Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu
Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu
Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
222 k i e l l e t y t k u v a t<br />
vissä teollisen kulttuurin eettis-esteettisestä ilmeestä juontuva käsitys<br />
lapsuudesta ja lastenkulttuurista, mutta myös tietty käsitys miellyttävyydestä.<br />
Neil Postmanin esittämä käsite ”tuotettu lapsuus” globaalin teollisen<br />
vallan välttämättömänä osana on muokannut sekä suhdettamme<br />
lapsiin että suhtautumistamme siihen, miten lasten on elettävä ja<br />
miten heitä täytyy kohdella. Lasten ottaminen teollisen tuotannon<br />
kohderyhmäksi on synnyttänyt niin suuren määrän lastentuotteita,<br />
että muuta kuin teollisesti tuotettua lastenkulttuuria ei enää muisteta,<br />
vaan lapsuus näyttää, maistuu ja tuntuu suuryhtiöiden teolliselta siirapilta.<br />
Lasten erottelu omaksi erityisryhmäksi suhteessa muuhun<br />
väestöön esimerkiksi viljelemällä lastenkieltä, eristämällä lasten paikat<br />
muista paikoista ja erityisesti lapsille tarjottavien tuotteiden, kuten<br />
lelujen, pelien, paino- ja liikkuvien kuvien, tarinoiden ja lastentarhojen<br />
sekä päiväkotien, avulla tuottaa lastenkulttuuria, joka pitää<br />
lapset loitolla aikuisten elämästä. (Postman 1985.)<br />
Näyttää myös siltä, että lapset ja ”lapsellinen” ovat muodostuneet<br />
niin otolliseksi kuluttajaryhmäksi, että lapsuutta kannattaa pitkittää<br />
mahdollisimman tehokkaasti: eletään pitkitettyä vauvaikää kuten aikuisiässä<br />
eletään pitkitettyä nuoruusikää. Lepertely, sössöttely, söpöttely<br />
ja nössöttely jatkuvat mahdollisimman pitkään, ilman että lasta<br />
koskaan kohdeltaisiin ihmisarvolle sopivasti, arvokkaana lapsena,<br />
jolla on oma kokemus, omat mielipiteet ja oma selviytymisosaaminen<br />
maailmassa. Suhtautuminen lapsiin muistuttaa pahimmillaan aikuiskulttuurin<br />
seksistisen esineellistävää suhtautumista. Seksistisen esineellistämisen<br />
kritiikin perusväittämä on, että nainen ja mies alistetaan<br />
esineen kaltaisiksi korostamalla naisen ja miehen ainoastaan<br />
seksuaalista mielihyvää tuottavia piirteitä ja unohtamalla naisen ja<br />
miehen kokonaisarvo ja ihmisoikeudet. Lasta esineellistetään vähättelemällä,<br />
lapsen kokonaisarvo ja ihmisoikeudet ohitetaan. Lapsi<br />
kahlitaan vauvaikään, ”vaippaikään”, ja lapsesta tehdään vain hoivattava<br />
söpö lemmikki, jotta aikuisen hoivavietin tarpeet tulisivat tyydytetyiksi<br />
mahdollisimman pitkään. Hoivavietin tyydyttäminen tarjoaa<br />
eettisesti yleviä fyysisen läheisyyden nautintoja, ”sallittua ja suotavaa”<br />
seksistä ja häpeästä vapaata yhdessäoloa, ylpeätä statuksen nostoa<br />
muiden aikuisten joukossa, leikin iloja aikuisille ja aikuisten ääretöntä<br />
määräysvaltaa lapsiin nähden. Lepertelyllä alistaminen, lapsen ihmisarvon<br />
vähätteleminen kaventamalla lapsi vain hoivauksen kohteeksi<br />
ja lapsen ihmisoikeuksien kieltäminen ovat yhtä tehokkaita