Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu

Läpivalaisu
225
seen ja lähti tupakalle. Maalari oli työstänyt itsensä ulos prosessista.
Sofia Saari kertoi usein maalaavansa vanhojen maalausten päälle ja
jopa sulattavansa vanhoja pronssiveistoksiaan uudelleen käytettäväksi materiaaliksi.
Hän kohtelee valmiita teoksiaan suurpiirteisesti ja pakkaa niitä näyttelyihin
ilman suojia ja pehmusteita. Prosessi itsessään on Saarelle innostava
ja hän puhui eri työvaiheistaan intohimoisesti. Valmiilla teoksilla ei yleensä ole
tekijälle enää samanlaista arvoa. Se, että teokset tulee dokumentoitua, riittää.
Avajaisiinkaan hän ei aina mielellään menisi. Tuotokset ovat näytteillä hetken
ja sen jälkeen ne voi tuhota. Saarella ei ole tarvetta katsella niitä uudestaan.
Oma suhteeni valmiisiin maalauksiini pysyy aina jonkin verran yksityisenä.
Ymmärrän teosten näyttämisen sosiaalisen aspektin ja tiedostan
myös sen tarpeen itsessäni. Otan mielelläni vastaan yleisön kommentteja.
Etenkin rakentavan negatiiviset kommentit ovat toisinaan hyvä apu työskentelyssä.
Kuitenkin teosten näyttämiseen liittyy itselläni aina myös negatiivinen
paljastamisen tunne. Maalausten kanssa koetut intensiiviset hetket
ja niiden eri vaiheissa läpikäydyt ajatukset säilyvät niin voimakkaina muistissa,
että toisinaan on vaikea asettautua katsojan asemaan ja kuvitella näkevänsä
ikään kuin puhtaasti, ensimmäistä kertaa. Katson yleensä mielelläni
uudestaan vanhoja maalauksia, etenkin jos voin tehdä sen yksin. Pystyn
niiden kautta palauttamaan mieleeni monia asioita ja usein myös niiden
kanssa koetun työskentelyn hetken. Ne toimivat minulle muistosäiliöinä,
joita katson etäisen kiinnostuneena ja vähän hämmentyneenä. Valmistumisensa
jälkeen maalaus on minulle itsenäinen objekti, johon minulla ei enää
ole oikeutta eikä tarvetta koskea. En koskaan käsittele maalauksiani silkkihansikkain,
mutta suhde niihin ei muutu kuitenkaan välinpitämättömäksi.
Taiteilijalle syntyy teosta tehdessä tiivis suhde sen koko maailmaan.
Teoksen ohella tulee työstäneeksi myös omia ajatuksiaan, näkemyksiään
ja visuaalista ajatteluaan. Kun työskentelyssä pääsee aallon harjalle, jossa
taito ja tottumus vievät teosta eteenpäin kuin itsestään, saa tekijän mieli
rauhassa vaeltaa tietoisiin ja tiedostamattomiin suuntiin. Monesti suhde
työskentelyyn on jollain tavalla intohimoinen. Prosessi voi olla taistelutanner
tai nautinnon lähde. Se voi olla paikka kohdata itsensä tai maailma
sellaisena kuin sen sinä hetkenä näkee. Se on aina paikka oman visuaalisen
ajattelun testaamiseen ja julki tulemiseen. Taiteilija antaa aina osan
itsestään teoksen tekemiseen. Siksi suhde prosessiin ja monesti myös sen
tuloksiin on harvemmin välinpitämätön.