Lataa ilmaiseksi Taidetta suunnitteluun - Taideteollinen korkeakoulu

sen vastakohtana ollut sidottu paikkaan. Julkisuus rakentui keskustelussa
(lexis) ja yhteistoiminnassa (praxis). Lisäksi suinkaan kaikilla ei ollut oikeutta
osallistua julkiseen elämään, vaan polisiin oli pääsy vain yksityisen
elämänpiirin, oikosin, itsevaltiailla, ei heidän orjillaan tai naisillaan, joiden
työllä yhteiskuntamuotoa pidettiin yllä. ³²
Kaupunkirakennustaiteen esteettiset ihanteet kehittyivät Kostofin mukaan
vasta barokin aikana. Kostof kuvaa tätä kokonaissuunnittelua käsitteellä
grand manner ³³, jonka taustalla oli renessanssin aikana alkanut antiikin ihailu
ja tutkiminen. Esteettiset tavoitteet ja samalla kaupunkitilan sommitteluperusteet
muuttuivat renessanssin harmoniasta barokin dynamiikkaan: kun
renessanssin kaupunkitila oli ideaalinen puolustuksen ja järjestyksen estetiikan
kannalta, kehitti barokki kaupungista teatterimaisen näyttämötilan. ³⁴
Barokin aikana syntyivät tavat käyttää pitkiä puistokatuja, rakennuksiin
tai muistomerkkeihin päättyviä bulevardeja ja erilaisia aukiota korostamaan
tärkeitä rakennuksia. Kadusta tuli itsenäinen suunnittelun kohde ja julkisen
tilan tärkeä osa. Kadun tuli olla suora, leveä ja kaunis. Renessanssin
säännönmukainen radiaalikatu muutettiin diagonaaliakseliksi, joilla yhdistettiin
tärkeitä aukiota ja maamerkkejä. Kaupunkeihin palasivat antiikin
käyttämät vapaasti seisovat kuvapatsaat, triumfikaaret ja muistopylväät,
joita keskiajalla oli hävitetty maallisen vallan symboleina. Suihkulähteestä
kehittyi barokkiaukion tunnus, joka koristeltiin ylellisesti toisin kuin antiikin
yksinkertaiset lähteet. Barokki toi kaupunkisuunnitteluun myös uuden
elementin, puiston. Sille annettiin geometrinen muoto, jota korostettiin
veistoksin ja muotoilemalla kasveja. Siirtomaavallat sekä 1930-luvulla Mussolini,
Hitler ja Stalin liittivät nämä kaupunkirakennustaiteen elementit
oman valtansa korostamiseen. ³⁵
32 Habermas (1990/1962) 2004: 21–23.
33 Kostof 1991: 216.
34 Kostof 1991: 222, Morris 1994: 160–161. Morrisin kuvaus renessanssin ja barokin urbanismin
eroista perustuu taidehistorioitsija Heinrich Wölfflinin tulkintaan siirtymisestä rauhallisesta
läsnäolosta hetkellisyyden ja hätkähdyttämisen teemoihin.
35 Kostof 1991: 215, 217–18, 1992: 37, Norberg-Schulz 1983: 150, Morris 1994: 159–164. Taidetta
käytöstä poliittisen aatteen levittämisen ja poliittisen vallan vahvistamisen välineenä, esim.
Mustakallio 2003: 31.
1. luku 61