Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu

Läpivalaisu
231
sä ratkaisut syntyivät pääasiassa vain, koska ne näyttivät hyviltä ja sopivilta.
Pohdinta ei juurikaan vaatinut pysähtymistä ja elementtien sommittelua
tietoisesti. Työstin papereita tasatahtiin aina himoiten seuraavaa vaihetta,
nauttien tekemästäni jäljestä ja kunkin käyttämäni materiaalin parhaista
puolista. Pintojen rakentelu on usein itselleni mieluisin ja sujuvin vaihe,
jossa tulee nopeasti näkyvää tulosta. Tieto siitä, että maalaamiseen itseensä
on vielä pitkästi matkaa, antaa vapauden telmiä ilman viimeistä tulosvastuuta.
Vuorottelin piirrettyjä ja maalattuja kerroksia. Työskentely kolmella
paperilla samanaikaisesti toimi ajallisesti hyvin. Edelliset kerrokset kuivuivat
sillä välin, kun työstin seuraavaa paperia. Harvoin kävi niin, etten olisi
voinut teknisistä syistä jatkaa mitään maalausta. Tämä on tärkeää, koska
olen maalatessani kärsimätön. Odottaminen lopettaa työskentelyni imun
helposti. Sekateknisten kerrosten on kuitenkin annettava kuivua kokonaan
työstämisen välillä. Väärään aikaan jatkettu maalaus menee helposti korjaamattomaan
kuntoon. Tärkeää itselleni on myös se, että voin jättää maalauksen
jokaisen kerroksen jälkeen kuivumaan niin, että olen siihen tyytyväinen.
Jos joudun odottaessani katsomaan huonoa tai korjattavaa kerrosta,
saatan hylätä koko maalauksen.
Piirtämisen ja maalaamisen vuoropuhelu oli nautittavaa. Toinen toi
työskentelyyn tarkkuutta ja herkkyyttä, toinen väriä ja voimaa. Nautin gesson
ja maalin valumisesta niin, että hengitykseni kiihtyi joka kerta pisaroiden
lähtiessä liikkeelle. Isojen siveltimien käyttö isoilla papereilla vei minut
jonnekin pois. Leikin kuin tietämättäni, missä olin. Sivellin liukui paperilla
sujuvasti ja maali valui helposti imeytymättä liian nopeasti pohjaan. Piirtäminen
puolestaan isolle paperille oli fyysisyydessään ja nopeudessaan
miellyttävää. Liiduilla piirtäessäni sain lisättyä pieniä aksenttivärejä mukaan.
Värit tukivat ihmishahmojen herättämiä mielikuviani. III maalauksen
olkapäällä valuva vaaleanpunainen merkitsi itselleni lapsellista itsesääliä
samalla, kun hahmon yläpuolella valuva tumma punainen merkkasi todellista
ja järisyttävää maailman kohtaamista. Hahmo omassa kuplassaan kylpee
näiden ristiriitaisessa kosketuksessa. Eksistentialistisen yksinäisyyden,
itseensä tyytyväisyyden ja pohjoismaisen melankolian moninaisuus kiehtoivat
minua teemana, jonka alla saatoin heijastella omaa yksinäisyyttäni.
Oma tilanteeni oli pian näyttelyn jälkeen muuttumassa radikaalisti avioliiton
ja mieheni Suomeen muuton myötä. Yksin vietetty ja työhön hukutettu