Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu

tutkimuksen käytännölliset ja teoreettiset lähtökohdat 21
merkin mukaan, joka voi olla fiktiivinen. Siten vertailevat päätelmät
ovat olettamuksellisia, merkkeihin palautuvia painotuksia. Sukupuolet
ja niiden käsitteellistäminen eivät ole varsinaisena tutkimuskohteena
tässä tutkimuksessa.
Seksuaalisuuksien käsitteiden käytössä vältän luokittelemasta
kuvassa näkyviä seksikohtauksia olemassaolevien normien ilmentymiksi.
Valintani perustuu ajatukseen, että normeihin viittaaminen
tuottaa kiellettyä helpoimmin sekä vie huomion pois kokonaisvaltaisesta
kysymyksenasettelusta. Normeihin nojaamisen ongelma on,
kuten Vartoa (2005a, 15) tulkiten voi ymmärtää, ettei asioiden itse
löydetty järjestys ja uusi, valpas kiinnostus maailmaan pääse syntymään.
Antiseksistisen lähestymistavan perustana on ajatus, että sekä
keskustelu sukupuolista että keskustelu seksuaalisuuksista on vallassa
olevien järjestelmien hallitsemiseen tähtäävää toimintaa (Rubin
1992, 309). Kuvaillessani seksiä toimintana, välttäen viittaamasta
normien luokittelunimiin, keskityn tarkastelemaan sukupuolinäkymää
ja seksipiirustuksia kielletyn aiheen kannalta laajemmin.
Eettistä elämää ajatellen normit (normatiivinen, normaalius),
säännöt (säännöllisyys), tavat (tavanomaisuus) ja kiellot ovat käsiteaparaatin
osia sekä rajausstrategioiden käsitteellistettyjä muotoja,
joilla pyritään osoittamaan vallan epäjaon tilassa paikka niille ja siihen,
joihin ja johon valta kohdistuu ja joille valta suodaan. Rajaukset
kuvaillaan vedoten hyvään tarkoitukseen ja siihen, että rajaukset on
luotu palvelemaan yksilöä yhteisöllisessä selviytymisessä. Jos ja kun
kielletty, joka viittaa sovittuihin rajauksiin, saa aikaan kiistoja, kriisejä
ja kitkoja, ne syntyvät usein yksilöllisen kriisistä yhteisöllisen (Hannula
2007) tai yksilön kriisistä yksittäisen ja yleisen välillä (Varto
2008). Samalla ”hyvän tarkoituksen” takana on aina syytä kysyä, mikä
ja kuka on se hyvä, jota säännöillä, normeilla ja tavoilla palvellaan.
Käsitteellisesti edellä mainitut sanat kuvaavat ihmisen eettistä
elinympäristöä ja tarkentavat kielletyn ymmärtämistä kukin omasta
lähtökohdastaan. Yrjö Sepänmaa (1992, 151) antaa esimerkin tarkastellessaan
kauneuden käsitettä. Kauneus on yhtä mutkikas ja tunnettu
käsite kuin kielletty. Sepänmaan ajattelua seuraten totean, että kun
joku käyttää termiä ”kaunis” tai ”kauneus”, tulisi katsoa ensiksi kielellistä
kontekstia ja lähteä siitä oletuksesta, että merkitys riippuu
olennaisesti termin käyttöyhteydestä. Puheessa sama lause voidaan
esittää vaikkapa eri äänensävyllä tai eri tavalla painottaen, mikä kaikki
vaikuttaa merkitykseen.