Peltojen rikkitase on negatiivinen, Jouko Kleemola ja Jari Peltonen
Peltojen rikkitase on negatiivinen, Jouko Kleemola ja Jari Peltonen
Peltojen rikkitase on negatiivinen, Jouko Kleemola ja Jari Peltonen
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Johdanto<br />
Ravinnetutkimuksissa keskitytään usein typen <strong>ja</strong> fosforin vaikutuksiin sato<strong>on</strong> <strong>ja</strong> laatuun. Syynä tähän <strong>on</strong><br />
todennäköisesti se, että näiden ravinteiden lisäannosten <strong>on</strong> todettu useimmiten vaikuttavan kasveihin <strong>ja</strong><br />
ilman vuosittaista esimerkiksi lannoitteilla annettavaa ravinnetäydennystä satotasot lähtevät laskuun.<br />
Viime aikoina ravinteista vähemmälle huomiolle <strong>on</strong> jäänyt rikki. Rikki <strong>on</strong> määrällisesti fosforiin<br />
verrattava ravinne, jos asiaa tarkastellaan maksimikasvuun tarvittavina määrinä kasvissa. Osasyynä tämän<br />
päivän vähäiseen tutkimukseen ovat varmaankin 10 – 20 vuoden takaiset kokeet, joissa rikillä saatiin<br />
hyvin harvoin näkyviä vaikutuksia kasveihin. Siihen aikaan ilmasta tuli laskeuman mukana rikkiä maahan<br />
niin palj<strong>on</strong>, että se <strong>ja</strong> lannoitteissa annettu rikkimäärä riittivät pitämään maan rikkitas<strong>on</strong> riittävänä<br />
kasveille. Toisaalta rikki <strong>on</strong> typen tavoin hankala ravinne perinteiselle maaperäanalyysille, koska sitä<br />
vapautuu maasta kasvien käyttöön pääasiassa mikrobitoiminnan seurauksena. Maanäytteen<br />
laboratorioanalyysissä esiin tuleva rikkipitoisuus muuttuu niin palj<strong>on</strong> näytteenot<strong>on</strong> <strong>ja</strong> analyysin välisenä<br />
aikana, että analyysituloksen hyöty ei yllä aivan samalle tasolle kuin esimerkiksi fosforilla tai kalilla.<br />
Muutokset kasveille käyttökelpoisen rikin määrässä viime vuosikymmeninä<br />
Viitteitä kasvien rikin puutteesta <strong>on</strong> alkanut ilmetä vasta aivan viime vuosina. Rikin puutteen yleistymistä<br />
<strong>on</strong> osattu odottaa muun muassa siksi, että aiemmin merkittävämpi rikkilähde eli rikkilaskeuma <strong>on</strong><br />
pienentynyt oleellisesti vuoden 1980 noin 10 kg/ha tasosta tämän päivän muutamaan kilo<strong>on</strong> hehtaarille<br />
(kuva 1).<br />
Kuva 1. Rikkilaskeuma (kg/ha) Suomessa vuosina 1980 <strong>ja</strong> 2000 (EMEP).<br />
Pääosan pell<strong>on</strong> ulkopuolisesta rikkilisäyksestä muodostavat lannoitteet <strong>ja</strong> kar<strong>ja</strong>nlanta. Laskeuman<br />
pieneneminen <strong>on</strong> entisestään kasvattanut niiden merkitystä rikkilähteenä. Myös lannoitteiden mukana<br />
pelto<strong>on</strong> lisätyn rikin määrä <strong>on</strong> pienentynyt viimeisen 15 vuoden aikana, koska lannoitteiden käyttömäärät<br />
ovat laskeneet <strong>ja</strong> rikin keskipitoisuudet Suomessa käytetyissä lannoitteissa ovat pysyneet lähes samana.<br />
Kuvassa 2. <strong>on</strong> esitetty typpilannoituksen pieneneminen vuodesta 1990 lähtien (FINFOOD).<br />
Maataloustieteen Päivät 2006. www.smts.fi 2
Change language