Lataa ilmaiseksi Taidetta suunnitteluun - Taideteollinen korkeakoulu

Schäfer on vuonna 2004 projektikuvauksessaan kriittinen: hän kuvaa
projektin vaikeuksia ja hitautta, sillä yhdeksän vuoden jälkeen vain osa
suunnitelmasta on toteutunut, ja suunnitelman avainosat ovat korruptoituneet
tai unohdettu. Taideprojektin latistuminen tavanomaiseksi suunnitteluksi
on Schäferille uhka jopa siinä määrin, ettei hän ole halukas jatkamaan
hanketta. ¹⁶²
Hanke on kuitenkin jatkunut edelleen lukuisina seminaareina ja näyttelyinä.
Vuonna 2007 Park Fiction järjesti Lontoossa kaikille avoimen seminaarin
Architecture as Iniative, jonka kuratoi Alternative Practices and Research
Iniatives apri. Monet seminaarin paneelien kysymyksistä toistavat tässä
tutkimuksessa esille nousseita kysymyksiä, kuten siitä, voiko avoin tai osallistuva
projekti sijaita ainoastaan instituutioiden ulkopuolella, miten hierarkioista
voidaan neuvotella tai kuinka projekti voidaan pitää avoimena ja
välttää ennakko-oletus staattisesta lopputuloksesta. ¹⁶³
kriittinen vastavoima
Taiteilijat ovat itse korostaneet tehtäväänsä yhteiskunnallisena vastavoimana,
jolloin taide voi esittää valtavirrasta eriäviä mielipiteitä. ¹⁶⁴ Tästä syystä on
mielestäni tärkeää pohtia asian toista puolta eli taiteen mahdollisuuksia vaikuttaa
suunnittelukeskustelun ulkopuolella. Koska taiteen luoma keskustelu
ympäristöstä on hahmottunut pääosin yhteiskunnallisina kommentteina
tai taidemaailman sisällä esitettyinä viesteinä, on pohdittava, tulisiko taiteen
tuomista suunnittelun keskusteluun ehkä välttää tai jopa vastustaa.
Nykytaiteeseen kuuluu edelleen kaupunkisuunnittelua kritisoiva ja
kantaa ottava taide, joka heijastaa usein 1940–1950-luvuilla käynnistyneiden
avantgardeliikkeiden kuten Lettristien ja Kansainvälisten situationistien toimintaa.
Lettristit ja situationistit kritisoivat markkinavetoista yhteiskuntaa,
joka passivoi kansalaiset sivullisiksi yhteiskunnan toimintatapoja ja tavoitteita
koskevassa päätöksenteossa. Porvarillinen kaupunkisuunnittelu loi
heidän mielestään kaupungin sijaan hierarkiaa ja eriarvoisuutta eristämällä
ihmiset toisistaan: rikkaat keskustoihin ja köyhät lähiöihin. Vastalause tälle
valheiden geologialle oli yhtenäinen urbanismi (urbanisme unitaire), jonka
pyrkimys oli luoda paikkoja vapaita elämän arvoja varten sulattamalla yhteen
arkkitehtuuri, taiteet ja luovuus. Tosin situationistit luopuivat lopulta
taiteellisesta toiminnasta, sillä he jättivät toiminnastaan pois osat, jotka eivät
enää soveltuneet vallitsevaan maailmaan. Liikkeen johtajan Guy Debordin
ajatukset spektaakkeliyhteiskunnasta ovat nousseet esiin 1990-luvulla
162 Schäfer 2004: 48–49.
163 Sähköpostiviestit Schäferiltä 15.3. ja 17.3.2010
164 Esim. Hautala 2001 (1979): 77, 2002: 11.
306 taidetta suunnitteluun