Lataa ilmaiseksi Taidetta suunnitteluun - Taideteollinen korkeakoulu

niiltä puuttuu yhteinen kulttuurinen perusta, jolloin yhteisen perustan hahmottaminen
onkin suunnittelun tärkein tehtävä, ei sen lähtökohta. ⁵²
Teoreetikkojen konkreettiset esimerkit paljastavat osallistumisen ongelmallisuuden
ja sen, etteivät teoreettiset mallit vuorovaikutuksen luomisesta
ulotu paikalliseen todellisuuteen ja ettei ideaalista moniarvoisuutta ihannoida
yleisesti vaan moniarvoisuus kääntyy usein eri intressiryhmien kilpailuksi
ja ristiriidoiksi. Osallistumisen itseisarvon kritiikistä huolimatta vain
harvat teoreetikoista ottavat kantaa siihen, mistä kaupunkisuunnittelun
osallistumisessa varsinaisesti keskustellaan tai tulisi keskustella. Pakarisen
mukaan osallistumiskeskustelut seuraavat kaupunkisuunnittelun perinteisiä
ajattelumalleja, joita ovat asumiskeskeisyys, alueellinen yhteisöllisyys ja
biologisten tekijöiden painotus asumisen laadun arvioin nissa. Pakarinen
pitää asumiskeskeistä mallia ristiriitaisena yhdyskunta suunnittelun nykymalliin
eli tuotantoon nähden ja kuvaa suunnittelu ajattelun mallien ääripäinä
uusliberalistista suunnitteluteoriaa, joka luottaa markkinoiden säätelemään
luonnonvalintaan, ja postmodernistista suunnitteluteoriaa, joka
puolestaan pyrkii eri toimijoiden tunnistamiseen muun muassa sukupuolen
ja etnisten ryhmien erojen perusteella. ⁵³
puhutaanko vuorovaikutteisessa
kaupunkisuunnittelussa taiteesta?
Lain tavoitteet eivät vielä kerro, mistä suunnittelijat ja osalliset konkreettisesti
keskustelevat, vaan osallistuminen ja vuorovaikutus ovat ainakin näennäisesti
lain itsetarkoituksellisia tavoitteita. Oikeus osallistua sisältää ajatuksen
päätöksenteon laadun paranemisesta silloin, kun eri osapuolilla on
mahdollisuus olla mukana vaikuttamassa ja tasa-arvoisessa vuoropuhelussa
keskenään. Kaavoitukseen osallistumista tutkineen Olavi Syrjäsen mukaan
osallistuminen on määritelty ennen kaikkea ennaltaehkäiseväksi toiminnaksi,
jolla pyritään kaavaratkaisun lainmukaisuuteen. ⁵⁴
Asukkaita vaikuttajina ja vuorovaikutusta kaupunkisuunnittelun haasteena
tutkinut Aija Staffans puolestaan on määritellyt osallistumisen tiedon
rakentamisena, johon kansalaisilla on mahdollisuus osallistua. Staffans viittaa
laissa määriteltyyn laajaan tiedontarpeeseen aina fyysisen ympäristön
suunnittelun lähtökohdista suunnittelun sosiaalisiin vaikutuksiin asti mutta
myös osallistumisprosessissa syntyvään uuteen tietoon. Staffanssin mukaan
”kansalaisten osallistumisessa maankäytön suunnitteluun on mielestäni
52 Mäntysalo 2005: 23–38, 6.9.1999 Luento ytk:ssa Ajatusmallien muutoksesta
yhdyskuntasuunnittelussa.
53 Pakarinen 2002: 80–82.
54 Syrjänen 2005: 13.
272 taidetta suunnitteluun