ey052 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry
05.07.2014 • Views
Share Embed Flag

ey052 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry

ey052 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry

ey052 - SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
sey.fi

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

START NOW

2•2005<br />

100<br />

vuotta/år

Sisällys<br />

4 Pikkumökin lastentarhassa viihtyvät lapset ja eläimet.<br />

6 Mitä koirasi haluaa kertoa kun se ulvoo?<br />

Ilkka Koivisto kertoo eläinten viestimisestä.<br />

9 Millaisia vieraita kävi Aura Koiviston Baarissa?<br />

10 Eläin ei osaa kertoa kivuistaan samalla tavalla kuin ihminen.<br />

Eläimen tuntema kipu voi jäädä huomaamatta. Outi Vainio nostaa eläinten tunteman kivun yleiseen<br />

keskusteluun. Eläinten tuntemalla kivulla on laajat vaikutukset – myös meihin ihmisiin.<br />

13 Käyttäytyykö lemmikkisi joskus sinun kannaltasi hankalalla tavalla? Eläimellä on usein<br />

häiriökäyttäytymiselle jokin syy. Feromonien avulla voit vaikuttaa lemmikkisi käyttäytymiseen.<br />

16 Mitä tapahtui 90 vuotta sitten?<br />

17 Eläinsuojeluyhdistysten pitäisi toimia yhdessä, näin pohtii <strong>SEY</strong>:n puheenjohtaja Outi Vainio<br />

kirjoituksessaan.<br />

18 Sey toimii Raumalla mutta myös Aasiassa.<br />

22 Valvoja-asiaa.<br />

24 Hellyttävä tarina Roope-koirasta.<br />

27 Ilkka Koivisto muistetaan Korkeasaaren vuosistaan. Hän on tehnyt myös pitkän päivän <strong>SEY</strong>:ssä.<br />

29 Kirjan kanssa rannalle!<br />

30 Kirppu on saanut postia.<br />

31 Lunni pääsi kesäksi kotiin.<br />

Kansi: Atte Hannula, sisäkansi: Johanna Susiviita<br />

<strong>Suomen</strong> Eläinsuojeluyhdistyksen ja Eläinten ystävä -lehden yhteystiedot ovat sivulla 17.<br />

2 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 5

Juha Valste<br />

Eläinten ystävän<br />

juhlaa<br />

Suomessa kesä on aikaa, jolloin sekä koti- että luonnoneläimet<br />

ja varsinkin eläinten ystävä nauttivat olostaan.<br />

Toki kaikilla vuodenajoilla on omat hyvät puolensa,<br />

mutta kesä on silti ylivoimaisen mukava vuodenaika. No,<br />

kunhan huolehtii siitä, etteivät kaikki pienet häiriköt pääse<br />

kuppaamaan eläinten ystävän jaloa verta. Aika moni pitää<br />

itseään eläinten ystävänä, mutta käyttäytyy silti epäystävällisesti<br />

hyttysiä, polttiaisia, mäkäröitä ja paarmoja kohtaan.<br />

Joillekin lemmikeille kesä on liiankin jännittävää aikaa.<br />

Lintujen ja nisäkkäiden pesät ja poikaset saattavat olla vaarassa,<br />

kun pitkän kelataluttimen päässä maastoa haravoiva<br />

koira välttää ulkoiluttajansa silmän ja tunkee kaikesta kiinnostuneen<br />

kuononsa väärään paikkaan. Useimmat tämän<br />

valtakunnan kissanomistajat laskevat edelleen lemmikkinsä<br />

ulos liikkumaan vapaasti. Ja harva kissa jättää löytämänsä<br />

linnun- tai myyränpoikaset rauhaan – vaikka olisikin saanut<br />

täyttää mahansa kalliilla purkkiruualla. Todellinen eläinten<br />

ystävä noudattaa lakia ja pitää kissansa hallinnassa.<br />

Eläinten ystävä voi kesällä auttaa eläimiä eri tavoin, joita<br />

ei edes tule ajatelleeksi. Kun liikun täällä Nummella kotipihalla<br />

hämärässä, katson aina tasku- tai otsalampulla, mihin<br />

jalkani asetan. Ukkoetanat liikkuvat toukokuun puolivälistä<br />

lähtien, ja niiden isoja, tummia hahmoja ei hämärässä huomaa<br />

ilman valoa. Vaaran teille erehtyneet etanat siirrän varovasti<br />

johonkin sopivaan kasvilaikkuun. Sen jälkeen kädet<br />

täytyy kyllä pestä kunnolla – etanat reagoivat käpälöintiin<br />

erittämällä runsaasti epämiellyttävää limaa. Kesäinen kävelylenkki<br />

sateen jälkeen muuttuu helposti katastrofiavun<br />

antamiseksi lieroille. Ne joutuvat pakenemaan veden täyttämistä<br />

käytävistään ja joutuvat usein tielle, missä hengenmeno<br />

vaanii.<br />

Jälleen on ollut mukava huomata, kuinka paljon eläimet<br />

kiinnostavat ihan tavallisia ihmisiä. <strong>Suomen</strong> suurin sanomalehti<br />

seurasi tiiviisti, miten satelliittilähettimellä varustettu<br />

Mirja-sääksi seikkaili Saharan eteläpuolelta Suomeen.<br />

Minultakin kysyttiin aivan tosissaan, mitä Mirjalle on mahtanut<br />

tapahtua, kun radiolähetykset vaikenivat muutamaksi<br />

päiväksi. Ja yleisönosastolla keskusteltiin otsa <strong>ry</strong>pyssä Mirjan<br />

seksielämästä – antaako antenni siihen lisäpotkua vai<br />

estääkö se päinvastoin elämän nautinnot?<br />

Hyvää kesää kaikille lukijoille! ■<br />

PÄÄKIRJOITUS<br />

LEDAREN<br />

Djurvännens<br />

fest<br />

Sommaren är i Finland den tid på året då både husdjur<br />

och vilda djur samt i synnerhet djurvänner njuter av<br />

tillvaron. Visst har alla årstider sina goda sidor, men<br />

sommaren är ändå den överlägset trevligaste. Bara man<br />

lyckas undvika alla små blodtörstiga fridstörare, som vill<br />

komma åt djurvännens ädla blod. Det är ganska många som<br />

anser sig vara djurvänner, men som ändå beter sig mycket<br />

ovänligt mot mygg, knott och bromsar.<br />

För en del sällskapsdjur är sommaren t.o.m. en alltför spännande<br />

tid. Då en hund i långt flexikoppel finkammar terrängen<br />

och i ett obevakat ögonblick kör ner sin nyfikna nos i något<br />

olovligt ställe kan både fåglars och däggdjurs bon och ungar<br />

vara i fara. De flesta kattägare i det här landet låter tyvärr fortfarande<br />

sina katter röra sig fritt utomhus. Få är de katter som<br />

lämnar i fred de fågel- eller sorkungar som de råkar stöta på<br />

– trots att de ätit sig mätta på dyr burkmat. Den verkliga djurvännen<br />

följer lagen och låter inte sin katt springa lös.<br />

På sommaren kan en djurvän hjälpa djuren på många<br />

olika sätt, som man kanske inte ens alltid kommer att tänka<br />

på. Här i Nummis har jag alltid en fick- eller pannlampa med<br />

mig då jag rör mig på gården sent på kvällen så att jag inte<br />

av misstag stiger på något nattligt småk<strong>ry</strong>p. Redan i mitten<br />

av maj kan man stöta på den gråsvarta kölsnigeln. De stora<br />

mörka sniglarna är svåra att få syn på i skymningen. Sniglar<br />

som gått vilse och hamnat ut på vägarna, där deras liv är<br />

i fara, brukar jag flytta till någon annan t<strong>ry</strong>gg och lämplig<br />

plats. Men sen måste man tvätta händerna noga – för sniglarna<br />

avsöndrar rikligt med obehagligt slem när man tar i<br />

dem. Under en promenad strax efter regn får man ofta lov<br />

att ge katastrofhjälp åt metmaskar. Maskarna måste fly då<br />

deras gångar fylls med vatten och då förirrar de sig ofta ut<br />

på vägarna, som är livsfarliga för dem.<br />

Det har igen varit trevligt att notera hur stort djurintresset<br />

är. I Finlands största dagstidning följde man intensivt med<br />

den satellitförsedda fiskgjusen Mirjas färd till Finland från<br />

övervintringsområdet söder om Sahara. Också jag fick svara<br />

på frågor om vad som kan ha hänt då satellitkontakten bröts<br />

för några dagar. Och på insändarsidan debatterades det livligt<br />

om Mirjas sexualliv – har antennen en gynnsam effekt<br />

på livets njutningar eller är den kanske ett hinder?<br />

Skön sommar till alla läsare! ■<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 5<br />

3

4 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 5

Pikkumökissä<br />

viihtyvät eläimet<br />

ja lapset<br />

Teksti: Emmi Manninen<br />

Kuvat: Laura Timgren<br />

Järvenpääläinen Pikkumökin päiväkerho<br />

on ainutlaatuinen Suomessa. Kerholaiset<br />

elävät siellä nimittäin maatilan<br />

arkea ja liikkuvat paljon luonnossa.<br />

Kun 18 pikkumökkiläistä tulee aamulla<br />

kahdeksan aikoihin kerhoon, on aamulypsy<br />

aluillaan. Lapset, jotka haluavat osallistua<br />

navettatöihin, saavat olla niissä mukana.<br />

Jos leikit kiinnostavat sinä aamuna<br />

enemmän, lapset keksivät omia puuhiaan.<br />

Erityistä ohjelmaa ei navettatöiden aikana<br />

järjestetä.<br />

Eläimet ovat päiväkerholaisten arkipäivää.<br />

Lehmiä tilalla on kolme. Lisäksi siellä<br />

elää kanoja, hevosia, poneja, vuohia, sikoja,<br />

kissoja ja koiria. Maatiaisrotuja suositaan<br />

aina kun mahdollista.<br />

Eläimet ulkoilevat päivittäin ympäri<br />

vuoden kanoja ja vuohia lukuun ottamatta.<br />

Kesät ne viettävät laitumella. Pikkupossut<br />

kirmaavat pihalla vapaana myös talvisin,<br />

kunnes niistä tulee liian isoja lasten seuralaisiksi.<br />

Laura Timgren perusti Pikkumökin<br />

päiväkerhon yhdessä äitinsä Raija Timgrenin<br />

kanssa vuonna 2000. Ajatus syntyi<br />

Lauran omasta kokemuksesta: hän työskenteli<br />

muutama vuosi sitten Saksassa<br />

luomutilalla, jossa toimi päiväkoti.<br />

Järvenpään kunta tukee Pikkumökin<br />

toimintaa maksamalla osan lasten kerhomaksuista.<br />

Lapsia riittää välillä jonoksi<br />

asti ”navettapäiväkerhoon” pääsyä odottamaan.<br />

”Tarkoituksena on tukea lasten kotihoitoa<br />

niin, että tarjoamme kotiäideille<br />

ja -isille mahdollisuuden tuoda lapsensa<br />

osaksi päivää kerhoon”, kertoo kolme lastaan<br />

kotona hoitanut Laura.<br />

Yksi päivä viikossa on varattu metsäretkelle.<br />

Lapset keksivät monenlaisia leikkejä<br />

kävyillä, kivillä ja kannoilla. Lintuja ihastellaan<br />

välillä porukalla. Leluista Pikkumökissä<br />

luovuttiin, kun huomattiin, että<br />

luonnonmateriaalit kiinnostivat lapsia<br />

enemmän kuin valmiit lelut. Kuka leikkii<br />

halkopinossa, kuka rakentaa nuken ja purkaa<br />

sen, kun leikki loppuu.<br />

Torstai on ratsastuspäivä. Luotettava<br />

24-vuotias suomenhevostamma Piirikki<br />

kantaa lapsia kiltisti selässään osaavan<br />

hevosihmisen taluttamana. Lapsille oman<br />

vuoron odottaminen ja lopettaminen tekee<br />

välillä tiukkaa, ja silloin on itku herkässä.<br />

Eläinten ja luonnon lisäksi Pikkumökissä<br />

vaalitaan lähiruokaa. Mahdollisimman<br />

paljon ruoasta tuotetaan tilalla, osa ruokapiirin<br />

kautta. ”Lapset, joiden vanhemmat<br />

ovat antaneet siihen luvan, juovat maitoa<br />

suoraan omalta tilalta. Pari laktoosi-intolerantikkoakin<br />

pystyy sitä juomaan”, Laura<br />

iloitsee.<br />

Sonnipojat ja siat viedään aikanaan lähiteurastamoon,<br />

ja liha käytetään päiväkerhossa.<br />

”Omien eläinten lihan syöminen<br />

ei tuota lapsille vaikeuksia, joillekin vanhemmille<br />

kylläkin”, Laura kertoo. ” Näin<br />

maatilalla lapset oppivat näkemään niin<br />

eläinten syntymää kuin joskus kuolemaakin.<br />

Lapsille vastaamme rehellisesti heidän<br />

kysymyksiinsä eläinten kuolemasta.”<br />

Pikkumökissä käy paljon päiväkotilapsia<br />

lähikunnista. Lehmän tunnistaminen<br />

on monille heistä vaikeaa. Veikkaukset<br />

ovat vaihdelleet hevosesta muumiin. Myös<br />

päiväkotialan ammattilaisia vierailee tilalla<br />

usein, ja kiinnostus vastaavanlaiseen<br />

toimintaan on suurta.<br />

Jos olisin päiväkerhoikäinen, toivoisin<br />

pääseväni ilman muuta Pikkumökkiin.<br />

Muutama vuosikymmen vaan on ikää liikaa,<br />

sillä kerho on tarkoitettu kolmesta<br />

kuuteen vuotiaille. Tilalla aiotaan aloittaa<br />

myös esikoulu. Hiukan iäkäs olen sinnekin,<br />

mutta moni onnekas eskarilainen pääsee<br />

aikanaan mukaan maatilan elämään. ■<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 5<br />

5

Eläimet puh<br />

Teksti ja kuvat: Ilkka Koivisto<br />

Aloitin kirjoitussarjani<br />

väärästä päästä. Olen kertonut<br />

edellisissä osissa niistä eläinten<br />

kommunikaatiotavoista, joita meidän<br />

ihmisten ei ole aina helppo tajuta viesteiksi.<br />

Nyt ovat vuorossa viesteistä selkeimmät: äänet.<br />

Eläinkumppaneistamme tutuin on koira<br />

ja sen äänistä taas tutuin on haukunta.<br />

Mutta edelleenkään koi ran<br />

haukunnan kaikkia merkityksiä ei tunneta<br />

puhumattakaan sen vivahteista. Koiran ja<br />

suden yhdeksi eroksi on usein väitetty, ettei<br />

susi hauku. Tämä ei pidä paikkaansa. Suden<br />

haukku vain ei kuulu kauas, kuten sen<br />

ulvonta. Lisäksi susi haukkuu vain aivan<br />

tietyssä tilanteessa. Koiralta haukku irtoaa<br />

helpommin. Tosin haukuntaherkkyydessä<br />

on tunnetusti suuria rotujen välisiä ja myös<br />

aika suuria yksilöllisiä eroja.<br />

Suden haukunnan syttymistilanne kirkastui<br />

minulle vuosia sitten. Tuolloin Korkeasaaressa<br />

oli susia ja ne asustivat varsin<br />

pienissä tiloissa keskellä saarta. Myöhemmin<br />

siirsin ne paljon avarampaan tilaan.<br />

Mutta olivatpa sudet minkälaisessa tarhatilassa<br />

tahansa, ne suhtautuivat tuntemattomiin<br />

ihmisiin epäluuloisesti.<br />

Olin jo kauan tätä ennen alkanut hieroa<br />

tuttavuutta saaren susien kanssa keinonani<br />

pikku tuomiset. Niinpä ne eivät enää minua<br />

suuremmin arastelleet. Jälleen kerran<br />

astelin iltahämärissä niiden tarhan luo. Kevyt<br />

iltatuuli puhalteli susista minuun päin.<br />

Äkkiä aikuinen susiuros alkoi haukahdella.<br />

Se ei siis haukkunut vaan haukahteli soinnittomasti,<br />

vähän kuin sillä olisi ollut hengenahdistus.<br />

Se lopetti hönkimisensä heti<br />

kun kutsuin sitä nimeltä.<br />

Koira ulvoo yksin<br />

Koiran menneisyydessä haukunta on ollut<br />

yksiselitteinen viesti laumakumppaneille:<br />

”Jotain on tekeillä, en vain tiedä mitä.” Tästä<br />

on sitten ihmisen ohjaimissa kehkeytynyt<br />

haukuntaa moneen käyttöön, osin<br />

koiraa itseäänkin hyödyttävään, osin sen<br />

kannalta aivan pähkäpäiseen viestintään.<br />

Esimerkiksi ajokoiran haukunta kertoo<br />

saaliseläimelle koko ajan missä vainooja<br />

on tulossa.<br />

Kun koiran haukunta on lisääntynyt,<br />

ulvontaharrastus on vähentynyt. Koirat<br />

eivät <strong>ry</strong>hdy samalla innolla ilmoittamaan<br />

laumansa olinpaikasta ja oikeuksistaan<br />

metsästysalueeseensa kuin susilauman<br />

jäsenet. Mutta pitkäksi aikaa yksin jäädessään<br />

koira päästää usein ulinan ilmoille<br />

kuin susi konsanaan.<br />

Vastausulvonta on monilla koirilla niinikään<br />

tallella, jos vain oikea kimmoke ilmaantuu.<br />

Korkeasaaressa asuessani englanninsetterini<br />

Natta ja Kapteeni Koukku<br />

vimmastuivat ulvontaan heti kun sudet<br />

aloittivat oman esityksensä parin sadan<br />

metrin päässä. Nämä puolestaan ulvoivat<br />

aina kun niiden korviin kantautui neljällä<br />

pyörällä kovaa vauhtia kulkevien ”valesusien”,<br />

hälytysajoneuvojen äänet veden yli<br />

kaupungista. Mutta usein susiystäväni innostuivat<br />

omia aikojaankin ilmoittamaan<br />

olemassaolonsa.<br />

Susien ja koirien ääni-ilmauksien varastosta<br />

olisi enemmänkin kerrottavaa. Jätän<br />

kuitenkin vikinät, vinkunat ja murinat<br />

6 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 5

uvat<br />

käsittelemättä. Minun kykyni eivät riitä<br />

tajuamaan riittävästi niiden monipuolista<br />

viestitarjontaa. Ne ihmiset, joilla on<br />

ns. absoluuttinen musiikkikorva, voisivat<br />

yltää parempiin tulkintoihin. Ilman liiallista<br />

yrittämistä eläinten viestintä-äänien<br />

kuunteleminen ja tulkinta ”suunnilleen<br />

sinne päin” tuottaa kyllä iloa.<br />

Yön meuhkaaja<br />

Olipa kyse sudesta tai muista luonnonvaraisista<br />

nisäkkäistämme, lintuihin verrattuna<br />

ne ovat sittenkin aika vaiteliasta<br />

väkeä. Pikkunisäkkäistä ei juuri ääntä irtoa<br />

paitsi kiimatouhuissa häärivistä päästäisistä.<br />

Niiden sirisevät äänet ovat hyvin<br />

korkeita ja osin jo nuorenkin ihmisen kuulorajan<br />

yläpuolella. Siilin matalan kiimatuhinan<br />

sen sijaan kuulee vanhuskin. Siilit<br />

tuhisevat kyllä muutoinkin kuin keväisen<br />

hurman vallassa. Mutta mitä tuhina täsmälleen<br />

viestittää, sitä tuskin tietävät muut<br />

kuin siilit itse.<br />

Useita vuosikymmeniä sitten käytiin<br />

metsästysalan julkaisuissa yllättävän kärkevää<br />

mielipiteiden vaihtoa siitä, onko<br />

kevättalvella öisestä metsästä kantautuva<br />

puputusääni lähtöisin kiimaisen jäniksen<br />

kurkusta vai ei. Juuri noina aikoina satuin<br />

käymään työmatkalla Tukholmasta pohjoiseen<br />

sijaitsevalla tutkimusasemalla. Illalla<br />

istuin aseman johtajan Nils Höglundin<br />

kotona, kun läheisestä metsästä alkoi<br />

kuulua kyseinen ääni. Hän nousi tuoliltaan<br />

ja meni parvekkeelle. Puhaltamalla vastakkain<br />

asetettuihin kouriinsa hän pani erinomaisen<br />

matkintaäänen kiirimään kirpeään<br />

pakkasilmaan. Muutaman toiston<br />

jälkeen jäimme odottamaan. Pimeydestä<br />

lensi esiin – helmipöllö.<br />

Jänis ei ilmeisesti ääntele viestintätarkoituksessa<br />

koskaan, ei ainakaan niin kuuluvasti<br />

kuin sen saalistajat ketut ja ilvekset.<br />

Ne ovat innokkaimmin äänessä kiiman<br />

kiihkeässä tilassa. Silloin eletään kevättalvea.<br />

Metsäkauris on äänekäs nelijalkainen.<br />

Sen kiimahuudot raikaavat kevätyössä<br />

kauas. Se on paljon uutterampi ja äänekkäämpi<br />

örisijä kuin kookkaampi sukulaisensa<br />

hirvi, joka kiimailee syksyllä. Miksi<br />

metsäkauris mekkaloi näin voimallisesti?<br />

Mitä selvemmin eläimen reviiri maastossa<br />

hahmottuu suhteessa kilpailijoihin<br />

ja mitä tiukemmin se puolustaa reviiriään,<br />

sitä kovemmin keinoin tästä uhotaan. Metsäkaurispukki<br />

on todella tiukka ja kiivas.<br />

Hirviuros on ilmeisesti löysempi. Pohjois-<br />

Amerikan intiaanit houkuttelivat pyyntimielessä<br />

hirviä kiima-aikana tuohitorvistaan<br />

puhalletuin matkinnoin. Pohjoisamerikkalainen<br />

hirvi onkin meikäläistä<br />

äänekkäämpi. Mistä tämä ero johtuu? Sitä<br />

ei liene selvitetty.<br />

Metsäkauriin uhoörinä ei ole enää kovin<br />

harvinaista kuultavaa. Parina viime vuosikymmenenä<br />

tämä soman hirvieläimen<br />

kanta on kasvanut monikymmenkertaiseksi<br />

ja levinneisyysalue vähintään tuplaantunut.<br />

Fonogrammit avuksi<br />

Se että lintujen laulu liittyy reviirin ilmoittamiseen<br />

eikä ole oman olemassaolon tai<br />

suvisen luonnon ylistystä, on niitä eläinten<br />

käyttäytymisen osioita, joiden pitäisi kuulua<br />

yleissivistykseen. Siksi en puutu tähän<br />

kieltämättä mitä mielenkiintoisimpaan<br />

viestintään kuin yhden piirteen puolesta.<br />

Jo vuosikymmeniä sitten kyettiin äänistä<br />

saamaan paperille grafiikkaa. Kiinnostusta<br />

tällaisten tekemiseen kasvatti tietysti se,<br />

että lajien laulut voidaan tunnistaa näinkin.<br />

Niinpä sitten joissakin tukevien tietoannosten<br />

lintukirjoissa on kunkin lajin<br />

tekstin oheen painettu ”äänikäppyröitä”.<br />

Kuitenkin lauluja esitteleviä käyriä voisi<br />

monen lajin kohdalla olla kymmeniä jopa<br />

satoja erilaisia.<br />

Osalla lintulajeista laulujen yksilölliset<br />

erot voivat olla todella suuria. Useasta lajista<br />

erot pystyy toteamaan kuuntelemalla.<br />

Helpoimpia ovat musta- ja laulurastas, kottarainen,<br />

satakieli jne. Vaikka yksinkertaisia<br />

Eläinten viestintä IV<br />

säkeitä esittävien lajien, kuten esimerkiksi<br />

peipon, laulu kuulostaa samanlaiselta olipa<br />

äänessä naapurina asuvat Ville tai Veikko,<br />

niin ne kyllä tunnistavat toistensa äänen.<br />

Jos niiden äänten käppyriä tutkitaan todella<br />

huolellisesti, eron pystyy toteamaan. Lisäksi<br />

laulun ”soundi” kertoo senkin, missä<br />

vireessä ja terveydentilassa lähinaapuri on.<br />

Tällä on merkitystä paljonkin, jos kilpailu<br />

elintilasta on yhtä tiukkaa kuin esimerkiksi<br />

juuri peipolla, mitä runsaslukuisimmalla<br />

linnulla.<br />

Entisinä aikoina ei lintuoppaissa ollut<br />

äänten selostamiseen muuta mahdollisuutta<br />

kuin äänen kuvailu sanoin ja ääntä<br />

jotenkin kuvaavin kirjainyhdistelmin, joita<br />

tavaten lukija sai yrittää kehitellä mielikuvaa<br />

äänestä todellisuudessa. Helppoa tämä<br />

ei todellakaan ollut.<br />

Metsän rumpalit<br />

Rummuttava tikka hakkaa vimmatulla<br />

voimalla ja nopeudella kuivaa puuta. Tämä<br />

on niiden reviirinilmoittelua. Lajien rummutukset<br />

eroavat toisistaan. Eroja on rummutuksen<br />

voimassa, kestossa ja kaaressa<br />

(onko ääni koko ajan tasainen vai onko<br />

siinä nousuja ja laskuja). Erot eivät ole kuitenkaan<br />

kovin suuria.<br />

Ystäväni Raimo Seppälä tuntee lintujen<br />

äänet hyvin. Hän haluaisi kuvata tikkojen<br />

rummutukset sanallisesti mahdollisimman<br />

ymmärrettävästi, jotta lukija voisi<br />

saada niistä mahdollisimman täsmällisen<br />

mielikuvan. Se on ollut hyvin vaikeata.<br />

Nyttemmin olen yrittänyt Raimon innostamana<br />

nauhoittaa rummutuksia. Saa<br />

nähdä, saammeko näistä sellaista tukea<br />

tekstiin ja/tai graafisiin esityksiin, joista<br />

olisi rummutuksista kiinnostuneelle apua.<br />

Eniten olen nauhoittanut tietenkin käpytikan<br />

rummutuksia ja nyt olen alkanut<br />

epäillä, että myös rummutuksissa voi olla<br />

eroja saman lajin yksilöiden välillä. Eroja<br />

syntyy ainakin siitä, mitä alustaa rummuttaja<br />

käyttää.<br />

Kokoelmani väkevimmän äänen on saanut<br />

aikaan käpytikkakoiras, joka jo kolmatta<br />

kevättä rummuttaa kotini peltiseen<br />

ränniin ja voittaa herätyskellon sekä aikaisuudessa<br />

että tehossa. Totta kai tikoistamme<br />

ylivoimaisesti kookkain, palokärki, saa<br />

puustakin väkevän äänen ja sen rummutus<br />

on myös pitkäkestoisin, ehkä myös helpoin<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 5<br />

7

tunnistaa. Palokärkeä on pidetty suurten<br />

salomaiden lintuna. Monille mielikuva on<br />

syntynyt Akseli Gallen-Kallelan kuuluisasta<br />

taulusta. Viimeksi äänitin palokärjen<br />

rummutusta melkein pääkaupunkiseudun<br />

ytimessä, Seurasaaressa.<br />

Lintujen äänten oppimista helpottavat<br />

monien oppaiden oheistuotteina olevat<br />

erinomaiset äänitteet. Niitä myydään myös<br />

erikseen. Aluksi äänitteissä oli pääpaino<br />

vain lauluilla, mutta nykyään niissä on<br />

usein myös lintujen käyttämiä muita ääniä.<br />

Tämä on mainio asia kahdesta syystä:<br />

koko ääniskaalaan tutustumalla saa entistä<br />

enemmän iloa lintujen tarkkailusta, ja muita<br />

ääniä linnut päästelevät pitkin vuotta.<br />

Meluamalla yksityisyyttä<br />

Lintujen äänivalikoima on monipuolista<br />

käyttötavaraa alusta loppuun. Reviirilaulukaan<br />

ei ole pelkkää uhittelua naapureille,<br />

vaan sillä myös houkutellaan puolisoehdokasta.<br />

Varsinaisessa kosinnassa monet lajit<br />

käyttävät toisenlaista, hempeämpää äänivalikoimaa,<br />

eivätkä jotkut lajit malta olla<br />

vaiti silloinkaan kun kosinnasta on edetty<br />

paritteluun.<br />

Lokit pitävät paritellessaan aivan tietynlaista<br />

kuikuttavaa ja melko kuuluvaa ääntä.<br />

Miksi tämä toimitus pitää kuuluttaa muille<br />

yksilöille? Ilmeisesti lokkiparit, jotka pesivät<br />

hyvinkin tiheinä yhdyskuntina ja ovat<br />

usein napit vastakkain pesimäalueiden ahtauden<br />

takia, vaativat ääntelyn avulla ”aktirauhaa”<br />

ja saavatkin sen. Elleivät saisi, ei<br />

moista ääntelyä olisi kehittynyt.<br />

Olipa kyseessä lokkien paritteluääni tai<br />

mikä muu tiedonanto tahansa, viestien<br />

evoluutiossa on oma erikoisuutensa. Biologinen<br />

evoluutio on lyhyesti sanottuna<br />

perinnöllisten ominaisuuksien sopeutumista<br />

ympäristöoloihin. Tällaisiksi mielletään<br />

helposti ravintotarjonta, sääolot,<br />

saalistajat jne., mutta myös lajikumppanit<br />

ovat ympäristötekijä sekä kilpailijoina että<br />

kavereina.<br />

Silloin kun kilpailukykyä parantava<br />

perinnöllinen ominaisuus ottaa yhden<br />

askeleen, toisin sanoen syntyy entistä kyvykkäämpi<br />

yksilö, riittää, että tämä tuottaa<br />

keskimääräistä enemmän jälkikasvua ja<br />

edullinen ominaisuus yleistyy lajin sisällä.<br />

Mutta silloin kun perinnöllinen muutos saa<br />

aikaan hyödyllisen viestin kehittymisen, ei<br />

yksi muutos riitä. Viestin ymmärtämisen,<br />

oikean reagoinnin siihen, on kehkeydyttävä<br />

samanaikaisesti kuin itse viesti. Muutoin<br />

ääni olisi turhaa ilmaan hönkimistä, ja<br />

eleet yhtä turhaa huitomista.<br />

Yhteinen sävel<br />

Eikä tämä vielä riitä. Viestinnän evoluutio<br />

on askeltanut siten, että tietyt viestit<br />

ymmärretään yli lajien välisten rajojen.<br />

Tämä koskee nimenomaan varoitusääniä.<br />

Varis päästää aivan tietynlaisen raakkunan<br />

nähdessään petolinnun. Sen ymmärtävät<br />

muutkin kuin varikset, ainakin kaikki varislintulajit.<br />

Kuinka paljon tässä on opittua,<br />

kuinka paljon geenien lahjaa, on vaikea sanoa.<br />

Naakoista Konrad Lorenz on kertonut,<br />

että niiden keskuudessa varoitusäänen<br />

ymmärtäminen on myötäsyntyistä, mutta<br />

uhkaavan saalistajan hahmon tunnistaminen<br />

ei. Tämä opitaan. Kun saalistaja lähestyy<br />

nuorta, vastikään pesästä lähtenyttä<br />

naakkaa, mamma tai pappa varoittaa, ja<br />

poikanen reagoi tähän paolla tietämättä<br />

itse miksi. Vähin erin maailman pahuus<br />

alkaa näin kirkastua nuorelle naakalle.<br />

Pikkulintujen maailmassa on muuan varoitusääni<br />

yleinen, hyvin korkea tasainen<br />

ääni. Tulipa se peipon tai tiaisen kurkusta,<br />

se on niin samankaltainen, etten ainakaan<br />

minä pysty sen päästäjää tunnistamaan<br />

lajilleen näkemättä ääntelijää. Ja tämän<br />

keksiminen taas ei aina ole helppoa, sillä<br />

tämän äänen luonteeseen kuuluu sekin,<br />

että äänilähteen paikantaminen on vaikeaa.<br />

Nyttemmin minulla ei tätä ongelmaa<br />

ole. Kuuloni yläraja on alentunut niin paljon,<br />

että en kuule tätä petovaroitusta enää<br />

ollenkaan.<br />

Varoitusäänten tuottaminen ja ymmärtäminen<br />

on ilman muuta geenien lahjaa.<br />

Yleensäkään varoitusäänien oppimiseen ei<br />

tositilanteessa ole aikaa, eivätkä linnut järjestä<br />

vaarallisten tilanteiden harjoituksia.<br />

Kaiken lisäksi pikkulinnuilla emo-poikassuhde<br />

katkeaa hyvin pian poikasten pesästälähdön<br />

jälkeen. Varoitusäänet, olivat ne<br />

sitten lintujen tai nisäkkäiden, ovat yleensä<br />

lyhyitä, iskeviä ja kuuluvia. Äänen korkeudessa<br />

on suurta vaihtelua.<br />

Toinen <strong>ry</strong>hmä ääniä, joita ymmärretään<br />

helposti yli rajojen, ovat poikasten hätääänet.<br />

Ne ovat laji lajilta hyvin samankaltaisia<br />

ja niiden sanoman ymmärrämme<br />

helpoimmin eläinten koko äänivalikoiman<br />

viesteistä. Ei minulle ole koskaan tarvinnut<br />

kertoa, miksi emostaan erilleen joutunut<br />

kanan- tai sorsanpoikanen piiskuttaa hätääntyneesti,<br />

koiranpentu uikuttaa surkeasti<br />

tai karitsa määkii mollisointuisesti. Ne<br />

äänet käyvät suoraan sydämeen.<br />

Ilmeisesti ymmärrämme oman lajimme<br />

itkun lähes tai tyyten synnynnäisesti.<br />

Tutkimuksissa on todettu muun muassa,<br />

että huomattava osa äideistä, muistaakseni<br />

suuri enemmistö, kykenee tunnistamaan<br />

oitis vastasyntyneen lapsensa itkun ja<br />

myös erityyppiset itkut, itkeekö vauva nälkää,<br />

vilua, pyrstöpuolen liiallista kosteutta<br />

vai ihokosketuksen kaipuuta. ■<br />

8 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 5

PAKINANURKKA:<br />

BAARI JA<br />

KYLPYLÄ<br />

Teksti: Aura Koivisto<br />

Kuva: Risto Sauso<br />

Pihapiiriämme ei ole siunattu purolla<br />

eikä lammella. Olemme haikailleet<br />

sellaista välillä,<br />

sillä vesi toisi pihaan lisää<br />

eloa. Vaatimattomassakin<br />

lammikossa viihtyisivät<br />

sammakot, sudenkorennot,<br />

sukeltajakuoriaiset ja muut<br />

mielenkiintoiset otukset.<br />

Poutakesinä se tarjoaisi luonnon<br />

eläimille tarpeellisen juoma-<br />

ja kylpypaikan.<br />

Asian korjaamiseksi emme ole <strong>ry</strong>htyneet<br />

hirmuisiin kaivinkoneurakoihin tekolampien<br />

ja purskuavien suihkulähteiden rakentamiseksi.<br />

Unelmat sammakoista ja sudenkorennon toukista pihaeläiminä<br />

taitavat jäädä.<br />

Isäntä ei kuitenkaan täysin alistunut. Hän järjesti eläimille juoma-<br />

ja kylpypaikan, ja kaiken lisäksi ratkaisu oli helppo ja edullinen.<br />

Eikä tulosta voi ainakaan mahtipontiseksi moittia. Isäntä<br />

meni puutarhakauppaan ja osti sieltä muutamia suurikokoisia<br />

kukkaruukkujen aluslautasia.<br />

Laakeat muoviset aluslautaset ovat toimineet tehtävässään erinomaisesti.<br />

Irrallisina ja kevyinä niiden paikkaa voi vaihtaa koska<br />

vain, puhdistus sujuu suit sait tiskiharjalla ja täyttö hoituu vettä<br />

päälle loiskauttamalla. Näitä irtokylpylöitä on sijoiteltu isojen litteiden<br />

kivien päälle sinne tänne pihallemme, ja asiakkaita on riittänyt!<br />

Jopa joitakin nisäkkäitä on juomapaikoilla vieraillut. Ei sentään<br />

metsäkauriita eikä villisikoja, vaikka niitä läheltä kulkeekin. Sen sijaan<br />

omat lampaamme käyttivät tarjoiluja hyväkseen. Lampaiden<br />

mielestä korokkeelle asetetuista lautasista oli mukavampi juoda<br />

kuin omista ämpäreistä. Niin kauan kuin katras kulki pihalla vapaana,<br />

tyhjiin <strong>ry</strong>ystettyjä lautasia sai olla yhtä mittaa täyttämässä.<br />

Sähköaidan valmistuttua ja lampaiden siir<strong>ry</strong>ttyä laitumelle vesi ei<br />

enää yhtä äkillisesti ehtynyt. Toinen vesipaikoilla usein havaittu<br />

nisäkäs on koira.<br />

Innokkaimmat juoma- ja kylpyvieraat ovat kuitenkin lintuja: tiaisia,<br />

peippoja, viherpeippoja, keltasirkkuja, punatulkkuja, västäräkkejä,<br />

käpytikkoja… Välillä tullaan pelkästään janoa sammuttamaan,<br />

välillä peseydytään perusteellisesti. Pikkulinnuille matalat<br />

lautaset ovat turvallisia, sillä jalat ylettyvät varmasti pohjaan.<br />

Suosituimmat vesipaikat ovat etupihalla vanhojen vaahteroiden<br />

ja lehmusten katveessa. Iltaisin kuistilla istuskellessa pääsemmekin<br />

isännän kanssa lintujen baari- ja kylpyläelämän sivustaseuraajiksi.<br />

Ahkerimpia<br />

kävi<br />

jöitä ovat<br />

olleet tiklit. Ensin<br />

tulivat puolisot säännöllisesti<br />

kuin kanta-asiakkaat jokailtaisille tuopeilleen. Vieri vieressä<br />

ne istuivat lautasen reunalla nokallisiaan kulautellen, ja vaikkei<br />

tarjolla ollut vettä väkevämpää, juttua riitti: hilpeältä kuulostava<br />

visertely oli melkein katkeamatonta. Myöhemmin tuli koko perhe,<br />

niin että välillä ammeessa räiskytteli neljäkin lintua yhtä aikaa!<br />

Silloin kun paikalle saapuu koukkunokkainen ja rosvonaamarinen<br />

pikkulepinkäinen, muilla linnuilla ei ole kylpyyn asiaa.<br />

Itsetietoinen herra porskuttelee antaumuksella ja muita lintuja<br />

pitempään. Se selvästi näkee vaivaa pitääkseen tyylikkään kastanjanruskean<br />

ja ruusunpunervan pukunsa kunnossa. Sen sijaan<br />

rouvaa en ole pesupuuhissa nähnyt; ehkä se ei ole ulkoasustaan<br />

yhtä kiinnostunut.<br />

Syyskesällä ilmestyi punarinta. Se oli aina illan viimeinen vieras.<br />

Viikon ajan punarinta tuli täsmällisesti joka ilta kello puoli yhdeksän.<br />

Silloin oli jo alkanut hämärtyä ja ilma oli hytisyttävästi viilentynyt.<br />

Mutta punarinta vain hypähti syreenipensaan kätköistä<br />

ammeeseen ja alkoi kylpeä. Katselimme sen somaa palleromaista<br />

siluettia ja kuuntelimme hiljaista vesipisaroiden solinaa. Se oli<br />

tunnelmallinen kesän päätös. ■<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 5<br />

9

10 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 5

Eläimet tuntevat<br />

Outi Vainio<br />

kipua<br />

Eläimet tuntevat ihmisten lailla kipua. Ne eivät osaa kertoa kivustaan ja<br />

saattavat jopa yrittää peitellä sitä. Siksi eläimen hoitajan on tärkeää osata<br />

tunnistaa lemmikkinsä kipureaktiot.<br />

Kuva: Helena Telkänranta<br />

Koskettaessasi kämmensyrjälläsi<br />

kuumaa liettä vedät kätesi äkisti<br />

pois. Liike on niin nopea, ettet ehdi<br />

edes tiedostaa kosketuskohdan polttavaa<br />

kipua. Ihon palaneesta kohdasta tieto kulkeutuu<br />

kipuhermoja pitkin selkäytimeen,<br />

josta saman tien lähtee lihaksille käsky<br />

käden vetäisemiseksi pois vaarapaikasta.<br />

Ajatusta nopeampi väistöliike rajoittaa<br />

siten kuumuuden tuottaman vamman<br />

mahdollisimman pieneksi. Tieto palovammasta<br />

tai sen uhasta tavoittaa tajuntamme<br />

vasta sitten, kun välitön vaara on jo ohi ja<br />

manailemme kivistävää kättä.<br />

Kyvyllä tuntea kipua on ihmisille ja eläimille<br />

selkeä merkitys. Kivun tehtävänä on<br />

varoittaa vammasta tai sen mahdollisuudesta.<br />

Samalla se ohjaa eliöiden toimintaa<br />

niin, että vaurio jää mahdollisimman vähäiseksi.<br />

Kivun elimistöä suojaava tehtävä paljastuu,<br />

kun yksilön kipuviestejä kuljettavat<br />

hermot ovat sairauden tai muun syyn<br />

seurauksena vahingoittuneet. Jos varpaista<br />

puuttuu kivuntunto, eläin tai ihminen ei<br />

huomaa mitään erikoista astuessaan teräväreunaisen<br />

lasinsirpaleen päälle. Syntyy<br />

Eläinten tuntema kipu ei aina näy<br />

päällepäin. Tätäkin vanhaa koiraa<br />

vaivaavat selkäkivut useammin,<br />

kun mitä sen käyttäytymisestä voisi<br />

uskoa.<br />

ammottava haava, tai varvas voi katketa,<br />

mutta puuttuvan kivun vuoksi käytös ei<br />

muutu. Ilman kivun aistimista ei pitkälle<br />

pötkitä.<br />

Motivaatio lisää tehokkaasti kivunsietokykyä.<br />

Jos sinulle rakas posliinikulho on<br />

täynnä kuumaa keittoa ja se polttaa sormiasi,<br />

et silti päästä kulhosta irti, koska haluat<br />

säilyttää astian ehjänä kivusta huolimatta.<br />

Kipu on tässä tapauksessa pienempi paha<br />

kuin kulhon menetys. Kerrotaan myös<br />

kilpahevosista, jotka voitontahdon siivittäminä<br />

ovat juosseet virheettömästi maaliin<br />

saakka. Vasta kilpailuhuuman hävittyä ne<br />

ovat alkaneet ontua jalkaa, joka vaurioitui<br />

juoksu-urakan aikana.<br />

Tuttu ja hahmoton kipu<br />

Kivun tunne on tuttu, mutta sen tarkka kuvaaminen<br />

on vaikeaa. Usein kipu on määritelty<br />

epämiellyttäväksi aistimukseksi,<br />

johon liittyy tunnepohjainen elämys. Tieto<br />

hellanlevyn aiheuttamasta palovammasta<br />

kulkeutuu – väistöreaktion jo tapahduttua<br />

– kipuhermoja pitkin aivoihin. Siellä polttava<br />

aistimus laukaisee puolestaan ikävän<br />

elämyksen: kamalaa, nyt sattuu!<br />

Kivun tunteminen edellyttää tajuntaa ja<br />

hereillä oloa. Jos aivojen toimintaa jotenkin<br />

häiritään, kivuntunne muuttuu, vähenee<br />

tai häviää kokonaan. Kivuliaiden leikkausten<br />

yhteydessä keskushermostoa lamautetaan<br />

nukutusaineilla niin paljon, että<br />

potilas menettää kykynsä tehdä havaintoja<br />

ympäristöstään ja itsestään. Potilas on tajuton<br />

– eikä tunne kipua.<br />

Koska kivun tarkoituksena on varoittaa<br />

vammasta ja siten tukea yksilön hengissä<br />

pysymistä, tuntuu johdonmukaiselta, että<br />

eläimet tuntevat kipua samalla tavoin kuin<br />

me ihmiset. Samoin eläinten elimistöä<br />

suojaava järjestelmä on kehittynyt suhteellisen<br />

samankaltaiseksi kuin millainen<br />

meillä ihmisillä on. Asia on helppo todeta<br />

ampiaisen pistäessä ihmistä sormeen tai<br />

koiraa varpaaseen. Molemmat lajit koukistavat<br />

piikin maaliksi joutunutta raajaansa<br />

ja sadattelevat lajilleen tyypillisellä tavalla.<br />

Eläin ei osaa pyytää apua<br />

Omasta kivustaan ihminen kertoo kokemuksensa<br />

perusteella, mutta toisen ihmisen<br />

kivun voi vain kuvitella. Vielä vaikeampaa<br />

on saada selvyyttä siitä, mitä eläin kokee<br />

tilanteessa, joka on ihmiselle kivulias.<br />

Toisen ihmisen kipua ei ulkopuolinen<br />

voi mitata. Siksi sen laatua ja määrää kysytään<br />

potilaalta itseltään. Käytämme<br />

useita kymmeniä sanoja omasta kivustamme<br />

kertomiseen. Se voi olla polttavaa,<br />

tuikkivaa, viiltävää tai jyskyttävää. Myös<br />

kivun aiheuttaman kärsimyksen määrää<br />

kuvataan sanallisesti. Sitä voi olla vähän,<br />

kohtalaisesti tai kenties paljon. Tällaisten<br />

monisanaisten selostusten perusteella hoitohenkilön<br />

tai muun lähimmäisen on pää-<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 5<br />

11

teltävä, miltä toisesta ihmisestä tuntuu.<br />

Jatkuva voimakas kipu huonontaa elämisen<br />

laatua. Meillä ihmisillä on mahdollisuus<br />

hakea kipuun hoitoa. Sitä varten ovat omat<br />

asiantuntijat ja kipuklinikat. Ihmis<strong>ry</strong>hmät,<br />

jotka eivät pysty selkeästi sanallisesti viestimään<br />

kivustaan, jäävät helposti ilman<br />

tehokasta kivunlievitystä. Samoin eläinten<br />

saama kivunlievitys vaihtelee. Suomessa<br />

on vain vähän kivunhoitoon erikoistuneita<br />

eläinlääkäreitä ja eläinten kipuklinikka<br />

puuttuu kokonaan.<br />

Näkyykö eläimen kärsimys?<br />

Eläinten kokema kipu näkyy käyttäytymisen<br />

muutoksena. Se on kullekin lajille ominainen.<br />

Koira voi ulista ja hakeutua omistajan<br />

luokse kerjäämään lohdutusta, kissa<br />

vetäytyy helposti piiloon sängyn alle tai<br />

muuhun sopivaan yksinäiseen paikkaan,<br />

hevoset liikkuvat rauhattomasti. Jyrsijät<br />

valittavat ääneen, mutta äänet ovat niin<br />

korkeita, ettei ihmiskorva niitä kuule. Kaniinit<br />

voivat narskuttaa hampaitaan. Lajit,<br />

jotka ovat usein petojen ruokalistoilla, pyrkivät<br />

käyttäytymään kuin mitään erikoista<br />

ei olisi tapahtunutkaan. Luonnossa poikkeava<br />

käytös kiinnittää saalistajien huomion<br />

ja siksi sitä pyritään välttämään.<br />

Myös saman lajin yksilöt ilmaisevat<br />

kipua kukin omalla erityisellä tavallaan.<br />

Epätavallinen ilme tai ruumiinasento voi<br />

paljastaa, että kaikki ei ole kunnossa. Syöminen<br />

ja juominen vähenevät, tarpeiden<br />

tekeminen saattaa tapahtua poikkeavalla<br />

tavalla tai estyä kokonaan. Jotkut eläimet<br />

voivat olla tavanomaista aggressiivisempia,<br />

toiset ehkä vajoavat apatiaan. Ensimmäiset<br />

kivun oireet voivat olla niin vähäisiä, että<br />

omistaja vain toteaa lemmikin käyttäytyvän<br />

jotenkin oudosti, mutta hän ei osaa<br />

muutosta tarkemmin eritellä. Vasta kun<br />

kivistys voimistuu niin paljon, että se aiheuttaa<br />

tunnistettavaa kipukäyttäytymistä,<br />

ihminen oivaltaa muutoksen syyn.<br />

Tuskan määrää ei voi<br />

mitata<br />

Eläimen kova tai kohtalainen kipu on helppo<br />

todeta. Vähäisempi kipu on vaikea havaita,<br />

koska se ei välttämättä näy käyttäytymisen<br />

muutoksena. Erimerkiksi koiran<br />

nivelvaivoista johtuva pitkäaikainen kipu<br />

saattaa alkaa hyvin vähäisenä ja voimistua<br />

niin hitaasti, että hoitaja tottuu juoksulenkkien<br />

vauhdikkuuden vähittäiseen<br />

katoamiseen ja alkaa pitää sitä ikääntymisestä<br />

johtuvana luonnollisena rauhoittumisena.<br />

Vasta selkeä ontuminen paljastaa,<br />

että vauhdin laantuminen johtui iän sijasta<br />

kivusta.<br />

Eläinten kivun määrän arviointiin käytetään<br />

vakioituja sanallisia kipuasteikkoja.<br />

Niissä kuvataan, miten eläin käyttäytyy,<br />

kun sillä oletettavasti on vähän, kohtalaisesti<br />

tai paljon kipua. Määrittelyssä on<br />

otettava huomioon, että erot normaaliin<br />

käytökseen ovat riittävän suuria, jotta ne<br />

voidaan yksiselitteisesti tulkita. Kipukäyttäytymiseen<br />

liittyy usein muita elintoimintojen<br />

muutoksia. Kivuliaan sydän lyö<br />

tavanomaista nopeammin ja eläin myös<br />

hengittää tiheästi.<br />

Kipu säteilee laajalle<br />

Eläinten hyvinvointi on tärkeää. Sitä varten<br />

on säädetty eläinsuojelulaki. Lain keskeisenä<br />

tarkoituksena on suojata eläimiä parhaalla<br />

mahdollisella tavalla kärsimykseltä,<br />

kivulta ja tuskalta. Siten eläinten kivulla on<br />

selkeä yhteiskunnallinen merkitys, koska<br />

lainsäädännön antamat ohjeet ja normit<br />

tähtäävät nimenomaan kivulta varjelemiseen.<br />

Siitä voi aiheutua kustannuksia, jotka<br />

kuitenkin pidemmällä aikavälillä palautuvat.<br />

Hyvinvoivista ja kivuttomista eläimistä<br />

on eniten iloa ja hyötyä ihmisille oli sitten<br />

kyse maitolitroista, kasvamisesta, munien<br />

lukumäärästä, juoksemisesta, jäljestämisestä,<br />

vartioinnista, hiirien pyydystämisestä<br />

tai seurana olemisesta. Eläinten kokema<br />

kipu säteileekin laajalle yhteiskunnassa. ■<br />

Kuva: Ismo kovanen/<strong>SEY</strong><br />

Mitä paremmin eläimen tuntee,<br />

sitä helpommin myös sen<br />

mahdollisesti tunteman kivun<br />

huomaa.<br />

12 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 5

Apua kissan käyttäytymisongelmiin<br />

Feromonit<br />

Teksti: Päivi Ylikorpi<br />

Piirrokset: Miina Vuorinen<br />

Feromonit ovat<br />

kemiallisia aineita,<br />

joita eläimet käyttävät<br />

viestimiseen. Monia<br />

tällaisia yhdisteitä<br />

voidaan valmistaa<br />

myös keinotekoisesti.<br />

Feromonivalmisteet<br />

ovatkin avanneet aivan<br />

uusia ulottuvuuksia<br />

eläinten hoidossa.<br />

Ihmisen vieraantuessa yhä enemmän<br />

luonnosta lemmikkieläintenkin oletetaan<br />

usein käyttäytyvän ihmisten<br />

tavoin ja jopa ymmärtävän omistajansa<br />

puhetta. Kun kissa toteuttaa luontaista<br />

käyttäytymistään ja merkitsee reviiriään,<br />

tai koira pyrkii valtaamaan itselleen<br />

mahdollisimman hyvän paikan lauman eli<br />

perheen arvojärjestyksessä, niiden kuvitellaan<br />

osoittavan mieltään ja tekevän suorastaan<br />

kiusaa omistajalleen. Rankaisemalla<br />

eläintä sen luontaisesta käyttäytymisestä<br />

aiheutetaan sille vain suurempaa turvattomuuden<br />

tunnetta. Samalla pahennetaan<br />

ihmisen ongelmana kokemaa häiriökäyttäytymistä.<br />

Lemmikit voivat olla tarkkoja aistimaan<br />

omistajan tunnetiloja ja reagoimaan niihin,<br />

mutta samaa kieltä ne eivät tule kanssamme<br />

puhumaan, vaikka oppisivatkin<br />

ymmärtämään muutamia<br />

yksittäisiä sanoja. Meidän tulee<br />

siis ennemminkin oppia ymmärtämään<br />

niiden kieltä ja käyttäytymistä ja<br />

käyttää tätä hyväksemme. Lemmikin ymmärtäminen<br />

on edellytys toimivalle eläimen<br />

ja sen hoitajan väliselle suhteelle.<br />

Mitkä ihmeen feromonit?<br />

Monien eläinten viestinnässä erilaisilla hajuilla<br />

on valtava merkitys. Feromonit ovat<br />

hajuaineita, joita eritetään mm. erilaisten<br />

eritteiden mukana tai suoraan iholta. Ne<br />

koostuvat rasvahapoista ja antavat tietoa<br />

hajumerkin jättäjän terveydentilasta, sukupuolesta,<br />

iästä, tunnetilasta jne. Hajuviestit<br />

ovat tavallaan eläinten tapa chattailla.<br />

Feromonit ovat tyypillisiä koirille ja<br />

kissoille. Hajumerkintää käyttävät monet<br />

muutkin eläimet hyönteiset mukaan lukien.<br />

Esimerkiksi kasvinsuojelutarkoituksessa<br />

feromonivalmisteita käytetään tuholaisten<br />

houkuttelemiseksi pois hyötykasveilta.<br />

Myös ihmisten on todettu reagoivan<br />

toisten ihmisten hajuviesteihin, jotka ovat<br />

useimmiten niin hienovaraisia, ettei niitä<br />

tietoisella tasolla edes havaita.<br />

Feromonit eivät vaikuta tavanomaiseen<br />

tapaan nenän kautta haistettuina. Ne välittyvät<br />

nenäontelossa sijaitsevan vomero-<br />

nasaali-<br />

elimen kautta<br />

suoraan aivojen<br />

limbiseen järjestelmään<br />

ja vaikuttavat yksilön vallitsevaan tunnetilaan.<br />

Kyse ei siis ole varsinaisesta hajuaistimuksesta<br />

vaan tunnetilan muuttumisesta<br />

automaattisesti ja tiedostamatta hajuviestin<br />

mukaan.<br />

Samoissa tiloissa asuvien narttukoirien<br />

kiima ajoittuu samaan ajankohtaan juuri<br />

feromonien välityksellä. Vastaava synkronoituminen<br />

on havaittu ihmisellä: tiiviisti<br />

vuorovaikutuksessa elävien nuorten naisten<br />

kuukautiskierrot muuttuvat samanaikaisiksi.<br />

Lisääntymiseen ja seksuaalisuuteen liittyvän<br />

viestinnän lisäksi feromonit toimivat<br />

monenlaisessa muussakin viestinnässä<br />

kuten reviirin merkinnässä tai turvallisuuden<br />

tunteen luomisessa pennuille. Mehiläispesässä<br />

feromonien avulla käynnistetään<br />

prosessi uuden kuningattaren kasvattamiseksi,<br />

tai kannustetaan mehiläisiä<br />

aggressiivisuuteen, jos pesä on uhattuna.<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 5<br />

13

Kissan merkkailukäyttäytymisestä<br />

Kissan reviirin yksityisin alue on ydinreviiri.<br />

Kissan luontaiseen käyttäytymiseen<br />

kuuluu ydinreviirin merkitseminen hajuviesteillä<br />

silloin, kun se tuntee olonsa turvalliseksi.<br />

Kotikissan ydinreviiri on koti.<br />

Puskiessaan kissa erittää leukaperiensä<br />

rauhasista ns. naamaferomonia. Se vaikuttaa<br />

kissaa rauhoittavasti.<br />

Kissa uusii feromonimerkkejään päivittäin<br />

kotona ollessaan ja kun uusia tavaroita<br />

tai hajuja ilmaantuu kotiin. Päivän poissa<br />

ollutta omistajaa kissa puskee innokkaasti<br />

osittain juuri siksi, että se saisi tähän<br />

äkkiä tartutettua oman ominaistuoksunsa<br />

ja kaikki tuntuisi kissan mielestä taas<br />

kodikkaalta ja turvalliselta. Kissa kokee<br />

vieraat hajut ydinreviirillä uhkana, ja jos<br />

niitä tulee kerralla liikaa tai hajuviesti kielii<br />

varteenotettavasta kilpailijasta reviirin<br />

läheisyydessä, kissa voi stressaantuessaan<br />

siirtyä aggressiivisempaan merkkailuun<br />

eli virtsamerkintöihin. Luonnossa kissa ei<br />

päästä ydinreviirilleen kuin täysin luotettavat,<br />

tutut yksilöt.<br />

Jos kissa saa vapaasti luoda haluamansa<br />

kokoisen reviirin, sen läpimitaksi tulee<br />

jopa useita kilometrejä riippuen kissan<br />

sukupuolesta, iästä, kissojen lukumäärästä<br />

lähialueella ja jyrsijöiden tiheydestä.<br />

Reviirin ulkorajat, joiden yli kilpailijoiden<br />

ei kannata tulla, kissa merkitsee virtsalla.<br />

Tästä omistaja ei useinkaan ole edes tietoinen.<br />

Leikkaamattomilla kissoilla virtsalla<br />

merkkailua tapahtuu huomattavasti enemmän<br />

kuin leikatuilla, mutta myös leikatut<br />

kissat käyttävät tätä viestintämuotoa varsinkin<br />

stressitilanteissa.<br />

Sisäkissan maailma on huomattavasti<br />

vapaasti ulkoilevan kissan reviiriä suppeampi.<br />

Kissalla ei tavallaan ole käytössään<br />

kuin ydinreviiri ja osia sen luontaisesta<br />

käyttäytymisestä jää toteutumatta. Useimmiten<br />

– omistajien onneksi – kissa sopeutuu<br />

tilanteeseen ja tyytyy ydinreviirin<br />

naamaferomonimerkintään. Jos rauhallisiin<br />

kotioloihin saapuu kuitenkin äkkiä<br />

uhkatekijä, esimerkiksi uusi lemmikki<br />

uusine hajuineen, kissa saattaa tehostaa<br />

kodin merkkaamista virtsaamalla: onhan<br />

tunkeilija tullut taloon suoraan reviirin rajojen<br />

ylitse!<br />

Kissa saattaa ahdistua jopa omistajan<br />

kenkien mukana tulevista vieraista hajuista.<br />

Se saattaa yrittää torjua niitä virtsaamalla<br />

eteiseen, mistä uhkaavat hajut<br />

tulevat, tai jopa suoraan kenkiin. Ja vaikka<br />

omistajan kengissä olisi myös tuttua hajua,<br />

voivat ainakin kyläilevien vieraiden kengät<br />

saada kostean käsittelyn. Kyse ei siis ole<br />

mielenosoituksesta, vaan epävarmuuden<br />

tunteesta. Kissan omistaja tekeekin herkästi<br />

reagoivalle kissalle – ja kylässä käyvälle<br />

vieraalle – palveluksen siirtäessään kengät<br />

heti pois kissan ulottuvilta.<br />

Kun kissa alkaa pissailla vääriin paikkoihin,<br />

tulee kuitenkin aina ottaa huomioon<br />

myös sairauden mahdollisuus. Pienet<br />

pissat siellä täällä voivat olla merkki esimerkiksi<br />

virtsatietulehduksesta tai virtsakiteistä.<br />

Jos epäilet kissasi terveydentilaa,<br />

ota aina yhteyttä eläinlääkäriin.<br />

Miten feromoneja voidaan<br />

käyttää hyväksi?<br />

Tyynnyttäviä hajuviestejä jäljittelemällä<br />

voidaan ”huijata” lemmikkejä kokemaan<br />

olonsa hyväksi ja turvalliseksi. Kun olo on<br />

hyvä, häiriökäyttäytymisen määräkin vähenee.<br />

Kissa ei merkitse kohdetta virtsalla, mikäli<br />

se on jo merkinnyt sen tyynnyttävällä<br />

naamaferomonilla ja kissan elämässä<br />

ei tapahdu järisyttäviä muutoksia. Siksi<br />

hoitajan tulisi saada kissansa merkitsemään<br />

naamaferomonilla kotiaan ja myös<br />

pitämään merkintöjä yllä niitä päivittäin<br />

voimistamalla. Tällöin vältytään myös<br />

todennäköisemmin myöhemmiltä virtsamerkinnöiltä.<br />

Kissa merkitsee ympäristöään naamaferomonilla,<br />

omistajalle miellyttävämmällä<br />

tavalla vain, jos se tuntee olonsa hyväksi<br />

ja turvalliseksi. Jos siis kissa on vieraiden<br />

hajujen vuoksi kokenut olonsa uhatuksi<br />

ja sen seurauksena siirtynyt virtsamerkkailuun,<br />

kissan rankaiseminen tekee siitä<br />

entistä epävarmemman. Kissahan vain<br />

yrittää pitää huolta, ettei sen ja sen per-<br />

14 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 5

heen reviirille tule<br />

tunkeilijoita! Se ei voi<br />

ymmärtää, miksi omistaja on<br />

yhtäkkiä muuttunut vihaiseksi: koko elämä<br />

on siis sekaisin. Ja mitä epävarmempi<br />

kissa on, sitä enemmän se tekee virtsamerkintöjä<br />

– noidankehä on valmis.<br />

Kissa on vaikea saada vaihtamaan virtsamerkinnät<br />

takaisin naamaferomonimerkintään,<br />

jos virtsailumerkinnät ovat syystä<br />

tai toisesta jo alkaneet. Tällöin keinotekoisista<br />

feromonivalmisteista voidaan saada<br />

korvaamatonta apua. Kissaa huijataan: kun<br />

se aistii ympäristössään tutun hyvän olon<br />

feromonin, se tuntee olonsa rauhallisemmaksi<br />

ja turvallisemmaksi eikä koe niin<br />

suurta tarvetta virtsamerkkailuun.<br />

Kun feromonin tuoksua ylläpidetään<br />

riittävän kauan, useimmiten muutamasta<br />

päivästä muutamiin viikkoihin, kissa alkaa<br />

itse vahvistaa keinotekoisia merkintöjä<br />

puskemalla. Kun kissa taas pitää itse yllä<br />

kodin turvallista hajumaailmaa, voidaan<br />

keinotekoisen feromonin käyttö lopettaa.<br />

Ennaltaehkäisyllä vältyt<br />

suurilta ongelmilta<br />

Feromonitkaan eivät voi ratkaista liian suuriksi<br />

kasvaneita ongelmia. Jos kissan elämässä<br />

tapahtuu useita suuria muutoksia,<br />

on sen sopeutumista tuettava kaikin mahdollisin<br />

keinoin. On pyrittävä pitämään<br />

entistä tarkemmin kiinni sellaisista vanhoista<br />

rutiineista,<br />

joihin eläin on<br />

tottunut. Sopeutumista auttaa myös se,<br />

että eläimelle annetaan mahdollisimman<br />

paljon aikaa ja huomiota.<br />

Ennakoitaessa stressitilannetta, kuten<br />

uuden perheenjäsenen – eläimen tai ihmisen<br />

– muuttoa talouteen, on järkevää harkita<br />

feromonien käyttöä ennaltaehkäisevästi<br />

helpottamaan molempien yksilöiden sopeutumista<br />

toisiinsa. Uutta perheenjäsentä<br />

ei kannata tuoda varoittamatta kotiin,<br />

vaan on järkevää tuoda sen ominaishajulla<br />

merkittyjä esineitä pikku hiljaa näytille.<br />

Kun kissalla on aikaa tottua uuteen hajuun<br />

osana muuten muuttumattoman kodin<br />

hajumaailmaa, on uusi perheenjäsen sen<br />

muuttaessa talouteen jo ikään kuin kissalle<br />

vanha tuttu.<br />

Kun taas perhe muuttaa uuteen asuntoon,<br />

kannattaa sinne viedä ennen varsinaista<br />

muuttopäivää perheen tavaroita.<br />

Näin tutut hajut ehtivät levitä asuntoon.<br />

Vaikutusta voi tehostaa käyttämällä myös<br />

feromonivalmistetta. Itselläni muutto kolmen<br />

kissan kanssa sujui kuin tanssi noudattaessani<br />

näitä esivalmisteluja. Kissani<br />

marssivat uuteen asuntoon jännittämättä<br />

ja luottavaisina kuin vanhaan tuttuun<br />

paikkaan.<br />

Kuljetusten aikana feromonin käytöstä<br />

on saatu suurta apua käsittelemällä kuljetuslaatikko<br />

tai sen pehmusteet<br />

feromonivalmisteella. Jopa kissat, jotka<br />

kärsivät pahasta stressistä automatkojen<br />

aikana ja oksentelevat tai laskevat alleen,<br />

ovat muuttuneet tyynen rauhallisiksi matkustajiksi.<br />

Käyttömahdollisuuksia naamaferomonivalmisteille<br />

on siis lukemattomia. Haittavaikutuksia<br />

aineella ei ole, joten vaihtoehtoa<br />

kannattaa harkita, mikäli epäilet lemmikkisi<br />

altistuvan stressille. Myös koirille<br />

on käytössä oma valmiste. Jos perheessä<br />

on sekä koiria että kissoja, molempia valmisteita<br />

voidaan käyttää, sillä eläimet eivät<br />

pääsääntöisesti reagoi toisen lajin feromoneihin.<br />

Kissalle Feliway-nimistä valmistetta<br />

myyvät apteekit ja eläinlääkäriasemat ja<br />

sitä on saatavana sekä lyhyempivaikutteisena<br />

suihkeena (kuljetuslaatikon käsittely,<br />

virtsamerkkailun ehkäisy) että useita<br />

viikkoja tuoksua luovuttavana pistorasiaan<br />

asennettavana haihduttimena täyttöpulloineen<br />

(pidempiaikainen stressi esim.<br />

muuton yhteydessä). ■<br />

Lähteet: www.vetcare.fi, Helena Telkänrannan kirja<br />

Matka kissan mieleen<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 5<br />

15

Eläinten ystävä 90 vuotta sitten<br />

Eläinsuojelua maailmansodan<br />

varjossa<br />

Marika Salin<br />

Ensimmäisen maailmansodan syttyminen sai eläinsuojelutyön<br />

monella saralla lamaannuksiin. Toisaalta mukaan tuli myös<br />

uudenlaisia toimintamuotoja: ainakin Etolan Eläinsuojelusyhdistyksellä<br />

Hämeenläänin Koskessa toimi ompeluseura kerran<br />

viikossa. ”Ompeluseuroissa on valmistettu hevosenloimia, jotka on<br />

lähetetty pääyhdistykselle, sieltä edelleen lähetettäväksi sotaa varten<br />

ostettujen hevosten peitteiksi.”<br />

Moni yhdistys valittaa Eläinten Ystävässä toimintansa vähäisyyttä.<br />

Näin myös Viitoilan Eläinsuojelusyhdistys: ”Seuramme ei ole<br />

niin paljoa toiminut ulkonaisesti kun olisi pitänyt, vaan on siihen<br />

syynä se, että paikkakunnalla on useampia eri yhdistyksiä, joissa<br />

toimihenkilöinä on samat henkilöt, joten voimia ei riitä tarpeeksi<br />

kaikkeen, ja syksyllä alkanut suursota on myöskin jonkun verran<br />

mieliä masentanut. Johtokunta kokouksessaan päätti kerätä paikkakunnalta<br />

loimia sotahevosille Helsinkiin, ja niitä karttuikin melkolailla,<br />

josta kiitos paikkakuntalaisille. --- Kansakoulun opettajia<br />

on pyydetty lapsille puhumaan eläinsuojeluksesta. Sitten on paikkakunnalla<br />

toimiva Martta-yhdistys kokouksissaan ja iltamissaan<br />

esittänyt eläinsuojelusasiaa valaisevia vuorokeskusteluja y.m. Niin<br />

myös eläinsuojelusyhdistyksen iltamassa on ohjelma koetettu saada<br />

asiaa valaisevaksi ja tarkoitustaan vastaavaksi.”<br />

Sen sijaan vasta kolmivuotias Mikkelin Eläinsuojelusyhdistys ei<br />

pitkässä ja perusteellisessa toimintakertomuksessaan vähättele aikaansaannoksiaan<br />

vuonna 1914. Yhdistys toimi tiiviisti yhdessä lehdistön,<br />

koulujen, kaupungin ja poliisien kanssa, ja yhteistyö Rautatiehallituksen<br />

kanssa johti selviin parannuksiin eläinkuljetuksissa.<br />

”Lääninhallituksen kautta on niin ikään saatu paljon parannuksia<br />

aikaan, eläinten kohteluun nähden markkinoilla ja eläintenmyyntipäivillä.<br />

Niin ikään on lääninhallitus viime keväänä julistaessaan eri kerroilla<br />

osia läänistä vesikauhun saastuttamiksi, yhdistyksen aloitteesta,<br />

samalla määrännyt, että kaikki vesikauhuisiksi epäillyt koirat ja kissat<br />

olivat jätettävät poliisiviranomaisten huostaan näiden toimesta laissa<br />

määrätyllä tavalla lopetettaviksi, sekä että tapettujen eläinten ruumiit<br />

olivat peitettävät kyllin syviksi kaivettuihin kuoppiin.”<br />

Mikkelin Eläinsuojelusyhdistyksessä toimikin varsin arvovaltaista<br />

väkeä. Heistä toimintakertomuksessa mainitaan<br />

tärkeimpinä lääninsihteeri Selinheimo, kunnallisneuvos<br />

Grenman, lääninnotario Maasalo, ruununvouti Sahlstein ja nimituomari<br />

Suomalainen. Yhdistyksellä oli jopa oma toimisto,<br />

jonka ”olemassaolosta ja<br />

siellä nähtävinä olevista<br />

eläinsuo-<br />

jelusesineistä ja kirjallisuudesta on tuon tuostakin paikkakunnan<br />

sanomalehdissä huomautettu.”<br />

”Lopuksi mainittakoon vielä, että yhdistys vuoden viimeisessä<br />

johtokunnankokouksessa päätti – vähistä varoistaan huolimatta<br />

– ottaa <strong>Suomen</strong> Eläinsuojelusyhdistyksen kiertävänä puhujana parisen<br />

vuotta toimineen, jo mainitun neiti Nivalaisen yhdistyksen<br />

palvelukseen puolentoista kuukauden ajaksi, tarkoituksella lähettää<br />

hänet maaseudulle pitämään esitelmiä eläinsuojelusasiasta, ja toivoo<br />

yhdistys että neiti Nivalaisen kylvöstä on yhdistykselle ja samalla<br />

sille aatteelle, jonka lipun alla me tahdomme taistella, koituva<br />

runsaasti siunauksellista satoa.”<br />

Satakunnan Eläinsuojelusyhdistyksen toimintakertomus 1914-<br />

1915 julkaistiin niinikään lehdessä. ”Kuluneena yhdentenäkolmatta<br />

toimintavuotenaan on yhdistys edelleenkin suullisten neuvojen,<br />

eläinsuojeluskirjallisuuden ja sanomalehtikirjoitusten kautta koettanut<br />

saattaa ihmisiä entistä paremmin ymmärtämään eläinten ja<br />

varsinkin hevosparkojen kärsimystä sekä sitä seikkaa, että hevosliha<br />

on ovallinen ihmisravinto, minkä vuoksi hevoset tulee, samoin kuin<br />

muutkin eläimet aina pitää hyvässä lihassa.”<br />

Yhdistys saikin vuoden aikana 144 omistajaa myymään huonot<br />

hevosensa ”kaupungin hevoslihankauppiaille”. Kaupunki<br />

lienee Pori, vaikkei sitä erikseen mainitakaan.<br />

”Paitsi edellä mainittua 144 hevosta, on yhdistyksen keskustoimikunnan<br />

huolenpidosta vielä lopetettu yksi vanha, laiha, hoidon ja<br />

ruoan puutteessa oleva lehmä sekä 2 yliajettua koiraa. Kengitettäväksi<br />

on kuljetettu 187 ja sairauden vuoksi lääkärinapua saamassa<br />

7 hevosta; rikkinäisten lapojen takia on rintaremmi määrätty 47 ja<br />

pattikengät 22 hevoselle; eläinlääkäri E. Åströmin eläinsairaalassa<br />

on 42 hevosta ollut hoidettavana ja 16 henkilöä on kielletty käyttämästä<br />

hevostaan ajoon selkähaavojen tai onnuntavian tähden, kunnes<br />

vamma on parantunut; varoituksen huonon hevoshoidon vuoksi<br />

on saanut 18 henkilöä ja yhtä on eläinrääkkäyksestä sakotettu 20<br />

markalla. Kuluneena vuotena on siis toimitettu 487 eläinkäsittelyä,<br />

mikä todistanee, että eläinsuojelusyhdistys ja myös eläinsuojeluspoliisi<br />

ovat paikkakunnalla tarpeen vaatimat.” ■<br />

16 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 5

Outi Vainio<br />

Puheenjohtajalta<br />

Yhteistyöstä<br />

voimaa<br />

<strong>Suomen</strong> Eläinsuojeluyhdistys<br />

Osoite: Kotkankatu 9, 00510 Helsinki<br />

Toimisto, jäsenasiat ja osoitteenmuutokset:<br />

Puh. 09-877 1200, faksi 09-877 1206<br />

Sähköposti: sey@sey.fi tai etunimi.sukunimi@sey.fi<br />

Kotisivut: www.sey.fi<br />

Toiminnanjohtaja Risto Rydman 720 68 411<br />

Toiminnanjohtajan sihteeri Ulla Björkén 720 68 410<br />

Järjestösihteeri Leena Glans 720 68 417<br />

Taloussihteeri Kristina Lindqvist 720 68 414<br />

Eläinsuojelusihteeri Tiina Notko 720 68 413<br />

Kirjanpitäjä Erja Peltola 720 68 415<br />

Valvojasihteeri Anne Skogberg 720 68 412<br />

Hallitus: Professori Outi Vainio (puheenjohtaja),<br />

johtaja Jaana Kiljunen Kerava (varapuheenjohtaja),<br />

terveystarkastaja Tauno Kähkönen Lapinlahti,<br />

arkkitehti Antti Mustonen Savonlinna, eläinlääkäri<br />

Tapani Parviainen Helsinki, eläinsuojeluvalvoja Sinikka Rauma<br />

Ruukki, kasvatustiet.maist. Marika Salin Oulu,<br />

yo-merkonomi Tiina Ahokas Haukipudas (varajäsen),<br />

eläinsuojeluvalvoja Eija Saavalainen Rovaniemi (varajäsen) ja<br />

toimittaja Juha Valste Nummi (varajäsen).<br />

<strong>SEY</strong>:n lahjoitustili: Leonia 800019-1061763<br />

Finlands Djurskyddsförening<br />

Adress: Kotkagatan 9, 00510 Helsingfors<br />

Kontor, medlemsärenden och adressförändringar:<br />

Tel. 09-877 1200, fax 09-877 1206<br />

E-post: sey@sey.fi eller förnamn.släktnamn@sey.fi<br />

Hemsidorna: www.sey.fi<br />

Verksamhetsledare Risto Rydman 720 68 411<br />

Verksamhetsledarens sekreterare Ulla Björkén 720 68 410<br />

Medlemsföreningssekreterare Leena Glans 720 68 417<br />

Ekonomisekreterare Kristina Lindqvist 720 68 414<br />

Djurskyddssekreterare Tiina Notko 720 68 413<br />

Bokförare Erja Peltola 720 68 415<br />

Övervakarsekreterare Anne Skogberg 720 68 412<br />

Styrelse: Professor Outi Vainio (ordförande), direktör Jaana<br />

Kiljunen Kervo (viceordförande), hälsoinspektör Tauno Kähkönen<br />

Lapinlahti, djurskyddsöverv. Sinikka Rauma Ruukki, arkitekt Antti<br />

Mustonen Nyslott, veterinär Tapani Parviainen Helsingfors, ped.<br />

mag. Marika Salin Uleåborg, studentmerkonom Tiina Ahokas<br />

Haukipudas (suppleant), djurskyddsöverv. Eija Saavalainen Rovaniemi<br />

(suppleant) och redaktör Juha Valste Nummi (suppleant).<br />

Finlands Djurskyddsförenings konto,<br />

donationer: Leonia 800019-1061763<br />

Useimpien ihmisten mielestä eläinten<br />

hyvinvointi on kannatettava<br />

asia niin kauan kuin se ei maksa<br />

mitään eikä vaikuta jokapäiväiseen elämään.<br />

Eläinsuojelujärjestöt toimivat eläinten<br />

etujärjestöinä. Valtakunnallisia ovat<br />

<strong>SEY</strong>:n lisäksi ainakin Animalia ja Helsingin<br />

eläinsuojeluyhdistys (Hesy). Niiden<br />

toiminnan painopistealueet ovat erilaisia.<br />

Koko maan kattava valvoja- ja neuvojaverkosto<br />

erottaa <strong>SEY</strong>:n työn muiden järjestöjen<br />

toiminnasta. Turkistarhauksen vastustaminen<br />

ja koe-eläinten käyttämisen<br />

kyseenalaistaminen korostuvat Animalian<br />

toiminnassa. Hesy on puolestaan keskittynyt<br />

löytöeläintalon pyörittämiseen. Myös<br />

toimintatavoissa ja julkisuuden käytössä<br />

tavoitteiden edistämiseksi on eroja. <strong>SEY</strong>:n<br />

hallitus on valinnut linjakseen maltillisen<br />

räväkkyyden, joka koetaan joskus myös<br />

näkymättömyytenä ja tekemättömyytenä.<br />

Jotta kaikki aktiivisesti eläinten hyvinvoinnista<br />

kiinnostuneet ihmiset voisivat<br />

toimia omia näkemyksiään parhaiten vastaavassa<br />

organisaatiossa, on tarkoituksenmukaista,<br />

että maassa on erilaisia eläinsuojelujärjestöjä.<br />

On kuitenkin vaikea kuvitella,<br />

että järjestöjen lopulliset päämäärät<br />

kovasti poikkeaisivat toisistaan. Siksi uskon,<br />

että järjestöillä on enemmän yhtäläisyyksiä<br />

kuin eroja. Kaikkien tavoitteena on<br />

eläinten hyvinvoinnin edistäminen ja sen<br />

vuoksi järjestöillä pitäisi olla edellytykset<br />

entistä tiiviimmälle yhteistyölle, josta eri<br />

osapuolet hyötyvät. Esimerkiksi Eläinten<br />

viikko on niin hyvä idea, että kaikki eläinsuojelujärjestöt<br />

ja muut asiasta kiinnostuneet<br />

tahot pitäisi saada yhtenä rintamana<br />

sen taakse. Uutiskynnys ylittyy helpommin,<br />

kun taustayhteisö on tarpeeksi laaja.<br />

Järjestöjen yhteistyö ei ole mitenkään<br />

uusi asia, vaan sitä on vuosien varrella<br />

tehty vaihtelevin tuloksin. Myös yhteinen<br />

Eläinten viikko on ollut ponnistelujen kohteena.<br />

Satunnaisten pettymysten ei pitäisi<br />

estää yrittämästä uudelleen yhteistyötä -<br />

kokemuksista viisastuneina. Siksi <strong>SEY</strong>:n ja<br />

Animalian hallitukset ja toimistojen henkilökunnat<br />

pitivät yhteisen kokouksen huhtikuun<br />

alussa. Tapaamisen tarkoituksena oli<br />

tutustua toisiimme ja vapaamuotoisesti<br />

keskustella yhteistyön esteistä ja mahdollisuuksista.<br />

Tunnelma oli positiivinen ja rakentava,<br />

vaikka esiin nousi myös tilanteita,<br />

joissa yhteistyö oli epäonnistunut.<br />

Eurogroup for Animal Welfaren johtajan<br />

Sonja van Tichelenin läsnäolo antoi tilaisuudelle<br />

lisäväriä. Seuraava eurooppalainen<br />

kampanja kohdistuu broilerien hyvinvointiin<br />

kasvattamoissa, joka oli myös osa<br />

<strong>SEY</strong>:n viime syksyn Eläinten viikon teemaa.<br />

Hetken me <strong>SEY</strong>:läiset röyhistelimme rintaa,<br />

että ajan hermolla ollaan, mutta saman<br />

tien tuli isku vasten kasvoja. Uudet EU:n<br />

jäsenmaat painostavat voimakkaasti ja<br />

vaativat, että munivien kanojen pitäminen<br />

perinteisissä häkeissä on sallittava myös<br />

nykyisen takarajan, vuoden 2012 jälkeen.<br />

Jos direktiiviin tulee perinteiset häkit salliva<br />

muutos, kokemuksen mukaan se astuu<br />

sellaisenaan voimaan myös Suomessa.<br />

Näin uskomattoman nopeasti tilanteet<br />

muuttuvat. Siirtymäaika ei ole ehtinyt<br />

päättyä, kun ollaan jo puolustuskannalla.<br />

Se merkitsee asemasodan alkamista. Puolustusjoukkoja<br />

tarvitaan sekä B<strong>ry</strong>sselin<br />

kabineteissa että kotimaan vallan kammareissa.<br />

Tästä selvitään vain kaikkien<br />

eurooppalaisten eläinsuojelujärjestöjen<br />

yhteisin ponnistuksin. ■<br />

Turussa 17.4.2005<br />

Outi Vainio<br />

100. vuosikerta/Årgång 100.<br />

<strong>Suomen</strong> Eläinsuojeluyhdistyksen julkaisu/Finlands Djurskyddsförenings tidskrift<br />

Päätoimittaja/Chefredaktör: Juha Valste<br />

Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Pekka Hänninen<br />

Ulkoasu/Layout: Gita Lindgren/Ekenäs T<strong>ry</strong>ckeri, Tammisaaren Kirjapaino<br />

Toimitusneuvosto/Redaktionsråd: Pekka Hänninen, Tiina Notko, Marika Salin, Outi Vainio,<br />

Juha Valste<br />

Käännökset/Översättningar: Ija Rönnqvist<br />

Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä. Lehdessä julkaistuja artikkeleitä saa kopioida<br />

ja jakaa opetus- ja valistustarkoituksiin, kunhan lähde ja kirjoittajan nimi mainitaan.<br />

Skribenterna ansvarar själva för artiklarna. Artiklar som publicerats i tidningen får kopieras<br />

och utdelas för undervisnings- och upplysningsändamål om källan och skribentens namn<br />

anges.<br />

Ilmoitusmyynti/Annonsförsäljning: Kristina Lindqvist, puh. 09-720 68 414<br />

Paino/T<strong>ry</strong>ckeri: Ekenäs T<strong>ry</strong>ckeri, Tammisaaren Kirjapaino. ISSN 0789-1857<br />

Eläinten ystävän toimitus/Djurvännens redaktion:<br />

Kotkankatu 9, 00510 Helsinki/ Kotkagatan 9, 00510 Helsingfors<br />

Puh./tel. 09-877 1200, faksi/fax 09-877 1206, sähköposti/E-post: ellu@sey.fi<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 5<br />

17

<strong>SEY</strong> TOIMII<br />

Rauman Seudun<br />

Eläinsuojeluyhdistys esittäytyy<br />

Rauman Seudun Eläinsuojeluyhdistys<br />

<strong>ry</strong> eli tuttavallisesti Resy perustettiin<br />

alun perin jo vuonna 1889. Se herätettiin<br />

uudelleen henkiin vuonna 1996<br />

paikallisten eläinrakkaiden ihmisten<br />

toimesta. Yhdistyksen elvyttämisestä<br />

alkaen jäsenmäärä on ollut kasvussa.<br />

Nykyään Resyssä on varsinaisia jäseniä<br />

jo melkein 200 ja nuorisojäseniäkin<br />

kolmisenkymmentä.<br />

Yhdistyksemme päämääränä on<br />

eläinten hyvinvoinnin edistäminen<br />

laillisin keinoin. Käytännössä tämä<br />

tarkoittaa yhdistyksessämme tiedottamista<br />

eläinten kohteluun ja hoitoon<br />

liittyvissä asioissa mm. lehdissä, messuilla<br />

ja markkinoilla. Resyllä ei ole<br />

omaa löytöeläintaloa eikä toimipistettä.<br />

Paikkakuntamme löytöeläimet menevätkin<br />

pääsääntöisesti joko Euraan<br />

Kirpun Eläinkotiin tai Eurajoelle Pikku-<br />

Lankin koira- ja kissahoitolaan.<br />

Resyn hallituksessa on kymmenen<br />

jäsentä. Hallituksen jäsenet edustavat<br />

hyvinkin erilaisten alojen ammattilaisia;<br />

joukostamme löytyy niin insinööriä,<br />

maisteria kuin toimittajaakin sekä<br />

kaikkea näiden väliltä. Koemme, että<br />

erilaisuus ja täten myös monipuolisuus<br />

ovat hallituksessamme rikkaus.<br />

Kun joukossamme on nuoria sekä<br />

hieman varttuneempia, eri ammattialojen<br />

harjoittajia, saamme aikaan hedelmällisiä<br />

keskusteluja ja jatkuvasti<br />

uusia ideoita. Hallituksen jäsenet ovat<br />

kaikki mukana toiminnassa täysin vapaaehtoisesti<br />

ja toimivat yhdistyksen<br />

hyväksi kukin tahollaan. Puheenjohtajamme<br />

Ulla Räsänen toimii myös <strong>SEY</strong>:<br />

n eläinsuojeluvalvojana.<br />

Rauman Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen<br />

toimintaan kuuluvat vuosittain<br />

mm. useat kissojen leikkaus- ja rokotuskampanjat<br />

Raumalla sekä naapurikunnassamme<br />

Eurajoella. Keväisin<br />

järjestämme jo perinteeksi muodostuneen<br />

match show’n koirille, talvisin<br />

ruokimme mm. sorsia ja totta kai pitkin<br />

vuotta autamme pulaan joutuneita<br />

tai loukkaantuneita luonnonvaraisia<br />

eläimiä. Resy on hyvin näkyvästi esillä<br />

myös paikkakuntamme suurimmissa<br />

markkina- ja messutapahtumissa.<br />

Lisäksi syksyllä Eläinten viikon kunniaksi<br />

olemme järjestäneet luentoja<br />

eri aiheista, mm. koirien ja kissojen<br />

hampaidenhoidosta ja ongelmakäyttäytymisestä<br />

sekä jyrsijöiden kynsienleikkuukampanjoita<br />

yhteistyössä paikallisen<br />

lemmikkieläinliikkeen kanssa.<br />

Mainitsemisen arvoinen on myös<br />

viime marraskuussa järjestämämme<br />

ruokakeräys; järjestimme ensimmäistä<br />

kertaa Rauman Prismassa ruokakeräyksen<br />

kodittomille eläimille. Keräys<br />

onnistui yli odotusten. Oli mukava<br />

huomata, kuinka paljon kuitenkin, kaikesta<br />

pahasta huolimatta, on eläinrakkaita<br />

ihmisiä.<br />

Yhdistyksessämme toimii myös<br />

nuorisokerho, joka on tarkoitettu 7–15<br />

-vuotiaille lapsille. Nuorisokerhossa<br />

lapset pääsevät mm. luontoretkille ja<br />

tutustumaan ihan konkreettisesti eläimiin.<br />

Suhteellisen uutena lisähaarana<br />

meillä on myös aktiivijäsenkerho, jossa<br />

on mukana vähän vanhempia eläinten<br />

ystäviä. Aktiivikerholaiset auttavat<br />

hallitusta mm. erilaisten esitteiden ja<br />

mainosten jaossa ja ovat hallituksen<br />

mukana yhdessä järjestämässä erilaisia<br />

tapahtumia.<br />

Resyllä on lisäksi oma julkaisu, ikioma<br />

jäsenlehtemme Harakanvarpaat,<br />

joka ilmestyy pari kertaa vuodessa.<br />

Vaikka yhdistyksemme on tällä hetkellä<br />

erittäin toimiva, parannettavaakin<br />

toki löytyy; aktiivisia ihmisiä tarvitsisimme<br />

kipeästi lisää joukkoomme. Hallituslaiset<br />

ja aktiivijäsenet paiskivat töitä<br />

varmasti sataprosenttisesti, mutta siltikin<br />

hyvät ideat jäävät joskus toteuttamatta<br />

tekijäpulan takia. Toivottavasti<br />

kasvava yhdistyksemme kasvattaisi<br />

tulevaisuudessa myös aktiivi-ihmisten<br />

määrää. ■<br />

Anna Riutta-Salo<br />

tiedotusvastaava, Rauman Seudun<br />

Eläinsuojeluyhdistys <strong>ry</strong><br />

<strong>SEY</strong> koe-eläinlautakuntaan<br />

<strong>SEY</strong> pääsee mukaan asiantuntijajäsenenä<br />

valtakunnalliseen koe-eläinlautakuntaan.<br />

Lautakunta päättää kaikista<br />

<strong>Suomen</strong> eläinkokeista. Aikaisemmin<br />

koe-eläintoimikuntia on toiminut kaikissa<br />

kokeita tehneissä laitoksissa ja<br />

lautakunnat ovat koostuneet laitosten<br />

työntekijöistä. Uusi koe-eläinlaki edellyttää<br />

eläinsuojelujärjestöjen mukana<br />

oloa lautakunnassa. Järjestöjen osuus<br />

lautakunnan jäsenistä on neljännes.<br />

Näin varmistetaan eettisyys koe-eläinpäätöksissä.<br />

<strong>SEY</strong> on myös antanut asiantuntijalausunnon<br />

eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnalle<br />

uudesta koe-eläintoimintalaista.<br />

Lausunto on nähtävillä<br />

<strong>SEY</strong>:n kotisivuilla. ■<br />

<strong>SEY</strong>:ltä 5000<br />

eläimille<br />

Tiina Notko<br />

<strong>Suomen</strong> Eläinsuojeluyhdistys on<br />

lahjoittanut katastrofirahastostaan<br />

viisituhatta euroa käytettäväksi tsunamialueen<br />

eläinten auttamiseen.<br />

Lahjoitus on kanavoitu Maailman<br />

eläinsuojeluliiton WSPA:n kautta.<br />

<strong>SEY</strong>:n lahjoitus on käytetty liikkuvan<br />

eläinklinikan hankkimiseen Sri Lankassa.<br />

Autoon rakennettu klinikka sisältää<br />

täysin varustetun leikkaussalin<br />

koiria ja kissoja varten.<br />

Klinikka-auto on nelivetoinen ja ilmastoitu<br />

pikkubussi, jolla päästään<br />

syrjäisiinkin kyliin. Klinikka toimii kuusi<br />

päivää viikossa. Se pysähtyy viikoksi<br />

kerrallaan yhdelle paikkakunnalle,<br />

jossa hoidetaan välitöntä apua tarvitsevat<br />

eläimet, rokotetaan kodittomat<br />

koirat raivotautia vastaan, steriloidaan<br />

ne ja päästetään ne vapaaksi entiselle<br />

asuinalueelleen.<br />

Sri Lankaan hankitaan WSPA:n<br />

keräämin lahjoitusvaroin myös toinen<br />

kiertävä autoklinikka. WSPA:n<br />

paikalliset jäsenyhdistykset ottavat<br />

klinikoiden käytännön työn vastuulleen<br />

koulutusvaiheen jälkeen. Toisen<br />

autoklinikan toiminnasta vastaa Colombossa<br />

sijaitseva Blue Paw Trust<br />

ja toisen toiminnasta Kandyssä sijaitseva<br />

KACPAW. Leikkaukset suorittaa<br />

eläinlääkäri tai viimeisen vuosikurssin<br />

eläinlääketieteen opiskelija.<br />

Myös klinikoiden toiminta ja ylläpito<br />

kahdeksi vuodeksi rahoitetaan nyt<br />

meneillään olevalla keräyksellä. Klinikat<br />

kiertävät Sri Lankan eteläisissä ja<br />

itäisissä maakunnissa. Ne aloittavat<br />

toimintansa kevään aikana.<br />

WSPA:lla on autoklinikoista erinomaiset<br />

kokemukset monista maista.<br />

Niillä päästään auttamaan eläimiä alueille,<br />

joilla ei ole lainkaan eläinlääkäreitä<br />

ja joilla eläinsuojelu on vielä tuntematon<br />

asia.<br />

Rokottaminen ja sterilointi tärketä<br />

WSPA lähetti asiantuntija<strong>ry</strong>hmänsä<br />

tsunamialueille välittömästi katastrofin<br />

jälkeen antamaan ensiapua eläimille<br />

ja kartoittamaan avun tarvetta. Acehissa<br />

sijaitsevan Wulandarin eläintarhan<br />

eläimet evakuoitiin WSPA:n avulla<br />

Sumatran orankiensuojeluohjelman<br />

hoiviin.<br />

18 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 5

euroa tsunamialueen<br />

Phuketissa järjestettiin ruoan jakelu<br />

koirille ja kissoille, jotka näkivät nälkää<br />

jäätyään yhtäkkiä ilman tärkeää ravinnonlähdettä,<br />

turistien ruuantähteitä.<br />

Tämän jälkeen Phuketiin on hankittu<br />

uusi liikkuva eläinklinikka, jonka toiminnasta<br />

vastaa Phuket Animal Welfare<br />

Society, ja Soi Dog Foundationille<br />

on luovutettu koira-ambulanssi, jolla<br />

voidaan kuljettaa 20 koiraa kerrallaan<br />

eläinlääkäriasemalle hoidettavaksi ja<br />

steriloitavaksi. Thai Animal Guardians<br />

-yhdistykselle on hankittu varusteltu<br />

ajoneuvo ja koulutettu ensiapu<strong>ry</strong>hmä<br />

eläinten auttamiseen.<br />

Phuketissa ja sen lähialueilla on arviolta<br />

25 000 koditonta koiraa, jotka<br />

kärsivät sairauksista, vammoista, nälästä<br />

ja raa’asta kohtelusta. Laskelmien<br />

mukaan Phuketin alueella saadaan<br />

kahden vuoden aikana hoidetuksi<br />

22 000 eläintä. Toiminnan avulla saadaan<br />

koirien määrä selvästi laskemaan<br />

ja jäljelle jäävien koirien terveydentila<br />

kohenemaan.<br />

WSPA:n päämäärä on nostaa pitkäaikaisella<br />

toiminnalla eläinsuojelun tasoa<br />

kohdealueilla pysyvästi. Varsinkin<br />

kodittomien koirien asema kaipaa kipeästi<br />

parannusta. Valistus- ja asennekasvatustyö<br />

kuuluvat WSPA:n käytännön<br />

avustustoimien oheen. WSPA:n<br />

tarkoitus on myös kartoittaa ne alueet,<br />

joille minkään eläinsuojelujärjestön toiminta<br />

ei vielä ulotu, ja saattaa alkuun<br />

eläinten auttaminen näillä alueilla.<br />

Sterilointi ja vapautus takaisin on<br />

kaikkialla lauhkeassa ja lämpimässä<br />

ilmastossa todettu ylivoimaisesti parhaaksi<br />

tavaksi vähentää kodittomien<br />

koirien ja kissojen määrää. Myrkytyskampanjat,<br />

laajamittainen, summittainen<br />

ampuminen kaduilla ja eläinten<br />

kerääminen tuhottavaksi vähentävät<br />

eläimiä vain hetkellisesti, mutta aiheuttavat<br />

suunnatonta kärsimystä. Näitä<br />

kaikkia keinoja käytetään yhä yleisesti.<br />

Keräys jatkuu<br />

WSPA:n avustussuunnitelman toteuttaminen<br />

ja toimintojen ylläpito kahden<br />

vuoden ajan maksaa noin 750 000<br />

dollaria. Tästä on koossa runsaat kaksi<br />

kolmasosaa. Merkittävimmät lahjoitukset<br />

tähän mennessä on saatu<br />

englantilaiselta RSPCA:lta, Hollannin<br />

eläinsuojeluliitolta NVBD:ltä ja sveitsiläiseltä<br />

Schweizer Tierschutzilta. Lukuisat<br />

WSPA:n jäsenyhdistykset <strong>SEY</strong>:<br />

n lisäksi ovat tukeneet projektia, ja lukemattomat<br />

yksityiset ihmiset ympäri<br />

maailmaa ovat osallistuneet varojensa<br />

mukaan.<br />

Lahjoituksia tarvitaan kuitenkin vielä<br />

lisää. On tärkeää jatkaa autoklinikoiden<br />

toimintaa ja koirien rokottamista<br />

ja sterilointia vielä kahden vuoden kuluttuakin.<br />

■<br />

Lahjoitukset<br />

suoraan WSPA:n kotisivujen kautta:<br />

www.wspa.org.uk<br />

<strong>SEY</strong>:n kautta: tili 800019-1061763,<br />

viite 2914<br />

Lehden<br />

paras<br />

juttu!<br />

Ehdotuksia Eläinten ystävä 1/05:<br />

n parhaaksi jutuksi tuli runsaasti ja<br />

kamppailu parhaan jutun tittelistä<br />

oli jännittävä ja hyvin täpärä. Kolme<br />

suosituinta juttua saivat melkein<br />

yhtä paljon ääniä. Eniten ääniä keräsi<br />

kuitenkin Aura Koiviston juttu<br />

Vapaus, tarha vai molemmat. Toiseksi<br />

eniten ääniä sai Riku Cajanderin<br />

Valloittavat ja vainotut mäyrä<br />

ja kettu ja kolmanneksi kiri saman<br />

kirjoittajan hellyttävä reportaasi<br />

vanhainkodeista Kaverikoirat tarjoavat<br />

tassuterapiaa. Runsaasti ääniä<br />

saivat myös valvojatarinaa palstan<br />

Rusakosta tuliki Tossu, jonka on<br />

kirjoittanut Leena Aho sekä Ilkka<br />

Koiviston Eläinten liikkeissä on paljon<br />

sanomaa. Valokuvakilpailu ja vakiopalstat<br />

saivat myös hajaääniä.<br />

”Olen itse kiinnostunut hankkimaan<br />

kanoja pihapiiriin, ja juttu oli<br />

hauska ja informatiivinen”, perustelee<br />

Milla Lindell Turusta valintaansa<br />

Vapaus, tarha vai molemmat<br />

-jutusta. ”Lehdessä oli nyt kyllä tosi<br />

monta hyvää juttua”, arvioi puolestaan<br />

Tarja Ryhänen Joensuusta.<br />

Otamme lukijoiden mielipiteet huomioon<br />

suunnitellessamme seuraaviakin<br />

lehtiä. Äänestämällä mielestäsi<br />

parasta juttua kehität samalla<br />

myös lehteä. Vastanneiden keskuudesta<br />

onnetar valitsi Seija Teittisen<br />

Pieksämäeltä Onnittelut voittajalle<br />

ja lämmin kiitos kaikille kyselyyn<br />

osallistuneille.<br />

Eniten korttien kuvissa esiintyi<br />

koiria, toiseksi eniten kissoja ja jaetun<br />

kolmannen sijan veivät hevoset<br />

ja linnut. Lisäksi korteissa esiintyi<br />

mm. saimaannorppa, sika, lehmä ja<br />

kirjava joukko ulkomaiden eläimiä.<br />

Lastentarhan lapset saivatkin kivoja<br />

eläinkuvia.<br />

Mikä mielestäsi oli tämän lehden<br />

paras juttu? Kerro samalla toiveistasi<br />

lehden suhteen. Lähetä mielipiteesi<br />

eläinaiheisella postikortilla<br />

toimistoomme (osoite s. 17) 31.7.<br />

mennessä. Äänestyksen kortit menevät<br />

uusiokäyttöön päiväkodin<br />

lasten askartelumateriaaliksi. Kaikkien<br />

vastaajien kesken arvomme<br />

palkinnon Eläinten ystävän puodista.<br />

■<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 5<br />

19

Kielletty vai sallittu<br />

piikkipanta<br />

Älä koske po<br />

Tiina Notko<br />

Piikkipannat kiellettiin jo yli kymmenen<br />

vuotta sitten. Kaikilta koulutuskentiltä<br />

ne eivät kuitenkaan ole hävinneet.<br />

Piikkipannan käytöstä keskustellaan<br />

tämän tästä koira-aiheisilla keskustelupalstoilla.<br />

Esitetään jopa, että kyllähän<br />

piikkipanta on kielletty mutta koulutuspanta<br />

sallittu. Asiayhteydestä käy<br />

kuitenkin ilmi, että koulutuspannasta<br />

puhuttaessa tarkoitetaan tosiasiassa<br />

piikkipantaa.<br />

Jo 1990-luvun alkupuolella piikkipanta<br />

kiellettiin oikeusistuimen päätöksellä.<br />

Lisäksi vuonna 1996 voimaan tulleessa<br />

eläinsuojeluasetuksessa piikkipanta todetaan<br />

yksiselitteisesti kielletyksi.<br />

Tietoja piikkipantojen käytöstä koulutuskentillä<br />

on tullut <strong>SEY</strong>:hyn eri puolilta<br />

Suomea. Yleensä niitä varotaan käyttämästä<br />

avoimesti. Vain yksi koira kerrallaan<br />

on kentällä, ja panta pannaan sille<br />

kaulaan juuri ennen harjoitusta. Tällä<br />

tavalla vain yksi koiranomistaja voi jäädä<br />

kiinni laittoman välineen käytöstä,<br />

vaikka autossa sellainen olisi jokaisella.<br />

Onpa nähty sekin, että piikkipannan<br />

päälle on kiinnitetty nahkapanta, jolloin<br />

piikkejä ei voi sivusta havaita esim. saksanpaimenkoiran<br />

turkin seasta.<br />

Jostain syystä jotkut ”koiraihmiset”<br />

ihannoivat kovia otteita. Eläinsuojeluvalvojien<br />

käymissä keskusteluissa kouluttajien<br />

äänitorvet ovat itsepintaisesti<br />

väittäneet piikkipantaa aivan normaaliksi<br />

koulutusvälineeksi, ”koulutuskaulaimeksi”.<br />

Toiset harrastajat taas ovat<br />

ottaneet yhteyttä <strong>SEY</strong>:een ja kertoneet<br />

nuorista koirista, jotka ovat tulleet hermoheikoiksi<br />

ja säikyiksi tai ylireagoiviksi<br />

Koulutuskaulaimen tapit eli<br />

piikit saavat olla nivelestä<br />

kärkeen saakka korkeintaan<br />

8 mm pitkiä. Kuvassa on<br />

”perinteinen” piikkipanta,<br />

jota nimitetään myös<br />

koulutuskaulaimeksi. Pannan<br />

piikit ovat noin 2 cm pitkiä,<br />

joten sen käyttäminen on<br />

kielletty. Sallitun piikkipannan<br />

piikit olisivat alle puolet kuvan<br />

pannan piikeistä.<br />

(Kuva: Tiina Notko)<br />

piikkipannasta riuhdottaessa. Menestyksen<br />

kiilto silmissään koiraansa kilpailuihin<br />

harjoittava palveluskoiraharrastaja<br />

voi vaihtaa tällöin koiran uuteen,<br />

vaikka vika on koulutusmenetelmässä,<br />

ei koirassa.<br />

Eläinsuojelulain (247/1996) 12 §:n mukaan<br />

kiellettyjä ovat mm. sellaiset eläimen<br />

hoitoon, käsittelyyn, kiinni ottamiseen<br />

ja kuljettamiseen tarkoitetut välineet,<br />

joiden käyttö ilmeisesti aiheuttaa<br />

eläimelle tarpeetonta kipua tai tuskaa.<br />

Kielto koskee tällaisten välineiden käyttöä,<br />

luovutusta, myyntiä, maahantuontia<br />

ja valmistusta – mutta valitettavasti<br />

ei hallussapitoa. Samassa pykälässä<br />

säädetään myös, että maa- ja metsätalousministeriö<br />

määrää, minkälaisia<br />

välineitä on pidettävä sellaisina, joiden<br />

käyttö ilmeisesti aiheuttaa eläimelle tarpeetonta<br />

kipua tai tuskaa.<br />

Eläinsuojeluasetuksen (396/1996) 14<br />

§:ssä todetaan, että tarpeettoman kärsimyksen,<br />

kivun ja tuskan tuottamista<br />

eläimelle on muun muassa piikkipannan<br />

käyttö.<br />

Maa- ja metsätalousministeriö katsoo,<br />

että koiran koulutuskaulaimen<br />

metallikaaret tai tapit eivät saa olla pidempiä<br />

kuin 8 mm kaulaimen nivelen<br />

alaosasta mitattuna (ks. kuva). Koulutuskaulaimen<br />

metallikaaret tai tapit eivät<br />

myöskään saa olla teräviä tai pistäviä<br />

eivätkä ne saa kääntyä koiran vetäessä<br />

painamaan koiran kaulaa kärjillään.<br />

Kielletty piikkipanta ei muutu sallituksi<br />

sillä, että sitä nimitetään koulutuskaulaimeksi.<br />

■<br />

TN<br />

Eläinsuojeluyhdistyksiin tulee päivittäin<br />

kyselyjä siitä, mitä tehdä pihalla<br />

tai kadun vierellä toikkaroivalle linnunpoikaselle.<br />

Auttamishalussa on<br />

syytä pitää pää kylmänä, sillä tietoa<br />

tarvitaan.<br />

Tynkäpyrstöistä ja untuvapäistä linnunpoikasta<br />

ei pidä suin päin sännätä ottamaan<br />

hoidettavaksi. Todennäköisesti<br />

kyse on poikasesta, joka on lähtenyt<br />

ahtaaksi käyneestä pesästä aivan normaalissa<br />

iässä ja jota emo ruokkii vielä.<br />

Maastopoikasiin ei pidä koskea, vaan<br />

tilannetta on seurattava – luultavasti<br />

emo tulee, kunhan ihminen poistuu.<br />

Poikasen vieminen turvallisen tuntuiseen<br />

paikkaan voi erottaa sen emostaan,<br />

jolloin se on tuhon oma.<br />

Rantakaupungeissa lokit ovat enenevässä<br />

määrin alkaneet pesiä katoilla.<br />

Lokinpoikaset lähtevät liikkeelle pesän<br />

ympäristöön jo untuvikkoina, ja kasvava<br />

ongelma ovat katolta pudonneet<br />

lokinpoikaset. Umpikorttelin sisäpihalla<br />

tai jalkakäytävällä ne ovat pahassa pulassa.<br />

Parasta olisi, jos katolta pudonnut<br />

poikanen saataisiin takaisin katolle.<br />

Tämä ei ole kuitenkaan aina mahdollista.<br />

Jos löytäjä haluaa viedä lokinpoikasen<br />

turvallisempaan paikkaan, on<br />

varmistuttava siitä, että emo näkee,<br />

minne poikanen viedään. Emot tunnistavat<br />

poikasensa yksilöllisesti suurestakin<br />

joukosta, mutta niiden pitää<br />

tietää, mistä etsiä poikastaan. Yleensä<br />

hätääntynyt emo on helppo havaita, sillä<br />

lokkiemoista toinen puoliso on aina<br />

vartioimassa poikasia pesällä ja toinen<br />

ravinnonhaussa.<br />

Lokinpoikanen tarvitsee emoaan pitkän<br />

aikaa, eikä sitä pidä lähteä viemään<br />

esim. minnekään kauemmas rantaan.<br />

Yksin rannassa se joutuu saaliiksi tai<br />

kuolee nälkään ilman emon huolenpitoa.<br />

Poikanen ei tarvitse vettä, vaan se<br />

saa emonsa tuomasta ravinnosta tarvitsemansa<br />

nesteen.<br />

Jos lintuemon tiedetään kuolleen tai<br />

poikanen on aivan avuton ja vaarallisessa<br />

paikassa, ei auta muu kuin ottaa<br />

se mukaan ja toimittaa se hoitoon. Hyvä<br />

keino saada pakoon juokseva lintu kiinni<br />

on heittää sen päälle edestä päin iso<br />

kangas, esim. takki. Helsingin pelastuslaitos<br />

lähtee ottamaan kiinni eläimiä<br />

silloin kun ne ovat hengenvaarassa eikä<br />

niitä muuten saada kiinni. Laitoksella<br />

20 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 5

Kuva: Tiina Notko<br />

ikasiin turhan takia<br />

on 250–300 eläinpelastustehtävää vuodessa.<br />

Hoitopaikoista pulaa<br />

Luonnonvaraisten eläinten hoitopaikoista<br />

on kova pula koko maassa.<br />

Eläinpuistot tarjoavat apuaan, mutta<br />

kyse on niillä hyväntekeväisyystoiminnasta<br />

eikä työntekijöitä ole yhtään liikaa.<br />

Matka voi olla myös hyvin pitkä. Joillain<br />

paikkakunnilla on eläinten hoitoon erikoistuneita<br />

lintuharrastajia tai eläinsuojeluyhdistyksiä,<br />

joiden yhteystiedot saa<br />

yleensä poliisilta.<br />

Pyhtään lintuhoitolassa hoidetaan<br />

kaikkia lintuja. Lokinpoikaset menestyvät<br />

hoidossa hyvin ja kehittyvät täysin<br />

luontokelpoisiksi. Myös tervapääskyt,<br />

joita usein luullaan haukanpoikasiksi,<br />

selviytyvät hyvin kuten myös monet<br />

siemensyöjälinnut, haukat ja pöllöt – ja<br />

monet muutkin lajit. Asiantuntemusta<br />

kuitenkin tarvitaan.<br />

Linnun voi lähettää ilmaiseksi Pyhtäälle<br />

klo 17.00 Helsingistä lähtevällä<br />

Pohjolan Liikenteen linja-autolla (laituri<br />

3). Se on perillä parissa tunnissa. Toki<br />

linnun voi viedä itsekin Pyhtäälle. Helsingistä<br />

matkaa on vain runsaat sata<br />

kilometriä. Ensin pitää joka tapauksessa<br />

soittaa hoitolaan Arto Hokkaselle (p.<br />

040 518 8976), joka samalla antaa tarvittavat<br />

ensiapu- ja hoito-ohjeet.<br />

Hokkasen erityistoive on, että Helsingin<br />

seudulle järjestyisi vaikkapa yksityinen<br />

hoitopaikka pariksi päiväksi<br />

eläimille, jotka odottavat lähettämistä<br />

Pyhtäälle.<br />

Lintu pitää pakata tukevaan pahvilaatikkoon,<br />

jonka ei tarvitse olla iso. Pohjalle<br />

on paras laittaa esim. muovipussi<br />

Harmaalokin poikanen odottaa emoaan.<br />

ja sen päälle vanha pyyhe tai paksusti<br />

talouspaperia. Laatikkoon pistellään<br />

runsaasti pieniä ilmareikiä. Pimeässä<br />

lintu pysyy rauhallisena. Myös lähettäjän<br />

yhteystiedot tarvitaan. Lintu viedään<br />

suoraan linja-auton kuljettajalle.<br />

Siilit ja orvot oravanpoikaset pääkaupunkiseudulla<br />

hoidetaan Helsingin<br />

yliopiston eläinsairaalassa. Siellä hoidetaan<br />

myös muita loukkaantuneita<br />

eläimiä mahdollisuuksien mukaan. Vaikeasti<br />

loukkaantuneita lintuja, joilla on<br />

esim. avomurtuma, ei ole syytä kiusata<br />

pitkällä kuljetuksella, vaan lopettaa armeliaasti.<br />

On hyvä huomata, että yksityiset<br />

eläinlääkärit eivät välttämättä<br />

hoida eläimiä ilmaiseksi.<br />

Ruokintaohjeita siilin- ja oravanpoikasille<br />

on esim. netissä Ranuan eläinpuiston<br />

ja Korkeasaaren sivuilla; viimeksi<br />

mainituilla myös tervapääskylle<br />

ja jäniksenpoikasille. Yleensä luonnoneläimet<br />

on mahdollisimman pian syytä<br />

toimittaa asiantuntijan hoitoon. Hoidettavana<br />

oleva eläin pitää vapauttaa<br />

mahdollisimman pian, kun se taas tulee<br />

toimeen luonnossa – ei kuitenkaan liian<br />

aikaisin. Myös tämän asian arvioiminen<br />

vaatii perehtyneisyyttä. ■<br />

Helsingin Pelastuslaitos, p. hätänumero 112<br />

tai Vesa Nurminen, p. 050 541 8460<br />

Pyhtään eläinhoitola, p. (05) 343 3940, 040<br />

518 8976<br />

Helsingin yliopiston eläinsairaala, Hämeentie<br />

57, p. (09) 1914 9601, päivystys klo 16-08<br />

p. (09) 1914 9600<br />

Heinolan lintutalo, p. (03) 849 3221, 050 595<br />

1415<br />

Ähtärin eläinpuisto, p. (06) 539 3555<br />

Biohajoava koirankakkapussi<br />

on päivittäinen<br />

ympäristöteko<br />

Järjestyslain mukaan koiran ulkoiluttajan on<br />

korjattava koiransa jätökset pois taajamien<br />

hoidetuilta alueilta. Maassa kikkarat toki<br />

hajoaisivat ajan oloon, mutta ovat kaupungeissa<br />

ihmisten kannalta ikäviä. Kenestäpä<br />

olisi mukavaa tarpoa kakkojen keskellä tai<br />

liukastua niihin? Monet koiran omistajat<br />

keräävätkin lemmikkinsä jätökset usein<br />

muovipussiin – ja siirtävät samalla koirankakkaongelman<br />

puistoista ja kaduilta kaatopaikoille.<br />

Keräsin itsekin koiramme kakkoja aluksi<br />

muovipussiin. Minusta ei kuitenkaan tuntunut<br />

hyvältä panna eloperäistä jätettä muovipussiin<br />

ja pussia roskapönttöön. Muovipussin<br />

hajoaminen luonnossa kestää pitkään.<br />

Kun eloperäistä jätettä pannaan tavallisen<br />

roskan sekaan, tämä tuottaa kaatopaikalla<br />

metaanikaasuja. Metaanikaasut edistävät<br />

ilmastonmuutosta ja otsonikatoa. Koiran<br />

jätösten merkitys on toki vähäinen moneen<br />

muuhun verrattuna.<br />

Löysin onneksi luonnonmukaisen vaihtoehdon,<br />

biohajoavan koirankakkapussin.<br />

Olen kerännyt näillä pusseilla paitsi oman<br />

koiramme jätöksiä, joskus myös toisten<br />

koirien kakkoja. Jos maassa on paljon kakkoja,<br />

koiranomistajat tuudittautuvat uskoon,<br />

että maahan jättäminen on normaali ja oikea<br />

tapa. Tämä tapa herättää vihamielisyyttä<br />

koiria ja meitä omistajia kohtaan, mitä<br />

emme varmaankaan toivo.<br />

Luonnossa liikkuessa pussin voi haudata<br />

esimerkiksi sammaleen alle. Pussi vaatii<br />

mikrobeja ja bakteereja hajotakseen. Ei ole<br />

siis hyvä jättää sitä tielle paljaaltaan eikä tietenkään<br />

heittää roskapönttöön.<br />

Oman kokemukseni mukaan biohajoava<br />

pussi tuntuu käteen miellyttävän pehmeältä,<br />

joten olen jaksanut kantaa käytetyt<br />

pussit talomme kompostiastiaan tai koirapuiston<br />

kakankeräysastiaan. Joskus mennessäni<br />

kylään koiranomistajan luo olen<br />

vienyt tuliaisiksi biohajoavia koirankakkapusseja.<br />

Tuntuu hyvältä tehdä ekologisesti<br />

oikea teko. Haluan siksi tarjota muillekin<br />

mahdollisuuden kokea tällaista syvempää<br />

mielihyvää. ■<br />

Tuula-Maria Ahonen<br />

Kuva: Helena Telkänranta<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 5<br />

21

Pentutehtailu<br />

aiheeksi syksyn<br />

Eläinten viikolle<br />

Ensi syksyn Eläinten viikon aiheena<br />

on pentutehtailu, jonka epäkohtiin haluamme<br />

kiinnittää suuren yleisön huomion.<br />

Rekisteröimättömiä puhdasrotuisia<br />

sekä sekarotuisia pieniä koiria kaupitellaan<br />

enenevässä määrin mm. Keltaisessa<br />

pörssissä. Osa on kotimaista<br />

perua, osa tuotu Virosta tai Venäjältä<br />

laillisesti tai salakuljetettuna. Monet<br />

ovat sairaita tai huonokuntoisia tai liian<br />

nuoria erotettavaksi emostaan – tai<br />

kaikkia näitä.<br />

Eläinlääkärit ovat ihmeessä yrittäessään<br />

saada kuntoon näitä loisia täynnä<br />

olevia surkeita olentoja, ja ”edullisesti”<br />

ostettu pentu tulee monelle koiranomistajalle<br />

hyvin kalliiksi, harmista ja<br />

murheesta puhumattakaan. Lukemattomista<br />

ikävistä tarinoista huolimatta<br />

söpöillä pennuilla riittää aina vain menekkiä.<br />

■<br />

TN<br />

Kymmenen kysymystä<br />

Koonnut: Marika Salin<br />

Testaa, miten hyvin luit Eläinten ystävän<br />

viime numeron! Näiden kysymysten<br />

vastaukset löytyvät siis lehtemme<br />

numerosta 1/2005 sekä tämän lehden<br />

sivulta 25.<br />

1. Kuinka suuri osa suomalaisista<br />

emakoista ontuu?<br />

2. Paljonko valtion budjettiin on tänä<br />

vuonna varattu rahaa eläinsuojelujärjestöjen<br />

tukemiseen?<br />

3. Mihin aikaan vuodesta kettua ja<br />

mäyrää saa metsästää ja milloin ne<br />

ovat rauhoitettuja?<br />

4. <strong>SEY</strong> palkitsi viime vuoden joulukuussa<br />

Helsingin Messukeskuksen<br />

koiranäyttelyssä kaksi 15-vuotiasta<br />

koiraa. Minkä rotuisia ne olivat?<br />

5. Kuinka monta vuotta eläinsuojeluliike<br />

on joutunut toimimaan ilman<br />

valtionapua?<br />

6. Kanat syövät muutakin kuin kasvisravintoa.<br />

Tiedätkö mitä?<br />

7. Kuka on Eläinten ystävä -lehden<br />

päätoimittaja ja mikä hän on ammatiltaan?<br />

8. Kuka voitti Eläinten ystävän valokuvakilpailussa<br />

Eläimen ja ihmisen<br />

suhde – sarjan ja mitä eläimiä kuvassa<br />

on?<br />

9. Missä kaverikoirat työskentelevät?<br />

10. Mikä erottava piirre on Lynx-sukuisilla<br />

kissaeläimillä eli erilaisilla ilveksillä<br />

verrattuna kissaeläinten enemmistöön?<br />

Vastaukset s. 25.<br />

Kaatisjengi<br />

On perjantai. Keskustelen Salon eläinsuojeluvalvojan<br />

Marja-Leenan Virtasen<br />

kanssa löytökissoista. Puhelin soi,<br />

Marja-Leenan ilme vakavoituu. ”Nyt<br />

tuli kiire”, hän huudahtaa laskiessaan<br />

luurin alas. ”Joku on heittänyt kaatopaikkakuormaan<br />

kokonaisen kissaperheen.”<br />

Soittelen myöhemmin päivällä<br />

Marja-Leenalle. Hän on jo menossa<br />

eläinlääkärin luo näyttämään pentuja.<br />

Lähden mukaan. Näen kolme suloista<br />

pientä rääpälettä froteepyyhkeen<br />

sisällä vanhassa hylätyssä kypärässä.<br />

Lääkäri tarkastaa pennut ja toteaa<br />

ne kliinisesti terveiksi ja noin kolmen<br />

päivän ikäisiksi. Lupaudun hoitamaan<br />

pentuja, vaikka tiedän joutuvani syöttämään<br />

niitä muutaman tunnin välein.<br />

Lisäksi tämän ikäisten pentujen todennäköisyys<br />

selvitä on pieni. Mutta yritän<br />

– selvisiväthän ne jo jäteauton puristuksesta.<br />

Pentujen emo oli hypännyt jätekuormasta<br />

ja juossut karkuun roska-auton<br />

kipatessa lastiaan. Pentujen takia<br />

se on saatava mahdollisimman pian<br />

kiinni. Marja-Leena yrittää seuraavana<br />

yönä pyytää emoa loukulla. Emo<br />

etsii pentujaan, mutta ei mene loukkuun.<br />

Marja-Leena valvoo ystävänsä<br />

Ailin kanssa aamuun asti. Seuraavana<br />

iltana Marja-Leena lähtee taas kaatopaikalle,<br />

tällä kertaa toisen ystävänsä<br />

Sonjan kanssa. Tämäkin reissu on tulokseton.<br />

Seuraavana yönä kaatopaikalla<br />

valvoo sama kokoonpano – emo<br />

nähdään, mutta loukkuun se ei mene.<br />

Etsii rassukka pentujaan.<br />

Tällä välin kissanpennut imevät<br />

maitovastiketta tuttipullosta ja ovat<br />

hieman kasvaneetkin. Nelikuinen koiranpentuni<br />

Rekku on aloittanut sijaisäitiyden<br />

tai sanoisinko sijaisisyyden ja<br />

huolehtii kisujen pissityksestä. Sillä ei<br />

tunnu olevan merkitystä, että koira on<br />

urospuolinen.<br />

Neljäntenä yönä lähden Marja-Leenan<br />

mukaan kaatopaikalle. Me otamme<br />

kissanpennut mukaan. Niille varataan<br />

maidonvastikkeet termariin. Ajattelemme,<br />

että emo tulisi, jos se kuulee<br />

pentujensa ääntelyä. Emo näyttäytyy<br />

taas, mutta ei tule lähelle. ”Eiköhän<br />

kannattaisi luovuttaa ja koettaa ottaa<br />

emo kiinni päiväsaikaan?” sanon jo<br />

Marja-Leenalle. Tuskin emolta tulee<br />

enää maitoakaan.<br />

Marja-Leenan ulkoinen olemus alkaa<br />

jo näyttää melkoisen nuutuneelta<br />

valvottujen öiden jälkeen. Päivisinkään<br />

hän ei ole ehtinyt nukkua kuin muutaman<br />

tunnin. Mutta ei, hän on sitkeä ja<br />

päättäväinen; seuraavana iltana hän<br />

ja Sonja menevät taas kaatopaikalle.<br />

Herään aamuyöstä neljän aikoihin puhelimen<br />

soittoon ja kuulen riemu-uutisen:<br />

emo on loukussa! Marja-Leena<br />

ja Sonja lähtevät tuomaan sitä pentujensa<br />

luo. Ehdin tehdä muutaman<br />

voileivän väsyneille sankareille. Vien<br />

pennut saunan pesutilaan, missä on<br />

lämmintä ja missä ne saavat olla aivan<br />

rauhassa.<br />

Marja-Leena ja Sonja saapuvat ja<br />

tuovat emon pesuhuoneeseen. Pennut<br />

ovat korissaan ja emo edelleen<br />

loukussa siltä varalta, että se olisi kuitenkin<br />

väärä kissa. Siirrämme pennut<br />

varovasti emon lähelle, ja kyllä äiti lapsensa<br />

tuntee ja lapset äitinsä. Vartin<br />

kuluttua kaikki pennut ovat emonsa<br />

nisillä. Menee kuitenkin monta päivää,<br />

ennen kuin maitoa alkaa kunnolla tulla.<br />

Sen ajan pennut saavat vastiketta ja<br />

silloin tällöin millilitran tai kaksi emonsa<br />

maitoa. Emo on kiltti ja huolehtivainen.<br />

Pikkuhiljaa maidoneritys voimistuu.<br />

Pennut ovat jo melkein kahden viikon<br />

ikäisiä, kun löydän pienen mustavalkoisen<br />

pennun kuolleena. Ensin pelästyn,<br />

että emo on tappanut pennun.<br />

Tutkittuani sitä en löydä siitä ulkoisia<br />

vamman merkkejä. Sen suusta valuu<br />

veristä kudosnestettä. Epäilen, että<br />

sillä oli ehkä synnynnäinen sydämen<br />

vajaatoiminta ja sen keuhkot täyttyivät<br />

nesteellä. Parin päivän kuluttua jou-<br />

22 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 5

<strong>SEY</strong>:n uudet valvojat<br />

Satu Ahdesmäki (29) on AMK-agrologi<br />

Jokioisilta. Hän työskentelee<br />

<strong>Suomen</strong> Siipikarjaliiton luomusiipikarjaneuovojana.<br />

Satu on työskennellyt<br />

myös mm. maatalouslomittajana, karjanhoitajana,<br />

sikalanhoitajana ja eläinlääkärin<br />

apulaisena. Hän on Jokioisten<br />

eläinsuojeluyhdistyksen hallituksen<br />

varajäsen. Sadulla on kotona kaksi<br />

koiraa ja kaksi kissaa. Hän harrastaa<br />

kuntosalilla käymistä sekä koiriensa<br />

kanssa agilityä ja tottelevaisuuskokeita.<br />

∫<br />

dun viemään toisen keltaisista pennuista<br />

eläinlääkärille silmätulehduksen<br />

vuoksi ja hän vahvistaa epäilyni mustavalkoisen<br />

pennun todennäköisestä<br />

kuolinsyystä.<br />

Huomaan jo kiintyneeni pentuihin ja<br />

kuolleen pennun hautaaminen tuntuu<br />

raskaalta. Se pääsi kuusen alle muiden<br />

jo sinne haudattujen lemmikkieni<br />

seuraan.<br />

Marja-Leena teki rikosilmoituksen<br />

kissojen hylkäämisestä. Kissoista oli<br />

juttu paikallislehdessä ja niistä kerrottiin<br />

myös paikallisradion uutisissa ja<br />

jopa paikallis-TV:ssä. Jätekuorman,<br />

jossa kissat olivat, lähtöalue oli myös<br />

tiedossa. Silti poliisi ei saanut yhtään<br />

vihjettä kissojen hylkääjästä. Naapuria<br />

ei helposti paljasteta En voi kuin ihmetellä<br />

ihmisen julmuutta: kuinka kukaan<br />

voi laittaa pentueen elävänä jätelaatikkoon!<br />

Toivon, että syyllinen saadaan<br />

vielä joskus kiinni.<br />

Kissaperheelle etsitään uusi hyvä<br />

koti, kun pennut vähän varttuvat lisää.<br />

Koti, jossa ei milloinkaan ole pelkoa<br />

joutua oman onnensa nojaan. Vielä<br />

niitäkin koteja löytyy.<br />

Kerron ehkä joskus myöhemmin,<br />

miten kisujen kävi. ■<br />

Leena Aho<br />

<strong>SEY</strong>:n uusi<br />

neuvoja<br />

Tetti Sandberg (29) on elintarviketyöntekijä<br />

Porista. Hän on toiminut<br />

kymmenen vuotta Satakunnan eläinsuojeluyhdistyksen<br />

aktiivijäsenenä ja<br />

on nykyään yhdistyksen hallituksen<br />

jäsen. Tetti on kasvattanut kaneja ja<br />

jyrsijöitä 15 vuoden ajan sekä hoitanut<br />

kissoja, koiria ja tuotantoeläimiä pienestä<br />

pitäen. Omia lemmikkejä hänellä<br />

on kissa, kani, marsuja ja akvaariokaloja.<br />

Harrastuksia ovat eläinsuojeluyhdistystoiminta<br />

ja eläinten hoito sekä<br />

ratsastaminen. ∫<br />

Krista Ala-Turkia (24) on valokuvausalan<br />

työntekijä Haminasta. Valokuvausalan<br />

lisäksi hän on työskennellyt<br />

mm. eläinlääkärin apulaisena. Krista<br />

on Kotkan Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen<br />

hallituksen jäsen ja hoitaa kotia<br />

etsiviä eläimiä. Hän on mukana myös<br />

Kouvolan Seudun Eläinsuojeluyhdistyksessä<br />

ja Kotkan Animaliassa. Omia<br />

lemmikkejä hänellä on kaksi koiraa,<br />

kaksi punakorvakilpikonnaa ja kolme<br />

kissaa. Vapaa-aika kuluu yhdistystoiminnassa<br />

ja eläimiä hoitaessa. π<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 5<br />

23

Löytökoira Roope o<br />

Teksti ja kuva:<br />

Ritva Raippa<br />

<strong>Suomen</strong>pystykorva Roope on eläinsuojeluvalvoja<br />

Eija Sorsan rakas<br />

lemmikki. Tämän löytökoiran tie pihalla<br />

ilman hihnaa pysyväksi ja tottelevaksi<br />

seuralaiseksi on ollut pitkä ja kivinen.<br />

Roopen lähtökohdat eivät ole perinteisen<br />

seurakoiran. Metsästäjät löysivät sen pentuna<br />

Kiteen ja Rääkkylän rajamailta rämeiseltä<br />

Riionsuolta. ”Se oli lokakuun 10. päivä<br />

vuonna 1999, kun metsästäjät kiikuttivat<br />

pennun tänne koiratarhalleni”, Eija muistaa.<br />

Pentu oli niin pieni, ettei Eijalle tullut<br />

mieleenkään laittaa sitä tarhaan. Hän alkoi<br />

pitää Roopea tuvassa. ”Kaikki sitä pelotti:<br />

ihmiset, äänet, autot, toiset eläimet. Ja voi<br />

sitä kauhua, kun sen kanssa mentiin metsään:<br />

etenkin kuusikko oli sille kauhistus,<br />

meni ressukka ihan pois tolaltaan”, muistelee<br />

Eija.<br />

Alkuaikoina ”ei vaaraa” -sanonta tuli<br />

Roopelle tutuksi. Sen se muistaa yhä. Kun<br />

se oli pentu, Eija kulki sen kanssa paljon.<br />

Eija taputteli milloin kantoja, milloin kiviä,<br />

puita ja aidantolppia ja toisteli ’ei vaaraa’<br />

hyvitellen samalla koiraa, joka pelkäsi ihan<br />

kaikkea. ”Taisipa joku ei-koiraihminen silloin<br />

hieman hämmästellä minut nähdessään,<br />

kun istuin maassa koirani vierellä ja<br />

toistelin ’ei vaaraa’”, naurahtaa Eija.<br />

Rasavilli pelkopurija<br />

Kukaan ei pystykorvaansa kysellyt. Aluksi<br />

Eijan oli tarkoitus etsiä sille uusi koti, mutta<br />

Roope osoittautui niin vaikeaksi, ettei<br />

Eija uskaltanut tarjota sitä kenellekään. Sen<br />

lisäksi että Roope oli pelokas, se oli myös<br />

aggressiivinen. Lähinnä se oli pelkopurija.<br />

”Iskipä se hampaansa minunkin ranteeseen”,<br />

Eija muistelee nyt hymyssä suin. Nyt<br />

ei ihan hevin uskoisi Roopen purreen Eijaa,<br />

kun katsoo emännän ja koiran erinomaista<br />

kontaktia.<br />

Pentuna Roope jyrsi huonekaluja ja rikkoi<br />

paljon muutakin. Se oli ottaa tavakseen<br />

haukkukonsertoinnin hyvien televisio-ohjelmien<br />

aikana. Se peli loppui näppärästi,<br />

kun Eija otti televisionkatselun oheen<br />

Roopen kynsien leikkuu. Näin koira sai<br />

huomiota ja oli tyytyväinen. Tosin oma<br />

opettelunsa oli kynsien hoidossakin: ensin<br />

yksi kynsi, sitten kaksi… Ja mahdottoman<br />

suuri palkka!<br />

Roopen totuttelu kaulapantaan ja talutushihnaan<br />

oli myös työn ja tuskan takana.<br />

Hihnassa eteneminen oli alkuun vaikeaa, ja<br />

Roope jarrutteli kaikilla neljällä tassullaan.<br />

Mutta sitkeästi Eija vain opetti ja opetti. Ensin<br />

tehtiin ihan pieniä matkoja turvallisesti<br />

omalla pihalla ja kehuja annettiin vuolaasti<br />

aivan pienistäkin edistysaskeleista. Siitä se<br />

lähti.<br />

Autoajurista pihakoiraksi<br />

Nuorempana Roope yritti hengenvaarallista<br />

harrastusta: se kuulosteli autoja ja painelipa<br />

tielle yrittäen tarrata hampaillaan auton<br />

pyöriin. ”Tai tuon se pääsi tekemään kaksi<br />

kertaa”, Eija täsmentää. ”Sitten pantiin koira<br />

kiinni ja sitä ulkoilutettiin vain hihnassa<br />

sen aikaa, kunnes se oppi olemaan ajamatta<br />

autoja.” Kun läheisellä kylätiellä ei ollut<br />

tarpeeksi liikennettä, Eija ja Roope menivät<br />

ruuhka-aikaan kaupungin keskustaan,<br />

jossa varmasti riitti ajettavia. Komennoilla<br />

”maahan” ja ”istu” autojen ajelusta päästiin.<br />

”Eihän se ole pystykorvaherrasta mukavaa<br />

joutua olemaan paikoillaan kirkonkylällä”,<br />

letkauttaa Eija. Kaupunkiajokoulussa on-<br />

24 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 5

n luottokoira<br />

Kymmenen kysymystä<br />

Vastaukset:<br />

1. Suomalaisista emakoista ontuu<br />

noin joka kymmenes eli kymmenesosa.<br />

2. Eläinsuojelujärjestöjen tukemiseen<br />

on tämän vuoden valtionbudjetissa<br />

varattu 100 000 euroa.<br />

3. Kettua ja mäyrää saa metsästää<br />

ympäri vuoden, paitsi naarasta, jolla<br />

on poikaset.<br />

4. Messukeskuksessa palkitut 15-<br />

vuotiaat koirat olivat rodultaan pumi ja<br />

pinseri.<br />

5. Eläinsuojelu ei ole saanut valtionapua<br />

11 vuoteen.<br />

6. Kanat syövät myös hyönteisiä,<br />

toukkia ja jopa sisiliskoja ja sammakoita.<br />

7. Eläinten ystävä -lehden päätoimittaja<br />

on biologi Juha Valste.<br />

8. Valokuvakilpailun voitti parikkalalainen<br />

Elli Kemppinen kuvalla, jossa oli<br />

tyttö vasikoiden kanssa.<br />

9. Kaverikoirat työskentelevät etenkin<br />

vanhainkodeissa mutta myös kehitysvammalaitoksissa,<br />

kouluissa ja<br />

päiväkodeissa.<br />

10. Ilveksillä on töpöhäntä, useimmilla<br />

muilla kissaeläimillä pitkä häntä.<br />

gelma poistui varsin nopeasti. Nyt Roopea<br />

voi jo pitää irrallaan pihalla.<br />

Roope – kuten moni muukin koira – oppii<br />

parhaiten kiitoksella ja hyvityksellä.<br />

Väkivalloin tai hermoilemalla roopenmoisen<br />

koiran kanssa ei saa kuin takapakkia<br />

aikaan. Pahin rangaistus on käskeä se<br />

istumaan tai maahan toviksi, jos ei muuten<br />

mene asia perille. ”Ei” -käsky on myös<br />

erityisen tärkeä opettaa. Nykyisin se toimii<br />

Roopelle aina.<br />

Itsevarma ja haasteellinen<br />

Nykyisin koiratarhan omana sisäkoirana<br />

Roope näkee paljon ihmisiä ja lajitovereitaan.<br />

Itsetuntoa sillä on vaikka toisille jakaa.<br />

Se käy tarhalla komentelemassa niin<br />

hoidokkina olevia bernhardilaisia kuin<br />

rottweilereitakin. ”Roope on äärettömän<br />

ahne. Joka asiasta pitää sen mielestä tulla<br />

ruokapalkka. Toisinaan koira vaatii palkan<br />

jo siitä, että viitsii tulla sisälle”, Eija nauraa.<br />

Roope tietää oman liikkumavapautensa<br />

rajat. Kylätielle ei saa mennä, mutta metsän<br />

puolella saa käydä. Kun Roope yrittää kylätielle,<br />

sanoo Eija ”Hyi poika.” Eikä montaa<br />

kertaa ole tarvinnut torua. Tosin nyt taitaa<br />

pojalla olla kevättä rinnassa, ja Eijan täytyy<br />

hieman pitää silmällä pystykorvan aikeita.<br />

Pitkällä ei ole poika käynyt, mutta kerran<br />

on Eija sentään sen autolla hakenut kilometrin<br />

päästä.<br />

Eija Sorsa on pitänyt löytöeläinkotia ja<br />

koirahoitolaa pian 20 vuotta ja hänellä on<br />

aina ollut koiria. Silti Roope on ehdottomasti<br />

ollut työläin ja vaativin koira. ”Mutta<br />

on se kaiken sen arvoinen, monin kerroin!”<br />

tunnustaa Eija ja katsoo Roopea. ■<br />

Tekstaillen<br />

löytökissojen<br />

hyväksi<br />

Tämänkin kesän jäljiltä jää kissa poikineen<br />

maukumaan syyskylmään.<br />

Suloinen kissanpentu on helppo ottaa<br />

– ja valitettavasti myös jättää. <strong>SEY</strong> toimii<br />

kodittomien löytökissojen hyväksi.<br />

Jaamme kissatietoa ja tuemme jäsenyhdistystensä<br />

löytöeläinkoteja. Löytöeläintoiminta<br />

on pitkälti myös vapaaehtoistyön<br />

varassa.<br />

Nyt löytökissatoimintaa voi tukea<br />

osallistumalla Whiskaksen käynnistämään<br />

tekstiviestikampanjaan. Lähettämällä<br />

tekstiviestin ”KISSAT” numeroon<br />

16105 saat vastaukseksi hauskan<br />

kissalogon sekä ohjeet kaverin<br />

haastamiseksi mukaan kampanjaan.<br />

Viestin hinta on 1,90 €. Viesti on lähetetty<br />

jo 15 500 Whiskas-mobiiliklubilaiselle.<br />

Kampanjan tuotto ohjataan<br />

<strong>SEY</strong>:n löytökissatoimintaan. Kampanjan<br />

suojelijana toimii näyttelijä, kaksivuotiaan<br />

Nekku-kissan omistaja Eija<br />

Vilpas. ■<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 5<br />

25

Eläimet lähellä<br />

sydäntä<br />

Juha Valste<br />

Ilkka Koivisto on suomalaisille tutuin<br />

biologi ja eläintieteilijä. Häntä<br />

kuullaan ja nähdään Yleisradion<br />

luontoilloissa ja MTV:n luontovideoissa.<br />

Parhaiten hänet<br />

tunnetaan Korkeasaaren<br />

intendentin ajoilta.<br />

Kuinka moni muistaa,<br />

että Koivisto toimi <strong>SEY</strong>:n<br />

puheenjohtajana 1990-luvulla<br />

ja Eläinten ystävän päätoimittajana<br />

viime vuoteen saakka?<br />

Kuva: Juha Valste<br />

Ilkka asuu pääkaupunkiseudun reunalle<br />

rakentamassaan omakotitalossa, syrjässä<br />

pääteiltä ja asumalähiöistä, luonnon<br />

ympäröimänä. Olohuoneen seinässä<br />

olevasta pikkuruisesta ikkunasta näkee<br />

seinän sisässä olevaan pieneen kammioon,<br />

johon johtaa ulkoseinän pinnasta lyhyt<br />

käytävä. ”Se on kimalaisen pesä”, selvittää<br />

Ilkka.<br />

Olohuoneen toisesta seinästä suuri osa<br />

on paksua lasia. Lasin takana on oudon<br />

niukalta näyttävää vesimaisemaa – ja kaloja.<br />

Ne eivät ole miekkapyrstöjä, lehti- tai<br />

miljoonakaloja, imumonneja tai muita akvaarioiden<br />

aarteita.<br />

”Siinä on ruutanoita, mutuja, särkiä ja<br />

piikkikaloja. Akvaario jäljittelee jotenkuten<br />

suomalaista vesistöä”, kertoo Ilkka. Pihalla<br />

riittää linnunpönttöjä, talon pohjakerroksessa<br />

vietti orvoksi jäänyt siilipoikue talvihorrosta.<br />

Kerta kaikkiaan, koko paikka<br />

vaikuttaa eläintieteilijän asumukselta.<br />

26 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 5

Ilkka Koivisto on taitava piirtäjä.<br />

Hänen piirroksensa ovat ilahduttaneet<br />

lukijoita vuosien varrella myös<br />

Eläinten ystävän sivuilla.<br />

Mies, joka melkein keksi<br />

nokkimisjärjestyksen<br />

Ilkan on vaikea muistaa, minkä vuoksi hän<br />

kiinnostui luonnosta yleensä ja eläimistä<br />

erityisesti. Hän miettii tovin ja raapii päätään.<br />

”Minä en kyllä muista tarkalleen, mutta<br />

luultavasti pieniä poikia kiinnostaa yleensä<br />

kaikki mikä liikkuu ja pitää kovaa ääntä. Ja<br />

tällaiset ominaisuudet sopivat kyllä moniin<br />

eläimiin. On vaikea sanoa, miksi kiinnostuin<br />

eläimistä, kun jo aivan ensimmäiset<br />

lapsuuden muistoni liittyvät nimenomaan<br />

eläimiin”, pohtii Ilkka.<br />

Kun kysyn, kummat olivat lapsena lähempänä<br />

hänen sydäntään, koti- vai luonnoneläimet,<br />

vastaus tulee empimättä.<br />

”Molemmat ja paljon. En osaa oikein sanoa<br />

niiden läheisyydestä, mutta myöhemmin<br />

luonnoneläimet tulivat ilman muuta<br />

minulle tärkeämmiksi. Silti voin sanoa<br />

ihan varmasti, että kaikki eläimet ovat lähellä<br />

sydäntäni!”<br />

Ilkka Koiviston isä oli Ikaalisten kirkkoherra.<br />

Ilkan lapsuudenkodissa oli sekä<br />

lemmikki- että tuotantoeläimiä.<br />

”Koiria meillä oli niin kauan kuin mitään<br />

muistan – ne olivat sekarotuisia. Oli meillä<br />

kissakin, mutta se oli oikeastaan edellisen<br />

papin kissa, jonka saimme pappilaan<br />

muuttaessamme ikään kuin kalustukseen<br />

kuuluvana.”<br />

Sota- ja samalla pula-aikana meillä oli<br />

lehmä, josta lypsimme perheelle maitoa.<br />

Lisäksi meillä oli lampaita ja kanoja – nimenomaan<br />

kanat olivat minun kontollani.<br />

Haudotin muuten koemielessä harakalla<br />

kananmunia, olin siis käyttäytymistutkija<br />

jo silloin!”<br />

Tässä on kerrottava Ilkalta aiemmin<br />

kuulemani hauska juttu. Jo pikkupoikana<br />

Ilkka huomasi ihan itse, että kanoilla on<br />

selvä arvo- eli nokkimisjärjestys. Uraauurtava<br />

tieteellinen keksintö jäi havainnoijan<br />

vähäisen iän vuoksi julkaisematta. Myöhemmin<br />

Ilkka totesi, että joku kavala kilpailija<br />

oli havainnut ja julkaissut asian jo<br />

vähän aikaisemmin.<br />

Tarinan opetus on oikeastaan siinä, että<br />

koko eläinten käyttäytymistä tutkiva tiede<br />

eli etologia oli vasta syntynyt. Itävaltalainen<br />

Konrad Lorenz oli tehnyt mullistavia<br />

havaintojaan ja tutkimuksiaan vasta vähän<br />

yli 20 vuoden ajan – ikaalislainen papin<br />

poika katseli kanahoidokkiensa touhuja ja<br />

huomasi niiden käyttäytymisessä asioita,<br />

jotka olivat ajan tieteen eturintamaa. Ei<br />

ihme, että Ilkan myöhempien tutkimusten<br />

aiheeksi tuli juuri kanalintujen käyttäytyminen.<br />

Eläinten ystävä<br />

riistabiologina<br />

Ilkan ylioppilaaksitulon jälkeinen koulutus<br />

oli jonkin verran tavallisesta poikkeava.<br />

Yleensä biologiaa opiskelevat hankkivat<br />

itselleen arvosanat eläin-, kasvi- ja maantieteessä.<br />

Ilkalta jäivät kasvitieteen opinnot<br />

kesken, koska ala ei tuntunut mielekkäältä<br />

ja kiinnostavalta. Hänen pääaineensa Helsingin<br />

yliopistossa oli ekologinen eläintiede,<br />

sivuaineina olivat maantiede, perinnöllisyystiede<br />

ja kemia.<br />

Ilkka rahoitti suurimman osan opintojaan<br />

tekemällä työtä. Valmistuttuaan hän<br />

työskenteli tutkijana Riistantutkimuslaitoksessa,<br />

sen jälkeen Ilkka oli lyhyen ajan<br />

riistapäällikkönä Satakunnassa ja palasi<br />

sitten takaisin Riistantutkimuslaitokselle.<br />

Hän väitteli tohtoriksi aiheenaan <strong>Suomen</strong><br />

tärkeimpiin riistaeläimiin kuuluvat kanalinnut<br />

– väitöskirja käsitteli teeren käyttäytymistä<br />

kevätsoitimen aikana.<br />

Eläinten ystävälle joissakin suhteissa<br />

hyvin ristiriitaisen riistabiologin uran kat-<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 5<br />

27

kaisi Korkeasaaren intendentin viran vapautuminen<br />

– Ilkka haki paikkaa ja sai sen<br />

vuonna 1968. Hän viihtyi ja ei viihtynyt<br />

työssään, josta siirtyi eläkkeelle 1995.<br />

Korkeasaaresta mukaan<br />

eläinsuojelutyöhön<br />

Ilkka kertoo ”joutuneensa mukaan” <strong>Suomen</strong><br />

eläinsuojeluyhdistyksen työhön Korkeasaaren<br />

eläintarhan eläinlääkärin Carl<br />

Wahlbergin vuoksi. Wahlberg oli <strong>SEY</strong>:n<br />

hallituksen jäsen ja puhui Ilkan mukaan<br />

toimintaan – ja 1978 Ilkka huomasi tulleensa<br />

valituksi yhdistyksen hallitukseen.<br />

Korkeasaaren intendentti oli oiva kaappaus<br />

<strong>SEY</strong>:lle – Ilkka näkyi ja kuului, esiintyi<br />

tuon tuostakin erilaisissa aikakauslehdissä,<br />

kirjoitti kirjoja ja toimi jopa matkanjohtajana<br />

Itä-Afrikkaan suuntautuneilla<br />

safarimatkoilla. Laajatietoinen ja tunnettu<br />

mies oli vilpitön eläinystävä.<br />

Ilkka istui hallituksessa 1978–1983. Hänet<br />

valittiin uudelleen hallituksen jäseneksi<br />

1990 ja vuotta myöhemmin yhdistyksen<br />

puheenjohtajaksi. Kausi jäi lyhyeksi, sillä<br />

hän luopui vastuullisesta paikasta jo kaksi<br />

vuotta myöhemmin – tullakseen vain uudelleen<br />

valituksi kaudeksi 1994–1998. Sen<br />

lopulla hän ilmoitti, ettei ole enää käytettävissä<br />

puheenjohtajaa valittaessa.<br />

Puheenjohtajasta hallituksen rivijäseneksi<br />

siirtynyt Ilkka Koivisto oli <strong>ry</strong>htynyt<br />

Eläinten Ystävän päätoimittajaksi 1992, ja<br />

hän jatkoi tätä tehtävää aina viime vuoden<br />

loppuun saakka. Ilkka itse ei osaa sanoa,<br />

mikä olisi hänen merkityksellisin aikaansaannoksensa<br />

eläinten suojelussa. <strong>SEY</strong>:n<br />

organisaatiomuutos yhdistyksestä liitoksi,<br />

joka koostuu paikallisyhdistyksistä, sai<br />

alkunsa Ilkan ja Risto Rydmanin yhteistoiminnasta<br />

1990-luvulla.<br />

Monessa mukana – paras<br />

vasta tulossa?<br />

Ilkka Koivisto on tehnyt ja ollut mukana<br />

tekemässä lukuisia kirjoja eri kustannusyhtiöille.<br />

Joukossa on matkakirjoja, luonnoneläinten<br />

biologiasta ja varsinkin käyttäytymisestä<br />

kertovia kirjoja sekä monia<br />

varsinaisia eläin- ja tietokirjoja. Mikä näistä<br />

kirjoista on paras?<br />

Ilkan mukaan se paras ei ole vielä ilmestynyt,<br />

mutta on kuitenkin jo puolivalmis.<br />

Kirja kertoo eläinten käyttäytymisestä<br />

ja siitä, miten omia, luonnossa ja koti- tai<br />

lemmikkieläinten parissa tehtyjä havaintoja<br />

voi ja pitää laventaa. Teos kertoo lukijalleen,<br />

miten havaintoja ja huomioita voi<br />

ja pitää yleistää. Jokainen meistä tekee jatkuvasti<br />

havaintoja erilaisista eläimistä ympäristössämme<br />

– sitä ei voi välttää. Mutta<br />

miksi eläimet käyttäytyvät havaitulla tavalla?<br />

Olisiko asiaan muita selityksiä?<br />

Jään kiinnostuneena ja vähän jännittyneenä<br />

odottamaan Ilkan uutta kirjaa. Sen<br />

keskeinen ajatus tuntuu uskomattoman<br />

hyvältä – ja Ilkka voi saada sen myös toimimaan.<br />

Minkähän vuoksi tuo pihakoivun<br />

oksalla istuva räkättirastas ei mene ruokkimaan<br />

poikasiaan, vaikka sillä on nokka<br />

täynnä toukkia? Voisiko se johtua 50 metrin<br />

päässä keikkuvasta harakasta? ■<br />

Syvien<br />

kysymysten<br />

Jussi Viitala: Vapaasta tahdosta – käyttäytymisen<br />

evolutiivinen perusta, Atena kustannus<br />

2005, 200 s.<br />

Biologi Jussi Viitalan Inhimillinen eläin,<br />

eläimellinen ihminen -kirja herätti ilmestyessään<br />

vuosi sitten runsaasti huomiota.<br />

Viitala pohtii kirjassaan eläinten ja ihmisten<br />

käyttäytymisen syitä ja yhtäläisyyksiä.<br />

Kirja oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana.<br />

Nyt käsillä oleva Vapaasta tahdosta on<br />

suunnattu suurelle yleisölle – sen kieltä<br />

ymmärtää ilman alan erityissanaston hallintaa.<br />

Uusi kirja on sujuvasti kirjoitettu<br />

tietopaketti. Edellinen kirja on enemmän<br />

oppikirjaksi tarkoitettu. Kirjojen sisällöt<br />

menevät osittain päällekkäin.<br />

Eläinten ystävä haukkoo henkeään<br />

kohdissa, joissa Viitala kertoo eläinten<br />

suunnistusjärjestelmistä. Valtamerten<br />

jättiläisalbatrossit ja merikilpikonnat risteilevät<br />

tuhansia kilometrejä avomerellä<br />

ja palaavat jälleen erehtymättä pesälleen<br />

magneettiaistinsa avulla. Piskuinen lehtokerttu<br />

pystyy lukemaan tähtitaivaan kuvioita<br />

ja suunnistamaan muuttomatkallaan<br />

niiden avulla. Ihminen kehitti radiomajakkansa<br />

ja GPS-laitteensa miljoonia vuosia<br />

albatrosseja, kilpikonnia ja lehtokerttuja<br />

myöhemmin.<br />

Ihminen on perustellut itselleen olevansa<br />

eläimiä älykkäämpi puhetaitonsa ansiosta.<br />

Mutta jo kotoinen korppimme tunnistaa<br />

kolmisenkymmentä eri vaaratekijää, joille<br />

sillä on omat ”sanansa”. Suuret papukaijat<br />

ja ihmisapinat omaavat satojen sanojen<br />

28 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 5

äärelle<br />

sanavaraston eivätkä ne ole edes poikkeuksellisia<br />

sananiekkoja eläinmaailmassa.<br />

Pieni koralliahven osaa pyytää erityisillä<br />

kutsumaeleillä mureenan toverikseen yhteiselle<br />

pyyntiretkelle.<br />

Pullokuonodelfiinit ovat nykytietämyksen<br />

mukaan eläimistä puheliaimpia. Niiden<br />

kieli on kokonaan opittua, ja äännähdyksiä<br />

tilastollisesti tarkastellen se on hyvin<br />

samankaltaista kuin ihmisten kieli. Jokaisella<br />

pullokauladelfiinillä on oma nimi.<br />

Onko hyväksyttävää, että tällaista olentoa<br />

käytetään hyväksi eläinkokeissa tai ihmisten<br />

keskinäisissä sodissa? Frans de Waalin<br />

mukaan simpanssin sosiaalinen älykkyys<br />

on ihmisen tasoa – vähintään.<br />

Hengissä selviäminen ja suvunjatkamisen<br />

vimma ohjaavat käyttäytymistä niin<br />

eläimillä kuin ihmisillä. Kaikki keinot ovat<br />

sallittuja. Eläimet toimivat usein sen mukaan,<br />

miten niiden perimä määrää. Myös<br />

ihmisen toiminta on yllättävän pitkälti<br />

valmiiksi kirjoitettu geeneihimme. Kirja<br />

kysyykin lopuksi, mikä on ihmisen käyttäytymisessä<br />

omaa, vapaan tahdon alaista.<br />

Vapaasta tahdosta johdattelee lukijansa<br />

pohtimaan elämisen ja olemassaolon syviä<br />

kysymyksiä. Miksi käyttäydymme kuten<br />

käyttäydymme? Mikä ero on ihmisen ja<br />

eläimen käyttäytymisen välillä? Mikä on<br />

elämän tarkoitus? Kirjan huikeat esimerkit<br />

herättävät lukijassa kunnioitusta elämää<br />

kohtaan. Kirja kuuluu jokaisen eläinten ystävän<br />

peruslukemistoon. ■<br />

Pekka Hänninen<br />

Kirjat kesän retkille<br />

Sudenpentujen lintukäsikirja on vallaton<br />

pieni lintukäsikirja. Se esittelee Tupun,<br />

Hupun ja Lupun opastuksella viitisenkymmentä<br />

tavallisinta kotimaista lintulajia<br />

ja lisäksi parikymmentä kaukomaiden<br />

näyttävää siivekästä. Opas kertoo kokoonsa<br />

nähden yllättävänkin paljon tietoa lintujen<br />

tavoista ja biologiasta. Mikään kaiken kattava<br />

kenttäopas se ei todellakaan ole, mutta<br />

se tavoittaa varmasti aivan uuden lukijakunnan<br />

ja innostaa ehkä lintuharrastuksen<br />

pariin uusia ihmisiä. Kirja on varmasti<br />

mieluisa lahja lapsille ja lapsenmielisille.<br />

Kirjan tietopuolesta vastaa Lasse J. Laine.<br />

Piirroskuvat ovat Disneyn taiteilijoiden.<br />

Kirjan idea keksittiin Suomessa ja se on<br />

toistaiseksi ilmestynyt vain Suomessa.<br />

Ruotsalaisten Carl-Fredrik Lundevallin<br />

ja Mats Åke Bergströmin Pohjolan<br />

linnut on edellisen kirjan vastakohta. Se on<br />

suuri ja paksu ja esittelee runsaalla tekstillä<br />

300 Pohjolassa säännöllisesti tavattavaa<br />

lintulajia. Tekstissä käydään läpi lintujen<br />

pesimäbiologia, tuntomerkit, muutto jne.<br />

Pohjolan linnut onkin kirjahyllyn tietokirja<br />

linnuista, jollaista ei ihan vähään aikaan<br />

ole ilmestynyt – yleensähän lintukirjat ovat<br />

melko vähäsanaisia kenttäoppaita. Kirjan<br />

kuvat ovat tunnelmallisia ja suurikokoisia.<br />

Osa niistä on tosin nähty jo <strong>Suomen</strong> linnut<br />

-kirjassa, joka ilmestyi 1980-luvun alussa.<br />

Kirjan ovat suomentaneet ja <strong>Suomen</strong> oloihin<br />

toimittaneet Jörgen ja Elli Palmgren.<br />

Jörgen Palmgren on pitkän linjan lintuharrastaja<br />

ja -tutkija.<br />

Paras lintujen määritysopas on kuitenkin<br />

jo joitain vuosia sitten ilmestynyt Otavan<br />

Lintuopas. Siinä on parhaat kuvat ja teksti.<br />

Kirja esittelee 850 Euroopassa tavattavaa<br />

lintulajia. Sen tekijät Killian Mullarney,<br />

Lars Svensson ja Dan Zetterström sekä<br />

suometajat Pekka J. Nikander ja Hannu<br />

Jännes ovat alansa huippuja. Aloittelijan<br />

on kuitenkin ehkä helpompi löytää linnut<br />

sellaisesta kirjasta, joka on keskittynyt<br />

vain Skandinavian lintuihin. Tällaisia kirjoja<br />

onkin tarjolla useita, kelpo peruskirjoja<br />

ovat esimerkiksi Pertti Koskimiehen<br />

suomentama Linnut tutuiksi ja Lasse J. Laineen<br />

Suomalainen lintuopas (molemmat<br />

WSOY:n). Piirroskuvitus on sikäli parempi<br />

kuin valokuva, että se esittelee tavallaan<br />

keskivertoyksilön. Piirtäen samaan kuvaan<br />

voi myös mahduttaa useampia tuntomerkkejä.<br />

Valokuva esittää aina tiettyä yksilöä<br />

tietyissä oloissa. Linnun laulua voi opetella<br />

puolestaan Otavan tuoreelta Linnunlaulun<br />

Suomi CD-levyltä. Äänitteeseen liittyy<br />

Pekka Saikon kauniisti kuvittama kirjanen.<br />

CD:n äänitteet ja kirjasen tekstit ovat<br />

Hannu Jänneksen tekemiä.<br />

Mökin yleiseksi luontotietolähteeksi<br />

voisin suositella monipuolista WSOY:n Kotimaan<br />

luontoa tai tuoretta Otavan Suurta<br />

suomalaisen luonto-opasta. Ne esittelevät<br />

tavallisimmat nisäkkäät, linnut, kalat,<br />

hyönteiset ja kasvit näppärästi samoissa<br />

kansissa. Tietoa on molemmissa valtavasti<br />

ja niiden kuvitus on tasokasta. Juha Laaksosen<br />

Koko perheen luonto-opas on taskukokoinen,<br />

mutta silti monipuolinen yleisopas.<br />

Laaksosen ja Minna Pyykön Ihmeitä<br />

<strong>Suomen</strong> luonnossa on todella kiinnostava<br />

lukukirja eläimistä ja muustakin luonnosta.<br />

Se kertoo hauskalla tavalla, miksi käärme<br />

lipoo huuliaan tai kuinka karhu saa<br />

unenpäästä kiinni syksyllä. ■<br />

Pekka Hänninen<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 5<br />

29

Hännänheilutuksia<br />

lapsille ja nuorille!<br />

Kirppu on saanut postissa hienon muotokuvan itsestään.<br />

Kuvan on piirtänyt Tea. Tealla itsellään on Cino-niminen<br />

villakoira, ja hän haluaa tietää, minkä rotuinen Kirppu on.<br />

No, Kirppuhan on ihan omanlaisensa koira. Useat varmaan<br />

muistavat, että Kirppu on löytynyt Tallinnan kadulta. Sitä ei kukaan<br />

tiedä, onko Kirpulla ollut kotia aikaisemmin vai onko se kenties<br />

syntynytkin kadulla. Mutta ainakaan Kirppu ei ole rotukoira,<br />

vaikka se muistuttaakin valkoista länsiylämaanterrieriä. Välillä<br />

sitä luullaan myös jackrusselinterrieriksi.<br />

Pipsa puolestaan on piirtänyt pupuja. Hän kirjoitti näin: ”Moi<br />

Kirppu! Minä olen kymmenenvuotias Pipsa Pokkinen Oitista.<br />

Halusin piirtää pupuja, koska pidän niistä paljon! Meillä oli kääpiökanin<br />

ja luppakorvan ’rotuinen’ kani nimeltä Elmeri, mutta<br />

se kuoli viime marraskuussa. Olemme harkinneet uuden pupun<br />

hankkimista.”<br />

Kiitos Pipsalle kirjeestä ja kivasta kuvasta! Erityisesti kuvassa<br />

ilahduttaa se, miten iso häkki pupuilla on. Ja sittenkin ne saavat<br />

olla vapaana! Näin juuri asioiden pitäisikin olla: kaneilla on tilava,<br />

mukava ja siisti häkki niitä hetkiä varten kun ne ovat yksin kotona<br />

ja kun ihmiset ovat paikalla kanit saavat olla vapaana ja seurustella<br />

muiden kanssa.<br />

Harmillisen monella kanilla ja muulla pikkulemmikillä on kovin<br />

pieni häkki elää ja olla. Häkithän ovat toki kalliita ja iso häkki<br />

vie koton paljon tilaa. Silti lemmikkiharrastajan pitäisi olla valmis<br />

hankkimaan hoidokilleen riittävät tilat, jos lemmikin itselleen tahtoo.<br />

<strong>Suomen</strong> Eläinsuojeluyhdistyksellä oli Eläinten viikon teemana<br />

muutama vuosi sitten eläinten häkit, akvaariot ja muut tilat. Iskulauseena<br />

oli ”Onko eläimesi kotonaan?” Tarkoitus oli muistuttaa<br />

ihmisiä juuri siitä, että pienessä ja puutteellisessa tilassa eläin ei<br />

voi viihtyä kovin hyvin. Se ei mahdu leikkimään ja touhuamaan<br />

kunnolla ja siitä tulee surullinen. Silloin lemmikistä ei ole ihmisillekään<br />

yhtä paljon iloa kuin pirteästä, terveestä ja toimeliaasta<br />

eläimestä.<br />

Ensi syksynä vietetään taas Eläinten viikkoa. Nyt teemana on<br />

pentutehtailu. Se tarkoittaa koiran- ja kissanpentujen teettämistä<br />

ja myymistä pelkän rahan takia. Sitä eläinsuojelijat tietysti vastustavat.<br />

Paras keino tehtailun lopettamiseksi olisi, ettei kukaan<br />

ostaisi tällaisia pentuja. Kannattaa aina ottaa kunnolla selvää,<br />

mistä pennun ostaa. Surkea, huonosti hoidettu pentu on tietysti<br />

säälittävä, ja se tekisi mieli ottaa kotiin ja hoitaa kuntoon. Mutta<br />

silloin pitäisi muistaa, että yhden myydyn pennun tilalle tehdään<br />

pian uusia, ja toiminta vain jatkuu. Huonosti hoidetusta pennusta<br />

ei pidä maksaa rahaa! ■<br />

Oikein hyvää kesää kaikille!<br />

Toivoo Kirppu<br />

Posti Kirpun nurkkaan osoitteella:<br />

Marika Salin<br />

Syrjäkatu 7 as. 6<br />

90100 Oulu<br />

sähköposti: marika.salin@ope.ouka.fi<br />

30 E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 5

Kesäksi kotiin!<br />

Teksti:<br />

Pekka Hänninen<br />

Kuva: Timo Vilkka<br />

Keväällä lintuharrastajien sähköpostilistalle<br />

tuli erikoinen viesti: Lunni tarvitsee kyydin<br />

Varangille. Helmikuussa Sotkamosta<br />

löytynyt lunni oli viettänyt kevään Heinolan<br />

lintutarhassa ja nyt se pitäisi toimittaa<br />

takaisin Pohjois-Norjan Varanginvuonolle,<br />

mistä se luultavimmin on kotoisinkin.<br />

Lunni on arktisten merien sympaattinen<br />

pesimälaji. Se on pieni ruokkilintu, jonka<br />

mustavalkoinen väritys ja pystyasento<br />

maalla tuovat mieleen pingviinin. Sen nokka<br />

on huomiota herättävän iso ja värikäs.<br />

Silmän ympärillä on musta kolmio. Lintu<br />

näyttääkin hieman klovnilta. Lunni pesii<br />

suurissa, tuhansien yksilöiden yhdyskunnissa<br />

valtamerten nurmikkoisilla rantatöyräillä<br />

ja rinteillä. Se kaivaa pesäonkalonsa<br />

maahan. Meitä lähimmät lunnikoloniat<br />

löytyvät Pohjois-Norjasta. Siellä niitä pesii<br />

kymmeniä tuhansia.<br />

Miltei joka talvi kovat myrskyt heittävät<br />

Pohjoisen jäämeren lintuja Suomeen. Linnut<br />

eksyvät lumipy<strong>ry</strong>ssä ja harhailevat mantereen<br />

yllä avovettä laskeutumispaikaksi<br />

etsien. Ne ruokailevat ja nukkuvatkin uiden<br />

merellä - valtameren asukki ei maalle nouse<br />

kuin pesimään! Mantereen päälle jouduttuaan<br />

ne väsyvät etsittyään avovettä laskeutumispaikakseen<br />

ja lopulta ne kerta kaikkiaan<br />

pudota mätkähtävät maahan. Näin on varmaan<br />

tämänkin lunnin käynyt.<br />

Mutta lunnillamme oli onnea. Se nimittäin<br />

tipahti moottorikelkkareitille, josta<br />

kelkkailijat sen löysivät 22. helmikuuta<br />

ja korjasivat oudon siivekkään talteen.<br />

Lintu oli huonokuntoinen ja väsynyt.<br />

Lunni otettiin sisälle lämmittelemään<br />

ja sitä ruokittiin kalalla. Se<br />

piristyikin sen verran, että se<br />

uskallettiin siirtää Heinolan<br />

lintutarhalle hoidettavaksi.<br />

Kevään lunni viettikin Heinolan lintutarhassa<br />

Olli Vuoren hyvässä huomassa.<br />

Lunnille järjestettiin oma uima-allas, jossa<br />

se pääsi polskimaan. Ravinnoksi sille tarjottiin<br />

kuoretta ja muikkua. ”Se oli pirteä ja<br />

söi meillä hyvin”, muistelee Vuori lämmöllä<br />

lunnia. Kaikkiaan Heinolassa on vuosien<br />

saatossa hoidettu 6000 luonnosta löytynyttä<br />

loukkaantunutta tai huonokuntoista lintua.<br />

Potilaina on ollut yli 200 eri lintulajia!<br />

Lunni oli lajiaan tarhan ensimmäinen.<br />

Lunni sai lopulta kyydin. Se pakattiin<br />

kuljetuslaatikkoon, jossa se kuljetettiin Varanginvuonolle.<br />

Lunni on lunki eläin, joten<br />

kuljetus ei tuottanut sille tai sen matkatovereille<br />

ongelmia. Sitä vastoin EU-direktiivit<br />

olivat nousta lunnin kotiuttamisen esteeksi:<br />

säädösten mukaan luonnonvaraisia<br />

eläimiä, jotka eivät pesi lähtömaassa, ei saa<br />

viedä maasta ulos. Säädös on tehty häkkilintujen<br />

laittoman kaupan estämiseksi.<br />

Läänin ympäristötarkastaja<br />

Rauni Itkonen<br />

saikin käydä melkoisen<br />

paperisodan,<br />

ennen<br />

kuin<br />

lunnin<br />

vientiluvat olivat kunnossa. Lunni matkusti<br />

”siirtoistutus” –nimikkeen turvin<br />

Norjaan.<br />

Toukokuun 21. päivänä Timo Vilkka<br />

avaa varovasti lunnin kuljetuslaatikon.<br />

Liftarimme katselee ihmeissään kotoisan<br />

näköisiä maisemia ja sukii hieman höyhenpukuaan.<br />

Sitten se ui kauemmaksi ja<br />

liittyy ilmeisesti muiden lunnien seuraan.<br />

Sillä varmaan riittää kerrottavaa erikoisesta<br />

talvestaan. Uskovatkohan kaverit sitä ollenkaan?<br />

Ehkä se ehtii vielä pariutuakin ja<br />

saada poikasia. Toivottavasti poikaset eivät<br />

vaan opi vanhempansa erikoista talvehtimistapaa.<br />

Läheskään kaikkien <strong>Suomen</strong><br />

nietoksiin tupsahtaneiden lunnien talvimatkat<br />

eivät pääty yhtä onnellisesti. ■<br />

Kuva: Pekka Hänninen<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 5<br />

31

SUOMEN ELÄINSUOJELUYHDISTYS<br />

PALVELUNUMERO: . A504<br />

Onnittele<br />

satavuotiasta!<br />

Eläinten ystävä -lehti täyttää 100 vuotta. Onnittele syntymäpäiväsankaria lehden<br />

juhlanumerossa 3/2005. Onnittelu maksaa 100 € ja sen voi tehdä yksityinen henkilö tai<br />

yritys. Onnittelijoiden nimet julkaistaan listana. Onnittelut maksetaan tilille 800019-<br />

1061763. Merkitsethän lisätietoihin ”100” ja onnittelijan nimen.<br />

Ilmoittamalla Eläinten ystävässä yrityksesi tukee eläinsuojelutyötä. Pyydä mediakorttimme<br />

puh. 09-877 1200, fax 09-877 1206 tai sähköpostitse sey@sey.fi

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!