Healthcare Business Processes - SoberIT

T-86.5161 Special Course in Information Systems integration Versio 1.1 

Kotiuttamisprosessi terveydenhoidossa 11.1.2008 

T-86.5161 Special Course in Information 

Systems integration 

Kotiuttamisprosessi 

terveydenhoidossa 

Versio 1.1 

Miia Huhtala 

Suvi Kouki 

Suvi Kuparinen 

Juho Ruuhijärvi 

1 / 41



Sisällysluettelo 

1 Tiivistelmä.....................................................................................................................................3 

1.1 Abstract..................................................................................................................................3 

1.2 Määritelmät...........................................................................................................................4 

2 Johdanto.......................................................................................................................................5 

3 Tutkimusongelma.........................................................................................................................6 

3.1 Tutkimuksen tavoitteet.........................................................................................................6 

3.2 Tutkimuksen rajaukset.........................................................................................................7 

3.3 Tutkimuskysymykset............................................................................................................7 

4 Tutkimusmenetelmät...................................................................................................................8 

4.1 Design Science -tutkimusmenetelmä...................................................................................8 

4.2 Haastattelututkimus............................................................................................................8 

4.3 Raportin rakenne..................................................................................................................9 

5 Taustatutkimus...........................................................................................................................10 

5.1 Kirjallisuustutkimus............................................................................................................10 

5.2 Empiirinen tutkimus..........................................................................................................10 

5.3 Tutkimustulokset.................................................................................................................11 

5.3.1 Terveydenhuollon perusprosessi.................................................................................11 

5.4 Tapaustutkimuksissa havaittuja ongelmia.........................................................................14 

5.4.1 Case: espoolainen sepelvaltimotautipotilas................................................................14 

5.4.2 Case: helsinkiläinen sepelvaltimotautipotilas............................................................14 

5.4.3 Case: vantaalainen lonkkamurtumapotilas................................................................15 

5.5 Nykyiset tietojärjestelmät...................................................................................................17 

6 Ratkaisu.......................................................................................................................................19 

6.1 Kotiutusprosessin perusratkaisu........................................................................................19 

6.1.1 Business Process Modelling.........................................................................................19 

6.1.2 Perusratkaisun evaluointi asiantuntijoilla..................................................................19 

6.2 Tietojärjestelmien tavoitetila.............................................................................................20 

6.2.1 Ratkaisu tikettijärjestelmänä .....................................................................................20 

6.2.2 Tiketti osoittaa hoitovastuussa olevan organisaation ..............................................20 

7 Johtopäätökset............................................................................................................................22 

7.1 Tutkimuksen tulosten arviointi..........................................................................................22 

7.2 Kansallisten terveydenhuoltoalan tietojärjestelmähankkeiden vaikutus ratkaisuun......22 

7.3 Yhteenveto..........................................................................................................................23 

7.4 Ehdotukset jatkotutkimuksen aiheiksi...............................................................................24 

7.5 English Summary...............................................................................................................24 

8 Lähteet........................................................................................................................................26 

8.1 Lähteet..................................................................................................................................26 

8.2 Haastattelut........................................................................................................................26 

9 Liite A: Haastattelumuistiinpanot............................................................................................28 

10 Liite B: Prosessikuvaukset ja kaaviot......................................................................................37 

2 / 41



1 Tiivistelmä 

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (HUS) käynnissä olevan Ihannesairaala-projektin 

tavoitteena on luoda malli kokonaisvaltaisesta ideaalisesta potilasprosessista HUS:n alueelle. Yhtenä 

potilasprosessin tärkeänä osana on potilaan kotiuttaminen erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuollon 

piiriin. Tällä hetkellä HUS:in alueella on käytössä erilaisia kaupunki-, sairaala- ja sairauskohtaisia 

kotiuttamisprosesseja, ja erikoissairaanhoidon piiristä kotiutetaan 31 kunnan terveyskeskukseen 

vaihtelevin käytännöin. 

Yhtenäisen kotiuttamisen prosessimallin luonti auttaa toimitapojen selkeyttämisessä ja 

yhdenmukaistamisessa organisaatiossa, mikä puolestaan lisää prosessien tehokkuutta. Tässä 

tutkimuksessa muodostetaan yleinen kotiuttamisprosessin tavoitemalli Helsingin ja Uudenmaan 

sairaanhoitopiirin alueelle. Erityisesti mallinnuksessa keskitytään kotiuttamisprosessiin sisältyviin 

tietovirtoiihin. 

Tutkimuksen taustana ovat nykyiset prosessit ja niissä havaitut ongelmat. Prosessit ja niiden ongelmat 

kartoitettiin haastattelujen avulla. Haastatellut henkilöt olivat HUS:in tietoja lääkintätekniikan 

asiantuntijoita sekä pääkaupunkiseudun erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon ammattilaisia. 

Haastateltavat sekä heidän kanssaan läpikäydyt potilasryhmätapaukset valittiin siten, että haastatteluissa 

tulisi esille alueellisia ja sairaustapauskohtaisia eroja. Vantaalla potilasryhmäksi valittiin 

lonkkamurtumapotilaat ja Espoossa sekä Helsingissä sepelvaltimotautipotilaat. Vaikka Espoossa ja 

Helsingissä kohteena oli sama potilasryhmä, terveydenhuollon rakenne näissä kaupungeissa on erilainen, 

mikä heijastuu kotiuttamisprosessiin asettaen sille erilaisia vaatimuksia ja nostaen esiin erilaisia 

ongelmia. 

Ihanneprosessin löytämiseksi kartoitettiin nykyistä prosessia ja siinä olevia ongelmakohtia. Havaitut 

ongelmakohdat tietovirroissa liittyvät joko potilaan saamaan informaation laatuun ja määrään 

erikoissairaanhoidossa tai tietojärjestelmien oikeaan käyttötapaan ja toiminnallisuuteen. Useammassa 

kuin yhdessä paikassa ongelmiksi koettiin, ettei erikoisterveydenhuollossa otettuja laboratoriolähetteitä 

ja -kokeita nähdä perusterveydenhuollon puolella. Muita esille tulleita ongelmia olivat, että hoitajat eivät 

pääse katsomaan potilaan tietoja, vaikka potilas olisi antanut luvan, hoitajalta hoitajalle välittyvälle 

tiedolle ei ole virallista reittiä, suostumuksenhallinta on liian aikaa vievää, eivätkä tietojärjestelmät 

mahdollista potilaan hoitoprosessin vaiheen seurantaa. 

Ihannetilan mallinnusta vaikeutti eri osapuolien kuten lääkäreiden ja potilaiden erilaiset näkökulmat 

ongelmakenttään. Lisäksi eri kaupunkien ja sairaanhoidon organisaatioiden ja niiden käyttämien 

tietojärjestelmien välillä on eroja. Ratkaisun ensimmäinen versio evaluoitiin työryhmässä, joka koostui 

erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon asiantuntijoista. Työryhmältä saadun palautteen pohjalta 

muodostettiin mallinnuksen paranneltu versio. 

Suomessa on käynnissä useita terveydenhuoltoon liittyviä sähköisen asioinnin tietojärjestelmähankkeita 

jotka tulevat vaikuttamaan ihanneprosessin tietoteknisen tuen toteuttamiseen. Esimerkiksi 

terveydenhuollon kansallisen tietojärjestelmän (KanTo) ja siihen kuuluvan valtakunnallisen sähköisen 

potilasarkiston odotetaan helpottavan potilastiedonsiirtoa huomattavasti. Kotiuttamiseen liittyviin 

tiedonsiirron haasteisiin, kuten potilaan saamaan elämäntapamuutokseen liittyviin ohjeistustarpeisiin, ei 

näiden järjestelmien määrityksessä kuitenkaan ole otettu kantaa. [1.] 

1.1 Abstract 

Health care organizations are facing challenging times in Finland when the share of older people in the 

population is increasing. As people live longer, there will be an increasing number of people with chronic 

diseases. This will increase pressure on the ability of the Finnish health care to work more efficiently. 

This paper studies the process in which patient is transferred from special healthcare to primary 

healthcare in the healthcare district of Southern Finland (HUS). In HUS these transfers are done in 

3 / 41



several ways depending on the city and disease. In the research report, we analyse the problems in these 

processes and identify the optimal transfer process. 

1.2 Määritelmät 

Epikriisi – Hoitopalaute: Erikoissairaanhoidossa hoidon päättyessä kirjattava yhteenveto annetusta 

hoidosta. 

HUS – Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri jonka erikoissairaanhoidon palvelualueeseen kuuluvat 

HYKS:in (Helsingin yliopistollinen keskussairaala) sairaanhoitoalue sekä Hyvinkään, Lohjan, Länsi- 

Uudenmaan ja Porvoon sairaanhoitoalueet 

Huslab - Huslab-liikelaitoksen tietojärjestelmä, joka koostuu alijärjestelmistä. Järjestelmää käytetään 

esimerkiksi laboratoriotulosten hallinnointiin. 

HUS-röntgen – Husröntgen-liikelaitoksen tietojärjestelmä, joka koostuu alijärjestelmistä. Järjestelmää 

käytetään esimerkiksi röntgen-tulosten hallinnointiin. 

KanTo – Tuleva terveydenhuollon kansallinen tietojärjestelmä, joka sisältää valtakunnallisen sähköisen 

potilasarkiston 

Navitas – Elisan kehittämä rajapinta HUS:n eri järjestelmien integroimiseksi. Käytetään myös nimeä 

Aluetietojärjestelmä (ATJ). 

HUS:n tietojärjestelmät: 

Opera - leikkaustietojärjestelmä 

MD-Miranda - hoitokertomukset 

MD-Oberon - lähetteet, maksutiedot ja muut ei hoidollinen materiaali 

MD-tilaus – muiden kuin hoidollisten tarvikkeiden tilaus 

Pacs - rötgentietojärjestelmä 

Musti - Operan ja MD-tilauksen poistumassa oleva edeltäjä 

4 / 41



2 Johdanto 

Henkilöstö- ja muiden kulujen kasvaessa ja kansan ikärakenteen vanhetessa suomalainen 

terveydenhuoltojärjestelmä tulee olemaan uudelleenorganisoinnin ja tehostamisen edessä. Tulevaisuuden 

hoitotoiminnan laatua, saatavuutta ja tehokkuutta eivät enää kokonaan ratkaise entistä parempien 

hoitomenetelmien ja lääkintätekniikoiden kehittäminen, vaan niiden rinnalle tärkeiksi kehitystekijöiksi 

nousevat innovatiiviset toimintatavat ja teknologiset työkalut, joiden avulla koko terveydenhuollon 

palveluketjua voidaan tehostaa. Ikärakenteen vanhenemisen myötä krooniset sairaudet, jotka vaativat 

pitkäaikaista ja usein jopa loppuelämän kestävää seurantaa, lisääntyvät. Potilaan itsehoidon tarve lisääntyy 

ja kolmannen sektorin potilasjärjestöjen rooli potilaan opastuksessa nousee merkittävämmäksi. 

Pitkäaikainen, usein monissa eri organisaatioissa suoritettava hoito asettaa vaatimuksia sujuvalle 

tiedonsiirrolle organisaatioiden välillä. Keskitetyn tiedonhallinnan avulla terveydenhuollon organisaatiot 

voivat tehostaa toimintatapojaan ja prosessejaan. 

On kuitenkin huomattava että tiedonsiirto ei tarkoita ainoastaan tietojärjestelmissä siirtyvää tietoa vaan 

myös terveydenhuollon ammattilaisten välillä suoraan tai potilaan mukana kulkevaa tietoa. Jotta sujuva 

tiedonsiirto olisi mahdollista, tarvitaan yhdenmukaisia toimintaprosesseja, jotka tukevat eri osapuolten 

välistä sujuvaa yhteistyötä. Prosessien rationalisointi on edellytys myös tietojärjestelmien kehityshankkeille. 

Teollisuudesta tutut metodit kuten prosessimallinnus ovat saaneet jalansijaa myös terveydenhuollon 

puolella. Prosessimallinnuksen avulla tiedonsiirtojärjestelmien suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuvat 

lääkärit, hoitohenkilökunta ja ohjelmistosuunnittelijat pystyvät kommunikoimaan samalla kielellä. 

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä käynnistettiin vuonna 2006 laajamittainen Ihannesairaalakehityshanke, 

jonka tavoitteena on luoda tulevaisuuden erikoissairaanhoidon toimintamalli. Mallin avulla 

parannetaan hoidon tehokkuutta ja laatua sekä otetaan potilas huomioon aktiivisena toimijana. Lisäksi 

hanke kehittää ja tutkii hoitotoimintaan soveltuvia prosessipohjaisia malleja sekä arvioi teknologian 

tarjoamia mahdollisuuksia. Kehityshankkeen tuloksia hyödynnetään tulevaisuudessa toiminnanohjauksessa, 

arvioinnissa ja kehittämisessä kaikkialla HUS:ssa. 

5 / 41



3 Tutkimusongelma 

Helsingin yliopistollisen keskussairaalan HYKS:in Hoitotyön kehittämiskeskuksen ja sen koordinoiman 

yhtenäisen kotiuttamisprosessin työryhmän tavoitteena on mallintaa potilaiden kotiuttamiseen liittyviä 

prosesseja osana HUS:in Ihannesairaala-hanketta (visio 2015). Tavoitteena on kehittää 

kotiuttamisprosessimalli, jonka noudattaminen parantaisi erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon 

ja potilaan välistä kotiuttamiseen liittyvää tiedonsiirtoa ja tukisi siten välillisesti potilaan valmiuksia 

aloittaa kroonisten sairauksien edellyttämä itsehoito. Kotiuttamisprosessissa haasteina ovat 

erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välinen tiedonsiirto ja vastuunvaihto sekä 

pitkäaikaissairaan potilaan jatkohoidon opastus. Erikoissairaanhoidossa hoitojakso on lyhyt ja erityisesti 

äkillisesti sairastunut potilas voi olla tilanteesta järkyttynyt, jolloin potilaan kyky omaksua ohjausta 

hoidosta on alentunut. Perusterveydenhuollolle taas ei välity tieto potilaan kotiutuksesta. Potilas saattaa 

luulla, että kaikki on hyvin erikoissairaanhoidon hoitojakson jälkeen tai että häneen otetaan tarvittaessa 

yhteyttä, jolloin jatkokontrolli saattaa jäädä puuttumaan, kun vastuu yhteydenpidosta on potilaalla. 

Kotiuttamisprosessin työryhmä on vasta aloittanut toimintansa ja yhtenäisen prosessin kehittäminen on 

meneillään. Ryhmässä on jo työstetty erilaisia alueellisia ja sairauskohtaisia kotiuttamiseen liittyviä 

prosesseja, esimerkiksi espoolaisten sydänpotilaiden kotiuttamisprosessia, joista kerätään tietoa 

yhtenäisen prosessin kehittämiseksi. Tämän vuoksi työryhmään on kutsuttu lääkäreitä, sairaanhoitajia ja 

muita terveydenhuollon ammattilaisia Espoon, Helsingin ja Vantaan erikois- ja perusterveydenhuollosta 

sekä potilasedustajia ja potilasjärjestöjen edustajia. Vasta kun yhtenäinen kotiuttamisprosessi on 

mallinnettu, on mahdollista alkaa suunnitella tarkemmalla tasolla kotiuttamisprosessia tukevien 

tietojärjestelmien tai tietojärjestelmäintegraatioiden kehittämistä. Tällä hetkellä erikoissairaanhoidon ja 

perusterveydenhuollon tietojärjestelmien integraatio perustuu Navitas-aluetietojärjestelmään, johon 

haetaan tietyin edellytyksin viitteet erillisissä potilastietojärjestelmissä laadituista potilasasiakirjoista. 

Aluetietojärjestelmässä ei ole kotiuttamisprosessin työnkulkua tukevia toiminnallisuuksia. 

Kotiuttamisprosessin työnkulkua tehokkaammin tukevan tietojärjestelmän tai tietojärjestelmäintegraation 

kehittämisen edellytyksenä on nyt käynnissä oleva kotiuttamisprosessin rationalisointi. 

Kotiuttamisprosessin työryhmän piirissä ei ole keksitty yhtenäistä tapaa, jolla kuvata yhdenmukainen 

kotiuttamisprosessi. Hoitotyön kehittämiskeskuksessa on jo työstetty erilaisia alueellisia ja 

sairauskohtaisia kotiuttamiseen liittyviä prosesseja. Haasteena on ollut nimenomaan, että geneeristä 

prosessia ei vielä ole hahmotettu. 

Kotiuttamiseen liittyvien prosessien kehittämistyössä on siis tarve erikoissairaanhoidon, 

perussterveydenhuollon, potilaiden ja erilaisten kotiuttamiseen liittyvien asiantuntijoiden välisten 

tietovirtojen mallinnukselle. 

3.1 Tutkimuksen tavoitteet 

Tutkimuksen tehtävänä on mallintaa yhtenäinen tavoite- tai ihannetilaa vastaava kotiuttamisprosessi, 

joka sopii pääsääntöisesti kaikkiin Espoon, Helsingin ja Vantaan alueella suoritettaviin 

kotiuttamistilanteisiin, jossa pitkäaikaissairaudesta kärsivä potilas kotiutetaan erikoissairaanhoidon 

piiristä vuodeosastolta perusterveydenhuollon puolelle. Tutkimuksen painopiste on julkisissa 

prosesseissa, eli eri osapuolten välisissä prosesseissa. Lisäksi tutkimus keskittyy nimenomaan eri 

osapuolten välisiin tietovirtoihin. 

Tutkimuksen tavoitteena on mallintaa: 

a) eri osapuolien vuorovaikutus kotiuttamiseen liittyvissä prosesseissa, 

b) vuorovaikutukseen liittyvät tietosisällöt ja 

c) vuorovaikutukseen osalliset tietojärjestelmät ja niiden hyödyntäminen. 

6 / 41



3.2 Tutkimuksen rajaukset 

Tutkimuksen tavoitteena on löytää ratkaisu toimeksiantona annettuun tutkimusongelmaan, joka rajoittuu 

yhden suomalaisen sairaanhoitopiirin erikoistarpeisiin. Siksi tutkimuksen tuloksia ei voi suoraan yleistää 

koskemaan muita prosesseja saman tai muiden terveydenhuollon organisaatioiden piirissä. 

Tutkimuksen lähtökohtana ovat HYKS:in jo toteuttamat kotiuttamiseen liittyvät prosessimallinnukset 

sekä HYKS:in nimeämien terveydenhuollon ammattilaisten haastattelut. Tutkimuksessa ei siis aloiteta 

tutkimusongelman kartoitusta ja tutkimussuunnitelman laatimista alusta lähtien, vaan tutkimus perustuu 

HYKS:in piirissä jo aikaisemmin suoritetulle analyysille ja mallinnukselle. 

HYKS:in piirissä on suuria eroja eri alueiden ja eri potilastapausryhmien kohdalla toteutuvissa 

kotiuttamisprosesseissa. Jotta tutkimus oli käytännössä mahdollista toteuttaa, tutkimus rajattiin 

käsittelemään Espoon, Helsingin ja Vantaan kaupunkien alueella suoritettavia sydäntauti- ja ortopedisten 

potilaiden kotiuttamiseen liittyviä prosesseja. Näiden tapausten katsottiin tarjoavan riittävästi aineistoa 

sekä keskinäisiä eroavaisuuksia, jotta niiden perusteella on mahdollista löytää ratkaisu geneeriseksi 

prosessimalliksi. Lisäksi tutkimus rajattiin koskemaan tapauksia, joissa potilas kotiutetaan 

erikoissairaanhoidon vuodeosastolta perusterveydenhuollon piiriin a) kotiin ilman kontrollikäyntejä 

perusterveydenhuollon piirissä b) perusterveydenhuollon vuodeosastolle tai c) perusterveyden piiriin 

siten, että potilaalla on kontrollikäyntejä terveyskeskuksessa. 

3.3 Tutkimuskysymykset 

Tutkimuskysymykset voidaan jakaa pääkysymykseen ja alakysymyksiin seuraavasti: 

 

Millainen on tavoitetilan yhtenäinen kotiuttamisprosessi? 

 

 

 

Millaista eri osapuolten välistä vuorovaikutusta kotiuttamisprosessi sisältää? 

Millaisia tietosisältöjä kotiuttamisprosessin tulee sisältää? 

Millaisia tietojärjestelmiä on osallisena kotiuttamiseen liittyvissä prosesseissa, ja miten ne 

voivat tukea kotiuttamisprosessia parhaalla mahdollisella tavalla? 

7 / 41



4 Tutkimusmenetelmät 

4.1 Design Science -tutkimusmenetelmä 

Tutkimusmenetelmänä käytetään ns. design science -tutkimusmenetelmää. Design science sopii hyvin 

tutkimusmenetelmäksi juuri IT-järjestelmiin liittyviin tutkimusprojekteihin, koska niiden tavoitteena 

tyypillisesti on suunnitelma tai mallinnus, eli "resurssien tarkoituksenmukainen organisointi jonkin 

tavoitteen saavuttamiseksi" [2]. Lisäksi sanotaan, että tietojärjestelmiin liittyvillä tutkimusprojekteilla on 

tavoitteena sekä organisaatiosuunnittelu että tietojärjestelmäsuunnittelu, jotta voidaan rakentaa 

tehokkaat, liiketoiminta- ja IT-strategioiden kanssa yhdensuuntaiset organisaatio- ja 

tietojärjestelmäinfrastruktuurit. Design science -tutkimusmenetelmän kriittisiä käsitteitä ovat 

tosielämän haasteeseen tai tarpeeseen ratkaisun tarjoavan artifaktin kehittäminen sekä sen evaluointi. 

Toisin sanoen voidaan esittää, että design science -tutkimusmenetelmä perustuu vahvasti siihen, että 

tutkimuksen tuloksista on hyötyä tosielämässä. Sekä tutkimusongelman että tutkimuksen tuloksien tulee 

olla relevantteja käytännön liiketoiminnan tai julkisen sektorin toiminnan näkökulmasta. [2.] 

Design science -tutkimus tulee toteuttaa seuraavien ohjeiden mukaisesti: 

 

 

 

 

Kehitä innovatiivinen ja tarkoituksenmukainen artifakti, joka tarjoaa ratkaisun määriteltyihin 

tutkimuskysymyksiin. 

Evaluoi artifakti (tai arvioituta se muilla), jotta saat selville sen hyödyllisyyden tutkimuksen 

kohteena olevassa tapauksessa. 

Evaluoinnin kriteereinä tulee olla myös ratkaisun innovatiivisuus ja uutuus, sillä artifaktin tulisi 

ratkaista uusi ongelma tai vaihtoehtoisesta jo entuudestaan tuttu tutkimusongelma 

tehokkaammalla tavalla. 

Hanki kattava ymmärrys tutkimusongelmasta ja siihen liittyvistä asioista tutkimusprosessin 

aikana. Kehitettävä artifakti saattaa sisältää tai tehdä mahdolliseksi tämän ymmärryksen. 

Viestitä tutkimustulokset sekä tutkijoista että johtajista koostuvalle yleisölle. [2.] 

Design science -tutkimusmenetelmä sopii siis erittäin hyvin tähän tutkimukseen, jonka tavoitteena on 

kehittää käytännön tarpeeseen toimiva, sekä organisaatioiden toimintatapoja että niitä mahdollistavia 

tietojärjestelmäratkaisuja koskeva ratkaisu. Tutkimuksessa laadittava mallinnus vastaa 

tutkimusmenetelmän artifaktin käsitettä. Tutkimuksessa laadittava artifakti on malli 

erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja potilaan välisestä julkisesta prosessista. Mallinnus 

evaluoitiin tutkimusmenetelmän vaatimusten mukaisesti tutkimuksen toimeksiantajan toimesta HYKS:in 

Hoitotyön kehittämiskeskuksen yhtenäisen kotiuttamisprosessin työryhmän kokouksessa 29.11.2007. 

4.2 Haastattelututkimus 

Haastattelututkimusta käytettiin tärkeimpänä tutkimusmenetelmänä. Haastateltavina oli HUS:in 

lääkintä- ja tietotekniikan asiantuntijoita, jotka kertoivat HUS:in tietojärjestelmistä ja yleisprosesseista, 

sekä pääkaupunkiseudun erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon ammattilaisia. Haastateltujen 

yhteyshenkilönä toimi HYKS:n hoitotyön kehittämiskeskuksen erikoissuunnittelija Laura Mäkelä, joka 

etsi harjoitustyöryhmälle haastateltavat Espoon, Vantaan ja Helsingin alueilta. Haastateltavat sekä heidän 

kanssaan läpikäydyt potilasryhmätapaukset valittiin siten, että haastatteluissa tulisi esille alueellisia ja 

sairaustapauskohtaisia eroja. Haastattelut olivat pääosin ryhmähaastatteluja, joissa paikalla oli samalla 

kertaa erikoissairaanhoidon tai perusterveydenhuollon lääkäri ja sairaanhoitaja. Myös haastattelijoita oli 

useimmissa haastatteluissa paikalla kaksi henkilöä, jolloin toinen haastattelijoista saattoi paremmin 

keskittyä muistiinpanojen tekemiseen. Mikäli ryhmähaastattelua ei ollut mahdollista järjestää, 

suoritettiin myös yksilöhaastatteluja. Haastattelut toteutettiin avoimilla kysymyksillä siten, että koko 

8 / 41



prosessi käytiin läpi. Haastatteluista tehtiin muistiinpanot. 

Yhtenäisen kotiuttamisprosessin työryhmän kokouksessa suoritetun ratkaisun evaluoinnin jälkeen 

suoritettiin vielä kahden potilasedustajan sekä kuntoutuksen ammattiryhmien edustajan haastattelut. 

Haastateltujen henkilöiden tiedot sekä haastatteluajankohdat on lueteltu lähteissä, haastattelut-otsikon 

alla. 

Haastatteluiden yhteenvedot ovat liitteessä 1. 

4.3 Raportin rakenne 

Luvussa 5 käydään läpi tutkimustulokset, ensin kirjallisuustutkimuksen ja sitten empiirisen tutkimuksen 

tulokset. Empiirisen tutkimuksen käsittely on jaettu alueellisiin ja potilaskohtaisiin case-kuvauksiin. 

Lisäksi tietojärjestelmien nykytilaa käsitellään haastattelujen pohjalta. 

Luvussa 6 esitellään alustava ratkaisu ja sen evaluointi, minkä jälkeen käydään läpi tutkimuksen 

lopullinen ratkaisu. Ratkaisun eli mallinnuksen edellyttämiä vaatimuksia prossessiin osallisille 

tietojärjestelmille kuvataan erikseen. 

Luvussa 7 keskustellaan tutkimuksen tulosten merkityksestä sekä käynnissä olevien kansallisten 

terveydenhuollon tietojärjestelmähankkeiden vaikutuksesta ratkaisuun. Lopuksi esitetään 

kotiuttamisprosessiin liittyviä jatkotutkimuskohteita. 

9 / 41



5 Taustatutkimus 

5.1 Kirjallisuustutkimus 

Terveydenhuollon prosesseja ja niiden tehokkuutta on tutkittu Suomessa esimerkiksi Teknillisen 

korkeakoulun HEMA-instituutissa (Institute of Healthcare Engineering, Management and Architecture), 

katso www.bit.hut.fi/hema. Esimerkkinä voi mainita tutkimuksen sydänpotilaiden erikoissairaanhoidon 

prosessiongelmista, jossa sivuttiin myös kotiuttamisen prosessinongelmia [3 ]. Tutkimuksissa ei 

kuitenkaan ole keskitytty erityisesti kotiuttamiseen liittyvien tietovirtojen haasteisiin. 

Keng Siau on kirjoittanut artikkeleita, jotka käsittelevät terveydenhuoltoprosessien parantamista IT:n ja 

uudelleenjärjestelyn avulla. Hän on kirjoittanut artikkelin E-health care Strategies and Implementation 

[4] , joka kuvailee terveydenhuolto-organisaatioille sopivia päätöksenteon tukisysteemejä, 

internetsovelluksia ja e-business-mahdollisuuksia. Hän on ollut mukana kirjoittamassa myös toista 

relevanttia artikkelia, Information technology in the health care industry:a primer [5], joka pohtii 

tämänhetkisiä ja tulevia IT-sovelluksia terveydenhuolto-organisaatioille, ja esittelee strategioita näiden 

ratkaisujen käyttämiseksi kilpailukyvyn takaamiseksi. 

Artikkeli Health Care Enterprise Process Development and Integration [6] käsittelee METEORtyönkulkujärjestelmän 

käyttöä tehtäväkriittisten terveydenhuoltoprosessien johtamisessa. METEORtekniikkojen 

pitäisi erityisesti tukea kompleksia, dynaamista, laaja-alaista ja Quality of Service –pohjaista 

terveydenhuoltomaailmaa. Se, mikä tekee METEOR-järjestelmästä mielenkiintoisen ja projektiimme 

liittyvän on se, että se tukee heterogeenisiä, autonomisia ja jakautuneita tietokoneympäristöjä, mikä sallii 

työnkulkuprosessien ja datan jakamisen prosessien sisällä ja eri prosessien välillä. Sen työnkulkumalli 

tukee välttämättömien aktiviteettien, käyttäjän, sekä sovelluksen tehtävien, käyttöä organisaatioprosesseissa. 

Työhömme liittyy myös artikkeli Deploying semantically enriched Web services in the health care domain 

[7]. Se kuvailee Artemis-projektin arkkitehtuuria. Artemis-projekti hyödyntää ontologioita, jotka 

pohjautuvat domainin tuntemukseen. Domainin tuntemus taas perustuu terveydenhuollon 

informaatiostandardeihin, joissa on standardien rakenteet. Lähestymistavassa kiinnostavaa on tiukkojen 

terveydenhuoltostandardien hyödyntäminen. Niitä käytetään kuvailemaan Web-palveluiden 

toimintasemantiikkaa ja niiden viestien merkitystä, joita Web-palvelun kautta vaihdetaan. 

Artikkeli Business process redesign in health care: towards a structured approach [8] keskittyy 

terveydenhuollon kustannusten (läpimenoaikojen, palveluaikojen) pienentämiseen käyttäen 

toimintaprosessien uudelleensuunnittelutekniikoita. Teknologialla voidaan kuvata integraation 

rajapinnat. Artikkelissa on mielenkiintoinen ”tehokkuus- ja liiketoimintanäkökulma”, joka on 

perinteisesti ollut tuntematon julkisille terveydenhuoltopalveluille. Käytimme jonkin verran artikkelissa 

ehdotettua uudelleensuunnittelun tarkistuslistaa työssämme. Ensin mallinsimme prosessin realistisesti, 

minkä jälkeen pohdimme, mitkä uudelleensuunnittelu- heuristiikat voisivat sopia eri prosesseille. 

Nykytilan hahmottamisen jälkeen pohdimme uudelleensuunnitteluskenaarioita, muodostaen uuden 

prosessimallin. Projektissa ei ollut mahdollista mennä implementointi-osuuteen asti, mutta edellä 

kuvaillut askeleet ovat hyvä pohja. Tiivistettynä emme löydä selviä ratkaisuja ja vastauksia 

kirjallisuudesta, vaan meidän täytyy soveltaa kirjallisuuden esimerkkejä omaan aiheeseemme ja 

suomalaisiin olosuhteisiin, ja käyttää metodeja, joita kirjallisuudesta löytyy. 

5.2 Empiirinen tutkimus 

Taustatutkimuksessa suoritettiin kolme tapaustutkimusta pääkaupunkiseudun kaupunkien Helsingin, 

Espoon ja Vantaan kotiutustavoista sekä selvitettiin perusprosessi potilaan kulkeutumisessa 

erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon organisaatioissa. Ensimmäinen tapaustutkimus tutki 

sepelvaltimotautipotilaan kotiutusta Espoossa. Toisena tapaustutkimuksena selvitettiin vantaalaisen 

lonkkamurtumapotilaan ja kolmantena helsinkiläisen sepelvaltimotautipotilaan kotiutusprosessia. 

10 / 41



ongelmia. Havaittuihin ongelmiin pyrittiin löytämään ratkaisuja laatimalla ensin geneerinen yleisprosessi 

tutkimuksen päätteeksi ja ehdottamalla tämän jälkeen prosesseihin parannuksia. Lähtökohtana oli 

terveydenhuollon perusprosessin selvittäminen, eli miten potilas kulkee erikoissairaanhoidon ja 

perusterveydenhuollon välillä. 

5.3 Tutkimustulokset 

5.3.1 Terveydenhuollon perusprosessi 

Terveydenhuolto on kokonaisuus, jonka yksi jakolinja voidaan asettaa perusterveydenhuollon ja 

erikoissairaanhoidon välille. Perusterveydenhuolto on Suomessa kaikkien saatavilla ja muodostaa maan 

terveysjärjestelmän perustan. Vaikeammat tapaukset siirretään lähetteellä perusterveydenhuollosta 

erikoissairaanhoidon puolelle hoidettavaksi. Terveydenhuollon toimivuuden ja kannattavuuden kannalta 

perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon hyvä yhteistyö on tärkeää. Tätä on pyritty parantamaan 

tiedonkulkua kehittämällä, poistamalla päällekkäisyyksiä ja rakentamalla joustavia, organisaatioiden rajat 

ylittäviä hoitoketjuja. 

Perusterveydenhuolto 

Suomessa väestön perusterveydenhuolto hoidetaan kuntien terveyskeskuksissa. Noin puolella kunnista 

on oma terveyskeskus ja loput ovat muodostaneet kuntayhtymiä, jotka ovat perustaneet yhteisiä 

terveyskeskuksia. Terveyskeskuksilla on useita terveysasemia sekä sairaaloita. 

Kansanterveyslain mukaan terveyskeskuksen tehtävänä on huolehtia terveysneuvonnasta ja 

kansaterveydellisestä valistustyöstä, esimerkiksi raskauden ehkäisyneuvonnasta, järjestää asukkaiden 

yleiset terveystarkastukset ja seulontatutkimukset, neuvolatoiminta, koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto, 

hammashuolto, kotisairaanhoito, sairaanhoito ja kuntoutus terveyskeskuksen vuodeosastolla, 

mielenterveyspalvelut sekä huolehtia sairaankuljetuksesta. Vuonna 2005 voimaan tulleen lain mukaan 

potilaan on saatava virka-aikana yhteys terveyskeskukseen terveydenhuollon ammattihenkilöön, 

tavallisesti lääkäriin tai sairaanhoitajaan, ja päästävä hoitoon kolmessa päivässä. 

Erikoissairaanhoito 

Perusterveydenhuollon lääkärin vastaanotolle saapuvista potilaista noin 5 % ohjataan 

erikoissairaanhoitoon. Näissä tilanteissa tarvitaan erikoisalan erityisosaamista tai sellaisia laitteita, jotka 

on järkevää keskittää suurempiin yksiköihin. Sovitun käytännön mukaan erikoissairaanhoitoon otetaan 

potilaaksi vain lääkärin lähetteellä. Poikkeuksen tekevät kiireelliset, potilaan henkeä uhkaavat 

sairaustapaukset, joissa lähetettä ei vaadita. 

Erikoissairaanhoitoa varten Suomi on jaettu kahteenkymmeneen sairaanhoitopiiriin joista johonkin 

kunkin kunnan on kuuluttava. Kunnat maksavat sairaanhoitopiirien menot ostamalla niiltä 

hoitopalveluja. Jokaisessa sairaanhoitopiirissä on keskussairaala, näistä viisi on erityistason 

sairaanhoitoa antavia yliopistollisia sairaaloita. Sairaanhoitopiiri järjestää ja tuottaa erikoissairaanhoidon 

palveluja alueensa väestölle. 

Potilaan ohjaus hoitoon perusterveydenhuollossa 

Yleisimmin potilas hakeutuu hoitoon perusterveydenhuoltoon terveyskeskukseen tai terveysasemalle 

(liite B: kuva 3). Alkutilanteessa sairaanhoitaja arvioi potilaan hoidontarpeen, mikä voi tapahtua potilaan 

ilmoittautuessa päivystykseen tai puhelimessa potilaan ottaessa yhteyttä (kuva 1). Potilaan 

ilmoittauduttua hän voi 

 

 

 

saada hoitoa päivystyspotilaana terveyskeskuksessa tai terveysasemalla, 

lääkäriajan terveysasemalta, 

saada paikan terveyskeskuksen vuodeosastolta, 

11 / 41



 

 

 

tarvittaessa saada ohjauksen erikoissairaanhoidon päivystykseen (ei voida hoitaa 

perusterveydenhuollossa), 

tarvittaessa saada lähetteen erikoissairaanhoidon ajanvarauspoliklinikalle (ei voida hoitaa 

perusterveydenhuollossa) tai 

kotiutua kotiin ilman hoitoa vaivan ollessa mitätön 

Potilaan ohjaus hoitoon erikoissairaanhoidossa 

Valtaosa erikoissairaanhoitoon tulevista potilaista saapuu päivystyksen kautta joko päivystyslähetteellä 

tai kiireelliset tapaukset ilman lähetettä. Päivystyksessä potilaan tila arvioidaan uudelleen ja hänelle 

annetaan tarvittava hoito. Mikäli potilaan tila ei hoidon tarpeen arvion mukaan vaadi 

erikoissairaanhoitoa, palautetaan hänet perusterveydenhuoltoon. 

Päivystyksestä potilas voidaan: 

1. siirtää erikoissairaanhoidon vuodeosastolle 

2. ohjata erikoissairaanhoidon ajanvarauspoliklinikalle 

3. palauttaa perusterveydenhuoltoon, jos tila ei vaadi erikoissairaanhoitoa 

4. kotiuttaa kotiin perusterveydenhuollon jatkoseurannan turvin 

5. kotiuttaa kotiin ilman jatkoseurantaa 

Potilas voi saapua erikoissairaanhoitoon myös kiireettömällä lähetteellä, jolloin hänet kutsutaan kyseisen 

erikoisalan ylilääkärin tekemän kiireellisyysluokittelun perusteella ajanvarauspoliklinikalle. 

Ajanvarauspoliklinikalta potilas kotiutetaan yleensä siten, että jatkohoito on joko erikoissairaanhoidon 

ajanvarauspoliklinikalla tai perusterveydenhuollossa. 

Ajanvarauspoliklinikalta potilas voidaan: 

1. ohjata lisätutkimuksiin, jolloin jatkohoito on erikoissairaanhoidossa 

2. ottaa seurantakäynnille ajanvarauspoliklinikalle 

3. ohjata erikoissairaanhoidon vuodeosastolle 

4. ohjata erikoissairaanhoidon asiantuntijalle (esim. diabeteshoitaja, neuropsykologi jne.) 

5. ohjata perusterveydenhuollon vuodeosastolle 

6. kotiuttaa kotiin perusterveydenhuollon jatkoseurannalla 

7. kotiuttaa kotiin ilman jatkoseurantaa 

Mikäli potilas ohjataan erikoissairaanhoidon vuodeosastolle, potilaan tila vaatii välitöntä hoitoa ja 

jatkotutkimuksia, joiden aikana hänen on pysyttävä sairaalassa. 

Potilaan kotiuttamisen merkitys 

Potilaan kotiuttamisella kotiin tarkoitetaan joko 

1. kotiuttamista kotiin 

jatkoseuranta erikoissairaanhoidossa tai terveyskeskuksessa 

ei jatkoseurantaa 

12 / 41



2. kotiuttamista kotiin ja kotihoidon järjestämistä (kotisairaanhoidon lisäksi potilaalle voidaan 

järjestää kotiapu arjen asioissa pärjäämiseksi) tai 

3. kotiuttamista kotisairaalaan (kotisairaala tarkoittaa sairaalatasoista hoitoa kotiin järjestettynä). 

Kuva 1: Terveydenhoidon perusprosessi. 

13 / 41



5.4 Tapaustutkimuksissa havaittuja ongelmia 

5.4.1 Case: espoolainen sepelvaltimotautipotilas 

Puutteet viestinnässä hoitojakson aikana 

Sairaalassa vietetyn hoitojakson aikana potilasta neuvotaan, miten selviytyä sairauden kanssa 

kotiuttamisen jälkeen. Lyhyen hoitojakson aikana potilas on kuitenkin heikosti tietoa vastaanottavassa 

tilassa, minkä vuoksi potilas voi unohtaa osan neuvoista. Itse taudin laadusta syntyy myös 

väärinkäsityksiä. Lisäksi tiedot hoitovastuullisesta organisaatiosta tai kontrollikäynnin ajankohdasta niin 

ikään unohtuvat usein. 

Jatko-ohjauksen puute kotiuttamisen jälkeen 

Potilaan kotiuduttua seuraava kontakti lääkärin kanssa liittyy useimmiten reseptin uusimiseen - ei 

kontrollikäynti kuten pitäisi. Kotiuttamisen jälkeen potilaille on usein epäselvää, mistä kysyä neuvoa 

sairauden hoitoon liittyen. Potilas ei välttämättä edes tiedä omaa terveysasemaansa. Kysyttävää olisi 

eritoten lääkkeistä: onko lääkitys jatkuva vai kuurinomainen. 

Epäselvä viestintä jatkohoitosuunnitelmasta 

Kotiuttamisen jälkeen on usein epäselvää, mitä erikoissairaanhoidon lääkäri on suositellut jatkohoidoksi 

potilaalle. Jatkohoidosta merkitään epikriisiin, mutta epikriisin vapaamuotoisuudesta johtuen 

jatkohoitosuunnitelma jää usein vain suuntaa-antavaksi. Epikriisi tulee usein myös viiveellä, eikä 

sähköinen hoitopalaute tule kuin lähettävälle lääkärille. 

5.4.2 Case: helsinkiläinen sepelvaltimotautipotilas 

Taustaa 

Helsingissä käsiteltävä tutkimusryhmä on Espoon tapaan sepelvaltimotautipotilaat. Terveydenhuollon 

rakenne on Helsingissä erilainen kuin Espoossa. Tämä myös heijastuu kotiuttamisprosessiin asettaen 

sille erilaisia vaatimuksia ja nostaen esiin uusia ongelmia. 

Sepelvaltimotaudin akuuttivaiheen hoitona käytetään usein erikoissairaanhoidon puolella tehtävää 

pallolaajennusta tai ohitusleikkausta, mutta tämän jälkeen tarvitaan usein monenlaista lääkitystä ja 

elämäntaparemonttia. Näiden elämäntapaohjeiden sisäistämisen muutaman päivän sairaalassaolon 

aikana äkillisen sairauden aiheuttamassa järkytystilassa voi olla vaikeaa. Sairaalasta päästyä neuvonta 

jatkuukin esimerkiksi asiaan perehtyneen sairaanhoitajan vastaanotolla mikäli potilas ottaa itse yhteyttä 

perusterveydenhuoltoon. Uuden kohtauksen vaara on suurin kotiutusta seuraavina viikkoina ja siksi 

potilaalle ja hänen läheisilleen on ennen kotiuttamista jo erikoissairaanhoidon puolella tarpeen antaa 

selkeät ohjeet siltä varalta, että oireet tulevat uudestaan. 

Kardiologinen ympärivuorokautinen päivystys, sepelvaltimoiden varjoainekuvaukset, pallolaajennukset, 

sepelvaltimoiden ohitusleikkaukset, elektrofysiologiset tutkimukset, tavallisten tahdistimien ja 

rytmihäiriötahdistimien asennukset kuuluvat Meilahden sairaalaan. Marian sairaalassa toimii 

kardiologinen poliklinikka, jossa tehdään helsinkiläisten sepelvaltimotautipotilaiden 

tahdistintarkistuksista ja konsultaatioita. Terveyskeskukset vastaavat pääasiallisesti 

erikoissairaanhoidossa olleiden sydänpotilaiden jatkohoidosta, josta ohjeet on merkitty 

hoitopalautteeseen. 

Helsinkiläisten sepelvaltimotautipotilaiden kotiutuksessa on mahdollista käyttää eräänlaista 

erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välimuotoa, Laakson tukisairaalaa, joka tarjoaa osan 

erikoissairaanhoidollisia palveluita perusterveydenhuollon puolella. Laakson sairaalasta potilaat siirtyvät 

aikanaan joko kotiin tai pitkäaikaissairaalaan. 

Lisäksi Helsingissä, toisin kuin Espoossa ja Vantaalla on käytössä omahoitajat. Omahoitajajärjestelmän 

14 / 41



avulla potilaan ja hoitajan välille voi muodostua ajan myötä kiinteämpi ja luottamuksellisempi suhde. 

Tutkimuksessa seuraavanlaisia ongelmia ja ratkaisuehdotuksia nousi esiin Helsingissä kotiutusprosessin 

tiedonsiirrossa. 

Riittämätön viestintä potilaan ja erikoissairaanhoidon välillä 

Sepelvaltimotaudin tapauksessa kaikki potilaat eivät ymmärrä tautinsa vakavuutta ja voivat luulla että 

taudin hoito loppuu erikoissairaanhoidossa suoritetun operaation jälkeen. Tämän vuoksi potilaalle 

annettavien jatkohoito-ohjeiden tulisi olla selkeämpiä ja niiden tärkeyttä tulisi painottaa enemmän. 

Erikoissairaanhoidossa ollut potilas voi jättää saapumatta jatkohoitoon omalle terveysasemalleen. Mikäli 

potilas ei ota yhteyttä omalle terveysasemalleen, tulisi sihteerin soittaaa potilaalle ja kysyä onko hän 

jatkohoidossa mahdollisesti jossain muualla. Tällä hetkellä terveysasemilla ei ole tälläiseen soitteluun 

resursseja , mutta jatkohoidon varmistamisesta tulevat kulut ovat pienet verrattuna sepelvaltimotaudin 

aiheuttamiin kokonaiskustannuksiin. 

Oma terveysasema ja lääkäri saattavat myös olla potilaille epäselviä, joten ne olisi kerrottava 

erikoissairaanhoidon puolella. Ohjeet minne ottaa yhteyttä erilaisissa ongelmatapauksissa tulisi olla 

kirjallisessa muodossa koottuna potilaan kotiutuskansioon, sillä ongelmat saattavat ilmetä vuosienkin 

päästä jolloin suulliset ohjeet ovat unohtuneet. Tällä hetkellä tälläisiä kansioita ei ole käytössä Espoossa 

eikä Helsingissä vaan potilaat saavat tapaamiltaan ihmisiltä vaihtelevasti materiaalia sairaudestaan. 

Sepelvaltimotautipotilaan kuntoutuksessa tärkeitä toimijoita ovat Sydänjärjestöt ja kunnan tarjoamat 

tukiryhmät. Näistä palveluista tulisi olla hyvin tietoa saatavilla koko kotiutuksen ajan. Kynnystä osallistua 

näiden toimintaansa tulisi madaltaa ja kertoa aika ja paikka, jolloin potilaan tulisi mennä tukiryhmään. 

Haastatteluissa tuli ilmi että Helsingin kaupungin tarjoamien case managerien eli kotiutushoitajien 

käytöstä on saatu hyviä kokemuksia. Kotiutushoitajalla on parhaat tiedot eri kotiutusvaihtoehdoista 

jolloin päädytään potilaalle parhaiten sopivaan lopputulokseen. Toisaalta Vantaalla heidän käyttönsä 

koettiin liian aikaa vieväksi. 

Ongelmat informaatiojärjestelmien ja prosessien tiedonkulussa 

Erikoissairaanhoidossa lääkärin unohtaessa sanelunsa lopussa mainita "jakelu terveysasemalle", 

hoitopalaute puuttuu potilaan saapuessa terveysasemalle. Tämä pitäisi olla oletuksena, ja tarvittaessa se 

voitaisiin kieltää. Hoitopalaute ei myöskään tavoita potilaan omalääkäriä automaattisesti mikäli potilas 

on mennyt suoraan erikoissairaanhoitoon. 

Huslabin tietojärjestelmästä voidaan nähdä vain omien lähetteiden tulokset, eikä HUS:in puolella 

tilattuja kokeita. Tulosten näkemiseen tarvitaan jälleen uusi lain vaatima potilaan suostumus, jolloin 

tulokset aktivoituvat nähtäväksi. Tämän suostumuksen hallinnan käytössä oli kuitenkin ongelmia 

muutamissa paikoissa väärän käyttötavan vuoksi. Laboratoriotulokset saatettiin avata esimerkiksi vain 

oman lääkärin nähtäväksi. 

Hoitajat eivät pääse Navitakseen, joka toimii integrointirajapintana eri sairaanhoidon järjestelmien 

välillä, joten he ovat potilaan erikoissairaanhoidosta saaman kirjallisen materiaalin ja potilaan omien 

tietojen varassa. Osalla potilaista ei tätä kirjallista materiaalia ole välttämättä edes mukana kun he 

saapuvat hoitajan vastaanotolle. Toisaalta pelkän epikriisin näkeminen ei anna hoitajalle paljoakaan sillä 

se on liian lääketieteellinen joten hoitopalautteeseen tulisi liittää myös hoitajanpalaute. 

5.4.3 Case: vantaalainen lonkkamurtumapotilas 

Taustaa 

Peijaksen sairaalassa haastattelimme erikoissairaanhoidon osaajia lonkkamurtumapotilaita koskien. 

Peijaksen sairaala palvelee ensisijaisesti vantaalaisia ja keravalaisia erikoissairaanhoidon potilaita, sekä 

vuoden 2008 alusta kaikkia Helsingin, Vantaan ja Keravan alueen lonkka-, polvi- ja 

proteesileikkauspotilaita ja kaikkia proteesien uusintapotilaita koko HUS:in alueella. HUS:in alueella 

erikoissairaanhoidon puolella sairaalat alkavat siis keskittyä enemmän eri potilasryhmien palvelemiseen 

sen sijaan, että palvelisivat vain oman kuntansa kaikkia erikoissairaanhoidon potilaita. 

15 / 41



Lonkkamurtumapotilaista suoraan kotiin kotiutetaan 15 %. Lopuista 85% potilaista vantaalaiset 

kotiutetaan Katriinan sairaalan lonkkamurtumapotilaiden kuntoutusosastolle, josta pyritään siirtämään 

potilas kotiin. Katriinassa käydään konsultoimassa ja seuraamassa Peijaksesta lähteneitä potilaita. 

Keravalaiset kotiutetaan terveyskeskuksen vuodeosastolle Keravalle. 

Kotiuttamisprosessin ongelmia ovat: 

Tietojärjestelmien käytössä hidastavia tekijöitä 

Vantaan Katriinassa on käytössä suurimmaksi osaksi samat järjestelmät kuin Peijaksessa. Keravalla on eri 

järjestelmät, joten tietojen siirto sinne tapahtuu Navitaksen avulla. Musti (leikkaustietojärjestelmä sekä 

ruoan, pyykin ym. ei-hoitopalvelujen tilausjärjestelmä) toimii edelleen osittain, mm. 

väestötietojärjestelmän tiedot päivittyvät ainoastaan Mustiin, josta ne tulee hakea. Huslabin 

(laboratoriojärjestelmä) koettiin toimivan hyvin toisin kuin Martinlaaksossa, tosin Peijaksessa ei tiedetty 

näkyvätkö Huslabin tiedot Katriinaan. 

Navitaksen käytössä suurin ongelma on potilaan antama lupa tiedonsiirtoon. Lupaa ei usein ole joko 

pyydetty, tai sen kirjaaminen Navitakseen on unohtunut. Lupakäytäntöä on juuri muutettu; nyt lupa 

haetaan vuodeksi eteenpäin, ennen joka hoitojaksolle täytyi hakea oma lupansa, mikä hidasti 

tiedonsiirtoa huomattavasti. Toinen hidastava tekijä on ollut päällekkäinen työ järjestelmien välillä, sillä 

tiedot eivät päivity automaattisesti moneen paikkaan, vaan ne täytyy käydä erikseen hakemassa. 

Potilaan kotiutuessa hänen mukaansa annetaan ohjeistus: jatkohoitosuunnitelman, hoitajan 

loppuarviointi, reseptit sekä infektiokaavake. Epikriisi postitetaan potilaalle jälkikäteen kotiin, vaikka 

potilas olisi jatkohoitopaikassa. Lonkkamurtumapotilaiden keski-ikä on yli 70 vuotta, joten tämä tulee 

huomioida koko hoitoprosessissa. Esimerkiksi ohjeiden muistaminen voi tuottaa iäkkäille potilaille 

vaikeuksia. 

Resurssipula 

Kotiutuskohteen arvioinnissa pyritään ottamaan huomioon tulohaastattelun tiedot. Paikan 

varmistamiseksi Katriinaan lähetetään heti tieto arvioidusta lähtöpäivästä, kun se on tiedossa. 

Varsinaisen lähetteen lähettää vielä lääkäri. Potilaat kotiutetaan aina virka-aikana, jolloin lääkäri on sekä 

lähettämässä että vastaanottamassa. 

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Peijaksessa on tehty paljon töitä erikoissairaanhoidon ja 

perusterveydenhuollon välisen yhteistyön sulavoittamiseksi ja raja-aitojen poistamiseksi mm. työryhmillä 

ja työntekijöiden vaihdolla. Erikoissairaanhoidon puolella yhteistyö koetaan melko ongelmattomaksi. 

Terveysasemien resurssipula on kuitenkin pullonkaulana. Potilaiden pääseminen Katriinasta 

uusintaleikkaukseen Peijakseen on hidasta jonojen takia. Peijaksesta Katriinaan siirtyminen on 

nopeampaa sakkokäytännön takia. Tämä on kuitenkin tuonut sakkopaikkaongelman, eli potilaita on 

laitettu perusterveydenhuollon puolella väärille osastoille, jotta sakkomaksujen maksamiselta 

erikoissairaanhoidolle vältyttäisiin. 

Paperilla oleva tieto kuten EKG, ENMG, hoitajien päivittäiskirjaukset sekä reseptit eivät siirry sähköisesti 

erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä, ja tämä tuottaa lisätyötä. Kotiutushoitajat 

perusterveydenhuollon puolella yrittävät nopeuttaa kotiutumista lopulliseen hoitopaikkaan, jottei 

potilasta tarvitsisi siirrellä monta kertaa. Toiminta koettiin kuitenkin liian hitaaksi, ja erikoissairaanhoito 

kärsii, koska potilas on siellä kalliilla sairaalapaikalla. Peijakseen onkin mahdollisesti tulevaisuudessa 

tulossa 20-30 tk-paikkaa, ns. ”evaluointipaikkaa”. Esim. kaatunut vanhus, jolla ei ole murtumia, 

joudutaan ottamaan nyt osastolle erikoissairaanhoitoon vaikka hän kuuluisi perusterveydenhuoltoon. 

Terveysasema Martinlaaksossa 

Taustaa 

Martinlaaksossa tarkastelimme casea polventähystysleikkaus (keskustelussa käytiin läpi myös 

vatsanalueen leikkauksia) ja haastateltavana olivat lääkäri ja sairaanhoitaja. Martinlaakson päässä 

ensimmäinen toimenpide on ompeleiden poisto, johon potilas tulee suoraan tai puhelimitse. 

16 / 41



Martinlaaksossa käytössä olevat tietojärjestelmät ovat Finstar (paikallinen aluetietojärjestelmä), Navitas 

ja laboratorion oma tietojärjestelmä. 

Kun potilas tulee terveyskeskukseen, häneltä kysytään missä leikkaus on tehty. Jos leikkaus on tehty 

Peijaksessa, Navitas-tietojärjestelmästä saadaan potilaan tiedot, jos hän on antanut tietojen 

luovuttamiseen suostumuksensa. Potilaalle sairaalassa annetussa infektiolapussa on tiedot, mikä leikkaus 

on tehty. Navitakseen täydennetään terveysasemalla annetun hoidon tiedot (ompeleiden poisto). Jos ei 

tarvita ompeleiden poistoa, potilaan tiedot eivät tule automaattisesti tiedoksi terveysasemalle. Potilas voi 

varata ajan sairasloman pidennystä varten tai jos hänellä on ongelmia. Tarvittaessa terveysasema 

konsultoi erikoissairaanhoitoa. Jos ompeleiden poistossa kaikki on selvää, ei mitään tietoa tallenneta tai 

lähetetä. Jos kyseessä on tulehdustilanne, oma lääkäri kutsutaan paikalle. Positiivista oli, että potilas saa 

jo sairaalasta (Peijaksesta) ohjeen mihin hakeutua jos jotain ongelmia ilmenee. 

Haastattelusssa tuotiin esiin seuraavat ongelmat: 

Tietojärjestelmien käytössä hidastavia tekijöitä 

Luvanhaussa Navitaksessa esitäytetään lupasuostumus, jonka potilas allekirjoittaa. Sekä Peijaksen että 

Martinlaakson tallentamaan tietoon tarvitaan lupa vastapuolen sitä käyttäessä. Martinlaaksossa tuli esiin 

sama ongelma kuin Peijaksessa: tiedot eivät päivity järjestelmien välillä, mikä aiheuttaa päällekkäistä 

työtä. Peijaksessa saatetaan avata Navitas-tiedot vain omille lääkäreille, eikä myös terveysaseman 

käyttöön. 

Laboratorioiden välinen tiedonsiirto on ongelmallista. Laboratoriolähetteitä ja -tuloksia ei nähdä 

terveyskeskuksessa. Näiden tulisi periaatteessa näkyä myös terveysasemalla, koska käytetään samaa 

HusLab-järjestelmää, mutta Peijaksessa järjestelmää käytetään virheellisesti (merkitään väärä etuliite), 

jonka takia terveysasema ei näe tietoja. Terveysaseman pitää siksi soittaa laboratorioon ja kysyä tietoja. 

Potilasta on erikoissairaanhoidossa neuvottu kysymään tuloksia terveysaseman kautta. Sisäinen prosessi 

ei siis toimi ja kirjaamisessa on puutteita. 

Hoito-ohjeet osin epätarkkoja 

Vanhuksia palvelisi tarkempi ohjeistus ja tiedoksi annettu puhelinnumero, johon voisi ottaa yhteyttä. 

Muita ongelmia on esimerkiksi se, että potilaat odottavat liian pitkään, ennen kuin ottavat yhteyttä 

terveyskeskukseen. Ongelmia tuottaa myös se, että Peijaksen antamat hoito-ohjeet ovat kaikille potilaille 

samat. Saatetaan esim. kehottaa potilasta käymään poistattamassa tikit, vaikka tikit ovat itsesulavat, 

mistä seuraa turha käynti ja turhaa resurssien kulutusta. Jos potilaan sairaus on jonkinlainen 

erikoistapaus, terveysasemalle ei ole riittävää erikoisosaamista hoito-ohjeiden antamiseksi, eikä tieto 

vaaditusta jatkohoidosta myöskään siirry terveysasemalle erikoissairaanhoidosta. 

5.5 Nykyiset tietojärjestelmät 

HUS:in pääasiallisia kotiuttamiseen liittyviä tietojärjestelmiä ovat MD-Miranda, joka sisältää 

sairaskertomukset, sekä MD-Oberon, joka sisältää lähetteet, maksutiedot ja muut vastaavat, ei-hoitoon 

suoranaisesti liittyvät tiedot. Lisäksi käytössä ovat Huslabin laboratoriojärjestelmä (multilab / weblab) ja 

Pacs eli röntgentietojärjestelmä sekä RIS (kuvantamisen tietojärjestelmät). Kunnilla on omat 

järjestelmänsä. 

HUS:in Oberon-järjestelmän ja Miranda-järjestelmän sekä kunnallisten järjestelmien integraatio on 

toteutettu HL7-pohjaisella standardilla. Järjestelmien välinen sanomavälitteinen tiedonsiirto on 

toteutettu sanomavälitysjärjestelmän kautta (Husway). Huswayta käytetään myös HUS:in sisäiseen 

järjestelmien väliseen viestinvälitykseen. Tilaavan yksikön järjestelmästä tehdään tutkimuspyyntö 

(sanoma), joka tulee laboratoriojärjestelmän työlistalle. Tutkimusten jälkeen lähetetään vastaussanoma. 

Navitas eli aluetietojärjestelmä (ATJ) mahdollistaa tällä hetkellä potilaan koko sairaushistorian 

näkemisen siten, että kaikista määritellyistä tiedoista viedään Navitakseen viite. Käyttäjä kirjautuu 

aluetietojärjestelmään, johon tutkimukset haetaan käyttöliittymään viitteiden kautta. Käytettävissä ovat 

röntgentiedot, lähetteet, palautteet ja laboratoriotulokset. Aluetietojärjestelmässä on komponentti, jossa 

hallitaan potilaan antamia suostumuksia eli lupaa välittää nimetyt potilastiedot nimetyille tahoille 

17 / 41



nimettynä ajanjaksona. Käyttäjä antaa suostumuksensa paperilla, minkä jälkeen hoitaja kirjaa 

suostumuksen tietojärjestelmään. Potilaan tietojen katsomiseen tarvitaan aina potilaan lupa 

poikkeuksena lähetteen/palautteen katsominen sekä tilanteet, jolloin potilas on kriittisessä tilassa. 

Kotiutuksen prosesseissa välittyvää informaatiota ei kaikin osin viedä Navitakseen, joten kotiutuksessa 

välitettävien tietojen osalta organisaatioiden välisen tiedonsiirron integraatio on vähäistä. Vain viralliset 

sairaskertomukset ovat sähköisessä muodossa. Hoitosuunnitelmadokumentit, esitietokaavakkeet ja 

vastaavat eivät ole sähköisessä muodossa. 

Käytössä olevat tietojärjestelmät eivät mahdollista potilaan hoitoprosessin vaiheen tai tilan seurantaa, 

sillä riittäviä toiminnallisuuksia ei ole. Jonkinlaisia työjonoja ja työlistoja järjestelmissä on kuitenkin 

olemassa, mutta ne eivät ole potilaskohtaisia. Tieto hoitoprosessin vaiheesta löytyy vain tekstisisällöstä. 

Sähköinen lähete-palaute ei ole käytössä yksityisellä sektorilla lukuun ottamatta kahta yksityisen sektorin 

organisaatiota. (Huom! Tästä saatiin kahdessa eri haastattelussa ristiriitaista tietoa.) 

Tulevaisuudessa on suunnitteilla potilasasiakkaiden sähköinen asiointimahdollisuus. Tavoitteena on 

potilaskohtainen sähköinen käyttöliittymä, johon tulee tiedot annetusta hoidosta sekä jatkohoito-ohjeet. 

Myös potilaan on mahdollista toimittaa tietoja sairaanhoitoon päin sekä suorittaa ajanvarauksia 

sähköisesti. Sähköisen asiointimahdollisuuden rinnalla tulevissa järjestelmissä on toteutettava kuitenkin 

myös perinteinen asiointimahdollisuus postin ja puhelimen välityksellä. Järjestelmään merkitään, 

kumman asiointikanavan potilas on valinnut. Kansalliseen potilasarkisto-tietojärjestelmään tullaan 

toteuttamaan palvelu, joka voi tuoda tiedot potilaan sähköiseen käyttöliittymään. 

18 / 41



6 Ratkaisu 

6.1 Kotiutusprosessin perusratkaisu 

6.1.1 Business Process Modelling 

Ratkaisun mallintamiseen käytetään BPMN (Business Process Modeling Notation) -tekniikkaa, joka on 

graafinen standardointiorganisaatio BPMI:n (Business Process Management Initiative ) kehittämä 

standardi liiketoimintaprosessien ja web-palveluiden mallintamiseen. BPMI:n tavoitteenaan on ollut 

luoda kieli, joka on yleinen ja yleistajuinen ja kaikkien prosessin osapuolten ymmärrettävissä. BPMN:n 

avulla kotiuttamisprosessi voidaan mallintaa niin että sekä hoitohenkilökunta että IT-asiantuntijat 

pystyvät ymmärtämään prosessin ja siinä kulkevat tietovirrat. 

BPMN:n valtti on että se voidaan oikein mallinnettuna kääntää suoraan konekieliseksi XML-pohjaiseksi 

BPEL (Business Process Execution Language) koodiksi, jota voidaan käyttää apuna integroitaessa websovelluspalvelutekniikoiden 

(SOAP, WSDL, UDDI) avulla toteutettuja sovelluksia. BPEL:in avulla 

prosessikaavio voidaan sitoa järjestelmään ja prosessin muuttuessa muutokset järjestelmän rakenteeseen 

voidaan tehdä päivittämällä prosessikaaviota. 

Yleisiä prosessimallinnuksesta saatavia hyötyjä ovat puolestaan pelisääntöjen ja toimitapojen 

selkeytyminen ja yhdenmukaistuminen sekä organisaation sisällä että sen kanssa yhteistyötä tekeville 

tahoille. Lisäksi kuvatuista prosesseista on helpompi etsiä automatisoitavia ja tehostettavia kohtia. 

6.1.2 Perusratkaisun evaluointi asiantuntijoilla 

Ratkaisun ensimmäisen version (liitte B: kuvat 4 ja 5) evaluointi suoritettiin HYKS:in yhtenäisen 

kotiuttamisprosessin työryhmän kokouksessa 29.11.2007. Työryhmä koostuu erikoissairaanhoidon ja 

perusterveydenhuollon lääkäreistä ja sairaanhoitajista sekä erityistyöntekijöistä. Ryhmään kuuluu myös 

potilaiden edustajia sekä potilasjärjestöjen edustajia. Ratkaisu esiteltiin työryhmälle, minkä jälkeen 

kokoukseen osallistujat saivat esittää kommentteja ja kehitysehdotuksia. Kokouksen jälkeen 

perusratkaisu lähettiin työryhmälle sähköpostitse kommentointikierrosta varten. 

Validoitavassa perusratkaisussa esitettiin maltillisena parannuksena ns. hoitajapalautetta, sillä hoitajien 

välinen tiedonsiirto koettiin haastatteluissa puutteelliseksi. Hoitajapalaute sisältäisi ainakin dokumentin 

siitä, miten potilasta on jo informoitu sairaudesta. Perusterveydenhuollossa toimiva hoitaja voisi todeta 

listalta, mitä tietoa ja ohjausta potilaalle on annettu havaitusta sairaudesta, ja kerrata nämä ja 

käsittelemättömät asiat potilaan kanssa. Hoitajapalaute sisältäisi myös tietoja potilaan ominaisuuksista: 

huonomuistisille potilaille kannattaisi kerrata asiat useampaan otteeseen ja esimerkiksi tiedot miten 

potilas pärjää fyysisesti arkisissa asioissa. Hoitajapalaute sai hyvän vastaanoton validoinnissa, ja joissain 

organisaatioissa onkin jo käytössä ns. HOI-teksti, joka kulkee hoitajien välillä. 

Ratkaisun evaluoinnissa esitetyt kommentit ovat lähteissä, haastattelut-otsikon alla. Ratkaisun 

lopulliseen versioon toivottiin ensisijaisesti seuraavia muutoksia: kotiuttamisen moniammatillisuuden, 

esimerkiksi kuntoutuksen huomiointia, potilaskeskeisyyden korostamista, potilasjärjestöjen tietovirtojen 

huomiointia sekä korjausta ja tarkennusta siihen, kenen vastuulla on kotiuttamisjärjestelyiden 

koordinointi. Tämän pohjalta laadittiin yleinen prosessimalli erityistyöntekijöistä, sosiaalityöntekijästä 

sekä kotiuttavasta hoitajasta (liite B: kuva 6) 

Evaluoinnin perusteella sovittiin, että tutkimuksessa haastatellaan myös kahta potilasedustajaa sekä 

kotiuttamiseen osallistuvaa fysioterapeuttia kuntoutuksen ammattiryhmien edustajana, jotta mallinnusta 

voidaan tarkentaa mm. kuntoutuksen ja potilasjärjestöjen tietovirtojen osalta. Nämä haastattelut on 

eritelty lähteissä. 

Työryhmältä saadun palautteen pohjalta ratkaisun prosessimallinnuksiin tehtiin korjauksia. Lääkärin 

19 / 41



prosessissa otettiin kattavammin huomioon jatkohoidon tarpeet sekä lähetekäytäntöä jatkohoidon 

järjestämisessä. Hoitajilta saadusta palautteesta korjattiin lääkärin ja hoitajan roolijakoa 

jatkohoitosuunnitelman osalta; hoitajan rooliksi tuli vain käydä suunnitelma läpi potilaan kanssa sekä 

tehdä tarvittavat ajanvaraukset hoidon vaatimiin tutkimuksiin. Erikoissairaanhoidon piiristä otettiin 

mallinnuksiin mukaan lisäksi erityistyöntekijät, jotka myöskin osallistuvat potilaan kotiutukseen. 

Muutosten jälkeen mallinnetut prosessit validoitiin vielä sisäisesti harjoitustyöryhmän sisällä. 

6.2 Tietojärjestelmien tavoitetila 

Merkittäviksi ongelmakohdiksi kotiuttamiseen liittyvissä prosesseissa nähtiin erikoissairaanhoidon ja 

perusterveydenhuollon välisen vastuunvaihdon ja tiedonsiirron kontrollin puute. Havaitut puutteet 

liittyvät ensisijaisesti siihen, että tieto potilaalle annetusta elämäntapamuutoksen ohjeistuksesta ei välity 

erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä, jolloin potilaan ohjeistus ja neuvonta on 

koordinoimatonta ja potilaan näkökulmasta pirstaloitunutta. Potilas toivoo kuitenkin kokonaisvaltaista ja 

koordinoitua lähestymistapaa jatkohoitoon. Lisäksi vastuu tai tieto kotiutettavista potilaista ei välity 

potilaan omalle terveysasemalle. 

Tavoitetilan järjestelmä mahdollistaisi potilaan hoitoprosessin ja kotiuttamisprosessin vaiheen 

seurannan. Tämä edellyttäisi, että potilaan hoitoprosessille toteutettaisiin vaiheet. Erään haastatellun 

ehdotus tikettijärjestelmän (Liite B: kuva 2) käyttöönotosta sairaanhoidossa kuvaa juuri tätä ajatusta, että 

potilaan hoitopyyntö avattaisiin hänen sairastuttuaan, hoitopyyntöä päivitettäisiin eri vaiheisiin saadun 

hoidon mukaan (esimerkkejä mahdollisista tiloista voisivat olla operaation jälkihoito, kotiutus 

erikoissairaanhoidosta, kontrolli perusterveydenhuollossa jne.) ja se suljettaisiin, kun parantuminen olisi 

todettu. Kun potilas kotiutettaisiin perusterveydenhuollon piiriin, hoitopalautteen päivittyminen 

lähettäisi signaalin vastaanottavalla terveysasemalle (ns. omalle terveysasemalle) esimerkiksi 

ilmaantumalla terveysaseman työjonoon. Tietojärjestelmässä tulisi siis olla myös toiminnallisuudet 

terveysasemakohtaisten työjonojen toteutukselle. 

Tutkimuksen aikana tuli selväksi, että perusterveydenhuollon resurssipulan vuoksi on epärealistista 

odottaa, että vastuuta yhteydenpidosta voitaisiin siirtää potilaalta perusterveydenhuollolle. 

Ihannetapauksessa, mikäli resurssipulaa ei tarvitsisi huomioida, kun erikoissairaanhoidossa määritelty 

kontrollin deadline olisi kulunut umpeen, järjestelmä lähettäisi uuden signaalin, että potilaan kontrolli on 

suorittamatta. Tämän signaalin perusteella perusterveydenhoidosta voitaisiin ottaa yhteyttä potilaaseen 

sen varmistamiseksi, onko kontrolli mahdollisesti suorittamatta vai onko se suoritettu yksityisellä 

sektorilla. Tavoitetilassa yksityisen sektorin terveydenhoidon organisaatiot olisi integroitu järjestelmään, 

niin että ne voisivat saada potilaan tiedot ja kuitata kontrollin tai toimenpiteen suoritetuksi asiakkaan 

pyynnöstä, mikäli potilas asioisi yksityisellä vastaanotolla. 

6.2.1 Ratkaisu tikettijärjestelmänä 

Ratkaisuksi organisaatioiden väliseen viestintään ehdotetaan tikettijärjestelmää, jossa jokaista potilasta 

kohti on yksi tiketti. Tiketti on dokumentti potilaan hoitohistoriasta. Tiketti sisältää eri tietosisällöt niin 

hoitajalle, lääkärille kuin potilaallekin. Lääkärit selaavat hoitopalautetta, hoitajat hoitajapalautetta ja 

potilaat voisivat nähdä tiketistä sairauksiin liittyviä tietoja ja esimerkiksi hoitosuunnitelman sekä tietoja 

lääkityksestä. Pääsy tikettiin tehdään potilaalle mahdolliseksi Internet-portaalilla. 

Tiketissä jokaiselle potilaan sairaudelle on oma tallenteensa. Yksittäinen tallenne edustaa yksittäisen 

taudin hoitohistoriaa. Tallenne voi olla kahdessa tilassa: auki tai suljettu. Auki oleva tallenne tarkoittaa 

sairautta, jonka hoito on yhä käynnissä – esim. krooniset sairaudet ovat auki koko potilaan loppuelämän. 

Suljetuksi tallenne tulee, kun potilas voidaan kotiuttaa kotiin terveenä. Vain lääkäri voi sulkea tallenteen 

todettuaan potilaan parantuneeksi. 

6.2.2 Tiketti osoittaa hoitovastuussa olevan organisaation 

Kun potilas tulee lääkäriin, lääkäri avaa tiketin ja kuittaa tikettiin potilaan vastaanotetuksi, jolloin 

hoitovastuu siirtyy lääkärin edustamalle organisaatiolle. Kuittaus on tallennekohtaista, ja 

aluetietojärjestelmän tarjoaman viitetietokannan avulla voidaan selvittää tallennekohtaisesti, mikä 

20 / 41



organisaatio on vastuussa taudin hoidosta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hoitovastuun siirtyminen 

esimerkiksi erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon tapahtuu, kun hoitaja tai lääkäri 

perusterveydenhuollossa avaa tiketin ja kuittaa palautteen luetuksi. Kuittaus näkyisi lähettävän 

organisaation tietojärjestelmässä. Kun lääkäri kotiuttaa potilaan, hän merkitsee tikettiin oman 

hoitopalautteensa tikettiin, jonka seuraava hoitava lääkäri tai hän itse avaa jatkohoidon alettua. 

Tavoitetilassa myös yksityisen sektorin organisaatiot olisi integroitu tietojärjestelmään siten, että potilaan 

suostumuksella tiedot voitaisiin välittää myös yksityisen sektorin organisaatiolle. Integraatio voisi 

perustua a) SOA-arkkitehtuuriin, jonka mukaan siis yksittäiset palvelut voidaan ryhmitellä tarpeen 

mukaan erilaisiksi palvelukokonaisuuksiksi, sekä b) web services -sovelluspalveluihin ja EAIintegraatioon, 

jotka mahdollistavat XML-sanomiin perustuvan viestinvälityksen monen toimijan kesken 

sekä niiden kustannustehokkaat muutokset tilanteiden muuttuessa. 

21 / 41



7 Johtopäätökset 

7.1 Tutkimuksen tulosten arviointi 

Tutkimus suoritettiin lyhyen ajanjakson sisällä, minkä takia haastattelujen määrää tuli rajoittaa. On 

mahdollista, että haastattelujen lukumäärä oli liian pieni oleellisten ongelmien löytämiseksi. 

Tutkimuksen lähtökohtana oli kuvata yhtenäinen tavoitetilan kotiuttamisprosessien kokonaisuus. 

Tehtävä oli haastava, koska eri osapuolilla oli erilaisia näkökulmia ongelmakenttään. Esimerkiksi 

potilasedustajien näkökulma oli erilainen kuin lääkärien tai HUS:in tietoja lääkintätekniikan 

ammattilaisten näkökulma. Lisäksi eri kaupunkien ja eri sairaanhoidon organisaatioiden välillä on eroja 

niin käytännöissä kuin myös mahdollisuuksissa käyttää tietojärjestelmiä, mikä tuli esille myös ratkaisun 

evaluoinnissa. Koska yhtenäisen kotiuttamisprosessin työryhmässä ollaan vasta hakemassa yhteistä 

näkemystä yhtenäisestä prosessista, ratkaisun evaluointi jäi osin hajanaiseksi, kun osapuolet toivat esille 

omia näkemyksiään yhteisen näkemyksen sijaan. Tämän yhtenäisen näkemyksen puuttumisen takia 

ratkaisu ei välttämättä vastaa kaikkien osapuolten toiveita tai käsityksiä siitä, miten prosessi toimii tällä 

hetkellä tai miten sen tulisi toimia tulevaisuudessa. Lisäksi tutkimuksen toimeksiantajalla ja kurssin 

henkilökunnalla oli erilaisia tavoitteita tutkimuksen tavoitteiden suhteen. Kurssin henkilökunta painotti 

teknistä puolta: sopivan mallinnustekniikan käyttöä ja eksaktien tiedonvälitystarpeiden merkitsemistä. 

Toimeksiantaja taas painotti yhtenäisen prosessikuvauksen löytämistä. Kaikkien erilaisten 

painopistealueiden huomiointi ratkaisussa edellytti mm. kahden eri tason kaavioiden laatimista. 

Lisäksi tavoitetilan prosessin käsite jäi avoimeksi; etukäteen ei sovittu, miten paljon ratkaisu saisi 

edellyttää muutoksia tietojärjestelmiin tai organisaatioiden prosesseihin. Tutkimuksen alkaessa sovittiin 

painopisteeksi eri osapuolten välisten tietovirtojen kartoitus. Lisäksi ohjeistettiin, että tietovirtojen 

kartoituksen jälkeen voitaisiin pohtia, missä määrin tietovirtoja kannattaisi sähköistää. Ratkaisussa on 

kuitenkin esitetty merkittäviäkin muutoksia prosessiin liittyviin tietojärjestelmiin, sillä vastaavien 

toiminnallisuuksien toteuttaminen manuaalisesti ei ole realistista. 

7.2 Kansallisten terveydenhuoltoalan tietojärjestelmähankkeiden vaikutus 

ratkaisuun 

Suomessa on käynnissä useita terveydenhuoltoon liittyviä sähköisen asioinnin tietojärjestelmähankkeita. 

Esimerkkeinä voi mainita ensinnäkin Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) KANTA-hankkeen, jossa on 

kyse sähköisen potilasarkiston toteuttamisesta. Kansallisen terveydenhuollon arkistointipalvelun 

tavoitteena on saattaa potilastiedot keskitetysti terveydenhuollon ammattihenkilöiden saataville koko 

Suomessa kaikissa organisaatiossa. Arkistointipalvelun tavoitetoiminnallisuuksia ovat potilastietojen 

lainsäädännön mukainen arkistointi sekä hakumahdollisuus. Lisäksi tavoitetoiminnallisuuksiin kuuluvat 

jatkuvasti ylläpidettävä potilaskertomus, johon tietoa kootaan ja täydennetään kumuloidusti kaikissa 

Suomen sairaanhoidon yksiköissä, samaan oireyhtymään liittyvien tietojen liittäminen toisiinsa sekä 

yksinkertaisten ja selkeiden suostumuskäytäntöjen toteutus potilaan tietosuojan varmistamiseksi. 

Potilasta koskevista merkinnöistä luodaan asiakirjoja, jotka siirretään potilasarkistoon. Projekti on 

parhaillaan määrittelyvaiheessa. [1.] 

Lisäksi STM:lla on tekeillä KANTA-hanketta täydentävät sähköinen potilasasiakirja - ja sähköinen resepti 

-hankkeet, jotka yhdessä muodostavat ns. KanTo-hankkeen. Sähköisen potilasasiakirjan projektissa on 

kyse potilaan hoidossa kirjattavien tietojen yhtenäisten tietosisältöjen määrittelystä, 

kertomusdokumentin yleisen rakenteen, käytettävien näkymien, hoitoprosessin vaiheistuksen, 

käytettävien luokittelujen sekä käsitteiden määrittelystä. Näiden määrittelyjen perusteella on mahdollista 

toteuttaa yhteinen kansallinen potilasarkisto eli KANTA. [9.] Sähköinen resepti -tietojärjestelmähanke 

tekee mahdolliseksi sähköisen lääkemääräyksen tekemisen reseptikeskukseen, josta se on löydettävissä 

henkilötietojen tai lääkemääräyksen tunnisteen perusteella. 

Terveydenhuollon potilastietojärjestelmistä ja apteekkien tietojärjestelmistä voidaan tehdä kyselyjä 

22 / 41



terveydenhuollon organisaatioon. Viesti reseptin uusimisesta voidaan lähettää terveydenhuollon 

asiakkaalle reseptikeskuksesta tai terveydenhuollon organisaation tietojärjestelmästä. [10.] 

Nämä kansalliset terveydenhuoltoalan tietojärjestelmähankkeet vaikuttavat toteutuessaan merkittävästi 

kotiuttamiseen liittyviin prosesseihin. Esimerkiksi jatkuvasti ylläpidettävä potilaskertomus, johon 

täydennetään eri sairaanhoidon yksiköissä annettu hoito, tehostaa toteutuessaan tiedonsiirtoa koko 

Suomen alueella. Tosin on todettava, että nämä hankkeet eivät välttämättä kata kaikkia 

kotiuttamisprosessissa tarpeellisia tietosisältöjä, sillä määritellyissä tietosisältökokonaisuuksissa ei 

mainita esimerkiksi potilaalle annettua jatkohoito-ohjeistusta. Näiden hankkeiden määrittelyissä on 

viitteitä siitä, että ne tukevat myös potilaan hoitoprosessin vaiheistuksen toteutusta, sillä mainitaanhan 

sähköisen potilasasiakirjan määrittelyssä hoitoprosessin vaiheistuksen määrittelyt. 

Määrittelydokumentissa mainittuja hoitoprosessin vaiheita ovat tulotilanne, hoidon suunnittelu, hoidon 

toteutus ja hoidon arviointi. Nämä vaiheet saattavat olla kuitenkin liian epätarkkoja, jotta ne vastaisivat 

tutkimuksessa havaittuja tarpeita, sillä esimerkiksi perusterveydenhuollon käynnit suunnitellaan 

kirjattavan hoidon suunnittelu - ja hoidon toteutus -vaiheiden alle. [10.] Vaiheet eivät siis erittele, onko 

vastuu potilaan hoidosta erikoissairaanhoidon vai perusterveydenhuollon piirissä. Tutkimuksessa 

havaittujen kotiuttamisprosessin ongelmien ratkaisemiseksi tulisi sairaanhoitopiireissä kehittää ratkaisut 

potilaanhoitovastuun siirtoa sekä potilaan jatkohoito-ohjeistusta koskevien tietosisältöjen välittämiselle 

erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollonvälillä tutkimuksen tulosten mukaisesti. 

7.3 Yhteenveto 

Yhteenvetona voi siis todeta, että organisaatioiden välisen potilaalle suoritettuja hoitotoimenpiteitä sekä 

muita potilaan terveydentilaan vaikuttavia tekijöitä koskeva informaatio tulee tavoitetilassa parantumaan 

huomattavasti näiden kansallisten hankkeiden käyttöönoton myötä. Toisaalta ne eivät vastaa kaikkiin 

kotiuttamiseen liittyviin tiedonsiirron haasteisiin, kuten potilaan saamaan elämäntapamuutokseen 

liittyviin ohjeistustarpeisiin tai kontrollin varmistamiseen erikoissairaanhoidon ja perussairaanhoidon 

vastuun vaihtuessa. 

Terveydenhuollon kotiuttamisprosessit ovat komplekseja prosesseja, jotka riippuvat vahvasti 

terveydenhuollon muusta tiedonsiirrosta. Sairaalat ja terveyskeskukset ovat siirtymässä yhä enemmän 

käyttämään yhteisiä tietojärjestelmiä, mikä korjaisi tutkimuksessa esiin tulleita prosessin hidasteita 

(esimerkiksi tietojen päällekkäisyys, lupien kysyminen moneen otteeseen jne.) sekä poistaisi suoranaiset 

tiedonkulun esteet. 

Terveydenhuollon alalla tietosisältö on vahvasti standardoitua. Tätä voitaisiin hyödyntää paljon 

tehokkaammin tiedonsiirrossa: kun tietosisällöille on yhteiset mallit, sen hyödyntäminen 

tietojärjestelmien välisessä kommunikoinnissa on joustavampaa. Toisaalta terveydenhuollon tietojen 

standardoitu luonne vaikuttaa esimerkiksi lupaprosessien hankaluuteen, johon on onneksi tullut 

parannusta. 

Yhtenäisyyden tunne ja kommunikaatio perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä on 

oleellista eheän kotiuttamisen takaamiseksi. Haastattelujen perusteella onnistunein kotiuttamisoperaatio 

oli siellä, missä oli jo vuosikausia panostettu perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon väliseen 

yhteistyöhön (Peijas - Katriina) esimerkiksi työntekijöiden vaihdolla ja koulutuksella. Tällaisella 

toiminnalla voidaan estää välinpitämättömyys, eli tilanne että sähköinen tiedonvälitys ei toimi 

inhimillisten tekijöiden takia. Unohdus, virheellinen käyttö ja vain oman organisaation ajattelu eivät saa 

olla este tiedonsiirrolle organisaatioiden välillä. 

Sekä potilaiden että ammattilaisten haastatteluissa kävi ilmi, että nykyinen prosessi luottaa liikaa potilaan 

omaan kykyyn hakea tietoa, jatkohoitoa ja lääkitystä. Julkisen terveydenhuollon resurssit eivät riitä 

kaikkeen, mutta potilaan on tiedettävä jatkohoitopaikkansa ja saatava riittävä ohjeistus sekä kirjallisena 

että suullisena, sellaisena ajankohtana, jolloin hän on sen kykenevä vastaanottamaan. 

Projektityössämme oli hyvin tiivis aikataulu, ja haastatteluja teimme viimeiselle viikolle asti. Tämä saattoi 

estää asioiden syvällisemmän analysoinnin, mutta saimme silti hyvän kuvan erikoissairaanhoidon ja 

23 / 41



perusterveydenhuollon välisistä ongelmista kotiuttamistilanteessa. Käsittelimme projektissamme vain 

tiettyjä yksittäisiä tapauksia, mutta niistä näytti nousevan paljon yhteisiä ongelmakohtia, joten niiden 

voidaan katsoa edustavan kotiuttamisprosessien yleisiä ongelmia. 

7.4 Ehdotukset jatkotutkimuksen aiheiksi 

Jatkossa kannattaisi tutkia tarkemmalla tasolla kotiuttamiseen osallisten tietojärjestelmien kehittämistä. 

Tässä jatkotutkimuksessa kannattaisi ottaa lähtötilanteeksi käynnissä olevien kansallisten 

terveydenhuollon hankkeiden eli sähköisen potilasarkiston, sähköisen potilasasiakirjan ja sähköisen 

reseptin käyttöönoton jälkeinen tilanne. Nämä kansalliset tietojärjestelmien tavoitteenahan on osin 

korvata nykyiset alueelliset ratkaisut, mutta ne eivät todennäköisesti tule ratkaisemaan kaikkia 

tutkimuksen aikana havaittuja kotiuttamisen tietojärjestelmiin liittyviä ongelmia. Haasteena on siis 

kansallisten tietojärjestelmien ja kotiuttamisen tietovirtojen integrointi mahdollisimman tehokkaalla 

tavalla. 

Lisäksi erityisenä tutkimuskohteena voisi olla vaiheistuksen toteuttaminen käytännössä, eli millaiset 

vaihteet olisivat tarpeen potilaan hoitoprosessin tilan seurannan kannalta. Tämän vaiheistuksen 

hyödyntäminen potilaan oman sähköisen asioinnin 

Toinen kiinnostava jatkotutkimuksen aihe on kolmannen sektorin organisaatioiden osallistuminen 

kotiuttamiseen liittyviin prosesseihin. Kolmannen sektorin organisaatioiden rooli jäi tässä tutkimuksessa 

vähäiseksi siinä mielessä, että tutkimuksessa ei käsitelty kolmannen sektorin organisaatioiden ja potilaan 

välistä tiedonsiirtoa. Potilaskeskeisen prosessikuvaksen laatimiseksi potilasorganisaatioiden tietovirtoja 

kannattaisi kuitenkin kartoittaa tarkemmalla tasolla. 

7.5 English Summary 

In recent years there have been several national and regional research and development projects in 

Finland with attempt to generate new modes and means of health care service processes. The aim is at 

better utilisation of the existing social and health care resources, improved quality of service and 

rationalisation of business processes without compromising high quality of care. 

HUS (The healthcare district of Southern Finland) has begun a project named "The Ideal Hospital", in 

which they try to find ways to match the future needs discussed above. A specific goal is to develop 

solutions to the home-based long-term care of patients with chronic diseases. It may happen that patients 

are in such a state of shock and denial after the diagnosis that they are not able to accept the fact that they 

will need care the rest of their lives. Consequently, the patients may drop out of the long-term care unless 

HUS finds a way 1) to accomplish a seamless transfer of responsibility and information after the diagnosis 

and 2) to get the patient commit himself to long-term care. The "Ideal Hospital" development project is 

user-driven, not IT-driven. In health care organizations, information transfer is not necessarily related to 

IT systems, as each department and organization tends to have their own IT system. The primary goal is 

to identify information transfer needs on a conceptual level. The secondary goal is to find out how and to 

what degree the information transfer needs can be realized with IT: through system integration or new 

systems. 

Problems discussed in the study occur also in other healthcare districts of Finland and abroad. This 

approach to solve them can be used also in those but due to independence of healthcare districts and to 

arrange the healthcare for their patients the model cannot be directly copied. 

In the current study, the main objective is to identify and model current processes. The focus will be on 

public processes, i.e. the processes that are visible outside the organizations. The goal is to develop a 

unified process to replace the current wide process variation among Helsinki, Espoo and Vantaa health 

care organizations. Design science has been used as the research method. Design science is a research 

method which befits IT-related research projects since they typically deal with design, i.e. ”the purposeful 

organization of resources to accomplish a goal” [2]. Three case studies and literature study is conducted. 

Discharge of coronary artery disease patient in Espoo and in Helsinki is examined. The third case is about 

discharge of a patient recovering from a fracture in the hip. The characteristics of the three case studies 

24 / 41



are identified and a solution is proposed. The paper combines these solutions to make a generalization 

how the discharge process should be implemented. 

Three kinds of problems occur while discharging a patient: 

Lack of wardship after the discharge 

As the patient is discharged, the next visit to the doctor is most likely about renewing the drug recipe - not 

a planned control visit as it should. After the discharge, it's not obvious to the patient where to ask about 

the further treatment. The patient may not even know which is his or her own health care centre. Also 

misinformation whether to continue taking the drugs after the course. 

Lack of communication between organizations and doctors 

After the discharge, it's in most cases unclear what the doctor has thought about the future treatment of 

the patient. 

Miscommunication during the treatment 

During the time in the hospital, the patient is taught how the manage with the newly diagnosed life-long 

illness. The problem is however that the patient is undergoing a lot of stress, and is incapable of 

remembering much details about the instructions. Hence the patient do not necessarily know which is the 

health care organization responsible for the treatment in the future and by which time should the patient 

pay a visit to doctor in order the control the disease. Additionally, a lot of misunderstandings occur about 

the disease itself. 

To model the processes BPMN (Business Process Modeling Notation) is used. The primary goal of BPMN 

is to provide a standard notation that is readily understandable by all stakeholders of the process like 

doctors and IT-developers. The BPMN method is chosen since the BPMN models can be used also at the 

IT design stage, if necessary. It is essential to find the optimal level of modelling: process-level, 

information-level and/or document level. 

The processes depicted are public processes between organisations and the internal processes won´t be 

discussed. The emphasis is on how primary health care and special health care work together and 

transport information. Public process represents the interactions between a private business process and 

participants. Only those activities that communicate outside the private business process are included in 

the depiction of public process. 

25 / 41



8 Lähteet 

8.1 Lähteet 

[1] Sosiaali- ja terveysministeriö (2007). Sähköisen potilaskertomuksen ydintiedot, otsikot ja näkymät 

-opas. Verkkodokumentti. Versio 2.2 [päivitetty 31.1.2007]. Saatavilla: 

http://www.stm.fi/Resource.phx/vastt/tietoh/ydintiedot.htx [Viitattu 7.12.2007] 

[2] Hevner, Alan R., March, Salvatore T., Park, Jinsoo & Ram, Sudha (2004). Design Science in 

Information Systems Research. MIS Quarterly Vol. 28 No. 1, pp. 75-105/March 2004. 

[3] Turanlahti, Mailiina (2005). Sydäntautipotilaiden erikoissairaanhoidon prosessiongelmat ja niiden 

syyt. Diplomityö. Teknillinen korkeakoulu. Saatavilla: 

http://www.bit.hut.fi/hema/docs/Diplomityo_Mailiina.pdf [Viitattu 9.12.2007] 

[4] Keng Siau, Peter B. Southard, Soongoo Hong . E-health care Strategies and Implementation. 

International Journal of Healthcare Technology and Management, Volume 4. [verkkodokumentti] USA: 

2002 Saatavissa: 

http://inderscience.metapress.com/app/home/contribution.asp?referrer=parent&backto=issue,9,11;jour 

nal,19,26;linkingpublicationresults,1:110858,1 

[5] Keng Siau, Peter B. Southard, Soongoo Hong . Information technology in the health care industry:a 

primer. System Sciences. [verkkodokumentti] USA: tammikuu 2000 Saatavissa: 

http://ieeexplore.ieee.org/xpl/freeabs_all.jsp?arnumber=926806 

[6] Kemafor Anyanwu, Amit Sheth, Jorge Cardoso, John Miller, Krys Kochut. Health Care Enterprise 

Process Development and Integration. Journal of Research and Practice in Information Technology, Vol. 

35, No. 2. [verkkodokumentti] USA: toukokuu 2003 Saatavissa: 

http://www.jrpit.acs.org.au/jrpit/JRPITVolumes/JRPIT35/JRPIT35.2.83.pdf 

[7] Asuman Dogac, Gokce B. Laleci, Serkan Kirbas, Yildiray Kabak, Siyamed S. Sinir, Ali Yildiz ja Yavuz 

Gurcan. Deploying semantically enriched Web services in the health care domain. Information Systems 

Volume 31, Issues 4-5. [verkkodokumentti] Turkki:2004 [viitattu 20.2.2005] Saatavissa: 

http://www.sciencedirect.com/science?_ob=ArticleURL&_udi=B6V0G-4FSCJS5- 

2&_user=10&_rdoc=1&_fmt=&_orig=search&_sort=d&view=c&_acct=C000050221&_version=1&_urlV 

ersion=0&_userid=10&md5=7f957cc8b6afe3f83f473840481c6281 

[8] Jansen-Vullers, Monique H, Reijers, Hajo A. Business process redesign in health care: towards a 

structured approach. Infor. [verkkodokumentti] marraskuu 2005. Saatavissa: 

http://findarticles.com/p/articles/mi_qa3661/is_200511/ai_n16041983 

[9] Sosiaali- ja terveysministeriö (2007). KANTA-hankkeen määrittelyt. Verkkodokumentti. 

Ydindokumentin versio 1.0 [päivitetty 18.10.2007]. Saatavilla: 

http://www.stm.fi/Resource.phx/vastt/tietoh/jatkomaar.htx [Viitattu 7.12.2007] 

[10] Sosiaali- ja terveysministeriö (2007). eReseptin määritykset 2.0: Yleiskuvaus. Verkkodokumentti. 

[päivitetty 5.12.2007]. Saatavilla: http://www.stm.fi/Resource.phx/vastt/tietoh/eresmaar2.htx [Viitattu 

7.12.2007] 

8.2 Haastattelut 

Espoolaisten sydäntautipotilaiden kotiuttamistyöryhmä 

Hyks, Hoitotyön kehittämiskeskus 

Laura Mäkelä, erikoissuunnittelija, 1.11.2007 

26 / 41



HUS, Lääkintä- ja tietotekniikka: 

Juha Syrjäläinen, 1.11.2007 ja 12.11.2007 (HUS IT-järjestelmät, toiminnallinen puoli) 

Karri Vainio, 15.11.2007 (HUS IT-järjestelmät, tekninen puoli) 

Haagan terveysasema, Helsinki: 

Johanna von Numers-Kaisti, lääkäri, 27.11.2007 (Helsinkiläiset sydäntautipotilaat) 

Pirjo Virtanen, sairaanhoitaja, 28.11.2007 (Helsinkiläiset sydäntautipotilaat) 

Martinlaakson terveysasema, Vantaa: 

Saara Kulp, lääkäri, 20.11.2007 (Vantaalainen ortopedinen potilas, vantaalainen muu leikkauspotilas) 

Liisa Linden, sairaanhoitaja, 20.11.2007 (Vantaalainen ortopedinen potilas, vantaalainen muu 

leikkauspotilas) 

Meilahden sairaala, kardiologian osasto, Helsinki 

Maija Kaartinen, kardiologi, 22.11.2007 (Helsinkiläiset sydäntautipotilaat) 

Miia Räsänen, sairaanhoitaja, 22.11.2007 (Helsinkiläiset sydäntautipotilaat) 

Peijaksen sairaala, ortopedinen osasto, Vantaa: 

Eero Arajärvi, ortopedi, 27.11.2007 (Vantaalainen ortopedinen potilas) 

Anna Eklöf-Lehmusvuori, sairaanhoitaja, 27.11.2007 (Vantaalainen ortopedinen potilas) 

Mervi Räsänen, osastosihteeri, 27.11.2007 (vantaalainen ortopedinen potilas) 

Potilasedustajat: 

Hanne Österberg, potilasedustaja, 5.12.2007 

Raimo Heikkilä, potilasedustaja, 7.12.2007 (puhelimitse) 

Ratkaisun arviointi: 

Yhtenäisen kotiuttamisprosessin projektiryhmä 29.11.2007, pj. Laura Mäkelä 

27 / 41



9 Liite A: Haastattelumuistiinpanot 

HUS IT-järjestelmät, Juha Syrjäläinen 

HUS:in järjestelmät: 

Tavoitetila: 

Muut: 

Opera: leikkaustietojärjestelmä 

MD-Miranda: hoitokertomukset 

MD-Oberon: lähetteet, maksutiedot (yms ei hoitoon suoranaisesti liittyvä tieto) 

MD-tilaus: ruuan, pyykin ym ei-hoitopalvelujen tilaus 

MD-Umbriel: käyttäjähallintajärjestelmä 

Huslab: laboratoriojärjestelmä 

Pacs: rötgentietojärjestelmä 

Musti: pikkuhiljaa alasajettava Operan ja MD-tilauksen edeltäjä (käytössä 

17 eri versiota, kullekkin sairaalalle omansa) 

Enemmän hoitoa tukevaa materiaalia ja potilaan itse tuottamaa materiaalia näihin 

järjestelmiin. 

kunnilla lisäksi omat järjestelmät esim. lähete-palaute-prosessin hoitoon jonka kanssa 

tulee kyetä keskustelemaan 

sähköinen lähete-palaute ei kuitenkaan vielä käytössä uudellamaalla raaseporin alueella 

eikä yksityisellä sektorilla lukuunottamatta mehiläistä ja dextraa 

kaiken muun tiedon paitsi lähetteen/palautteen katsomiseen ja potilaan tietojen 

katsomiseen hänen ollessa kriittisessä tilassa tarvitaan potilaan suostumus aina erikseen 

-> tämä vie liikaa hoitoajasta 

Husin IT-järjestelmät, Karri Vainio 

Oberon vs. kunnalliset järjestelmät 

 

 

 

 

 

Integraatio: HL7-sanomapohjainen standardi käytössä, sanomayhteydet HL7-pohjaisia. 

Kansallisen tason määrityksiä. Standardista on eri versioita käytössä. Versioita hallitaan 

Integraatioalusta = sanomavälityspalvelin (Husway). Tietojärjestelmissä on adapteri (Ogate 

Oberonissa, Mgate Mirandassa), joka huolehtii sanomankäsittelystä. Huswayta käytetään myös 

HUS:in sisäiseen järjestelmien väliseen viestinvälitykseen. Adaptereiden välinen sanomanvälitys 

on HL7:a. 

Standardi mahdollistaa myös röntgen- ja laboratoriojärjestelmien välisen viestinvälityksen, mutta 

tällä hetkellä röntgen- ja laboratoriojärjestelmät ovat suljettuja järjestelmiä. 

Tilaavan yksikön järjestelmästä tehdään tutkimuspyyntö (sanoma), joka tulee 

laboratoriojärjestelmän työlistalle. Tutkimusten jälkeen lähetetään vastaussanoma. 

Ajanvarauksia ei voida tehdä sanomina. 

Kunnalliset tietojärjestelmät: ATJ eli aluetietojärjestelmä. Haasteena että HUS:issa on x määrä 

28 / 41



Perushoidon lääkäri haluaa nähdä potilaan koko sairashistorian, tämän mahdollistaa ATJ. 

Kaikista määritellyistä tiedoista viedään viite aluetietojärjestelmään. Käyttäjä kirjautuu 

aluetietojärjestelmään, johon tutkimukset haetaan käyttöliittymään viitteiden kautta. 

Käytettävissä röntgentiedot, lähetteet, palautteet, laboratoriotulokset. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kotiutuksessa käytettävät tiedot ovat niitä, jotka kulkevat organisaatioiden välissä. Näiden väliset 

integraatiot ovat varsin suppeita. Yksi vaihtoehto integraatiota varten olisi, että tarvittavat tiedot 

viedään aluetietojärjestelmään. 

Hoidon jälkeen annetaan palaute (mitä tehty, karkealla tasolla jatkohoito-ohjeet). Ehdotus: 

palautteessa tieto tiivistelmätasolla, mitä tehty, ja tarkemmat tiedot olisivat 

aluetietojärjestelmässä. 

Potilaan hoidon vaihe/tila ei välity kaikille: Voivatko järjestelmät tuottaa haluttua vaihetietoa ja 

kuittauksia hoitovastuun siirtymisestä. Tällä hetkellä tietojärjestelmät eivät mahdollista potilaan 

hoitoprosessin seurantaa edes HUS:in sisällä. Tiedot ovat tekstissä sisällä, ei ole riittäviä 

toiminnallisuuksia. 

Työjonot ja työlistat: Niitä on olemassa, mutta ne eivät pureudu riittävän tarkalle tasolle. 

Organisaatio- ja yksilötasolla työjonot toimivat. Yksikön sisäisen toiminnan ohjaukseen 

työjärjestelmät eivät pureudu. Toimii käytännössä ruuduvihkon avulla. 

Juho kertoi, kuinka häneltä oli kysytty samat tiedot useaan kertaan. 

Vain viralliset sairaskertomukset ovat sähköisessä muodossa. Hoitosuunnitelmadokumentit, 

esitietokaavakkeet ja vastaavat ovat paperilla. Sähköistäminen on tavoite. 

Suostumuksenhallinta: Laki määrää, että kun tietoa välitetään organisaatioiden välillä, potilaan 

tulee antaa eksplisiittinen suostumus, että hänestä saa antaa tietoja tietyltä väliltä. 

Aluetietojärjestelmän osalta on olemassa komponentti, jossa kirjataan ja jossa hallitaan potilaan 

suostumuksia. Hoitohenkilö ottaa käyttäjän suostumuksen paperille, minkä jälkeen tiedot, mitä 

saa luovuttaa, viedään aluetietojärjestelmään. Tiedot periaatteessa yksilöity. Tekeillä on 

lainsäädäntömuutos, johon pyritään saamaan mukaan muutos, että lähtökohtaisesti tiedot 

saadaan välittää, ellei potilas sitä erityisesti kiellä tai tieto ole arkaluontoista. 

Kehityshankkeet: Potilastietojärjestelmien kehitysprojekteja siten, että yhä uusia tietoja 

sähköistetään. Hoitotaulukko (kuumeen seuranta) tullaan esimerkiksi sähköistämään. 

Ennusteena, että käyttöönotot jatkuvat seuraavat 10 vuotta. 

Puhelimitse toimivat: potilaskuljetukset 

Kotiutus 

 

 

 

Potilaan omat mahdollisuudet nähdä kootusti omat tietonsa sähköisessä muodossa: paraskaan 

tekninen ratkaisu ei vastaa, jos ei ole sovittu, mitä tietoja tulisi toimittaa sekä mikä on kenenkin 

vastuu. Tulossa potilasasiakkaiden sähköinen asiointimahdollisuus, jossa potilaalle tulee 

sähköinen käyttöliittymä, johon tulee tiedot, jotka hänestä on syntynyt hoidossa, sekä jatkohoitoohjeet. 

Sama tieto tulee toimittaa riippumatta siitä, toimitetaanko tieto sähköisesti vai 

monisteina. Tieto saatava mahdollisimman läpinäkyväksi. Järjestelmään määriteltävä, että 

jossain vaiheessa merkittävä, minkä kanavan potilas on valinnut. Eli joko sähköisesti 

järjestelmään ja potilaalle sähköpostiin viesti, että uutta tietoa on tullut, tai vaihtoehtoisesti 

dokumentaatio tulostetaan automaattisesti. Myös potilaan toimittamat tiedot on hallittava 

molemmilla tavoilla: sähköinen kanava tai manuaalinen kanava (paperidokumentit 

skannattavaksi). Ajanvarauksen kanavat sähköinen ja call center. 

EPR = sähköinen potilasraportti 

Ajatusleikki: Karrin tekemä kaavio. Haasteena, että hoitohenkilö vastaa paletin koordinoinnista, 

kun taas hoitosuositus kohdistetaan lääkärille. Kansalliseen arkistoon toteutetaan palvelu, joka 

tuo potilaan sähköiseen asiointiin tiedot. Nähtävissä, että tulossa alueelliset ratkaisut sähköiseen 

asiointiin. 

29 / 41



 

 

Sakkopaikkamenettely: HUS laskuttaa, jos potilas on kotiutettava, mutta hänelle ei löydy paikkaa, 

joten ei voida kotiuttaa. 

Jo tällä hetkellä on toteutus potilaspaikkojen varauksesta olemassa, mutta tietoa ei ole, missä 

käytetään. 

Espoolaisten sydäntautipotilaiden kotiuttamisprosessi, kotiuttamistyöryhmän kokous 

Ongelmia/pullonkauloja: 

Potilaan kotiutessa erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon: 

ei osaa haekutua terveyskeskukseen 

terveyskeskuksessa ei tiedetä mitä tehdä 

potilas ei muista jatkohoito-ohjeita 

pitäisi olla tiedossa jatkohoito ja mitä neuvontaa on jo annettu 

Ehdotuksia/osallistujien mielipiteitä: 

Mieluummin suurempi osa ohjauksesta terveyskeskuksessa 

Ajanvaraus suoraan sairaalasta terveyskeskukseen olisi hyvä ratkaisu 

Ehkä tulevaisuudessa sähköinen ratkaisu 

Toistaiseksi voisi toimia puhelimitse 

Potilas voisi itse varata "valvotusti" ajan ollessaan vielä sairaalahoidossa, suoraan siltä hoitajalta 

joka antaa jatkohoitoa 

Käyttöön potilaan oma kotiutumiskansio (voisi olla myös sähköisessä muodossa) 

Epikriisi on painottunut siihen, mitä on jo tehty: tarvitaan jatkohoito-ohjeita 

Jälkitarkastus pitäisi tapahtua esim. epikriisin tullessa terveyskeskukseen 

Epikriisi menee automaattisesti omalääkärille, PAITSI jos kyseessä on päivystys 

potilas tai potilas on tullut suoraan erikoissairaanhoitoon: tämä on ongelma 

-> idea: epikriisi yhteisölliseen osoitteeseen, jos menee vain yhdelle lääkärille, 

järjestelmä haavoittuva (lääkäri lomalla tms.) 

-> idea: epikriisi pitää lähettää päivystäneelle lääkärille, tällöin menee myös 

omalääkärille 

Iso ongelma on hoitajalta hoitajalle (erikoissairaanhoidosta perusterv.huoltoon) 

välittyvä tieto. Sille ei ole virallista reittiä. 

hoitajalähete olisi tärkeä. ei vielä sähköistä mahdollisuutta. 

-> ex-potilas korosti: palaute oltava hoitajilla, ei voi jättää potilaan varaan 

-> check-list, jossa ruksattuna kohdat jotka on jo tehty erik.sair.hoidossa 

-> kun potilas kotiutuu hoitopalaute lähetettävä terveyskeskukseen 

Yhteiset tietojärjestelmät auttaisivat erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon 

välistä yhteistyötä. 

Meilahti, erikoissairaanhoito, sydäntaudit 

30 / 41



Kardiologi Maija Kaartinen ja sairaanhoitaja Miia Räsänen 

Helsinkiläinen sydäntautipotilas 

23.11.2007 

Minne kotiutetaan? 

Kotiin (arvioidaan, tarvitaanko kotihoitoon tukea, voidaan järjestää kotisairaanhoitoa) 

tukisairaalaan (Laakso) 

terveysasemalle 

konsultaatiopoliklinikalle (lähetteellä) 

Kotiuttamisprosessissa on eroja koronaaripotilaan ja vajaatoimintapotilaan välillä. 

Potilaalle jaettava ohjeistus / informaatio: 

Pitäisi saada jatkohoitosuunnitelma eli lomake, johon on merkitty, missä hoito jatkuu, ja mitä 

lomakkeita on saanut mukaan. Käytännössä jatkohoitosuunnitelmalomaketta ei useinkaan 

käytetä. 

reseptit, marevan-kortti, voi saada B-lausunnon erikoiskorvattavia lääkkeitä varten, 

tutkimusmääräykset, tahdistinkontrolliajat (jos laitettu tahdistin), lääkekortit, 

sairaslomatodistus, yleisiä jälkihoito-ohjeita 

Potilas saa Sydänliiton yhteystiedot, tukiryhmien yhteystiedot ja muuta materiaalia. 

Ohje: otettava yhteyttä 2-3 kuukauden päästä terveysasemalle ja varattava aika kontrollia varten 

Epikriisi toimitetaan potilaalle jälkikäteen kotiin postitse: Epikriisissä tulisi olla kaikki tiedot: 

lääkkeet, mitä tehty, jatkokontrollin tarkoitus. Käytännössä epikriisissä on puutteita. 

laboratoriolähetteet mukaan: Erikoissairaanhoidon sihteeri tilaa ajat Weblabin kautta. Potilasta 

neuvotaan kysymään tuloksia terveysaseman kautta. 

Ei tarvetta infektiolomakkeelle 

Kotiutustilanteessa sairaanhoitaja käy ohjeistuksen vielä läpi sängyn laidalla, vaikka ohjeistusta 

jaetaan koko erikoissairaanhoidon hoitojakson ajan. Vanhemmilla potilailla on mukana omainen 

tai tukihenkilö, joka on mukana ohjeiden läpikäynnissä. Lääkäri käy läpi lääkkeet ja sairaslomat 

potilaan kanssa. 

Perusterveydenhoidolle toimitettavat tiedot: 

Vastuunsiirto: 

Jos tahdistinkontrollit ovat kardpolilla Meilahdessa, ajat varataan etukäteen potilaalle. 

Helsingin alueella olevalle terveysasemalle sähköinen hoitopalaute välittyy Miranda-järjestelmän 

kautta lähettävälle lääkärille, jos sitä on pyydetty. Edellyttää, että potilas on antanut 

suostumuksen 

Meilahti merkitsee loppuarvion Mirandaan (sama kuin epikriisi). Loppuarvioon pitäisi merkitä 

myös, missä hoito jatkuu. 

Terveysasemalta ei saada vastuunsiirrosta kuittausta. 

Erikoissairaanhoito ei seuraa terveysaseman tutkimustuloksia 

Kotiutuskohteen arvioinnissa pyritään ottamaan huomioon tulohaastattelun tiedot. Jos kotiutus 

31 / 41



tehdään tukisairaalaan, lähetteet lähetetään etukäteen tukisairaalaan. Loppulausunto lähetetään. 

Paikkaa aletaan jonottaa etukäteen. Sovitaan paikan varauksesta j siirrosta. 

Ongelmat / pullonkaulat 

Potilaat ovat sairaalassa vain vähän aikaa. Ongelmat tulevat mieleen vasta kotona. Potilaat voivat 

soittaa osastolle vuosienkin päästä tai ovat nopeasti takaisin sairaalassa. 

Potilaat eivät lue ohjeita. Aina on potilaita, jotka eivät välitä ohjeista tai käy terveysasemalla. 

Pullonkaulana terveysasemien resurssipula. 

Kehitysehdotukset: 

Alentaa kynnystä osallistua tukiryhmiin. Kertoa aika ja paikka, jolloin potilaan ”tulee” mennä 

tukiryhmään. 

Ohjeet minne ottaa yhteyttä, jos tarvitsee neuvoja tai lisätietoa. 

Potilaalle mukaan kansio, johon on koottu sisältö tapauskohtaisesti. 

Joku osaston sairaanhoitaja soittaa potilaille kotiin. 

Tiedot hoidosta menisivät potilaan omalääkärille automaattisesti. 

Jatkohoito-ohjeiden on oltava selkeämpiä. 

Kotiutustilanteita varten osastolla voisi olla minimilista läpikäytävistä asioista. Listaan 

merkittäisiin ylös, mitä asioita on käyty läpi. Viikonloppukotiutukset ovat kompastuskivi. 

Lääkärin vastuulla on useita osastoja, joten sairaanhoitajan vastuulle jää monia asioita. 

Helsingin kaupungin tarjoamien case managerien eli kotiutushoitajien käyttö. 

Helsinkiläisen terveysaseman lääkärihaastattelu 

Yleislääketieteen erikoislääkäri Johanna von Numers-Kaisti 

Haagan terveysasema 

27.11.2007 

Potilastyypiksi otettiin vaikea, yleinen tapaus: 2:s tyypin diabetesta sairastava 

sepelvaltimotautipotilas. 

Kotiutuksessa: 

Kun potilas kotiutuu HUSista terveysasemalle, lähetetään 

sähköinen hoitopalaute terveysasemalle (TA) potilaan omalle lääkärille. 

Hoitopalaute sisältää: 

Ongelma 

kontrolliajankohta (milloin kontrolloitava TA:ssa) 

mitä on tehty, mitä diagnosoitu, mitä lääkkeitä määrätty, jatkohoitosuunnitelma, tärkeimmät 

laboratoriokoetulokset, mikä on johtanut tautiin 

lääkärin suorittamassa sanelussa (hoidon loppuraportti) yleensä unohtuu maininta 

32 / 41



"jakelu terveysasemalle", jolloin lupaa potilastietojen jakamiseen tarvitsee kysellä 

erikseen potilaalta.-> "jakelu terveysasemalle" pitäisi olla oletuksena, ja tarvittaessa 

se voitaisiin vain kieltää 

Kotiutus HUSista: 

Potilaan täytyy siis itse osata hakeutua hoitoon TA:lle HUSin jälkeen, mikä ei yleensä 

aiheuta ongelmia. Muistihäiriöiset potilaat saavat HUSissa erikoiskohtelun. 

Potilas voidaan lisäksi kotiuttaa suoraan kotiin 

tai kotisairaanhoitoon (joka kuuluu perusterveydenhuollon piiriin, eri lääkäri kuin omalääkäri) 

tai Laakson sairaalaan (tukisairaala), jossa tutkitaan esim. onko potilas kotiutettavissa TA:n 

hoitoon 

Prosessi menee myös toisinpäin siten, että TA:lta voidaan voidaan tehdä lähete HUSiin tai ensin 

Laakson sairaalaan, josta potilas tarvittaessa siirretään HUSiin. (Laaksoon siirretään usein myös 

moniongelmaiset potilaat, joita ei voida hoitaa TA:lla) 

Kotiutus TA:lta: 

hoitaja antaa tiedot sairaudesta 1-1.5h sessiossa 

hoitaja suunnittelee välitarkastukset (verenpaineen mittaus yms.) 

lääkäri ohjelmoi kontrollit (jotkut potilaat tarvitsevat useammin kontrolleja kuin muut) 

jos potilas ei pysty tulemaan TA:lle, voidaan järjestää kotisairaan hoito sekä 

tarvittaessa kotiapu 

Tietojärjestelmät: 

Pegasos käytössä TA:lla ja Laaksossa. HUSissa eri järjestelmä, joka keskustelee 

Pegasoksen kanssa rajapintojen avulla. 

Ostetut palvelut: 

Ongelma: 

HUSröntgen 

HUSlabilla on laboratorioyksikkö Hgin TA:n sisällä. Henkilökunta HUSista. 

HUSlabista voidaan nähdä vain omien lähetteiden tulokset, ei HUSissa otettuja 

kokeita. Tulosten näkemiseen tarvitaan potilaan suostumus, jolloin tulokset aktivoituvat 

nähtäväksi. Tulokset voidaan myös faksata. 

Haagasta terveysasema 

Sairaanhoitaja Pirjo Virtanen 

28.11.2007 

perusterveydenhuoltoon kotiuttaessa potilasta haastatellaan ja taustoja kerätään noin tunnin ajan 

hoitaja on potilaan esh:sta saaman kirjallisen materiaalin ja potilaan omien tietojen varassa 

-> ongelma: kirjallinen materiaali voi iäkkäiltä unohtua 

hoitaja ei pääse Navitakseen 

-> erikoista, sillä reumapotilaan kohdalla Navitakseen päästään 

hoitaja antaa potilaalle jatkotoimintaohjeet, suunnittele jatkohoidon aikataulun 

33 / 41



-> iäkkäiden ja muistamattomien jatkohoidon ajanvarauksesta huolehditaan 

-> yleisesti: ei ole resursseja perään soitteluun, jos potilasta ei näy 

ongelma: oma terveysasema & lääkäri ovat potilaille usein epäselviä: ne olisi neuvottava jo 

erikoissairaanhoidossa 

sairaala ohjaa esim. sydänyhdistys tukiryhmään, hoitaja varmistaa että potilas on tietoinen 

mahdollisuudesta 

lääkäri hoitaa kotisairaanhoidon varauksen Pegasoksen kautta, joskus hoitaja puuttuu / jos 

havaitsee, että potilas on huonokuntoinen 

toivomuksia, mitä hoitopalautteessa pitäisi olla 

potilaan henk. koht. ominaisuudet 

mihin on erityisesti kiinnitettävä huomiota 

lääkitys 

riskit 

epikriisi on hoitajalle liian lääketieteellinen 

Potilasedustaja Raimo Heikkilä 7.12.2007 

ESH:ssa vain lyhyt hoitoaika, hoitajilla ja lääkäreillä on kiire. Potilaan ohjaus jää vähäiseksi. 

Potilaan vastaanottokyky ohjaukselle on alhainen. 

Jorvissa on kotiutukseen erikoistunut hoitaja, myös Meilahteen on tullut kotiutukseen 

erikoistunut hoitaja. 

Lääkäri käy läpi lääkkeet ja lääketieteelliset asiat, mikä leikkaus on tehty. 

Sairauden kanssa elämiseen liittyvät tiedot saisi ihannetilassa 1-2 kk päästä sairastumisesta, sillä 

potilaan alhainen vastaanottokyky korostuu tämän ohjauksen kohdalla. 

Tämän tiedon läpikäyntiin tarvittaisiin henkinen jälkitarkastus / tilannetarkastus / esitietokurssi. 

Käytäisiin läpi, mikä potilasta vaivaa, mistä sairaudessa on kyse. Tämä ohjeistus jää 

nykykäytännössä vajaaksi. Mitä sairaus tarkoittaa? Mitä se edellyttää potilaalta seuraavan jakson 

aikana? Mitä kukin pilleri lääkitsee? 

Tiedot liikunnasta, ravinnosta, elämäntapamuutoksista voisi tulla vuorovaikutteiselta hoitajalta. 

Tällainen rooli löytyy sepelvaltimotaudin kohdalta, mutta jos potilaalla on monta sairautta, kaikki 

sairaudet osaavaa hoitajaa ei löydy. 

Espoossa on kotiuttava hoitaja, joka saattaa potilaan matkaan. PSH:ssa on oltava vastaanottava 

hoitaja, joka tekee potilaan tilannekartoituksen ja on "oma hoitaja". Ongelmana on, että nykyään 

potilas menee harvoin PSH:on. 

Kolmas sektori eli potilasjärjestöt voisivat järjestää ryhmäneuvontaa, esitieto-ryhmäkurssin 

yhdessä PSH:n ja ESH:n kanssa, tavoitteena viedä potilas "turvapolulle". 

Potilasta ei saada lainsäädännön vuoksi kolmannen sektorin hoiviin, sillä kolmannelle sektorille 

ei saa luovuttaa potilastietoja. Potilaan on itse vietävä tiedot tukiorganisaatiolle. 

Tukiorganisaatiot toimittavat materiaalia ESH:lle ja PSH:lle, jotka jakavat materiaalia (voi olla eri 

käytäntöjä). 

34 / 41



Kuntoutuksen ammattilaiset, esim. fysioterapeutit ja ravintoterapeutit: ESH:n piirissä on 

koordinoitava potilaalle annettava ohjeistus, tehtävä jatkosuunnitelma yhdessä. Ensimmäisen 

tietoiskun tulisi olla ESH:ssa, minkä jälkeen kuntoutus jatkuisi kotona. Nykyään on kotiutuksen 

jälkeen eri asiantuntijoiden kanssa istuntoja. 

Eri osapuolet eivät tunne toisiaan, eivät edes ESH ja PSH, eivätkä varsinkaan kuntoutuksen 

ammattilaiset. 

Kolmas sektori voi toimittaa materiaalia, mutta sen jakoa terveydenhuollon ammattilaisten 

saatesanoilla tarvitaan. Ongelmana on, että ESH:ssa ei ole valmiutta materiaalin vastaanottoon, 

koska sillä hetkellä kiinnostaa itse sairaus, ei jatkohoito. PSH:ssa taas ei välttämättä käydä. 

PSH:n on otettava roolinsa: on oltava omalääkäri, omahoitaja, oma terveysasema jokaisella 

potilaalla. Silloin oma terveysasema olisi se neuvoa-antava piste, jonne potilas voi soittaa ja 

kysellä neuvoja. Piste voi neuvoa potilasta kysymään ohjeita muualta, jos siellä ei tunneta hoitoohjeita. 

Potilaat käyvät uusimassa reseptit PSH:n tai yksityisen terveydenhuollon puolella. Tieto 

yksityiseltä puolelta ei tällä hetkellä välity. Toive on, että kaikki tieto menisi PSH:n puolelle 

tukikohtaan eli omalle terveysasemalle, jolloin kaikki tiedot olisivat kootusti yhdessä paikasssa, 

josta tietoa jaellaan eteenpäin. 

Jos on useita sairauksia, PSH:ssa osataan antaa yleisiä ohjeita ja voidaan neuvoa, mistä potilaan 

kannattaa kysyä neuvoa erikoisohjeista. 

PSH:n ja ESH:n työnjako tulisi tehdä selväksi kaikille osapuolille: Jossain sairauksissa potilas voi 

mennä ESH:on suoraan ja joissain toisissa sairauksissa potilas voi mennä ESH:on vain PSH:n 

kautta. Se, miten potilaan kohdalla tulee toimia, tulisi tehdä selväksi sekä potilaalle itselleen että 

PSH:lle ja ESH:lle jo alusta lähtien. 

Yhdenmukaisen kotiuttamisprosessin työryhmän kokous 29.11.2007 

Mallinnuksessa ei ole mukana kuntoutuksen tietovirtoja. Kuntoutuksen moniammatillisuus tulee 

huomioida. Oma kaista mallinnukseen kuntoutuksen työntekijöille (useita eri ammattiryhmiä): 

lähetteet, tietovirrat. ESH:ssa myös muut hoitajat (ravitsemusterapeutti, fysioterapeutti, 

psykologi) ohjaavat ja opettavat potilasta. 

Potilas ei aina tapaa sairaanhoitajaa. Lääkäri tekee jatkohoitosuunnitelman. 

Potilas kaipaa enemmän automatiikkaa, esimerkiksi mahdollisuutta varata itse aika sähköisesti. 

Tiedonsiirto lääkärin ja hoitajan välillä tapahtuu yleensä jatkuvana suullisena vuoropuheluna, 

ainakin ESH:ssa. ESH:ssa tehdään yhteisvastuullista yhteistyötä lääkärin ja sairaanhoitajan 

kesken. Yhteistyö on löyhää; sitä ei ole mallinnettu. 

Kommenttina kehitysehdotukseen, että lääkkeet kannattaa merkitä jatkossakin vain 

hoitopalautteeseen. Riskinä on, että jos lääkkeet merkitään useaan paikkaan, jonnekin paikkaan 

laitetaan vahingossa virheellinen merkintä. 

Joissain terveyskeskuksissa sairaanhoitajat pitävät omaa vastaanottoa. Tällöin vuoropuhelu 

sairaanhoitajan ja lääkärin välillä tapahtuu tietojärjestelmien välityksellä (esim. viestinä 

Efecteen). Joissain terveyskeskuksissa on lääkäri-sairaanhoitaja-työpareja, jolloin vuorovaikutus 

on suullista viestinvaihtoa. Lääkäri saattaa pitää konsultaatioaikaa sairaanhoitajalle. 

Potilasasiakirja on sähkäisessä muodossa. 

ESH: Moniammatillisia ryhmiä mukana vaikeissa potilastapauksissa (eri erikoisalojen lääkäreitä 

jne.). Mallinnukseen tarvitaan päätöskohta: Pohditaan moniammatillisen harkinnan tarve. 

Helsingissä on omahoitajat, Espoossa tai Vantaalla ei ole. 

35 / 41



Potilaan saaman tiedon tulee olla oikea-aikaista, eli mahdollisimman loppupäässä. On tarve myös 

potilaalle annetun ohjeistuksen tarkistuslistalle. 

Potilaan näkökulmasta tarvitaan oma terveysasema, jolla on oltava kokonaisvaltainen näkemys 

potilaan tilanteesta. Omalääkärin on koordinoitava hoitoa. Potilas subjektina. Hoidon siirron on 

oltava saumatonta. Tiedon on siirryttävä, mitä hoitoa on annettu, mitä opastusta on annettu. 

Moni kompleksisoitunut potilas pyörii vain ESH:ssa (diabetes -> silmälääkäri, sydänlääkäri). 

Tiedon on siirryttävä myös ESH:n lääkärien kesken. 

Tarvitaan potilaskeskeinen moniammatillisen yhteistyön prosessimalli. 

Potilasjärjestelyt: Käytetään termiä kotihoito kotisairaanhoidon sijaan. Hoitaja järjestää 

kotihoidon. Hoitaja tekee lähetteen kotihoitoon (ei lääkäri). Kehitysehdotus: Kotiutus jatkuisi 

myös kotihoidossa. 

Peijas: Potilaan olisi hyvä olla pidempään ESH:ssa, minkä jälkeen kotiutus voitaisiin ehkä tehdä 

suoraan kotiin. Nyt on resurssipulan vuoksi kiire saada potilas pois ESH:sta, jolloin tulee turha 

lenkki Katriinaan jatkohoitoon. Vastakommentti: Ei tehdä jatkohoitolähetettä vain muutamaksi 

päiväksi, vaan on tehtävä suora kotiutus. 

Lääkärien hoitoyhteenveto ESH:ssa päätyy PSH:lle. 

Sairaanhoitajien välinen tiedonsiirto (tapauksena Peijas): Hoitaja tekee tulotilanteen 

kartoituksen, väliyhteenvedon ja hoitoyhteenvedon omaan järjestelmään, josta niiden tulisi 

siirtyä Navitakseen, mikäli potilaalta on saatu suostumus (suostumuksenhallinta). Hoitajien 

välinen tiedonsiirto on ongelma vain, jos paikalla ei ole potilasta, joka voisi antaa suostumuksen, 

mutta tiedot tarvitsisi. 

Erityistyöntekijöille ja hoitajille hoitotyön lähetteet eivät kulje sähköisesti. Paperinen 

hoitotyönlähete lähetetään Meilahdesta; Meilahdessa hoitajat eivät voi käyttää Mirandaa 

hoitotyönlähetteen antoon. Vantaalla ei ole hoitotyönlähetettä. 

Potilaat eivät tunne sairaanhoito-organisaatiota. He eivät osaa ajatella, että tieto ei siirry eri 

yksiköiden välillä. Potilaat voivat odottaa, että joku ottaa heihin yhteyttä. 

Ehdotus: Kun hoitotyön lähete tulee Navitakseen, sen pitäisi lähettää signaali (esim. sähköposti) 

terveyskeskukseen. Tämän signaalin jälkeen terveyskeskuksen sairaanhoitaja voisi ottaa yhteyttä 

potilaaseen. 

Navitas on sekä sairaanhoitajan että lääkärin käytössä ESH:ssa ja PSH:ssa. 

Hoitotyönyhteenvedot ja epikriisit välittyvät ok. Ongelmia on laboratoriotulosten näkymisessä. 

Ehdotus: Tikettijärjestelmä käyttöön myös sairaanhoidossa. Keikka suljettaisiin vasta, kun potilas 

on parantunut. Keikka olisi auki operaation, kontrollien ja mahdollisten oireiden ilmentymisajan. 

Mallinnuksessa kannattaa puhua pikemminkin ohjauksesta ja neuvonnasta kuin tiedon 

vastaanotosta. 

Jatkossa hoitojaksot ESH:ssa tulevat lyhenemään; painopiste siirtyy PSH:on, jossa siis annetaan 

enemmän opastusta. 

Tietovirtoihin mukaan potilasjärjestöt. Laki ei salli epikriisien luovutusta järjestöille. Potilas voi 

itse luovuttaa omat tietonsa. Potilaan on saatava tieto tukiorganisaatiosta. Kotiutuksen 

opastukseen / kansioon tarkistuslistalle mukaan potilasjärjestöjen materiaali. 

36 / 41



10 Liite B: Prosessikuvaukset ja kaaviot 

Kuva 2: Tietojärjestelmän tavoitetila 

37 / 41



Kuva 3: Terveydenhoidon perusprosessi 

38 / 41



Kuva 4: Erikoissairaanhoidon kotiutusprosessi 

39 / 41



Kuva 5: Terveydenhoidon perusprosessi 

40 / 41

Kuva 6: Erikoissairaanhoidon erityistyöntekijöiden rooli kotiuttamisessa 



41 / 41

Healthcare Business Processes - SoberIT

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?