Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu

84 Aukot
(Mäkelä 2003, 24–28.) Maarit Mäkelän väitöstyö on autoetnografinen tutkimus.
Mäkelän keramiikkataiteen ja naistutkimuksen alalta tehty tutkimus
selostaa, kertoo ja kuvailee tutkijan oman kokemuksen kautta hankittua tietoa
ja tämän kokemuksen läpi avautuvaa näkökulmaa. Myös monet muut
taiteen tutkijat ovat painokkaasti käyttäneet oman kokemuksensa tietoa
osana tutkimusta, mutta eivät välttämättä nimitä tutkimustaan autoetnografiseksi.
Tarja Pitkänen-Walter määrittelee väitöskirjassaan maalausta nykyajan
kontekstissa. Hän lähestyy aihetta psykoanalyyttisen teorian avulla,
mutta käyttää omaa kokemuksellista tietoaan pääasiallisena aineistona.
Jan Kenneth Weckman tutkii väitöskirjassaan merkitysten muodostumista
maalauksessa ja kuvataiteellisen työskentelyn analysoinnin mahdollisuutta
semiotiikan avulla. Weckmaninkin pääasiallisena aineistona toimii hänen
omat keskeneräiset teoksensa ja oma kokemus taiteen tekemisestä. Esimerkkejä
on monia. Voisi sanoa, että autoetnografia on yksi nykyisen taiteellisen
tutkimuksen pohjavirtauksia Suomessa.
Autoetnografialla on monia tutkimuksellisia haasteita, jotka syntyvät
tutkijan oman kokemuksen tutkimisesta. Voimakas subjektiivisuus sekä
heikko mitattavuus, toistettavuus ja yleistettävyys asettavat tutkimuksen
uskottavuuden helposti kyseenalaiseksi. Oman taiteellisen työn tutkiminen
suoraan on usein ongelmallista, sillä tarvitaan jokin reflektiopinta, jota vasten
oma työ näkyy ja tulee esille. Mäkelällä se on ollut feministinen teoria,
omassa tapauksessani muiden taitelijoiden työskentelyprosessit ovat
toimineet heijastuspintana omalle kokemukselleni taiteen tekemisestä. On
tyypillistä, että samankaltaisiin ongelmiin törmätään myös silloin, kun rinnastetaan
tieteellinen ja taiteellinen tutkimus. Tieteelliseltä tutkimukselta
vaaditaan toistettavuutta ja yleistettävyyttä, joita taiteellisessa tutkimuksessa
useinkaan ei voida tavoitella (Nevanlinna 2001, 67). Sen sijaan taiteellisissa
tutkimuksissa usein juuri niiden subjektiivisuus koetaan ongelmalliseksi.
Subjektiivinen ei ole mitattavissa ja yleisesti todennettavissa,
eikä sen perusteella voida sanoa mitään täysin yleispätevää. Ilman yksilön
kokemukseen keskittyvää tutkimusta ei kuitenkaan päästä käsiksi ihmisen
toimimisen perusteisiin, ihmistieteen juurille. Objektiivisen tutkimuksen
ongelmana voidaan nähdä se, että maailma tai ympäristö nähdään jossain
muualla olevana. Tulkitaan sitä, mitä oletetaan toisten tekevän, olevan ja
kokevan. Subjektiivisen tutkimusotteen ongelmana puolestaan on se, ettei
ympäristö välttämättä pidä omaa todellisuuttamme yleisenä totuutena.