Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu

166 Taiteilijoiden avauksia
misia, joiden perusteella hän kohdistaa aktiivisuuttaan ja aistisuuttaan.
Ihminen reflektoi kokemuksellista maailmaansa ajattelussaan ja toiminnassaan.
Sekä asioiden ilmaiseminen että piilottaminen heijastuu ihmisestä
ja hänen toiminnastaan jollain tavalla. Ihminen on olennaisella tavalla
sidottu maailmallisuuteen, eikä hänen toimintansa koskaan voi olla
täysin ei-maailmallista. Pyrkiessään kohti käsitteellistä, järjestelmällistä,
analyyttistä ja mekaanista hän voi kuitenkin kurkottaa maailmallisuudesta
poispäin. Taideteokseen liittyvä aukollisuus ja prosessin tietty määrittelemättömyys
ja satunnaisuus sitovat taiteen tekemisen voimakkaasti maailmalliseen.
Kuvat itsessään eivät ole merkittäviä; niiden merkityksellisyys on
pikemminkin tekemisen prosessin tyydyttävyydessä. Teokset itse jäävät
ikään kuin tienviitoiksi, merkeiksi kuljetusta matkasta. Työskentely tuntuu
välittömältä todellisuuden kohtaamiselta, se mahdollistaa olemisen.
(Pitkänen-Walter 2006, 20–25.) Kun prosessi päättyy ja teos tulee valmiiksi,
tapahtuu luopuminen. Antautumisen, liukenemisen ja kamppailun toiminnot
lopetetaan. Keskustelu ja koskettaminen päättyvät. Nanna Sudelle
prosessista luopuminen on kuin sopimus tai lepo. Taistelu päättyy ja juuri
valmistumaisillaan oleva maalaus tuo hetkellisen hyvän olon tunteen.
Viimeiset vedot voisi maalata vaikka silmät kiinni. Se on niin rakentunut
päähän, että sen voisi lopettaa unissaan. Kun se on valmis, on turha edes
katsoa sitä. Tunnen siitä jokaisen yksityiskohdan niin ylihyvin. Siirrän sen
vaan kuivumaan. Se on ohi. (Susi 2006b.) Prosessin päättymiseen voi liittyä
myös toinen puoli, negatiivinen luopuminen kohtaamisesta, jopa suru
ja pettymys. Työstövaiheet ja tekeminen itsessään on energiaa antavia.
Prosessi on hyvin vapauttava. Työstövaiheen loppuminen heijastuu välinpitämättömyytenä
kuvaan. (Paulus 2005.)
Prosessista luopumiseen liittyvät voimakkaat asenteelliset muutokset
heijastelevat prosessin maailmallisuutta ja sitä kiinteää merkitystä,
joka prosessilla tekijälleen todella on. Tekemisen aikana teos on elintärkeä
ja innostava. Sen kautta kommunikointi vaikuttaa merkitykselliseltä
ja sen avulla jokin olennaisuus saa muodon. Prosessin päätyttyä suhde
siihen kylmenee ja etääntyy. Puhutteleva asia tulee käsiteltyä, jokin ehdotus
totuudeksi luotua. Valmistumisen jälkeen tekijä katsoo teosta erilaisin
silmin. Sen kautta voi peilata omia ajateltuja ajatuksiaan ja koettuja kokemuksiaan,
mutta keskustelu sen kanssa vaipuu pois.