Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu

140 k i e l l e t y t k u v a t
tavoin tai katsojalle kerrotaan, miten tilanne A päättyy tilanteeseen C
kuten rikoskertomuksissa. Tarinan taitava rakenne ja aidontuntuinen
juoni voivat olla mediassa nähdyn sovelluksia tai täysin kuviteltuja.
Samalla pohdin myös sitä, että tarkasteltaessa kuvaa parodisena esityksenä
voi ajatella väkivaltaisten mediaesityksien tulvan turruttavan
nuoret väkivaltaan aina kyllästymiseen asti. Väkivallan esittäminen
liioittelun keinoin, yksityiskohdilla herkuttelemalla, voi olla myös
nuorille väkivaltaviihteen parodiointia, vastaavanlaista kuin päihdepropagandan
kuva ”tietysti” (kuva 3. Propaganda).
Kuva 28. Kostofantasia. Vasemmalla on närkästynyt, kiroileva,
vastahakoinen Kake, joka sanoo ”Vitut”. Kake on rehtorin puhuttelussa.
”Nyt pelataan pesistä”, sanoo rehtori. ”Myöhemmin pelin alkaessa”
Kake yrittää saada mailallaan kunnon osuman, ”Olkoon menneeksi”
-ajatuksen jälkeen hänen osumansa irrottaa rehtorin pään: ”Moks”.
Yleisö buuaa: ”Kunnari!” Kake ihmettelee, ”minne katosi reksin pää”.
Kuvan otsikkona on ”Rehtorin päätöntä menoa”.
Väkivaltakuvissa on esitetty joskus kohde, joku johon väkivalta kohdistuu.
Aineistossa kohteena on usein joko opettaja tai rehtori tai
toinen oppilas (ei esimerkiksi isä tai äiti). Oletettavaa on, että sellaisen
kohteen nimeäminen väkivallan esittämisen yhteydessä, jossa kohteella
on valtaa piirtäjän suhteen, aiheuttaa erityisen kielteisen vastaanoton.
Vallassa olevan auktoriteetin henkilöiminen toki abstrahoidusti,
asemaan viitaten (opettaja, rehtori) eikä henkilön nimeä käyttäen
(Matti, Teppi, Liisa) mahdollistaa kohdistetun vihan piilottamisen
ja siten naamioimisen. Vihan ja muiden aggressiivisten tunteiden