Lataa ilmaiseksi Taidetta suunnitteluun - Taideteollinen korkeakoulu

Lineaarisen suunnittelukäsityksen rinnalle onkin luotu muita malleja, jotka
ovat alkaneet vaikuttaa suunnittelujärjestelmiin. Pragmatistiset suunnitteluteoreetikot
alkoivat muuttaa 1960-luvulla lineaarista suunnittelua kohti
oppivaa järjestelmää, jossa iterointi, suunnittelun arviointi, testaus ja tarkistaminen
loivat teoreettisen pohjan nykyisille tavoille arvioida suunnittelun
vaihtoehtoja ja ennakoida suunnittelun vaikutuksia. ²¹ Jo vuonna 1971
George Chadwick esitti, että suunnittelu koostuu peräkkäisistä toiminnoista,
joiden välillä havainnoidaan ja analysoidaan toiminnan vaikutusta. Chadwickille
suunnittelu on konseptuaalinen systeemi, jonka malli on syklinen,
itseään tarkistava ketju. ²² 1970-luvun teorioissa esitetyt ajatukset ovat saaneet
vastineensa kansalaisten ja elinkeinoelämän mahdollisuuksina osallistua
suunnitteluun. Samalla suunnittelun vaikutusten arvioinnista on tullut prosessin
osa, joka kuvaa, kuinka suunnittelijoiden käytössä oleva tietomäärä
on moninkertaistunut 1900-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. ²³
Toiveissa päästä mukaan tarpeeksi varhain on mukana pelko siitä, että
suunnittelu irtoaa fyysisestä paikasta ja suunnitelmasta itsestään alkaa
hahmottua oma tilallinen kokonaisuutensa. Osa suunnitteluteoreetikoista,
kuten Juho Rajaniemi, on liittänyt tämän juuri lineaariseen suunnittelukäsitykseen.
Rajaniemen mukaan ongelmallista on kaavan ymmärtäminen
todellisuuden mallina, ja vaarana on, että kaavakartta sulkee pois ne ihmiset,
jotka eivät osaa puhua mallista ammattikielen käsittein. Esineellistynyt
maailma koetaan oudoksi ja vaikutusmahdollisuuksien ulkopuoliseksi ja
kaavakarttojen maailma muuttuu omaksi todellisuudekseen. Todellisuuden
abstrahointi kaavalla on Rajaniemen mukaan kuitenkin yhteiskunnalle
välttämätöntä ihmisten ja ympäristön hallinnan kannalta, mutta kaava on
muodostunut erityisesti poliitikkojen, suunnittelijoiden ja yritysten välineeksi.
²⁴ Lehti ja Ristola puolestaan kuvaavat anglosaksiseen planner-traditioon
perustuvan kaupunkisuunnittelun muodostuvan tasoista, joilla reaalimaailman
ja informaatiomaailman välillä tapahtuu vuorovaikutusta. Suunnittelija
työstää suunnitelmansa symbolitasolla, vertaa luonnosta ihannemalliin ja
korjaa suunnitelman päätyen lopulta ehdotukseen, joka hyväksytään. ²⁵
Käsitykset kaupunkisuunnittelun lineaarisuudesta vaikuttavat olennaisesti
taidehankkeen liittämiseen kaupunkisuunnitteluun. Olennaisena taideyhteistyön
vaikeutena voidaan pitää yksittäisen taideteoksen ja kokonaisen
yleiskaava-alueen mittakaavaeroa ja eroja prosessien pituudessa, mutta
sen sijaan kokonaisen taidealueen suunnittelu soveltuu hyvin aluesuunnitelmien
rinnalle. Taidetoiveisiin kätkeytyy virheellinen käsitys suunnitte-
21 Jauhiainen ja Niemenmaa 2006: 194–196.
22 Chadwick 1971: 63–78.
23 Lindroos 2004: kommentit 3, 5, 58.
24 Rajaniemi 2006: 86–88, 90–91.
25 Lehti ja Ristola 1990: 23–24.
172 taidetta suunnitteluun