Bulletiini 2012.indd - Rauma

Enemmän kuin peli.
Kuljen sateessa pyörälläni harjoituksiin. Elämäni tuntuu
menevän päin seiniä, enkä jaksaisi enää kulkea eteenpäin.
Silti jaksan raahata itseni kerta toisensa jälkeen harjoituksiin.
Ehkä se on jokin huume, kun tuntee kuuluvansa jonnekin. Ei
ehkä mihinkään tiettyyn lajiin, mutta joukkueeseen. Tuntee
kuuluvansa johonkin suurempaan. Oli sitten katsoja, tuomari
valmentaja, pelaaja tai vaikka valokuvaaja istumassa yksin
nurkassa, niin jokainen tuntee kuuluvansa siihen samaan
kokonaisuuteen. Ilman sitä kuuluvuuden tunnetta on vaikea
pelata kaikella intohimolla. Sen intohimon avulla jokainen
onnistuminen tuntuu loistavalta. Jokainen pienikin asia
saattaa tuntua kuin sisimmässä räjähtäisi raketti. Raketti,
joka levittää hyvää oloa ympäri kehoa ja antaa lisää voimaa
ja uskoa itseen. Onnistumisen tunne säteilee ympäri kehoa,
eikä seuraava asia vain voi mennä pieleen. Tällöin syntyy
onnistumisia onnistumisien perään. Toisaalta, homma toimii
myös toiseen suuntaan; jos jokin ei onnistu, ei synny tunnetta,
jonka avulla voisi onnistua. Jokainen onnistuminen
on yhtä juhlaa. Jokainen epäonnistuminen on surua. Joten
mennään kaikki; onnistutaan yhdessä.
Ida-Sofia Laine
9