Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu

a i n e i s t o n a n a l y y s i 153
lailla, kun kuva-aihe on riittävän etäällä yksittäisestä ihmisestä tai konkreettisesta
tilanteesta, en mene lyömään viivoittimella sormelle, vaikka
piirtää kuvaa, missä on alaston tai sukupuolielimiä. En pidä sitä seksin
aluetta hirveen kiellettynä. Jos tälläistä käytetään välineenä jonkun satuttamiseen,
puutun.
Nimettyyn henkilöön osoitettu pilkka ei jää huomiotta, mutta kaikki
toisten – vanhempien, koulun – vallan alla oleminen luo mahdollisen
väkivallan kokemuksen, jonka vaikutusta muut eivät osaa arvioida.
Väkivaltaiseksi voi kokea mitä tahansa, jopa erittäin suotuisan
kohtelun, mikäli se on vastenmielinen kokijalle.
Fiktiivisen väkivallan ja mediassa esitetyn väkivallan vaikutus on
osittain turruttava. Väkivallan oikea tuntuma, kipu ja tuska, jää kokematta,
kun vaarallisuus siirretään ”jonnekin muualle”, etäiseen valtioon
ja tuntemattomille tahoille. Tietokonepeleissä hahmon, vaikkapa
pingviinin ampumiseen käytettävät tunnit pikemminkin väsyttävät
aggressioita kuin innostavat väkivaltaan. Myös peleissä, joissa tuhannennen
kerran päästään saman tunnelin päähän ja on pakko tehdä
jokin liike nopeasti automaatin tavoin, pelaaja oppii toimimaan koneenomaisesti
nappuloita räpläten, ilman tuskaa ja itsekoettua kipua,
vaikka verta lentää ja ruumiinpalat hajoavat. Väkivaltafantasiassa
toisaalta voi ketään oikeasti tappamatta tai tuhoamatta tehdä kaiken
sen, minkä ”haluaisi”. Kostofantasiassa voi kostaa koetun vääryyden
kuvitteellisesti.
Opettaja Esan mielestä nuoret pikemminkin toistavat ja matkivat
teollisia viihdetuotteita kuin esittävät omia väkivaltaisia suunnitelmia:
Mielestäni fantasiaväkivalta on markkinatarjonnan matkimista: se
riippuu ihan siitä, mikä on nuorten mielestä pop, meillä on nyt semmoinen
aivan selvästi fantasiamaailma, varmaan toi elokuva Taru sormusten
herrasta on vaikuttanut, kaikki käy fantasiasivuilla ja hakee sieltä
kuvia, missä on myös vähän arveluttavia kuvia. Ei kysymys väkivallasta,
noh aika paljon erotiikkaa kyllä niistä löytyy, kyllä ne ainakin katsoo ja
ei oppikirjossa ole semmoisia ja se on ihan uusi kuva-alue aivan täysin
meillä ollut vasta vuoden, että minullekin se on ihan uusi.
Opettajien ongelmana on se, että nuoret ovat huomattavasti paremmin
tutustuneita markkina-uutuuksiin kuin opettaja. Opettaja,
joka ei tiedä, mitä fantasiapeleissä oikeasti esitetään, voi mennä helpomman
tien kautta ja kieltää koko ajatuksen. Nuoret ovat turtuneet
sekä televisiosta että internetistä ja muusta mediasta saatavilla olevaan
kuvalliseen väkivaltaan. He osaavat opettajia paremmin erottaa,