Lataa ilmaiseksi Taidetta suunnitteluun - Taideteollinen korkeakoulu

Taiteilija Jorma Hautala pitää venäläisten näyttelyiden ja erityisesti Wasily
Kandinskyn yhteyksiä Suomeen merkittävinä 1900-luvun alussa, mutta
korostaa myös, miten 1930-luvulla arkkitehtuuri, Alvar Aallon valkoinen
funktionalismi, nousi modernin taiteen kärkeen Suomessa. ⁶⁸ Vaikka Aalto
oli myös kuvataiteilija, tosin osallistumatta näyttelyihin, perustuivat hänen
kokonaistaideteoksensa kolmiulotteiseen muodonantoon, joka ulottui
hänen omana työnään kokonaisten kaupunkien kaavoista aina yksittäisiin
huonekaluihin ja detaljeihin, kuten ovenkahvoihin. Aallon muotoilussa on
nähty Bauhaus-koulussa opettaneen Aallon ystävän Lászlo Moholo-Nagyn
vaikutteita. ⁶⁹
Taiteilija Unto Pusa toi Légerin opit Vapaaseen taidekouluun 1940-luvulla,
jonka jälkeen hän opetti arkkitehtejä vuosina 1946–1970 Teknillisen korkeakoulun
arkkitehtiosastolla. Pusa välitti ajatuksia plastillisesta sommittelusta,
tilasta, muodosta ja väristä opetuksessaan, johon perustuen hän julkaisi
teokset Väri-Muoto-Tila (1967) ja Plastillinen sommittelu (1979). ⁷⁰
Pusa kuvaa teoksissaan aikansa maailman värikkyyttä ja epäjärjestystä
ja esittää, että arkkitehtuurin ja maalaustaiteen yhteistyö pelastaa tilanteen.
Pusa kirjoittaa: ”Jotta yhteistyössä edistyttäisiin, on siis maalarin totuttauduttava
tila-ajatteluun ja arkkitehdin sellaiseen tilan tajuun, jolla ei ole rajoja
eikä mittoja, ja jotka voidaan luoda värillä. N. 1920-luvun puolivälissä alkaneella
yhteistyöllä on mahdollisuus kehittyä. Hetki on tullut tutkia vakavasti
näitä nykyajanaloitteita. Elämme hyvin mielenkiintoista aikakautta.” ⁷¹
Taiteen tehtävää Pusa määrittelee Légerin sosiaalisen vastuuntuntoisuuden
avulla ja mahdollisuutena väri-ilon levittämiseen ja järjestelemiseen.
Ihanteet taiteen tehtävästä arkkitehtuurissa ja taiteiden suhteesta koristeluun
tulevat esille Pusan lauseissa:
”Kun uuden tilan perusedellytyksenä on värin liikunnallinen dynamiikka,
on mahdottomuus, että koristetaide pystyisi vakuuttavasti luomaan rajatonta
tilaa. Koristetaidehan on tyyliltään vaihtelevaa ja täysin riippuvainen mausta.
Sen ei tarvitse välttämättä olla figuratiivista, ja se voidaan käsittää värien
vapaaksi leikiksi. Se on keino muuttaa arkkitehtuuria, silmänlumetta.
Seinämaalaus taide sen sijaan on ainoastaan ja puhtaasti plastillista, ja se on
esteettisesti katsoen kauneuden ylhäisintä lajia. Se on täydelleen riippuvainen
ympäröivästä arkkitehtuurista. Rakennuksen muodollista yhtenäisyyttä ei saa
rikkoa, maalarin on hyväksyttävä arkkitehdin käsityskanta.” ⁷²
68 Hautala (1998) 2001: 48.
69 Hautala (1998) 2001: 85–89.
70 Karjalainen 2006: 174–76, 184, 1990: 15, 45–50, 162–163. Académie André Lhote ja
Académie Fernard Léger, Pariisi, Ranska 1949. Pusa 1967 ja 1979.
71 Pusa 1979: 259–261.
72 Pusa 1979: 259–261.
1. luku 71