Lataa ilmaiseksi Taidetta suunnitteluun - Taideteollinen korkeakoulu
Lataa ilmaiseksi Taidetta suunnitteluun - Taideteollinen korkeakoulu
Lataa ilmaiseksi Taidetta suunnitteluun - Taideteollinen korkeakoulu
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
5.4<br />
Taiteilija ja suunnittelija keskustelijoina<br />
yhteisöjen kanssa<br />
”On kehitettävä miljöörakentamiseen osallistuville nykyistä parempia valmiuksia<br />
ymmärtää toisten mukana olevien ammattikuntien työtä ja sen<br />
lähtö kohtia. On tehtävä parempi laatu mahdolliseksi lisäämällä ja parantamalla<br />
miljöössä toimivien vaikuttajien keskinäistä vuorovaikutusta. Tarvitaan<br />
sekä asenteiden että tiedollisten valmiuksien kehittämistä.” ⁹⁷<br />
Matti K. Mäkisen opetusministeriön Miljöörakentamishankkeessa 1990-<br />
luvulla esittämät tavoitteet ovat säilyneet taidetoiveissa keinoina hyvään ympäristöön,<br />
ja Mäkisen esittämät tavoitteet näyttäytyvät taidetoiveina, sillä hänen<br />
mukaansa miljöörakentamisen ammattilaisten eturiviin kuuluvat erilaisten<br />
suunnittelijoiden lisäksi muotoilijat ja erialojen taiteilijat. Sen sijaan<br />
tarkasteltaessa hanketta Miljöörakentaminen-artikkelikokoelman avulla<br />
näkyy, miten kahden viime vuosikymmenen aikana vuorovaikutteinen<br />
suunnittelu ja osallistumiskäytännöt ovat avanneet suunnittelijan roolia<br />
suhteessa käyttäjiin. Lisäksi artikkeleissa näkyy, miten monia painotuksia<br />
hyvän ympäristön keinoissa voi olla, mikä vahvistaa ajatuksia siitä, että<br />
taide toiveiden toteutumista varten on aina syytä tarkentaa, mihin suunnittelualueeseen<br />
taidetta kulloinkin toivotaan lisättävän ja millä tavoin.<br />
Tähän viittaa myös taiteilija Lauri Anttilan artikkeli, jossa Anttila käsittelee<br />
taidetta miljöörakentamisen rinnalla ennen kaikkea ihmisen luontosuhteen<br />
kannalta ja taiteilijaa maa- ja biotaiteilijana sekä tarvetta lisätä luonnon<br />
ja historian tuntemusta rakentamisen ja kuvataiteen koulutuksessa. Nämä<br />
Anttilan näkemykset muistuttavat taiteilijan mahdollisuuksista kerätä tietoa<br />
sekä yhdestä tulevaisuudessa mahdollisesti erittäin tärkeäksi nousevasta<br />
yhteistyönalueesta eli ekologisten suunnitteluratkaisuiden etsimisestä ja toteuttamisesta<br />
ekologiasta kiinnostuneiden taiteilijoiden kanssa. Ehkä jopa<br />
yllättävästi Anttilan artikkelissaan kertoma omakohtainen tarina ihailemastaan<br />
sveitsiläisen pienen vuoristokylän taiteilijasta Steivan Liun Könzistä<br />
paljastaa sen, miten Anttila korostaa kuitenkin lopulta taiteilijan mahdollisuuksia<br />
yhteisöjen kanssa: Könzin sgraffitot, vastakalkittuihin seiniin piirtämät<br />
kuvat, mytologiset hahmot syntyivät kylien arjesta ja taiteilijan välittömästä<br />
suhteesta kyläläisiin. Lähinnä vain kyläläisten tuntema ja arvostama<br />
taiteilija, Anttilan sanoin ”taiteilija jota ei ole”, on yllättäen esikuvallinen<br />
sekä yhteisölleen ja ympäristönsä taiteilijana erityinen. ⁹⁸<br />
Pitämällä Anttilan kertomus mielessä voidaan käsittää, että sekä suunnittelija<br />
että taiteilija ovat keskustelijoina kuitenkin eri rooleissa kuin mukaan<br />
kutsutut osalliset tai yhteisöt niin kaupunkisuunnittelun osallistumis-<br />
97 Mäkinen M. K. 1993: 22–25.<br />
98 Anttila L. 1993: 156–164.<br />
284 taidetta <strong>suunnitteluun</strong>
Change language