Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu

168 Taiteilijoiden avauksia
arkensa hahmoa.
Elämän mittaan horisontille syntyy jälkiä tietoisista ja tiedostamattomista
havainnoista sekä kokemuksista, toisin sanoen kaikesta eletystä.
Toiset jäljet ovat toisia vahvempia ja siten merkityksellisempiä. Toisten
jälkien muoto häviää pian, ja ne jättävät jälkeensä vain merkin jostakin,
joka joskus oli tässä. Nykyisyydestä käsin katsottuna kaikki jo eletyt asiat
ovat nähtävissä ja tarpeen tullen käyttöön otettavissa. Ne saattavat olla
himmeitä jälkiä ja kaukana tästä hetkestä, mutta yhtäkaikki ne ovat muistin
saatavilla. Nykyisyydessä tapahtuva kokemus aktivoi monia jo tapahtuneita
kokemuksia ja samalla niihin liittyneitä ajatuksia. Yksinkertainen
havainto voi herättää aktiivisen pohdinnan ja pitkän ajatusketjun, joka
nopeasti tuottaa mielikuvia ja laajempia näkemyksiä. Havainto voi myös
jäädä mielen reserviin aktivoituakseen joskus myöhemmin toisen assosiaatioketjun
jälkimainingeissa. Koettujen asioiden välille syntyy mielikuvia
ja tiedollisia yhteyksiä. Näin nykyisyyden ja horisontin välille muodostuu
verkostoa, joka eri syistä yhdistää jälkiä toisiinsa. Jotkut jäljet eivät yhdisty
mihinkään ja jäävät erillisiksi havainnoiksi. Toiset jäljistä kutoutuvat
yhteen monien kokemusten kanssa. Horisontin sidokset solmiutuvat toisiinsa
ja kasvattavat ymmärryksen kudelmaa, aina suhteessa elettyyn.
Asiat unohtuvat nopeasti ja uusia tulee tilalle. Eletyn jäljet himmenevät.
Kun maailman ja arjen ristiaallokko vyöryy päivästä toiseen samanlaisena,
havainto ja ajattelu pelkistyvät helposti. On helppoa ajatella
vähemmän ja heittäytyä vain ajan vietäväksi. Uskon, että verbaali ja
visuaalinen ajattelu ovat tässä suhteessa samankaltaisia. Moni taiteilija
puhuu sopivasta ristiriidasta, joka on hedelmällinen työskentelylle. Kaaoksen
ja järjestyksen inhimillinen taistelu pitää ihmisen liikkeessä. Kun on
jotakin pohdittavaa ja työstettävää, aistit pysyvät auki ja ajattelu vireässä
liikkeessä. Katson, että eletty ja koettu sekä ajatusten työstäminen ja loppuun
saattaminen solmiutuvat toisiinsa monimutkaisesti ihmisen mielessä.
Welschin mallin mukaisesti kudelmassa aktivoituu vanhoja aineksia,
joiden merkitykset virittävät ajatuksia uuden asian käsittelylle. Tämä kudelma
kehittyy niin kauan, kuin havaintoja, ajattelua ja työstämistä tehdään.