Lataa ilmaiseksi Taidetta suunnitteluun - Taideteollinen korkeakoulu

5.5
Viidennellä kehällä ovat erilaiset kokijat, jotka tulkitsevat teosta: välitön
yleisö ja mediayleisö, joihin kuuluvat kommenttiteosten tekijät eli kommentoijat,
populaarin taidepuheen kertojat ja taidemaailman taidepuheen
tuottajat eli kriitikot. Viimeksi mainitut edustavat jo pääasiassa tulkinta- eli
dokumenttivaihetta, eli he ovat osallisina tuottamassa erilaisia tulkintoja
ja dokumentaatioita sekä taiteilijoiden kanssa yhteistyössä että itsenäisesti.
Hannula huomauttaa, että kokijat ovat erilaisia, vaikka heidät on sijoitettu
yhteen lokeroon.
Hannulan kehämallissa korostuvat suunnitteluun kytkettyjen taidehankkeille
olennainen tiimi mutta myös julkishallinnon yhteydessä keskeiset päättäjät.
Hannulan taidekasvatuksen lähtökohdista tulkitsema sitoutuminen
hankkeisiin osallisina ja oppivina toimijoina luo mahdollisuuksia kehittää
taidetoiveita toteuttavia organisaatioita ja yhteistyömalleja.
Mahdollisuuksia keskustelujen erojen
ja yhtymäkohtien valossa
Suunnittelun ja taiteen keskusteluista hahmottuu useita eroja mutta myös
samankaltaisuuksia, joiden avulla voidaan hahmotella taideyhteistyön mahdollisuuksia.
Keskustelut eroavat päämääriltään, vaikka samankaltaista on
se, että sekä suunnittelun osallistumiskäytännöissä että yhteisötaidehankkeissa
keskustelu sinänsä on jo tavallaan päämäärä. Kaupunkisuunnittelussa
osallistumiskäytännöillä toteutetaan lain vähimmäisvaatimus mahdollisuudesta
osallistua, ja yhteisötaiteessa taiteilijan ja yhteisön kohtaaminen,
keskustelu tai yhdessä tekeminen muodostavat keskeisen osan teosta. Erona
on se, että suunnitteluun kuuluu tavoite siitä, että osallistujat tuottavat
tietoa tai perusteltuja argumentteja jonkin suunnitteluratkaisun puolesta,
kun taas yhteisötaidehankkeessa taiteilijalla on yleensä mahdollisuus olla
asettamatta keskustelulle erityistä päämäärää, jolloin taiteilija voi antaa keskustelun
muodostua vapaasti.
Jotta taiteilija voisi tuottaa kaupunkisuunnittelun osallistumiskäytäntöissä
keskustelua yhteisöjen kanssa, on kysyttävä, onko taiteilija valmis asettamaan
keskustelulle suunnittelun tavoittelemia päämääriä. Ajatus taiteilijan tuottamasta
osallisuuskeskustelusta sisältää siten toiveen, että keskusteleva yhteisö
tuo suunnittelukeskusteluun omat näkökantansa. Taidetoiveiden esittäjät,
taidelaitokset, useat taiteilijat sekä suunnittelijat toivovat, että taiteen kautta
suunnittelu jotenkin muuttuu, jolloin taiteilijan kanssa keskustelevan yhteisön
toivotaan puolustavan tai vastustavan esillä olevia tavoitteita ja suunnitelmia
tai esittävän niille vaihtoehtoisia ratkaisuja. Mahdollisuudeksi hahmottuu
keskustelutilan synnyttäminen ja taiteilijavetoisen lisä-äänen tuominen
suunnittelukeskusteluun. Ei ole kuitenkaan selvää, hyväksyisivätkö taiteilijat
300 taidetta suunnitteluun