Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu

Esipuhe
7
Esipuhe
On tärkeää tehdä hankalia tekoja, venyttää ja kokeilla rakennettuja
rajoja, haastaa puhuttua maailmaa. Kuvataiteilijan työhön liittyy laaja puhumaton
alue; työskentelyn prosessi, jonka sisältöä ja merkitystä on kovin
vähän pohdittu sinänsä laajasti puhutussa taiteen (teosten) maailmassa.
Modernismin jälkeen tekijä on haluttu mieluummin vaientaa ja antaa teosten
tulkinta yleisölle, kriitikoille ja kuraattoreille. Kääntyminen kohti osallistuvaa
tutkimusta ja tekemisen prosesseja on kuitenkin tapahtumassa.
Samalla tutkimuksellisen epävarmuuden ja subjektiivisten totuuksien sietäminen
muodostuu tutkimuksen välttämättömäksi varjopuoleksi. Kriitikot,
kuraattorit ja taidehistorioitsijat ovat vähittäin luopumassa taiteen tekemiselle
etäisistä tulkinnoistaan. Kokemukselliset kohtaamiset taiteen kanssa
ovat nousemassa tutkimuksen keskiöön. Kulttuuriteoreetikko ja kuraattori
Irit Rogoff kirjoittaa, ilman olemisesta 1 ja viittaa tutkimukselliseen tilanteeseen,
jossa varmat ja totutut näkökulmat ja metodit hylätään. Saavuttaakseen
uutta tutkijan on irrottauduttava jo saavutetuista ja käytetyistä asetelmista.
Osallistumalla aktiiviseen ja jokapäiväiseen voidaan tehdä tilaa
jonkin uuden paljastumiselle. (Phelan & Rogoff 2001, 34.)
Taiteilijat ovat toisinaan kokeneet tulleensa syrjäytetyksi omaa taidettaan
koskevassa keskustelussa 2 . Samalla se prosessi, jossa teokset muotoutuvat,
on jäänyt taiteilijan yksityiseksi maailmaksi. Teoksen kehittymisen ja
työskentelyn aikana muotoutuva tietäminen on painokkaan subjektiivista ja
tekijän kokemukseen kääriytyvää. Siihen pääsee aidosti ja parhaiten kiinni
”hihat käärittyinä ja maalinhajuisena”. Osallistumalla tutkittavaan ilmiöön
kentällä tutkija muodostaa merkityksiä yhdessä ja suhteessa tutkittavan ilmiön
kanssa siinä hetkellisyydessä, missä ilmiö todella tapahtuu. Näin tuotetut
merkitykset ovat kiinteästi osa nykyisyyttä. (Rogoff 2006, 1–2.) Rogoff
1 Rogoff käyttää termiä ”without”.
2 Esim. Pitkänen-Walter 2006, 26–27