Lataa ilmaiseksi Taidetta suunnitteluun - Taideteollinen korkeakoulu

li-v: ” Jos nyt vielä ajattelen ideaalia, niin se olisi niin että, olisi olemassa joku
maisema-arkkitehti joka olisi sellainen, jonka kanssa olisi kokoajan sellainen,
et se olisi hänen kanssaan yhteisprojekti koko ajan. Ja sitten hänellä olisi
tietoa, mistä saada aina erikoisosaamista. Sitten siihen tiimiin vois ottaa aina
erikoisosaamista niin laajasti kun sitä tarvitsee. Niin kuin tässäkin silloin kun
se homma alkaa, niin siinä olisi ollut ihan mahdotonta luoda sellaista työryhmää,
mikä olisi loppuun asti toiminut, koska sitä ei voinut kukaan tietää
mihin se on menossa. Siis tämä valohommakin se tuli mukaan vasta tämän
prosessin edetessä. Siinä tulisi säilyä avoimuus, että se elää sen mukaan. Niin
kuin tämmösissä tapauksissa, että se elää sen mukana miten tarvitaan. Kyllä
tässä oli ne elementit olemassa, mutta ne eivät olleet sillä tavalla keskittyneesti
tai ettei ollut riittävästi.” ¹²⁸
Ikonen-Valkeapään huomio on tärkeä, sillä vaikka ajatus unelmatiimistä on
houkuttava, on vaikea määritellä ennalta tiimeille yhtä oikeaa kokoonpanoa,
etenkin jos kytketylle taidehankkeelle halutaan antaa mahdollisuuksia
muuttaa menetelmiään tai teknisiä ratkaisuja työn edetessä. Ruotsalaisten
mallien mukaan näyttää tärkeältä arvioida tiimin yhteistyötaitoja ennalta,
jolloin jo toisensa tuntevat työparit voivat osoittaa referensseissään yhteistyötaitojen
asiantuntijuuttaan. Andersson kuvaa tiimiänsä juuri tältä
kannalta:
j-ea: ”Minulla on huikea insinööri, joka ymmärtää minua täysin, ja joka pystyy
kaikki konstruktiot tekemään. Minulla on fantastinen arkkitehtiystävä Erkki
Pitkäranta. Me ymmärrämme toisiamme, ja hän päästää minut suunnittelemaan
niin kuin rakennusten ulkomuotojakin.” ¹²⁹
128 Ikonen-Valkeapää 2004: kommentti 14.
129 Andersson 2004: kommentti 26.
2. luku 149