<br />
Maaseutumatkailen Anssin ja kanttorin kanssa<br />
Göttingenin ulkopuolelle pieneen yksityiskappeliin<br />
viettämään kesämessua alueen suomalaisten<br />
kanssa. Tänä vuonna retkikirkkoon<br />
on kutsuttu myös Kasselin seudun väkeä. Syreenit<br />
kukkivat ja Suvivirsi kaikuu komeasti. Kirkkokahvilla<br />
on leppoisa tunnelma.<br />
Keskiviikko<br />
Poikkean Hannoverin aamiaistreffeillä. Kesälomasuunnitelmat<br />
ja Suomen matkat ovat mielissä<br />
ja puheissa päällimmäisinä. Iltapäivä kuluu<br />
tutustuessa uuteen yhteistyökumppaniin: nuorisoraati<br />
pääsee mukaan aej:n (Arbeitsgemeinschaft<br />
Evangelischer Jugend) uuteen projektiin.<br />
Uusi, innostunut koordinaattori esittelee suunnitelmiaan,<br />
ja sovimme matkustavamme yhteispalaveriin<br />
nuorisoraadin puheenjohtajan luokse<br />
Müncheniin vielä ennen kesälomia.<br />
Perjantai<br />
Braunschweigin suomalaiset ovat kutsuneet<br />
minut perjantai-iltapäivän tapaamiseensa alustamaan<br />
keskustelua. Aloitamme piirtämällä ajankäyttöleipiä:<br />
miten onkin niin vaikeaa käyttää<br />
aikansa siihen, mitä pitää tärkeänä? Keskustelu<br />
soljuu vapaasti, ja pohdimme ura- ja kotiäitiy-
den hyviä ja huonoja puolia. Sateesta huolimatta<br />
mieli on virkeä.<br />
Maanantai<br />
Rinkka on taas pakattu, ja tällä kertaa juna<br />
kuljettaa pohjoiseen, Syltin saarelle. Tapaan<br />
kaikki kollegat perheineen. Vietämme yhdessä<br />
muutaman rennon päivän tutustuen hiekkamatojen<br />
elämään ja nauttien raikkaasta merituulesta.<br />
Yhteistyö saa uutta potkua vapaasta yhdessäolosta.<br />
Keskiviikko<br />
Matka jatkuu Bremeniin. Osallistun ensimmäistä<br />
kertaa evankelisille kirkkopäiville. Kulttuurishokki<br />
onkin melkoinen: kirkkopäivävieraat<br />
täyttävät kaupungin ja tapahtumatarjontaa<br />
on enemmän kuin parissa päivässä ehtii edes<br />
hahmottaa! Jonottaminen tulee tutuksi, samoin<br />
saksalaisen kirkollisen kentän valmius keskustella<br />
myös (tai varsinkin?) sosiaalipoliittisista kysymyksistä.<br />
Tämä ei Suomessa onnistuisi!<br />
Torstai<br />
Kirkkopäivien lomassa ehdin myös käydä tapaamassa<br />
yhden tulevan rippikoululaisen perhettä.<br />
Illan mittaan selvitän sasu-rippikoulun<br />
käytäntöjä ja yritän tukea nuoren kiinnostusta<br />
suomalaisiin juuriinsa. Kenties tapaamme ensi<br />
vuonna?<br />
Maanantai<br />
Vihdoinkin aikaa tyhjentää rinkka ja pestä<br />
pyykkiä! Myös toimisto on saatava ajan tasalle.<br />
Vastailen sähköposteihin ja teen listaa tulevista<br />
töistä. Välillä soi puhelin. Enää en onneksi<br />
jännitä saksankielisiäkään yhteydenottoja, edes<br />
puhelimessa.<br />
Keskiviikko<br />
Valmistelen tulevia jumalanpalveluksia. Kielin<br />
kesäkirkko on tänä vuonna pohjoisen kielikoulujen<br />
motivaatioleirillä. Etsin sopivia virsiä ja<br />
lauluja lähetettäväksi Suomesta tuleville muusikkotytöille<br />
ja suunnittelen, miten käsiohjelmaan<br />
saisi mahtumaan kaikkien laulujen nuotit ja sanat.<br />
Hannoverin ja Lyypekin kesäkirkkojen valmisteluilla<br />
ei vielä ole kiire, koska kumpaankaan<br />
ei ole tällä tietoa tulossa kanttoria, jolle pitäisi lähettää<br />
materiaalit hyvissä ajoin.<br />
Göttingenin kesäjumalanpalveluksen paikkana on<br />
perinteisesti yksityiskappeli Niedergandernin kylässä.<br />
Vor dem Eingang der v. Bodenhausen’schen Gutskapelle<br />
auf der Freitreppe einige Mitglieder der DFG.<br />
kuva: Herting Treusch von Buttlar<br />
Perjantai<br />
Hetken mielijohteesta päätän lähteä käymään<br />
mökillä. Perhettä on ikävä. Onneksi lennot löytyvät<br />
netistä päivänkin varoitusajalla! Ei Keski-<br />
Eurooppa loppujen lopuksi ole kovin kaukana<br />
Turun saaristosta.<br />
Keskiviikko<br />
Neljän päivän miniloma rentoutti! Uuden työviikon<br />
alkajaisiksi kuuntelen saksalaisen työyhteisöni<br />
konventissa luentoa ”Varmuuden ikävästä”<br />
– mihin kaipuuseen fundamentalismi vastaa?<br />
Minun on vaikea ymmärtää valmiiden vastausten<br />
tarvetta. Eikö se riitä, että on valmis avoimesti<br />
kyselemään? Epävarmuuden sietäminen on<br />
toki raskasta, mutta vielä raskaampaa olisi pakko<br />
kyetä hallitsemaan elämää ja maailmaa.<br />
Torstai<br />
Toimistopäivä. Toukokuun laskutus on saatava<br />
valmiiksi, lajittelen kuitteja. Sähköpostiakin on<br />
taas kertynyt. Kirjoitan muutamalle kesällä isoseksi<br />
tulevalle nuorelle anomuksen saada koulusta<br />
vapaata niiksi päiviksi, jotka jäävät rippileirin<br />
alle. Sunnuntain saarna alkaa jo löytää muotoaan,<br />
seuraavan viikonlopun Hannoverin ja Lyypekin<br />
teksti on vasta alitajunnassa.<br />
Illalla pakkaan repun ja nostan kitaran valmiiksi<br />
ovenpieleen: huomenna matka jatkuu<br />
motivaatioleirille.<br />
Sanna Kiviluoto<br />
10 • 2009<br />
| 25
Mit Schutzengel über die Alpen nach Rom<br />
Eine Radreise mit Gepäck zum Petersdom<br />
und Papst<br />
Die Alpen waren kein Konditionsproblem. Hatte ich<br />
sie doch in den Vorjahren schon dreimal überquert<br />
und dieses Jahr zweitausend Trainingskilometer in<br />
den Beinen. Das Problem war nicht über Sargans<br />
und Nufenen auf den San Bernardino-Pass zu klettern,<br />
sondern auf der Südseite die engen Serpentinen<br />
runterzusteuern. Auf den Pflastersteinen des<br />
ersten Bergdorfes, eine steile Rüttelstrecke, stürzte<br />
ich auf die Fahrbahn, der Fahrradlenker knallte auf<br />
das Schambein. Von jetzt an spürte ich, auf einer<br />
Pilgerstrecke zu sein – mit einem Schutzengel.<br />
Auch wenn man mit mehreren Teilkarten von Italien<br />
ausgerüstet ist, findet man trotzdem selber nicht den richtigen Weg. Dank des Volkshochschulkurses<br />
konnte ich die wegweisenden „Schutzengel“ in Italienisch verstehen. Einen<br />
leichten Weg gab es nicht. Von Bellinzona nach Como zu gelangen, war eine Kreislaufprüfung.<br />
Die Hitze war ein ständiger Begleiter durch die Po-Ebene und durch die Apenninen<br />
– von Fornovo über Cisa-Pass nach La Spezia. Als die Via Aurelia an der Mittelmeerküste<br />
zu einer Autobahn wurde, nahm ich den Umweg übers Gebirge in Kauf. Oben angekommen,<br />
dem Hitzschlag nahe, füllte ich die Flaschen am Friedhof und goss Wasser aufs Haupt<br />
und sah erst jetzt, wie schön Toskana ist. Das Wasser war kein Trinkwasser, sondern eine<br />
Prüfung für den Darm.<br />
Nach elf Tagen, mittags am Samstag den 4. Juli 2009, stand ich stramm am Petersdom im<br />
Vatikan in Rom. Ich wusste nicht, was ich mehr bestaunen sollte – mich starke Rentnerin<br />
mit 65 Jahren oder die größte Kirche der Welt. Am Sonntag gesellte ich mich zu den vielen<br />
Menschen aus verschiedenen Ländern, die dem Papst „Viva Papa“ zuriefen. Er breitete aus<br />
einem Fenster heraus seine Arme<br />
aus. Mir kam es vor, als ob die Menge<br />
„Zugabe“ rief – wie nach einem<br />
Konzert. Die Sonntags-Botschaft<br />
vom Papst: „Wer seine Schwächen<br />
zeigt, ist stark!“ Ein starker wie ich,<br />
ist also schwach. Eine Erkenntnis,<br />
die mich in Rom berührte und meine<br />
1.165 Radkilometer wert war.<br />
Ritva Kundt, Vorstand RMSV<br />
Ehrenstetten, Ehrenkirchen<br />
HILJAISUUDEN RETRIITTI<br />
Paikka: Ev. Zentrum Kloster Drübeck,<br />
Klostergarten 6, 38871 Drübeck<br />
Aika: 20.-22.11.2009<br />
Teema: „Miltä usko maistuu?“<br />
Elämme makukylläisessä maailmassa.<br />
Onko paljous pilannut aistimme?<br />
Jeesus kysyy: „Jos suolakin menettää makunsa,<br />
millä se saadaan suolaiseksi?“<br />
Ilmoittautumiset kirjallisesti<br />
Helena Eckhoff, Wulfertzberg 15, 40629 Düsseldorf<br />
tai fax: 0211-29 14 94 37<br />
tai eckhoff@kirche-koeln.de<br />
26 | 10 • 2009
Rippikouluista<br />
Kesällä 2009 SKTK järjesti kaksi rippikoululeiriä<br />
Suomessa yhteistyössä paikallisseurakuntien<br />
kanssa.<br />
Espoon Olarin seurakunnan kanssa järjestetylle<br />
suomalais-saksalaiselle rippikoululeirille<br />
(31.07.-09.08) osallistuivat seuraavat nuoret /<br />
An dem finnisch-deutschen Konficamp mit<br />
der Kirchengemeinde Olari in Espoo (31.07.-<br />
09.08) haben die folgenden Jugendlichen teilgenommen:<br />
Taavi Antoniazzi<br />
Thyra Erben<br />
Rea Eskelinen<br />
Lina Feickert<br />
Lisa Graefe<br />
Henni Husso<br />
Essi Jussila<br />
Alicia Laaksonen<br />
Sara Lamminmäki<br />
Ernesti Lente<br />
Ottilia Nikula<br />
Jenna Partiainen<br />
Miro Patronen<br />
Ilona Pippuri<br />
Iiris Pippuri<br />
Sara Silvonen<br />
Lisa Stange<br />
Axel Stöver<br />
Stella Weißenburg<br />
Maria Wirzenius<br />
Niklas Vogt<br />
Ryhmänohjaajat /<br />
Gruppenleiter<br />
Martin Igelmund<br />
Sophie Herdieckerhoff<br />
Marie Mustelin<br />
Kira Steenblock<br />
Joonas Walberer<br />
Apari: Raisa Fischer<br />
Ohjaajat / Leiter<br />
Anssi Elenius<br />
Sanna Kiviluoto<br />
Seinäjoen seurakunnan kanssa järjestetylle<br />
suomalais-saksalaiselle rippikoululeirille<br />
(24.07.-01.08.) osallistuivat seuraavat nuoret /<br />
An dem finnisch-deutschen Konficamp mit<br />
der Kirchengemeinde Seinäjoki (24.07.-01.08.)<br />
haben die folgenden Jugendlichen teilgenommen:<br />
Laura Aust<br />
Elina Bläsi<br />
Jesper Brechtel<br />
Klara Fischer<br />
Ari Geil<br />
Mikael Nokka<br />
Onni Pyökäri<br />
Juuso Seger-Rask<br />
Aila Tanner<br />
Santeri Saahko<br />
Ryhmänohjaajat /<br />
Gruppenleiter<br />
Antero Hügin<br />
Tuuli Krappitz<br />
Katri Laakso<br />
Linda Mahr<br />
Sara Spadinger<br />
Ohjaajat / Leiter<br />
Miika Rosendahl<br />
Anna-Mari Nikkilä<br />
Kesän 2010 rippikoululeireille voi vielä ilmoittautua!<br />
Jetzt ist es Zeit, sich für die Konfi-Camps im nächsten Sommer anzumelden!<br />
22.7.-1.8. leiri Turussa yhteistyössä Martinseurakunnan kanssa,<br />
konfirmaatio 1.8. Martinkirkossa tai<br />
30.7.-8.8. leiri Kirkkonummella yhteistyössä Espoon Olarin seurakunnan kanssa,<br />
konfirmaatio 8.8. Espoonlahden kirkossa.<br />
Ilmoittautuminen välittömästi * Bitte melde dich umgehend an!<br />
Lisätietoja/weitere Informationen:<br />
Sanna Kiviluoto, Lutherstrasse 13, 30171 Hannover<br />
sannakiviluoto@gmail.com<br />
Tel 0511-2779 235, Mobil 0172-325 3076<br />
tai netissä nuorten osastossa oder im Internet unter Jugend.<br />
Kuva: Anssi Elenius<br />
10 • 2009<br />
| 27
kirkolliset toimitukset<br />
kaste<br />
Leevi Raphael Toivonen<br />
synt. 19.01.2009 München<br />
kast. 04.07.2009 St. Jakob,<br />
Schondorf am Ammersee<br />
Leo Samuel Toivonen<br />
synt. 19.01.2009 München<br />
kast. 04.07.2009 St. Jakob,<br />
Schondorf am Ammersee<br />
Sophie Karoliina Wagner<br />
synt. 30.06.2008 Darmstadt<br />
kast. 18.07.2009 Stadtkirche,<br />
Darmstadt<br />
Finja Helena Traud<br />
synt. 25.05.2009 Münster<br />
kast. 18.07.2009 Münster<br />
Silja Magdalena Majamäki<br />
synt. 03.03.2009 Landshut<br />
kast. 15.08.2009 Dorfen<br />
Evangelina Luna Komljenović<br />
synt. 10.12.2008 Frankfurt am Main<br />
kast. 22.08.2009 Frankfurt am Main<br />
Jonathan Ville Carl Alfred<br />
Begemann<br />
synt. 29.05.2009 Hampuri<br />
kast. 22.08.2009 Hampurin<br />
merimieskirkko<br />
Alexander Lasse Haßel<br />
synt. 01.04.2005 Düsseldorf<br />
kast. 23.08.2009 Düsseldorf<br />
Malin Sophie Aulikki Grüneberg<br />
synt. 19.12.2008 Münster<br />
kast. 29.08.2009 Münster<br />
Lauri Vincent Rosenkranz<br />
synt. 11.05.2009 Kösching<br />
kast. 04.09.2009 Langen (Hessen)<br />
Avioliittoon vihitty/Avioliiton kirkollinen siunaaminen<br />
Andreas Johannes Hart<br />
Laura Johanna Lohiniva<br />
11.07.2009 St. Michael, Volkach<br />
Juha-Pekka Sunell<br />
Kristiina Mari Kaarina Nurmi<br />
15.07.2009 Maria Königin,<br />
Mittenwald<br />
Katja Marika Ritvanen<br />
Antti-Jussi Laine<br />
17.07.2009 Düsseldorf<br />
Maaria Loivamäki<br />
Philip Rosenkranz<br />
05.09.2009 Johanniskirche,<br />
Niederseelbach (Taunus)<br />
RENKAAN AIKATAULUT:<br />
<strong>Rengas</strong> 11/2009 ilmestyy KV 44:<br />
marraskuun tapahtumatiedot<br />
artikkelit: 1.10. / srk-sivut: 1.10.<br />
<strong>Rengas</strong> 12/2009 ilmestyy KV 48<br />
joulukuun tapahtumatiedot<br />
artikkelit: 1.11. / srk-sivut: 1.11.<br />
28 | 10 • 2009