Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu

v e r t a i l e v a n ä k ö k u l m a 233
esitystavan piirteiden analyysiin, tutkimuskysymys ja tutkimuksen
kulku olisi rakennettava toisin. Kiinnostukseni kohteesta – kielletyt
aiheet – johtuen olen kiinnittänyt varsinaisen huomioni erityisesti
aiheisiin ja rakentanut teoreettisen lähestymistavan kiinnostukseni
keskiötä silmällä pitäen. Esitystavan piirteet ovat mukana toissijaisena
kohteena.
Kuvaoppiin ja kielletyn yhtälöön suoraan viittaavat tulokset, joissa
on huomioitu sekä nuorten viittaukset kuvaopillisesti kiellettyyn että
opettajien samansuuntaiset maininnat, ovat esillä kuvaoppiryhmässä.
On selvä, että sellaiset kuvaratkaisun muodot, kuten sotkuinen
jälki, kokovärityksen puuttuminen tai tikku-ukot kiellettyinä, ovat
perusteltavissa muilla kuin taiteen ja visuaalisen kulttuurin käsityksillä.
Sellaisten ilmaisutapojen kieltämisen syyt löytyvät pääosin kasvatuksellisista
päämääristä, kuten opettaja-oppilassuhteen vuorovaikutuskysymyksistä
ja kouluarvojen merkityksestä. Sotkuinen piirustus
puhuttelevan nimen kera toimii taidemaailmassa kuten kuuluisa
Duchampin pisuaari – taiteena – mutta koulussa ei.
Vertailevan tarkastelun valossa aineiston esitystavan piirteissä voi
nähdä, miten opittu kuvan tekeminen osittain sanelee kiellettyä. Toisaalta
sen perusteella voi tarkastella, minkälaisia luontevia piirtämistapoja
nuorilla on. Vertailevilla tuloksilla on pääosin kuvaileva tehtävä.
Ne kertovat mukana olleiden esitystapojen painottumisesta tiettyihin
suuntiin. Nuorten esitystapaa koskevat valinnat ja ratkaisut ovat
vapaavalintaisia ja päähänpiston kaltaisia: kukin päätti itse, kuinka
vastauksen toteuttaa, lyhyt vastaushetki saneli nopean ratkaisun tarpeen.
On kuvia, joissa esitetään huolellisesti viimeisteltyjä kokonaisuuksia,
ja on kuvia, joissa on yksi ”jokin”, vaikkapa pullo. Huolellisen
työn tekijällä – työssä on juoni, varjostus, tekstit – on ollut yhtä lyhyt
aika toteuttaa kuva kuin niillä, jotka ovat saaneet paperille aikaan
yhden tikkuhahmon tai tupakan. Tulokset kertovat, että mukana olevien
joukkoon mahtuu runsaasti nuoria, joiden kuva on sekä aiheen
että esitystavan kannalta taidokas – ja päinvastoin.
Tarkastelin kaikkia piirustuksia siltä kannalta, kuinka monet ovat
piirtäneet kuviin hahmoja. Hahmojen havainnoiminen on mielekästä
siksi, että hahmot välittävät ihmiskuvaa ja sukupuolioletuksia sekä
ulkoisen olemuksen että toiminnan kautta. Hahmottomia kuvia on
suomalaisaineistossa kymmenen ja virolaisaineistossa yksi (lause
paperilla). Hahmoja ”korvaavat” rekvisiitta, selittely, tekstit ja symbolit.
Näyttäisi siltä, että täysin symboliseen esittämiseen ovat ryhtyneet