Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu

Läpivalaisu
227
Ajatukset ovat sitä ennen pitkään kypsyneet ei-kielellisellä tasolla ja niitä
on muun tekemisen ohella punnittu. Silti ajatusten muotoonsa asettuminen
tuntuu äkilliseltä ja valmistelemattomalta oivallukselta.
Juho Hotanen pohtii maalaustaiteen ontologiaa Merleau-Pontyn jäljissä
ja kuvailee maalaamisen lähestyvän sellaista tilaa, että on olemassa
jotakin ennen kuin sanomme mitä; filosofiaa ennen filosofiaa. Maalari tekee
näkyväksi sellaista, jota ei ennen ollut nähtävissä, jolla ei ollut muotoa.
Tämä ei sinänsä liity tavalliseen näkemiseen, vaan nimenomaan kaiken näkyvän
epäilemiseen, mitä maalari lakkaamatta tekee. Maalaustaide ei vain
toista annettuja muotoja, vaan se on pikemminkin prosessi, jossa muoto
muotoutuu. (Hotanen 2008, 73–77). Hotasen kuvaus siitä, miten jotakin on
ennen kuin voimme sitä sanoa, kuvailla tai kuvata, on oivallinen näkökulma
siihen hetkeen, jossa taiteilija jo tiedostaa kuvallisen idean olemassaolon,
muttei voi sitä millään keinoin käyttää. Näkyvä on raskaana näkymättömistä
merkityksistä, joka herättää kaiun ruumiissani (Hotanen 2008, 76). Janne
Räisänen ja Jani Hänninen molemmat kertoivat keräävänsä jonkin verran
kiinnostavaa kuva- ja tekstimateriaalia lehdistä, internetistä tai kirjoista.
Nämä kuvat kulkevat mukana, koska niissä on se jokin, jota voi käyttää, josta
voi lähteä liikkeelle. Tekijä on tunnistanut ja nähnyt niissä jotain, joka ei
ehkä ole se ilmeisin näkyvä tai kuvan esittävyyteen liittyvä asia. Hän ei silti
ole ehkä vielä pitkään aikaan selvillä siitä, miten, missä yhteydessä ja miten
merkittävästi tämä materiaali tulee käyttöön, tai tuleeko lainkaan. Se kantaa
potentiaalia, joka hetkessä voi muuttua oivallukseksi ja liittyä laajempaan
ajatteluun tai assosiaatioketjuun. Jos taiteilija on varsinaisuuden tilassa ja
avoin maailmalle, hän kohtaa tätä materiaalia missä tahansa. Joskus kuvia
on liikaa ja koko juttu häviää pois. Asiat pitäisi saman tien tehdä loppuun,
ideat hajoavat niin nopeasti (Hänninen 2008).
Merleau-Ponty on käsitellyt anonyymia, ei tunnistettavaa havaintomaailmaa
ja maailmassa olemista kuvauksilla raaka oleminen tai raaka (villi) havainto
95 . Ihmisen moniselitteiseen ja vastavuoroiseen maailmasuhteeseen liittyy
se, että maailma ikään kuin syöttää hänelle myös sellaisia havaintoja, jotka
tulevat häneen huomaamatta, hiljaa ja tunnistamattomina. Tällaiseen raakaan
havainnointiin ei välttämättä liity aktiivinen valinta, tulkinta tai ennakointi. (Johansson
2004, 147, 196). Siksi sen kielellinen lähestyminen tuottaa useimmiten
95 Juho Hotanen käyttää käännöstä raaka, Hanna Johansson käännöstä villi. Kuvataiteellisen
prosessin yhteydessä mielestäni raaka kuvailee asiaa paremmin.