Bulletiini 2012.indd - Rauma

Uudistuksia on tehtävä
Suomen koulutusjärjestelmä on pysynyt samana vanhanaikaisena
itsenään jo vuosikymmeniä. Pieniä uudistuksia on välillä
ollut, mutta mitään todella merkitävää edistystä ei ole ikävä
kyllä tapahtunut. Peruskouluamme tullaan muuttamaan hieman nykyaikaisemmaksi
vuonna 2014, mutta myös lukio-opintoihin tulisi tulla
jopa rajuja uudistuksia.Voimme ensinnäkin kyseenalaistaa Gaussin
käyrän soveltuvuuden opiskelijoiden taitojen mittaamiseksi pakottamalla
tulevaisuuden rakentajat kilpailemaan toisiaan vastaan. Onko
nyky-yhteiskuntamme yhteistyötoiminnan mukaista kilpailuttaa joka
ikistä lukiolaista jo ennen todellisten opiskelujen alkua - työelämästä
puhumattakaan? Olisi paljon toimivampaa arvostella yksilön kykyjä
sen sijaan, että opiskelijat opetetaan vertaamaan itseään muihin ja
suhtautumaan kylmän kyynisesti esimerkiksi muiden paikkakuntien
eliittilukioiden opiskeljoihin. Poliitikkojen rakastama kaksiulotteinen
kasvavan talouden diagrammi ja Elinkeinoelämän keskusliiton kilpailukykypuheet
kyllä ohjastavat jokaisen nuoren elämää ja tulevaisuutta,
mutta huomauttaisin, että elämme kolmiulotteisessa maailmassa. Missä
on z-akseli? Miksi meiltä puuttuu taito ymmärtää toimivuuden syvyyttä?
Ei liene sattumaa, että nuoret kärsivät yhä useammin mielenterveysongelmista.
Voimme edelleen miettiä ylioppilaskokeiden toimivuutta opetusvälineenä.
Jokainen opettaja käy tunneillaan läpi asioita, joita aiotaan
kysyä ylioppilaskokeissa. Ne ohjaavat opetusta ja ovat ikävä kyllä
liian usein tärkeämpi asia kuin itse oppiminen ja tiedon soveltaminen.
Koulussamme kuulee päivittäin vinkkejä siitä, mitä tulisi harjoitella,
koska näitä asioita tullaan kysymään lautakunnan järjestämässä kilpailussa.
Eikö olisi paljon mielekkäämpää, järkevämpää ja hyödyllisempää
opettaa elävässä elämässä tarvittavia taitoja nippelitiedon sijaan?
Ei ainakaan minua innosta asioiden oppiminen, jos niitä opiskellaan
korkeakolun jälkeen merkityksettömien papereiden saavuttamiseksi.
Me kaikki tahdomme oppia asioita, jotta voimme hyödyntää tietojamme
ja taitojamme.
3
Jokaiselle Suomen kansalaiselle pakkosyötetään valtion tekemän
muotin mukainen paketti erilaista tietoa, oli hänelle siitä tulavaisuudessa
hyötyä tai ei. Tämä pyhien lehmien piirittämä paketti on laadittu
keskiverto-opiskelijan tai -oppilaan mukaan eikä kenenkään mahdollisia
vaikeuksia tai lahjakkuuksia huomioida juuri lainkaan. Ei sillä ole väliä,
haluaako tulevaisuuden loistotoimittaja oppia derivoimaan lyhyen matematiikan
viitosrivin jälkeen. Hänen on käytävä kyseinen kurssi joka
tapauksessa, voihan hän käydä koulun jälkeen matematiikkapajassa. Eipä
taida kiinnostaa. Miksi pitäisi? Toisaalta epäoleellisille integraaleille ja
jakolaskun derivaatoille naurava matemaatikonalku ei voi tehdä lukiossa
mitään opetussuunnitelman puisevien rivien sanelematonta. Ensimmäinen
ja viimeinen konkreettinen ehdotukseni onkin, että lukioon tulisi
saada oppilaiden eri mieltymyksiä huomioivia kurssimahdollisuuksia pakollisille
kursseille. Esimerkiksi jaettujen kurssien kuvailuihin voisi lisätä
huomiot kurssien eri käsittelynopeuksista, minkä jälkeen jokainen opiskelija
voisi valita itselleen mieluisamman kurssin paremman oppimisensa
takaamiseksi. Tämän valinnan olisi tietenkin pakko perustua opiskelijan
vapaaseen tahtoon. Epätasa-arvoa on varottava edistämästä.
Muutos on aina pelottava vaihe. Haluamme hallita jokaista elämämme
käännekohtaa ja nähdä tulevaisuuden mutkat ennalta. Emme kuitenkaan
paremman tulevaisuuden toteuttamisella voi aiheuttaa pahaa kristallipallon
kadottamisesta huolimatta. Muutoksilla voimme taata selviytymisen
sijasta mukavuuden huomisessa. Tällä keinolla pääsemme vihdoin ansaitsemallemme
parhaan maan korokkeelle Pisa-tutkimuksissa. Vai olisiko se
sittenkään tärkeintä?
Roni Koivu