Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu

86 Aukot
laa. Arjessa tapahtuvan kokemuksen olennaisuudet ovat tulkinnanvaraisia.
Tutkija päättää, mitä hän kertoo ja minkä rajaa pois. Puhe tuo jotakin yhteisesti
näkyväksi ja jättää samalla ei-puhutun edelleen näkymättömäksi.
Ei-puhuttu ei silti ole merkityksetöntä, päinvastoin siinä saattaa oleilla se
olennainen. Anneli Arho hahmottaa olennaista marginaaleista käsin. Hänen
mukaansa ongelmia seuraa siitä, jos tarkastellaan maailmassa tai minussa
tapahtuvaa sanojen kautta ja uskotaan, että sanoiksi on tuotu olennainen,
tosi ja jopa kaikki. Tai jos unohdetaan taustat ja marginaali, ja ajatellaan,
että vain lineaariset, loogiset ajatuspolut ovat totta (Arho 2004, 40). Jotta tutkimuksen
aineisto olisi validi, tutkijan tulisi erottaa, mikä kokemuksessa on
olennaista ja todellista. Omaa kokemusta tutkittaessa on joskus liian helppo
kulkea vain totuttuja polkuja kompastelematta vieraisiin näkökulmiin.
Visuaalisesti ja näkymättömästi tapahtuva ei ole suoraan tulkittavissa
kielellä. Näkymätön pitäisi muuttaa näkyväksi ilman sille luontevasti
sopivia keinoja. Kuvan ja kielen yhteismitattomuus vaikeuttaa kuvallisesti
tapahtuvasta kirjoittamista. Myös kokemuksen kirjoittaminen aina typistää
ja pelkistää elettyä totuutta. Kirjoittamisen tapa taiteellisen kokemuksen
yhteydessä onkin helposti kuvaileva ja jopa runollinen. Tere Vadénin mukaan
yleispätevä informaatiokieli ei ole omiaan kuvaamaan ainutkertaista
ja tapauskohtaista. Kieli voi pahimmillaan olla erottava ja kivettävä muuri
kokemuksellisen ja tutkimuksellisen välissä. Parhaimmillaan kielellinen ilmaisu
on itsekin osa kokemusta ja suorassa yhteydessä asubjektiivisen 52
kokemuksen merkityksellisyyteen. Silloin se sekä antaa tilaa kokemukselliselle
ainutkertaisuudelle että sallii lukijan osallistua kokemukseen. (Vadén
2001, 106–107.) Yksi fenomenologian tavoitteista onkin pyrkiä kielen taakse
ja ymmärtää ilmiöiden lainalaisuuksia siitä huolimatta, ettei niille aina näytä
olevan käsitteellisiä vastineita (Parviainen 2006, 59).
Ehkäpä oma merkityksensä on myös sillä, milloin kokemusta ryhdytään
kuvataan. Havainnoidaanko koettavaa todellisuutta samanaikaisesti
tapahtumisen yhteydessä vai vasta jälkikäteen? Taiteellisessa tutkimuksessa
pääpaino on ollut prosessin sanallistamisessa jälkikäteen. Sekä Mäkelä
että Pitkänen-Walter tulkitsevat prosessejaan vasta niiden päätyttyä.
Jyrki Siukonen vertailee kahta tapausta, joista toisessa prosessin kuvailu
on tapahtunut prosessin aikana ja toisessa jälkikäteen. Hän toteaa jälkim-
52 Asubjektiivinen kokemus ei ole subjektin kontrolloitavissa. Ihminen ei voi rajata, aloittaa
tai lopettaa tätä kokemusta tai kokemisen tapaa. Se ei ole täysin tiedostamatonta, mutta siinä maailma
saa subjektin valtaansa. (esim. Kupiainen 2004, 9–10.)