Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu

tutkimuksen käytännölliset ja teoreettiset lähtökohdat 39
mista. Leena-Maija Rossin ja Anita Sepän (2007, 7–13) mukaan visuaalisuuteen
voi liittää kaiken silmin katsomalla tapahtuvan toiminnan,
mutta käytännössä visuaalisen kulttuurin tutkimuksen tiukempi tiedonintressi
on kuvassa tai kuvallisuudessa ja sen esityksen tutkimuksessa.
Kuvatulvan ohella olisikin syytä puhua kuvallisuutta koskevan
puheen tulvasta. Wolfgang Welsch (1991, 171) esittää käsityksen, että
todistamme nykyään vahvaa tiedonkäsityksen muutosta kohti esteettistä
paradigmaa, kohti eräänlaista ”esteettistä käännettä”. Esteettisen
käänteen yksi ilmentymä on ihmislähtöisen kuvalliseksi miellettävän
ja esteettiselle ajattelulle perustuvan todellisuuden ääretön
laajentuma luonnontodellisuuteen verrattuna. Estetiikka filosofian
osa-alueena, perinteisenä kauneuden vaalijana ja harmonian määrittäjänä,
on kokenut kovia tappioita taide-käsitteen muutoksissa. Tiede,
joka tutkii sitä, kuinka asiat tunnetaan aistien kautta, on muuttunut
sitä mukaa, kun estetiikan peruskäsite, kauneus, on määrittynyt
kokemukselliseksi eikä tieto-opilliseksi tosiasiaksi. Katsojan tilalle ja
rinnalle on astunut visuaalisessa kokija ja toimija.
Reijo Kupiaisen (2007, 44) mukaan asian voi hahmottaa jopa niin,
että länsimaisissa kulttuureissa verbaalinen esitys on alistanut visuaalisen
esityksen omaan käyttöönsä, kirjoituksena, joten kirjoitus
on vain ikään kuin ”vanhaa” visuaalista lukutaitoa. Veijo Hietalan
(1993, 9) mukaan voi päätellä, että ensimmäiset kirjoitusmuodot olivat
nimenomaan kuvakirjoitusta, eräänlaista sarjakuvaa, ja vaikka
nykyisin kirjoituksemme on etääntynyt kuvallisesta taustasta, informaatio
otetaan vastaan silmin ja kirjoitus esittää eräänlaisia abstrakteja
kuvia, joiden merkitys on ”sovittu”.
Kuvalle on käynyt 1900-luvulla varsinkin 1990-luvun digitaalisen
räjähdyksen myötä kuten kirjoitetulle sanalle kävi 1400-luvun loppupuolella,
jolloin kirjapainon keksimisen ja laajan käyttöön ottamisen
myötä painettu sana levisi kautta valtakuntien. Neil Postmanin (1982,
33–45) mukaan kirjapainojen tuottaman painetun sanan runsauden
myötä myös uudelle arkitaidolle, lukutaidolle, syntyi kulttuurisesti
pakottava tarve. Nopeat ja halvat kuvallisen kopioinnin ja monistamisen
tekniikat ovat vastaavanlaisesti synnyttäneet tarpeen ymmärtää
kuvallisuuden erityispiirteitä, kuvan ja sanan suhdetta sekä visuaalisuutta
ihmisen kokemusmaailmassa.
Kopiointi- ja monistustekniikan halvan massatuotannon ansiosta
kuvan sisältämät maagiset ja harvinaiset myös pyhät ja uniikit piirteet
arkipäiväistyvät. Samalla ne vahvistivat katsomalla tapahtuvan tiedon