Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu

120 Taiteilijoiden avauksia
3.6. Aistiselle avautumista
Usein taideteosten ajatellaan syntyvän taiteilijan työhuoneella. Tosiasiassa
se on vain paikka toteuttamiselle, jos sitäkään. Itse syntyminen,
rakentuminen, kehittyminen vaikuttavat tapahtuvan jossain elämisen ja
työskentelyn, loppusiivouksen ja sisään hengityksen välissä. Prosessi on
käynnissä jatkuvasti. Taiteilijan työ ei ala ja lopu työhuoneen kynnyksellä,
se sitoutuu elettyyn ja koettuun arkeen kiinteästi. Prosessi on olennaisesti
aikaa. Aika, kuten joki, virtaa. Erona jokeen on vain se, että liikkeessä ei
ole ainoastaan vesi. Ajan virratessa kaikki liikkuu […] – ja muistakaamme
että juuri virtaaminen tekee joen. Sosiologi Zygmunt Bauman kuvailee prosessia
muuttumattomuuden jatkumona ja väistämättömänä liikkeenä. Sen
jokainen vaihe on vain hetken. Kaikki, mistä jää näkymä tai muistuma mieleen,
on jo kadonnut ja muuttunut toiseksi. Hän puhuu myös ihmisen yrityksestä
pysäyttää tämä kiusalliseksi käyvä, alati muuttuva prosessi. (Bauman
2003, 2.) Näen taideteoksen tekemisen juuri tällaisena arjen hetkellisenä
pysäytyksenä ja tarkasteluna. Taiteilija haluaa nostaa jonkin olennaisuuden
esille, pohtia sitä, ja työstää sen visuaalista hahmoa. Teoksen tekeminen
on poiminto liikkuvasta elämästä, yritys nähdä yksityiskohta sen virtaavaa
taustaa vasten.
Nicolas Bourriaud kirjoittaa taideteoksesta […] ajanjaksona, joka eletään
läpi, kuin rajoittamattomien keskusteluiden avauksena 60 (Bourriaud
2002, 15). Tekijä elää teoksensa kanssa tietyn ajanjakson, jonka aikana
avautuu monenlaisia ajatuksellisia polkuja. Näillä poluilla tekijä keskustelee
maailman kanssa ja hahmottelee näkemyksiään. Ajattelen tätä ajanjaksoa
nimenomaan elämisenä, tavanomaisena olemisena yllätyksineen ja
käänteineen sekä ajatteluprosessina ja keskusteluna, jonka aikana kaikki
suunnat ja diskurssit ovat mahdollisia. Se tapa, jolla taiteilija löytää oman
tiensä tässä prosessissa, on kerroksellinen ja henkilöön sidottu.
Taiteilijoita haastatellessani yksi metakysymyksistäni oli yksilön tapa
kokea maailmansa, saada havaintoja ja kokemuksia. Aistisuuden, havainnon
ja kokemuksen prosessit ovat yleisinhimillisiä. Taiteilijan kohdalla kiinnostavia
ovat maailma-suhteen mahdolliset heijastumat hänen taiteessaan.
Ihminen pystyy aktivoimaan tietoisuutensa, suuntaamaan sitä, oh-
60 Kirjoittajan suomennos “as a period of time to be lived through, like an opening to
unlimited discussions”.