Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu

Taiteilijoiden avauksia
97
na kertojana kiinnostaa minua.
Maarit Mäkelän käsittelemä naiskuvasto ja sukuhistoriallisesti paikkaansa
etsivä omakuva ovat olennainen osa myös omaa taidettani. Mäkelän
feministinen lähtökohta on kuitenkin itselleni vieras. Siksi teosten
kiinnostavuus ei hellitä minusta. Keramiikka materiaalina tuli itselleni läheiseksi
opiskellessani keramiikan laitoksella Statens Högskola för kunsthåndverk
og design i Bergenissä. Materiaalin karhea tuntu, savelle painettu
ja maalattu kuva nostavat ihomuististani eläviä kuvia. Mäkelän tekninen
monipuolisuus ja tarkkuus sekä ilmaisullinen herkkyys koskettavat
minua. Naiskuvaston laaja käyttö kiinnostaa sekä visuaalisuudessaan että
omakohtaisuudessaan. Naisfiguurit nousevat milloin taidehistoriasta, sukukuvista,
omakuvista tai pop-ikoni Marilynin valokuvista. Mäkelän nainen
on katseen ikoni, joka teoksissa asettuu hänen ajatustensa mukaan
aina uudenlaiseen valoon.
Kaikkien valitsemieni taiteilijoiden tekniikassa ja ilmaisussa on joitakin
piirteitä, joita pohdin myös omassa työssäni. Jokaisen työskentelyssä
on myös minulle tuttuja asioita, joita ymmärrän ja joiden kanssa
työskentelemisestä minulla on kokemusta. Olisi ollut vaikeampi yrittää
ymmärtää sellaista kuvan tekemistä, johon itsellä ei olisi mitään kosketusta.
Ennen kaikkea halusin säilyttää inspektiivisen asemani tutkijana.
Niinpä itselleni vieraat keinot, kuten uusmedia tai kuvanveisto rajautuivat
pois. Samoin täysin formaali suhtautuminen kuvaan jäi tutkittavan
joukkoni ulkopuolelle.
Nykytaiteen luokittelu välineen ja tekniikan perusteella käy yhä mahdottomammaksi
ja merkityksettömämmäksi. Visuaalisen kulttuurin tutkija
Anita Seppä purkaa taiteen ja erityisesti maalauksen mediumin käsitettä
ja toteaa, että monella taidemuodolla nykyisin ei ole mediumia lainkaan.
Taiteilijan tapa käyttää tekniikoita ja välineitä on vain keino päästä jonnekin,
tuoda jokin esille. Niinpä taidemuotojen määritelmät uusiutuvat käytännössä
kokoajan. Mediumin puhtauden sijaan nykytaiteessa vallitsee
iloinen pluralismi, jossa eri mediat sekoittuvat keskenään. Sepän mukaan
nykytilanteessa on jopa mielekästä ajatella, ettei puhtaasti kuvallisia medioita
ole olemassakaan. Visuaalinen sekoittuu tekstuaaliseen ja auditiiviseen,
eikä niiden vaikutukset toisiinsa ole enää eroteltavissa. (Seppä 2007,
70–71.) Vaikka kuinka olisin yrittänyt valita mahdollisimman heterogeenisen
taiteilijavalikoiman tutkittavakseni, en millään yhdistelmällä olisi