Muistipäivitys poistaa pc:n pullonkaulat - MikroPC
Muistipäivitys poistaa pc:n pullonkaulat - MikroPC
Muistipäivitys poistaa pc:n pullonkaulat - MikroPC
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
PC:N PÄIVITYS<br />
Muistipäivitys <strong>poistaa</strong><br />
<strong>pc</strong>:n <strong>pullonkaulat</strong><br />
Tietokoneen keskusmuistin<br />
päivitys on helppo,<br />
nopea ja halpa keino<br />
parantaa suorituskykyä.<br />
Jopa uusi <strong>pc</strong> voi saada<br />
huiman tehoruiskeen<br />
muutamalla kympillä.<br />
TEKSTI: OSSI JÄÄSKELÄINEN<br />
KUVAT: JARI TOMMINEN<br />
Yleisimmin koneen nopeuden<br />
mittarina käytetään<br />
suorittimen suorituskykyä.<br />
Mutta markkinoiden<br />
ripeinkään suoritin ei riitä,<br />
jos laitteistokokonaisuudessa<br />
on yksikin pullonkaula. Yksi yleisimmistä<br />
pullonkauloista on liian pieni muistimäärä,<br />
ja lisämuistin asentaminen onkin<br />
usein hintaansa nähden paras vaihtoehto<br />
suorituskyvyn nostamiseksi.<br />
Eniten lisämuistista hyötyvät pelaajat<br />
ja tehokäyttäjät. Toimisto-ohjelmistot tai<br />
nettisurffaus eivät vaadi gigatavukaupalla<br />
muistia. Mutta jos taustalla pyörii esimerkiksi<br />
virustarkastus, myös toimisto-ohjelmien<br />
käyttäjä hyötyy muistipäivityksestä.<br />
Lisämuistista onkin lähes aina hyötyä.<br />
Windows käyttää vapaata muistia tiedostovälimuistina,<br />
jolloin kertaalleen ladattu<br />
tiedosto pysyy muistissa kunnes <strong>pc</strong> seuraavan<br />
kerran sammutetaan. Kun muistia<br />
on tarpeeksi, sovellukset käynnistyvät nopeammin<br />
ja jo kertaalleen avatut isotkin<br />
tiedostot avautuvat silmänräpäyksessä.<br />
Paljonko on tarpeeksi?<br />
Tarvittavan muistin voi arvioida Windowsin<br />
Tehtävienhallinnasta (Task Manager).<br />
Oikean alareunan muistin varaus (commit<br />
charge) kertoo paljonko muistia sovellukset<br />
käyttävät. Suorituskyky-välilehdel-<br />
28 <strong>MikroPC</strong> 1 / 2008<br />
WWW.MIKROPC.NET
Windowsin tehtävienhallinta kertoo kätevästi,<br />
paljonko muistia on varattuna.<br />
Luku löytyy ikkunan oikeasta alareunasta.<br />
tä (performance) löytyy tarkempia tietoja,<br />
kuten suurin koko istunnon aikana käytetty<br />
muistin määrä.<br />
Nyrkkisääntönä, Windows Xp:lle puoli<br />
gigatavua muistia on ehdoton minimi.<br />
Gigatavu on suositeltava määrä – riippumatta<br />
siitä, mitä <strong>pc</strong>:llä tekee. Jos käsitellään<br />
kuvaa, ääntä ja videota, gigatavu on<br />
vähimmäisvaatimus.<br />
Uusi Windows Vista vaatii Xp:tä enemmän<br />
muistia. Vistassa yksi gigatavu on ehdoton<br />
minimi, mutta sujuvaan käyttöön<br />
muistia tarvitaan kaksi gigatavua.<br />
Mielessä on pidettävä, että 32-bittisessä<br />
käyttöjärjestelmässä muistiavaruus rajoittuu<br />
neljään gigatavuun. Xp osaa hyödyntää<br />
oletusarvoisesti enintään kaksi gigatavua<br />
muistia, mutta rajan voi nostaa<br />
kolmeen gigatavuun lisäämällä boot.ini<br />
-tiedostoon /3GB -määreen windowsin<br />
muun käynnistysrimpsun perään.<br />
Xp:n normaalikäytössä yli kahdesta gigatavusta<br />
on harvoin todellista lisähyötyä.<br />
Yli neljän gigatavun käyttö vaatii Windows<br />
Xp x64:n tai 64-bittisen Vistan.<br />
Dual Channel -tilan<br />
käyttäminen nopeuttaa<br />
muistinkäyttöä selvästi.<br />
Tilan aktivoiminen edellyttää,<br />
että koneeseen<br />
asennetaan kerrallaan kaksi<br />
identtistä muistikampaa<br />
parina. Dual channel<br />
-kanavat tunnistaa väristä,<br />
ja tässä emossa niitä on<br />
kaksi. Toinen muistipari<br />
asennetaan violetteihin<br />
liittimiin, toinen pari<br />
vihreisiin.<br />
Erityyppiset ddr-muistit ovat ulkoisesti<br />
hyvin pitkälle samannäköisiä.<br />
Ylimpänä on vanha ddr-muistikampa, keskellä ddr2-kampa<br />
ja alhaalla jäähdytysrivalla suojattu ddr3-muistikampa.<br />
Vääräntyyppistä muistia ei saa asennettua koneeseen, siitä pitää<br />
huolen muistikamman liittimessä eri paikoilla olevat pienet urat.<br />
Mikä on oikea muistikampa?<br />
Oikea muistityyppi selviää helpoiten emolevyn<br />
ohjekirjasta. Useimmat emolevyt tukevat<br />
vain yhtä muistityyppiä, mutta joissakin<br />
siirtymäkauden emolevyissä on<br />
paikkoja kahdelle eri muistityypille. Erityyppisiä<br />
muisteja ei voi kuitenkaan käyttää<br />
samaan aikaan.<br />
Vanhemmissa tietokoneissa käytetään<br />
184-pinnisiä ddr-muisteja. Gigatavun<br />
muistipäivitys maksaa noin 50 euroa.<br />
Muisteja voi kuitenkin olla nykypäivänä<br />
vaikea löytää, koska ddr-muistia ei käytetä<br />
uusissa koneissa.<br />
Markkinoiden yleisin muistityyppi on<br />
ehdottomasti ddr2, jonka hinta on laskenut<br />
vuodessa kymmeniä prosentteja.<br />
Gigatavun muistikamman saa jo parilla<br />
kympillä. Ddr2:n nopeus on kaksinkertainen<br />
ddr-muisteihin verrattuna, tyypillisesti<br />
667–800 megahertsiä eli 3,2–6,4<br />
gigatavua sekunnissa.<br />
Useimmat emolevyt pystyvät käyttämään<br />
kahta samankokoista muistikampaa<br />
rinnakkain niin sanotussa dual channel<br />
-tilassa, jolloin muistin nopeus ainakin<br />
teoriassa vielä kaksinkertaistuu. Periaatteessa<br />
dual channelin käyttöönottoon<br />
riittää kaksi samankokoista ja -nopeuksista<br />
muistikampaa, mutta varminta on ostaa<br />
kaksi identtistä muistikampaa.<br />
Dual channelin takia on aina järkevämpää<br />
ostaa mieluummin kaksi yhden gigatavun<br />
muistikampaa kuin yksi kahden gigatavun<br />
kampa. Dual channel -muistipaikat<br />
tunnistaa yleensä siitä, että ne on merkattu<br />
eri värillä.<br />
Nopea, nopeampi, ddr3<br />
Pikkuhiljaa yleistyvä ddr3-muisti on vielä<br />
kohtalaisen harvinainen ja edeltäjiään<br />
kalliimpi. Nopeus on kaksinkertaistunut<br />
ddr2:een verrattuna, mutta muistin hinta<br />
on moninkertainen ja todellinen nopeushyötykin<br />
jää pieneksi.<br />
Sekä ddr2- että ddr3-muistit käyttävät<br />
240-pinnistä liitintä ja muistikammat ovat<br />
saman kokoisia. Maallikko ei välttämättä<br />
osaakaan erottaa ddr2- ja ddr3-muistipaikkoja<br />
toisistaan. Ainoa fyysinen ero on<br />
liittimen eri paikassa oleva lovi.<br />
Ddr3-tuki löytyy toistaiseksi vain Intelin<br />
piirisarjoista. AMD:n emoissa muistiohjain<br />
on integroitu suoritinytimeen<br />
ja uusimmat Barcelona-ytimetkin tuke-<br />
><br />
WWW.MIKROPC.NET <strong>MikroPC</strong> 1/2008 29
PC:N PÄIVITYS<br />
vat vain ddr2:ta. Intel-leirissä on tarjolla<br />
muutamia emolevymalleja, joissa on sekä<br />
ddr2- että ddr3-muistipaikat.<br />
Ddr3-muistit yleistynevät tämän vuoden<br />
aikana.<br />
Latenssi määrää nopeuden<br />
Suuremmasta nopeudestaan huolimatta<br />
ddr3-muistit eivät ole vielä suorituskyvyltään<br />
ylivertaisia. Ddr3-muistipiirien latenssi<br />
eli viive on suurempi kuin jo äärimmilleen<br />
viritetyissä ddr2-muisteissa. Suuri<br />
siirtonopeus ei auta, jos tiedon saamista<br />
käsiteltäväksi joutuu odottamaan pitkään.<br />
Latenssi ilmaistaan yhdellä tai neljällä<br />
numerolla. Mitä pienempi latenssi on, sitä<br />
ripeämpää ja kalliimpaa on muisti. Latenssi<br />
riippuu myös käytetystä muistinopeudesta.<br />
Muistipiirin viive on pienempi<br />
667 MHz:lla kuin 800 MHz:llä.<br />
Latenssi merkitään yleisesti esimerkiksi<br />
muodossa ”CL5” eli cas latency 5, joka<br />
kertoo muistin nopeudesta. Kun tietoa<br />
haetaan muistista, joudutaan odottamaan<br />
viisi kellojaksoa, jotta oikea paikka löytyy.<br />
Latenssi korostuu, kun muistia luetaan<br />
satunnaisista paikoista. Jos yhtä suurta tietomassaa<br />
luetaan alusta loppuun, muistin<br />
lukunopeus on tärkein tekijä.<br />
Tavallisessa käytössä muistipiirin viive<br />
ei vaikuta juurikaan kokonaissuorituskykyyn.<br />
Huomattavasti kalliimpi ja hieman<br />
pienemmällä latenssilla varustettu muisti<br />
ei yleensä ole hintansa arvoinen. Erikoismuistien<br />
kohderyhmää ovat lähinnä pelaajat<br />
ja <strong>pc</strong>:tä virittelevät ylikellottajat.<br />
Tehokäyttäjät ovat kiinnostuneita caslatenssin<br />
lisäksi muista viipeistä. Kokonaislatenssi<br />
kerrotaan neljällä numerolla,<br />
esimerkiksi 5-5-5-13.<br />
Neljällä numerolla ilmaistun latenssin<br />
ymmärtää helpoimmin, kun kuvittelee, että<br />
muisti on kuin suuri ruutupaperi, jossa<br />
on sekä rivejä että sarakkeita. Lantenssin<br />
ensimmäinen numero kertoo, montako<br />
kellojaksoa menee halutun sarakkeen löytämiseen.<br />
Toinen numero kertoo, kuinka<br />
monta jaksoa kuluu siirtymiseen oikealla<br />
rivillä oikeaan sarakkeeseen. Kolmas kertoo,<br />
montako jaksoa kestää siirtymiseen<br />
riviltä toiselle ja neljäs kertoo oikean rivin<br />
etsimiseen kuluvat kellojaksot.<br />
Sylimikro on ronkeli päivitettävä<br />
Muistikammassa oleva pieni kolo ja<br />
liittimessä samalla paikalla oleva kohouma<br />
pitävät huolen, ettei muistia voi asentaa<br />
väärin päin eikä vääräntyyppistä muistia<br />
saa sopimaan koneeseen ilman reipasta<br />
väkivaltaa.<br />
Lisämuistin asennus on helppoa<br />
Muistipäivitys on helppo operaatio. Kun<br />
tietokoneen kotelo on avattu ja vapaa<br />
muistipaikka löydetty, työ on jo puoliksi<br />
valmis. Muistipaikan päissä olevat muovivivut<br />
painetaan ala-asentoon, ja itse muistipiiri<br />
painetaan alas liittimeen, kunnes<br />
molemmat muoviklipsut nousevat takaisin<br />
ylös muistikampa lukittuu paikoilleen.<br />
Muistikampaa asentaessa pitää tarkistaa,<br />
että se menee liittimeen oikein päin.<br />
Kaikissa muistikammoissa on lovi, jonka<br />
pitää osua liittimessä olevan kohouman<br />
kohdalle. Jos lovi on väärässä kohdassa,<br />
muistikampa on väärin päin tai väärää<br />
tyyppiä, jota emolle ei voi asentaa.<br />
Keskusmuistia päivittäessä kannattaa<br />
tarkistaa myös vanhat muistikammat, sillä<br />
muisti toimii aina hitaimman muistipiirin<br />
nopeudella.<br />
Jos emolla on esimerkiksi ensimmäisen<br />
sukupolven 400 megahertsin muistia,<br />
kannattaa se <strong>poistaa</strong>, koska muuten vanha<br />
muisti hidastaa tuntuvasti konetta.<br />
Myös latenssin osalta kone toimii hitaimman<br />
ehdolla. Kahdesta kalliista ja supernopeasta<br />
muistikammasta ei ole hyötyä,<br />
jos koneeseen jää hitaampaa muistia.<br />
Pc:ssä valmiina olevien muistien latenssit<br />
ja nopeudet näkee esimerkiksi<br />
bios-asetuksista. ■<br />
SYLIMIKROJEN MUISTIPÄIVITYS sujuu<br />
pääpiirteittäin samalla tavalla kuin pöytäkoneissakin,<br />
mutta muistipaikkaan pääsee<br />
yleensä käsiksi avaamalla tietokoneen pohjassa<br />
olevan luukun.<br />
Kannettavan mikron muistikammat<br />
ovat so-dimm-tyyppisiä, ja ne ovat pöytäkoneen<br />
muistia pienempiä.<br />
Sylimikroissa on yleensä kaksi muistipaikkaa,<br />
mutta joissain malleissa paikkoja<br />
on vain yksi.<br />
Ennen päivitystä pitääkin ehdottomasti<br />
tarkistaa, montako muistipaikkaa ylipäätään<br />
on vapaana. Vaikka koneessa olisi kaksi<br />
muistipaikkaa, molemmat saattavat olla<br />
jo tehtaan jäljiltä varattuna.<br />
Kannettavat ovat myös pöytäkoneita<br />
ronkelimpia muistin suhteen, eikä fyysisesti<br />
koneeseen sopiva muisti aina kelpaa.<br />
Vanhemmissa sylimikroissa muistit<br />
olivat valmistajakohtaisia, mutta nykyisin<br />
muistiliitännät ovat miltei aina standardin<br />
mukaisia. Siitä huolimatta yhden valmistajan<br />
muistikampa ei välttämättä sovi kaikkiin<br />
malleihin, ja joissakin sylimikroissa suurin<br />
asennettava muistimäärä on rajoitettu. ■<br />
Miltei kaikki uudet<br />
sylimikrot käyttävät<br />
standardia so-dimmmuistia,<br />
kun aikaisemmin<br />
valmistajakohtaiset<br />
muistit olivat yleisiä.<br />
Muistinpäivitystä hankaloittaa,<br />
että sylimikrot<br />
ovat paljon pöytäkoneita<br />
ronkelimpia muistin<br />
suhteen. Muistikampa ei<br />
välttämättä toimi, vaikka<br />
se ominaisuuksiensa<br />
puolesta vaikuttaisi<br />
täysin sopivalta.<br />
30 <strong>MikroPC</strong> 1 / 2008<br />
WWW.MIKROPC.NET
Tallennusmuisti<br />
kutistuu ja kasvaa<br />
Häviötön muisti on kätevä<br />
tallennusväline pienehköille<br />
tietomäärille. Vaatimusten<br />
kasvaessa ahtaaksi<br />
käyvälle flash-muistille<br />
etsitään korvaajaa.<br />
Usb-muistitikut, kameroiden<br />
muistikortit, monet mp3-musiikkisoittimet<br />
ja nykyään jopa<br />
eräät sylimikrojen levyasemat<br />
käyttävät tiedon tallennukseen häviötöntä<br />
muistia. Tavallisesta muistipiiristä poiketen<br />
häviötön muisti säilyttää sisältönsä,<br />
vaikka sen sähkövirta katkaistaan.<br />
Häviöttömiä muistityyppejä on useita,<br />
mutta laajimmalle on levinnyt flashmuistiksi<br />
kutsuttu muistityyppi. Kätevyydestään<br />
huolimatta flashilla on myös ongelmansa.<br />
Perinteisen flash-muistin tallennussolu<br />
perustuu muunnettuun transistoriin<br />
Eriste<br />
Si0 2<br />
Lähde<br />
Flash-muistisolun rakenne<br />
Eriste<br />
Si0 2<br />
Ohjaushila<br />
ja materiaaliin, joka pystyy varastoimaan<br />
sähkövarauksen. Vuototaipumuksen takia<br />
solu tarvitsee ympärilleen tuhdin eristekerroksen,<br />
joka kasvattaa solun kokoa.<br />
Uudelleenkirjoittaminen puolestaan vaatii<br />
suuren virran. Solujen pakkaaminen tiheämmin<br />
kasvattaa lämpöongelmia ja aiheuttaa<br />
suuria sähköhäviöitä sekä altistaa<br />
muistin toimintahäiriöille.<br />
Kelluva hila<br />
(säilyttää varauksen)<br />
Nielu<br />
TEKSTI JA KUVAT:<br />
JARI TOMMINEN<br />
Korvaajille kysyntää<br />
Flash-muistin rajallinen tallennuskapasiteetti<br />
on saanut muistivalmistajat etsimään<br />
keinoja kiertää muistisolun fyysisen<br />
koon aiheuttamia rajoituksia.<br />
Sopivilla materiaalivalinnoilla ja solun<br />
kanavatransistorin ohjausta hieman<br />
muuttamalla on löydetty tapoja tallentaa<br />
samaan soluun useampia bittejä. Menetelmät<br />
vaihtelevat kelluvan hilan eri reunojen<br />
varaustilan erottelusta suuruudeltaan<br />
erilaisten varaustilojen tallentamiseen.<br />
Kaikki nämä menetelmät pohjautuvat<br />
kuitenkin flash-muistitekniikkaan. Täysin<br />
poikkeaviin ratkaisuihin perustuvia muistityyppejä<br />
on toistaiseksi ilmaantunut vain<br />
harvoja. Yksi niistä on niin kutsuttu magnetoresistiivinen<br />
muisti. Tähän mennessä<br />
ehkäpä lupaavin vaihtoehto on kuitenkin<br />
ohjelmoitava, metallisoituva solu (programmable<br />
metallization cell, PMC).<br />
Arizonan osavaltion yliopiston sovelletun<br />
nanoioniikan keskuksessa kehitellyn<br />
muistin sähköntarpeen luvataan olevan<br />
jopa vain tuhannesosa nykyiseen flashmuistiin<br />
verrattuna. PMC-muistin tallennustiheyskin<br />
on useita kertoja flash-muistia<br />
suurempi.<br />
Yksinkertainen on tehokasta<br />
PMC-muistissa volframi- ja kuparielektrodien<br />
väliin on sijoitettu ohut kalvo kupari-ioneilla<br />
rikastettua, lasimaista germaniumsulfidia.<br />
Kirjoitettaessa elektrodien<br />
väliin kytketään jännite siten, että volframielektrodi<br />
on negatiivinen. Tällöin<br />
elektrolyyttiin muodostuu sähkökenttä.<br />
Kenttä saa elektrolyytin ja toisen elektrodin<br />
kupari-ionit kasautumaan volframielektrodille<br />
ja muodostamaan elektrodien<br />
väliin ohuen, metallisen nanojohtimen.<br />
Johtimen ollessa paikallaan elektrodien<br />
välinen vastus on käytännössä lähes nolla<br />
– solussa on silloin ykkösbitti. Solun pyyhkiminen<br />
tai nollabitin kirjoittaminen tapahtuu<br />
kääntämällä elektrodien välinen<br />
jännite napaisuudeltaan päinvastaiseksi.<br />
Tämä saa ohuen nanojohtimen purkautumaan,<br />
jolloin solun vastus nousee huomattavasti<br />
suuremmaksi.<br />
PMC:n etuina ovatkin nanomittakaavan<br />
koko, hyvin pieni sähköntarve ja se,<br />
ettei tallennettu tieto häviä. Uudet muistit<br />
voidaan myös valmistaa olemassaolevalla<br />
tuotantotekniikalla. ■<br />
><br />
P-tyypin<br />
puolijohde<br />
N-tyypin<br />
puolijohde<br />
Tavallisen flash-muistisolun rakenne perustuu<br />
pitkälti mosfet-kanavatransistoriin.<br />
Ohjelmoitaessa solua (looginen 0-tila) lähteeseen kytketään<br />
nollajännite ja ohjaushilaan sekä nieluun 12 voltin jännite.<br />
Tämän seurauksena kelluvaan hilaan siirtyy elektroneja,<br />
jotka jäävät hilaan ympäröivän eristeen ansiosta vangeiksi,<br />
kun jännite katkaistaan.<br />
Pyyhittäessä solua (looginen 1-tila) lähde jätetään auki,<br />
ohjaushilaan kytketään nollajännite ja nieluun 12 voltin jännite.<br />
Tämä vapauttaa kelluvaan hilaan vangitun sähkövarauksen.<br />
WWW.MIKROPC.NET <strong>MikroPC</strong> 1/2008 31
PC:N PÄIVITYS<br />
Ohjelmoitavaksi metallisoituvaksi soluksi (programmable metallization cell, PMC) kutsutussa häviöttömässä<br />
muistitekniikassa yksittäinen muistisolu muodostuu kahdesta elektrodista, joiden välissä on esimerkiksi germaniumsulfidista<br />
valmistettu lasimainen elektrolyyttikalvo. Toinen elektrodeista on volframia (inertti) ja toinen kuparia tai hopeaa (hapettuva).<br />
Elektrolyytti on rikastettu hapettuvan elektrodin materiaalista riippuen positiivisesti varautuneilla kupari- tai hopeaioneilla.<br />
Toimintakaavio on viitteellinen.<br />
PMC-muistin toiminta<br />
Perustilassa<br />
metalli-ionit (punaiset<br />
pallerot) ovat<br />
vapaasti hajaantuneina<br />
elektrolyyttiin.<br />
Elektrodien välillä ei<br />
ole kontaktia, joten<br />
solun sähköinen vastus<br />
on hyvin suuri. Solussa<br />
on 0-bitti.<br />
1 2<br />
Kirjoitettaessa<br />
soluun elektrodeihin<br />
kytketään jännite (alle<br />
0,3 V) siten, että volframielektrodi<br />
on negatiivinen<br />
ja hapettuva elektrodi<br />
positiivinen. Volframielektrodi<br />
luovuttaa elektroneja<br />
positiivisille metalli-ioneille,<br />
jotka pelkistyvät katodilla metalliksi (harmaat pallerot) samalla, kun anodi hapettuu.<br />
Metalli-ionien<br />
pelkistymisreaktio<br />
jatkuu hyvin<br />
nopeasti (nanosekunneissa),<br />
kunnes<br />
elektrodien väliin on<br />
kasvanut sähköä johtava<br />
vakaa, metallinen silta.<br />
3 4<br />
Kun metallisilta<br />
on muodostunut, solun<br />
sähköinen vastus on<br />
huomattavasti pienempi<br />
kuin perustilassa. Solussa<br />
on 1-bitti. PMC-solu säilyttää<br />
tilansa täysin ilman<br />
ulkoista ylläpitoa.<br />
1 2<br />
Solun tyhjennystä<br />
tai 0-bitin<br />
kirjoittamista varten<br />
elektrodien välille<br />
kytketyn jännitteen<br />
napaisuus käännetään.<br />
Metallisillassa olevat<br />
atomit ja hapettuva<br />
elektrodi alkavat<br />
luovuttaa elektroneja<br />
volframielektrodille. Anodi pelkistyy jälleen ja sillan atomit hapettuvat<br />
positiivisiksi metalli-ioneiksi.<br />
Metallisillan<br />
atomien hapettuminen<br />
jatkuu hyvin<br />
nopeasti (nanosekunneissa)<br />
ja metalli-ionit<br />
hajaantuvat elektrolyyttiin.<br />
Sähköä johtava<br />
kytkös elektrodien väliltä<br />
häviää.<br />
Reaktio jatkuu,<br />
kunnes kaikki<br />
sillassa olleet atomit<br />
ovat hapettuneet.<br />
Ilman metalliatomeista<br />
muodostunutta<br />
nanojohdinta solun sähköinen<br />
vastus on jälleen<br />
kasvanut huomattavasti<br />
1-tilaa suuremmaksi. Solussa on 0-bitti.<br />
3 4<br />
PMC-solu säilyttää<br />
myös perustilansa<br />
täysin ilman ulkoista<br />
ylläpitoa.<br />
32 <strong>MikroPC</strong> 1 / 2008<br />
WWW.MIKROPC.NET
Change language