Lataa ilmaiseksi Taidetta suunnitteluun - Taideteollinen korkeakoulu

suunnitteludiskurssi tuottaa hallinnon kaupunkia, jossa maailma kuvautuu
suunnittelukäytännöissä vakiintuneena puhetapana ja tietämyksenä. ¹⁴¹
Syitä ja seurauksia kielten kohtaamattomuudesta on pohdittu useista
näkökulmista. Tärkeä lähtökohta on se, että keskustelun käynnistävät viranomaiset
ja että keskustelu kohdistuu suunnitteluasiakirjoihin. Lisäksi
Healeyn mukaan tyyli ja keskustelupolitiikka vaihtelevat keskustelun eri
vaiheissa: esimerkiksi suunnittelun aloitusfoorumit poikkeavat luonteeltaan
toteutettavista, yksityiskohtia pohtivista keskusteluista. ¹⁴² Pia Bäcklund
käsittelee osallistumisen kieltä konkreettisesti konflikteina, joissa asukkaat
ja suunnittelijat kerääntyvät keskustelemaan suunnitelmista suunnitelmakuvien
äärelle. Kuvien kytkeminen omaan reaalimaailmaan ei aina ole helppoa,
ja siksi kritiikki suunnittelua kohtaan kohdistuu usein myös suunnittelun
tapaan kuvata kaupunkia. Ongelmaksi koetaan myös yksittäisen
asukkaan mielipide suhteessa yleiseen etuun. Bäcklund kysyy, miten keskustelu
muodostuu ja saavatko osalliset tuoda keskusteluun asioita, jotka
heitä kiinnostavat. ¹⁴³
Taideyhteistyöpyrkimysten kannalta Hanna Mattilan esiin tuoma ajatus
on tärkeä:
”On kuitenkin syytä huomioida, että yhteisymmärrystä voi − ja ehkä
tulisikin − etsiä muillakin tavoilla kuin keskustelemalla. Tällöin ensinnäkin
suunnitteluun liittyvä kommunikaatio olisi syytä ymmärtää laajemmin kuin
pelkkänä verbaalisena kommunikaationa sisältäen esimerkiksi kuvallisen
esittämisen, jota ilman arkkitehtisuunnittelua olisi vaikeaa harjoittaa, mutta
joka kuitenkin helposti leimataan argumentaatiota painottavissa suunnitteluteorioissa
ei-toivotuksi retoriikaksi. Kuvallisen esittämisen ongelmana tietysti
on, etteivät kaikkien osapuolten kyvyt kommunikoida kuvien välityksellä
ole yhtäläiset. Toiseksi yhteisymmärrystä voidaan etsiä muutenkin kuin
kommunikoimalla representaatiota välineenä käyttäen vaikkapa perehtymällä
niihin tapoihin, joihin luontumukselliset tapamme hahmottaa ja käyttää
ympäristöämme perustuvat.” ¹⁴⁴
Mattilan näkemykset ohjaavat tarkastelemaan sitä, miten eri tilanteissa
kommunikoidaan. Kantosen mukaan taiteilijalta vaaditaan sitoutumista
yhteisön kieleen, jotta taiteilija voi puhutella paikallista yhteisöä. Vaatimus
tulee erityisesti ilmi monikulttuurisessa ja monikielisessä yhteistyössä
vähemmistöryhmien kanssa. Kantonen tuo esille Lyotardin näkemykset riidan
hedelmällisyydestä sekä siitä, miten kuuntelemisen lähtökohtiin pitäisi
141 Häkli 1997: 46–47.
142 Healey 2003: 245.
143 Bäcklund 2002: 148–151.
144 Mattila 2003: 69.
296 taidetta suunnitteluun