Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu

Taiteilijoiden avauksia
181
ajattelulleni. Ne toimivat kuin hyvä romaani, ruokkien mielikuvia ja ajatteluani
nykyisyydessä. Samalla ne ovat kuin lihan päiväkirja, johon ajan ja paikan
muisti on piirtynyt. Katsoessani vanhoja maalauksia muistan, miltä jokaista
niistä tuntui maalata. Muistan raskauden tai keveyden vaihtelun kehossani,
iloisen kärsimättömyyden, turhautumisen tai seksuaalisen latauksen.
Uppoudun vanhoihin maalauksiini kuin musiikkiin, joka vie minut pois tästä
sulkien minut omaan tunteeseen ja rytmiinsä. Ne kiteyttävät olemistani hetkessä
kuin hyvä runo, joka parilla rivillä ja tuhansilla rivien väleillä porautuvat
siihen ytimeen, joka kätkeytyy arkisen elämänhallinnan alle.
Aukkojen maalaamisesta on nyt viisi vuotta, ja alan päästä niiden yli.
Teosten maailma on jo tuttu, ne eivät yllätä minua enää. Olen käännellyt,
katsellut ja pohtinut niitä monin tavoin ja uskon tuntevani teosten mentaliteetin
suhteellisen hyvin. Silti teksti, jonka kirjoitin prosessin aikana, vaikuttaa
kuvailevan parhaiten teosten erilaisia tasoja ja prosessin kerrostumia.
Runollisuudessaan ja muistia aktivoivassa fiktiossaan se tukee prosessin ja
siten myös teosten olennaisuuksia oikealla tavalla. Inhimillinen kokemus
omasta epäonnistumisesta, kuoleman läheisyydestä, vanhenemisen tunteesta
ja elämän häviämisen hämmennyksestä tulee esille kokonaisemmin
sellaisessa narraatiossa, joka johdattelee, mutta sallii rivien välit. Analyyttinen
kirjoitustapa ei paljasta, vaan päinvastoin latistaa, yksinkertaistaa ja
kätkee sanoin kuvaamattoman kokemuksen moniulotteisen ristiriitaisuuden.
Taide puolestaan koskettaa sellaisella väljyydellä, joka sallii vastaanottajan
oman kokemuksen mukaantulon. Se haastaa vastaanottajaansa reflektoimaan
ja reagoimaan oman horisonttinsa sävyillä.
Analyyttinen ajattelu ei ole tuhonnut prosessistani mitään. Päinvastoin
se on osoittanut oman rajallisuutensa sanoin kuvaamattoman edessä.
Teokset eivät hyljeksi analyysia, mutta ne eivät kokonaisuudessaan paljastu
sen avulla. Analyyttinen ajattelu on kuitenkin opettanut minua näkemään
sellaisia seikkoja, joita en niiden tuttuuden vuoksi olisi muuten huomannut.
Tutkimuksen vuoksi olen kiinnittänyt huomiota suhteeseeni materiaaliin,
havaitsemiseen, työskentelyn rytmiin sekä visuaalisen ja taiteellisen
ajattelun kehitykseen. Nämä ovat juuri Sajaman mainitsemia heikossa
merkityksessä sanoin kuvaamattomia asioita. Vahvassa merkityksessä sanoin
kuvaamattomia ovat prosessin kerrokset, jotka hyökyvät analyysien
yli hallitsemattomina ja kurittomina. Tällaiseksi olen kokenut kehollisen
suhteeni maalaamiseen, muistin kerrostumat visuaalisessa ajattelussa ja