Selkämeren muuttuva kalasto ja kalastus - Rauma

verrattuna 1-3 astetta vuoteen 2020 mennessä (Myrberg ym. 2006). Itämeren
veden pintalämpötilan keskiarvon arvioidaan nousevan 2000-luvulla 2-3 astetta
(Meier 2006).
Mallisimuloinnit eivät tue oletusta Pohjois-Atlantin lämpimän Golf-merivirran
heikkenemisestä. Virtauksen heikentyminen puolestaan viilentäisi Suomen
ilmastoa (Myrberg ym. 2006).
Lämpötilan nousu vaikuttaa ravintoketjun perustaan, primäärituotantoon. Voidaan
teoretisoida, että pelagiaalin bakteerituotanto vilkastuu levätuotantoa enemmän ja
tuotannon suhde muuttuu. Vuotuisessa ravinteiden kierossa keskeinen piilevien
kevätkukinta aikaistuu, heikkenee ja korvautuu panssarisiimalevillä,
Dinoflagellaateilla (Piiparinen 2008). Kasvavat kesälämpötilat suosivat sinileviä.
Jopa syystäyskierto voi vaarantua varsinaisella Itämerellä (BALTEX 2006).
Yleisolettamuksena on, että lämpötilan nousu lisää kalojen kasvua ja siten
kalantuotantoa. Erityisesti kalojen poikas- ja nuoruusvaiheet hyötyvät. Lämpimän
veden särkikalat hyötyvät ja kylmän veden lajit kuten lohikalat kärsivät.
Kalastajien arvostamista lajeista hyötyvät mm. kuha ja ahven. Haitta on
puolestaan selvempi pienillä sisävesillä kuin merialueella, mutta heijastuu
Satakunnan vähävetisten kutujokien liiallisen lämpenemisen kautta rannikollekin.
Toisaalta vaelluspoikastuotanto voi parantua poikasten kasvun nopeutuessa.
Levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla elävän kuhan osalta lämpötilan nousulla on
suuri merkitys. Lämpimänä kesänä poikaset kasvavat tavanomaista
kookkaammiksi ja ne selviävät paremmin ensimmäisen talvensa
koettelemuksista. Syntyy vahva vuosiluokka, joka näkyy saaliina myös
Selkämerellä.
Kalastuksen osalta huonoa on, että lämpenemisestä johtuen keskikesän
muutenkin huono kalastuskausi pitenee ja hellekesiin liittyvät sinilevät likaavat
vielä syksyllä verkkoja aiempaa pidempään.
Ilmaston myötä menetetään Itämeren arktiset piirteet, jotka vielä vallitsevat
Perämerellä. Tunnetuin on norpan ahdinko, mutta jäästä riippuvaisia on muitakin,
pienimpänä jään suolavesikanavien mikroskooppisten eliöiden ekosysteemi.
2.2. Ilmaston muutos vaikuttaa erityisesti talvikauden olosuhteisiin
BACC-raportin mukaan ilmaston lämpeneminen olisi seuraavan sadan vuoden
aikana suurinta juuri Selkämeren alueella, jossa muutos olisi talvikautena lopulta
jopa 4-6 ºC. Lineaarisena lämpötilan nousuna oltaisiin vuonna 2030 vasta 0,5-1
astetta nykyistä lämpimämmissä talvissa (Haapala 2008).
Lämpenemisessä konkreettisinta on jäätalven hupeneminen. Talvi 2007/2008 oli
ennätyksellisen leuto. Jäätä ei tullut. Rauman edustalla jäätä oli vain saariston
suojassa ja mannerrannoilla. Vuonna 2100 tällainen olisi keskivertojäätalvi,
kunnon jäätä olisi vain Perämerellä (Haapala ym. 2001). Selkämerellä
Muuttuva Selkämeri, Juha Hyvärinen (2010)
29