Jäsenlehti 2011 [pdf, 4,8 mt] - MTK

na 2012 arvioidaan sekä investointikohteet
että investointien rahantarve.
Tukeeko maatalouspolitiikka
lähiruokaa?
Tilakoko on kasvanut jo vuosikymmenten
ajan. Viime vuosien markkinatrendi on
tätä vastoin kasvattanut lähiruuan suosiota.
Kasvava joukko kuluttajia haluaisi ostaa
tuotteet pieneltä tuottajalta, jonka tuotanto
mielletään eettiseksi ja turvalliseksi vaihtoehdoksi.
Voisiko maatalouspolitiikan suuntaa
muuttaa, jotta pienten tilojen elinmahdollisuudet
paranevat?
– Lähiruokakiinnostus on hyvä asia, ihmiset
ovat kiinnostuneita kaikenlaisesta kotimaisesta
ruuasta. Nykyinen maatalouspolitiikka
tarjoaa tukea hehtaarien tai eläinyksiköiden
perusteella. Laajasti eurooppalaisesta
näkökulmasta ajatellen meillä ei juuri ole
suuria tiloja, Jari Koskinen sanoo.
– Normaaliin terveeseen yrittäjämeininkiin
kuuluu maatilan kehittäminen. Halutaan
lisää peltoa ja halutaan laajentaa tuotantoa.
Mielestäni ei pitäisi tarkoituksella
etsiä ristiriitaa maatalouspolitiikan ja lähiruuan
väliltä. Maataloutemme vahvuus
on ruuan alkuperän jäljitettävyys, ministeri
esittää.
Ratkaisuja lihan
hintakriisiin
Jari Koskinen ei rohkene toivoa tukijärjestelmistä
ratkaisua lihantuotannon hintakriisiin.
Keinoja ei sillä puolella juuri ole.
Markkinoilta tulisi saada parempaa hintaa.
Suomalainen liha on eettisesti tuotettua;
eläinten hyvinvointi on tuottajille ykkösasia.
Mutta korkea laatumme ja eettisyys ei
ole vielä auttanut saamaan parempaa hintaa.
Jari Koskinen haluaakin ajaa asiaa
myös lainsäädännöllistä reittiä. Tuotteiden
alkuperän pitäisi näkyä läpi koko elintarvikeketjun.
Miten kuluttaja voisi suosia kotimaista,
jos ruuan alkuperä on hämärän
peitossa esimerkiksi ravintolassa syödessä?
Juuri nyt maa- ja metsätalousministeriössä
mietitään, miten hallitusohjelman tavoitteet
lähi- ja luomuruuan edistämisestä pannaan
täytäntöön. Rahaa ei ole kovin paljoa
käytettävissä, mutta joka tapauksessa ministeri
Koskinen lupaa panna itsensä likoon lähi-
ja luomuruuan puolesta.
– Maa- ja metsätalousministeriön esiintymisissä
lähi- ja luomuruokaa pidetään vahvasti
esillä. Toivon, että tämä julkisuus vie
tärkeää asiaa eteenpäin omalta pieneltä
osaltaan. Mutta markkinoilla tämäkin asia
lopulta ratkaistaan, Jari Koskinen toteaa.
Maaseutuasumista
pitää edistää
Maaseudun kehittäjät neuvovat hyödyntämään
maaseudun vahvuuksia. Jari Koskinen
näkee keskustelussa käytännön ristiriidan.
Maaseudun luonnonvaroja pitäisi hyödyntää
kestävällä tavalla, mutta jos joku haluaisi
muuttaa maalle ja hyödyntää luonnonvaroja
siellä, niin sitä halutaankin monella
tavalla rajoittaa.
– Maaseudulla asuminen on usein ekologisesti
parempi kuin kaupunkiasuminen.
Puurakentaminen ja uusiutuvalla energialla
lämmittäminen ovat ympäristötekoja. Liikkumisen
merkitys on osoitettu kokonaisuudessa
pieneksi. Varsinkin tulevaisuudessa,
kun autot kulkevat biopolttoaineella tai aurinkosähköllä,
maalla asuminen on hyvin
ekologista.
– Maaseudulle halutaan myös yrittäjyyttä,
mukaan lukien palveluyrittäjyys. Kenelle
palveluita tuotettaisiin, jos tarvitsijoita ei
siellä ole, Jari Koskinen kysyy.
Hän myös haluaa kyseenalaistaa termin
”vapaa-ajan asunto”. Asuminen on monella
tapaa muuttunut; ihmisellä voi olla monta
asuntoa. Ei ole tarkoituksenmukaista puhua
vapaa-ajan asunnon käyttötarkoituksen
muutoksesta ja sillä tavoin vaikeuttaa maaseudulla
asumista.
Metsänhoitomaksun
tulevaisuus
Jari Koskinen toivoo metsäalan löytävän
yhteisen näkemyksen metsänhoitoyhdistyslain
uudistamiseen. Metsänhoitomaksu halutaan
mieluusti nostaa erityisesti esiin, ei
vähiten järjestöpoliittisista syistä, mutta ministeri
Koskinen muistuttaa maksun olevan
vain yksi osa lain uudistamista. Sitä ei voida
ratkaista erillisenä kysymyksenä. Alan olisi
löydettävä yksimielinen kanta lain uudistamiseen,
jolloin ministeriön on myös helpompi
edetä asiassa, mutta yksimielisyyden
puuttuessakin ministeriön on tehtävä ratkaisunsa.
Puunkäytön lisääminen ja
metsätilojen rakenne
Metsien kasvusta käytetään vain 70 prosenttia,
joten puunkäytön lisäämisvara on
merkittävä. Millä keinoilla asia voidaan hoitaa?
– Ensinnä metsäteollisuuden pärjääminen
kansainvälisessä kilpailussa on tärkeää.
Metsäenergialla on ratkaisevan tärkeä osuus
uusiutuvan energian käytön lisäämisessä.
Puurakentamisen vire on nyt aiempaa parempi.
Uusia innovaatioita myös kaivataan:
mitä kaikkea puusta voidaan tehdä? Tämä
Jari Koskinen
Maa- ja metsätalousministeri Jari
Koskinen on 51-vuotias hauholainen
maanviljelijä ja valtiotieteen maisteri.
Perheeseen kuuluvat vaimo Minna
ja lapset Anniina (20 v.) ja Juhani
(18 v.). Kokoomuksen kansanedustajana
Koskinen toimi vuosina 1996-
2009. Maa- ja metsätalousministerin
tehtävissä hän oli aiemmin jo Paavo
Lipposen toisessa hallituksessa vuosina
2002-2003. Euroopan jälleenrakennus-
ja kehityspankin johtokunnan
jäsenyys vei Jari Koskisen Lontooseen
vuonna 2009, kunnes hänet
kutsuttiin Jyrki Kataisen hallituksen
maa- ja metsätalousministeriksi keväällä
2011.
Vapaa-aikaansa Jari Koskinen viettää
mielellään metsätöissä. Pankkiirin
uralle lähtiessä vuokratut pellot palaavat
takaisin omistajalleen tulevana
vuonna, joten ministeri saatetaan silloin
nähdä myös maataloustöissä.
Jari Koskinen Kasvua Hämeessä
-seminaarissa pari vuotta sitten.
vaatii hyviä yrityksiä maaseudulle. Maaseudun
yrittämisen edellytyksistä on tärkeää
huolehtia, Jari Koskinen summaa.
Metsätilojen rakenne on pirstaloitumassa,
kun aiempaa useammat perijät jakavat
metsäomaisuuden. Metsätilojen sukupolvenvaihdoshuojennus
ei onnistunut Jari Koskisen
edellisellä hallituskaudella, eikä hän pane
kovin paljon toiveita asian eteenpäinmenolle
nytkään. Kuitenkin yhteismetsien houkuttelevuus
säilyy, sillä veroporkkana pysyy
kahdessa prosentissa myös uudessa valtion
budjetissa.
Kari Aikio
Kirjoittaja on MTK Hämeen aluepäällikkö
Kuva: Kari Aikio
Häme ja Uusimaa
25