Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu
Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu
Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
30 k i e l l e t y t k u v a t<br />
jien kokemistapahtumaa pohtinut Kendall L. Walton (1987) pyrkii<br />
ratkaisemaan estetiikan tieteenalasta käsin taidekategorioiden muutokseen<br />
liittyvää kokemisongelmaa. Hän esittää esimerkkinä, miten<br />
ensimmäinen maalaus, johon on liimattu kolmiulotteinen objekti, oli<br />
epäilemättä shokeeraava. Mutta nyt kun tekniikasta on tullut jokapäiväistä,<br />
emme enää ällisty. Waltonin (1987, 50) mukaan teoksella on<br />
kategorialle ominaisia vakio-ominaisuuksia, kuten maalaus on kaksiulotteinen<br />
ja sillä on kehysrajaus. Uusia kategorioita syntyy, jos teos<br />
poikkeaa liikaa vakio-ominaisuuksista. Mutta uuden kategorian määrittelyssä<br />
on myös havaitsemiseen ja normeihin liittyvä ongelma.<br />
Emme havaitse teosta vaikkapa veistokseksi, jos se on koko ajan voimakkaasti<br />
liikkeessä. Se on niin ilmeisesti ja radikaalisti erilainen<br />
kuin perinteiset veistokset, ettemme ymmärtäisi tarkastella voimakkaasti<br />
liikkuvaa tuotosta veistoksen kategoriassa, vaikka se olisi<br />
ensimmäinen kohtaamamme liikkuva veistos. Havaitsisimme sen<br />
joko kineettiseksi installaatioksi tai yksinkertaisesti jäisimme ymmällemme.<br />
Havaitsemiseen liittyvät ongelmat ovat kielletyn kannalta tärkeitä.<br />
Mikäli moraalikasvatuksen avulla sisäistetty tieto ”oikeasta” ja ”väärästä”<br />
saa katsojan havaitsemaan välittömän havainnoinnin tuloksena<br />
viittauksia moraalittomuuteen, yleisen moraalikäsityksen vastaiseen,<br />
katsoja ”lukee” koko kuvan kielteiseltä kannalta, vaikka harjaantunut<br />
silmä ja taiteen tuntemus ohjaisivat näkemään teoksessa<br />
jonkin muun olennaisen sanoman. Käsittelen konkreettisia esimerkkejä<br />
tästä luvussa 1.5.<br />
Elämismaailmassa vallitsevien olioiden kokonaisuudessa on niin<br />
runsaasti päivittäistä havaittavaa, että jopa sen tunnistaminen, mikä<br />
voisi olla potentiaalinen taideteos eikä esimerkiksi ruokaa, vaatii erityisen<br />
tunnistamistavan opettelua. Välittömän kokemuksen muuttaminen<br />
tiedolliseksi hyödykkeeksi ja abstrahoiduksi merkitykseksi<br />
edellyttää opettelua. Taiteen ja myös kuvan tunnistamiseksi on tarpeen<br />
omaksua tietynlainen tapa jäsentää ympäristöä sekä tunnistaa<br />
siinä taideoliot tai taideilmiöt, myös kuva ja kuvallinen. Waltonin<br />
mukaan muotokuva ihmisestä ja ihminen eivät ole mitenkään verrattavissa<br />
kahtena samanlaisena objektina: maalaus on litteä, sen materiaalina<br />
on kangas, öljyväri ja puupinnoitteet, kun taas ihminen näyttää<br />
oliolta, joka on lihaa ja verta. (Walton 1987, 43.) Havainto-ongelmat<br />
toistuvat kuvan, kuvallisen ja kuvitellun erottelussa ja siinä, miten<br />
kielletty niissä määritellään.