Selkämeren muuttuva kalasto ja kalastus - Rauma

Merimetson suotuisan suojelun taso Suomessa lienee noin 2900 paria, joten kyse
ei ole lajin säilymisestä sinänsä. Oma lisänsä kannan säätelyyn tuo se, että
Selkämerellä neljä viidestä merimetsoista pesii suojelualueella (Asanti 2009).
Loppukesällä ja syksyllä isoja merimetsoparvia näkee myös kolonioiden
ulkopuolella (Kuva: Juha Hyvärinen).
Satojen merimetsojen kalastava parvi on spektaakkeli. Loppukesällä ja
alkusyksyllä niitä näkee kaukana kolonioiden ulkopuolellakin. Tutkimustulokset,
jotka osoittavat merimetson käyttävän valtaosin sellaista kalaa, jota joutaakin
poistaa, eivät ole kalastajia vakuuttaneet. Selkämeren ammattikalastajista yli 60
prosenttia pitää merimetsoja haitallisina. Linnut repivät sukeltaessaan ja kaloja
ottaessaan verkkoja ja vaurioittavat saalista. Merimetsojen arvellaan myös
karkottavan kaloja. Haittojen koetaan olevan kasvussa (Salmi ym. 2010).
Merimetsot muuttavat kalojen käyttäytymistä. Parvet tiivistyvät, eivätkä kalat liiku
enää niillä alueilla, joilta ne on totuttu kalastamaan.
Hämmentävää on, että tiedot merimetsokannan runsastumisen vaikutuksista
muissa maissa ovat varsin ristiriitaisia. Ruotsin Hjälmarenjärvellä on vahva
kuhakanta rinnan runsaslukuisen merimetsokannan kanssa. Pohjois-Amerikassa
taas kelta-ahvenkanta romahti nähtävästi merimetsojen runsastumisen myötä
(Fielder 2008).
Merimetsot syövät kalaa, jota on saatavilla, hakemalla ravintonsa 15 kilometrin
säteellä pesäpaikalta. Saaristomerellä on arvioitu merimetsojen aiheuttamaksi
Muuttuva Selkämeri, Juha Hyvärinen (2010)
47