Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu

42 Johdanto
kuvailee nykytaiteilijaa ”kulttuurin asukkaana”. Taiteilija oleilee niissä olosuhteissa,
joita nykyisyys hänelle tarjoaa, ja kääntää nämä elämänsä asetelmat
taiteensa kautta näkyvään muotoon. Taiteilija-tutkija on samankaltaisessa
asemassa linkittäessään fyysistä ja käsitteellistä maailmaa toisiinsa ja kuvatessaan
maailmaa liikkeessä. Bourriaud näkee taiteellisen toiminnan pelinä, jonka
muodot, aiheet ja tehtävät kehittyvät ajan ja sosiaalisen kontekstin mukaan.
(Bourriaud 2002, 11, 13–14.) Taiteilija-tutkija ui samassa virrassa tutkimuksensa
aiheen kanssa, keskellä ja osana sitä. Kokemuksessa on jotakin erityistä. Kokija
voi tunnistaa sen luonnetta ja sen kautta tiedetyksi tulleeseen voi luottaa.
Metodina kokemus on voimakas tapa hankkia ymmärrystä. Sanallistamisen
ongelma syntyy, kun kokemuksen antia pitäisi tulkita aineistona. Taiteenfilosofiaan
keskittynyt fenomenologi Tere Vadén muistuttaa, että taiteilija-tutkija ei
voi erotella olemistaan ja käytäntöjään kahteen eri maailmaan. Taiteellinen ja
tieteellinen käytäntö tapahtuvat yhdessä ja samassa olemisessa, ihmisessä ja
kehossa. Ei voi ensin tehdä ja sitten tutkia tekemäänsä. (Vadén 2001, 91–92,
99.) Taiteellinen tutkimus syntyy taiteellisen ja tieteellisen toiminnan yhteen
kietovassa symbioosissa. Tutkimuksen keskittyessä jatkuvassa tulemisessa
elävään prosessiin aineiston ja metodin rajat hämärtyvät.
1.7. Taiteellisen tutkimuksen kirjoa
Taiteellisen tutkimuksen lyhyt perinne on tuottanut sekavan vyyhdin
termejä, joilla pyritään määrittelemään eri tavoin painottunutta taiteen tutkimusta.
Kansainvälisessä tutkimuksessa vakiintuneet käsitteet ovat myös
suomennettuina saaneet erilaisia sävyjä. Taiteellisesta tutkimuksesta puhutaan
Suomessa lähinnä Kuvataideakatemian tohtoriohjelman yhteydessä.
Se tarkoittaa tutkimusta, jonka lähtökohta on taiteellisessa työskentelyssä,
ja joka painottuu taiteellisiin produktioihin. Näin ollen taiteelliset tutkimukset
nivoutuvat tiiviisti tekijänsä omaan taiteeseen ja tutkimuksen aiheet,
sisältö ja tavoitteet kumpuavat juuri hänen taiteelleen ominaisesta problematiikasta.
Teoriaosuuden kysymyksenasettelun on oltava vuorovaikutussuhteessa
omaan produktio-osuuteen ja sitä kautta tuotettava uutta tietoa
tutkimusalastaan. (Tohtorikoulutus 2010.) Taiteellinen tutkimus -termistä on
tullut taidepuheessa kuitenkin yleisnimike, jolla helposti tarkoitetaan taidetta
ja tutkimusta yhdistäviä hankkeita laajemmin. Kansainvälisessä kes-