Emme ajatelleet, puskimme vain eteenpäin Musiikkiopisto edelleen ...
22.10.2014 • Views
Share Embed Flag

Emme ajatelleet, puskimme vain eteenpäin Musiikkiopisto edelleen ...

Emme ajatelleet, puskimme vain eteenpäin Musiikkiopisto edelleen ...

Emme ajatelleet, puskimme vain eteenpäin Musiikkiopisto edelleen ...

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
rauma.fi

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

START NOW

Rauman muusiikkiopiston 40-vuotisjuhlajulkaisu<br />

Metronomi<br />

Maaliskuu 2011<br />

Pentti Koivu:<br />

”<strong>Musiikkiopisto</strong> on yksi<br />

Rauman menestystarinoista”<br />

22<br />

Grundströmin<br />

sisarukset<br />

Isot edellä ja<br />

pienet perässä<br />

Pasi Eerikäinen:<br />

Satakieli, terrieri<br />

ja kotka<br />

34-35<br />

26-27<br />

1<br />

”<br />

<strong>Emme</strong> <strong>ajatelleet</strong>,<br />

<strong>puskimme</strong><br />

<strong>vain</strong> eteenpäin<br />

<strong>Musiikkiopisto</strong> <strong>edelleen</strong><br />

sydämen asiana

S I N U N K O T I S I V U S I<br />

MUSIIKKIKAUPAN LYÖMÄTTÖMÄT TARJOUKSET!<br />

Meiltä parhailla hinnoilla kaikki musiikkialan tuotteet!<br />

RP 201<br />

DIGIPIANO<br />

(1229,-)<br />

ILOA JA NAUTINTOA<br />

HARRASTAJALLE -<br />

AMMATTILAISELLE!<br />

PIANOT<br />

alk.<br />

www.musiikkimalmsten.fi<br />

AKUSTINEN<br />

KITARA<br />

299,-<br />

1.169,-<br />

99,-<br />

(129,-)<br />

NÄILLÄ SOITAT MUITA<br />

HÄIRITSEMÄTTÄ!<br />

UUTUUS KAIKILLA<br />

HERKUILLA!<br />

299,-<br />

(495,-)<br />

Kalatori, Rauma, puh. (02) 822 1050. Avoinna ark. 10–17, la 10–13<br />

SÄHKÖRUMPUSETTI<br />

108 rumpu- ja perkussiosoundia<br />

40+1 säestyskomppia<br />

2

Sisältö<br />

2 Pääkirjoitus<br />

3 Tervehdykset<br />

6-7 Aikajana<br />

1970 -luku Alkusoinnut<br />

8-9 Lind, Närvi ja Luntamo muistelevat<br />

10 Dir.mus. Åke-Eric Renqvist vuosista<br />

Rauman musiikkiopistossa<br />

Pieniä Sinfonietta-muistoja: Mira Ellmén<br />

11 Kapellimestari Hannu Lintu<br />

1980 -luku Kehittelyjakso<br />

12-13 <strong>Musiikkiopisto</strong>ssa on aina jotakin<br />

uutta, vanhaa ...<br />

14-15 Timo Koskinen on <strong>edelleen</strong> tulessa<br />

16-17 Lyseon lukion kamariorkesteria muistelevat<br />

Petri Vainiotalo ja Timo Katila<br />

18-19 Rytmiä arkistojen kätköistä...<br />

s. 11<br />

s. 16-17<br />

1990 -luku Lisäsoinnut<br />

20-21 Iris ja Tauno Saviauk ideoivat<br />

opettajien konsertit<br />

22 Pentti Koivu<br />

23 Taisto Heikkilä<br />

24 Timo Klemettinen<br />

25 Tilakierros<br />

26-27 Grundströmin sisarukset<br />

s. 24<br />

2000-luku Harmonia<br />

28 Muskarista musiikin maailmaan<br />

29 Rehtori Janne Haapanen<br />

30-31 Irene Vanamo: Piano pitänyt pintansa<br />

32-33 Marja Vatka muistelee<br />

34-35 Pasi Eerikäinen: Satakieli, terrieri ja kotka<br />

Tarleena Mäkelä ja Venla Katila:<br />

Maistiainen ammattiorkesterista<br />

Julkaisija: Rauman musiikkiopisto<br />

Toimitus: Kristina Haavisto ja Minna-Maria Pesonen<br />

Taitto: Päivi Salminen<br />

Kannen kuva: Lauri Linjama, kannen kuvassa Venla Katila ja Tarleena Mäkelä<br />

Painosmäärä: 21.000 kpl<br />

Painopaikka: WESTPOINT OY<br />

3

Tämän menestystarinan vaikutuksista<br />

nauttii tänään lähes 900 lasta<br />

ja nuorta perheineen, ja samalla<br />

osansa saavat muutkin raumalaiset<br />

ja ympäristökuntalaiset. Musiikkioppilaitoksen<br />

rooli ei ole vähäinen, sillä<br />

monien tutkimustulosten mukaan<br />

musiikin merkityksen on tunnustettu<br />

olevan tärkeä osa lasten ja nuorten<br />

kasvun kaverina, hyvinvoinnin edis-<br />

Neljään vuosikymmeneen<br />

mahtuu uskomaton määrä<br />

muistoja ja mietteitä, kokemuksia<br />

ja kosketuksia.<br />

Viime kuukausina olen sukeltanut<br />

pölyn- ja kopiospriintuoksuiseen<br />

arkistomaailmaan<br />

ja kokenut välähdyksiä<br />

menneisyydestä,<br />

jota kelpaa kerrata. Ensimmäiset<br />

musiikkiopiston<br />

syntyyn vaikuttaneet<br />

merkittävät asiat löytyvät<br />

jo 1950-60 –lukujen<br />

taitteesta Rauman Poikasoittokunnan<br />

ja Poikakuoron<br />

toiminnan alkamisesta<br />

sekä 1960-luvulla<br />

toimineesta sinfoniaorkesterista,<br />

jonka yhteydessä<br />

Gothóni-nimikin<br />

jo vilahtelee usein. Kaupungin<br />

musiikkilautakunta,<br />

kapellimestari Väinö<br />

Walldén sekä muut musiikinystävät<br />

ajoivat musiikkiopiston<br />

perustamisasiaa.<br />

Alkusoittoa oli myös<br />

kaupunginhallituksen päätös<br />

vuonna 1966 soitonopetuksen<br />

antamisesta<br />

kansalaisopistossa. <strong>Musiikkiopisto</strong>n<br />

perustamisasia<br />

oli saanut jo suuren kannatuksen<br />

Rauman seudulla: asiaa tutkivat<br />

toimikunnat ja lautakunnat, silti päätös<br />

jäi aina pöydälle. Onneksi eräät<br />

sinnikkäät äidit ryhtyivät tuumasta<br />

toimeen ja pienten ponnistelujen jälkeen<br />

piano-oppilaiden äitien kerho<br />

sai alkunsa syksyllä 1970.<br />

Vuosikymmenten saatossa vanhoista<br />

leikekirjoista löytyvät hyvin samat<br />

keskustelunaiheet kuin tänäänkin:<br />

resurssit, tuki ja tulevaisuus, raumalaisten<br />

musiikkitoimijoiden yhteistyö<br />

ja yhteisöllisyys, valtakunnan tasolla<br />

musiikkikasvatuksen tärkeys ja<br />

40Soivaa vuotta!<br />

yhteiskunnallinen merkitys. Onnistumisten,<br />

vaatimusten, keskustelun<br />

ja ihmettelyn ohella on menty aina<br />

eteenpäin; kehitys kehittyy, kun on<br />

intuitiota, intoa ja taitoa.<br />

täjänä ja onnellisen elämän<br />

perustana. Valtio tukee<br />

toimintaa vahvasti, ylläpitäjä<br />

huolehtii ja kantaa<br />

vastuuta osaltaan.<br />

Voimme iloita siitä, että niin<br />

musiikkiopiston synnyn ja<br />

kehityksen vuosien aikaan<br />

kuin tänäänkin, on aina liikekannalla<br />

riittävästi sinnikkäitä<br />

osaajia, ja tahtotilaa<br />

löytyy. Tällä kaikella on suuri<br />

merkitys, sillä 40 vuoden<br />

ajan upeiden ja ammattitaitoisten<br />

opettajien johdolla<br />

raumalaisia lapsia ja nuoria<br />

on kasvatettu hyvään musiikkisuhteeseen,<br />

ikuisiksi<br />

musiikin harrastajiksi ja<br />

kulttuurin kuluttajiksi, monia<br />

aina ammattilaisiksi asti.<br />

Rauman musiikkiopiston<br />

väki, opettajat ja oppilaat,<br />

sidosryhmäläiset, vaikuttajat<br />

ja yhteistyökumppanit,<br />

niin nykyiset kuin matkan<br />

varrella mukana kulkeneetkin:<br />

Te ansaitsette kaikki<br />

sydämelliset kiitokset, aplodit<br />

ja onnentoivotukset!<br />

Toivon kaikille lukijoille mielenkiintoista<br />

matkaa tämän juhlajulkaisun<br />

parissa, johon on kerätty <strong>vain</strong> pieniä<br />

palasia historiaa sekä kurkistuksia<br />

nykyisyyteen. Taide ja kulttuuri<br />

on elävää elämää, jokaiselle on tarjolla<br />

jotakin.<br />

Ottakaa vastaan osanne kulttuurihyvinvoinnista<br />

konserteissa ja tapahtumissa.<br />

Minna-Maria Pesonen, rehtori<br />

<br />

4

Kaupungin tervehdys<br />

Rauman kaupungille kulttuuripalvelut<br />

ovat tärkeä osa kaupungin peruspalveluita.<br />

Kaupunki haluaa jatkossakin<br />

monipuolisella kulttuuri- ja vapaaaikatarjonnallaan<br />

mahdollistaa asukkailleen<br />

ja täällä vieraileville miellyttäviä<br />

elämyksiä ja osallistumismahdollisuuksia.<br />

Tärkeä osa kaupungin kulttuuritoimen<br />

kehittymistä on sen eri<br />

alueilla tapahtuva koulutus ja opetus.<br />

Musiikki kuuluu osana raumalaiseen<br />

kulttuuriperintöön.<br />

Neljä vuosikymmentä jatkunut musiikin<br />

opetus on tuottanut Raumalle ja<br />

Rauman seudulle ison joukon musiikin<br />

taitajia ja harrastajia. Rauman musiikkiopiston<br />

opetus on varsin laajaa<br />

ja sen opetusohjelmaan kuuluu lukuisia<br />

eri soittimia. Opetusohjelmaan sisältyy<br />

myös opiskelu eri kokoonpa-<br />

noissa soittamiseen. Rauman musiikkiopiston<br />

arvokas työ ei rajoitu pelkästään<br />

musiikin opiskelijoiden opetukseen,<br />

vaan siinä samalla kehittyy<br />

myös raumalainen yleisö ja kulttuuri<br />

yleensä.<br />

<strong>Musiikkiopisto</strong>ssa opiskelee tänään<br />

vajaa 900 opiskelijaa ja viikkotuntien<br />

määrä on 500. Kaupungin vuoden<br />

2011 talousarviossa toimintakulut<br />

ovat 1,2 milj. euroa, johon kaupunki<br />

saa valtiolta valtionosuutta. Kaupunki<br />

tukee musiikkia myös avustamalla<br />

orkestereita, musiikin harrastajia ja eri<br />

tapahtumia.<br />

Rauman kaupunki onnittelee 40 vuotta<br />

täyttävää Rauman musiikkiopistoa<br />

ja kiittää musiikkiopiston henkilökuntaa<br />

pitkäaikaisesta ja osaavasta työs-<br />

tä raumalaisten nuorten ja kaikkien<br />

musiikin harrastajien hyväksi. Toivotan<br />

Rauman musiikkiopistolle menestystä<br />

tehtävässään. Rauman musiikkiopisto<br />

on merkittävä osa raumalaista<br />

kulttuuria ja elämänmenoa.<br />

Arno Miettinen<br />

kaupunginjohtaja<br />

40musiikin vuotta<br />

40 vuotta ansiokasta toimintaa musiikinopetuksessa,<br />

kulttuurikentän elävöittämisessä<br />

sekä Rauman nimen<br />

tunnetuksi tekemisessä musiikkipiireissä<br />

niin valtakunnallisesti kuin kansainvälisestikin<br />

ovat seikkoja, joista on<br />

syystä kiittää ja onnitella Rauman musiikkiopistoa.<br />

Rauma tunnetaan musiikkikaupunkina<br />

ja yksi keskeinen<br />

taustavoima tälle seikalle on ollut musiikkiopistomme<br />

opettajien antama<br />

laadukas musiikinopetus, jonka avulla<br />

Raumalta on noussut vuosien aikana<br />

useita musiikkitaivaan tähtiä.<br />

Rauman musiikkiopiston perustamisvuosi<br />

1970 sai minut tutustumaan lähemmin<br />

tuon vuoden musiikkitapahtumiin<br />

ja paljonhan tuona vuonna tapahtui<br />

sekä meillä että maailmalla. En-<br />

simmäinen Ruisrock pidettiin Turussa,<br />

The Beatles hajosi, Rolling Stones<br />

konsertoi Helsingin Olympiastadionilla,<br />

Kuhmon Kamarimusiikkifestivaalit<br />

järjestettiin ensimmäisen kerran<br />

ja Euroviisut voitti yllätys, yllätys –<br />

Irlanti. Tällaisena tapahtumien vuonna<br />

Rauman musiikkiopisto sai siis lähtölaukauksensa<br />

eikä huonossa seurassa<br />

olekaan.<br />

5<br />

Taiteen perusopetuksen musiikin laajaa<br />

oppimäärää antavan Rauman musiikkiopiston<br />

rooli kaupungissamme<br />

on keskeinen. Se tarjoaa hienon<br />

ja luovan harrastusmahdollisuuden<br />

sadoille Rauman seudun lapsille<br />

ja nuorille ja mahdollistaa opintoreitin<br />

aina ammattimuusikoksi asti,<br />

on yksi Rauman vetovoimatekijöistä<br />

sekä kulttuurikentän vilkastuttaja.<br />

Rauman musiikkiopiston 40-vuotinen<br />

maineikas taival ei kuitenkaan olisi ollut<br />

mahdollista ilman sen puolesta töitä<br />

tehneitä ja <strong>edelleen</strong> tekevää musiikkiopiston<br />

opettaja- ja henkilökuntaa,<br />

musiikkiopiston perustajaa ja nykyistä<br />

taustavaikuttajaa Rauman musiikkiopiston<br />

Kannatusyhdistys ry:tä,<br />

musiikkiopiston toimintaa tukeneita<br />

kaupungin luottamushenkilöitä sekä<br />

kaikkia muita taustavoimia. Näitä tahoja<br />

kiittämällä haluan täydestä sydämestäni<br />

onnitella 40-vuotiasta Rauman<br />

musiikkiopistoa.<br />

Soile Strander<br />

Kulttuuri- ja vapaa-aikajohtaja

Alkuvaiheita<br />

1949-<br />

1960<br />

-luku<br />

1<br />

9<br />

7<br />

0<br />

-luku<br />

Alkusoinnut<br />

Aikajana<br />

• Aktiivinen nuorten musiikkitoiminta ollut jo pitkään osa Raumaa: dir. mus. Pepe Jalonen kokosi vuonna 1949<br />

puhaltajia kokoon ja Rauman Poikasoittokunnan tarina alkoi. Vuonna 1955 dir. cant. Erkki Tallila puolestaan<br />

perusti Rauman Poikakuoron.<br />

• <strong>Musiikkiopisto</strong>n saamiseksi kaupunkiin työskenneltiin pitkään. Vuonna 1964 Rauman musiikkilautakunnan<br />

aloitteesta valittiin toimikunta selvittämään kunnallisen musiikkikoulun saamista kaupunkiin.<br />

Hanke oli kaupunginvaluustossa esillä vuosina 1964, 1965 ja 1966. Tarvittavaa rahoitusta ei löytynyt.<br />

• Vuosikymmenen toisen puoliskon aikana musiikin opetusta järjestettiin ja kehitettiin yhteistyössä<br />

kansalaisopiston kanssa.<br />

• Vuonna 1970 musiikkilautakunta palasi uudelleen musiikkiopiston perustamiskysymykseen.<br />

Hanketta valmisteltiin huolella ja jopa kansanedustaja Aulis Juvela kävi puhumassa hankkeen merkittävyyden<br />

puolesta. Puheet ja suunnitelmat eivät kuitenkaan johtaneet päätöksentekoon.<br />

• Äidit päättävät ryhtyä toimeen, sillä lapsille ei löytynyt pianonsoitonopettajia. Tapana oli ollut, että semnaarilaiset<br />

antoivat pianotunteja, mutta nyt tällaisia seminaarilaisia ei löytynytkään.<br />

• Rouva Pirkko Lind ja kapellimestari Väinö Walldén tapasivat 15.9.1970.<br />

Neuvottelu johti käytäntöön: Vuokrattiin piano, oppilaita ilmoittautui 28 ja opettajaksi<br />

löytyi musiikinopettaja Diana Järvinen Turusta.<br />

• Opetus alkoi syksyllä 1970. Tilat saatiin Pesosen talosta, Syväraumankatu 1.<br />

Ensimmäisenä vuonna oppilaita oli 32. Opetusta annettiin <strong>vain</strong> pianonsoitossa.<br />

• Aluksi taustaryhmä tunnettiin piano-oppilaiden äitien kerhona. Kerhon rinnalla toimi monia muita<br />

kaupunkilaisia. He mm. keräsivät rahaa pianon ostoa varten.<br />

• 4.12.1970 Rauman musiikkilautakunta päätti puoltaa piano-oppilaiden äitien anomusta<br />

hankkia piano lautakunnan omistukseen ja valvontaan.<br />

Rouva Pirkko Lind.<br />

• 18.4.1972 musiikkiopisto sai paremmat tilat Junamiehenkatu 8:sta.<br />

Tilat jaettiin Rauman puhallinorkesterin kanssa.<br />

• 18.10.1970 ryhmä soitto-oppilaiden vanhempia päätti perustaa tukiyhdistyksen toiminnan<br />

laajentamiseksi musiikkiopistomittoihin.<br />

• 1970-1975 opetusta annettiin pianon-, kitaran- ja viulunsoitossa.<br />

• 31.1.1971 taustayhdistys päätti järjestäytyä ja rekisteröityä Rauman <strong>Musiikkiopisto</strong>n<br />

Kannatusyhdistys ry:ksi.<br />

• Toiminta laajeni naapurikuntiin. Heti ensimmäisenä toimintavuonna 1971 oli<br />

yksi oppilas Kiukaisista.<br />

• 1.1.1972 palkattiin ensimmäinen kokopäiväinen toimihenkilö, Pirkko Lind.<br />

Sitä ennen työt tehtiin vapaaehtoisperiaatteella sekä osa-aikaisesti.<br />

• Vuonna 1972 musiikkiopistossa aloitettiin musiikkileikkikoulutoiminta.<br />

• Vuonna 1972 perustettiin Kiukaisiin ensimmäinen sivutoimipiste.<br />

• Vuonna 1973 opetusta annettiin myös Paneliassa.<br />

• Lukuvuonna 1972-1973 oppilaita oli 225.<br />

• Vuonna 1973 Pirkko Lind nimitettiin Rauman musiikkiopiston hallinnollisen johtajan toimeen.<br />

• Vuonna 1974 saatiin ensimmäiset oppilaat Kodisjoelta.<br />

• Vuonna 1975 liittyivät mukaan Pyhäranta ja Lappi.<br />

• Vuonna 1975 orkesteritoiminta vahvistui. Opetettajaksi saatiin Åke-Eric Renqvist Helsingistä.<br />

• Lukuvuonna 1976-1977 oppilaita otettiin myös klarinetin, trumpetin ja rumpujen soittoon.<br />

• Vuonna 1976 Rauman musiikkiopisto sai tilat Tammelan talosta<br />

Vanhasta Raumasta, Eteläpitkäkatu 17. Remontin takia muutto viivästyi, ja opetusta annettiin eri puolilla<br />

kaupunkia. Uusien toimitilojen vihkiäisiä vietettiin syksyllä 1977.<br />

• Vuonna 1977 kanttori-urkuri Heikki Pursimo nimitetiin<br />

musiikkiopiston päätoimiseksi musiikilliseksi johtajaksi.<br />

• Vuonna 1977 jaettiin ensimmäiset musiikkikoulun<br />

päättötodistukset. Todistuksen sai viisi oppilasta.<br />

• Vuonna 1978 pianonsoiton opetuksessa alettiin käyttää<br />

Suzuki-menetelmää.<br />

• 1970-luvun lopulla opetusohjelmaan tulivat myös laulu,<br />

huilu, sello ja harmonikka.<br />

6<br />

Heikki Pursimo.<br />

Kapellimestari Väinö<br />

Walldén.<br />

Opetusta Suzuki-menetelmällä<br />

opettaja Leena Laineen johdolla.

• Vuonna 1980 julistettiin haettavaksi rehtorin virka. Hakijoita oli kuusi. Virkaa ei täytetty vakinaisesti,<br />

vaan tehtävää jäi hoitamaan Heikki Pursimo. Pirkko Lind jäi pois toiminnanjohtajan tehtävästä.<br />

• 18.10.1980 perustettiin musiikkiopiston opettajayhdistys.<br />

• 1980-luvun alussa soitinvalikoima laajeni entisestään: kontrabasso, pasuuna,<br />

käyrätorvi, saksofoni, oboe, nokkahuilu, alttoviulu ja fagotti.<br />

• Vuonna 1982 perustettiin Rauma Sinfonietta.<br />

• Lukuvuonna 1984-1985 kaikki yleisimmät musiikkioppilaitosten soittimet olivat<br />

jo opetuksen piirissä.<br />

• Vuonna 1984 rehtoriksi valittiin laulajatar Sirpa Sipola. Hän oli ensimmäinen<br />

muodollisen pätevyyden omaava rehtori Rauman musiikkiopistossa.<br />

• 6.11.1984 perustettiin Rauman Nuorten Sinfonikkojen Tuki ry.<br />

• Raumanmeren kuoro perustettiin jo vuonna 1973. Kuoro siirtyi musiikkiopiston alaisuuteen, toimii nykyään<br />

nimellä Melodina ja tekee yhteistyötä Rauman lukion kanssa.<br />

• Vuonna 1984 perustettiin musiikkiopiston lapsikuoro, toimii<br />

nykyisin nimellä Minidina.<br />

• Vuonna 1987 perustettiin Lapsikuoron tuki ry eli Ramulan tuki ry<br />

tukemaan kuorolaisten toimintaa.<br />

• 14.8.1989 rehtorina aloitti Juha Tuomola. Sipola oli irtisanoutunut<br />

tehtävästä 10.7.1989 alkaen. Hän oli jättänyt työn jo 1.12.1988,<br />

ja Eira Sinervo sekä Marita Ikäheimonen hoitivat yhdessä<br />

vs. rehtorin tehtäviä.<br />

<strong>Musiikkiopisto</strong>n lapsikuoro Minidina.<br />

• Vuonna 1988 aloitettiin kevyen musiikin opetus, ja syntyivät bändit.<br />

• Vuonna 1988 Arto Mäkelä aloitti pianistien improvisoinnin ja vapaan<br />

säestyksen opetuksen.<br />

• Vuonna 1988 Tarvonsaaren koulun tilat,<br />

Lyseokatu 2, saatiin musiikkiopiston käyttöön. ön.<br />

• 1980-luvun lopulla perustettiin<br />

Junior Big Band. Kapellimestariksi saatiin<br />

Arto Mäkelä.<br />

Reijo ”Takku” Ylinen.<br />

• 1.1.1987 Rauman musiikkiopisto siirtyi varoineen ja<br />

henkilökuntineen Rauman kaupungin ylläpidettäväksi.<br />

• Vuonna 1989 vakinaisen valtion avustuksen piiriin.<br />

• Rauman <strong>Musiikkiopisto</strong>n Kannatusyhdistys ry jatkaa toimintaansa<br />

musiikkiopiston taustatukijana. Puheenjohtajana toimii Tuomo Grundström.<br />

1<br />

9 80<br />

-luku<br />

Kehittelyjakso<br />

• 1990-luvulla alkoivat säännölliset opettajien konsertit.<br />

• Juha Tuomola jätti rehtorin tehtävät vuonna 1992.<br />

Timo<br />

Katila.<br />

• Timo Katila toimi vs. ja vt. rehtorina vuodet 1992-1998.<br />

• <strong>Musiikkiopisto</strong> Ankkuripuistoon 1995.<br />

• Vuonna 1996 alkoi yhteistyö alkeisopetuksessa<br />

Rauman Poikasoittokunnan kanssa.<br />

• Timo Klemettinen tuli rehtoriksi vuonna 1998.<br />

Hän oli virkavapaalla 1.8.1999-31.7.2000.<br />

• Vuonna 2000 aloitettiin musiikin teorian opetus pop-jazzmusiikin painotuksella.<br />

• Rauman Poikakuoro musiikkiopiston alaisuuteen.<br />

• Vuonna 2000 Rauman Poikasoittokunta musiikkiopiston alaisuuteen.<br />

• Sivuopetuspiste Eurassa, opetusta puhaltimissa, pianossa ja muskarissa.<br />

Rauman Poikasoittokunta voittaa suomenmestaruudet vuosina 2007 ja 2009.<br />

Juha Tuomola<br />

14.10.1958<br />

22.1.1994<br />

1<br />

9<br />

9 0<br />

-luku<br />

Lisäsoinnut<br />

• Ilkka Niemi oli vs. rehtorina vuodet 1999-2000.<br />

• Rehtorina oli Janne Haapanen 2001-2005.<br />

• Timo Katila toimi vt. rehtorina 1.8.-30.11.2005.<br />

• Minna-Maria Pesonen aloitti rehtorina 1.12.2005.<br />

• Kari&Kakrut musiikkiopiston alaisuuteen v. 2008 ja<br />

v. 2009 Syviksen syke.<br />

7<br />

2000<br />

-luku<br />

Harmonia

Alkusoinnut (1970-luku)<br />

”<strong>Emme</strong> pohtineet,<br />

<strong>puskimme</strong> <strong>vain</strong><br />

eteenpäin<br />

”<br />

Pirkko Lindin ja Irma Närvin<br />

pioneerityö<br />

musiikkiopiston eteen<br />

-Isäni tunsi Rauman kaupungin soitto<br />

kunnan kapellimestari Väinö Walldénin,<br />

joten sovin tapaamisen, Lind selostaa.<br />

Walldén otti haasteen vastaan, ja<br />

niin teki moni muukin.<br />

-Meille rakentui vahva tukijoukko,<br />

lonkeroita oli joka puolelle. Esimerkiksi<br />

kaupunginjohtaja Oksanen neuvoi<br />

meitä ja kansanedustaja Kirsti<br />

Hollming auttoi valtionavun saamisessa.<br />

- <strong>Musiikkiopisto</strong>n hallituksen jäsenet<br />

antoivat tukensa puoluekannasta riippumatta,<br />

Närvi lisää.<br />

Musiikin opetus saatiin liikkeelle. Toimintaa<br />

pyöriteltiin vapaaehtoisvoimin<br />

siihen suuntaan, mihin polku avautui.<br />

Rahankeruu oli tauotta työn alla.<br />

-Irma sanoi, ettei olisi kehdannut<br />

pyytää rahaa eri tahoilta, mutta jostain<br />

rahat piti saada.<br />

-Mieheni totesi, että käytän hänenkin<br />

rahansa vapaaehtoistyössäni,<br />

Lind paljastaa.<br />

Irma Närvi miettii, että taloudenhoitaja<br />

Markku Sainio oli se henkilö,<br />

joka piti musiikkiopiston pystyssä.<br />

-Markku oli tarkka, ja sanoi ettei saa<br />

tehdä velkaa.<br />

Pirkko Lind teki myös toivioretkiä<br />

Helsinkiin. Hän yritti hankkia rahoitusta,<br />

kuulosteli muiden toimintamalleja<br />

sekä etsi opettajia. Kotona Raumalla<br />

hän ruokki ja tarjosi yösijan<br />

monille musiikkiopiston opettajille.<br />

Rauman <strong>Musiikkiopisto</strong>n Kannatusyhdistys ry:n hallitus 1970-luvun lopussa.<br />

Eturivi vas. Irma Närvi, Ilpo Hassinen, Pirkko Lind, Heikki Pursimo ja Anneli Kolehmainen.<br />

Takarivi vas. Aulis Juvela, Markku Sainio, Matti Elsilä, Jaakko Harmaala, Timo Sipilä ja Aaro Sario.<br />

-<strong>Musiikkiopisto</strong>n saaminen Raumalle<br />

oli valtavan työn takana, musiikkiopiston<br />

äitihahmo Pirkko Lind muistelee.<br />

-Pirkko oli meillä kylässä, ja pohdimme,<br />

mistä saisimme pianonsoitonopettajan<br />

lapsilleni, toinen äitihahmoista<br />

Irma Närvi puolestaan kertoo.<br />

Opettajapula johtui siitä, että opettajankoulutuslaitoksen<br />

opiskelijat eivät enää<br />

antaneet soittotunteja. Niinpä naisista<br />

tuli musiikkiopiston pioneereja:<br />

-Pirkko on valtavan idearikas. Yhdessä<br />

kehittelimme ideoita sellaisiksi, että<br />

niitä voitiin esittää eteenpäin, Irma<br />

Närvi pohtii.<br />

Rauman musiikkiopiston ylläpitämisestä<br />

ja kehittämisestä muodostui<br />

kaksikolle elämäntehtävä.<br />

-Se oli neljäs lapseni, Irma Närvi tiivistää.<br />

Pirkko Lind puolestaan tunnustaa:<br />

-Olen luonteeltani peloton. Vetosin<br />

joka suuntaan ja menin mukaan kaikkiin<br />

kulttuuriasioihin.<br />

-<strong>Emme</strong> pohtineet, <strong>puskimme</strong> <strong>vain</strong><br />

eteenpäin, Närvi muistelee.<br />

Arkailulle ei ollut sijaa<br />

8<br />

Irma Närvin kommentti<br />

<strong>Musiikkiopisto</strong> <strong>edelleen</strong><br />

sydämen asiana<br />

-Kun istun musiikkiopiston konserteissa<br />

ajattelen, että kyllä<br />

kannatti, Irma Närvi huokaisee ja<br />

lisää:<br />

-Kukaan ei voi sanoa, että musiikkiopisto<br />

olisi tarpeeton.<br />

Irma Närvi toteaa, etteivät he<br />

Pirkko Lindin kanssa alun alkaen<br />

osanneet aavistaa työn määrää:<br />

-Meille työ musiikkiopistossa oli<br />

tosi tärkeää, emmekä voineet<br />

luistaa, koska oli niin paljon oppilaita.<br />

-Olin töissä verotoimistossa.<br />

Olenkin ajatellut, että musiikkipistossa<br />

sain toteuttaa luovuuttani,<br />

mikä työssäni ei ollut mahdollista.<br />

Edelleen Irma Närvin kiinnostus<br />

jatkuu:<br />

-Koko ajan seuraan, mitä musiikkiopistossa<br />

tapahtuu.

Luntamo:<br />

Pianonsoitonopettajana musiikkiopistossa<br />

toiminut Olli Luntamo puuttuu<br />

puheeseen:<br />

-Tilat olivat pienet, oppilaat monentasoisia,<br />

koska mitään testejä ei ollut,<br />

mutta henki musiikkiopistossa oli<br />

hyvä.<br />

-Tähän idylliin meikäläinen saapasteli<br />

syksyllä 1973. Pirkko otti minut avosylin<br />

vastaan ja sanoi, että sinua on<br />

täällä jo odotettu.<br />

Luntamolla oli opettajan virka Karin<br />

koulussa. Virkavapauden loputtua<br />

hän päätti jäädä musiikkiopistoon.<br />

-Jouduin kyllä selittämään ratkaisuani.<br />

Luotimme siihen, että toiminta musiikkiopistossa<br />

jatkuu.<br />

-Rahapuolen kanssa ei ollut ongelmia,<br />

sillä kävimme soittamassa keikoilla.<br />

Luntamo kertoo, että opettajat järjes-<br />

tivät tunnit niin, että tauot voitiin pitää<br />

yhtä aikaa.<br />

-Tein voileivät tai pannukakkua, olimme<br />

kuin yhtä perhettä, Lind muistelee.<br />

Soittimia oli vähän ja nuoteistakin oli<br />

pulaa, mutta kekseliäisyyttä riitti. Lind<br />

”Luotimme<br />

jatkuvuuteen<br />

”<br />

ja Luntamo naureskelevat lautapianoja.<br />

-Lautaan oli maalattu pianon koskettimet.<br />

Niiden avulla lapset saattoivat<br />

harjoitella.<br />

-Tunnilla eräs oppilas sitten ihmetteli,<br />

että pianosta tulee äänikin.<br />

Olli Luntamon kurkistuksia<br />

”<br />

Arto Mäkelä ryntää kesken Olli<br />

Luntamon pianotuntia sisään:<br />

-Mitä mä teen, mun oppilas oksensi!<br />

Pirkko Lindiltä meni päivä pianon<br />

koskettimien puhdistamiseen, välineenä<br />

mm. hammasharja.<br />

Oppilas: Saatko tuosta jotain palkkaakin,<br />

kun istut tuolissasi ja lasket<br />

kahteen tai kolmeen?<br />

Mikä on yleisin sana soittotunnilla?<br />

-Raumalla se on eiko, yleisiä ovat<br />

myös noh, oho ja hupsis. Iän karttuessa<br />

tulkinta väkevöityy.<br />

Selittelyissä löytyy:<br />

-Meill´o ollu kokkei joka päivä.<br />

-Kyll se koton iha hyvi meni.<br />

Joskus ollaan poissa soittotunnilta:<br />

-Kanaalista nousi niin sakea sumu,<br />

etten löytänyt musiikkiopistoa!<br />

Kansainvälisyyttä musiikkiopistossa,<br />

mm. viulupedagogi Louis Rami-<br />

rez, Chilestä. Hänen oppitunniltaan<br />

kuului opettajanhuoneeseen:<br />

-Otta vähän ylös. Otta vähän alas.<br />

Jaa, se otta taas vähän ylös. Äh, ei<br />

minä viitti, minä ruppe kattoma ikkuna<br />

nainen!<br />

Hiljaista. Opettaja katsoi ikkunasta<br />

naisia, joita Eteläpitkäkadulla liikkui<br />

pilvin pimein.<br />

Leikkikoulussa tapahtunutta:<br />

-Mitä soittimia kuuluu viuluperheeseen?<br />

Vastaus: Vetokanuuna.<br />

-Mitä teet vappuna?<br />

-Menen katsomaan paratiisia<br />

(oik. Poikasoittokunnan paraatia)<br />

Piirrettiin kokonuotteja taululle. Joku<br />

hoksasi:<br />

-Nuotilla on nollapää.<br />

Eräs leikkikoululainen vaihtoi ryhmään,<br />

jossa ei ollut säestäjää. Äiti<br />

kysyi kotona, tuliko ikävä Ollia, johon<br />

lapsi vastasi:<br />

-No, se ei nyt ollut niin virallista.<br />

Joulun aikaan laulettiin laulua Oi,<br />

kuusipuu. Eräs oppilas innoissaan:<br />

-Minä tiedän, miten se jatkuu...ja<br />

lehmäs uskolliset.<br />

Joulupukki kysyy tamburinia<br />

osoittaen: Mikäs soitin tämä on?<br />

Vastaus: Hampuri<br />

Puhuttiin viulusta, jousesta, trokasta.<br />

Seuraavalla tunnilla opettaja<br />

kysyy, millä viulua soitetaan?<br />

Vastaus: Tuolla seipäällä!<br />

Leikkikoulussa oli laulun aiheena<br />

lehtipuu ja havupuu. Naapurin<br />

pihassa oli talviasuinen iso koivu.<br />

Ohjaaja pyysi lapset ikkunaan katsomaan<br />

puuta, joka on talvella kalju<br />

ja ilman lehtiä. Hän kysyi, mikä<br />

puu se on?<br />

Eräs poika: Se o sähkötolp!<br />

9

Dir.mus. Åke-Eric Renqvist<br />

vuosista Rauman<br />

musiikkiopistossa:<br />

”Ei se<br />

tuntunut<br />

työltä<br />

”<br />

Helsingin kaupunginorkesterin emeritus alttoviulisti Åke-Eric Renqvist on henkilö, johon kiteytyy<br />

Rauman musiikkiopiston orkesteritoiminnan alku. Orkesteri sai nimen Rauma Sinfonietta.<br />

Kapellimestarin musiikillinen valinta oli, että Rauma Sinfonietta keskittyi klassiseen musiikkiin.<br />

Renqvist ajoi parinkymmenen vuoden<br />

ajan joka viikonloppu Helsingistä Raumalle<br />

harjoituttamaan orkesteria. Mistä<br />

sellaiseen kulkemiseen voi ammentaa<br />

voiman?<br />

-Siitä sai itse niin paljon, kun näki, miten<br />

orkesteri kehittyi ja sille pystyi antamaan<br />

yhä vaativampia tehtäviä. Ei se<br />

tuntunut työltä, kapellimestari tiivistää.<br />

Sitoutumista Renqvist odotti myös<br />

soittajilta: joka lauantai ja sunnuntai pidettiin<br />

neljä tuntia kestävät harjoitukset.<br />

Lisäksi tulivat säännölliset konsertit.<br />

Renqvist oli jämptin opettajan<br />

maineessa, mutta hyvät musiikkipedagogiset<br />

otteet hänellä täytyi olla hallussa,<br />

sillä muuten ei aktiviisia orkesterisoittajia<br />

olisi ollut useita kymmeniä.<br />

Åke-Eric Renqvist jäi eläkkeelle altoviulistin<br />

virasta vuonna 1995 ja muutti vaimonsa<br />

kotimaahan Yhdysvaltoihin. Niinpä<br />

päättyi myös hänen uransa Rauman<br />

musiikkiopiston opettajana. Eläköitymisvuonnaan<br />

Renqvist sai Tasavallan presidentiltä<br />

Director Musices -arvonimen<br />

ansioistaan musiikkipedagogina.<br />

Rauma Sinfonietta kukoistuksensa huipulta<br />

johtajanaan Åke-Eric Renqvist.<br />

Mira Ellmén:<br />

Pieniä Sinfonietta-muistoja<br />

1980-luvulla Sinfonietta Rauma teki<br />

kesämatkan Tanskaan. Yksi matkan<br />

kohokohdista oli esiintyminen Legolandissa.<br />

Siinä vähän ihmeteltiin, kun<br />

porilaisen(!) koulun luokkaretkiryhmä<br />

tuli naureskellen katsomaan, että<br />

miltäs tämä esiintyjäporukka oikein<br />

näyttää. Syykin selvisi pikapuolin:<br />

Legolandin suureen ohjelmajulisteeseen<br />

oli päivän esiintyjäksi painettu<br />

”Ruma Sinfonietta, Rauma, Finland”!<br />

Toisella ulkomaanmatkalla saimme tutustua<br />

itäisen naapurimaan suurkaupunkiin,<br />

silloiseen Leningradiin. Palatsit<br />

ja kuulut maamerkit olivat hienoja,<br />

mutta parasta olivat monen mielestä<br />

hotellin valuuttakaupasta hankitut Levi´s<br />

501-farkut!<br />

10<br />

Muisti on ihmeellinen. Kuinka erilaisia<br />

asioita jää eri ikäryhmille mieleen<br />

jostakin tapahtumasta. Sinfonietassa<br />

hienointa oli tutustua erilaisiin<br />

klassisen musiikin teoksiin, joita<br />

sitten avustajien apuvoimin esitettiin<br />

konserteissa. Lähes joka viikonloppu<br />

harjoiteltiin lauantaisin kello<br />

13-17 ja sunnuntaisin kello 13-16.<br />

Tämä runsas harjoittelu on kasvattanut<br />

työskentelemään pitkäjänteisesti<br />

ja kärsivällisesti sekä opettanut orkesterisoittamisen<br />

tärkeitä perusasioita.

Kapellimestari Hannu Lintu:<br />

”Soittaminen<br />

on aina<br />

coolia<br />

”<br />

-Totta kai 6-vuotiasta piti ohjata musiikin<br />

pariin, kapellimestari Hannu Lintu<br />

tokaisee musiikillisen matkansa alkumetreistä<br />

ja muistelee:<br />

-Soittaminen oli välillä tervanjuontia<br />

ennen kuin tajusin, mitä musiikki on.<br />

Oivalluksen hän arvelee tulleen 8-9<br />

-vuotiaana.<br />

-9-vuotiaana tiesin, että minusta tulee<br />

ammattimuusikko.<br />

Perustaa ammattilaisuudelle loivat<br />

niin Rauman musiikkiopisto kuin musiikiluokka:<br />

-Soittavien kavereiden saaminen oli<br />

merkittävää.<br />

Hannu Linnun ensimmäinen soitin oli<br />

piano. Myöhemmin hän aloitti sellonsoiton<br />

sekä laulamisen Rauman Poikakuorossa.<br />

Nykyään kapellimestari-<br />

na eri puolilla maailmaa työskentelevä<br />

muusikko sanoo jättäneensä sellon<br />

vähemmälle.<br />

-Selloa on niin hankala raahata mukana,<br />

pianoa soitan yhä.<br />

Kotikaupunkiinsa Raumalle Hannu<br />

Lintu ehtii tänä päivänä <strong>vain</strong> piipahtamaan.<br />

Kotimaassa hän toimii Tampere<br />

fi lharmonian ylikapellimestarina<br />

sekä johtaa säännöllisesti tärkeimpiä<br />

orkestereita niin kotimaassa kuin ulkomailla.<br />

Musiikki on yleissivistystä.<br />

Rauman musiikkiopistosta arvostettu<br />

muusikko toteaa:<br />

-Se on hyvä, sellainen kuin pienen<br />

11<br />

paikkakunnan musiikkiopisto voi olla.<br />

-Muistan, kuinka vertailimme kavereiden<br />

kanssa kesäleireillä, millaisia musiikkiopistoja<br />

eri paikkakunnilla on, ja<br />

jo silloin ajattelin, että Raumalla on<br />

hyvä musiikkiopisto.<br />

Kun Hannu Linnulta kysyy, mikä hänen<br />

mielestään on musiikkiopiston<br />

tehtävä, hän tiivistää:<br />

-Modernilla tavalla opettaa historiallista<br />

traditiota. Musiikki on hyvää<br />

yleissivistystä.<br />

Nuoria soittajia hän kannustaa sillä,<br />

että saa paljon kavereita.<br />

- Soittaminen on aina coolia, vaikkei<br />

ammattimuusikoksi haluaisikaan. Ja<br />

ammattinakin musiikki on mukava.

Kehittelyjakso (1980-luku)<br />

<strong>Musiikkiopisto</strong>ssa on aina jotakin<br />

uutta, vanhaa ...<br />

Vuonna 1978 taloon tullut kitaransoitonopettaja Anne K. Saarenpää ja vuonna 2010<br />

tulleet Hanne Lund ja Anu Kärnä keskustelevat:<br />

Miten opetuksen käytännöt ovat muuttuneet<br />

vuosien aikana?<br />

Hyväksi soittajaksi tuleminen – mm. kitaransoiton opiskelu<br />

– on <strong>edelleen</strong> säännöllistä asteikkojen, harjoitusten<br />

ja kappaleiden treenaamista ja perus- ja musiikkiopistotason<br />

opetus ja tasosuoritukset ovat opiskelun perusta.<br />

Vapaan säestyksen opetus, musiikkiteknologia soitonopetuksen<br />

apuna, yhteistyö Satakunnan muiden musiikkioppilaitosten<br />

kanssa Satakunnan Kitarafestivaalin merkeissä<br />

(Pori, Huittinen, Kankaanpää, Rauma) sekä erilaiset<br />

projektit tarjoavat oppilaille nykyään valtavasti erilaisia<br />

taitoja ja uusia kiinnostuksen alueita. Kevätlukukauden<br />

2010 päätteeksi vierailimme kitaranrakentaja Kauko Liikasen<br />

kitarapajassa Helsingissä, jossa itse mestarirakentaja<br />

tutustutti meidät kitaran rakentamisen ”saloihin”.<br />

Miten oma työsi opettajana on muuttunut /<br />

kehittynyt?<br />

Ajattelen muutosprosessia eräänlaisena jatkumona. ”Miten<br />

oli ennen”, kaikki vanhat opetusmetodit, tavat, ovat<br />

ikään kuin pohja, jonka päälle vuosien mittaan kertyy uutta;<br />

jotain suodattuu pois, tietyt käytännöt vahvistuvat.<br />

Tärkeää on myös oma muutos/kehitys. En olisi voinut kuvitellakaan<br />

vuonna 1978 aloittaessani kitaransoiton opettamisen<br />

Rauman <strong>Musiikkiopisto</strong>ssa, että vuonna 2010 kitaran<br />

lisäksi kannan mukanani TIETOKONETTA.<br />

Hienoimmat hetket ja elämykset tähän<br />

mennessä työssäsi?<br />

sia jatkunut soiton ja musiikin perusteiden (teoria-aineiden)<br />

opiskelu vihdoin palkitaan päättötodistuksella. Siinä<br />

tuntee myös opettaja ansaittua ylpeyttä yhteisestä uurastuksesta.<br />

Ei pelkästään suorituspainotteisuus vaan yhtä palkitsevaa<br />

opettajalle on nähdä jo orastavan musiikin ja soittoharrastuksen<br />

vähitellen muuttuvan tärkeäksi osaksi nuoren elämää.<br />

” Ajan hengen” muutosten heijastuminen<br />

musiikkiopistotyöhön?<br />

Ja mitä odotat tulevaisuudelta?<br />

Kyllähän meillä opettajilla ja kasvattajilla on haastetta yllin<br />

kyllin saada viriketulvassa, hektisessä hetkessä, elävät<br />

nykyajan nuoret kiinnostumaan pitkäjänteisestä työskentelystä,<br />

mitä juuri soitonharjoittelu vaatii. Ehkä yksi apukeino<br />

ja mielenkiinnon lisääjä on tarjota perinteisen musiikinopetuksen<br />

rinnalla digitaaliteknologian ja tietoverkon<br />

musiikkikasvatukselle tarjoamia mahdollisuuksia.<br />

Näen tulevaisuuden musiikkiopiston kulttuuri- ja vapaaajan<br />

kentässä entistä monipuolisempana taidelaitoksena,<br />

jossa musiikin teknologiaa käytetään opetuksen apuna ja<br />

etäopetus, verkkoyhteisöllisyys ovat perinteisen klassisen<br />

opetuksen rinnalla.<br />

Niitä on pitkän yli 30 vuotta jatkuneen työurani aikani niin<br />

paljon, ettei palstatila riittäisi niiden luettelemiseen. Siispä<br />

valitsen yhden minulle tärkeän musiikkialueen – fl amencomusiikin<br />

– jonka ihmeelliseen ”rasgeadojen” maailmaan<br />

olen saanut johdattaa oppilaani. He ovat päässeet säestämään<br />

fl amencotanssijoita. Myös fl amencolaulun säestystä<br />

olemme harjoitelleet videoiden kautta espanjalaisten<br />

fl amenco-taiteilijoiden kanssa.<br />

Suuri elämys ja tärkeä pedagoginen opetushetki muutama<br />

vuosi sitten minulle ja kahdelle oppilaalleni oli, kun he<br />

saivat soittaa säveltäjä Kai Niemisen Nattens akvareller<br />

-teoksen säveltäjälle itselleen saaden palautetta.<br />

Tietysti aina iloa opettajalle tuottaa oppilaiden onnistuminen<br />

oppilasilloissa ja konserteissa. Tai kun sinnikäs vuo-<br />

12<br />

Anne K. Saarenpää oppilaansa Onni Kaarlen kanssa flamencotunnelmissa<br />

Lönnströmin taidemuseossa v. 2007.

Kysynkin teiltä Hanne ja Anu<br />

-olette nuoria, vielä uranne<br />

alussa olevia soitonopettajia<br />

-visioita 30 vuoden päähän?<br />

Hanne<br />

HANNE:<br />

No, en ehkä niin kovin nuori enkä<br />

ihan urani alussakaan, mutta toki paljon<br />

matkaa on vielä kuljettavana ennen<br />

kuin olen samassa pisteessä kuin sinä<br />

Anne. Vastauksesi olivat todella viisaita<br />

ja voin <strong>vain</strong> nyökytellä, että juuri näin<br />

minäkin asiat näkisin.<br />

Tässä opetustyötä tehdessäni olen alkanut<br />

ajatella sitä, kuinka tärkeää on<br />

siirtää monivuosisataista perinnettä<br />

eteenpäin lapsille ja nuorille.<br />

Ympärillämme on monenlaisia musiikkityylejä ja opimme<br />

koko ajan uutta myös muista musiikkikulttuureista kuin<br />

omastamme. Mutta näin viulistina arvostan <strong>edelleen</strong> länsimaisen<br />

taidemusiikin merkitystä musiikillisen kasvatuksen<br />

perustana, jota täydentävät kansanmusiikki, pop ja<br />

jazz sekä monet maailman musiikkityylit. Itse opiskelen<br />

parhaillaan barokkiviulun soittoa, jolloin teen aikamatkaa<br />

1600-1700 -lukujen musiikkiin ja viulunsoittotyyliin. Barokkimusiikissa<br />

on paljon yhtymäkohtia kansanmusiikkiin<br />

sekä improvisaatioon, josta olen kovin innoissani.<br />

On hienoa, että olemme saaneet nopean tiedonhankintaväylän<br />

eli internetin käyttöömme. Sitä kautta löydämme<br />

tietoa säveltäjistä ja kappaleista, joita soitamme. Voimme<br />

myös kuunnella muiden esityksiä opeteltavista teoksista.<br />

Ennen oli <strong>vain</strong> kirjastot ja levykaupat sekä elävän musiikin<br />

konsertit. Itse asiassa tästä musiikin kuuntelusta olisin<br />

hiukan huolissani.<br />

Perheissä ei enää ole tapana kuunnella klassista musiikkia<br />

eikä käydä konserteissa. Esimerkin saaminen olisi kuitenkin<br />

erittäin tärkeää, jos lapsen halutaan edistyvän musiikkiopinnoissaan.<br />

Ei riitä, että opettaja näyttää. Viulun<br />

soitossa kauniin äänen tuottaminen edellyttää mallin saamista<br />

ja sama pätee vibraton tuottamiseen, mikä on olennainen<br />

osa persoonallista viulunsoittoa.<br />

Tulevaisuudelta toivoisin oppivani paljon uutta ja voivani<br />

omalta osaltani pitää yllä viulunsoiton hienoa perinnettä.<br />

Viulu on haasteellinen, mutta ihana<br />

instrumentti, jolla voi soittaa monenlaista<br />

musiikkia!<br />

ANU:<br />

Synnyin noin kolmekymmentä vuotta<br />

sitten. - Jos mietitään että yhteiskunnan<br />

ja teknologian kehitys jatkuu samaa<br />

vauhtia <strong>edelleen</strong>, niin kukaan ei voi arvata<br />

mikä meitä odottaa toisen mokoman<br />

jälkeen. Kehitys tuo aina tullessaan<br />

uusia ja ihmeellisiä asioita, jotka voivat<br />

ihastuttaa ja vihastuttaa niiden kanssa<br />

työskenteleviä ihmisiä.<br />

Mihin tahansa suuntaan kehitys meneekin,<br />

toivon että saan vielä tulevaisuudessakin<br />

opettaa oppilaitani henkilökohtaisesti,<br />

jokaisen omat tarpeet huomioon<br />

ottaen. Pidän tärkeänä myös omaa oppimistani ja<br />

aktiivisuuttani musiikkirintamalla. Tällä hetkellä lähellä sydäntäni<br />

on big band -musiikki ja sen soittaminen. Koen<br />

saavani omasta soittamisestani uusia virikkeitä ja ideoita<br />

opettamiseen. Toivottavasti saan jatkaa vastaavaan toimintaa<br />

<strong>edelleen</strong>kin.<br />

Anne on mielestäni erinomainen esimerkki pitkän työuran<br />

tehneestä persoonasta, joka <strong>edelleen</strong> on innostava<br />

ja ajan hermolla oleva opettaja. Kollegana voisin kuvitella,<br />

että juuri sellainen haluaisin itsekin olla kolmenkymmenen<br />

vuoden päästä.<br />

Anu<br />

Nordea Pankki Suomi Oyj<br />

Mieti, mitkä ovat sinun<br />

säästämisen tavoitteesi<br />

Kun keskität raha-asiasi meille, saat henkilökohtaisen<br />

pankkineuvojan. Tämä on yksi monista eduista, jonka<br />

tarjoamme A<strong>vain</strong>asiakkaillemme.<br />

Soita 0200 3000 (pvm/mpm) ma–pe 8–20 ja varaa<br />

aika säästämisen suunnitelmasi laatimiseen.<br />

Valtakatu 1<br />

Rauma<br />

Hyvinvointia<br />

ydinsähköllä<br />

nordea.fi<br />

Teemme sen mahdolliseksi<br />

TVO – ydinvoima-alan edelläkävijä<br />

13

Timo Koskinen on <strong>edelleen</strong> tulessa:<br />

-Lyömäsoitinten soitonopetus<br />

lähti olemattomasta,<br />

mutta koko ajan<br />

suosio on ollut vahva,<br />

eikä hiipumista ole näkyvissä,<br />

soitonopettaja<br />

Timo Koskinen aloittaa.<br />

Hänellä on ollut aitiopaikka,<br />

sillä mies on Suomen musiikkiopistoissa<br />

ensimmäisiä ellei<br />

ihan ensimmäinen viran<br />

saanut lyömasoitinten soitonopettaja.<br />

-Opiskelin vielä, kun aloitin<br />

opettamisen. Taisin tuoda<br />

oman rumpusettini, ja tunnit<br />

pidettiin Vanhassa Raumassa<br />

yhdessä huoneessa erään<br />

mummon seinän takana.<br />

Sieltä tie vei useamman paikan<br />

kautta Ankkurin kiinteistöön:<br />

-Nykyään luokkani on loistava.<br />

Tosin en meinaa mahtua kaikkien<br />

soittokamojen joukkoon.<br />

Rumpusettien lisäksi tilassa<br />

on mm. patarumpuja, 2 marimbaa,<br />

vibrafoni, bongot ja congat.<br />

Opettajasta valmentajaksi<br />

-Lyömäsoitinopettajan tehtävä on ollut<br />

mahtava, sillä lyömäsoittimet ovat<br />

aina olleet minulle sydämen asia, johon<br />

minulla on ollut palo.<br />

Aluksi Koskisella oli oppilaita ehkä viisi,<br />

nykyään kolmisenkymmentä.<br />

-Enemmän tulijoita olisi kuin voimme<br />

musiikkiopistoon ottaa, en yksinkertaisesti<br />

pysty opettamaan useampia<br />

oppilaita.<br />

-Olen <strong>edelleen</strong> myös muusikko, ja pidän<br />

sitä tärkeänä opettamisen kannalta.<br />

Koskisen oppilaista on kasvanut<br />

myös aika joukko ammattilaisia, esimerkiksi<br />

Hannes Pirilä, Rami Nurme<br />

ja Aleksi Kaunisvirta.<br />

-On tosi hienoa kun näkee, että op-<br />

pilas onnistuu ja pääsee eteenpäin.<br />

Olen innostunut yhtä lailla oppilaitteni<br />

esiintymisistä ja onnistumisista kuin<br />

omistani.<br />

Koskinen kuvailee, että hänen roolinsa<br />

muuttuu opettajasta valmentajaksi,<br />

kun oppilas etenee taidoissaan.<br />

14<br />

-Pienemmälle oppilaalle pitää<br />

tietysti sanoa, neuvoa ja<br />

opettaa.<br />

-Monelle lapselle on aluksi<br />

shokki, kun hän on tullut rumputunnille<br />

ja yht´äkkiä soittaakin<br />

patarumpua tai marimbaa,<br />

mutta yleensä eri lyömäsoitinten<br />

soittaminen kääntyy<br />

mielekkääksi.<br />

Timo Koskisen oppilaista suurin<br />

osa on poikia, tyttöjä on<br />

<strong>vain</strong> muutamia.<br />

-Nykyään on ihan loistavia<br />

tyttölyömäsoittajia, Koskinen<br />

hehkuttaa.<br />

Taiteen henki käytävillä<br />

Timo Koskinen muistelee,<br />

että alkuaikoina musiikkiopisto<br />

oli ihanan kotikutoinen.<br />

-Kaupungin organisaatioon<br />

liittyminen toi mielestäni mukanaan<br />

laitosmaisuutta.<br />

Lyömäsoitinten soitonopettaja<br />

tiivistää musiikkiopiston<br />

toiminnan runolliseen muotoon:<br />

käytävillä leijuu taiteen henki.<br />

-Omalta osaltani haluan tehdä lyömäsoittimia<br />

yhä enemmän tunnetummaksi<br />

suurelle yleisölle.<br />

-Haaveenani on, että tulevaisuudessa<br />

musiikkiopistossa olisi entistä<br />

enemmän lyömäsoitinyhtyeitä.

”Lyömäsoittimet<br />

ovat aina olleet<br />

sydämen asia<br />

”<br />

Hienointa on se, että on saanut harrastuksesta ammatin.<br />

15

Kamariorkesteria muisteleva<br />

Petri Vainiotalo:<br />

”Ruokki<br />

rakkautta<br />

musiikkiin<br />

”<br />

Kuva viime kesän<br />

(2010) tapaamiselta.<br />

Vasemmalta:<br />

Marko Jantunen,<br />

Nina Kangas<br />

(os. Martikainen),<br />

Timo Katila,<br />

Johanna Niskanen<br />

(os. Liimatainen),<br />

Kati Jakobsson<br />

(os. Hakola),<br />

Katri Iivonen<br />

(os. Sipilä),<br />

Hanna Flatichler<br />

(os. Aalto),<br />

Taneli Harmaala,<br />

Markus Maskuniitty<br />

ja Petri Vainiotalo.<br />

Musiikkia jo pikkupojasta<br />

saakka harrastaneet Petri<br />

Vainiotalo ja Hannu Lintu perustivat<br />

Rauman Lyseon lukiossa<br />

musiikkikerhon. Se toimi<br />

oppilaskunnan alaosastona.<br />

– Oppilaskunnalla oli varoja, ja me järjestimme<br />

konsertin, Petri Vainiotalo<br />

kertoo.<br />

Niinpä syntyi Lyseon lukion Kamariorkesteri,<br />

jolle Timo Katilalta pyydettiin<br />

soitettavaa.<br />

– Minulle oli avartava kokemus tajuta,<br />

että nykysäveltäjät elävät ja kulkevat<br />

keskuudessamme ja että he tekevät<br />

musiikkia, jota voimme soittaa. Olimme<br />

kuin aallonharjalla, Vainiotalo kuvailee.<br />

Lyseon lukion Kamariorkesterin soittajille<br />

oli tyypillistä, että soittoharrastusta<br />

oli päivittäin.<br />

– Muistaakseni saimme ruotsin tuntien<br />

aikana harjoitella kamariorkesterin<br />

kanssa.<br />

Koulun jälkeen käytiin musiikkiopistossa<br />

sekä soittimesta riippuen Rauman<br />

Puhallinorkesterissa, Poikasoittokunnassa<br />

sekä viikonloppuisin Rauma<br />

Sinfoniettan harjoituksissa.<br />

– Rauma Sinfoniettassa meillä oli solisteja<br />

ja avustajia. Samalla saimme<br />

tutustua maan nuoreen, innostuneeseen<br />

muusikkopolveen.<br />

– Tuo aika oli hyvin merkittävää ja<br />

kantoi hedelmää.<br />

Useista soittajista, kuten Petri Vainiotalosta,<br />

Hannu Linnusta, Markus<br />

16<br />

Maskuniitystä ja Taneli Harmaalasta<br />

tuli ammattilaisia.<br />

– Näen tärkeänä sen, että koko musiikkisysteemi<br />

joka meillä oli, ruokki<br />

rakkautta musiikkiin.<br />

Vainiotalo sanookin, että pitää tärkeänä<br />

musiikkikipinän ruokkimista.<br />

Vinkkeinä nykyisille musiikkiopistolaisille<br />

hän sanoo:<br />

– Kannattaa kuunnella musiikkia, pitää<br />

ottaa aikaa ja rauhoittua musiikin<br />

ääreen.<br />

– Myös musiikin teorian opiskelun<br />

näen tärkeänä. Suosittelen käymään<br />

säännöllisesti tunneilla ja tekemään<br />

harjoitukset. Se helpottaa musiikin<br />

tekemistä ja siitä on paljon apua, kun<br />

soittoharrastuksessa menee eteenpäin.

Timo Katila Lyseon<br />

lukion Kamariorkesterista:<br />

Aloittaessani 1980-luvun alussa<br />

Rauman musiikkiopistossa,<br />

musiikinopetus Raumalla oli<br />

varsin hajautunutta. <strong>Musiikkiopisto</strong>n<br />

lisäksi tavoitteellista<br />

musiikkikasvatusta annettiin<br />

ainakin Poikakuorossa ja<br />

Poikasoittokunnassa. Lisäksi<br />

moni nuori raumalainen kävi<br />

tuolloin soittotunneilla kotikaupunkinsa<br />

ulkopuolella<br />

Turussa, Tampereella tai<br />

Helsingissä. <strong>Musiikkiopisto</strong> ei<br />

vielä silloin ollut paikka, missä<br />

nämä musiikkia harrastavat,<br />

mutta eri piireistä tulleet<br />

nuoret kohtasivat toisensa,<br />

vaan sellainen oli itse asiassa<br />

siihen aikaan musiikkiluokat.<br />

Niinpä Lyseon lukion musiikkkiluokille<br />

oli keräytynyt noin kymmenen<br />

hengen innokas musikanttiryhmä,<br />

jolle ei riittänytkään se musisointi,<br />

mitä omissa porukoissa tehtiin, vaan<br />

he halusivat vielä soittaa keskenään,<br />

omalla ajallaan.<br />

Tälle kokoonpanolle piti löytää myös<br />

musiikkia. Olin heistä kahden opettaja<br />

musiikkiopistossa, ja erään kerran<br />

he kysyivät minulta, voisinko katsoa<br />

heille jotain soitettavaa. Lupasin<br />

katsoa ja siitä alkoi muutaman vuoden<br />

erittäin antoisa yhteistyö soittajiston<br />

kanssa, joka sitten nimettiin<br />

Lyseon lukion Kamariorkesteriksi.<br />

Orkesterin kokoonpano vaihteli vähän<br />

vuosittain, mutta ydinjoukko pysyi<br />

suunnilleen samana.<br />

Nuorelle aloittelevalle opettajalle ei<br />

voi kuvitella parempaa alkua kuin<br />

saada tehdä työtä tällaisen joukon<br />

kanssa! Heidän suhteensa musiikkiin<br />

oli osalla suorastaan intohimoinen,<br />

taitoakin löytyi jo, ja kaikkiin<br />

projekteihin oltiin valmiita. Tuloksiakin<br />

syntyi: nuorten taidetapahtumasta<br />

Lahdesta tuotiin Raumalle ensimmäinen<br />

palkinto. Esiintymisiä oli lu-<br />

”<br />

Nuoren<br />

opettajan<br />

unelmaorkesteri<br />

”<br />

kuisissa koulun tilaisuuksissa, mutta<br />

myös muualle päästiin musisoimaan.<br />

Myöhemmän kokemuksen valossa<br />

aika näiden nuorten parissa antoi<br />

musiikinopettajan työstä ehkä hieman<br />

liiankin valoisan kuvan. Myös<br />

muita sävyjä on matkan varrella löytynyt,<br />

mutta pitkäksi aikaa siitä sai<br />

voimaa ja uskoa musiikin merkitykseen.<br />

Ehkä muistumana heidän<br />

kanssaan vietetystä ajasta, parhaat<br />

hetket työssä ovat <strong>edelleen</strong>kin silloin,<br />

kun oppilaat tulevat sanomaan,<br />

että me haluaisimme soittaa jotakin<br />

yhdessä, mistä saisimme soitettavaa.<br />

Neljästä ryhmän jäsenestä tuli sittemmin<br />

ammattimuusikko, moni jatkoi<br />

musiikin aktiivista opiskelua vielä<br />

koulun jälkeenkin, mutta jokaiselle<br />

musiikki on <strong>edelleen</strong>kin tärkeä osa<br />

elämää...<br />

Timo Katila<br />

Katri Sipilän lakkiaisista.<br />

Marla Sirkka, Nina Martikainen,<br />

Hannu Lintu, Petri Vainiotalo,<br />

Johanna Liimatainen,<br />

Taneli Harmaala, Katri<br />

Sipilä, Kati Hakola, Timo<br />

Katila, Markus Maskuniitty<br />

ja Hanna Aalto.<br />

17

Rytmiä arkistojen<br />

kätköistä...<br />

Rytmimusiikki tuli jäädäkseen Rauman musiikkiopistoon<br />

vuonna 1988 rehtori Juha Tuomolan aloitteesta. Seuraavien<br />

vuosien aikana opetusta sekä muuta taustatukea antoivat<br />

Arto ”Arppi” Mäkelä, Timo Katila, Timo ”Tipi” Koskinen,<br />

Juha ”Elmeri” Ellmén, Reijo ”Takku” Ylinen, Olli Heinilä, Ari<br />

Polojärvi…<br />

Kevyen musiikin<br />

kesäkurssilta<br />

vuonna<br />

1991.<br />

Junior Big Band<br />

vuonna 1992.<br />

Arto ”Arppi”<br />

Mäkelällä menee<br />

lujaa...<br />

Kisa- ja katselmusmenestystä tuli heti alkuajoista lähtien: monet bändit voittivat lukuisia<br />

nuorison taidetapahtumia edeten aina valtakunnan tasolle asti…<br />

Rauma Junior Big Band, Takku<br />

Ylisen johdolla, menestyi mestariksi<br />

asti Imatra Big Band –festivaaleilla…Suuria<br />

nimiä on tehnyt<br />

musiikkia raumalaisten kanssa:<br />

mm. Petri Juutilainen ja Jukka<br />

Perko. Vuonna 2008 BB juhlisti<br />

15-vuotista taivaltaan…<br />

Rytmipojat ´91<br />

ja Kristiina<br />

Junior Big Band ja kapellimestarinsa Reijo ”Takku” Ylinen vuonna 2000.<br />

Saksofonisti Jukka Perko ja Kanal Big Band vuonna 1996.<br />

18

Pop&Jazz –happening (2000-lu-<br />

vulla Kevyesti Kohti Kesää) on rytmittänyt<br />

Rauma-päivän tienoota jo yli 20 vuoden ajan: Rytmin Juhlaa<br />

20 vuotta! –konsertti pidettiin Suomen musiikkioppilaitosten<br />

kevätpäivien yhteydessä Rauma-salissa, ja mukana oli myös<br />

jo 1990-luvulla yhteistyössä ollut Pepe Ahlqvist…<br />

Wow 8 vuonna 1996.<br />

Hieno valtakunnallinen menestys saatiin vuonna 2007, kun Suomen musiikkioppilaitosten<br />

liiton rytmimusiikin teemavuoden bändikatselmuksessa Helsingissä vuoden<br />

bändiksi nimettiin Relaxtrio ja kunniamaininnan sai Taaperovaunu-bändi…<br />

Pepe Ahlqvist.<br />

Relaxtrio.<br />

Taaperovaunu.<br />

A4<br />

Tänään rytmimusiikin opetuksen opettajiin<br />

kuuluvat Arpin, Takun, Tipin ja Elmerin lisäksi<br />

Jouni Hokkanen ja Rauli Viitala. Myös<br />

opettajat pitävät tiukasta rytmistä kiinni<br />

opetuksen ohella...<br />

Kumo ”kummallisen musiikin orkesteri” :Timo Katila (vas.),<br />

Timo Koskinen, Juha Ellmen ja Vesa Mikkola. Kuvan ulkopuolelle<br />

on jäänyt Tauno Saviauk huiluineen,<br />

pikkukuvassa Reijo ”Takku” Ylinen.<br />

Lehtileike 20.2.1994.<br />

Onnittelut<br />

40-vuotiaalle!<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

www.frescoravintolat.fi<br />

Hyvää raumalaista<br />

ruokaa!<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

<br />

www.messin.fi<br />

19

Kehittelyjakso (1990-luku)<br />

Iris ja Tauno Saviauk<br />

ideoivat opettajien konsertit<br />

”Soittamisen halu<br />

oli<br />

niin iso<br />

”<br />

Iris Saviauk.<br />

Tauno Saviauk.<br />

Saviaukit tulivat Rauman musiikkiopiston<br />

opettajiksi Viron<br />

valtion sinfoniaorkesterista<br />

loppukesällä 1990. Siitä saakka<br />

pariskunta on rikastuttanut<br />

Rauman musiikkielämää soitonopettajina<br />

ja muusikkoina.<br />

-Tulimme aktiivimusiikkielämästä, ja<br />

soittamisen halu oli niin iso, että tuntui<br />

luontevalta aloittaa Raumalla opettajien<br />

konsertit, Iris selostaa.<br />

-Meidät otettiin hyvin ja iloisesti vastaan,<br />

kun tulimme Raumalle. Ja niin<br />

otettiin opettajien konsertitkin.<br />

Ensimmäinen opettajien konsertti pidettiin<br />

syyskuussa 1991, mutta sittemmin<br />

ajankohdaksi vakiintui helmikuu.<br />

Poselli koettiin hyväksi paikaksi,<br />

mutta pidettiin konsertteja Tarvonsaaren<br />

koulussakin. Iris kertoo, että<br />

ihan joka vuosi konsertteja ei ole järjestetty,<br />

mutta <strong>edelleen</strong> innostus jatkuu.<br />

-Konserttien kokoaminen on ollut<br />

mieluinen tehtävä, sillä ohjelmasta ei<br />

ole ollut pulaa, Iris kertoo ja innostuu:<br />

-Opettajat esiintyvät mielellään, ja it-<br />

20<br />

sekin olen saanut soittaa näissä konserteissa<br />

vaikka mitä.<br />

Oppilaiden vähyys<br />

konserteissa vieras piirre<br />

-Myös yleisöä on opettajien konserteissa<br />

ollut aina hyvin liikkeellä, Iris<br />

iloitsee.<br />

Mutta oppilaiden puuttumista yleisön<br />

joukosta Saviaukit ihmettelevät:<br />

-Se on vieras piirre, Tauno tiivistää.<br />

-Muistan, kuinka nuorena oli kiva näh-

dä, kun oma opettaja soitti. Esimerkin<br />

kautta oppi paljon sekä soittamisesta<br />

että siitä, miten käyttäydytään lavalla<br />

tai miten sali otetaan haltuun, Iris<br />

miettii ja Tauno vielä jatkaa:<br />

-Siinä tarvitaan dramaturgiaa, että<br />

esitettävästä kappaleeesta tulee elämys.<br />

Saviaukit pitävät esiintymistä myös<br />

opettajan oman ammattitaidon ylläpitämisenä.<br />

-Se on kuin täydennyskoulutusta.<br />

-Kun esiintyy itse, pystyy valmentamaan<br />

paremmin oppilasta esiintymistilanteeseen,<br />

Iris selventää.<br />

Ajassa mukana:<br />

Rauman musiikkiopiston<br />

Opettajayhdistys<br />

ry<br />

30 vuotta<br />

Rauman musiikkiopiston opettajayhdistys<br />

elää vireää aikaa.<br />

Rauman musiikkiopiston opettajayhdistys<br />

on perustettu<br />

18.10.1980, kymmenen vuotta<br />

Rauman musiikkiopiston perustamisen<br />

jälkeen ja se kuuluu<br />

Opetusalan Ammattijärjestöön<br />

(OAJ) Suomen musiikinopettajien<br />

liiton (SMOL) kautta.<br />

Rauma Sinfonietta ja Rauman poikakuoro Tauno Saviaukin johdolla 26.11.1995. Kuva: Ell Saviauk.<br />

Opettajayhdistyksen vuosittain<br />

järjestämät opettajien konsertit<br />

Raumalla keräävät runsaan ja<br />

kiitollisen yleisön. Opettajayhdistys<br />

jakaa vuosittain stipendejä<br />

musiikkiopiston oppilaille, lisäksi<br />

vakiotapahtumiin kuuluu<br />

opettajien virkistystoiminta.<br />

Yhdistyksen perustamiskokouksessa<br />

kirjatut tehtävät ovat <strong>edelleen</strong><br />

ajankohtaisia:<br />

Yhdistyksen tarkoituksena on<br />

edistää yhteishenkeä Rauman<br />

<strong>Musiikkiopisto</strong>n opettajien keskuudessa,<br />

huolehtia jäsentensä<br />

yhteiskunnallisista, palkkauksellisista,<br />

sosiaalisista ja muista<br />

ammatillisista eduista sekä kehittää<br />

opettajakunnan ammattitaitoa.<br />

Tarkoituksensa toteuttamiseksi<br />

yhdistys järjestää kokouksia ja<br />

esitelmätilaisuuksia, tekee esityksiä<br />

ja antaa lausuntoja musiikkiopiston<br />

asioissa<br />

Rauman <strong>Musiikkiopisto</strong>n opettajien konsertissa<br />

soittivat mm. Pentti Enqvist (vas.) Timo<br />

Katila, Tommi Santti, Vesa Mikkola ja<br />

Tauno Saviauk.<br />

Lehtileike 2.10.1991<br />

Edunvalvonnan käytännöt ovat<br />

jo siirtyneet uudelle aikakaudelle.<br />

Nykyään OAJ:n ja SMOL: n<br />

verkkosivut palvelevat opettajia<br />

entistä paremmin tietopankkina.<br />

Musiikkilehti RONDON vuosikerta<br />

ja Opettaja-lehti, opetusalan<br />

järjestö- ja ammattilehti<br />

kuuluvat jäsenetuihin ja ovat tärkeitä<br />

tiedon ja virikkeen lähteitä.<br />

Rauman musiikkiopiston opettajayhdistyksen<br />

puheenjohtajina<br />

ovat vuosien varrella toimineet:<br />

mm. Timo Katila, Eira Sinervo,<br />

Pasi Eloranta, Taimi Airola<br />

ja Marja-Liisa Lehtonen. Tällä<br />

hetkellä yhdistyksen puheenjohtajana<br />

toimii Kerttu Rapala.<br />

21

Pentti Koivu<br />

-<strong>Musiikkiopisto</strong> on tuottanut minulle<br />

mielihyvää, emeritus kaupunginjohtaja<br />

Pentti Koivu sanoo.<br />

-Koin, että pystyin tekemään jotain<br />

hyvää. Ajattelen esimerkiksi osuuttani<br />

musiikkiopiston pääsyssä valtionavun<br />

piirin.<br />

Koivu arvostaa musiikkiopiston henkilökuntaa:<br />

-Siellä on sopeutuvaisia ihmisiä töissä.<br />

Muistan vuodet, jolloin heitä siirrettiin<br />

sinne ja tänne eri toimitiloihin ja<br />

innostus pysyi.<br />

Kaupungin organisaatiossa musiikkiopisto<br />

oli aluksi oma hallintokuntansa,<br />

mutta 1990-luvulla se sulautettiin<br />

opetustoimeen.<br />

-<strong>Musiikkiopisto</strong>lla ei ole ollut vahvoja<br />

puolestapuhujia päättäjien keskuudessa.<br />

Kaikesta huolimatta musiikkiopisto<br />

on yksi Rauman menestystarinoista.<br />

Pentti Koivu kertoo muun muassa<br />

keskusteluista, joiden aiheena olivat<br />

lukukausimaksujen suuruus. Monesti<br />

esitettiin myös kysymys, miten oppilasvalinnan<br />

kriteerit pitäisi asettaa.<br />

-Mielestäni olisi hyvä, jos opettajat<br />

ohjaisivat musiikillisesti lahjakkaat<br />

oppilaat musiikkiopistoon.<br />

-Raumalaisille ei ole mennyt perille,<br />

mitä musiikkiopiston opetus on. <strong>Musiikkiopisto</strong>lla<br />

täytyy olla kunnianhimoisia<br />

tavoitteita.<br />

-Kyse on nuorten harrastustoiminnasta,<br />

joka ei ole elitististä. <strong>Musiikkiopisto</strong>ssa<br />

voi opiskella riippumatta<br />

sosiaalisista taustoista.<br />

Pentti Koivu vahvistaisi musiikkiopistoa.<br />

-Rehtorien vaihtuvuuden takia ei ole<br />

päässyt syntymään pitkäaikaista johtajuutta,<br />

sellaista joka vahvistaisi musiikkiopistoa<br />

visioilla ja innostuksella.<br />

Lisäksi opettajan virkoja ei ole riittävästi.<br />

Henkilökohtaisesti Koivu kaipaisi<br />

enemmän jousisoittimia ja laulua:<br />

-Ne ovat maailmalla arvostettuja,<br />

mutta meillä toissijaisessa asemassa<br />

Oman tehtävänsä hän näkee entisille<br />

oppilaille:<br />

-<strong>Musiikkiopisto</strong>n oppilaista tulisi kasvaa<br />

konserttiyleisöä, jonka toivoisi<br />

nykyistä enemmän käyvän konserteissa.<br />

”<strong>Musiikkiopisto</strong> on<br />

yksi Rauman<br />

menestystarinoista<br />

”<br />

Entä tulevaisuus?<br />

-Toiveeni on, että musiikkiopisto ottaisi<br />

entistä enemmän näkyvyyttä<br />

Raumalla ja että paikallinen media antaisi<br />

näkyvyyttä.<br />

-Musiikin alalla menestyneistä raumalaisista<br />

tulisi mediassa kertoa yhtä<br />

lailla kuin muillakin aloilla menestyneistä.<br />

Kohti vahvempaa roolia<br />

Metallitie 20, 26100 RAUMA<br />

puh./fax (02) 822 5502, gsm 050-542 2321<br />

lampo.kartano@dnainternet.net<br />

www.lämpökartano.net<br />

22

Taisto Heikkilä<br />

-<strong>Musiikkiopisto</strong>on olisi ollut tarvetta palkata<br />

uusia opettajia, hankkia soittimia ja<br />

muita tarpeellisia opetusvälineitä. Hienoa<br />

oli, että musiikkiopistoon saatiin<br />

hankittua flyygeli ja cembalo, eläkkeellä<br />

olevan Rauman opetustoimenjohtaja<br />

Taisto Heikkilän mieleen nousee, kun<br />

häneltä kysyy musiikkiopistosta.<br />

Hyvillä mielin hän muistelee, että musiikiopiston<br />

toiminta on aina ollut aktiivista.<br />

-Myös opetustoimen lautakunta näki<br />

tärkeänä musiikkiopiston työn Raumalla,<br />

hän lisää.<br />

Yksi iso kysymys Heikkilän aikana olivat<br />

toimitilat, sillä musiikkiopisto toimi<br />

hajautettuna useissa paikoissa. Ankkuripuistoon<br />

muuttamisen hän näkee<br />

hyvänä ratkaisuna.<br />

-Totta kai edellytettiin korjauksia eikä<br />

vanha tila koskaan ole uudenveroinen,<br />

mutta hyvällä mielellä musiikkiopiston<br />

väki Ankkuripuiston kiinteistöön<br />

muutti.<br />

Sitä Taisto Heikkilä sanoo toivovansa,<br />

että musiikkiopistolla olisi niin<br />

vankka rahoitus, ettei taloudesta olisi<br />

kovasti päänvaivaa.<br />

”Ankkuripuistoon<br />

muutto<br />

hyvä ratkaisu<br />

”<br />

23

Silmät avoimina musiikkiopisto<br />

on selvinnyt ja selviää<br />

Rauman musiikkiopisto yhdistävä tekijä...<br />

-Jälleennäkemisen riemua Suomen musiikkioppilaitosten<br />

liiton kevätpäivillä Lohjalla 2009. Vas. Minna-Maria Pesonen,<br />

Timo Klemettinen, Kerttu Rapala ja Janne Haapanen.<br />

Saapuessani Raumalle musiikkiopisto oli kaiken kaikkiaan hyvässä kunnossa ja selviä vahvuusalueitakin<br />

löytyi. Erityisesti muutamat opiston opettajista jäivät mieleeni alansa huippuopettajina.<br />

Kaiken kaikkiaan työ musiikkiopistossa tapahtui hyvän yhteishengen vallitessa.<br />

Haasteellisempi puoli työn aloittamisessa<br />

oli kaupungin asettama säästövelvoite.<br />

On vaikea kuvitella uudelle<br />

rehtorille epäkiitollisempaa tapaa<br />

aloittaa uudessa työyhteisössä,<br />

kuin alkaa pohtia työntekijöiden kanssa,<br />

mistä leikkauksia tehdään. Onneksi<br />

pystyin todistamaan silloiselle<br />

kaupunginjohtaja Koivulle, että mikäli<br />

leikkaukset tehdään täysimääräisinä,<br />

kaupunki itseasiassa häviää taloudellisesti.<br />

Hetken laskinta näpyteltyään<br />

kaupunginjohtaja totesi, että laskelmat<br />

pitävät paikkansa, ja leikkaustarvetta<br />

pienennettiin olennaisesti.<br />

Yhteistyö alueen muiden kulttuurialan<br />

toimijoiden kesken oli antoisaa<br />

ja kaikin puolin luonnikasta. Erityisesti<br />

mieleeni jäi Lönnströmin taidemuseon<br />

kanssa tehty yhteistyö<br />

ja yhdessä toteutetut konsertit. Lisäksi<br />

valmistimme yhdessä konserttikalenterin,<br />

johon alueen kon-<br />

serttien järjestäjät toivat omat tapahtumansa.<br />

Yhteistoiminnan kautta<br />

pystyimme suunnittelemaan ohjelmaa<br />

ja alueen kulttuuritarjontaa<br />

kokonaisuutena ja poistamaan kiusallisia<br />

päällekkäisyyksiä. Myös yhteistyö<br />

Rauman kaupunginteatterin<br />

kanssa oli mukavaa ja mieleeni jäivät<br />

muun muassa lastenkonsertit, joita<br />

järjestimme yhteistyössä teatteriväen<br />

kanssa. Kun puhutaan musiikista<br />

tai musiikkikasvatuksesta Raumalla,<br />

emme voi ohittaa Poikasoittokunnan<br />

merkitystä. On selvää, että yhteistyö<br />

musiikkiopiston ja Poikasoittokunnan<br />

kanssa on erittäin tärkeää ja<br />

hedelmällistä molemmille yhteistyön<br />

osapuolille.<br />

24<br />

Toimiessamme omalla toimialueellamme<br />

tulemme joskus sokeiksi niistä<br />

kaikista mahdollisuuksista, joita ympärillämme<br />

on. Rauma on kulttuurikaupunki,<br />

ja musiikkiopistolla on yhteistyössä<br />

muiden alueen kulttuuritoimijoiden<br />

kanssa kaikki eväät jatkaa<br />

menestyksekästä työtä musiikkikasvatuksen<br />

parissa ja toimia vahvana<br />

alueellisten kulttuuripalveluiden tuottajana<br />

tulevaisuudessakin.<br />

Timo Klemettinen,<br />

Suomen musiikkioppilaitosten liiton<br />

toiminnanjohtaja<br />

Suomen musiikkineuvoston<br />

puheenjohtaja<br />

Taiteen perusopetusliitto<br />

TPO ry:n puheenjohtaja

<strong>Musiikkiopisto</strong>n tilakierros<br />

<strong>Musiikkiopisto</strong> teki pitkän<br />

kierroksen, ennen kuin se<br />

vuonna 1995 päätyi nykyisiin<br />

tiloihin Ankkurin kiinteistön<br />

ylimpiin kerroksiin.<br />

Ensimmäinen paikka oli Pesosen talossa,<br />

Syväraumankatu 1, vanhan kansakoulutarkastajan<br />

työhuoneen vieressä.<br />

Seuraava osoite vuonna 1972 oli Junamiejossa<br />

myös kaupungin puhallinorkesteri pitkään än toi-<br />

mi. Vuonna 1977 saatiin käyttöön Tammelan<br />

henkatu 8. Kyse oli samasta talosta,<br />

talo Vanhasta Raumasta, Eteläpitkäkatu 17:sta,<br />

joka olikin musiikkiopiston käytössä aina vuoteen<br />

1992 saakka.<br />

Tammelan luokat eivät kauan riittäneeet: Tammelan<br />

naapureista vuokrattiin huoneet, ja kaksi<br />

luokkaa sijaitsi Savilankadulla, taksiaseman yläkerrassa.<br />

Opetusta oli välillä myös Karin, Otan<br />

ja Nanun kouluilla ja opetti joku aina myös kotonaan.<br />

Iso helpotus tilaongelmiin saatiin, kun Isopoikkikatu<br />

1:stä annettiin vuokralle talo, jossa oli<br />

käytössä useita luokkia.<br />

Isopoikkikadulta siirryttiin Tarvonsaaren kouluun,<br />

joka ensiksi oli kokonaan musiikkiopiston käytössä,<br />

mutta kaupungintalon rakennustöiden ajan<br />

osassa luokkia oli kaupungin virastoja. Uuden<br />

kaupungintalon valmistuttua Tarvonsaaren koulu u<br />

jäi taas kokonaan musiikkiopistolle.<br />

Toiminta jatkui myös Tammelan talossa. Kaupungintalon valmistuttua<br />

jäi Valtakadulle tyhjäksi puutalo, Hattula, jonne Tammelan<br />

porukka muutti. Kun lyömäsoitinluokka vielä pystytettiin<br />

ns. Talonmiehen asuntoon, olikin koko musiikkiopiston toiminta<br />

jo samassa pihapiirissä.<br />

Opetusta on koko musiikkiopiston toiminnan ajan annettu myos<br />

Rauman ulkopuolella. Ensimmäinen sivuopetuspiste perustettiin<br />

Kiukaisiin vuonna 1972, opetusta annettiin myös Paneliassa.<br />

Kodisjoki tuli mukaan 1974, Pyhäranta ja Lappi tl 1975 ja myöhemmin<br />

myös Eura ja Eurajoki.<br />

Timo Katila<br />

Olli Luntamo<br />

Ylin kuva: Tammelan talo Vanhassa Raumassa, Eteläpitkäkatu 17.<br />

Keskimmäinen kuva: Tarvonsaaren koulu<br />

Alin kuva: Nykyiset tilat Ankkurin kiinteistössä.<br />

25

Iisot edellä ja pienet perässä<br />

Monen Rauman musiikkiopiston<br />

kasvatin tie on<br />

kulkenut musiikin ammattilaiseksi.<br />

Saman perheen kaikkien<br />

kolmen sisaruksen päädyttyä<br />

musiikkialalle ensimmäinen<br />

kysymys on yleensä ”soittavatko<br />

vanhemmatkin.”<br />

Eero (s. 1976), Anna (s.1981)<br />

ja Esko Grundströmin (s.1986)<br />

tapauksessa vanhemmat olivat<br />

harrastaneet musiikkia<br />

konserteissa ja festivaaleilla<br />

käymällä.<br />

Kotona soi aina radio (yleensä<br />

Ylen Ykkönen) tai levyt.<br />

Lapsille musiikkiopisto oli<br />

itsestään selvä paikka aloittaa<br />

harrastus. Muskarissa oli<br />

käyty jo ennen ensimmäisten<br />

muistikuvien muodostumista.<br />

Isompi sisarus soitti jo jotain.<br />

Pääsyä oikeille soittotunneille<br />

odotti ennen kuin soitinkaan<br />

oli valittu.<br />

Musiikin maisteriksi Sibelius-akatemian<br />

kansanmusiikinosastolta valmistuneelle<br />

Eerolle Rauman musiikkiopiston<br />

tärkein anti nousee sen tarjoamasta<br />

monipuolisesta ja laaja-alaisesta<br />

pohjasta. Klassisten pianotuntien<br />

rinnalle tulivat jazz-piano, bändit,<br />

elämyksellinen big bandissä soittaminen<br />

ja opiston ulkopuolella kansanmusiikki,<br />

joka lopulta vei voiton.<br />

Esko<br />

Sellonsoitonopettajaksi Helsingin<br />

ammattikorkeakoulu Stadiasta valmistunut<br />

Anna kokee opiston orkestereissa<br />

soittamisen olleen yksi tärkeimmistä<br />

syistä siihen, että soittamisesta<br />

tuli jo hyvin varhaisessa vaiheessa<br />

merkityksellistä ja onnistumisen<br />

kokemuksia antavaa. Myös heti<br />

alussa alkanut kamarimusisointi oli<br />

tärkeää. Kontrabassoa soittava, nyt<br />

Sibelius-akatemiassa musiikkikasvatuksen<br />

osastolla opiskeleva Esko jakaa<br />

samat orkesterikokemukset. Lisäksi<br />

hän korostaa opettajan kanssa<br />

yhdessä soittamisen voimaa: oma<br />

soitto kuulostaa hyvältä ja muistiin jää<br />

jälki soinnista, jota tahtoo tavoitella.<br />

<strong>Musiikkiopisto</strong>n läpikäyneet saatta-<br />

26<br />

vat joskus muistella vähemmän lämmöllä<br />

pakollisia teoriakursseja. Rauman<br />

musiikkiopiston teorianopetus<br />

oli poikkeuksellisen laadukasta – tämän<br />

kaikki kolme sisarusta ovat ymmärtäneet<br />

myöhemmin opinnoissaan,<br />

kun vankalta pohjalta on ollut<br />

helppoa selvittää ammattiopinto-

Anna<br />

Eero<br />

jen usein vaativiksi koetut oppimäärät.<br />

Raumalla teorianopetus aloitettiin<br />

kyllin varhain, ja se yhdistyi elävään<br />

musisointiin.<br />

Tärkeintä pienelle ja isollekin oppijalle<br />

ovat esikuvat. Oppilasilloissa ihailtiin<br />

vanhimpia oppilaita, mutta suurimman<br />

vaikutuksen tekivät omat opettajat.<br />

On onni – ja onnekasta – päästä<br />

oikeaan aikaan vuoroin viisaan pedagogin,<br />

tiukan harjoittajan tai lupsakan<br />

muusikon oppiin. Rauman musiikkiopisto<br />

oli suotuisa kasvuympäristö.<br />

Taaksepäin katsoessa juuri laaja-alaisuus<br />

tuntuu olevan ratkaisevaa sille,<br />

27<br />

että mahdollisimman moni musiikkiopiston<br />

oppilas ehtii opintojen aikana<br />

löytää oman äänensä.<br />

Anna Grundström

Harmonia (2000-luku)<br />

Muskarista musiikin maailmaan<br />

Raumalaislapsen ensimmäinen<br />

kosketus musiikkiin voi<br />

tapahtua jo vauvana. Äiti, isä,<br />

mummu tai vaari voi nauttia<br />

yhteisestä ohjatusta musisoinnista,<br />

liikkuen, laulaen, tanssien,<br />

hellien tai vaikka soitellen<br />

”karhuperheen” tahdissa.<br />

Tätä vauvamuskaria voi jatkaa<br />

aina 3-vuotiaaseen saakka,<br />

tutussa ryhmässä, yhdessä<br />

kasvaen, musiikkielämyksistä<br />

nauttien.<br />

Kotijoukot jäävät veräjän taakse musiikkipolun<br />

jatkuessa laajemmille laitumille,<br />

kun yli kolmevuotiaat tepastelevat<br />

yksin muskaritunnille. Päivän<br />

eri aikoina toimivat ryhmät (aamu, iltapäivä,<br />

ilta) pitävät sisällään joka kerta<br />

laulua, rytmiikkaa, soittoa, kuuntelua<br />

ja musiikkiliikuntaa. Kaikki tapahtuu<br />

ohjatusti, mutta omatoimisuuteen<br />

ja ryhmässä toimimiseen kannustaen.<br />

”Hei, koska on minun vuoro soittaa?”,<br />

onkin tuttu lausahdus muskarilaisen<br />

suusta, sillä oman tekemisen<br />

ja toisten kuuntelemisen taitoa muskarissa<br />

vaalitaan. Ja omasta vuorosta<br />

pidetään tarkasti kiinni!!! Tunnelma<br />

muskaritunnilla on kansainvälinen,<br />

kun ranskalaislapset opettelevat<br />

raumangiälissi veisui. Tärkeitä hetkiä<br />

muskarilaisille ovat joulu- ja kevätjuhlat,<br />

joissa päästään näyttämään opittuja<br />

taitoja kotiväelle.<br />

Iän karttuessa soitinvalikoima monipuolistuu<br />

ja 5-vuotiaana tapaillaan jo<br />

kansallissoitinta, kannelta. Näin jatketaan<br />

aina 6-vuotiaaksi saakka, jonka<br />

jälkeen on mahdollisuus siirtyä<br />

soitinvalmennusryhmään. Soitinvalmennus,<br />

nimensä mukaisesti, antaa<br />

lapsille mahdollisuuden nähdä, kokeilla<br />

ja kuulla erilaisia instrumentteja<br />

nokkahuilusta aina kontrabassoon<br />

asti. Eri soitinten opettajat vierailevat<br />

luokassamme näytteitä antaen. Soitinvierailut<br />

muihin opetustiloihin rohkaisevat<br />

oppilaita mahdollisen tulevan<br />

soittimen valinnassa. Oma nokkahuilu<br />

ja nuottikansio ovat tärkeitä<br />

välineitä tunnille tultaessa.<br />

Pienet, tutut melodiat opitaan<br />

soittamaan monella eri soittimella,<br />

esim. laatta- tai kosketinsoittimilla.<br />

Maaliskuussa on<br />

mukavaa esittää oman ryhmän<br />

kanssa opittuja kappaleita ja<br />

lauluja yleisölle ja loppukeväällä<br />

latautua musiikkiopiston oppilasvalintoihin.<br />

Näin vauvamuskarista<br />

alkanut sävelten<br />

polku johtaa elinikäiseen musiikkiharrastukseen.<br />

28<br />

Musiikkileikkikoulu on ollut<br />

osa musiikkiopiston toimintaa<br />

jo varhaisessa vaiheessa.<br />

Vauvamuskari ja soitinvalmennus<br />

tulivat mukaan opetustarjontaan<br />

viime vuosikymmenellä.<br />

Kanteleensoittoa on voinut<br />

harrastaa pienissä ryhmissä jo<br />

1980-luvulta lähtien. 5-kieliset<br />

kanteleet ovat saaneet vuosien<br />

saatossa rinnalleen sekä 10-kieliset<br />

että sähkökanteleet. On ilo vaalia<br />

arvokasta kanteleensoittoperinnettä,<br />

joka on tällä hetkellä erittäin suosittua.<br />

Erilaiset kanteleryhmät ovatkin<br />

haluttuja esiintyjiä erilaisissa tilaisuuksissa.<br />

Kanteleeseen tartutaan<br />

5-vuotiaana ja sähkökannelta soitellaan<br />

aina aikuisikään asti. Vaka vanha<br />

Väinämöisen rinnalla voi soida nykyään<br />

rockballaditkin.<br />

LAPSE JA SOITTIME,<br />

NE LYSTI LISSÄVÄ!<br />

Kerttu Rapala<br />

Rauman musiikkiopiston muskari-,<br />

soitinvalmennus-, kantele- ja kuoroopettaja

Janne Haapanen<br />

Vuoden viransijaisuus Rauman<br />

musiikkiopiston rehtorin<br />

virassa oli kuin lottovoitto<br />

puolivuotiaan lapsen isälle,<br />

joka oli 10 vuotta toiminut<br />

free lancerina. Rauma oli<br />

kaupunki, joka oli sukulaisten<br />

kautta vähän tuttukin, ja<br />

sen sijainti lähellä Turkua, silloista<br />

asuinpaikkaani, helpotti<br />

tehtävän vastaanottamista.<br />

Vastaanotto Raumalla oli lämmin.<br />

Alussa koin epävarmuuden<br />

hetkiä, mutta niistä selvittyäni<br />

aloin viihtyä erinomaisesti<br />

musiikkiopiston hyvässä<br />

ilmapiirissä.<br />

”Hyvässä<br />

ilmapiirissä monipuolista<br />

musiikkielämää<br />

”<br />

Janne Haapanen on<br />

monipuolinen<br />

musiikkimies.<br />

Lehtikuva<br />

vuodelta 2001.<br />

Kun viran varsinainen haltija Timo<br />

Klemettinen ilmoitti jättävänsä viran,<br />

minulle oli itsestään selvää,<br />

että haen sitä. Hakuprosessin aikana<br />

henkilökunta kannatti minua yksimielisesti,<br />

mistä olen ikuisesti kiitollinen.<br />

Jos vuoden viransijaisuus<br />

oli tuntunut lottovoitolta, tuntui vakinaisen<br />

viran saaminen jättipotilta!<br />

Kuuden poissaolovuoden jälkeen on<br />

vaikea sanoa, missä ”minun kädenjälkeni”<br />

vielä näkyisi, mutta ainakin Rauman<br />

Poikasoittokunnan siirtämisen<br />

lopulta kokonaisuudessaan musiikkiopiston<br />

alaisuuteen uskon olleen<br />

soittokunnan toiminnalle myönteinen<br />

ratkaisu. Suuri ilonaihe oli jokakeväisen<br />

opettajien konsertin erinomainen<br />

yleisömenestys. Olen myös tyytyväinen,<br />

että vastustin julkisesti keväällä<br />

2004 esiin putkahtaneita typeriä ideoita<br />

musiikkiopiston tilaratkaisuista.<br />

Rauman vuodet olivat minulle aikaa,<br />

jolloin sain viettää todella monipuolista<br />

musiikkielämää: johdin musiikkiopistoa,<br />

johdin puhallinorkesteria,<br />

olin konserttiyhdistyksessä järjestämässä<br />

Festivoa, esiinnyin sellistinä.Työyhteisössä<br />

esiintyi runsaasti<br />

huumoria, pidettiin joulu- ja<br />

kevätjuhlia. Muistot ovat lämpimät.<br />

Toivotan paljon onnea 40-vuotiaalle<br />

Rauman musiikkiopistolle! Oppi-<br />

laitoksella, jolla on energinen johto<br />

ja sitoutunut henkilöstö, on varmasti<br />

edessään valoisa tulevaisuus!<br />

Janne Haapanen<br />

Rehtori<br />

Länsi-Uudenmaan musiikkiopisto<br />

29<br />

Lehtikuva vuodelta 2004.

Klassista musiikkia<br />

viedään vaikka kaduille<br />

”<br />

”<br />

Irene Vanamo:<br />

Piano pitänyt pintansa<br />

Piano on soittimena säilyttänyt<br />

suosionsa vuosikymmenten<br />

kuluessa, mutta on sen<br />

eteen töitäkin tehty:<br />

- Pianokenttä on laaja ja opettajiakin<br />

on useampia. Meillä on 2000-luvulla<br />

ollut soittotuntien rinnalla kaikenlaisia<br />

projekteja, pianonsoiton opettaja<br />

Irene Vanamo tiivistää ja jatkaa:<br />

Kaikkien projektien perustana on ollut<br />

pianonsoiton opettaminen. Ja luovuutta<br />

riittää, esimerkkeinä Lasten<br />

kulttuuriviikoille osallistuminen pikkupianistien<br />

Vaarin kinnas –projektin<br />

kanssa tai barokkikurssin järjestäminen<br />

tanssiaisineen ja pukuineen.<br />

Näissä molemmissa pianonsoiton<br />

opettajien rinnalla ahkeroi opettaja<br />

Kerttu Rapala.<br />

- Barokkikurssilla cembalo oli keskeinen<br />

soitin. Cembalo onkin kasvattanut<br />

rooliaan pianistien opetuksessa<br />

viime vuosina, Irene Vanamo miettii.<br />

- Festivon kamarimusiikkiviikoilla olemme<br />

käynnistäneet uudelleen mestarikurssi-perinteen,<br />

jossa nuoret saavat<br />

taitavalta opettajalta tehokasta opetusta.<br />

- Lastenkonsertissa puolestaan pienimmät<br />

oppilaamme pääsevät esittämään<br />

taitojaan. Ideana on, että lapset<br />

soittavat lapsille.<br />

Klassista musiikkia on jopa jalkautettu<br />

kaduille:<br />

- Katumusiikin liittämisellä Festivoon<br />

on tarjottu vähän isommille musiikkiopiston<br />

oppilaille esiintymisareena,<br />

Vapaan säestyksen esiinmarssi<br />

- Raumalla on oltu edistyksellisiä vapaan<br />

säestyksen opettamisessa, Irene<br />

Vanamo pohtii.<br />

Hän on opettanut pianonsoittoa<br />

Rauman musiikkiopistossa vuodesta<br />

1998 alkaen ja siitä saakka pitä-<br />

Nuori pianisti Riikka Marku ja opettajansa Irene Vanamo kuuntelemassa palautetta Satakunnan<br />

pianokilpailussa Raumalla keväällä 2003. Palautetta antaa Erik T. Tawaststjerna.<br />

Sisarukset Veera ja Eero Korsi lasten konsertin lopputunnelmissa. Asut esitysten mukaisia...<br />

Tunnelmassa myös opet Leena Laine ja Irene Vanamo.<br />

30<br />

nyt osana oppitunteja niin vapaata<br />

säetystä kuin improvisointiakin.<br />

- Opetussuunnitelmaan vapaa säestys<br />

tuli 2000-luvun puolivälissä.<br />

Vanamo korostaa, että musiikkiopistossa<br />

edetään oppilaita kuunnellen:<br />

- Esimerkiksi Aarne Pelkosen tavoitteena<br />

oli tulla kirkkomuusikoksi. Niinpä<br />

teimme ahkerasti töitä, ja hän pääsi<br />

opiskelemaan alaa Sibelius Akatemiaan.<br />

- Joidenkin oppilaiden kanssa olemme<br />

valmistautuneet erilaisiin kilpailuihin<br />

ja katselmuksiin. Olen saanut<br />

opettaa tosi taitavia ja lahjakkaita<br />

nuoria pianisteja.

Sarjassaan 2. tullut Riikka (Marku) hakemassa palkintoaan Satakunnan pianokilpailussa. Kuvassa kilpailun tuomarit Erik T. Tawaststjerna, Timo Valve,<br />

Meri Louhos sekä rehtori Janne Haapanen. Kukittajana Festivon toiminnanjohtaja Riitta Tenlén.<br />

MARINE SOLUTIONS<br />

www.rolls-royce.com<br />

31

Marja Vatka<br />

muistelee:<br />

10 vuotta<br />

myöhemmin...<br />

Oma urani Rauman Poikasoittokunnassa<br />

ja opintoni<br />

Rauman musiikkiopistossa<br />

alkoivat samaan aikaan.<br />

Ensi yrittämällä musiikkiopiston<br />

ovet eivät auenneet<br />

10-vuotiaalle, soittointoa<br />

puhkuvalle tytölle, mutta<br />

onneksi oli toinenkin<br />

mahdollisuus.<br />

Poikasoittokunta ja musiikkiopisto tekivät<br />

yhteistyötä alkeispuhallinorkesterin<br />

merkeissä eli aloittelevan muusikon<br />

ei täytynyt olla musiikkiopistossa,<br />

jotta voisi soittaa Poikasoittokunnan<br />

alkeispuhallinorkesterissa. Samalla<br />

pääsi musiikkiopiston oppilaaksi ja<br />

soittotunneilla opetti musiikkiopiston<br />

opettaja.<br />

Nyt 10 vuotta myöhemmin noita aikoja<br />

on hankala muistaa tarkasti. Tietyt<br />

muistikuvat ovat kuitenkin pinttyneet:<br />

kuinka raskasta oli kiivetä soitinlaukku<br />

kädessä musiikkiopiston neljänteen<br />

kerrokseen, saakohan orkesterista<br />

kavereita, onkohan siellä vaikeaa…<br />

Nykyään lähes kaikki on toisin. Ystäviä<br />

on löytynyt Poikasoittokunnasta ja<br />

soitinlaatikkoon on aina yhtä mukavaa<br />

tarttua. Neljänteen kerrokseen nouseminen<br />

<strong>vain</strong> on vieläkin yhtä raskasta.<br />

Rauman <strong>Musiikkiopisto</strong>sta olen saanut<br />

mainiot eväät orkesterisoittoa ajatellen.<br />

Oman soittimen lisäksi olen<br />

opiskellut myös musiikin teoriaa ja säveltapailua,<br />

jotka edesauttavat muun<br />

muassa nuotinlukutaitoa ja musiikin<br />

rakenteen ymmärtämistä. Myös nuottikorva<br />

kehittyy säveltapailussa; sitä<br />

esimerkiksi oppii kuuntelemaan, mikä<br />

RPS Wienissä 200, minä kuvassa.<br />

32<br />

sointu tai sävel voisi olla luonnollinen<br />

jatkumo kappaleelle. Nuottikorva<br />

ja sävelpuhtaus ovat myös kehittyneet<br />

erilaisissa pienissä kokoonpanoissa<br />

soittaessani. Erityisesti kamarimusisointi<br />

puhallinkvintetissä ja -triossa<br />

ovat opettaneet sävelpuhtaudesta<br />

ja toisten soiton kuuntelemisen tärkeydestä.<br />

Ryhmämusisointi onkin suurin<br />

syy, minkä takia soittoharrastukseni<br />

on kantanut tähänkin asti.<br />

Tämä kaikki on vuosien tulosta. Vaikka<br />

musiikin harrastamisesta saa monenlaisia<br />

iloja ja onnistumisen tuntemuksia<br />

matkojen, kilpailujen, tutkintojen<br />

ja harjoittelun myötä, minulle se<br />

merkitsee ennen kaikkea vuorovaikutteisuuden<br />

ja pitkäjänteisyyden oppimista.<br />

Musiikki kertoo monia eri tarinoita<br />

joita voi tulkita joko yksin tai orkesterissa.<br />

Ainakin omalla kohdallani<br />

Nietzschen lausahdus ”ilman musiikkia<br />

elämä olisi virhe” käy toteen.<br />

Marja Vatka

Rauman Poikasoittokunta Riva del Gardassa, 2010.<br />

www.tvons.fi<br />

33

Pasi Eerikäinen:<br />

Satakieli, terrieri ja kotka<br />

”Siellä se Philemon istuu ikkunalaudalla” tapasi Rolle, Raoul<br />

Gothóni, viulutunnilla sanoa. Muistan niin hyvin tuon Philemonin,<br />

vanhan ja pienen mutta pippurisen pikku-ukon, jolla oli<br />

päässään suippo hattu ja päällään vihreä villakangastakki.<br />

Se istui aina kauimmaisessa mahdollisessa paikassa, josta se<br />

kuunteli ja tarkkaili intensiivisesti soittoa ja huomautti heti ankaralla<br />

mutta lempeällä äänellä, jos soitti epäpuhtaasti, huonolla<br />

äänellä tai ajatukset olivat muualla.<br />

Mielikuvat ja symboliikka olivat tyypillisiä<br />

piirteitä Rollen opetuksessa.<br />

Hän ei tyytynyt <strong>vain</strong> opettamaan teknisesti<br />

hyvää ja mallikasta viulunsoittoa<br />

vaan istutti symboliikan avulla oppilaisiinsa<br />

jo varhaisvaiheessa tiedonjyviä<br />

muusikkouden olennaisimmista<br />

asioista, kuten Philemon-metaforassa<br />

kontrollista ja kuuntelemisen<br />

taidosta. Musiikin sisältö oli Rollelle<br />

kaikki kaikessa. Sisällön tärkeyttä<br />

hän korosti toistamalla, ettei ole mitään<br />

syytä soittaa, jos ei ole mitään<br />

sanottavaa. Tottahan se on! Tällainen<br />

suoruus ei kenties ole tavanomaista<br />

varhaisopetuksessa, mutta olemalla<br />

vilpitön, hän kasvatti oppilaitaan vastuuntuntoisiksi<br />

taiteilijoiksi. Rolle vaati<br />

luovuutta ja sai meidät toimimaan<br />

luovasti. Musiikille piti keksiä mielikuvia,<br />

ääniä pyrittiin luonnehtimaan värein,<br />

silloin tällöin tunneilla sävellettiin<br />

ja kaiken taakse yritettiin löytää tarina.<br />

Draama oli syy, miksi musiikki oli<br />

olemassa ja sitä soitettiin. Se on yhä<br />

<strong>edelleen</strong> yksi hallitsevimmista piirteistä<br />

omassa taiteessani. Näin aikui-<br />

sena musiikin ”tarina” ei tietenkään<br />

ole satuolentoja, vaan draamassa on<br />

kyse abstrakteista kuten esimerkiksi<br />

musiikillisesta kaaresta, jännitteestä<br />

ja sen vapautumisesta, sisään- ja<br />

uloshengityksestä sekä syystä ja<br />

seurauksesta.<br />

”Vain 5 prosenttia on lahjakkuutta ja<br />

95 prosenttia kovaa työtä” oli hokema,<br />

joka tuli varmasti tutuksi jokaiselle<br />

oppilaalle. Rolle oli ankara, mutta<br />

hänen ankaruutensa oli isällistä ja<br />

kaitsevaa. Hän vaati paljon, mutta ei<br />

koskaan haukkunut virheistä. Väärät<br />

ja epäpuhtaat äänetkin heitettiin<br />

Naantaliin ja niiden olemassaolo<br />

unohdettiin sen myötä. Naantaliin?<br />

Sitä en koskaan ymmärtänyt. Minulle<br />

jäi tuosta lausumasta pitkäksi aikaa<br />

mielikuva Naantalista likaisena ja rumana<br />

kaupunkina.<br />

Rolle ei koskaan antanut valmista<br />

vastausta vaan oppilaan piti se itse<br />

löytää. Sävelpuhtautta haettiin yhdessä,<br />

mutta itse piti tietää milloin soinnut<br />

soivat puhtaasti. Muistan monesti<br />

katsoneeni kysyvästi ja hätääntynee-<br />

nä Rollea silmiin yrittäessäni kääntää<br />

ja vääntää sointuja paikalleen. Kyllä<br />

sen kiitoksen sieltä sai, kun uskoi<br />

omiin korviin ja uskalsi sanoa milloin<br />

äänet olivat puhtaita. Tämä metodi<br />

haastoi olemaan läsnä ja kasvatti löytämään<br />

sekä kosketuksen että luottamuksen<br />

omaan ajatteluun.<br />

Satakieli, Terrieri ja Kotka, toisin sanoen<br />

sisältö, määrätietoisuus ja kontrolli<br />

oli jopa Pyhän Kolminaisuuden<br />

mitat saavuttanut ydinajatus Rollen<br />

opetuksessa. Tästä ydinajatuksesta<br />

oli olemassa jopa piirros, jonka saimme<br />

erään lukukauden ensimmäisellä<br />

tunnilla.<br />

Voin sydämellä sanoa, että Rolle on<br />

viulunsoittoni isä. Olen hyvin kiitollinen,<br />

että sain olla pikkuviulistina juuri<br />

hänen opissaan. Rollen jäätyä eläk-<br />

SataSinfonia konsertissa Rauma-salissa 11.12.2010 johtajanaan Hannu Lintu.<br />

34

keelle 90-luvun alussa ystävyytemme<br />

jatkui tiiviinä kirjeenvaihtona aina hänen<br />

kuolemaansa asti.<br />

Valinnan paikka<br />

Rollen eläkkeelle jääminen oli järkytys<br />

ja hänestä luopuminen oli kivuliaampaa<br />

kuin myöhemmin muuttaminen<br />

pois kotoa. Menetin motivaation<br />

viulusoittoa kohtaan lähes tyystin.<br />

Tilalle astui uusi harrastus: kilpauinti.<br />

Jatkoin kuitenkin soittamista Åke-<br />

Erik Renqvistin oppilaana, jonka luokalle<br />

luonnollisesti siirryin. Tunsinhan<br />

hänet jo Nuoriso-orkesterin ja Sinfoniettan<br />

kautta.<br />

Åkea on pitkälti kiittäminen, etten lopettanut<br />

viulunsoittamista varhaisteini-iässä.<br />

Kärsivällisesti hän jaksoi viikoittain<br />

pitää viulutunnin, vaikka olin<br />

toistuvasti laiminlyönyt soittoläksyt<br />

uimaharjoituksien ja -kilpailujen vuoksi.<br />

Åke kuitenkin ymmärsi minua ja<br />

salli minun harhailla.<br />

Valinnan paikka häämötti. Pistämällä<br />

minut soittamaan Mozartin G-duuri-viulukonserton<br />

ja Sinfonia Concertanten<br />

Sinfoniettan solistina, Åke<br />

kannusti minua viulunsoiton pariin.<br />

Hieman myöhemmin soitin Brahmsin<br />

d-molli-sonaatin musiikkiopiston<br />

pianonsoiton opettajan Antti Laihin<br />

kanssa Rauman Festivon nuorten solistien<br />

konsertissa Lönnströmin taidemuseossa.<br />

Nämä suuret haasteet<br />

olivat käänteentekeviä. Niiden äärellä<br />

löysin ensimmäistä kertaa sisäisen<br />

pakkoni musiikkiin. Muistan kysyneeni<br />

Åkelta, voiko minusta ihan oikeasti<br />

tulla viulisti. Hän antoi unelmilleni siunauksen.<br />

Siitä hetkestä lähtien ryhdyin<br />

määrätietoisesti harjoittelemaan<br />

useita tunteja päivässä saavuttaakseni<br />

unelmani.<br />

Vuonna 1995 lähdin opiskelemaan<br />

Tampereen konservatorioon ja vuodet<br />

Raumalla jäivät taakse. Åkekin<br />

muutti sittemmin Yhdysvaltoihin.<br />

Hieman ennen joulukuun SataSinfonian<br />

periodia vierailin Åken luona<br />

Virginiassa. Soitin siellä Mendelssohnin<br />

Viulukonserton hänen orkesterinsa<br />

Blacksburg Community Stringsin<br />

kanssa ollakseni hyvässä kunnossa<br />

syksyn H-hetkeä varten.<br />

SataSinfonia ja paluu<br />

opinahjoon<br />

James McClary, alttoviulu (vas.) ja Pasi Eerikäinen, viulu, olivat Rauma Sinfoniettan solisteina orkesterin<br />

johtajan, Åke-Erik Renqvistin jäähyväiskonsertissa. Lehtikuva vuodelta 1995.<br />

Sinfonietta oli Åken lapsi – elämäntyö.<br />

Niin kuin hyvin usein elämäntöille<br />

käy, kun perustaja jättää luomuksensa,<br />

myös Sinfonietta tuli tiensä päähän<br />

Åken lähdettyä Raumalta. Viimeisen<br />

kuoliniskun löi ymmärtääkseni resurssipula<br />

ja alenneet oppilasmäärät.<br />

Ne ovat aikamme realiteetteja, joiden<br />

kanssa on osattava luovia. Tradition ja<br />

perinteen säilyttäminen sellaisenaan<br />

on nykyään lähes mahdotonta, mutta<br />

tärkeintä onkin olennaisen säilyttäminen.<br />

Tällainen luova perinteen jatkaja<br />

on Satakunnan musiikkioppilaitosten<br />

oppilaista koottu SataSinfonia.<br />

Sinfonietta oli innostava ympäristö<br />

oppia yhteissoittoa ja musiikkia. Åken<br />

kunnianhimoinen ohjelmisto haastoi<br />

ainakin minut äärimmilleen, mutta antoi<br />

vastaavasti voimakkaita musiikillisia<br />

kokemuksia ja onnistumisen riemua.<br />

Soittajilla oli lämmin ja syvä side<br />

toisiinsa. Meillä oli hauskaa ja luulen,<br />

etten ollut ainoa, joka odotti taukoa,<br />

jolloin saimme nauttia leivonnaisista<br />

ja suolapaloista, joita kunkin soittajan<br />

vanhemmat vuorollaan olivat valmistaneet.<br />

Hienoa, että sinfoniaorkesteriperinne<br />

jatkuu Raumalla. Yhteissoitto on tärkeä<br />

osa muusikoksi kasvamista. Saadessani<br />

kunnian soittaa SataSinfonian<br />

solistina joulukuussa Hannu Linnun<br />

johdolla, sain ilokseni todeta kuinka<br />

lapset venyivät harjoitusviikon aikana<br />

valtavan harppauksen ja olivat<br />

silminnähden onnellisia ja iloisia soittamisesta.<br />

SataSinfoniassa soi Sinfoniettan<br />

henki. Se oli hieno viikko.<br />

Maistiainen<br />

ammattiorkesterista<br />

SataSinfonia syksyllä 2010 oli meille aivan<br />

uudenlainen kokemus. Soittaminen<br />

suuressa sinfoniaorkesterissa ammattikapellimestarin<br />

johdolla oli meille vaativaa,<br />

mutta myös hyvin palkitsevaa. Saimme<br />

hieman esimakua siitä, millaista ammattiorkesterissa<br />

soittaminen tulevaisuudessa<br />

voisi olla.<br />

Ammattimaista tuntua harjoitteluun toi<br />

kapellimestarimme Hannu Lintu. Tiukkojen<br />

ja tarkkojen otteiden ansiosta Linnun<br />

johtaminen oli tehokasta ja se myös tuotti<br />

nopeasti tuloksia. Välillä olisi tehnyt<br />

mieli muistuttaa, ettemme ole ihan vielä<br />

ammattimuusikoita, kun porukan nuorin<br />

soittajakin oli vasta 10-vuotias. Hänen<br />

johtamistapansa ja kommenttinsa pelästyttivät<br />

aluksi varmasti isot ja kokeneimmatkin<br />

soittajat, mutta toisaalta saimme<br />

myös hauskoja muistoja Linnun omintakeisista<br />

virneistä ja ilmeistä. Kun asennoiduimme<br />

Linnun suorasukaisuuteen<br />

oikein, yhteistyö alkoi toimia, ja tunnelma<br />

muuttui rennoksi. Ja lopputuloshan<br />

se kertoi yhteisestä onnistumisesta ja<br />

palkitsi.<br />

Sen lisäksi, että opimme lisää yhteissoitosta,<br />

saimme tutustua myös uusiin ihmisiin.<br />

Muiden satakuntalaisten nuorten<br />

kanssa soittaminen toi lisää innostusta.<br />

Opimme uusia asioita toinen toisiltamme,<br />

sillä meitä jokaista yhdisti sama kiinnostuksen<br />

kohde, musiikki. Ohjelmistossa<br />

oli mukana sekä vanhaa että uudempaakin<br />

musiikkia. Mendelssohnin ja Klamin<br />

teosten lisäksi saimme tarttua myös<br />

Katilan aivan uuteen teokseen ja vastata<br />

sen kantaesityksestä.<br />

SataSinfoniasta jäi hyvä maku, ja tulevaisuudessa<br />

olisi hienoa osallistua uudestaan<br />

vastaavanlaisiin projekteihin ja saada<br />

lisää kokemusta orkesterisoitosta ja<br />

ammattimuusikoiden menosta.<br />

Kansikuvatytöt<br />

Tarleena Mäkelä (viulu) &<br />

Venla Katila (käyrätorvi)<br />

35

Soitin Laine Oy<br />

80-vuotta musiikin juhlaa!<br />

Soitin Laine Oy / Helsinki<br />

- puhaltimet, jousisoittimet ja tarvikkeet<br />

- puhallinsoitinkorjaamo<br />

Pohjoinen Rautatiekatu 11<br />

00100 Helsinki<br />

09 - 4366 840<br />

Jo vuodesta 1931<br />

36<br />

WWW.SOITINLAINE.FI WWW.SLSX.COM<br />

Soitin Laine Oy / Turku<br />

- puhaltimet, nuotit, jousisoittimet, lyömäsoittimet,<br />

bändisoittimet, tarvikkeet yms.<br />

Maariankatu 10<br />

20100 Turku<br />

02 - 2761 600

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!