Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu

8 Esipuhe
ehdottaa, että osallistuminen voisi toteutua katsomalla totutusta sivuun 3 .
Osallistuminen taideteoksen ympärillä tapahtuvaan määrittelee uudelleen
paitsi teoksen itsensä, myös katsojan kokemuksen siitä. (Rogoff 2005, 118–
120, Kontturi 2005, 162.) Kenttätyö mahdollistaa taiteen kohtaamisen avoimesti
monisyisenä prosessina, ei pelkästään siisteinä, valmiina tuotoksina
(Kontturi 2010, 183). Teos-sanalla on juhlallinen kaiku. Se on perinteisesti
nähty taiteellisen prosessin tavoitteellisena päämääränä ja arvona sinänsä.
Tässä tutkimuksessa teos on se, mikä kuvataiteellisessa prosessissa syntyy.
Tarkasteluni kohde on kuitenkin prosessi kokonaisuudessaan, ei pelkkä lopputulos.
Suhtaudun teokseen arkisesti ja ohjaan katsetta teoksesta sivuun.
Vasta taiteellisen tutkimuksen paradigman kehittyessä eri alojen taiteilijoiden
prosesseja on todella alettu nostaa esille. Suomessa tämä keskustelu
sai akateemiset puitteensa 1990-luvulla, jolloin ensimmäiset taiteen
tohtorit valmistuivat taideyliopistoistamme. Julkaisujen myötä työhuoneille,
harjoitussaleihin ja kahviloihin kätkeytyneet – lähinnä taiteilijoiden väliset
– keskustelut ja yksinäiset pohdinnat ovat saaneet paikan julkisessa taidemaailmassa.
Taiteilijan työstä puhuminen ei ole yksiselitteistä. Kokemukseen
sitoutuva tietäminen vaatii käsitteellistyäkseen monenlaista tulkintaa
ja jokaisessa tulkinnan kerroksessa piilee yleistämisen ja tasapäistämisen
riski. Tutkijalla on taipumus ymmärtää vain se puoli asioista, johon hänellä
on omakätinen kosketus. Taiteilijat varovat sanomasta lauseita, joita kontekstistaan
irrotettuina voidaan siteerata ja tulkita liian suoraviivaisesti tai
kokonaan väärin. Edelleen keskustelussa kaikuu myös pelko siitä, että avaamalla
ja analysoimalla taiteellinen toiminta menettää jotakin olennaista ja
taiteen tekemiseen liittyvä intiimiys tulee perattua läpikotaisin. Tieteellisen
ja taiteellisen kohtaamiseen liittyvä epäily taideprosessien banaalista tai
teoretisoivasta tulkinnasta väijyy tutkimuksen yllä jatkuvasti.
Siitä huolimatta, että subjektiivinen ymmärrys taiteen tekemisestä
lipsuu sanallistavan tutkijan käsistä kuin saippuapala, olen halunnut yrittää
hahmottaa sitä prosessia, jossa teokset syntyvät. Minulle maalarina
on tärkeää ymmärtää, miksi teoksistani tulee sellaisia kuin tulee. Haluan
nähdä, minkälaiset asiat vaikuttavat ajatteluuni ja työskentelyyni teosten
parissa. En silti ole halunnut rajoittua oman työskentelyni todellisuuksiin,
vaan käsitellä aihetta myös yleisellä tasolla. Siksi merkittävässä osassa väitöstyössäni
ovat muiden taiteilijoiden puheet prosessistaan. Kirjoittaessa-
3 Rogoff käyttää termejä ”participatory” ja ”looking away”.