Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu

202 k i e l l e t y t k u v a t
tavaa, mikä myöskään ei ihmisen ihon kohdalla ole mahdollista .
Ihmisen määrittely värin avulla palvelee aina luokittelemisen tehtävää.
Tunnetuin fiktiivinen väri-ilmaisu on siniverinen, jolla tarkoitetaan
yläluokkaan kuuluvaa ihmistä, erityisesti aatelistoa. Nyky-Suomessa
muuta kuin ”valkoista” tai pikemminkin kalpeaa ihonväriä on
jo nähtävissä jonkin verran sekä kadulla että kouluissa. Valkoisuus
määrittyy yleiseksi normiksi, josta poikkeavat saavat kantaa rodullisen
eron merkkiä. (Paasonen 2007,161.)
Virossa muuta kuin valkoista ihonväriä näkee suhteellisen harvoin.
Ennakkoluuloja ihonväriä kohtaan on kummassakin maassa,
mutta luullakseni virolaiset oudoksuvat tummaa ihonväriä enemmän
kuin suomalaiset. Suomalaiset ovat tottuneempia pidättäytymään
ihonväriin kohdistuvasta pilkasta, he ovat oppineet poliittista korrektiutta.
Suomessa on ollut tummaihoinen Miss Suomi jo vuonna 1996.
Viron tummaihoisin julkisuuden henkilö on Eurovision laulukilpailun
eli euroviisujen voittajakaksikon toinen laulaja Dave Penton, joka
on Hollannin kansalainen Aruban saarelta. Viro voitti euroviisut vuonna
2001. Viron julkisuuden tapa kohdella tummaihoista artistia kertoo
jotakin siitä, että tummaihoisiin ei suhtauduta kovinkaan kannustavasti:
voiton jälkeen nuori, valkoihoinen laulaja on julistettu Viron
seksikkäimmäksi mieheksi ja hän nauttii suurta suosiota, mutta tummaihoinen
kilpailukaveri on vaipunut unholaan.
Poliittisesti korrekti käytös ei takaa, että toisenvärinen ihminen
koetaan kotoisaksi. Mikäli ei ole ollut mahdollisuutta tutustua toisenvärisiin
ihmisiin, suhtautuu uudennäköiseen ihmiseen helposti pelokkaasti
ja vierastaen. Myös mediassa viljeltävä uutisointi muunmaalaisten
barbaarisista sodista ja ”alikehittyneestä” kulttuurista lisää
ennakkoluuloja ja pelkoa kuten myös käsitteet ”kolmas maailma”,
”kehitysmaa”. Ihonvärin yhdistäminen keskusteluun spekuloimalla,
mikä on arvokkain (vaalein on arvokkain), on usein piilotetusti mukana
mainos- ja viihdeteollisuudessa. (Paasonen 2007, 158.)
Ihoväriltään valtaväestöstä poikkeavan on huomattavasti yksinäisempää
toimia Suomessa ja Virossa kuin kansojen sulatusuunissa,
kuten Yhdysvalloissa. Elokuvan Crash (2004) mukaan ihonvärin eroista
käytävä kiista näkyy parhaiten arkisissa kohtaamisissa. Elokuvassa
esitetään, kuinka moninainen ihonväriin liitettävä arvolatautunut
keskustelu on. Tummaihoinen poliisi kohtaa rikostarinassa ihonväriinsä
perustuvaa sortamista ja toisaalta myös poliittisia etuoikeuksia.
Valkoinen poliitikko haluaa hänen suosiotaan, jotta vaalikampanjas-